Kohtauspaikka



Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus
Tarkempi haku  
6960 jäsentä  •  418037 viestiä  •  19985 aihetta
Toivottakaa tervetulleeksi milkavainamo, uusin jäsenemme.

Kirjoittaja Aihe: Haaste kohtauspaikkalaisille  (Luettu 14627 kertaa)

zebra1

  • Lentävä kynä
  • Viestejä: 4638
Re: Haaste kohtauspaikkalaisille
« Vastaus #30 : Helmikuu 06, 2007, 12:08:08 ip »

Pointti oli varmaan se, että niitä tapahtumia voi itse järjestää. Siis sillä lailla tämä D-klubi toimii, joka käytännössä on junaillut nää pääkaupunkiseudun aktiviteetit. Joku asiasta kiinnostunut vaan heittää ilmaan ajatuksen, usein Kohtauspaikalla, ottaa organisointivastuun ja paikalle tulee väkeä (jos tulee, yleensä kai tullut).

Ja mun käsittääkseni ollaan kaikki tutustuttu nimenomaan virtuaalisesti Kohtauspaikan kautta, ei ole mitään aiempia tuttavuuksia kenenkään välillä. Ainakin Turussa ja Hämeenlinnassa on käsittääkseni toimittu samalla tavalla.

Mä olen itse kasvanut tosi tuppukylällä ja tiedän et välimatkat voi olla todella pitkiä. Toisaalta, kyllä meidän seudulla ihmiset oli valmiita lähtemään pitkienkin matkojen päähän ihan tosta vaan (esim. elokuviin Kuopioon 80 km päähän). Eli ei tarvii yrittää etsiä sitä vertaistukea ihan vaan oman kunnan sisältä, vaan yrittää haalia väkeä kasaan vähän isommalta alueelta.
Kirjattu
Levemir, Humalog ja metformiini
Keinotekoisesti hengissä, mutta tiukasti elämässä kiinni

RAR

  • Lentävä kynä
  • Viestejä: 10917
Re: Haaste kohtauspaikkalaisille
« Vastaus #31 : Helmikuu 06, 2007, 12:18:26 ip »

Lainaus:

Pointti oli varmaan se, että niitä tapahtumia voi itse järjestää. Siis sillä lailla tämä D-klubi toimii, joka käytännössä on junaillut nää pääkaupunkiseudun aktiviteetit.



Tätä minäkin yritin "piirtää" tuossa aikaisemmin.
Tämä vapaaehtoisvoimin toimiva D-klubi on aktiivisempi mielestäni kuin Pääkaupunkiseudun D-yhdistys. Jostain syystä...

Ymmärrän toki, että jos matkat on pitkät, niin onhan se vaikeampaa mitään järkätä. Joskus tuntuu, että se matka on ongelmana jopä täällä pääkaupunkiseudullakin. Kun työ loppuu usein klo 17. Espoossa. Ja asuu Vantaalla, ei oikein tahdo arki-iltaisin enää mihinkään kuuden tapaamisiin ehtiä enää Helsinkiin, kun kotonakin on käytävä.
Kirjattu

Friita

  • Lentävä kynä
  • Viestejä: 13906
Re: Haaste kohtauspaikkalaisille
« Vastaus #32 : Helmikuu 06, 2007, 12:28:55 ip »

Lainaus:

Mikään ei varmaan estä perustamasta omalle paikkakunnalle omaa yhdistystä,jos aktiivisuutta riittää.Kannattaa varmaan ottaa selvää asiasta Diabetesliitosta.




Eipä kai niin, mutta yksin on ikävä joka tapauksessa olla. Olisi vain kiva osallistua johonkin, ja kun jäsenmaksutkin maksoin, niin olisi kiva saada vastinetta rahoilleen. Että mitä minä liitolla teen, jos kaikki toiminta on kuitenkin itse tehtävä, rahoitettava ja järjestettävä?
Kirjattu
D1 vuodesta 1986,
Veo 2/2012 - >
MiniMed 640G 5/2015
MiniMed 670G 6/2019
+ humalog sekä joitakin tabletteja

zebra1

  • Lentävä kynä
  • Viestejä: 4638
Re: Haaste kohtauspaikkalaisille
« Vastaus #33 : Helmikuu 06, 2007, 12:34:28 ip »

Mä oon ymmärtänyt, että D-liitto ja d-yhdistykset ovat eri asioita, vaikka ne yleensä niputetaan yhteen. D-liitto on kattojärjestö, joka keskittyy ajamaan etuja esim. päättäjien suuntaan. Ja kyllä mä nyt sanoisin, että käytännössä ilmaisten hoitotarvikkeiden maassa liitto on hoitanut hommansa hyvin.

