Kohtauspaikka

Kohtauspaikka => Tyypin 1 eli nuoruustyypin diabetes => Aiheen aloitti: Reiska - Kesäkuu 02, 2014, 19:54:00 ip

Otsikko: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: Reiska - Kesäkuu 02, 2014, 19:54:00 ip
Onpahan aika masentavaa luettavaa D1:n ja Suomen osalta tuo raportti:
http://www.diabetes.fi/diabetesliitto/ajankohtaista/kohti_keskitettya_diabeteshoidon_mallia.6554.news
Kannattaa syventyä raportin lisäsi myös Liite 1:een.
Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: dadda - Kesäkuu 02, 2014, 22:38:41 ip
Kiitos!
Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: Reiska - Kesäkuu 03, 2014, 09:15:48 ap
Toimenpide-ehdotuksista löytyy mm. tämä ja itsekkin olen tuon suosituksen sekavuutta ihmetellyt:

"Tyypin 1 diabeteksen hoitoa tulisi käsitellä nykyistä laajemmin Diabeteksen Käypä hoito -suosituksessa tai
 laatia sille oma suositus."

Sekavuus johtuu mielestäni juuri tuosta tyypin2 ja tyypin1 asioiden nitomisesta samaan dokumenttiin.
Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: Reiska - Kesäkuu 03, 2014, 09:24:02 ap
Tyypin 1 HbA1c arvot jämähtäneet 90-luvun alun tasolle kun sensijaan tyypin2 HbA1c arvot parantuneet selvästi.
Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: tapsa - Kesäkuu 04, 2014, 09:23:09 ap
Tyypin 1 HbA1c arvot jämähtäneet 90-luvun alun tasolle kun sensijaan tyypin2 HbA1c arvot parantuneet selvästi.

Tuon olen omakohtaisesti kokenut, ja vaivan näkö vs-hallinnassa on monikertaistunut.

Kukahan osaisi nostaa kissan pöydälle, joltain ei osata vieläkään tehdä oikein.
Vai olisiko tilastoissa vain se, että vaikka hyvät hoitotulokset ovat lisääntyneet, myös huonot ovat tehneet samaa.

Hoitokontaktit ovat harventuneet, mutta niistä saa myös vähemmän irti. Tosin oma tietämys on myös lisääntynyt.

Yksilöllisyyttä ei osata tarpeeksi huomioida kun kontakteja ja tietämystä on niukasti.
Tuo ajatus osaamiskeskusten perustamiseen voisi olla tosi hyvä, ainakin jos se lisää yksilöllistä hoidon ohjaamista.
Suomi on laaja maa, matkustelu lisääntyy ellei sitten tietotekninen kommunikointi tuo käytännön ratkaisuja hoitorutiineihin nykyisten haparoivien kokeilujen sijaan.
Ja tekniikka ei koskaan voita live-kontakteja kaikkien kohdalla, jos edes on kaikkien tavoitettavissa.
Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: Reiska - Kesäkuu 04, 2014, 11:19:56 ap
Vai olisiko tilastoissa vain se, että vaikka hyvät hoitotulokset ovat lisääntyneet, myös huonot ovat tehneet samaa.
Tätä se varmaankin on.
Tuo vuoden 2009 D1:n mediaani noin 68 mmol/mol vastaa noin 8,5 % vanhalla asteikolla.
Niitä joilla on yli 9% tai jopa 10% on edelleenkin liikaa ja pitävät mediaanin ylhäällä.

Itsellä on sellainen tuntuma että tyypillinenkin D1 (ei siis välttämättä labiili) joutuu tuonne 9% tienoille jos
ei mittaa vs tasoja juuri ollenkaan ja menee aterioissa ja pistoksissa jonkin ennalta määrätyn määrän mukaan
eikä te korjauksia vs tasojen mukaan.

Monille on ylivoimaista mitata esim töissä ja yleisillä paikoilla.
Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: Mika Haulo - Kesäkuu 04, 2014, 12:40:12 ip
Monille on ylivoimaista mitata esim töissä ja yleisillä paikoilla.

Tarkoitatko, että mittaaminen näissä tilanteissa on työn luonteen takia vaikeaa, vai että diabeetikko ei vain kehtaisi mitata muiden nähden?

Tästä tulikin mieleen, että on kaksi merkittävää tapaa, joilla hoitotuoloksiin voidaan vaikuttaa:

1. Asenne
Jokaisen tulisi ottaa itseään niskasta kiinni, ja hyväksyä sairautensa ja hoitaa itseään niin hyvin kuin kulloinkin on mahdollista. En nyt tarkoita sitä normaalia tiukkapipoisuutta, mitä monesti viljelen. Mutta on paljon diabeetikoita, jotka eivät välitä tuon taivaallista verensokeritasoistaan, vaan ottavat insuliininsa miten sattuu ja jos muistavat tai viitsivät.

2) Hoitovälineet
Jokaisen pitäisi voida valita juuri itselle sopivat hoitovälineet, ja tarjolla olevia mittareita, pumppuja, sensoreita ym. pitäisi valita tarjolle muutenkin kuin halvimman hinnan perusteella.


Asenteen korjaaminen on vaikeaa, mutta ei varsinaisesti lisää kustannuksia. Välinetarjonnan rikastuttaminen vaatii hieman rahaa, mutta on helppo toteuttaa.
Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: äskoo - Kesäkuu 04, 2014, 13:42:27 ip
Tuolla toisessa vertaistukiryhmässä ihmetetyttää se, että osa ykkösistä, erityisesti nuorista naisista, pitää pääsääntönä sitä, että (lähes) joka päivä voi syödä herkkuja, esim pussillisen irtokarkkeja tms. Ja sitten päivitellään : v****, kun tää tauti on p*****stä ja mä olen ihan masentunut, kun lääkäri ei yhtään ymmärrä ja tsemppaa. Ja d-hoitaja on niin tyhmä, etten kyllä käy sen vastaanotolla. Ja mulla on hobis aina ollut yli 10:n, eikä sitä saa millään paremmaksi."

Tommosta asennetta luulisi näkevän vain murrosikäisillä, mutta näkyy jatkuvan myös liki nelikymppisillä ja sitten päivitellään, kun " munuaiset ja silmät on ihan p****na".

Anteeksi tätimäinen vuodatus, mutta ruokavalion, insuliinin ja liikunnan pyhää yhteyttä ei taideta enää painottaa hoitokuvioissa..
Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: Reiska - Kesäkuu 04, 2014, 13:56:39 ip
Tarkoitatko, että mittaaminen näissä tilanteissa on työn luonteen takia vaikeaa, vai että diabeetikko ei vain kehtaisi mitata muiden nähden?
Työn luonnekkin varmasti estää mutta tarkoitin enemmän tuota että ei halua muiden nähden alkaa mittailemaan esim. palaverissa tai ruokalassa. Sama koskee myös inskan pistämistä kynällä, pumpulla pystyy tekemään ilman huomiota.
Noista seikoista sitten johtuu että mittaamiset jää ja inska pistetään ei niin optimaalisena ajankohtana, pahimmillaan ruokailun jälkeen.
Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: Mika Haulo - Kesäkuu 04, 2014, 15:16:47 ip
Tuolla toisessa vertaistukiryhmässä ihmetetyttää se, että osa ykkösistä, erityisesti nuorista naisista, pitää pääsääntönä sitä, että (lähes) joka päivä voi syödä herkkuja, esim pussillisen irtokarkkeja tms. Ja sitten päivitellään : v****, kun tää tauti on p*****stä ja mä olen ihan masentunut, kun lääkäri ei yhtään ymmärrä ja tsemppaa. Ja d-hoitaja on niin tyhmä, etten kyllä käy sen vastaanotolla. Ja mulla on hobis aina ollut yli 10:n, eikä sitä saa millään paremmaksi."

Tommosta asennetta luulisi näkevän vain murrosikäisillä, mutta näkyy jatkuvan myös liki nelikymppisillä ja sitten päivitellään, kun " munuaiset ja silmät on ihan p****na".

Anteeksi tätimäinen vuodatus, mutta ruokavalion, insuliinin ja liikunnan pyhää yhteyttä ei taideta enää painottaa hoitokuvioissa..

Nämähän ovat oikein hyviä huomioita eivätkä mitään nillitystä. Olen tätä samaa huomannut itsekin, ja yhtä vähän asiaa ymmärrän.

Nykyään diabeteksen kanssa voi elää suhteellisen vapaasti. Se ei kuitenkaan tarkoita, että voisi elää ajattelemattomasti, kuten esimerkkisi havainnollistaa.

Joskus tuntuu siltä, että ne, jotka ovat "kokeilleet ihan kaikkee eikä siltikään onnistu", eivät oikeasti ole kokeilleet kovinkaan paljoa.

Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: Mika Haulo - Kesäkuu 04, 2014, 15:24:49 ip
Tarkoitatko, että mittaaminen näissä tilanteissa on työn luonteen takia vaikeaa, vai että diabeetikko ei vain kehtaisi mitata muiden nähden?
Työn luonnekkin varmasti estää mutta tarkoitin enemmän tuota että ei halua muiden nähden alkaa mittailemaan esim. palaverissa tai ruokalassa. Sama koskee myös inskan pistämistä kynällä, pumpulla pystyy tekemään ilman huomiota.
Noista seikoista sitten johtuu että mittaamiset jää ja inska pistetään ei niin optimaalisena ajankohtana, pahimmillaan ruokailun jälkeen.

Tavallaan on aika erikoista, että itsensä pitämistä terveenä pitäisi hävetä tai kainostella. Mutta ymmärrän kyllä asian. Toisinaan huomaan itsekin vilkuilevani ympärilleni vaivaantuneesti, kun pitäisi pistää tai mitata.

Toisaalta kyse on myös varovaisuudesta. Kerran istuin kaveriporukan kanssa ravintolapöydässä. Juuri kun olin pistämässä, tönäisi vierustoveri vähän, ja neula vääntyi. Eikä ollut varaneulaa mukana.

Koskaan en kuitenkaan jätä pistämättä tai mittaamatta kokonaan. Korkeintaan odotan hetken, jos syystä tai toisesta olen pahassa paikassa.
Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: E O J - Kesäkuu 04, 2014, 16:37:01 ip
    Joskus tuntuu siltä, että ne, jotka ovat "kokeilleet ihan kaikkee eikä siltikään onnistu", eivät oikeasti ole kokeilleet kovinkaan paljoa.

Niinhän sitä voi tuntua. Mutta silloin oletetaan, että ihminen toimii järkevästi. Ja sehän ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Lukemattomat ihmiset osoittavat tämän valitettavasti todeksi joka ainoa päivä esimerkiksi panemalla tupakiksi...

Uskon kuitenkin, että pätevää lääkärin tai diabeteshoitajan antamaa ohjausta lisäämällä diabeteksen hoidossa olisi mahdollista saavuttaa selvästi nykyistä(kin) parempia tuloksia. Arvauskeskusten antama tuki on usein lievästi sanoen vajavaista.

Yksi tylsä menetelmä diabeetikkojen ohjaamiseksi nykyistä useammin lääkärin tai diabeteshoitajan luo on asettaa sopiva käyntimäärä (kuinka olisi alkajaisiksi vaikka kuusi kertaa vudessa?) insuliinien täyskorvattavuuden ehdoksi. Hätätapauksissa olisi tietenkin käytettävä harkintaa, mutta eiköhän vain nykyinen suomalainen käytäntö jätä ongelmadiabeetikkoja aivan liian villiin ja vapaaseen tilaan?
Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: d1-nainen - Kesäkuu 04, 2014, 17:41:35 ip
No on todellakin masentavaa luettavaa tuo raportti. Varsinkin d-naisilla kuolemanriski lähes 10-kertainen muihin naisiin verrattuna, kun tautia on sairastettu 20-25 vuotta (mitähän se myöhemmin on?). Äkkiä en löytänyt, mainittiinkon ollenkaan sitä asiaa, että monessa kunnassa diabeetikot eivät saa tarpeeksi vs-mittausluiskoja? Sehän on edellytys jo kohtalaisellekin vs-tasapainolle.
Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: Mika Haulo - Kesäkuu 04, 2014, 17:45:08 ip
   
Yksi tylsä menetelmä diabeetikkojen ohjaamiseksi nykyistä useammin lääkärin tai diabeteshoitajan luo on asettaa sopiva käyntimäärä (kuinka olisi alkajaisiksi vaikka kuusi kertaa vudessa?) insuliinien täyskorvattavuuden ehdoksi. Hätätapauksissa olisi tietenkin käytettävä harkintaa, mutta eiköhän vain nykyinen suomalainen käytäntö jätä ongelmadiabeetikkoja aivan liian villiin ja vapaaseen tilaan?

Tämä tietenkin vaatisi sen, että

1) vastaanotolla on todella osaavaa porukkaa neuvomassa ja
2) käynneille tosiaan on tarvetta.

En oikein usko pakottamismalliin. Sen sijaan diabeetikot voisi minun puolestani vaikka kosiskella käteisen voimalla pitämään itsestään huolta. Siis tuohta käteen sitä enemmän, mitä paremmalla tolalla hoitotasapaino on (http://blogi.sokeriseuranta.fi/2014/01/maailman-paras-hoitomotivaattori.html). Kukapa haluaisi rahasta kieltäytyä?
Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: vokaali - Kesäkuu 04, 2014, 17:47:29 ip
Mikan kommenttia voisin ehkä täsmentää siten, että ne, jotka sanovat kokeilleensa aivan kaikkea, ovat usein oikeastikin kokeilleet kaikkea mitä osaavat ja mitä pystyvät ajattelemaan. Tiedon ja keinojen puute ei missään nimessä aina ole laiskuutta - usein toivottomuutta syventää sekin, ettei alkuunkaan tiedä mistä sitä tietoa ja keinoja löytäisi. Kenen vika se nyt sitten on, en osaa sanoa. Vähän kaikkien; tässä asiassa on vaikea osoitella sormella juuri ketään.

Raportti itsessään oli mielenkiintoinen, joskin hyvin pessimistinen. Sitä kannattaakin lukea pitäen mielessä myös omat ja muiden onnistumiset, sekä kaikki oma tieto aiheesta.
Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: d1-nainen - Kesäkuu 04, 2014, 18:11:46 ip
Ainakin omat aikaisemmat huonot hoitotulokseni johtuivat vuosikausia vääristä lääkäreiltä saaduista ohjeista ja siitä, etten aikaisemmin uskaltanut alkaa hoitamaan tautia ihan omalla itselleni sopivalla tavallani. Ja siihen ei auta, vaikka kuinka usein kävisi lääkärillä, mihin Mikakin tuossa viittasi.

