Kohtauspaikka



Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus
Tarkempi haku  
6989 jäsentä  •  418480 viestiä  •  20020 aihetta

Kirjoittaja Aihe: Yhteiskunnan kanta diabeetikoihin  (Luettu 2899 kertaa)

Lurppu75

  • Vieras
  • Viestejä: 1
Yhteiskunnan kanta diabeetikoihin
« : Maaliskuu 24, 2006, 18:00:55 ip »

  ...on vähintäänkin nuiva. Avomieheni sairastui keväällä -05 nuoruustyypin diabetekseen. Sairaus näytti kyntensä todella agressiivisesti, pari kuukautta sairaslomaa ja takaisin töihin.. muttamutta; mies on maatalouslomittaja, eli kyseessä on fyysisesti erittäin raskas työ jossa tauot ovat mahdottomia siinä mielessä että sairauden toteamisen jälkeen työnantaja on jatkuvasti uhannut potkuilla kun mies ei ole voinut tehdä töitä entiseen malliin ( eli parinkin viikon työputkia ja erittäin raskaita paikkoja). Viikolepoajat ovat nekin kortilla nykyään. Lisäksi hän on opiskellut omaehtoisesti agrologiksi jo kaksi vuotta ja yleensä tehnyt koulujaksolla menetetyt työtunnit ylitöinä takaisin, mutta ymmärtänette varmaankin, ettei se ole enää mahdollista. Koulutuksen lopettaminen ei tule kuuloonkaan juuri sen dibeteksen vuoksi, että olisi edes vähän valoa tunnelin päässä.
  Sairauden hoito on lähestulkoon mahdotonta, töihin täytyy lähteä aina siten, että sokerit väh. 15, siitä huolimatta on mies useita kertoja meinannut nuupahtaa lehmän tissin viereen liian matalien tuoman tutinan myötä..
  Isäntä on koettanut hakea taloudellista tukea koulujaksoille työeläkelaitoksesta ja kelasta. Kaikista tuli kieltävä vastaus koska ei ole vielä elinmuutoksia. Miten on voitu mennä tähän tilanteeseen yhteiskunnassa, että ihmisen täytyy käytännössä itse aiheuttaa itselleen elinvaurioita hoitamattomuudella, ennenkuin tullaan yhtään vastaan?!? Sanomattakin on selvää, että vaurioita tulee ennemmin tai myöhemmin, mutta nykyinen työpaikka saa sen aikaan, että niitä tulee hyvin pian.
  Nyt joku viisas sanoo, että vaihtaa työpaikkaa, mutta ehdittiin hommata kaksi vuotta sitten talo ja velat tietysti päälle ja asumme alueella, missä töitä ei ole varsinaisesti tyrkyllä. Kaiken hyvän lisäksi menin itse hajottamaan selkäni vuosi sitten, josta seurasi leikkaus ja paha hermovaurio jalkaan, joten koulun penkille joudan minäkin ja se ei varsinaisesti rahapussia kartuta..
  Valitusvirteni ja tämän paatoksen rainan päätän vain siihen toivomukseen, että joku veteraani paiskaisi neuvolla, tai joku viskaisi omakohtaisen tarinan omasta klaaraamisestaan vaikeassa tilanteessa.
  Vallan aurinkoista kevättä kaikille diabeetikoille toivottaa Lurppu75
p.s. Onko kellään ollut huomattavia imeytymisongelmia NovoRapidin kanssa?
Kirjattu

Antsu1

  • Lentävä kynä
  • Viestejä: 18083
Re: Yhteiskunnan kanta diabeetikoihin
« Vastaus #1 : Maaliskuu 24, 2006, 18:12:23 ip »

 
Lainaus:

 p.s. Onko kellään ollut huomattavia imeytymisongelmia NovoRapidin kanssa?
 




