Kohtauspaikka

Kohtauspaikka => Diabetes ja raskaus => Aiheen aloitti: TheBun - Heinäkuu 27, 2013, 22:55:58 ip

Otsikko: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: TheBun - Heinäkuu 27, 2013, 22:55:58 ip
Nonnih. Tässä siis tämä ketju. :)

Itsellä arki kyllä vie niin mukanaan, että ei aina aika riitä kirjotella tänne. Mutta pikku ukko kasvaa hillitöntä kyytiä ja vissiin herrasta balettitanssija tulossa, kun varpaillaan (ihan siis varpaan kärjillä) kävelee  ;)
Hampaat tosiaan melkein kaikki suussa. Taitanee puuttua enää 1 kulmahammas. Puolitoistavuotis-neuvola olisi ensi kuun alku puolella.
Kaikki ruoka maistuu ja ei allergioita edelleenkään ole. Vauhti on hurjaa tosiaan ja millon on mikäkin kohta mustelmilla, kun ei aina riitä varovaisuus asioissa  ::)
Terveenä on pääasiassa ollut. Pariin otteeseen tainnu olla kuumetta ja yhden kerran ollu mahataudin tapanen, mutta ei oksentanut. Maha vaan sekasin.

Omia kuulumisia, että paino saanu tiputeltua isoimmasta luvusta reilu 20kg ja pitäs vielä 10kg saada alaspäin. Kuntoa saanu kohotettua ja töitä riittää paljon näin heinäkuulla. :) Sitten vapaa-ajat meneekin poitsun kanssa touhutessa, koirien kanssa harrastaessa ja talveksi marjoja pakastimeen kerätessä :) Ja kyllähän tuon isännällekin pitää aikaa antaa ;)
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: milja2010 - Elokuu 07, 2013, 22:22:31 ip
Kiitos TheBun uudesta postauksesta! Ja onnittelut hienosta painonpudotuksesta.

Vikapainos: Olen tuota allergiaakin miettinyt, mutta kenelläkään muullakaan ei ole perheessä mitään ruoka-allergioita niin vielä en ole millekään dieetille sen vuoksi ryhtynyt. Kyseisen lääkärin piti olla gastropuolelle erikoistunut lasten lääkäri mutta ei näköjään taannut asiallista käytöstä. Gaviscon on onneksi nyt toiminut melko hyvin ja useimmiten meillä on ihan suht tyytyväinen vauva. :) Kirjoitan joku kerta 'vaihtoehtohoidosta' mitä lähinnä vitsinä lähdin kokeilemaan, mutta ehkäpä siinäkin on joku pieni taika ollut pojan olon kohentumiseen.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: milja2010 - Elokuu 10, 2013, 07:36:36 ap
Noniin, jos nyt kirjoittaisin tuosta vaihtoehtohoidosta. . Eli olin kutsuilla joilla esitellään Energetix Welness magneetteja. Tilasin sitten itselleni vesitikun ja vauvalle sänkyyn magneettialusen. Itse juon nyt sitten magnetisoitua vettä ja en tiedä onko harhaa vai ei, mutta itselläni tuntuu veden juominen auttavan jos itseä esim. närästää tai maha sattuu. Nyt kun vauva on nukkunut parisen viikkoa sekä päivä- että yöunet tämän magneettialusen päällä, niin yöt on helpottuneet jossain määrin. Ennen meillä herättiin joka yö 2 tunnin välein ja nyt vauva on herännyt yleensä 1-2n välillä yöllä ja sitten seuraavan kerran 4-5n välillä, mikä jo alkaa olla itselle ihan inhimillistä. Voihan se olla sattumaakin, että nukkuu nyt paremmin, mutta eipä kai noista haittaakaan ole.  :) Googlaamalla tuon Energetix Wellness löytyy varmaankin lisää tietoa kyseisistä tuotteista.