Rahallahan kosiskellaan juuri silloin, jos insuliinin korvattavuuden ehdoksi laitetaan hyvät hoitotulokset. Minun mielestäni se ei ole hyvä tapa, koska ihan oikeasti on eroja eri ihmisten välillä siinä, kuinka helposti tai vaikeasti hyvä hoitotasapainio voidaan saavuttaa.
Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: E O J - Kesäkuu 04, 2014, 21:59:54 ip
...monessa kunnassa diabeetikot eivät saa tarpeeksi vs-mittausluiskoja? Sehän on edellytys jo kohtalaisellekin vs-tasapainolle.

Ei pidä paikkaansa.
Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: vokaali - Kesäkuu 05, 2014, 07:48:08 ap
Niin mikä ei pidä?
Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: Reiska - Kesäkuu 05, 2014, 09:47:15 ap
Liitteessä 1 on vettailtu Suomen D1-hoitotuloksia (aikuiset) muiden maiden tuloksiin (Taulikko 1). Tämäkin on aika masentava, Suomi on (Skotlannin ohella) heikoin, mukana vertailussa on sellaisiakin maita kun Ukraina ja Latvia.

"Kansainvälisesti vertailtuna tyypin 1 diabetesta sairastavien suomalaisten aikuisten hoitotasapaino on heikoimmasta päästä sekä hyvässä hoitotasapainossa olevien että huonossa hoitotasapainossa olevien osuuksissa tarkasteltuna, vaikkakaan tiedot eivät ole suoraan keskenään vertailtavissa erilaisten mittaustapojen, tutkimusmenetelmien ja terveydenhuoltojärjestelmien vuoksi. (Taulukko 1) (McKnight 2013)."

Suomen D1-tyypin (aikuiset) HbA1c jakauma:
HbA1c< 7,5%           : 22%
HbA1c  7,5 .. 8,6 %   : 31%
HbA1c> 8,6 %          : 47%
Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: E O J - Kesäkuu 05, 2014, 10:19:21 ap
   Niin mikä ei pidä?

Kappas vain, tätä kysymystä ei esittänytkään d1-nainen  8)

Ei pidä paikkaansa, että "vs-mittausluiskat" olisivat edellytys jo kohtalaisellekin vs-tasapainolle...

Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: Mini - Kesäkuu 05, 2014, 10:25:58 ap
    Niin mikä ei pidä?

Kappas vain, tätä kysymystä ei esittänytkään d1-nainen  8)

Ei pidä paikkaansa, että "vs-mittausluiskat" olisivat edellytys jo kohtalaisellekin vs-tasapainolle...



Ei välttämättä kaikilla, mutta varmastikkin monella!
Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: E O J - Kesäkuu 05, 2014, 10:47:57 ap
    Niin mikä ei pidä?

Kappas vain, tätä kysymystä ei esittänytkään d1-nainen  8)

Ei pidä paikkaansa, että "vs-mittausluiskat" olisivat edellytys jo kohtalaisellekin vs-tasapainolle...


Ei välttämättä kaikilla, mutta varmastikkin monella!

Olen itse sairastanut diabetesta jo reippaasti yli puolen vuosisadan ajan, samoin kuin muutama muukin näille palstoille kirjoitteleva kunnioitettava konkari.

Tästä seuraa se, että jonkun vuoden -84 tienoilta tai sen jälkeen diabeetikoksi todetun kirjoittajan --- esittämät mielipiteet tuntuvat toisinaan hieman hulluilta.

Miten joku sellainen diabeetikko, jolla ei ole minkäänlaista omakohtaista kokemusta diabeetikkojen elämästä ennen nykyisenkaltaisten verensokerimittarien laajamittaista käyttöönottoa, voi lausua tuollaisia "totuuksia" verensokerimittausliuskojen välttämättömyydestä?

Minä tunnen itseni lisäksi koko joukon diabeetikkoja, jotka ovat eläneet jokseenkin hyvässä sovussa oman diabeteksensa kanssa jo reippaasti yli puolen vuosisadan ajan. Tämä näkyy siitä, että

- he ovat edelleenkin toimeliaita ja hengissä,
- heille ei ole muodostunut mitään erityisen vakavia liitännäistauteja,
- ennen kaikkea he ovat säilyneet täysin näkökykyisinä ja
- he ovat oppineet sopeuttamaan elintapansa taudin vaatimuksiin.

Tietysti tähän on tarvittu myös aimo ripaus onnea, mutta ennen kaikkea he ovat jo varhaisessa vaiheessa omaksuneet sellaisen elämänasenteen, että kaikkea ei voi saada, jos haluaa selviytyä pidempään hengissä. Ja niinpä he ovat aikoinaan eläneet jopa yli neljännesvuosisadan ajan diabeetikkoina ilman yhtä ainoatakaan verensokeriliuskaa.

Että sillai.
Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: Mini - Kesäkuu 05, 2014, 11:22:24 ap
Onni on että, olette kaikki hengissä ja hyvissä sielun- ja ruumiin voimissa. Ja kunnioitus vaan kaikille pitkänlinjan konkareille! :)

Nykyisin kun hoitovälineitä kuitenkin on ja kehitystä tapahtuu, olisi se tietysti ihan mukavaa että, niitä hoitovälineitäkin sitten saisi hyödynnettäväksi.  :)
Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: E O J - Kesäkuu 05, 2014, 11:53:06 ap
   Nykyisin kun hoitovälineitä kuitenkin on ja kehitystä tapahtuu, olisi se tietysti ihan mukavaa että, niitä hoitovälineitäkin sitten saisi hyödynnettäväksi.  :)

Ei pelkästään mukavaa, vaan myös kansantaloudellisesti hyödyllistä - kaikista näistä päinvastaista mielipidettä tukevista (jos ne nyt ylimalkaansa tukevat sellaista...) tilastotiedoista huolimatta  ;)
Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: Reiska - Kesäkuu 05, 2014, 12:04:59 ip
Tietysti tähän on tarvittu myös aimo ripaus onnea, mutta ennen kaikkea he ovat jo varhaisessa vaiheessa omaksuneet sellaisen elämänasenteen, että kaikkea ei voi saada, jos haluaa selviytyä pidempään hengissä. Ja niinpä he ovat aikoinaan eläneet jopa yli neljännesvuosisadan ajan diabeetikkoina ilman yhtä ainoatakaan verensokeriliuskaa.
Tuo on kyllä huomionarvoinen seikka miten ennen 80-luvun alkua tasapaino saatiin pidettyä ilman omia vs mittauksia. Silloinhan tuli ruhtinaalliset 1 (labran) vs mittaus / 3kk .. 6kk  :)

Mutta ei (ne jotka jaksoivat/halusivat vs tasoa kontrolloida) aivan ilman apuvälineitä olleet mutta säätö oli vähän sellainen kulmikas on/off tyyppinen säätö
- pissakoe osoitti jos yli 10 mmol/l
- hypotuntemukset antoivat vinkkiä jos mentiin alle 4 mmol/l

Eli kyllä tämä aika paljon on tuosta tahdosta/jaksamisesta ja myös mahdollisuudesta käyttää tähän aikaa.
Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: Reiska - Kesäkuu 05, 2014, 12:21:25 ip
Vs mittailu tunnin välein tai jatkuva sensorointi voi johtaa myös epästabiiliiin vs kontrolliin jos ei ole rauhallinen (korjaa hätiköiden). On tilanteita jossa pelkkä vs mittaus ei kerro koko totuutta (liian vähän aikaa kulunut edellisestä pistoksesta tai HH-annoksesta).

Ne jotka eivät jaksa koko ajan miettiä vaikutusaikoja ja HH:n imeytymisiä sopii paremmin tapa jossa säännöllisesti mitataan ennen ateriaa ja korjataan jos on tarpeen ja silloin tällöin tarkistellaan aterian jälkeisiä vs tasoja 2 .. 3h aterian jälkeen. Tuo 2h jälkeenkin korjailu vaatii jo sellaista ymmärrystä vs käyttäytymisestä jota varmasti kaikilla D1-diabeetikoilla ei ole. Puhumattakaan tilanteissa joissa aterioihin ja imeytymiseen liittyy jotain erikoista (proteiinit, rasvat, pizzat, paistetut lohet jne.)
Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: E O J - Kesäkuu 05, 2014, 12:30:15 ip
Eli kyllä tämä aika paljon on tuosta tahdosta/jaksamisesta ja myös mahdollisuudesta käyttää tähän aikaa.

Kyllä, ja silloin "vanhaan hyvään aikaan" jopa aivan "yksinkertaisen" virtsatestin teko vaati huomattavasti enemmän aikaa (ja varovaisuutta) kuin nykyisten verensokerimittarien käyttö... Ainoa saatavilla ollut, todella käyttökelpoinen virtsatesti oli näet jonkinveran vaarallinen - käytetty "poretabletti" (ja sen avulla aikaansaatu neste) oli kaikkea muuta kuin neutraali. Lisäksi se oli testin suorittamisen jälkeen pitkään polttavan kuuma...  :(

Näin se käy - Clinitest (http://www.youtube.com/watch?v=GzgwnnLz1rA)
Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: ellinoora - Kesäkuu 05, 2014, 12:35:27 ip
Jotenkin tulee mieleen, että jos hoitotaholta ei saa tarvittavaa tietoa ja tukea, niin jostainhan sitä olisi saatava. Olisiko toiset diabeetikot se tiedon lähde sitten? Täälläkin on tullut luettua monenlaisista exceleistä ja seurannoista ja päättelyistä ja siitä miten se on auttanut. Olen ihaillut montaakin kirjoittajaa lukiessani heidän kertomuksiaan analyyseistaan. Meistä jokainen varmasti tahkoaa samanlaisia päättelyketjuja, lukee käppyröitä ja pähkii sokereitaan. Toiset ovat D:n tutkimisessa, analysoinnissa ja optimoinnissa parempia kuin toiset. Ehkä vaihtoehtoinen (ja joskus parempi) verensokereiden analysointikaveri olisikin toinen diabeetikko kuin esim. tk-lääkäri. Se, mitä toinen pitää itsestään selvänä tapana toimia sokereidensa kanssa, voikin toiselle olla silmiä avaava kokemus, josta pääsisi diabeteksen hoidon kanssa aimo harppauksen eteenpäin. Ja sitten yritetään sitoa tämä ajatus tuohon otsikon aiheeseen siten, että ehkä tiiviimpi vertaistuki tai mentorointityyppinen toiminta voisi olla hyvä diabeteksen hoidossakin :).
Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: tapsa - Kesäkuu 05, 2014, 12:37:17 ip
Taidan olla yksi noista "onnen myyristä", joilla meni noin 45 vuotta ilman säännöllisisä vs-mittauksia ja ilman koettuja ongelmia.

Hidas pitkävaikutteinen insuliini toimi niin, että jos vs laski, niin se laski hitaasti ja tuntemuksista oli vielä runsaasti aikaa korottaa vs-tasoa hiilareilla.
Aterian jälkeiset korkeat saattoi minimoida aterian jälkeisellä liikunnalla ja syömällä hitaasti imeytyviä hiilareita muun ravinnon ohella. Ja minulla tuo lente-insuliini toimi päivästä toiseen, vuodesta toiseen kuin "junan vessa".

Nykyiset pikainskat (pumpussakin) aiheuttavat nopeita vs-muutoksia, joiden hallinta on haastavaa.
Tuskin olisin pärjännyt opinnoissani ja työelämässä nykyhoidolla niin hyvin kuin silloin.

Mutta ehkä olen ollut poikkeus ?
Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: E O J - Kesäkuu 05, 2014, 13:12:11 ip
   Ja minulla tuo lente-insuliini toimi päivästä toiseen, vuodesta toiseen kuin "junan vessa".

Tulee ihan tippa silmään muistellessani tuon Novo Lente-insuliinin luotettavuutta - sillähän minäkin aloittelin, ja "yhteiseloa" jatkui niin kauan kuin alkuperäistä Lenteä oli saatavilla ::)


Huom.
Myöhemminkin markkinoidulla "Semilente":llä ei ollut alkuperäisen Lente-insuliinin kanssa muuta yhteistä kuin puolikas nimestä...

Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: E O J - Kesäkuu 05, 2014, 13:16:39 ip
    Toiset ovat D:n tutkimisessa, analysoinnissa ja optimoinnissa parempia kuin toiset.

Mutta toiset ovat myös olleet onnekaampia kuin toiset - ovat ehkä eläneet "helpon" diabeteksen kanssa lähes ongelmitta vuosikymmenestä toiseen.

Ei siitä pääse yli eikä ympäri - tasan ei käy onnen lahjat  :(



Helppo diabetes? Mikä se semmoinen on?
Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: Reiska - Kesäkuu 05, 2014, 14:02:46 ip
Tässä vielä kuva miten Suomen D1-tyypillä HbA1c on kehittynyt 1993-2000-2009:
"Muutosta sen sijaan on jonkin verran tapahtunut hoitotasapainoryhmien osuuksissa. Hälyttävän huonossa hoitotasapainossa olevien aikuisten prosentuaalinen osuus on laskenut koko seuranta-ajan, mutta samalla kohtalaisessa ja huonossa tasapainossa olevien määrä on lisääntynyt eikä hyvässä tasapainossa olevien määrä ole muuttunut. (Kuva 5) (Valle 2010)"

Tuon raportin tekijöiden seuraava tehtävä voisi olla selvittää miksi on niin paljon noita ryhmässä "huono" ja "hälyttävän huono". Uskon että suurin osa olisi siirrettävissä yhtä pykälää parempaan ryhmään ilman mitään maagisia konsteja ja excel-taulukoiden yms. opettelua eli
- 90% ryhmästä "hälyttävän huono" ryhmään "huono"
- 90% ryhmästä "huono" ryhmään "kohtalainen"

Voisi nimittäin paljastua että riittää kun saisi tuon ryhmän innostumaan mittaamaan edes ennen aterioita ja korjaamaan vs mittauksen mukaan. Ehkä he eivät myöskään tiedä aivan selkeästi millä määrällä milloinkin korjataan joten sen ehkä heille joutuisi kouluttamaan mutta tuskin tähän mitään maagisia excel taulukoita tarvitaan. Toinen juttu on sitten saavuttaa niitä selvästi alle 7% tuloksia. Niistä alle 6% tuloksista ei kannata edes puhua tämän raportin ja tavoitteiden yhteydessä eikä lääkäritkään kehota niitä tavoittelemaan koska siellä on vastassa muut vaarat.
Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: tapsa - Kesäkuu 05, 2014, 14:11:49 ip
Lainaus:
Huom.
Myöhemminkin markkinoidulla "Semilente":llä ei ollut alkuperäisen Lente-insuliinin kanssa muuta yhteistä kuin puolikas nimestä...

Semilente oli jonkinlainen Actrapidin ja NovoLenten välimuoto, jolla ei oikein ollut käytännön soveltuvuutta mihinkään tilanteeseen.