Vastaan nyt vaan ylläolevaan, kun muuhun on vaikea ottaa kantaa

Mulla on ollut imeytymisongelmia Novorapidin kanssa, mutta ei johtunut mitekään Novorapidista, vaan pistopaikasta. Olin pistänyt liian pienelle alueelle vatsassani, joten vatsaan oli kertynyt kovettumia, joista inska ei imeytynytkään kunnolla. Seurauksena todella korkeita sokereita, uusintapistoksia ja sitten verensokeritason romahduksia, kun inska sattuikin imeytymään paremmasta kohdasta kunnolla.

Hoitona pidin parin kuukauden täydellisen vatsaan- pistämis-tauon, joka kyllä tuotti omia hankaluuksiaan, koskapa vatsa oli se ehdottomasti helpoin ja nopein paikka pistää ateriainsuliinia.

No vatsa tuli kuntoon ja sitä taas käytän, mutta vaihdelle pistoskohtaa aktiivisesti
Kirjattu
Antsu1
D1 vuodesta 1966 - Accu-chek Spirit ja Novorapid 09/2007 alkaen

tv

  • Intoilija
  • Viestejä: 268
Re: Yhteiskunnan kanta diabeetikoihin
« Vastaus #2 : Maaliskuu 24, 2006, 18:45:42 ip »

Neuvoa en osaa antaa, mutta sen voin kertoa mitä mieleeni yllä olevasta tulee: lääkeinsuliinia on liikaa.

Joko perusinsuliiniannos on liian suuri, jos pelkästään sen varassa mennään sokerivajauksen puolelle tai sitten/myös ateriainsuliinia on liikaa. Myöhemmän sokerivajauksen välttämiseksi ei aamuista sokeria kannata  nostaa  ylenpalttisen korkealle varsinkaan jos sen sokerin palauttamiseksi normaalitasolle ottaa samalla suuren annoksen ateriainsuliinia.  Parempi on pienentää insuliiniannosta ja sitä vastaten syödä vähemmän hiilihydraatteja aamulla.

Mutta ihan normaaliahan se on, että oikea insuliiniannostelu ja oikea tarpeen mukainen sokeristuvien ruoka-aineiden tankkausrytmi on itse itselleen kokeilemalla haettava. Eikä se niin kamalaa ole, jos sokeri laskee vaikka kuinka alas kunhan vaan tajuissaan säilyy ja osaa  sokerilla nopeasti tilanteen korjata.
Kirjattu

Edward

  • Lentävä kynä
  • Viestejä: 4885
  • Teen vain työtäni, sanoi pyöveli.
    • http://fi.wikipedia.org/wiki/Kaija_Olin-Arvola
Re: Yhteiskunnan kanta diabeetikoihin
« Vastaus #3 : Maaliskuu 24, 2006, 19:06:37 ip »

Hei!

Minä kaiken kokeneena yritän vastata kysymyksen alkuosaan.
Olen itse joutunut usein taistelemaan oikeuksistani ja täytyy sen kokemuksen pohjalta sanoa, että tämä on todella kova, kovakorvainen ja kovakourainen yhteiskunta. Viranomaisten kanssa joutuu valituksia tehdessä yleensä tunnustamaan todeksi sen vanhan viisauden, ettei korppi korpin silmää noki.

Yleensä siinä tilanteessa, kun kysyy neuvoja joltain taholta, annetaan neuvo, että kannattaa valittaa. Kun sitten valitat, niin sama taho saattaa olla sinua vastaan ja käyttää kaikki mahdolliset keinot, jotta valituksesi ei päättyisi myönteiseen ratkaisuun.

Virkamiehillä on tässä yhteiskunnassa virkavastuu, jota pakoillaan niin pitkälle kuin mahdollista. Periaate on, kun et tee mitään, et voi tehdä mitään väärin.

Omista kokemuksistani voin silti sanoa, että joskus asioittensa ajaminen kannatta, mutta hirveästi aikaa ja voimaa se vaatii, kun vastassa on suuri ja kaikkivaltias koneisto.

Ihmisen terveys tulee ensimmäisenä. Ymmärsin, että teillä on lapsi. Jo pelkästään lapsen takia pitää olla valmis tekemään mitä tahansa. Jos taloudellisesti joutuu ahtaalle ja lainat jäävät hoitamatta, ne odottavat edessä koko elämän. Jostain on joskus pakko luopua, että pääsee eteenpäin.

