Kohtauspaikka



Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus
Tarkempi haku  
6989 jäsentä  •  418480 viestiä  •  20020 aihetta

Kirjoittaja Aihe: Ensimmäiset kuukaudet lapsen sairastuttua  (Luettu 11640 kertaa)

Miisamari

  • Intoilija
  • Viestejä: 385
Re: Ensimmäiset kuukaudet lapsen sairastuttua
« Vastaus #30 : Maaliskuu 29, 2007, 20:48:57 ip »

Hei taas. Tervetuloa mukaan, tsempataan täällä toinen toisiamme sukupuolesta riippumatta ja jaetaan iloja/suruja ja muita kokemuksia. Isäkin saa itkeä! Huoli on yhtä suuri kummallakin vanhemmalla. Voimia alkumetreille! t.miisamari
Kirjattu

tiinaw

  • Intoilija
  • Viestejä: 347
Re: Ensimmäiset kuukaudet lapsen sairastuttua
« Vastaus #31 : Maaliskuu 29, 2007, 21:11:03 ip »

Hei!

Kiva että miehetkin uskaltautuvat kirjoittamaan ja hienoa et sulla on heti rohkeutta lähteä tutkimaan aihetta. Mulla kesti kaksi päivää ennenko todella tajusin mistä on kyse ja tuli se shokki. Oltiin miehen kanssa koko viikko sairaalassa molemmat päivisin ja toinen tuli yöksi kotiin. Kirjoittivat heti miehellekin 2 viikkoa sairaslomaa sieltä. Tarpeeseen olikin,en olisi yksin jaksanut ja opetus oli hyvin tiivistahtista koko viikon. Saatiin sitten vielä viikko kotona opetella asioita rauhassa. Väsymys yllätti kun kotona jouduttiinkin itse mittaamaan sokerit 3 kertaa yössä ja vieläkin melko usein.
Rankkaa tulee varmasti olemaan,teilläkin on vielä nuorempi lapsi joka vaatii osansa ajasta,mulla tyttären diabetes vei ja vie edelleen lähes kaiken huomion ja energian,muille ei tahdo riittää mitään.
Ottaa aikansa käsittää mitä kaikkea lapsen diabetes tuo tullessaan,tuskinpa mekään tiedetään tai ymmärretää murto-osaakaan vielä kohta kahden kuukauden päästä. Aivot kertakaikkiaan kieltäytyvät ottamasta vastaan kaikkea informaatiota jota alkuun tulee. Paras on kun keskittyy niihin olennaisiin ja tärkeimpiin asioihin alkuunsa,eli pistämisiin,mittauksiin,syömisiin,hiilareiden laskemisiin ja kellon mukaan elämisiin. Muun ehtii sisäistää ajan kanssa. Ja oman perheen jaksamiseen!
Se on hyvä et pystyy tunteensa purkamaan,mulla on nytkin pää niin täynnä,kaksi päivää on itkettänyt mutta ei pysty itkemään. Itku tulee sit joskus ko olen yksin,en vain pysty aloittamaan jos lapset tai joku on läsnä. Tosin ko olen kerran aloittanut,loppua ei tahdo tulla olipa läsnä ketä hyvänsä...
Meidän tyttären diabetes todettiin myös samalla tavoin,oireet samat,ketoaineita ei tosin ollut. Suvussa ei tiedetä kenelläkään olevan D1:stä joten tuli täytenä shokkina.
Mä yritän uskoa et joku päivä tän sairauden kanssa vielä ollaan sinut,mut aikaa se tulee viemään. Mieheni tuntuu suhtautuvan asiaan jotenkin eri tavoin enkä osaa hänen kanssa aiheesta puhua. Muutoinkin olen huomannut etä tääl on kaikkein helpoin tunteitaan selvitellä kun löytyy vertaistukea. Ei ihmiset joille  diabetes on vieras edes jaksa kauaa aiheesta keskustella,mikä on kaiketi ihan ymmärettävää.
Jaksamisia teille koko perheelle!
Kirjattu
Huomista ei murehdita, on vain tänään, tässä ja nyt...

sanni68

  • Intoilija
  • Viestejä: 222
Re: Ensimmäiset kuukaudet lapsen sairastuttua
« Vastaus #32 : Maaliskuu 29, 2007, 21:13:08 ip »

Hei!

Tervetuloa joukkoon! Kyllä täällä isitkin kirjoittelee. Ja saa mieskin itkeä!
Kun luin kirjoituksesi, ekana tuli mieleeni, että lapsesi on syntynyt juuri oikeaan perheeseen! Te selviätte kyllä. Mieltäni lämmitti, kuinka jaksat omasta surustasi/huolestasi huolimatta ajatella vaimosi jaksamista jne.
Alku on rankkaa, mutta kokemuksesta voin sanoa, että elämä jatkuu ja arki "tasaantuu", diabetes asettuu perheeseen ja te opitte elämään sen kanssa. Tiedän, että tämä ei lohduta juuri nyt, mutta tervetuloa joukkoon ja hienoa että löysitte heti tänne kohtauspaikalle.
Tsemppiä kaikille ja voimia, olittepa uusia tai vanhoja kohtauspaikkalaisia!
T.Sanni
Kirjattu

juselius

  • Jäsen
  • Viestejä: 179
Re: Ensimmäiset kuukaudet lapsen sairastuttua
« Vastaus #33 : Maaliskuu 30, 2007, 09:43:30 ap »

Hei!

Tosi hienoa saada tänne Isejäkin! Täytyy vinkata omalle miehellekin että tulee ainakin lukemaan. Meillä DB-taivalta takana reilu vuosi, tyttö nyt 3,5v. Juuri oltiin viikkon lastenklinikalla vatsataudin takia, sokerit tippu, ketoaineita kuivumisen takia ja olo kamala. Jotenkin tuli elävästi mieleen se eka viikko sairaalassa. Toisaalta turvallista, toisaalta ihan kaaosta. Ensi viikolla taas sairaalaan hakemaan guardian mittari.

Mä olen huomannut itse että tarvin tietoa paljon enemmän kuin mitä sairaalasta saa. Kahlasin heti läpi Diabetes kirjan ja tiedon halu kasvaa ja kasvaa. On jotenkni olo, että pitää tietää kaikki mahdollinen jotta tätä voi hallita ja tämän kanssa voi elää. Viime kädessä sitä on kuitenkin yksin vanhempina vastuussa lapsestaan. MUTTA kaiken tämän lisäksi on olo että tämän kanssa tosiaan VOI elää. ALku on varmasti sumuista mutta kyllä ne uomat sieltä löytyy ja tähän oppii! PAljon voimia juuri sairastuneille pienille je heidän perheilleen!

juselius
Kirjattu
 

Linkkejä