Tuo NovoLente täydennettynä aamun Actrapid-lisällä toimi hyvin. Harmi, että sen valmistus loppui, olisiko valmistusprosessi ollut liian kallis. Ns. virallinen syyhän oli sian ja naudan haimojen riittämättömyys. Outoa, kun noita eläimiä kasvatetaan runsain määrin lihatuotannon tarpeisiin.
Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: ellinoora - Kesäkuu 05, 2014, 14:12:54 ip
    Toiset ovat D:n tutkimisessa, analysoinnissa ja optimoinnissa parempia kuin toiset.

Mutta toiset ovat myös olleet onnekaampia kuin toiset - ovat ehkä eläneet "helpon" diabeteksen kanssa lähes ongelmitta vuosikymmenestä toiseen.

Ei siitä pääse yli eikä ympäri - tasan ei käy onnen lahjat  :(

Totta tuokin. Itselläni on kohtuullisen helppo tapaus, ainakin kun vertaa moniin muihin, joista siis täällä on lukenut. Mutta uskon kuitenkin, että toiselta diabeetikolta saattaisi saada enemmän konkreettista hyötyä kuin monelta lääkäriltä. Eihän D:n ja D:n tarvitsisi olla yksi yhteen, jotta niistä voisi keskustella, vertailla ja jutella ja oppia toinen toisletaan. Toisaalta, mitä mitä siitä tiedän, kun en oikeastaan edes tunne yhtään toista D1:stä lähemmin kuin palstan kautta ;D. Mutta nykyäänhän yritysmaailmassa, koulutusmaailmassa yms. harrastetaan mentorointia. Ei ehkä huono ajatus sekään, että 20 vuotta diabeteksen kanssa elänyt ja muutaman vuoden sen kanssa elänyt pääsisivät kunnolla keskustelemaan eri hoidon aspekteista.
Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: Reiska - Kesäkuu 05, 2014, 14:44:54 ip
Kyllähän siitä toisten kanssa keskustelemisesta ja neuvoista varmaankin joillekkin olisi hyötyä  mutta jos ajatellaan tuota raportin kuvaamaa lohdutonta koko tilannetta Suomen kannalta niin onkohan se kuitenkaan se iso joukko joka aiheuttaa nuo isot luvut ryhmissä "huono" ja "hälyttävän huono".

Raportissa on myös jossain kohtaa mainittu että D1-hoito nyt vain on ihan toista kun D2 ja vaatii vähän sellaista 24/7 meininkiä eli paljon siitä ei lomaa saa jos tyypillinen D1 haluaa tuohon 6,5 ... 7,5% kerhoon. On ilmeisesti paljon sellaisia jotka eivät vaan joko jaksa sitä tai eivät ole saaneet vielä otettua itseään niskasta kiinni (että mittaisivat edes ennen aterioita). Hieman lepsummallakin meiningillä uskoisin tyypilisen D1:n pääsevän 7,6 .. 8,5% kerhoon.

Ihmetyttää vaan että miten sitten esim. USA:ssa (ja monessa muussakin maassa) on päästy niin paljon parempiin tuloksiin ?
Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: E O J - Kesäkuu 05, 2014, 15:43:19 ip
   Tuo NovoLente täydennettynä aamun Actrapid-lisällä toimi hyvin. Harmi, että sen valmistus loppui, olisiko valmistusprosessi ollut liian kallis. Ns. virallinen syyhän oli sian ja naudan haimojen riittämättömyys. Outoa, kun noita eläimiä kasvatetaan runsain määrin lihatuotannon tarpeisiin.

Olisikohan asia niin, että Novo Lentellä saavutetut hyvät tulokset perustuivat siihen, että tuossa seoksessa oli myös ja nimenomaan naudan insuliinia? Jos näin on, niin kenties tuo Lentellä usein saavutettu hyvä verensokeritasapaino perustui johonkin sellaiseen tekijään, jota ei kenties koskaan ole perusteellisesti tutkittu - naudan insuliinin käyttöähän alettiin 70-luvun mittaan pitää selvänä virheenä (vasta-ainepelot?), ja silloin kai ao. insuliinin tarkempi tutkimus olisi tuntunut pelkältä vallitsevaa trendiä vastaan pyristelyltä?

Aivan todellinen ongelmahan tuo naudoista kerättyjen haimojen riittämättömyys kuitenkin oli. Kaiketi diagnosoitujen diabetestapausten määrän kasvu ja saatavilla olevien naudan haimojen määrän "ei-kasvu" (s.o, uhkaava väheneminen) menivät tehdyissä ennusteissa niin selvästi ristiin, että naudoista saadun insuliinin käytön lopettaminen oli perusteltua. Ja antoihan kolibakteerien avulla tuotettujen uusien insuliinien esiinmarssi toivoa insuliinin lähes rajattomasta riittävyydestä  :)   Kukapa olisi tuossa onnen huumassa enää kiinnostunut jostakin "vanhanaikaisesta" Lentestä...  :(

Onneksi meillä on kuitenkin käytettävissämme muutamia kelvollisia insuliinianalogeja  ;)    - ja lisää on varmasti tulossa  ;D
Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: E O J - Kesäkuu 05, 2014, 15:56:24 ip
   Ihmetyttää vaan että miten sitten esim. USA:ssa (ja monessa muussakin maassa) on päästy niin paljon parempiin tuloksiin ?

Ainakin osittain tämä selittynee vanhalla lauseella: Valhe - emävalhe - tilasto...  ;)

Näyttää myös siltä, että USA:ssa ykkösdiabeetikkojen hoito otetaan syystä tai toisesta jonkinlaisena kunnia-asiana - netistäkin löytyy vaikka kuinka paljon amerikkalaista aineistoa, joka käsittelee nimenomaan ykköstyypin diabeteksen hoitoa. Meillähän kakkostyyppi on kuningas, joka tuntuu hautaavaan alleen kaikki muut kansanterveysongelmat  :o    Ja niinpä pienelle ykkösdiabeetikkojen joukolle jäävät vain murut pöydältä...


P.S.
En minä tällä suinkaan sitä tarkoita, että "kukkaan ei koskaan mittään, kun kaikki aina vaan".  Ykkösdiabeetikkojen lukumäärä nyt vain sattuu olemaan niin pieni, että vastaavasti ykkösdiabeetikkojen hoitoon kunnolla perehtyneiden asiantuntijoiden joukko on melkeinpä häviävän pieni...
Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: rasvis - Kesäkuu 05, 2014, 16:23:06 ip
Jos ei pitkään itse 1.tyypin (ja miksei 2.tyypinkin) diabeetikoita oteta jatkossa mukaan tekemään käypä hoito ym.suosituksia, niin muutosta on turha odotella.
Pääkaupunkiseudun hoitosysteemeistä sanoisin, että hoitoonpääsy ja tarvikkeiden jakelu on ollut mielestäni suht hyvällä, jos ei jopa kiitettävällä tasolla. Tosin tämä mittareitten tämän vuotinen vaihto Hesan jakelussa harmittaa kyllä itseäni.
PS. ANTTI HEIKKILÄLTÄ TULLUT UUSI DIABETESKIRJA, SAAKO SIITÄ PUHUA TÄÄLLÄ VAI TULEEKO PORTTIKIELTO MUITTA MUTKITTA ?
Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: Tomaatti - Kesäkuu 05, 2014, 16:28:31 ip
Tosin tämä mittareitten tämän vuotinen vaihto Hesan jakelussa harmittaa kyllä itseäni.

Kuis? Minusta tämä on niin paljon parempi...
Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: ellinoora - Kesäkuu 05, 2014, 16:28:43 ip
Jenkeissä on muutenkin sen verran paljon enemmän väestöä, että D1-porukka saa enemmän huomiota. Niin sanottu kriittinen massa on olemassa sille, että hoitoon liittyvää aineistoa on enemmän. Vaikka kyllä siellä ainakin mediassa näytti kakkostyypin diabetes olevan se vallitseva tyyppi.
Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: E O J - Kesäkuu 05, 2014, 17:04:05 ip
   Niin sanottu kriittinen massa on olemassa sille, että hoitoon liittyvää aineistoa on enemmän.

Sepä se - meitä on liian vähän...

Jos vaikka kaikki Suomen ykköstyypin diabeetikot olisivat hyvin aktiivisia oman yhteisen etunnsa hoidossa, niin siitäkin huolimatta päteviä asiantuntijoita on kovin vähän  :(

Sitäkin enemmän arvostan näiden harvojen asiantuntijoiden (mm. professori Tero Kankaan) suorittamaa työtä meidän kaikkien hyväksi...  ;)

Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: d1-nainen - Kesäkuu 05, 2014, 21:21:05 ip
Sehän on loistavaa, jos jotkut ovat onnistuneet pitämään verensokeritasapainon hyvänä ilman verensokerimittauksia. En usko, että se kuitenkaan kaikilta onnistuu (minulta ei ainakaan onnistu), joten itse pidän riittävää liuskojen saamista erittäin tärkeänä. Mutta ne, jotka kokevat pärjäävänsä ilman liuskoja, niin hatun nosto heille.
Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: E O J - Kesäkuu 05, 2014, 22:54:16 ip
Sehän on loistavaa, jos jotkut ovat onnistuneet pitämään verensokeritasapainon hyvänä ilman verensokerimittauksia. En usko, että se kuitenkaan kaikilta onnistuu (minulta ei ainakaan onnistu), joten itse pidän riittävää liuskojen saamista erittäin tärkeänä. Mutta ne, jotka kokevat pärjäävänsä ilman liuskoja, niin hatun nosto heille.

Mielenkiintoinen purkaus. Herättää epäilyksen, että kirjoittaja ei ole ymmärtänyt lukemaansa.

Tietääkseni kukaan ei ole tässä ketjussa väittänyt, että pärjäisi noin vain ilman liuskoja. Yksi sun toinen on kuitenkin  pakosta joutunut pärjäämään ilman kunnollisia, kotoioloissakin suoritettavia verensokerimittauksia - jopa vuoisikymmenien ajan. Ja yllätys, yllätys, joukko diabeetikkoja on selvinnyt jopa aivan kohtuullisesti ilman näitä mittaliuskoja. Näyttää kuitenkin siltä, että tämän ymmärtäminen on joillekin "nuoremmille diabeetikoille" ;) kovin vaikeata.

On kylläkin murheellista todeta, että kaikista hienoista hilavitkuttimistakin huolimatta suomalaisten deeykkösten tila ei ole parantunut odotetulla tavalla.

Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: Reiska - Kesäkuu 05, 2014, 23:23:45 ip
    Ihmetyttää vaan että miten sitten esim. USA:ssa (ja monessa muussakin maassa) on päästy niin paljon parempiin tuloksiin ?

Ainakin osittain tämä selittynee vanhalla lauseella: Valhe - emävalhe - tilasto...  ;)
Voisiko olla niin että USA:ssa ja monessa muussakin maassa nuo tilastot eivät kata kaikkia D1-diabeetikoita niin hyvin kuin Suomessa (ne jotka eivät käy vuosittaisessa kontrollissa, uusivat reseptit vain jotain kautta). Onnistuu tuo kait Suomessakin jos ei halua nähdä lääkäriä. Minkähänlainen systeemi USA:ssa on D1-hoidossa, paljonko diabeetikko joutuu maksamaan omasta pussista (lääkärit,välineet,lääkkeet yms.) ?
Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: d1-nainen - Kesäkuu 05, 2014, 23:28:52 ip
Mä olen niin nuori, etten oikein ymmärrä vanhojen ihmisten juttuja  ;D
Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: E O J - Kesäkuu 06, 2014, 07:38:03 ap
Minkähänlainen systeemi USA:ssa on D1-hoidossa, paljonko diabeetikko joutuu maksamaan omasta pussista (lääkärit,välineet,lääkkeet yms.) ?

Kun BBC:n Amerikan-kirjeenvaihtajan pieni poika sairastui pari vuotta sitten diabetekseen, julkaistiin BBC:n sivuilla muutama juttu näistä asioista. Sellainen vaikutelma noista kirjoituksista jäi, että diabeteksen kaltaiseen parantumattomaan tautiin sairastuminen johti (ainakin vielä silloin) USA:ssa helposti taloudelliseen katastrofiin...  :(
Eivät nuo Barack Obaman (ja ennen häntä Hillary Clintonin) ajamat, sairausvakuutusjärjestelmää koskevat uudistukset aivan turhia taida olla.

Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: tapsa - Kesäkuu 06, 2014, 09:48:59 ap
On kylläkin murheellista todeta, että kaikista hienoista hilavitkuttimistakin huolimatta suomalaisten deeykkösten tila ei ole parantunut odotetulla tavalla.

Mä olen niin nuori, etten oikein ymmärrä vanhojen ihmisten juttuja  ;D

Nykyiset pikainskat ovat inskaherkille d1:lle  kiikkeriä vaikutuksiltaan. Imeytymis- ym ongelmat korostuvat liikaa ja vaadittu annostelutarkkuus edellyttää pumppuhoitoa.
Pumppuhoito taas lisää tuota kiikkeryyttä, kun elimistössä on vain pikainskaa.
Pumpun sulkeminenkaan ei estä nopeita vs-laskuja, kun elimistö varastoi hallitsemattomasti pistettyä/pumpattua inskaa.

On ilmeistä, että ne, joille tuo vanhanaikainen pitkävaikutteinen soveltui, välttyivät äkillisiltä ja odottamattomilta vs-laskuilta.
Vs-nousujen hallintahan edellytti vain järkevää ruokavaliota (ja liikuntaa inskan vaikutuksen tehostamiseksi).
Kaiken a ja o oli inskan vaikutuksen vakaus päivästä toiseen. Se mahdollisti pärjäämisen ilman vs-liuskoja.
Mitä ilmeisemmin vs-tasapaino olisi ollut vielä paljon parempi, jos vs-mittukset olisivat olleet nykytasolla.
Selittäisi kuitenkin sitä, miksi vs-tasot eivä ole monipistoshoitokaudellakaan (1993 jälkeen) parantuneet.
Mutta, taas tässäkin lienee suuria yksilöllisiä eroavuuksia.

Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: d1-nainen - Kesäkuu 06, 2014, 09:58:31 ap
On ilmeistä, että ne, joille tuo vanhanaikainen pitkävaikutteinen soveltui, välttyivät äkillisiltä ja odottamattomilta vs-laskuilta.

Eli hypoja ei siis esiintynyt?