3kk neuvolassakin käytiin. Vauva painoi 5,5kg ja oli 60cm pitkä. Ensimmäiset rokotukset sai. Pikkuisen oli tuskaisempi rokotuspäivän, mutta muita oireita ei niistä tullut. Rotavirusrokotetta hän ei nyt sitten saanut ollenkaan, kun se ois pitänyt ottaa 12 viikon ikään mennessä ja oli sitten pari päivää sen yli. Terkkari ois sen kyllä antanut jos oisin välttämättä halunnut, mutta kun isovelikin sai siitä vauvana niin pahat oireet (14vrk ummetus), niin en niin itsekään kyseisestä rokotuksesta ollut innostunut.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Pussukka-81 - Elokuu 10, 2013, 13:37:55 ip
Heippahei,
jospa minäkin kirjoittelisin ensimmäistä kertaa kuulumisiamme myös tänne vauva-arjen kuulumisiin. :)

Meillä vietettiin viikko sitten ristiäisiä ja tänään poika täytti jo kaksi kuukautta. Hurjaa, miten nopeaan aika kuluu ja miten kovaa vauhtia vauva kasvaa! :o Tässähän iskee jo salakavalasti uusi vauvakuume...;) no, jos nyt ei kuitenkaan ihan vielä ainakaan. ;D

Poikahan siis syntyi kuusi viikkoa etuajassa (34+2) ja painoi syntyessään 2930g. 7-viikkosneuvolassa painoa oli kuitenkin jo hurjat 4635g ja pituuttakin oli tullut 10 senttiä lähtöpituuteen lisää (neuvolassa 56 cm). :D Tänään punnitsin henkilövaa'alla pojan ja painoa näyttäisi olevan jo noin 5100g. :o Miljan vauva vaikuttaakin hoikalta kaverilta meen jässikkään verrattuna. ;D

7-viikkosneuvolassa aloitettiin rotavirusrokotus. Silloin poika siis sai sen suun kautta annettavan rokotteen. 3-kuukautisneuvolassa sitten tulee ekat piikkirokotteet.

Poika on edelleen sekaruokinnassa eli imetän ja lisäksi menee korviketta noin 200ml vuorokaudessa, pojan kerta-annokset ovat 100-130 ml. Olen harmitellut, ettei täysimetys ole onnistunut, mutta turha kai sitä on harmitella. Pitäisi kai osata olla tyytyväinen siihenkin, että poika on kuitenkin pääasiassa rintaruokinnalla vaikka korvikettakin on pakko antaa. Meillänukutaan suht hyvin, pääasiassa 3-5 tuntia kerralla. Useimmiten yöt selvitään yhdellä syötöllä. Vatsavaivoja on jonkin verran, lähinnä ongelmana on harvoin toimiva suoli. Väliä voi olla viisi tai kuusikin päivää ja loppupään panttauspäivinä pojan olo vaikuttaa melko tukalalta. Ollaan annettu luumuvettä, mutta ei sekään ole räjäyttävää helpotusta tilanteeseen tuonut. Ehkä pitää ottaa järeämmät litkut käyttöön, jos tilanne jatkuu tällaisena. Kovasti poika jo tarkkailee ympäristöään ja ilmoittaa kyllä heti, jos ei ole oloonsa tyytyväinen. ;)

Ensimmäisiä hymyjä sekä pään kannattelua odottelen. Kyllä poika jo päätänsä jotenkuten kannattelee, mutta aika laimeaa ja holtitonta se vielä on. Vahinkohymyjä sekä vatsanvääntelyhymyjä on kyllä jo tullut, mutta ei vielä sellaisia vastavuoroisia. Mitenköhän on, vaikuttaakohan ennenaikaisuus näihin kehitysvaiheisiin?

Ja voi ähh sentään, mulla ilmeisesti menkat tekevät jo tuloaan. En ollut lainkaan osannut varautua siihen, että ne alkaisivat näin pian. >:( Vastahan tuo jälkivuoto loppui...