Noin pitkään jatkuneita opintoja kannattaa ilman muuta jatkaa. Työllä ei pidä itseään tappaa. On kyettävä tekemään valintoja, kun niitä vielä on. Asioitaan kannattaa ajaa, niin kauan kuin voimia riittää.

Novorapidista en tiedä mitään, mutta:

Toivotan erittäin paljon voimaa ja valoa!

Eetu
Kirjattu
Älä usko kaikkea, mitä ajattelet.

Älä jää tuleen makaamaan.

KatriM

  • Intoilija
  • Viestejä: 271
Re: Yhteiskunnan kanta diabeetikoihin
« Vastaus #4 : Maaliskuu 24, 2006, 19:28:24 ip »

Asiasta kannattaisi puhua lääkärin kanssa. Jospa miehesi saisi tasapainotukseen sairaslomaa ja voisi d-hoitajan kanssa miettiä työpäiviään. Pieni tauko ei voi haitata työtä. Täytyyhän vessassakin käydä ja ruokatauko kuuluu jokaiselle. Samalla voisi kutsua työnantjankin d-infoa saamaan ja kesksutelemaan tilanteesta. Ei kannata antaa tilanteen ajautua hakaukseen. Voisiko miehesi yrittää uudelleen koulutusta jos maatalouslomittajan työ on liian raskasta nyt d:n kanssa ? Agrologina kai voisi saada jotain muuta alan työtä. Tätä kannattaisi kysyä työeläkelaitokselta. Siihenkin tarvitaan lääkärin lausunto. Kai hän kuuluu ammattiliittoon ? Sieltä saa lakimiehen apuun jos potkut uhkaavat sairauden takia. Tässä muutamia ajatuksia. Onnea matkaan.
Kirjattu

Toukokuu1965

  • Lentävä kynä
  • Viestejä: 17459
Re: Yhteiskunnan kanta diabeetikoihin
« Vastaus #5 : Maaliskuu 24, 2006, 20:07:19 ip »

Ihan samoja mietiskelin.  

Olihan teillä hoitavan lääkärin lausunto Kelan hakupapereissa? Jos teette valituksen, niin kirjatkaa tarkkaan ylös erilliselle paperille miehesi työpäivän kulku. Aloittakaa heräämisestä, minuutti minuutilta KAIKKI ylös, lääkitykset, pistosajat, hypot, sokerinmittaukset, syömiset, työt. Siis ihan kaikki.

Meille sanottiin aikanaan Kelassa etten tulisi saamaan edes alinta hoitotukea tyttärelleni jolla on kehitysviivästymä. Vaan kuinkas kävi? Suivaannuin niin, että pistin koko päiväjärjestyksen paperille ja kiikutin sen Kelaan anomuksen liitteenä. Saatiin korotettu hoitotuki!  

IKINÄ EI SAA ANTAA PERIKSI VAIKKA NYT TUNTUISIKIN RASKAALTA!  

Voimaa koko perheelle lähettää:

Toukokuu  
Kirjattu
"Luoja, anna minulle kärsivällisyyttä, ja heti!"

Pumppu 5/2007, Paradigm Veo 4/2013.

...necesse est.

  • Matkailija
  • Viestejä: 76
Re: Yhteiskunnan kanta diabeetikoihin
« Vastaus #6 : Maaliskuu 24, 2006, 21:10:48 ip »