Minulla se tärkein arkipäivän tavoite diabeteksen hoidossa on se, ettei ole hypoja, kuten minulla ei olekaan. Mutta siihen en itse pääsisi ilman melko tiheitä vs-mittauksia.
Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: E O J - Kesäkuu 06, 2014, 10:15:12 ap
Nykyiset pikainskat ovat inskaherkille d1:lle  kiikkeriä vaikutuksiltaan. Imeytymis- ym ongelmat korostuvat liikaa ja vaadittu annostelutarkkuus edellyttää pumppuhoitoa.
Pumppuhoito taas lisää tuota kiikkeryyttä, kun elimistössä on vain pikainskaa.
Pumpun sulkeminenkaan ei estä nopeita vs-laskuja, kun elimistö varastoi hallitsemattomasti pistettyä/pumpattua inskaa.

On ilmeistä, että ne, joille tuo vanhanaikainen pitkävaikutteinen soveltui, välttyivät äkillisiltä ja odottamattomilta vs-laskuilta.
Vs-nousujen hallintahan edellytti vain järkevää ruokavaliota (ja liikuntaa inskan vaikutuksen tehostamiseksi).
Kaiken a ja o oli inskan vaikutuksen vakaus päivästä toiseen. Se mahdollisti pärjäämisen ilman vs-liuskoja.
Mitä ilmeisemmin vs-tasapaino olisi ollut vielä paljon parempi, jos vs-mittukset olisivat olleet nykytasolla.
Selittäisi kuitenkin sitä, miksi vs-tasot eivä ole monipistoshoitokaudellakaan (1993 jälkeen) parantuneet.
Mutta, taas tässäkin lienee suuria yksilöllisiä eroavuuksia.

Allekirjoitan täysin tapsan kirjoittamat.

Kun aivan ensimmäiseksi tuotettua insuliinianalogia aikoinaan testattiin (ei muuten Helsingissä, vaan Turussa...), niin yksi lääkäritkin yllättäneistä havainnoista oli se, että koehenkilöiden verensokeritasapaino ei oleellisesti parantunut. Käsittääkseni tämä johtui ainakin osittain siitä, että kaikki testihenkilöt eivät suinkaan annostelleet tuota pikainsuliinia insuliinipumpulla, vaan joukkoon mahtui kyllä aivan perinteisin menetelmin (insuliinikynällä) annostelleita diabeetikoja.
Minusta tuntuu hieman siltä, että havaittuaan pikainsuliinin "räjähtävän nopean" vaikutuksen moni testihenkilö alkoi kokeilla (mielestään) pikkuriikkisten korjausbolusten käyttöä... ja innostui liikaa tuohon korjailuun. Seuraus olikin sitten useimpien pikainsuliinia käyttäneiden helposti kokema vuoristorata!
Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: tapsa - Kesäkuu 06, 2014, 11:05:34 ap
Minusta tuntuu hieman siltä, että havaittuaan pikainsuliinin "räjähtävän nopean" vaikutuksen moni testihenkilö alkoi kokeilla (mielestään) pikkuriikkisten korjausbolusten käyttöä... ja innostui liikaa tuohon korjailuun. Seuraus olikin sitten useimpien pikainsuliinia käyttäneiden helposti kokema vuoristorata!

Koko monipistos- ja pumppuhoidon juju on se, että inskan annostelu (tai oikeammin vaikutus) onnistutaan synkronoimaan ravinnon, lähinnä hiilarien, aiheuttamaan vs:n nousuun. Sekä määrällisesti että ajallisesti.

Kaikki häiriöt sekä inskan että ravinnon imeytymisessä verenkiertoon sotkevat tuota synkronointiyritystä.
Perusinsuliinin pitää olla kohdallaan, mitä se ei koskaan ole, ei edes pumppuhoidossa, mutta vielä vähemmän pistoshoidossa. Virheet voivat tosin olla niin pieniä, että ne eivät liikaa haittaa.
Bolusten pitää olla kokonaisvaikutukseltaan ravinnon glykeemista kuormaa vastaavia. Sekä määrältään että ajoitukseltaan. Kummankin suhteen joudutaan tyytymään vain likimääräiseen vastaavuuteen. Siis ilman mahdollisia häiriöitäkin.
Jos inskan ja/tai ravinnon imeytyminen poikkeaa "normaalista" keskimääräisestä, syntyy epätasapainotila, joka näkyy liian korkeana tai liian matalana verensokerina.

Jotta tilaa voi korjata, pitää tietää tai ainakin arvata oikein, mistä epätasapaino johtuu.
Määrällistä virhettä voi korjata lisäämällä aliannosteltua (inskaa tai hh:a). Ajallista epäsuhdetta on vaikeampi korjata ilman, että joutuu uuteen epätasapainotilaan ajan kuluessa. Siksi maltti on valttia korjauksissa. Usein aika hoitaa tilanteen.
Jos seuraa kertymiä, sekä hh:n että inskan, voi arvata, hoitaako aika homman.

Liikunta, stressi, jännitys, sairaudet, virheannokset jne. tekevät tästä tasapainoilusta haastavaa, toivottavasti myös mielenkiintoista.

On hyvä muistaa, että likiarvo-tasapainollakin tulee hyvin toimeen.
Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: äskoo - Kesäkuu 06, 2014, 11:13:15 ap

Liikunta, stressi, jännitys, sairaudet, virheannokset jne. tekevät tästä tasapainoilusta haastavaa, toivottavasti myös mielenkiintoista.


Yksi tärkeä tasapainoilua haittaava tekijä on hormonaaliset seikat. Kaikki naispuoliset diabeetikot eivät suinkaan tiedä, että insuliinintarve voi lisääntyä kk-kierron eri vaiheissa jopa kaksinkertaiseksi romahtaakseen päivässä parissa taas puoleen. Ja vielä harvempi on saanut tietoa tai tukea tiedolle hoitopaikastaan! :(
Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: Reiska - Kesäkuu 06, 2014, 11:21:24 ap
Minulla oli muistaakseni aluksi, 70-luvun lopulla pelkästään pitkävaikutteista (Monotard) aamuin/illoin. Jossain vaiheessa, ilmeisesti 80-luvun alussa, tuli sitten lyhytvaikutteinen Acrapid lisäksi, ilmeisesti aamupala ja päivällinen. Nuo pistettiin kertakäyttöruiskulla jossa yksikönkin annostarkkuus tuntui olevan vähän niin ja näin. Harmi kun en muista silloisia annoksia, olisi kiva verrata nykyisiin.

Minun mielestä homma ohjeistettiin aika jäykäksi
- syöt tiettyinä aikoina ja mahdollisimman tarkasti saman määrän hiilareita
- pistät sovitut annokset tiettyinä aikoina
- jos pissakoe näyttää oranssia niin mene lenkille
- jos tuntuu olevan vielä korkeammalla tai tulee jopa happoja, ota Actrapidia korjaukseksi, olikohan se nyt 2U ?
- parin tunnin päästä uusi mittaus jos olisi tilanne parantunut

Vähitellen oppi huomioimaan poikkeavan liikunnan niin että otti välipaloja lisää.

En muista minä vuonna sain oman vs mittarin käyttöön pysyvästi, olikohan se 80-luvun loppua ?

Minua on jäänyt askarruttamaan missä vaiheessa uudet D1-diabeetikot, näiden vs mittareiden aikakaudella, on alettu kouluttamaan siihen että mitataan ennen ateriaa ja myös korjataan mittaustuloksen mukaisesti. Itsehän en ole sellaista virallista koulutusta varsinaisesti saanut vaan oppinut sen näiden uusien "hilavitkuttimien" käytön kautta. Kuitenkin se jäykkä kiinteisiin annoksiin pohjautuva systeemi oli minulla käytössä ihan viime vuosiin asti (vaikka pumppu olikin) kunnes otin tämän A-C Combon myötä annosoppaan käyttöön. Minulle se oli suurin edistysaskel pumpun käyttöönoton jälkeen mutta osaksi myös johtui siitä että vasta annosoppaan myötä totuin mittaamaan aina ja säännöllisesti vähintään ennen ateriaa.
Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: E O J - Kesäkuu 06, 2014, 11:24:57 ap
   Kaikki naispuoliset diabeetikot eivät suinkaan tiedä, että insuliinintarve voi lisääntyä kk-kierron eri vaiheissa jopa kaksinkertaiseksi romahtaakseen päivässä parissa taas puoleen.

Tämä on luonnollisesti hyvin tärkeä näkökohta.

Ehkä hieman vähemmän tärkeäksi luullaan sitä yksinkertaista tosiasiaa, että "virheellinen" verensokeritaso aiheuttaa joko lyhytaikaisia (hypoglykemia) tai pysyväisluonteisia (pitkäiakainen hyperglykeemisyys) ongelmia myös miesdiabeetikoille...
Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: äskoo - Kesäkuu 06, 2014, 11:30:00 ap
Väheksymättä mitenkään miehisiä ongelmia, naisten ongelma on sillä tavalla merkittävä, että heikentää selvästi aloittajan mainitsemia hoitotuloksia. Jos vs on puolet kuukaudesta "väärällä tasolla", se vaikuttaa hobikseen huomattavasti.
Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: Reiska - Kesäkuu 06, 2014, 11:30:32 ap
Ehkä hieman vähemmän tärkeäksi luullaan sitä yksinkertaista tosiasiaa, että "virheellinen" verensokeritaso aiheuttaa joko lyhytaikaisia (hypoglykemia) tai pysyväisluonteisia (pitkäiakainen hyperglykeemisyys) ongelmia myös miesdiabeetikoille...
Jossain oli ihan virallisena (lääketieteellisenä) tosiasiana mainittu että jos vs taso pääsee menemään alle 3,8 mmol/l niin reaktiivisen todennäköisyys kasvaa suuresti. Siitä se vuoristorata sitten vasta alkaakin ja tätä ei aina tajua vaikka luulee tietävänsä kaikki vs tasojen säätelystä.
Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: E O J - Kesäkuu 06, 2014, 11:32:21 ap
    Väheksymättä mitenkään miehisiä ongelmia, naisten ongelma on sillä tavalla merkittävä, että heikentää selvästi aloittajan mainitsemia hoitotuloksia. Jos vs on puolet kuukaudesta "väärällä tasolla", se vaikuttaa hobikseen huomattavasti.

Väheksymättä mitenkään naisdiabeetikkojen luonnollisista syistä kokemia ongelmia toteaisin, että nuo miesdiabeetikkoja koskevat ongelmat ovat kyllä toisinaan johtaneet melkoisiin targedioihin...
Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: E O J - Kesäkuu 06, 2014, 11:46:43 ap
    Minun mielestä homma ohjeistettiin aika jäykäksi
- syöt tiettyinä aikoina ja mahdollisimman tarkasti saman määrän hiilareita
- pistät sovitut annokset tiettyinä aikoina
- jos pissakoe näyttää oranssia niin mene lenkille
- jos tuntuu olevan vielä korkeammalla tai tulee jopa happoja, ota Actrapidia korjaukseksi, olikohan se nyt 2U ?
- parin tunnin päästä uusi mittaus jos olisi tilanne parantunut


Jäykkää, todella jäykkäähän tuo toki oli - mutta ainakin selvittiin hengissä...  ;)

Kun muuan kirjoittaja tuossa aiemmin alkoi viisastella verensokerimittausliuskojen "välttämättömyydestä", niin minut yllätti ennen kaikkea ao. kirjoittajan osoittama täydellinen tietämättömyys niistä asioista, joista hän mielipiteensä lausui. Kun on itse kokenut nuo "esihistorialliset" ajat, niin tietää tarkasti, miltä diabeetikon elämä joskus 50-, 60- ja vielä 70-luvullakin tuntui. Ei, ei se suinkaan helppoa ollut, mutta kuin ihmeen kaupalla sentään selvittiin näihin päiviin asti kertomaan "nuoremmille diabeetikoille", että nämä nykyaikaiset verensokerimittarit ja niiden järkevä käyttö antavat ainoastaan aiempaa tuntuvasti paremmat mahdollisuudet hyvän verensokeritasapainon ylläpitämiseksi   Mikään ehdoton edellytys hyvän verensokeritasapainon ylläpitämiseksi ne eivät kuitenkaan ole.

P.S.
Mutta takaisin ein sittenkään vaihtaisi...  ;D
Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: äskoo - Kesäkuu 06, 2014, 11:50:03 ap
    Väheksymättä mitenkään miehisiä ongelmia, naisten ongelma on sillä tavalla merkittävä, että heikentää selvästi aloittajan mainitsemia hoitotuloksia. Jos vs on puolet kuukaudesta "väärällä tasolla", se vaikuttaa hobikseen huomattavasti.

Väheksymättä mitenkään naisdiabeetikkojen luonnollisista syistä kokemia ongelmia toteaisin, että nuo miesdiabeetikkoja koskevat ongelmat ovat kyllä toisinaan johtaneet melkoisiin targedioihin...

Aivan varmasti noin on, mutta yritän tässä vain löytää selitystä nykyisten deeykkösten huonoihin hoitotuloksiin. Kun tässä keskusteluketjussa on puhuttu pääasiassa historiasta, vaikka pitäisi jo suunnata nokka kohti tulevaisuutta ja parempia hobis-tasoja! Yksi tekijä voisi olla mm. diabeetikoiden ja hoitohenkilökunnan parempi tiedon taso hormonaalisten tekijöiden vaikutuksesta!
Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: E O J - Kesäkuu 06, 2014, 11:58:19 ap
   Kun tässä keskusteluketjussa on puhuttu pääasiassa historiasta, vaikka pitäisi jo suunnata nokka kohti tulevaisuutta ja parempia hobis-tasoja!

Joskus toisinaan voi käydä niinkin, että historiasta voi oppia yhtä sun toista - niin hyvää kuin pahaakin.

Muuten olen sitä mieltä, että nämä "hilavitkuttimet" ovat kyllä ihan kivoja ja saattavat olla jopa suureksi avuksi, mutta niitäkin tärkeämpi on kuitenkin avoin, vastaanottava mieli.   Ja mielestäni tuollaisen asenteen synnyttäminen ja tukeminen myös alan ammattilaisten taholta on ensiarvoisen tärkeätä, jos halutaan parantaa diabeteksen hoidon tuloksia. Esimerkiksi diabeteskurssien saatavuuden parantaminen saattaisi pidemmällä aikavälillä tehdä suoranaisia ihmeitä.
Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: tapsa - Kesäkuu 06, 2014, 12:27:35 ip
Tuo minua askarrittava juttu on, miksi vs-tasot eivät "hilavitkuttimista" huolimatta juurikaan parane. Ei kaiketi ollenkaan liity nais-mies-näkökulmaan.

Olemme kai yhtä mieltä siitä, että hoitohenkilöstön tietämys ja saatavuus, etenkin "tuoreemmilla" diabeetikoilla on yhä ongelma, kenties jopa aikaisempaa pahempi. Ongelmaa ei yhtään pienennä tuo "hilavitkuttimien" käytön käytännön hallinnan tarve.