Muoks.  Täällä on muuten tapahtunut täysrepsahdus sokereiden suhteen. Lähes koko raskausaika meni tosi tasaisilla sokereilla ja pikkuisen päälle kuuden hobksilla (suurimman osan ajasta hobis oli tasaisesti 6,2%). Kävinpä tuossa 1,5 vkoa sitten d-vastaanotolla ja hobis oli noussut 1,5 kk:ssa tasan 8,0 prossaan. Huhhei! Melkosta vuoristorataa sokerit ovatkin kyllä olleet, mutta oli noin suuri nousu silti pienoinen yllätys. Lääkäri ei tuntunut olevan arvosta huolissaan, kuulemma ihan ymmärrettävää ja luonnollistakin että näin käy. Mutta toki samalla kannusti mahdollisimman nopeasti takaisin ruotuun palaamista. Täytyykin ottaa itseni nyt niskasta kiinni ja yrittää päästä edes alle kasin hobikseen. Nämä korkeat ja vuoristoratamaiset sokerit kiukuttavat ja väsyttävätkin aivan vietävästi. Lääkäri myös kysyi, että meinaankos yrittää lisää lapsia lähiaikoina. ;D Sanoin, että tämä kysymys tuli nyt hieman yllättäen, kun poikakin oli silloin vasta 1,5 kk vanha. ;) Ei ehkä ihan vielä ole mielessä mahdollinen seuraava lapsi. No, lääkärin pointti kai oli vain siinä, että hobis kuntoon jo valmiiksi mahdollista seuraavaa projektia varten.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: sinppu - Elokuu 10, 2013, 14:30:51 ip
pussukka, niinku omasta kynästäni oisit kirjottanu ton tekstin, vaikka meidän poika on vasta 2 viikkoa vanha :D kuulostaa niin samalta teidän arki! ja jopa ruokamäärät, mutta onhan se luonnollista kun meidän poika on samanpainoinen tässä iässä mitä teillä nyt  ;D
Ja imetysasiat suht samallai täällä, pulloa poika saa suurimmaksi osaksi koska a) rintamaito ei riitä noin suurelle poitsulle ja b) sairaalassa poika oppi niin vahvasti pullolle että rinta ei enää kelpaa, sinnikkäästi ollaan yritetty rintakumilla ja ilman mutta kärsivällisyyttä pojalle ei ole suotu, menee hermo heti kun rinnasta ei saa yhtä nopsaa sapuskaa mitä pullosta! oon vähän jo luovuttanu koko ilmetyksen suhteen, tuntuu että rinnoista ei maitoa enää niin paljoa tulekkaan, kun en jaksa edes säännöllisesti enää pumpata kun aina on arvoitus että saanko tarpeeksi suurta annosta edes pumpattua  :-\

tuohon en kyllä osaa sanoa että vaikuttaako ennenaikaisuus noihin kehitysvaiheisiin mutta meillä poika väläyttelee leveitä hymyjä jo nyt parin viikon ikäisenä (varmaan vahinkoja mutta silti niitä on niin ihana katsella  :-* ) ja päätäkin jo yrittää kannatella!! on kyllä tosi jäntevä poika, lähtee varmaan pian kävelemään  ;D
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: milja2010 - Elokuu 10, 2013, 15:38:31 ip
Kyllähän se ennenaikaisuus vaikuttaa vauvan kaikkeen kehittymiseen. Siskon vauva syntyi 2viikkoa lasketun ajan jälkeen ja hymyili ja jutteli jo parin viikon iässä.  Meillä taas kun syntyi sen kuukauden ennen laskettua aikaa alkoi enemmän hymyillä ja jutella vasta parin kuukauden iässä. 2 vuoden ikään mennessä vasta pitäisi olla kaikissa samalla tasolla mitä ikätoverinsa.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: milja2010 - Elokuu 10, 2013, 15:46:30 ip
Pussukka ja Sinppu: teidän  vauvojen ns. kehitykseen vaikuttava Ikäero onkin siis vain viikko, joten ei ihme jos arki kuulostaa samanlaiselle. :)
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: sinppu - Elokuu 10, 2013, 16:43:25 ip
Pussukka ja Sinppu: teidän  vauvojen ns. kehitykseen vaikuttava Ikäero onkin siis vain viikko, joten ei ihme jos arki kuulostaa samanlaiselle. :)