Paikalliset yhdistykset taas ovat vastuussa niistä tapahtumien järjestämisestä, ynnä muusta joka tavalliselle tallaajalle ekana tulee mieleen ja näkyy arkipäivässä. Mut sit taas d-yhdistykset = sen jäsenet. Niin se on kaikissa yhdistyksissä. Ei niitä pyhällä hengellä pyöritetä, vaan jotkut oikeat ihmiset laittavat yleensä ilmaiseksi omaa aikaansa likoon.

Korjatkaa jos oon väärässä!  
Kirjattu
Levemir, Humalog ja metformiini
Keinotekoisesti hengissä, mutta tiukasti elämässä kiinni

RAR

  • Lentävä kynä
  • Viestejä: 10917
Re: Haaste kohtauspaikkalaisille
« Vastaus #34 : Helmikuu 06, 2007, 15:05:06 ip »

Lainaus:

Mä oon ymmärtänyt, että D-liitto ja d-yhdistykset ovat eri asioita




Juuri näin se menee. Meni tuossa aikaisemmin laskíaispullat ja Runebergin tortut sekaisin.
Kirjattu

Friita

  • Lentävä kynä
  • Viestejä: 13906
Re: Haaste kohtauspaikkalaisille
« Vastaus #35 : Helmikuu 06, 2007, 16:54:44 ip »

Lainaus:

Paikalliset yhdistykset taas ovat vastuussa niistä tapahtumien järjestämisestä, ynnä muusta joka tavalliselle tallaajalle ekana tulee mieleen ja näkyy arkipäivässä. Mut sit taas d-yhdistykset = sen jäsenet. Niin se on kaikissa yhdistyksissä. Ei niitä pyhällä hengellä pyöritetä, vaan jotkut oikeat ihmiset laittavat yleensä ilmaiseksi omaa aikaansa likoon.

Korjatkaa jos oon väärässä!  




Ahaa, rahalla saa ja hevosella pääsee...

Teidän on niin hyvä neuvoa, että järjestä itse, no olen järjestänyt itselleni toimintaa. Ja käynhän minä tällä palstalla monesti päivässä, että onhan siinä järjestötoimintaa kerrakseen... Kuten olen jo aiemmin sanonut niin olishan se kivaa, jos täälläkin olisi edes vähän jotain toimintaa, mutta kun ei ole mitään. Lähdettekö te itse Helsingistä omalla autolla tai bussilla Lahteen, Riihimäelle tai vaikka Tampereelle arki-iltana tapaamaan muita diabeetikkoja?
Kirjattu
D1 vuodesta 1986,
Veo 2/2012 - >
MiniMed 640G 5/2015
MiniMed 670G 6/2019
+ humalog sekä joitakin tabletteja

zebra1

  • Lentävä kynä
  • Viestejä: 4638
Re: Haaste kohtauspaikkalaisille
« Vastaus #36 : Helmikuu 06, 2007, 17:11:56 ip »

Itse asiassa Lahteen ja Riihimäelle voisin hyvin lähteäkin. Eihän se oo kuin noin tunnin ajo/junamatka. Mut mulla on tosiaan tää maalaistausta pitkine välimatkoineen.

Sori jos tuo mun viestini loukkasi tai ärsytti. Ei ollut tarkoitus.
Kirjattu
Levemir, Humalog ja metformiini
Keinotekoisesti hengissä, mutta tiukasti elämässä kiinni

äskoo

  • Lentävä kynä
  • Viestejä: 13381
Re: Haaste kohtauspaikkalaisille
« Vastaus #37 : Helmikuu 06, 2007, 18:07:49 ip »

Lainaus:

Itse asiassa Lahteen ja Riihimäelle voisin hyvin lähteäkin...