Osaavat lääkärit, jotka ovat nimenomaan hoitotyössä kannuksensa hankkineet ja heitä täydentävät d-hoitajat hoitotiimeissä voisi asiaa parantaa. Näissä tiimeissä pitäisi ehdottomasti olla edustus myös (riittävän fiksuilta) diabeetikoilta.

Ongelma on myös lääketieteessä (niin kuin muissakin tieteissä) se, että sama henkilö ei useinkaan sovellu sekä teorian että käytännön hallintaan.

Ettei taas kompastuisi arvovaltakysymyksiin, rahaan kai ainakin.
Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: E O J - Kesäkuu 06, 2014, 12:38:56 ip
    Olemme kai yhtä mieltä siitä, että hoitohenkilöstön tietämys ja saatavuus, etenkin "tuoreemmilla" diabeetikoilla on yhä ongelma, kenties jopa aikaisempaa pahempi. Ongelmaa ei yhtään pienennä tuo "hilavitkuttimien" käytön käytännön hallinnan tarve.

Täsmälleen näin taitaa asia olla.
Mielestäni yksi aiemmin mainostamani "pakotusstrategian" (sanokaamme vaikkapa kuusi diabeteslääkärissä käyntiä vuodessa, jotta saisi käyttämänsä insuliinit täyskorvattuina...) etu saattaisi kenties olla se, että havaittaisiin tärkeäksi riittävän asiatuntijakaartin (lääkäreiden ja pätevien diabeteshoitajien) rekrytointi mahdollisimman lähelle diabeetikkoja. Ei vaikkapa jossakin Utsjoella asuvaa diabeetikkoa paljoa auta, jos jokainen diabeteslääkärillä käynti edellyttää kokopäiväistä reissaamista  >:(


   Osaavat lääkärit, jotka ovat nimenomaan hoitotyössä kannuksensa hankkineet ja heitä täydentävät d-hoitajat hoitotiimeissä voisi asiaa parantaa. Näissä tiimeissä pitäisi ehdottomasti olla edustus myös (riittävän fiksuilta) diabeetikoilta.

Aivan niin. Ja painotus sanalle "osaavat"  ;D
Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: Rei - Kesäkuu 06, 2014, 13:11:41 ip
Itsellä (varsin tuoreella diabeetikolla) on se käsitys, että nykyiset "hilavitkuttimet" vaikuttavat kahdensuuntaisesti d:n hoitoon.

Sellaisella henkilöllä joka on tarkka, teknisesti taitava hyödyntämään apuvälineitä ja jaksaa hoitaa sairautensa huolella, saadut välineet helpottavat hoitoa ja sitä kautta myös elämää.

Toisaalta samat välineet voivat vaikuttaa myös siten, että voi ottaa "lunkimmin" siis niin paljon, ettei enää välitä tehdä edes niitä pieniä toimenpiteitä, joilla hoito pysyisi edes kohtuullisena. Voi melkein unohtaa sairastavansa ikävää sairautta.

Uskoisin, että ennen nykyaikaisia välineitä d:tä ei olisi voinut hoitaa ihan niin leväperäisesti. Silloin oli varmaan pakko huomioida tarkemmin syömisensä ja aikatauluttaa elämä palvelemaan diabetesta.

Mielestäni nykyään painotetaan liikaa sitä, että diabeetikon tulisi pystyä elämään aivan kuten muutkin, kun oikeasti se ei ole mahdollista (vaikka saisi kaikki hienot "hilavitkutimet"). Tämä sairaus kaikesta huolimatta vaatii todella paljon, jos sen haluaa hoitaa hyvin. Kohtuulliseen tulokseen pääsee ehkä helpommin, mutta ei ilman vaivannäköä.

Itse en pysty kuvittelemaan elämää ilman apuvälineitä. Monien asioiden tekeminen ja harrastaminen olisi varmaan käytännössä ottaen mahdotonta. Kaikki kunnioitus niille, jotka ovat selvinneet ilman nykyaikaisia välineitä tai täysin välineittä. En pysty edes kuvittelemaan, mitä se on ollut.
Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: E O J - Kesäkuu 06, 2014, 13:23:21 ip
    Mielestäni nykyään painotetaan liikaa sitä, että diabeetikon tulisi pystyä elämään aivan kuten muutkin, kun oikeasti se ei ole mahdollista (vaikka saisi kaikki hienot "hilavitkutimet"). Tämä sairaus kaikesta huolimatta vaatii todella paljon, jos sen haluaa hoitaa hyvin. Kohtuulliseen tulokseen pääsee ehkä helpommin, mutta ei ilman vaivannäköä.

Olen täysin samaa mieltä  ;)

Asian voisi ilmaista niin, että diabeteksen hoitovälineiden ja -menetelmien kehitys on tuonut mukanaan ikävän "kiusaajan", jota vapaudeksi kutsutaan. Näilläkin palstoilla on pröystäilty huolestuttavan paljon sillä, kuka mitäkin on syönyt ja kuinka helposti verensokeri on saatu jälleen kuriin  :o    Monelta tuntuu täysin unohtuneen, että jokainen, pienikin verensokeritason heilahdus (ennen kaikkea ylöspäin) merkitsee lisääntynyttä riskiä.    Tätä ei tietenkään ole tarkoitettu tulkittavaksi niin, että kaikki (hyvä) on kiellettyä, mutta olisi mielestäni viisaampaa olla tietoinen itse otettujen "vapauksien" mahdollisesti aiheuttama riski.

On täysin turhaa korostamalla korostaa "elävänsä yhtä vapaasti kuin muut ihmiset", kun tämä kirottu tauti kuitenkin aina rajoittaa diabeetikon mahdollisuuksia.
Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: tapsa - Kesäkuu 06, 2014, 13:38:48 ip
Kun mittaa verensokerin päivittäin
-paastoarvon heti herättyä ja ennen aamupalaa
-arvon 2 h aamupalan jälkeen
-arvon ennen lounasta
-arvon 2 h lounaan jälkeen
-arvon ennen liikuntaa
-arvon ennen autolla ajoon lähtöä
-arvon ennen päivällistä
-arvon 2 h päivällisen jälkeen
-arvon ennen iltapalaa
-arvon ennen nukkumaan menoa

ja lisäksi tarvittaessa jokaisen korjauksen jälkeen, ennen liikuntasuorituksia ja joka muussa välissä miettii, miten paljon ja mitä pitäisi syödä, miten paljon korjata tai pitäisikö vain odottaa.

Tämähän on ihan normaali-ihmisen elämää. En kylläkään tunne ketään sellaista.

On myös ihan normaalia hieman huolestua siitä, miksi taas tuli eri tulos kuin olisi pitänyt.

Jos kaikki (tai edes suurin osa) menee kuten saattoi odottaa kerta toisensa jälkeen, voisi lähestyä normaalia elämää, lukuunottamatta pientä epävarmuutta, meneekö seuraava tilannekin odotusten mukaan.
Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: E O J - Kesäkuu 06, 2014, 13:46:11 ip
    Tämähän on ihan normaali-ihmisen elämää. En kylläkään tunne ketään sellaista.

Kyllä, tuotahan kaikki tekevät  ;D  ;D  ;D

Tällä vauhdilla voimme kohtapian jo todeta, että hurraa, emmehän me tarvitsekaan mitään diabetesasiantuntijoita - mehän olemme itse parhaat asiantuntijamme!  ;D  ;D  ;D
(...ja talousministeri hymyilee... Tosin en tunne häntä...)

Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: ellinoora - Kesäkuu 06, 2014, 13:51:39 ip
En muista minä vuonna sain oman vs mittarin käyttöön pysyvästi, olikohan se 80-luvun loppua ?

Minua on jäänyt askarruttamaan missä vaiheessa uudet D1-diabeetikot, näiden vs mittareiden aikakaudella, on alettu kouluttamaan siihen että mitataan ennen ateriaa ja myös korjataan mittaustuloksen mukaisesti.

Vuonna 1992, kun sairastuin, ainakin oli puhetta siitä, että mitataan ennen ateriaa. Sitten lasketaan hiilarit ja pistetään sen mukaisesti. Sain myös suoraan mittarin käyttööni. En muista, puhuttiinko silloin niinkään siitä, että pitäisi myös mitata aterian jälkeen. Sairaalassa mittasin sokerit, laskin hiilarit ja pistin sen mukaan.
Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: Reiska - Kesäkuu 06, 2014, 15:00:21 ip
En muista minä vuonna sain oman vs mittarin käyttöön pysyvästi, olikohan se 80-luvun loppua ?

Minua on jäänyt askarruttamaan missä vaiheessa uudet D1-diabeetikot, näiden vs mittareiden aikakaudella, on alettu kouluttamaan siihen että mitataan ennen ateriaa ja myös korjataan mittaustuloksen mukaisesti.

Vuonna 1992, kun sairastuin, ainakin oli puhetta siitä, että mitataan ennen ateriaa. Sitten lasketaan hiilarit ja pistetään sen mukaisesti. Sain myös suoraan mittarin käyttööni. En muista, puhuttiinko silloin niinkään siitä, että pitäisi myös mitata aterian jälkeen. Sairaalassa mittasin sokerit, laskin hiilarit ja pistin sen mukaan.
Entäs korjausbolus sen ennen ateriaa otetun vs:n perusteella (korkea). Sen laskentaan tarvitaan ins.herkkyyden arvoa.
Vastaavasti taas jos ennen ateriaa on hieman alhaalla niin pitäisi osata laskea negatiivinen korjausbolus (vähentää ateriabolusta) taikka sitten laskea korjaus (lisäys) aterian hiilihydraatteihin.

Minulla on sellainen käsitys että tällä tarkkuudella ei käytännössä kukaan ole näitä korjaillut ennenkuin kun on saanut ins.pumpun annosoppaan (boluslaskurin) käyttöön. Annosoppaat ovat tulleet ensimmäisiin pumppuihin vasta noin 10 vuotta sitten.
Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: tapsa - Kesäkuu 06, 2014, 15:34:22 ip
Minulla on sellainen käsitys että tällä tarkkuudella ei käytännössä kukaan ole näitä korjaillut ennenkuin kun on saanut ins.pumpun annosoppaan (boluslaskurin) käyttöön. Annosoppaat ovat tulleet ensimmäisiin pumppuihin vasta noin 10 vuotta sitten.

Ei pumppua saadessakaan annosoppaasta mitään puhuttu. Pumpun edustajalta sai kysyttäessä hieman vihiä, pumpun manuaalista lisää. Mutta vain siitä, miten ne teknisesti toimivat kyseisessä pumpussa.
On aika vaativa tehtävä diabeteshoitajalle opastaa kutakin yksilöä kaikkiin niihin hienouksiin ja ongelmiin, joita vastaan voi tulla.

Aniharva lääkäri tuntee näitä, saati olisi itse niihin perehtynyt.

Sellainen hoitaja ja sellainen lääkäri, jolla itsellä tai perheen jäsenellä on 1-tyypin diabetes ja pumppuhoito, tuntee asiaa (lähes) riittävästi.
Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: E O J - Kesäkuu 06, 2014, 15:43:48 ip
    Sellainen hoitaja ja sellainen lääkäri, jolla itsellä tai perheen jäsenellä on 1-tyypin diabetes ja pumppuhoito, tuntee asiaa (lähes) riittävästi.

Olet oikeammassa kuin arvaatkaan  ;)

Toisaalta muistan yhden tapauksen, jossa diabeetikkolapsen isä oli hyvin korkea-arvoinen lääkäri. Se ei kutenkaan millään tavoin estänyt sitä, että hänen lapsensa kuoli ennenaikaisesti munuaisten petettyä. Saatuani myöhemmin tietää näin käyneen minun oli vaikeata hyväksyä tapahtunutta tosiasiaa, ja se olikin yksi (tähänastisen) elämäni katkerimmista kokemuksista.

(Niin, lapsi ei koskaan ehtinyt insuliinipumpun käyttäjäksi, mutta luultavasti se ei olisi hänen tapauksessaan suuremmin pidentänyt hänen elinikäänsä)
Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: Reiska - Kesäkuu 06, 2014, 15:46:32 ip
Minulla on sellainen käsitys että tällä tarkkuudella ei käytännössä kukaan ole näitä korjaillut ennenkuin kun on saanut ins.pumpun annosoppaan (boluslaskurin) käyttöön. Annosoppaat ovat tulleet ensimmäisiin pumppuihin vasta noin 10 vuotta sitten.

Ei pumppua saadessakaan annosoppaasta mitään puhuttu. Pumpun edustajalta sai kysyttäessä hieman vihiä, pumpun manuaalista lisää. Mutta vain siitä, miten ne teknisesti toimivat kyseisessä pumpussa.
On aika vaativa tehtävä diabeteshoitajalle opastaa kutakin yksilöä kaikkiin niihin hienouksiin ja ongelmiin, joita vastaan voi tulla.

Aniharva lääkäri tuntee näitä, saati olisi itse niihin perehtynyt.

Sellainen hoitaja ja sellainen lääkäri, jolla itsellä tai perheen jäsenellä on 1-tyypin diabetes ja pumppuhoito, tuntee asiaa (lähes) riittävästi.
Kyllä minulle annosopasta nimenomaan tyrkytettiin käyttöön kun sain A-C Combon 2012 keväällä (siis Diabeteshoitaja). Parametrit laitettiin kuntoon oletusarvoina valmiiksi mutta eihän siinä tietysti noin tunnissa yksityiskohtiin päästä. Se jäi sitten sen varaan että itse totuttelen käyttöön käymällä asiat manuaalista läpi. No vuosi siinä sitten meni ennenkuin sain niin paljon aikaiseksi että opettelin kaikki kohdat manuaalin avulla, eli vuoden verran se annosopas lojui käyttämättömänä.

Edit: Tässä "hilavitkuttimien" tieto-taidossa on tietysti paljon eroja koska monessa paikassa ei vain ole tarpeeksi D1-tapauksia ja pumpun käyttäjiä jotta "kriittinen massa" ylittyisi. Tähän tuo raportti nimenomaan suosittelee Diabeteskeskusten perustamista johonka kaikki sen alueen D1-tapaukset kerätään. Näinhän on jo tehty Espoossa jossa Jorviin on vuosi sitten perustettu Diabeteskeskus.
Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: E O J - Kesäkuu 06, 2014, 15:49:21 ip
   Kyllä minulle annosopasta nimenomaan tyrkytettiin käyttöön kun sain A-C Combon 2012 keväällä (siis Diabeteshoitaja).

Taisit olla oikea onnenpekka  :)
Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: äskoo - Kesäkuu 06, 2014, 15:58:11 ip
Minä sain ensimmäisen mittarini yhdessä D1-diagnoosin kanssa vuonna 1992. Liuskojen määrää en muista, mutta aamulla, illalla ennen aterioita käskettiin mitata. Korjata sai vain ateriainsuliinin oton yhteydessä ja muistaakseni oli joku summittainen taulukko korjaamiseen, kuten sairaspäiviäkin varten.

