Meillä lapsi (silloin 3 v.) oli 3 vrk osastolla kun siirryttiin 3-pistoshoidosta monipistoshoitoon. Ensin polikäynnin yhteydessä sovittiin osastoaika, ja polin lääkäri laski uusien inskojen annokset valmiiksi. Aamulla mentiin osastolle jossa pistettiin uudet inskat, mittailuja tehtiin tiheään. Osastolla 2 yön ajan hoitajat mittailivat sokereita ja insuannoksia muutettiin sopivampaan suuntaan. Vasta kotona tapahtui oikeiden insuliiniannosten hienosäätö, koska kotiolot ovat ihan erilaiset kuin sairaalaolot. Ensin pidimme kotona ruokien hiilarimäärät vakiona/ateria ja haimme sopivia ateriainsuliiniannoksia. Meillä kesti melko pitkään saada tolkku milloin Levemiriä on sopivasti ja milloin NovoRapidia sopivasti, eli hankaluuksia tuotti tietää minkä insuliinin vaikutus tekee mitenkin ja siihen vielä huomioida nopeat/hitaat hiilarit, liikunta, mielialat jne. Tuli kesä ja helteet, ja inska-annosten uudelleen etsiminen. Mutta kun tolkku löytyi niin rutiinit selkiytyivät. Nyt hoito tuntuu helpolta, koska tietää insuliinien käyttäytymiset suurinpiirtein eri olosuhteissa (syöminen, liikkuminen). Ja elämä vapautui kellontarkasta ruokarytmistä rajoitettuine hiilareineen (puhumattakaan verensokereiden sahaamisesta ja jatkuvista yöhypoista) aivan erilaiseksi, toki mittauksia tehdään paljon ja eihän ne lukemat edelleenkään pysy 4-10 välillä jatkuvasti. Mutta meidän lapsen kohdalla muutos tuotti tulosta (myös pitkäaikaissokerin osalta). Aluksi varsinkin tarvitaan kärsivällisyyttä, mittailuja, kirjanpitoa, erittäin tarkkaa hiilarimäärien laskentaa ja yhteydenpitoa sairaalaan jos annoksia tarvitsee muutella tai ongelmia esiintyy. Eli sormia napauttamalla hoito ei helpotu, ja toki edelleen vaaditaan tarkkuutta ja ajan hermolla olemista (kuten lapsen diabeteksen hoidossa aina). Tsemppiä ja rohkeutta muuttaa hoitoa, jos ongelmia esiintyy! Voi olla että teidän lapsella monipistoshoitoon siirtyminen on helpompaa kuin meillä, eli inska-annokset löytyvät pian ja tulokset näkyvät heti. Enkä itsekään koe että olisi missään "suossa rämmitty" eikä missään tapauksessa harmiteltu ollenkaan hoitomuodon vaihtoa, vaikka inska-annosten löytyminen hieman kestikin. t.miisa