Tajusin tämän itsekkin sen jälkeen ku olin kirjortanu ton tekstin  ;D
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Pussukka-81 - Elokuu 10, 2013, 17:11:23 ip
Pussukka ja Sinppu: teidän  vauvojen ns. kehitykseen vaikuttava Ikäero onkin siis vain viikko, joten ei ihme jos arki kuulostaa samanlaiselle. :)
Tajusin tämän itsekkin sen jälkeen ku olin kirjortanu ton tekstin  ;D
Totta! ;D

Meillehän on tulossa 4 kk:n kontrolli lastenpolille. Tuo aika on 4 kk:n korjatussa iässä eli oikeasti poika on silloin jo 5,5 kk. Ilmeisesti nämä ennenaikaiset siis saavat tulla vauva-ajan kehityksessäään ennenaikaisuutensa verran jäljessä. Ja yksilöllistähän tämä vauvojenkin kehitys tietysti on, kuten kaikki muukin. ;) Yritänkin olla vetämättä hepuleita heti, jos meen sälli ei tee kaikkea oppikirjan mukaan. ;D

on kyllä tosi jäntevä poika, lähtee varmaan pian kävelemään  ;D
;D ;D

Mutta ihanaa lukea sinppu, että teillä arki ilmeisesti pyörii hyvin. :)

Tuosta imetyksestä...turhautuminen ja koko imetyksestä luopumishalu kuulostaa kovin tutulta...meen vauva kun oppi myös sairaalassa pullolle eikä maidon kunnolliselle erittymiselle oikein annettu mahdollisuutta kaiken sairaalarutiinin keskellä, oli koko imetys aluksi yksi suuri murhe ja stressin aihe. Parisen viikkoa meillä kesti kotiuttamisen jälkeen, että imetys alkoi edes osittain onnistua. Ja edelleen on huonompia päiviä riittävyyden suhteen. Eniten se surettaa varmaan siksi, että jouduin luopumaan omasta suuresta haaveestani eli täysimetyksestä. Mutta onhan paljon äitejä, joilla imetys ei onnistu lainkaan ja korvikkeet ovat nykyään oikein hyviä. Pitääkin olla itelleen armollinen ja yrittää vain sopeutua siihen, että lapsi kasvaa korvikkeilla jos tarve vaatii. Stressi, turhautuminen ja kiire ei ainakaan maidon erittymistä edistä!

Ja tuosta pumppaamisesta, edelleen pumppaan 0-2 krt/vrk. En kuitenkaan saa pumppaamalla maitoa irti riittävästi eli ei se oo meilläkään mikään pelastava tekijä. Oon kuitenkin pumpannut silloin tällöin, kun kuvittelen sen edes vähän lisäävän maitoa. Ja silloin ainakin yritän pumpata ees vähän, jos vauvalla on ollut tosi pitkä väli rinnalta syömisessä. Meillä nimittäin on ainakin niin, että mitä säännöllisemmin ja tiheämmin jaksaa imettää, sitä paremmin maitoa erittyy ja se riittää. Ja siten taas se oma syöminen ja juominen, se on tosi tärkeetä. Ja liikunnankin (pitkien vaunulenkkien) oon huomannut lisäävän maidoneritystä. En silti tiedä, onko tuo vain omaa kuvitelmaani. ;)

Paras rintojen tyhjentäjä ja maidonerittäjä on kuitenkin vauva. Mulla esim. toinen rinta on ns. luottorinta eli sieltä riittää maitoa melko hyvin ja toinen ns. petturirinta ;) sieltä tulee tosi surkeasti toiseen verrattuna. Pumppaamalla en saa tuosta petturista ;D oikein mitään irti, mutta vauva saa sieltä kyllä imettyä joskus ihan kyllikseenkin. Se ei siis välttämättä kerro maidon riittävyydestä koko totuutta, kuinka paljon saa pumpulla irti. :)