Haastava tilanne tietysti teillä...
Neuvoja saattaisi tilanteessanne saada myös esim. työvoimatoimiston erityisneuvojalta? Tietoa kannattaa kyllä hakea, ja neuvojakin (kuten te nyt täältäkin   ), sillä kysyvä ei tieltä eksy.
Kuten KatriM tuossa totesi on aina hyvä selvittää teidän elämästä päätöksiä tekeville mahdollisimman paljon tietoa tilanteestanne. Se helpottaa myös päätöksentekoa paljon enemmän kuin henkilökohtaisesti perustelematon hakemus, tyyliin "Haen X tukea kun lääkäri nyt siitä lausunnonkin kirjoitti ja laskutti". Laittakaa hakemuksiin selvä kuvaus miten juuri teidän tilanne on nyt tavallisesta poikkeava, mikä on muuttunut sairauden myötä. Kun löytää syyn ja sen seurauksen, siihen on helpompi löytää myös lääke. Tsemppiä polullenne!
Kirjattu
Byrokratia = taito tehdä täysin mahdollisesta täysin mahdotonta.

sammakko

  • Matkailija
  • Viestejä: 84
Re: Yhteiskunnan kanta diabeetikoihin
« Vastaus #7 : Maaliskuu 24, 2006, 21:59:33 ip »

Laitetaas tarinaa..

Minäkin kuulun luonnonvara-alan raatajiin. Työhistoriaa takana jo useampia vuosia. Ekaksi kelkkaan tuli mukaan diabetes, ja muutama vuosi myöhemmin reuma. Sen myötä alkoi työtehtävien ja potentiaalisten työnantajien joukko kaventua.

Uudelleen kouluttautuminen kelan tuella ei onnistunut, koska ei ollut vielä mitään selvää rajoitetta tai muutoksia toimintakyvyssä. Lopulta työnteko alkoi käydä niin vaivalloiseksi (esim. viherrakennustyöt yhtä tuskaa), että vaihdoin ensiksi työpaikkaa kaupan tehtäviin ja nyt olen jälleen opiskelija. Rahatilanne on nyt huono, mutta eipä ole selkä hirvittävän kivulias.

Älkää hukatko sitä valoa tunnelin päässä! Jos tulee tilanne, että nykyisessä ammatissa työskentely todetaan mahdottomaksi, kela varmaankin tarjoaa juuri noita agrologiopintoja koulutukseksi. Agrologeillahan on mahdollisuus työskennellä esim. maaseutukeskuksissa, joissa työpäivien rytmitys onnistuu huomattavasti helpommin kuin käytännön työssä maatiloilla.
Kirjattu
"ei lapsena voi tietää kuinka kivaa on aikuisena"

Pihla

  • Intoilija
  • Viestejä: 317
Re: Yhteiskunnan kanta diabeetikoihin
« Vastaus #8 : Maaliskuu 24, 2006, 22:56:21 ip »

Hei Lurppu!

Voi että kuulostaa hankalalta tilanteelta.
Mutta mietin tässä että kyllä tuohon varmaan ratkaisu on. Ensinnäkin mietin sellaista että olisikohan mahdollista että miehesi voisi saada insuliinipumpun? Nyt varmaan joku huomauttaa ettei pumppu ole mikään taikasana. Ja eihän se olekaan. Mutta kun insuliinipumpun ideana on jatkuva pienten insuliiniannosten anto niin että annosten kokoa voidaan säätää. Insuliinipumpussa voi säätää tietyn tunnin aikana tulevan annoksen ihan minimiin vaikka 0,1ky/h jos tarvitsee. Eli niin että ns. basaaliannos (eli vastaa perusinsuliinia/ pistettävää pitkävaikutteista insuliinia) voidaan säätää jokaista työvaihetta paremmin vastaavaksi.

Mietin että fyysisesti raskaisiin työvaiheisiin kannattaa suhtautua kuten urheilusuoritukseen.
Mietin että kirjasta "Diabetes" jonka Ilanne-Parikka, Kangas, Kaprio ja Rönnemaa ovat toimittaneet ja Diabetes yhdistys myy olisi varmaan hyötyä. Siitä saa paljon ohjeita ja neuvoja eri tilanteisiin. Miten sumplia insuliinien ja ruoan kanssa eri tilanteissa...