Hei, nyt tuli paineita.   Pitäisiköhän meidän provinssilaisten tosiaan vuorostaan järjestää jotain ohjelmaa, kun ollaan aina käyty teilläpäin kuokkimassa.  

Minä koen saaneeni hyvin paljon Diabetesliitolta: kursseja, lehden, muuta tietoa ja ennenkaikkea Kohtauspaikan. Mitään niistä ei ole minulle tarjottu, mutta olen osannut vaatia. Paikallisessa yhdistyksessä en ole toiminut, koska niissä muutamassa yleisötilaisuudessa, jossa olen käynyt, painotus on ollut D2-asioissa ja puuhamiehet reippaasti eläkeikäisiä. Jos haluaisin enemmän yhdistykseltä, minun tulisi varmaankin olla valmis myös itse toimimaan siellä. Eivät ne asiat ihan itsestään synny, eikä minun toiveitani kukaan voi tietää, jos en niitä käy kertomassa.

Yhdistyksissä toimii "yhdistysihmisiä", enkä minä oikein tunne kuuluvani siihen joukkoon. Nämä vapaamuotoisemmat foorumit tarjoavat mielestäni oivan mahdollisuuden ajatustenvaihtoon. Ja kiitos ahkerien puuhamiesten(naisten), niitä tapaamisiakin on riittävästi, olen päässyt "ottamaan rusinat pullasta". Minä en ole kokenut liian hankalaksi lähteä milloin Tampereelle, Espooseen, Helsinkiin, Kauniaisiin tai Hämeenlinnaan. Ilmeisesti siellä, missä on paljon väkeä, löytyy aina myös niitä vapaaehtoisia järjestäjiäkin. Matkaa minulla tosin on ollut vain 100-150 km. Arki-iltoina ei kylläkään tule lähdetyksi, mutta viikonloppuisin kyllä ja kivaa on ollut.
Kirjattu
“Allways Look on the Bright Side of Life”

Nainen
D1 vuodesta 1991
Pumppu Spirit 10/2006 - Veo 04/2011 - MiniMed 640G 10/2015
KHH - Humalog

Friita

  • Lentävä kynä
  • Viestejä: 13906
Re: Haaste kohtauspaikkalaisille
« Vastaus #38 : Helmikuu 06, 2007, 19:27:45 ip »

Niin, on täältä aina joutunut muualle lähtemään, jos jotain haluaa... Teillä on kyllä sekin etu, että Etelä-Suomessa on moottoritiet ja sun muut ns. parempikuntoiset tiet, ennen kaikkea auratut ja suolatut, junista nyt puhumattakaan Ei minusta ole kuitenkaan paha ajaa Seinäjoelle asti jonkin tärkeän vuoksi, mutta näin pimeällä ja liukkaalla ei tee oikein mieli lähteä. Riittää kun käy isosysterillä iltakaffilla 12 kilsan päässä

Minusta on aina tuntunut siltä, etten saa liitolta mitään, noh, sen lehden... Onhan se hyvää "syttypaperia"
Kirjattu
D1 vuodesta 1986,
Veo 2/2012 - >
MiniMed 640G 5/2015
MiniMed 670G 6/2019
+ humalog sekä joitakin tabletteja

Yogi

  • Veteraani
  • Viestejä: 1803
Re: Haaste kohtauspaikkalaisille
« Vastaus #39 : Helmikuu 06, 2007, 21:28:10 ip »

Lainaus:

 
Yhdistyksissä toimii "yhdistysihmisiä", enkä minä oikein tunne kuuluvani siihen joukkoon.



Tuo on sattuvasti sanottu. Juuri tuolta minustakin on tuntunut. En varmaan ilman Kohtauspaikkaa olisi löytänyt yhdistystä tai liittoa. Jotenkin on sellainen pelko, että tulee liiaksi sidotuksi järjestöelämän velvoitteisiin. Ehkä sitä eläkeläisenä sitten voisi sitoutuakin. Nyt on vielä rutistettava viimeiset vuodet työelämässä. Se vie kyllä aika tarkkaan kaiken ylimääräisen energian. Ensimmäisessä Kohtauspaikkatapaamisessa liitosta tuli sellaista viestiä, että kohtauspaikkalaiset voisivat järjestäytyä yhdistykseksi paikallisyhdistyksen tapaan. Seurasi lähinnä vain suuri hiljaisuus. Se ei ollut se meidän juttu.