Tsemppiä sinppu imetyksen harjoittelemiseen! Se todentotta vaatii kärsivällisyyttä sekä äidiltä että vauvalta. Ja isältäkin. ;) Meillä nimittäin mies olisi alussa tarjoamassa pulloa paljon minua herkemmin, kun tuntui ettei rintamaito meinnnut riittää...ja minä taas olin sitä mieltä, että vauvan on opeteltava imeminen vaikka se aluksi tuntuikin "vauvan kiusaamiselta", ei se muuten opi eikä maito alakaan riittää. No, ei se kyllä täysin riitä vaikka vauva oppikin imemisen. ;D

Kannustan kyllä yrittämään imetystä vaikka pieninä kerta-annoksina aina ennen pulloa, JOS itelläsi on siihen innostusta ja halua. Mutta ethän kiusaa ja stressaa itseäsi hajalle tuon imettämisen kanssa. Jos se ei ala onnistua ja siitä on enemmän harmia kuin hyötyä, sitten se ei vain onnistu. Vauva saa kyllä ruokaa kaupastakin ja silti olet aivan yhtä hyvä äiti. :-*  Kenties parempikin, jos imetysstressi on poissa. :)

Ai niin, ellet oo vielä kokeillut, kokeilehan alkoholitonta olutta! Voi olla että kuvittelen, mutta minusta se lisää ihan oikeasti maidoneritystä. :)
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: milja2010 - Elokuu 10, 2013, 20:11:48 ip
Imetyksestä vielä minäkin: En ole koskaan ollut kovin hyvä maidontuottaja, joten imetyksen alkuun pääsemisen eteen olen saanut taistella kovasti. Esikoisen kanssa se ei koskaan onnistunut juurikin tuon takia, että sairaalassa poika tupattiin täyteen maitoa pullolla ja siellä hän sitten oppi syömään ylisuuria annoksia ja tissistä ei sitten enää tarpeeksi vauhdilla hänen mielestään maitoa tullut. Poika oksensi jatkuvasti ja kasvoi lopulta kun paino lähti nousemaan parhaimmillaan kilon viikkovauhtia. Tästä viisastuneena seuraavien lasten osalta olen suhtautunut keskolan tehoruokintaan jokseenkin kriittisesti. Enkä ole suostunut ihan niin järjettömiin ruokamääriin mitä siellä ollaan oltu tarjoamassa. Mutta millä olen onnistunut itse saamaan maidon sitten lopulta riittämään, niin niin kauan kun vauva ei ollut vierihoidossa pumppasin vähintäänkin 3 tunnin välein lähes vuorokauden ympäri. Yöllä saatoin nukkua jonkun vähän pidemmän pätkän. Kun olen saanut vauvan kotiin, niin olen pumpannut vielä rinnasta jokaisen syötön päälle (en öisin) jonkun aikaa ja näin yrittänyt saada maitoa erittymään enemmän. Nytkin nuorimman kanssa pumppailin maitoa ainakin pari viikkoa kotiin pääsyn jälkeen. Yöimetys/-pumppaaminen on kai se mikä heruttaa sitä maitoa parhaiten. Tämä nuorin hoiti tuon homman aika tehokkaasti, kun söi 2 tunnin välein yöt niin pitkään. 6viikon - 2kk iän välissä meillä oli ehkä pahimmat rintaraivarit tähän mennessä tämän pikkuisen kanssa. Olinkin jo varma, ettei maitoa tule, mutta sitten jostain imetystukisivustolta lueskelin, että tuo ikä on yleensäkin pahinta rintaraivoamista ja kun vauva kuitenkin jotenkin kasvoi, niin en antanut periksi, mutta silloin taas pumppailin melko usein syöttöjen päälle. Näiden imetystukisivustojen mukaan harvalta oikeasti ei tule tarpeeksi maitoa. Imetystukihenkilöiltä saattaisi siis löytyä muutamakin niksi millä tekin Pussukka ja Sinppu voisitte saada imetyksen sujumaan paremmin. (Mutta kuten Pussukka sanoit, niin korvikkeellakin kasvaa kyllä ihan yhtä hienoja vauvoja) :) Itsellä keinoja on ollut imetystilanteen täydellinen rauhoittaminen. Hämärään huoneeseen ja muut ulkopuolelle (välillä haastavaa kun on 5 muuta lasta huushollissa) Kun on tuntunut, että maito on liian vähissä, niin olen yrittänyt pitää tehoimetyspäiviä. Jokaiseen kitinään heti tissi suuhun, tarjonut tissiä ihan muutenkin vaikka ei vaikuttaisikaan nälkäiseltä. Usein sitä tissiä on imettykin paljon paremmin, kun ei ole vielä kerennyt nälkä tulemaan. Jos joku palvelisi äitiä tälläisenä päivänä tuoden ruuat ja tehden kaikki kotihommat niin sitä parempi. Ja ravintoa ja nesteitä äidille tietysti tarpeeksi myös.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: milja2010 - Elokuu 11, 2013, 14:41:00 ip
Piti vielä jatkaa tuosta meidän vauvasta eilen, mutta jäi taas kirjoittaminen sattuneesta syystä kesken... Eli vauva heräsi häiriköimään äidin nettisurffailua :o.