Olin itse ollut harjoittelemassa lehmien hoitoa maatalouslomittajan kanssa. Ja mitä muistan siitä ajasta niin mietin sellaista että voisikohan siihen päivään kuitenkin mahduttaa tiettyjä taukoja jotka huomattavasti helpottaisi diabeteksen hallintaa. Eli eikö aamulypsy ole päivän eka työ? Jos syö kunnollisen aamupalan (suosittelen kaurapuuroa) ja pistää "lepopäivään" nähden paljon vähemmän insuliinia (vaikka 1/2 annoksesta tai 1/3 annoksesta tai jos silloinkin tulee matalia niin vielä vähemmän...)juuri ennen aamulypsyä niin että verensokerit varmasti pysyy ok eikä mene hypoglykemian puolelle. Taskuun kannattaa kuitenkin aina tietysti varata siripiriä tai limsaa tai jotain jolla hätätilanteessa saa sokerit nostettua nopsasti. Sitten kun viimeinen lehmä on lypsetty niin minun mielestäni pitäisi olla aikaa 1)mitata verensokerit ja 2)välipalalle esim. ruisleipää ja jos sokerit matalalla niin vaikka jugurtti/banaania/tuoremehua. Tiedän että lypsyn aikana on kova kiire (varsinkin jos on maitoaamu) mutta lypsyn jälkeen niin on kyllä sen verran aikaa että ehtii syödä välipalan. Minun mielestäni silloin ei pitäisi olla mitään niin akuuttia asiaa ettei ehtisi välipalan syödä? (Siis sen tiedän että lypsyn aikana on oltava tarkka eikä voi alkaa syömään välipaloja ja jättää lehmäraukkaa kiinni lypsimiin kun maidontulo on lakannut... mutta lypsyn jälkeen niin asiat eivät maailmaa kaada jos muutaman minuutin joutuu odottamaan). Lounaaseen kai lomittajallakin on ihan lakisääteisesti oikeus!?

Se mitä mietin olisi se että olisi tärkeä että miehesi pystyisi vähän ennakoimaan päivää ja miten paljon fyysistä rasitusta siihen sisältyy jotta voisi soveltaa insuliiniannokset sen mukaan.

Opiskeluja ei mielestäni missään nimessä kannata ainakaan diabeteksen kannalta keskeyttää!! Eikä muutenkaan, sillä sitä varmaankin katuisi loppuelämän... Olisiko mahdollista vähän kuitenkin löysätä tahtia niin että miehesi ei olisi pakko tehdä sisään menetettyjä työtunteja, eli voisikohan hän tehdä vähemmän työtunteja kuukaudessa? Olisiko mahdollista vaikka ottaa opintolainaa? Muistaakseni opiskelijalla on oikeus vähentää asuntolaina tai korot tai jotain veroista (kannattaa jokainen sentti hyödyntää).

Oikein paljon tsemppiä, pidän peukkuja että tilanne järjestyy!!

"P"
Kirjattu
Paradigm sensoripumppu, silloin tällöin itse maksettu sensori
Prinsessa s. 2004
Prinssi s. 2006
Poikanen s. 2009

d1-nainen

  • Lentävä kynä
  • Viestejä: 18915
Re: Yhteiskunnan kanta diabeetikoihin
« Vastaus #9 : Maaliskuu 24, 2006, 23:45:06 ip »

Mistähän se muuten johtuu, että monilla työpaikoilla sallitaan kyllä tupakkatauot montakin kertaa päivässä, mutta ei jotain välipalataukoa diabeetikolle?
Kirjattu
Hyvin menee, mutta tilanne ei ole toivoton. (puolalainen sananlasku)

E O J

  • Lentävä kynä
  • Viestejä: 8014
Re: Yhteiskunnan kanta diabeetikoihin
« Vastaus #10 : Maaliskuu 25, 2006, 15:22:57 ip »

Lainaus:

p.s. Onko kellään ollut huomattavia imeytymisongelmia NovoRapidin kanssa?




Niintuotanoin, eiköhän asia ole niin, että insuliinidiabeetikko, jolla ei koskaan olisi ollut minkäänlaisia insuliinin imeytymisongelmia, on melkoinen harvinaisuus. Eri asia on sitten se, onko tätä edes huomattu imeytymisongelmaksi (tervetuloa Exubera...)
Lisäksi noita imeytymisongelmia ei ole syytä rajata ainoastaan jo(i)llekin insuliinilaadu(i)lle tyypilliseksi.