Mulla on vuosien saatossa ollut erilaisia mittaussysteemejä, taulukointia ja tietokoneohjelmia, mutta vasta pumpun ja sensorinnin myötä esiin tulivat mm. suuri insuliinitarpeen vaihtelu vuorokauden mittaan, rankat reaktiiviset nousut hypon jälkeen ja voimakas reagointi mielentilan mukaan. Näistä minun aikaisemmilla hoitotiimeilläni ei ollut mitään käsitystä ja tunsin itseni hyvin turhautuneeksi moitteiden edessä.

KP:lta olen oppinut, että en ole ainoa "osaamaton". Parempi pumppu sensoreineen ja annosoppaineen oli hyvä alku, mutta parasta on ollut osaava, ongelmiini perusteellisesti paneutuva ja tsemppaava nykyinen diabeteslääkärini. Pumpun ja annosoppaan käyttöön minua perehdytettiin hyvin saadessani nykyisen pumppuni. Nykyinen diabeteslääkärini on myös erityäin perehtynyt sensorin tietojen analysointiin ja niiden tietojen muuttamiseen käytännön toimiksi.

EOJ:n mainitsema 6 lääkärikäyntiä vuodessa sopisi minulle, mutta ei säästöpaineissa taituroivalle yhteiskunnalle. Minun 3-4 lääkärikäyntiäni/vuosi on pikkuhiljaa säästöjen takia vaihtunut noin 2 käyntiin. Olenkin ajatellut, että käyn vastaisuudessa lisäksi 1-2/v ko. d-lääkärin yksityisvastaanotolla. Mutta siitä ei ole koko kansan lääkkeeksi. Mahdollisimman perehtyneen hoitotiedon keskittäminen erityisiin diabeteskeskuksiin olisi hienoa, samoin kuin Diabetesliiton kurssien lisääminen Diabeteskeskuksessa.
Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: Reiska - Kesäkuu 06, 2014, 16:14:57 ip
Minusta tieto-taidoissa luentevimmin sujuu kun lääkäri hoitaa ne "lääketieteelliset jutut" kuten maksa, haima, munuainen, kolestroli, kilppari, verenpaine ja vuositarkastus ja D-hoitaja huolehtii sitten hilavitkuttimista, pistospaikoista ja pumpun tarvikkeista.

Annosten säätely on syytä heti ottaa siltä kannalta että niitä joutuu itse vahtimaan ja tarvittaessa säätämään. 1 .. 2 kertaa vuodessa lääkärikäyntejä ei yksinkertaisesti vaan ole riittävä siihen mutta ei D-hoitaja eikä myöskään lääkäri pysty saamaan tuntumaa siihen onko jokin poikeama vain tilapäinen "horjahdus" vai jatkuva kuvio. Useimpien kirjanpito ei vain ole siihen riittävä ja ne joilla on tarvittava kirjanpito (todennäköisesti tietokoneella) niin ovat annosten korjaustarpeen havainneet jo kuukausia ennen lääkärikäyntiä ja korjanneet itse.

Tietysti tarvitaan lääkärin/D-hoitajan silmälläpitoa ettei joku kokematon aja omia annoksiaan ihan pusikkoon.
Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: tapsa - Kesäkuu 06, 2014, 16:16:42 ip
Mahdollisimman perehtyneen hoitotiedon keskittäminen erityisiin diabeteskeskuksiin olisi hienoa, samoin kuin Diabetesliiton kurssien lisääminen Diabeteskeskuksessa.

Taitaa olla toteuttamiskelpoisin toimiva ratkaisu nykyoloissa. Ei ihan ongelmaton sekään ole.
Useimmille diabeetikoille se tietää koko päivän uhraamista osaamiskeskuksen asiantuntijoiden luo, niitähän tulisi vain yliopistosairaaloiden yhteyteen/paikkakunnille.

Jos meitä 1-tyyppejä on tuo raportin mainitsema 40-50 000 henkilöä, tulee ruuhkaa vastaanotoille. Tuo hoidon perusteellinen ohjaus ja samoin hoitoyksikölle diabeetikon yksilöllinen perusteellinen tuntemus vaatii useita kontakteja ja niillä aikaa joka kerralla enemmän kuin tuo nykystandardi 15....30 minuuttia kahdesti vuodessa.

Ja tuo ikuinen oppimisen ongelma: jotkut (itse)oppivat hyvin opetuksesta riippumatta, jotkut eivät hyvässäkään opetuksessa opi alkeita enempää.
Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: rasvis - Kesäkuu 06, 2014, 16:56:24 ip
Ei mulla muuta kuin, että ikinä en ole pitänyt vihkoa tai mitään muutakaan kirjanpitoa sokeriarvoistani tai joskus ajat sitten, kun sairastuin taisin muutamalle ensimmäiselle lääkärinkäynnille jotain  vihkosia sittenkin viedä.
Eipä ole nykyinen, eikä edellinenkään lääkäri asiasta mitenkään närkästynyt. Hba oli pitkään todella hyvä, nyt vanhemmiten se on erinäisistä hyvin tietämistäni syistä ollut vähän huonompi.
Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: Reiska - Kesäkuu 06, 2014, 17:01:28 ip
Jos meitä 1-tyyppejä on tuo raportin mainitsema 40-50 000 henkilöä, tulee ruuhkaa vastaanotoille. Tuo hoidon perusteellinen ohjaus ja samoin hoitoyksikölle diabeetikon yksilöllinen perusteellinen tuntemus vaatii useita kontakteja ja niillä aikaa joka kerralla enemmän kuin tuo nykystandardi 15....30 minuuttia kahdesti vuodessa.

Ja tuo ikuinen oppimisen ongelma: jotkut (itse)oppivat hyvin opetuksesta riippumatta, jotkut eivät hyvässäkään opetuksessa opi alkeita enempää.
Siinä olisi sille työryhmälle vielä kovasti selvitettävää että mikä sitä ryhmää "huono" ja "erittäin huono" vaivaa. Mikä on perussyy valtaosalla, ovatko ne vain laiskoja mittaamaan vai ovatko inskan annokset ihan hakusessa eivätkä osaa korjata vai mikä. Tuo ryhmä on noin puolet koko D1-määrästä (22000/45000).

En oikein usko että KP-paikalla jatkuvasti hääräävä porukka edustaa hyvin tuota ryhmää. Täällä tuntuu olevan paljon sellaisia joilla D1 on tarkkaa tasapainoilua johtuen kaikenlaisista ongelmista jotka tuskin kuuluvat kaikkien D1-diabeetikoiden valikoimaan.

Arvelisin että suurin osa tuosta ryhmästä (huono,erittäin huono) ei ole ollenkaan kiinnostunut näistä ongelmista ja eivät esim. vahdi vs tasojaan tarpeeksi (eivät siis mittaa). Voi olla myös taidoissa puutetta muttä luulisin että yhtä suuri joukko on sellaisia joilla ei mielestään ole aikaa syventyä tähän, ei ainakaan sillä tarkkuudella kuin KP-paikalla hääräävä porukka tekee.

Kuitenkin huomattava parannus olisi jos edes puolet tuosta ryhmästä saataisiin mittaamaan ennen aterioita ja korjaamaan tuloksen perusteella.
Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: tapsa - Kesäkuu 06, 2014, 18:20:42 ip
Kirjoitat asiaa Reiska.
Tapaamistani diabeetikoista aika monet välttelevät asiasta keskustelua. Monet välttelevät jopa hoitopaikassa asiointia parhaansa mukaan. Mistä lie saavat inskareseptinsä. Tosin nuo havaintoni ovat jo aika vanhoja, mutta kyllä 1993 tilastoinnissa jo mukana.

Voi olla, että hyvä hoitotaso on liian kova vaatimus, tyydyttävään voi ponnistellen päästä. Hoitotoimet eivät saisi olla liian konstikkaita, jotta kaikki jaksaisivat yrittää.

Ihmettelen kyllä sitä, että muissa maissa ollaan parempia. Onkohan niissä suurpiirteisempi tilastointi?  Meillähän ollaan pilkuntarkkoja tässäkin.
Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: Reiska - Kesäkuu 06, 2014, 18:37:22 ip
Ihmettelen kyllä sitä, että muissa maissa ollaan parempia. Onkohan niissä suurpiirteisempi tilastointi?  Meillähän ollaan pilkuntarkkoja tässäkin.
Tuo tilastointi jäi vielä hieman epäselväksi, pitäisi tutkia tuota raporttia tarkemmin miten ne tiedot (HbA1c) on saatu edes Suomen osalta.

Jos esim. USA:ssa tilastoissa on mukana vain jokin erityisen aktiivinen ryhmä niin sehän vääristää tilastoja kummasti. Oletan että Suomessakaan mukana ei ole kaikki eli juuri ne jotka välttelevät lääkäriä.

Edit: Tässä kuvaus miten selvitys tehty Suomen osalta:
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Valtakunnallista tietoa suomalaisten tyypin 1 diabeetikoiden verensokerin hoitotasapainoista saadaan
nykyisin pääasiassa tutkimusten avulla. Valle (2010) on selvittänyt diabetesta sairastavien hoitotasapainoa
otantatutkimuksella valtakunnallisesti. Tutkimus toteutettiin postittamalla kuhunkin hoitoyksikköön
kyselylomakkeet, jotka pyydettiin täyttämään 50 perättäisestä normaalille kontrollikäynnille saapuneesta
15 vuotta täyttäneestä diabeetikosta. Tutkimuksen kenttävaihe aloitettiin helmikuun lopulla 2010,
samaan vuodenaikaan kuin vuonna 2001. Tutkimustietojen kerääminen lopetettiin kesäkuun lopulla
vuonna 2010. Tutkimuksen ajankohtaa ei kerrottu hoitoyksiköille etukäteen. Potilaalta pyydettiin
suostumus tutkimukseen. Samalla pyydettiin lupa tutustua kolmen viimeisen vuoden sairauskertomusmerkintöihin,
joista etsittiin sydän- ja verisuonitautien riskitekijämuuttujia. Täytettyjä hoitotasapainolomakkeita
palautettiin 3 117 kappaletta ja sairauskertomuksia palautettiin 3 082 potilaasta.
Yhteensä tutkimukseen osallistuneiden henkilöiden määrä oli 3 122, joista 967 oli tyypin 1 diabetesta sairastavia.
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: äskoo - Kesäkuu 06, 2014, 19:02:43 ip
Jos USAsta ovat mukana esim vain ne tai enimmäkseen ne, jotka hankkivat hoitonsa itsemaksetun vakuutuksen kautta, tulokset voivat olla hyvinkin vääristyneitä. Onhan täällä KP:llakin nähty kokemuksia jenkkien vakuutusjärjestelmästä, joka korvaa parhaimman pumpun ja jatkuvan sensoroinnin kaikkine apuvälineineen.

Mutta, jos palataan Suomeen, tuo edes välttävään tulokseen pyrkiminen voisi tuoda takaisin hoidon piiriin nekin, jotka tosiaan välttelevät kontrolleja.
Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: jester - Kesäkuu 06, 2014, 19:22:53 ip
          me  kaikki tietamme jotta  melkein koko  henkilo kunta on liian  tyhmia.    loytyy vain  muutama  osaava.        kylla ne osaa auttaa aloittelijoita              kuika  monella on   oma  diabetes kirjasto,  josta  saa  tietoa
Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: dadda - Kesäkuu 08, 2014, 21:44:04 ip
Täällä Lapissahan on jo pitkään ollut tuo diabetesosaamiskeskusmalli. Eli koko Lapin d1-hoito on keskitetty Rovaniemelle LKS:ään. Utsjokisetkin ovat käyneet Rovaniemellä d1-hoidossa ainakin 30 vuotta, ja useimmat pitäisivät hoidon tason suurena huononemisena hoidon hajauttamista, vaikka se toisikin kontrollit "lähelle". Jep, vaatii päivä reissun, mutta on taannut ja takaa riittävän kokemuksen ja asiantuntijuuden kehittymisen LJS:ään. Ja niin vaatii kaikki muukin, kuten vaikka synnytykset ja äitipolikontrollit.

Täällä on tehty maanlaajuista käytännön pioneerityötä mm. pumppujen osalta, ja edesmenneen lääkärini vetämät vuosittaiset koulutuspäivät olivat alalla tunnettuja. Itsensä taisi siinä hommassa polttaa loppuun mutta olen hänelle hyvin kiitollinen. Hyvän hoitotiimin asiantuntemuksen kehittyminen kun musta tuntuu vaativan nimenomaan laajaa käytännön kokemusta potilastyöstä, ja mieluiten keskittymistä vain tämän vaativan sairauden hoitoon - alan seuraamista ja uusien juttujen käyttöönottoa ja uuden tiedon soveltamista. Ja ennenkaikkea sen laajan ja yksilöllisen potilasaineksen kuuntelemista ja sen omien kokemusten tosissaanottoa - ja hyödyntämistä muidenkin potilaiden hoito-ongelmien ratkaisuissa.

Monipistoshoidon tultua mentiin monessa metsään ruokavalio-opetuksessa, ja se "d1 ei tarvitse erikoisruokavaliota" on helppo ymmärtää väärin - että voi syödä yhtä huonosti kuin suurin osa muistakin suomalaisista. Herkuista on tullut arkiruokaa, ja tuo karkin päivittäinen syönti on musta terveilläkin ihan käsittämätöntä, ja vielä pussi päivässä!! Voitaisiin jo sanoa ihan suoraan, että dee1 vaikuttaa syömisten valintaan aikalailla. Nyt kun tuntuu unohtuneen esim. sairaaloiden henkilökunnille opettaa edes hiilariarvioinnin tärkeys d1:n omahoidossa.

Aika paljon lisäsairauksien kehittymiseen kai vaikuttavat geenitkin. Tuo hyvin toimineen hoidon menettäminen sopivan insuliinivalmisteen valmistuksen loputtua on pelottava esimerkki, miten me saarekesoluttomat olemme lääketieteen kehityksen armoilla, hyvässä ja pahassa.

Kuinka paljon tuloksiin vaikuttaa pidentyneet d1:n eliniät?
Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: mjarkko - Kesäkuu 10, 2014, 12:54:26 ip
Minut siirrettiin sisätautipolilta terveyskeskukseen viime elokuussa. Tänään olin mielestäni ajoissa varaamassa aikaa lääkärille.

Kesäksi ei saa aikoja. Reseptin voi viedä uusittavaksi, kun tulostan sähköisen reseptin ja kiikutan tiskille.