Nyt 3kk iässä on alkanut pikkuhiljaa lelut kiinnostaa. Leikkimatolla siis viihtyy jo pieniä aikoja leluja katsellen ja niitä käsillään huitoen. Asiaa hänellä tuntuu olevan päivä päivältä enemmän, eli jokeltelun määrä lisääntyy koko ajan. Nyt on varmaan kolmisen viikkoa mennyt niin, että mun ei oo enää tarvinnut stressata maidon riittävyyttä, vaan imetys on vihdoinkin alkanut olla ihan mukavaa. Nykyisin ainuat tappelukerrat syömisessä on lähinnä iltaisin yöunille lähdettäessä, eli silloin vaatii täydellistä rauhaa, että suostuu syömään.

Jahas... ja taas herättiin... johan taas 15min ehti nukkua... Pitkiä päiväunia siis kaipailen vauvalle. Kaikki kotihommat on siis vähän rästissä, kun ei missään vaiheessa päivää oikein viittii mitään projekteja aloittaa, kun ei pysty kuitenkaan kun pienen hetken kerrallaan tekemään.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: RiMa - Elokuu 11, 2013, 21:53:00 ip
Kiitos TheBun ketjun aloituksesta ja onnittelut hienosta painonpudotuksesta!

Ja kiva lukea vauvaperheiden kuulumisia, tulee niin vauva-aikojen muistot mieleen  :)

Milja2010; meillä molemmat lapset ovat nukkuneet huonoja päiväunia 5-8 kk:n ikäisinä. En tiedä mistä johtuu. Siitä, että tuossa iässä molempien kanssa on eletty kesäkuukausia, ovat syöneet enemmän jo kiinteitä ruokia vai mistä. Tosin sun vauvahan on vielä paljon nuorempi. Sitten syksyn tullen on taas molemmille päiväunet maistuneet paremmin.

Meillä aloitettiin eskari viime perjantaina ja kivaa kuulemma oli! Nyt tulevalla viikolla kuopus aloittaa tutustumisen perhepäivähoitoon. Hoitaja on meille muille tuttu ja hyväksi koettu, mutta silti vähän jännittää millä mielellä poika hoitoon sitten oikeasti jää. Mun piti mennä loppukuusta töihin, mutta sainkin ajan rannekanavaleikkaukseen ja töihin paluu siirtyy varmaan ainakin 3 viikkoa. Keväällä leikattiin oikea ranne ja nyt on vuorossa vasen. Helpottaa kovasti lastenhoitoa, kun kuopukselle oli hoitopaikka jo valmiiksi haettuna. Aloittaa nyt viikon aikaisemmin kuin alunperin oli tarkoitus.