Jos tarkemmin ajattelee, aika paljon on tullut osallistuttua kaikenlaiseen toimintaan ja aina siellä näkee muitakin kohtauspaikkalaisia. Minä esim. olen harvakseltaan käynyt "työikäisten diabeetikkojen kerhossa" Helsingissä. Hämmästys oli suuri, kun tuo kerho ei paljon poikennut kohtauspaikkalaisten tapaamisesta. Kun me organisoidumme kirjoittamalla, heillä on kännykkärinki. He ovat puolessa tunnissa koolla, jos tarvitaan.

Viime kesänä oli keskisuomalaisilla kohtauspaikkatapaaminen Jyväskylässä. Kun minulla on mökki eteläisissä osassa maakuntaa, lyöttäydyin mukaan ja otin Lallin Jämsästä kyytiin. Paikalle ilmestyivät Antsu ja Siiri omia reittejään Heinolan suunnasta. Timo, joka oli veneilemässä Päijänteellä, tuli Jyväskylän satamaan, jossa vietimme ikimuistoisen kesäpäivän. Antsu ja Siiri villiintyivät vallan ja palasivat Vesivehmaan Jenkkapirtin kautta takaisin, mistä raportti on jossain Kohtauspaikalla. Kyllä me Helsingin syrjäkyläläiset voimme tulla keskelle Suomea ja vähän pidemmällekin.
Kirjattu
Aina napit vastakkain ollaan Pöystin kanssa. Ei ole hyvä tämä Pöysti.

Oopo

  • Jäsen
  • Viestejä: 184
Re: Haaste kohtauspaikkalaisille
« Vastaus #40 : Helmikuu 06, 2007, 22:04:54 ip »

Lainaus:





 Kyllä me Helsingin syrjäkyläläiset voimme tulla keskelle Suomea ja vähän pidemmällekin.




Tervetuloa vaan, kyllä tänne mahtuu. aika usein se liikenne vaan on päinvastainen....  
Kirjattu

Yogi

  • Veteraani
  • Viestejä: 1803
Re: Haaste kohtauspaikkalaisille
« Vastaus #41 : Helmikuu 06, 2007, 23:30:02 ip »

En kykene arvioimaan, kuinka Diabetesliiton kaltaisen potilasjärjestön nykypäivänä pitäisi toimia, mutta olen aika varma, että "oikeita" järjestäymistapoja on useita. Kun minulla on toinenkin sairaus ja toimin toisessakin potilasjärjestössä, voisin hiukan kertoa heistä.

Siis kyseessä on Sydänliiton alla toimiva valtakunnallinen yhdistys. Tauti ei ole perinteinen sepelvaltimotauti, vaan eräs harvinainen sydänsairaus. Jäseniä on muutama sata. Useinpien sairaus on hyvin vakava ja he ovat päässeet heti sairauden toteamisen jälkeen eläkkeelle. Minun sairauteni on onneksi lievä eikä haittaa toistaiseksi elämää mitenkään.

Yhdistyksen päätapahtuma on vuosittain eri puolilla Suomea järjestettävä valtakunnallinen tapaaminen. Se koostuu lääkäriluennoista ja muusta tietopuolisesta ohjelmasta. Koska sairaus esiintyy monena eri alaryhmänä, aina on myöskin pienryhmätyöskentelyä mukana unohtamatta myöskään iltaohjelmaa, joka tarjoaa puitteet ihmisten tutustumiselle.

Toisena päivänä pidetään yhdistyksen vuosikokous. Osanotto on taattu, kun kokous on tapaamisen yhteydessä. Kokous on hyvin perinteinen ja siinä oikein aistii etujärjestötoiminnan voiman. Yhdistyksen perustajat ovat olleet "yhdistysihmisiä" ja ilmeisen taitavia. Uusien jäsenien halukkuus toimintaan kartoitetaan heti liittyessä. Minä laitoin lomakkeeseen Internet-keskusteluryhmät ja pian huomasin olevani keskusteluryhmän moderaattori.