Näin.
Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: dadda - Kesäkuu 10, 2014, 18:55:44 ip
 :(
Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: jester - Kesäkuu 10, 2014, 23:52:52 ip
   laakarissa paasee kaymaan mielin  maarin.  noin  1/2 tunnin jonotuksella.             olen tavannut vain yhten  ammattitaitoisen   diabetes  laakarin, koko elin    aikanani.       isossa  diabetes paikassa  on  noin  tusina laakareita  ja toinen hoitajia.   mutta taso  on keskiluokkaa.                jos kysyn jotain     eivat  tieta.    en  halua  kayta  siella  kuluttamaassa  puolta  paivaa.   jos olisivat   ammatti  taitoisia      keran  kahtessa  vuotessa  kaynti  riittaisi
Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: E O J - Kesäkuu 10, 2014, 23:55:55 ip
         jos kysyn jotain     eivat  tieta.   

No se ei nyt ole suurikaan ihme...

Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: dadda - Kesäkuu 11, 2014, 10:18:01 ap
Vielä tuosta keskittämisestä, sehän se on uhka jos tarkoittaa että joka sote-alueella olisi vain yksi deekeskus. Mulle ja niille utsjokisille se tarkoittaisi sitten Oulun keikkaa. Jiihaa.
Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: tapsa - Kesäkuu 11, 2014, 11:36:45 ap
Vielä tuosta keskittämisestä, sehän se on uhka jos tarkoittaa että joka sote-alueella olisi vain yksi deekeskus. Mulle ja niille utsjokisille se tarkoittaisi sitten Oulun keikkaa. Jiihaa.

Tasa-arvon kannalta kiusallista. Stadilaiset pääsevät muutaman kilometrin kyydillä, Lapin perukoilta tulee satoja kilometrejä, maksaakin jo paljon kulkea halki puolen Suomen.

Muistuu mieleen 1950-luku, kun lähes kaikki joutuivat tulemaan Helsingin lastenklinikalle 3 kk välein (pahimmillaan syömättä ja juomatta). Ja käynnillä meni koko päivä sairaalassa ja matkat päälle. Itse asuin Espoossa, joten matkoihin ei mennyt kohtuuttomasti aika eikä rahaa.

Jos hoito sitten ihan oikeasti paranee, niin sitten vaaka lähenee tasapainoa. Mutta vaivan lisääntyminen on varmaa, hoidon parantuminen vain toive.
Kun kuitenkin olemme 365 vuorokautta oman onnemme nojassa, niin voiko "yksi läimäys" pari kertaa vuodessa asiaa oleellisesti korjata.
Ja tiedon/osaamisen puute on vain osa ongelmaa, motivaatio ja henkinen jaksaminen, toimintakyky ja -halu ja eri ikäkausien elämäntilanneongelmat ovat aika ratkaisevia.

Vertaistuki livenä ja sähköisenä on aika hyvä apukeino, mutta ei sekään tavoita kaikkia, kenties juuri niitä, jotka tukea eniten tarvitsevat.

Ja onko hoitohenkilökunnalla noissa keskuksissa enemmän aikaa potilaalle kun nykyisessä hajautetussa mallissa. Jos on paljon tietoa ja osaamista, sen jakaminenkin vie enemmän aikaa.
Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: E O J - Kesäkuu 11, 2014, 12:10:08 ip
    Ja tiedon/osaamisen puute on vain osa ongelmaa, motivaatio ja henkinen jaksaminen, toimintakyky ja -halu ja eri ikäkausien elämäntilanneongelmat ovat aika ratkaisevia.

Tämä on kyllä aivan totta. Mutta jos Suomessa halutaan saada parempia tuloksia ykkösdiabeetikkojen hoidossa, niin sen perusedellytyksenä on sittenkin riittävän laajan ja korkeatasoisen hoitojärjestelmän luominen ja ylläpito. Toisesta ketjusta lukemani perusteella näyttää kyllä vahvasti siltä, että juuri nyt Suomi on ykkösdiabeetikkojen kannalta menossa aivan väärään suuntaan:

Nyt aikuispuolella nuoremmalle [ 17-vuotiaalle ] sanottiin, että jatkossa sitten kontrollit siten, että vuodessa yksi käynti lääkärillä ja kaksi hoitajalla.
Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: Reiska - Kesäkuu 11, 2014, 12:26:31 ip
Espoossa tämä Diabetes-keskukseen keskittäminen on tähdännyt ainakin siihen että D1-tapaukset (ja hankalat D2-tapaukset) saadaan pois terveyskeskuksista joissa vaihtuvat lääkärit eivät ole ilmeisesti kunnolla pystyneet perehtymään D1-asioihin kun D1-potilaita ei kuitenkaan niin usein eteen tule. En ole varma tuleeko Diabeteskeskuksia lisää Espoon alueelle.

Aiemmin Jorvissa kävi ilmeisesti vain D1-potilaita joilla oli insuliinipumppu.
Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: E O J - Kesäkuu 11, 2014, 13:10:56 ip
    [ terveyskeskuksissa] vaihtuvat lääkärit eivät ole ilmeisesti kunnolla pystyneet perehtymään D1-asioihin kun D1-potilaita ei kuitenkaan niin usein eteen tule.

Lisäksi diabeetikkoja hoitamaan kykenevän lääkärin ominaisuudet ovat todellisuudessa jokseenkin tarkkaan erilaiset kuin tyypillisen (nuoren) arvauskeskuslääkärin vaatimukset:

- tavaton kärsivällisyys sekä potilaiden vaivojen että ongelmien kuuntelussa,
- peräänantamattomuus hyvien hoitotulosten saavuttamisen tavoittelussa, mutta
- samalla sen tajuaminen, että kepillä ei paljoa saavuteta, mutta porkkanalla ehkä...
- jatkuva kiinnostus (ja vaivannäkö) tämän hankalan taudin hoidon kehittämiseksi ja
- se, että "näkee metsän puilta" (kaikki diabeetikot eivät välttämättä hyödy uusimmista hilavitkuttimista tai insuliineista, vaan niiden käyttö saattaa jopa pahentaa tilannetta, jos huonon tasapainon todellisia, syvimpiä syitä ei uskalleta nähdä)

Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: vivianv - Kesäkuu 11, 2014, 13:24:26 ip
Jos diabeteksen hoitokeskukset olisivat riittävän suuria, siis sekä väestöpohjaltaan että resursseiltaan, näköalat voisivat olla huikaisevia. Ajatelkaa, jos tuossa keskuksessa voisi hoidattaa d:n lisäksi hampaansa. Ja muut kuin ei-riskijalkaiset myös jalkansa vaikka maksua vastaan. Ja saapuvilla olisi myös keskusteluapua kun hoitoväsymys pukkaa päälle. Ja ravitsemusterapeutin juttusilla voisi piipahtaa vaikka lääkärikäynnin jälkeen. Luonnollisesti silmäkuvaus voitaisiin hoitaa tuollaisessa keskuksessa, vaikka silmäpolit sitten hoitaisivat vakavammat vaivat. Hoidettaisiin kerrankin koko ihmistä ja vältyttäisiin läheterumbalta, odottelulta ja siltä, ettei vasen hoitava käsi tiedä, mitä oikea hoitava käsi tekee ja päinvastoin.
Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: Susihukka65 - Kesäkuu 11, 2014, 13:45:10 ip
Olen niitä joilla matkat palveluihin (pääkaupunkiseudulla) ovat lyhyitä mutta tajuan sen, että kun pohjoisessa keskitetään, matkojen kilometrimääriin tulee helposti yksi nolla lisää.

Ja tiedon/osaamisen puute on vain osa ongelmaa, motivaatio ja henkinen jaksaminen, toimintakyky ja -halu ja eri ikäkausien elämäntilanneongelmat ovat aika ratkaisevia. [...]
Ja onko hoitohenkilökunnalla noissa keskuksissa enemmän aikaa potilaalle kun nykyisessä hajautetussa mallissa. Jos on paljon tietoa ja osaamista, sen jakaminenkin vie enemmän aikaa.

Raportissa ja liitteessä käsiteltiin myös omahoidon kuormittavuutta. Olen melko suuren osan aikuisikääni tapellut tämän taudin kanssa ilman merkittävää ammattilaisten apua ja sillä, että olen nyt saanut päteviä ammattilaisia joille jakaa kuormaa, on ollut minulle aivan uskomattoman suuri merkitys. Olen siis keväästä lähtien ollut tällaisen raportissa suositellun keskitetyn hoidon, diabeteskeskuksen, potilaana, ja minulle se on ollut erittäin toimiva malli. Kun kaikki on saman katon alla, tiimin jäsenet voivat saman tien käydä kysymässä jotakin esiin noussutta asiaa parin oven päässä. Turhan byrokratian taakse ei piilouduta, vaan käytännön asiat hoituvat nopeasti. Minulle keskus on matalan kynnyksen paikka, josta on helppo pyytää apua. Minulle on ollut aikaa.

Raportissa otettiin esille myös hoitotarvikkeiden riittävyys - se oli kyselyssä diabeetikoiden ykköshuolenaihe. Motivaatiopulaa ja hoitoväsymystä, diabeetikon burnoutia, ei varmasti lievitä se, jos kunnolliselle omahoidolle ei anneta edes mahdollisuuksia - jaksaako liian vähän tarvikkeita saava taistella joka liuskasta, jos uupumusta on muutenkin, vai antaako olla ja lyö hanskat tiskiin? Taakka, jota ei pitäisi olla, koska kenellekään, edes päättäjille, ei ole epäselvää että riittämättömät hoitotarvikkeet ovat myös taloudellisesti kannattamaton päätös.

Aika kultaa muistoja, mutta raportista ja liitteestä selviää sekin, että nykyisillä hoitokeinoilla yhä useammalla diabeetikolla - onneksi - on mahdollisuus selviytyä yhä paremmin. 1970-luvulla sairastuneilla lapsilla kuolleisuusriski ei-diabeetikkolapsiin verrattuna oli 3,5-kertainen ensimmäisten 20 sairastamisvuoden aikana, kun se 1980-luvun loppupuolella sairastuneilla lapsilla oli enää 1,9-kertainen (liitteessä kerrottua). Ero johtuu pitkälti siitä, että kehittyneet mittausmenetelmät ja hoidot ovat vähentäneet insuliinisokkeja ja ennen kaikkea koomaan johtavia ketoasidooseja.

Kaiken kaikkiaan raportti ja liite olivat minusta mielenkiintoista luettavaa ja ykköstyypin diabeteksen hoidon parannusehdotukset kauttaaltaan kannatettavia, potilaan lähtökohdista laadittuja.
 
Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: Reiska - Kesäkuu 11, 2014, 19:46:59 ip
Espoossa tämä Diabetes-keskukseen keskittäminen on tähdännyt ainakin siihen että D1-tapaukset (ja hankalat D2-tapaukset) saadaan pois terveyskeskuksista joissa vaihtuvat lääkärit eivät ole ilmeisesti kunnolla pystyneet perehtymään D1-asioihin kun D1-potilaita ei kuitenkaan niin usein eteen tule. En ole varma tuleeko Diabeteskeskuksia lisää Espoon alueelle.

Aiemmin Jorvissa kävi ilmeisesti vain D1-potilaita joilla oli insuliinipumppu.
http://www.diabetes.fi/diabetesliitto/ajankohtaista/ajankohtaista_arkisto/espoon_diabeteskeskus_on_yksi_ensimmaisia_perusterveydenhuollon_ja_hus_n_yhteishankkeita.5137.news

Espoossa on noin 1500 D1-diabeetikkoa, tekee noin 6 potilasta / työpäivä jos jokainen käy kerran vuodessa. Todellisuudessa jotkut joutuvat käymään varmaankin useammin mutta osa varmaankin käy jatkossakin jossain muualla (työterveyshuolto, yksityiset).
Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: jester - Kesäkuu 11, 2014, 22:48:09 ip
olettehan kuulleet  jotta   hekilokuntaa  voi  asetta pyorain  paalle.    mina olen nahnyt   sellaista..        kokeet otetaan  valmiiksi  lahimmassa  sopivassa  paikassa   .........
Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: dadda - Kesäkuu 12, 2014, 22:18:05 ip
Noo ne matkat on nykyäänkin sata-satoja kilometrejä että ei siinä tuhansiin siirrytä, tulisipahan parisataa kilsaa lisää.

Mutta siis meillä tosiaan on jo tuollainen keskus ja se toimii hyvin, joten en usko että lisäkeskittäminen täällä parantaisi hoitoa.

Saa nähdä mitä sote kaikkineen tekee. Jotenkin hyvältä tuntuu erikois- ja perusterveydenhoidon rajojen ylittämismahdollisuus, kun tämän perussairauden osalta on erikoissairaanhoidossa ja kaikkea muuta hoidetaan sitten perussairaanhoidossa,
Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: Susihukka65 - Kesäkuu 12, 2014, 23:13:29 ip
Niin, se minun alkukommenttini oli tarkoitettu ihan yleiseksi puolustuspuheeksi sille, että niin estottomasti kehuin keskitettyä hoitomallia vaikka sillä on huonotkin puolensa, ja välimatkoista puhuessani ajatuksissa olivat palvelut ylipäätään, mukaanlukien koulut ym. Huonosti ilmaistu.
 
Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: emonen - Kesäkuu 13, 2014, 23:18:06 ip
Omalla vähäisellä kokemuksellani kannatan lämpimästi kaikkia niitä malleja joissa lisätään osaamista! Kun nyt ohut osaaminen on aivan liian monen kokemus -> eli tukea ei saa!
Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: jester - Kesäkuu 13, 2014, 23:33:28 ip
             ammatti taitoisia   opettajia/ kouluttajia tarvitaan.          muun henkilokunnan  voi unohtaa.    niitten tyhmyyten  ja virheellisten  yllytysten  takia
Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: Friita - Kesäkuu 14, 2014, 15:24:39 ip
Kun mittaa verensokerin päivittäin
-paastoarvon heti herättyä ja ennen aamupalaa
-arvon 2 h aamupalan jälkeen
-arvon ennen lounasta
-arvon 2 h lounaan jälkeen
-arvon ennen liikuntaa
-arvon ennen autolla ajoon lähtöä
-arvon ennen päivällistä
-arvon 2 h päivällisen jälkeen
-arvon ennen iltapalaa
-arvon ennen nukkumaan menoa

ja lisäksi tarvittaessa jokaisen korjauksen jälkeen, ennen liikuntasuorituksia ja joka muussa välissä miettii, miten paljon ja mitä pitäisi syödä, miten paljon korjata tai pitäisikö vain odottaa.

Tämähän on ihan normaali-ihmisen elämää. En kylläkään tunne ketään sellaista.

On myös ihan normaalia hieman huolestua siitä, miksi taas tuli eri tulos kuin olisi pitänyt.