Toivottavasti ette kuitenkaan menetä toivoanne, vaikka tilanteenne onkin vaikea.
Kirjattu
D1, Lantus & NovoRapid.
Oli vain pelottavaa ja masentavaa havaita, miten kokonaan ruumis sittenkin johti henkeä   (Waltari)

E O J

  • Lentävä kynä
  • Viestejä: 8014
Re: Yhteiskunnan kanta diabeetikoihin
« Vastaus #11 : Maaliskuu 25, 2006, 15:25:43 ip »

Lainaus:

Mistähän se muuten johtuu, että monilla työpaikoilla sallitaan kyllä tupakkatauot montakin kertaa päivässä, mutta ei jotain välipalataukoa diabeetikolle?




Kas kun tupakointi kuuluu terveiden ihmisten elintapoihin, diabetes taas on kovin epäterve ilmiö
Kirjattu
D1, Lantus & NovoRapid.
Oli vain pelottavaa ja masentavaa havaita, miten kokonaan ruumis sittenkin johti henkeä   (Waltari)

vuodesta_63

  • Intoilija
  • Viestejä: 325
Re: Yhteiskunnan kanta diabeetikoihin
« Vastaus #12 : Maaliskuu 30, 2006, 09:21:14 ap »

Hei Lurppu,
hyviä neuvoja oletkin jo saanut kollegoilta. Muistan itse, kun joskus aikanaan olin tuuraamassa vanhempieni maatalouslomaa, niin silloin aamulla söin kyllä aamupalan, mutta en pistänyt sille lainkaan. Tämä nyt tietysti onnistui vain siksi, että olin monipistoshoidolla ja pitkävaikutteinen insuliini vaikutti alla. Jos kokonaan jättää pistämättä lyhytvaikuteisen, niin siinä kyllä pitää olla tosi tarkka, ettei tilanne pahene radikaalisti.

Paras neuvo varmaan on se, jonka oletkin jo saanut, eli kannattaisi ottaa yhteyttä diabeteshoitajaan ja kertoa ongelma. Voisiko esim insuliinin vaihto vaikka humalogiin auttaa, kun käsittääkseni humalog on lyhytvaikutteisempi kuin NovoRapid?  VAikeus näissä tasapainotuksissa on juuri se, että kovin raskasta fyysistä työtä tekevän kulutus on niin kovin paljon pienempi sairausloman aikana, kuin muuten. Harvalla tuo annostus osuu kerralla oikeaan, säätämistä tarvitaan aina, jotkut enemmän toiset vähemmän.

Tärkeintä olisikin, niinkuin moni on sanonut, että ette menettäisi toivoanne. Kyllä tuohonkin tilanteeseen varmasti parempi lääkitys löytyy. Hypoillessa vain haasteet tuntuvat herkästi niin kovin isoilta.
Kirjattu
-Sick of pricks. Cure type 1 diabetes!-

Miepä vaan

  • Vanha tekijä
  • Viestejä: 775
Re: Yhteiskunnan kanta diabeetikoihin
« Vastaus #13 : Maaliskuu 31, 2006, 09:05:26 ap »

Itse olen ollut tallilla töissä aina välillä. Protan kanssa joskus ongelmia, koska huippu osui klo 15-16 aikaan, ja silloin oli pahin kiire, kun tallille tuli ratsastuskoulun tuntilaisia. Humalog myös helpotti, kun NR vaikuttu liian pitkään. Levemir tuntuu toimivan tasaisesti. Oma lääkärini ehdotti, että tallipäiville vähemmän perusinskaa kuin lepopäiville ja d-hoitaja sanoi, ettei haittaa, jos nostaa sokerit vaikka 15 kun menee tallille jos kerta laskevat kuitenkin liikunnan myötä.
Kirjattu
 

Linkkejä








Ehdota vuoden 2020 diabetestekoa

Julkaistu 23.09.2020 | 08:54