Yhdistys on parin viimeisen vuoden aikana järjestäytynyt paikallisesti. Uusia vapaamuotoisia tapaamisia järjestetään ainakin kymmenellä paikkakunnalla. Joukosta on aika äkkiä siivilöity kaikki vähänkin järjestökokemusta omaavat ja heidät on pantu hommiin. Sydänliittoon on palkattu puolipäivätoiminen vetäjä yhdistykselle Raha-automaattiyhdistyksen varoin. Avustuksen saaminen oli oma lukunsa. Sitä käytiin lobbaamassa eduskuntaa myöten. RAY:n avustuksen ehtona on, että palautelomakkeet tapaamisista täytetään huolellisesti. Tämä tietysti antaa vetäjille hyvin tarkan joukkojensa tuntemuksen. Väki on vaikeasta sairaudestaan huolimatta yleensä innostunutta ja kokee saavansa toiminnasta paljon. Poliittista kissanhännänvetoa ilmeisesti on kulissien takana, muttei se suuremmin ole porukkaa häirinnyt.

Etujärjestötoiminta voi rakentua usealla tavalla eikä mikään sinänsä ole oikeampi kuin toinen. Aika paljon riippuu historiasta, kuinka järjestö on rakentunut, ja tietysti ihmisistä, joita järjestössä on.
Kirjattu
Aina napit vastakkain ollaan Pöystin kanssa. Ei ole hyvä tämä Pöysti.

Kerttuli

  • Veteraani
  • Viestejä: 1592
Re: Haaste kohtauspaikkalaisille
« Vastaus #42 : Helmikuu 07, 2007, 01:02:11 ap »

Minä kuulun myös Sydänliittoon mutta koen että se liittona ei juurikaan ole kiinnostunut minussa muusta kuin jäsenmaksustani ja mahdollisista lahjoituksista joita voisi minulta saada.

Taitaa olla paljon omasta aktiivisuudesta kiinni se mitä liitolta / yhdistykseltä saa.
Kirjattu
Mikä ei tapa - se vahvistaa.

Yogi

  • Veteraani
  • Viestejä: 1803
Re: Haaste kohtauspaikkalaisille
« Vastaus #43 : Helmikuu 07, 2007, 01:13:55 ap »

Kun tämä porukka järjestäytyi omaksi yhdistykseksi, he kokivat, ettei heille ollut mitään hyötyä Sydänliitosta. Sepelvaltimotautia sairastavien ongelmat ovat aivan toiset kuin meidän ongelmamme. Pysyttiin kuitenkin Sydänliiton alla toimitilojen vuoksi. Sydänlehdestäkään ei meille ole paljon hyötyä. Meillä on oma järjestölehti.
Kirjattu
Aina napit vastakkain ollaan Pöystin kanssa. Ei ole hyvä tämä Pöysti.

RAR

  • Lentävä kynä
  • Viestejä: 10917
Re: Haaste kohtauspaikkalaisille
« Vastaus #44 : Helmikuu 07, 2007, 10:10:02 ap »

Lainaus:

Teidän on niin hyvä neuvoa, että järjestä itse, no olen järjestänyt itselleni toimintaa.




Tarkoitukseni ei ollut sen enempää neuvoa ketään. Kerroin vain, että pääkaupunkiseudullakaan ei olisi kovin paljon toimintaa, jos ei olisi aktiivisia puuhaihmisiä kaikkea järjestämässä. Anteeksi, jos jotenkin loukkasin. Se ei suinkaan ollut tarkoitukseni.
On tietysti vaikea järjestää toimintaa pienemmällä paikkakunnalla, jossa ei ole kuin yksi tai pari diabeetikkoa. Valitettavasti se vain menee niin..
Itse asuisin mielelläni pienessä kyläyhteisössä tms. jos se muilta osin olisi mahdollista. Mutta näitä kun ei aina voi itse valita.

Mutta ainakin Kohtauspaikkatapaamisissa tuolla D-keskuksessa on ollut ihmisiä ihan ympäri Suomea.
Kirjattu
 

Linkkejä








Puolustusvoimat ei muuta päätöstään diabetesta sairastavien varusmiespalveluksesta

Puolustusvoimat vahvisti tänään päätöksensä, että diabetesta sairastavat vapautetaan palveluksesta rauhan aikana. Käytännössä päätös hautaa monen nuoren diabeetikon toiveet asevelvollisuuden suorittamisesta.

Julkaistu 07.02.2020 | 13:29