Jos kaikki (tai edes suurin osa) menee kuten saattoi odottaa kerta toisensa jälkeen, voisi lähestyä normaalia elämää, lukuunottamatta pientä epävarmuutta, meneekö seuraava tilannekin odotusten mukaan.

Ei mutta, en mä voi noin tiheesti mitata, nyt mun liuskamäärä on sentäs 8 liuskaa/päivä, aiemman 4 liuskaa tilalla. Aika suppeeksi menee elämä, kun ei voi yksinkertaisesti liikkua niin paljon kuin tahtoisi, kun ei voi mitata niin paljon enää, ei voi elää muutenkin kuin epämääräisten tuntemuksien kanssa. Harmittaa vietävästi, kun mittaa jonkun 2:lla alkavan, kun tuntemukset ovat omasta mielestä 16:sta alkavia ja taas meni liuska vähän niinkuin hukkaan. Tai ainakin tarvikepuolen mukaan, meni hukkaan. Mä en ole  muusta huolissani, kun että taas meni yksi ylimääräinen liuska, jos satun joskus jotakin ylimääräistä mittaamaan.

Olen kyllä sitä mieltä, että Diabetesliiton olisi aika meidän ykköstenkin asioita alkaa ajaa, vaikka samaa tautiahan nämä periaatteessa ovat, näkökentästä ei ole ollut kuin kakkoset viime vuosina. Osaavaa henkilökuntaa ei saa, en ole aikoihin (lue: vuosiin) päässyt jalkahoitoon, sydänfilmi otettiin nyt 3:n kerran 28 vuoden aikana, ikää alkaa olla 40 vuotta. Psykologia ei ole koskaan ehdotettu, ennenkuin alkoi olla siinä jamassa, että kiireellisenä laittoivat lähetettä. Kun itse maksaa, niin saahan sitä hoitoa, mitä itse vaatii ja saahan niitä reseptejä yksityiseltä puolen, kun osaa vaatia.

Kun näitä huonosti itseään hoitavia on roimasti, niin pitäisikö heihin alkaa jollain tavoin keskittymään? Minäkin elin liki 15 vuotta pellossa, ei mulla itsellä ollut keinoja hoitaa itseäni, eikä hoitotahoa paljoa kiinnostanut mun elämä. En yksinkertaisesti osannut sanoa, etten osaa.
Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: dadda - Kesäkuu 14, 2014, 22:41:30 ip
Hienosti kuvattu!
Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: Miika - Kesäkuu 15, 2014, 11:49:04 ap
Ei mutta, en mä voi noin tiheesti mitata, nyt mun liuskamäärä on sentäs 8 liuskaa/päivä, aiemman 4 liuskaa tilalla. Aika suppeeksi menee elämä, kun ei voi yksinkertaisesti liikkua niin paljon kuin tahtoisi, kun ei voi mitata niin paljon enää, ei voi elää muutenkin kuin epämääräisten tuntemuksien kanssa. Harmittaa vietävästi, kun mittaa jonkun 2:lla alkavan, kun tuntemukset ovat omasta mielestä 16:sta alkavia ja taas meni liuska vähän niinkuin hukkaan. Tai ainakin tarvikepuolen mukaan, meni hukkaan. Mä en ole  muusta huolissani, kun että taas meni yksi ylimääräinen liuska, jos satun joskus jotakin ylimääräistä mittaamaan.

Olen kyllä sitä mieltä, että Diabetesliiton olisi aika meidän ykköstenkin asioita alkaa ajaa, vaikka samaa tautiahan nämä periaatteessa ovat, näkökentästä ei ole ollut kuin kakkoset viime vuosina. Osaavaa henkilökuntaa ei saa, en ole aikoihin (lue: vuosiin) päässyt jalkahoitoon, sydänfilmi otettiin nyt 3:n kerran 28 vuoden aikana, ikää alkaa olla 40 vuotta. Psykologia ei ole koskaan ehdotettu, ennenkuin alkoi olla siinä jamassa, että kiireellisenä laittoivat lähetettä. Kun itse maksaa, niin saahan sitä hoitoa, mitä itse vaatii ja saahan niitä reseptejä yksityiseltä puolen, kun osaa vaatia.

Kun näitä huonosti itseään hoitavia on roimasti, niin pitäisikö heihin alkaa jollain tavoin keskittymään? Minäkin elin liki 15 vuotta pellossa, ei mulla itsellä ollut keinoja hoitaa itseäni, eikä hoitotahoa paljoa kiinnostanut mun elämä. En yksinkertaisesti osannut sanoa, etten osaa.

Liitto on nyt keskittymässä enemmän 1-tyyppiläisten asioihin. Näin kertoivat liittokokouksessa.
Aikaa ja tiedotustahan se taas vaatii että mitään konkreettista isommassa mittakaavassa tapahtuu mutta toivokaamme hyviä tuloksia ja ymmärryksen lisääntymistä.
Kuten tässä palstalla ja tuttavien kertomuksista olen ymmärtänyt, on jo tuo välineiden saantikin hyvin paljon kiinni siitä missä asut puhumattakaan hoidon laadusta. Tämä ongelma on tietty molemmilla 1 ja 2 tyyppiläisillä mutta toki korostetummin vaikuttaa meillä 1-tyypin diabeetikoilla.
Rahan vähyyteenhän ne aina vetoaa vaikkakin saisihan sitä nykyiselläkin rahalla varmaan järjestettyä asiat paremmin.
Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: Tarutski - Kesäkuu 17, 2014, 16:12:00 ip
Harmittaa vietävästi, kun mittaa jonkun 2:lla alkavan, kun tuntemukset ovat omasta mielestä 16:sta alkavia ja taas meni liuska vähän niinkuin hukkaan. Tai ainakin tarvikepuolen mukaan, meni hukkaan. Mä en ole  muusta huolissani, kun että taas meni yksi ylimääräinen liuska, jos satun joskus jotakin ylimääräistä mittaamaan.

Osaavaa henkilökuntaa ei saa, en ole aikoihin (lue: vuosiin) päässyt jalkahoitoon, sydänfilmi otettiin nyt 3:n kerran 28 vuoden aikana, ikää alkaa olla 40 vuotta.

Kun näitä huonosti itseään hoitavia on roimasti, niin pitäisikö heihin alkaa jollain tavoin keskittymään? Minäkin elin liki 15 vuotta pellossa, ei mulla itsellä ollut keinoja hoitaa itseäni, eikä hoitotahoa paljoa kiinnostanut mun elämä. En yksinkertaisesti osannut sanoa, etten osaa.

Leikkelin hiukan Friitan viestiä, kun siellä oli useampi hyvä pointti, johon teki mieli kommentoida :)

Mutta siis tuo "turha mittaaminen" ja siihen liittyvät tunteet ovat niin arkea! Ja siinä sitä sitten yrittää puolisolle selittää, että hypon kiukku yhdistettynä tähän hoitotarviketilanteeseen ajaa siihen, että huudan ja mesoan sen sijaan, että ottaisin vaan sen pillimehun käteeni ja yrittäisin hoitaa sen hypon ensin alta pois.. ;)

Tuo sydänfilmi mua osaa ihmetyttää! Siis että se on siellä suosituksissa, mutta kun olen sitä kysynyt, niin ei kuulemma tarvitse tehdä. Ja siis olen sairastunut vuonna -86 ja koskaan ei ole otettu. Hämmentää!

Ja tuota viimeistä kohtaa olen pohtinut tässä viime aikoina paljonkin. Mun veli on sairastanut 21 vuotta diabetesta. Ei hän itseään mitenkään ihan huonosti hoida, mutta ei kuitenkaan ehkä tajua, että olisi ihan hyvä olla enemmän kiinnostunut. Käytännössä veljeni hoitosuhde on se, että mä kerron hänelle asioita (joista olen esim. täällä lukenut) ja ehdotan insuliinimuutoksia jne. Hoitopaikasta haetaan resepti, mutta ei mielestäni ohjata mitenkään aktiivisesti pitämään huolta itsestään. Musta on todella outoa, että hoitava lääkäri tai hoitaja ei esimerkiksi edellytä potilasta pitämään kirjaa tai olemaan aktiivinen hoidossa. En mä itsekään kirjaa koko ajan pidä ja ehkä se ei ole ns. tätä päivää, mutta kyllä se on piru vie niitä ainoita keinoja lääkärille saada edes pieni kosketus siihen potilaan arkeen. Ei se Hba paljon kerro, jos ei yhtään tiedä, miten se on syntynyt.
Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: E O J - Kesäkuu 17, 2014, 16:58:11 ip
   Ei se Hba paljon kerro, jos ei yhtään tiedä, miten se on syntynyt.

Arvaan, että varsin monen diabeetikkoja hoitavan lääkärin mielestä HbA1c ei todellakaan kerro kovin paljoa, mutta sen, mitä se kertoo, se kertoo ehdottoman luotettavasti. Tämä on varmasti paljon tärkeämpi näkökohta kuin mitä moni arvaakaan, koska ihmiset ovat niin tavattoman taitavia (ja halukkaita) satuilemaan  :(
Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: Reiska - Kesäkuu 17, 2014, 18:33:46 ip
    Ei se Hba paljon kerro, jos ei yhtään tiedä, miten se on syntynyt.

Arvaan, että varsin monen diabeetikkoja hoitavan lääkärin mielestä HbA1c ei todellakaan kerro kovin paljoa, mutta sen, mitä se kertoo, se kertoo ehdottoman luotettavasti. Tämä on varmasti paljon tärkeämpi näkökohta kuin mitä moni arvaakaan, koska ihmiset ovat niin tavattoman taitavia (ja halukkaita) satuilemaan  :(
Jos sormenpää mittauksia on joka päivä ainakin 10 kpl niin väittäisin että niistä saisi paremman arvion tilanteesta. Se menee kuitenkin niin vaikeaksi ja niin paljon yleensä ei mittauksia ole joten lääkärit keskittyvät tuohon HbA1c mittaukseen jonka saavat helposti kaikilta.
On selvästi todettu että eri henkilöiden HbA1c tulokset eivät ole täysin vertailukelpoisia mutta siitä huolimatta sen tuloksen avulla luokitellaan hoidon taso. Todellisuudessa HbA1c tulosta voi luotettavasti verrata vain omiin edellisten kertojen tuloksiin (kuinka paljon parantanut tai huonontunut). Vs tason keskimääräinen arvo ei selviä todellisuudessa kovinkaan tarkasti.

Kaikista paras tilanne on jos on runsaasti mittauksia joka päivältä (vaikkei välttämättä yöltä) ja sen rinnalla HbA1c ja näitä sitten vertaillaan. Tai sitten jatkuva sensorointi jolloin HbA1c on vain varmistukseksi että tulokset ovat sopusoinnussa.

Satuilemisesta sen verran että se on helppoa jos vanha vihkokirjanpito mutta kun tulokset menevät vs mittariin/annosoppaaseen niin sen tietokoneella tehtyjä raportteja on käytännössä mahdoton satuilla, ainakin A-C Combon kohdalla.
Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: Tarutski - Kesäkuu 17, 2014, 18:43:20 ip
Siis toki asialle edes jollain tavalla omistautunut lääkäri tajuaakin, että Hba ei kerro kaikkea. Oma lääkärini puolestaan katsoo, että hba hyvä, mutta ei ymmärrä, että se tarkoittaa tosi paljon hypoja ja ajoittain korkeitakin.  Hba myös kohdallani on tarkoittanut sitä, että en esim. pääse erikoislääkärille, kun on liian hyvä hoitotasapaino. Tai että en saa liuskoja, koska niin hyvä hoitotasapaino.. Mutta ehkä mun näkökantani on värittynyt huonojen hoitotahojen takia :)
Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: jester - Kesäkuu 18, 2014, 00:25:50 ap
            HbA1c          muotostuu  suurimmaksi osaksi    4-5 viimeisesta paivasta
Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: Reiska - Kesäkuu 18, 2014, 11:12:32 ap
            HbA1c          muotostuu  suurimmaksi osaksi    4-5 viimeisesta paivasta
Kyllä tuo aika taitaa olla enemmänkin 4..5 viikkoa:
http://www.diabetes.fi/diabetesliitto/lehdet/diabetes-lehden_juttuarkisto/hoidon_seuranta/hba1c_ja_verensokerin_omaseuranta_taydentavat_toisiaan.709.news

Vielä siitä HbA1c:n absoluuttisesta tarkkuudesta. HbA1c tulos 7% (53 mmol/mol) edustaa 95% varmuudella
keskimääräistä vs taso välillä 6.8–10.3 mmol/l. Labratuloksissa se ilmoitetaan kuitenkin tarkkana lukuna 8,6 mmol/l !
http://en.wikipedia.org/wiki/Glycated_hemoglobin
Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: Kian - Kesäkuu 18, 2014, 13:45:42 ip
            HbA1c          muotostuu  suurimmaksi osaksi    4-5 viimeisesta paivasta

Mä olen sen ja vähän näin koennut että tässä voisi olla jotain perää.

Ja sitten vielä kuulin kerran;
Yhdelle d-tutulle,  muuan hänen tuttunsa (myös d) oli kerran sanonut: ”hoida vaan itseäsi 2 viikkoa ennen kokeja niin saat paremman tai hyvän hba1c:n.”

No, tuossa ei sitten mitään järkeä, koska kenen tähden tässä nyt hoidetaan itseä…? :o
Tätä sitten mun tuttu mietiskeli ja me naurettiin tätä.
Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: E O J - Kesäkuu 18, 2014, 14:36:39 ip
            HbA1c          muotostuu  suurimmaksi osaksi    4-5 viimeisesta paivasta

Mä olen sen ja vähän näin koennut että tässä voisi olla jotain perää.

No onhan siinä toki "jotain perää", mutta HbA1c on kyllä muodostunut tärkeäksi kokeeksi juuri siksi, että se antaa ainakin jonkinlaisen käsityksen (diabeetikon) verensokeritasapainon laadusta myös huomattavasti pidemmältä ajanjaksolta  ::)

Otsikko: Vs: D1-hoidon nykytilasta raportti
Kirjoitti: Kian - Kesäkuu 18, 2014, 16:46:04 ip
No onhan siinä toki "jotain perää", mutta HbA1c on kyllä muodostunut tärkeäksi kokeeksi juuri siksi, että se antaa ainakin jonkinlaisen käsityksen (diabeetikon) verensokeritasapainon laadusta myös huomattavasti pidemmältä ajanjaksolta  ::)

Yep, samaa mieltä :).

Toki mun pitää nyt sanoa että nämä CGM-kurvat näyttävät hyvin kuinka paljon "heittelyjä" on sitten jonkun määrätyn hbac:n takana.  :)


(Ja vain näin, mä siis maksan itse tästä)