Huomasin tässä, että paino on salakavalasti pompsahtanut ylöspäin. Ei mitään huimia lukuja, mutta sen verran kuitenkin että huomaa. Taivastelin asiaa miehelle ja hän vain totesi, että huomannut on. Ei vaan ollut kehdannut mitään sanoa. Ja ehkä hyvä niin... Päätin, että aloitan taas vesijuoksun kunhan saan tikit ranteesta pois. Ja sitä ennen yritän kävellä kaikki mahdolliset matkat ja katsoa tarkemmin mitä suuhuni pistän. Eipä siis ihme, että sokerit ovat seilanneet, kun en ole tajunnut tuota painon nousua aikaisemmin. Tai en ole halunnut huomata. Mutta josko se tästä, uusin rantein eteenpäin!
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: milja2010 - Elokuu 12, 2013, 21:05:48 ip
Milja2010; meillä molemmat lapset ovat nukkuneet huonoja päiväunia 5-8 kk:n ikäisinä. En tiedä mistä johtuu. Siitä, että tuossa iässä molempien kanssa on eletty kesäkuukausia, ovat syöneet enemmän jo kiinteitä ruokia vai mistä. Tosin sun vauvahan on vielä paljon nuorempi. Sitten syksyn tullen on taas molemmille päiväunet maistuneet paremmin.

Toivotaan, että syksy tuo meillekin paremmat päiväunet. Jos muukin rytmi alkaisi löytyä kun tavallinen arki alkaa, niin jospa se vaikuttaisi vauvan uniin/rytmiin myös.

Multa leikattiin RiMa oikeasta kädestä tuo rannekanava kun tuo toisiksi nuorin oli 3kk. Oli melkoista taiteilua vauvan hoito sen jälkeen yhdellä kädellä. Mutta oireet jäi leikkauspöydälle silloin. Mulla oli tarkoitus myös leikata vasen käsi, mutta jostain taikavoimasta mun lähti rannekanavaoireet siitäkin kädestä kun oikea leikattiin... Hermoratatutkimuksissa kuitenkin oli selvät puutokset molemmissa, mutta tuossa oikeassa kyllä pahemmat. Eli nyt on edelleen vasen käsi leikkaamatta ja silti oireeton!

Mulla alkoi taas tänä maanantaina terveellisempi elämä... Olis pakko saada tätä painoa pikkuhiljaa pois päin. Ahdistaa niin kovasti oma peilikuva. Jospa ei nyt enää vaikuttais radikaalisti maidontuotantoon hiilareiden rajoittaminen.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Pussukka-81 - Elokuu 15, 2013, 14:34:20 ip
Kiitos Miljalle noista imetyskokemuksista ja -vinkeistä. :) Kävinkin jo pikaisesti tutustumassa Imetyksen tuki ry:n sivuihin, jospa sieltä löytyisi kokeilemisen arvoisia vinkkejä.

Tästä viisastuneena seuraavien lasten osalta olen suhtautunut keskolan tehoruokintaan jokseenkin kriittisesti. Enkä ole suostunut ihan niin järjettömiin ruokamääriin mitä siellä ollaan oltu tarjoamassa. Mutta millä olen onnistunut itse saamaan maidon sitten lopulta riittämään, niin niin kauan kun vauva ei ollut vierihoidossa pumppasin vähintäänkin 3 tunnin välein lähes vuorokauden ympäri.
Enpäs ookaan osannut ajatella tuota teho-osaston syöttöporsasmeininkiä noin. Mutta tosiaan, jättimäisiä kerta-annoksia mekin pullolla pojalle lähes pakkosyötettiin osastolla. Paino pojalla nousi hyvin ja nousee edelleenkin (viisi kiloa meni nippanappa rikki eilen 8) ja ikää reillu 2kk), mutta melko isoja kertasatsejahan poika edelleenkin vaatii tullakseen tyytyväiseksi. Toisaalta meillä kyllä nukutaankin pitkiä pätkiä kerralla, mikä taitaa ainakin osittain olla tuon syömisen ansiota. Viime yönä poika nukkui yhdeksän tunnin yöunet! Voitteko kuvitella? Minä en voi, mutta totta se on. ;D

Tuota harmittelen vieläkin, etten ymmärtänyt/osastolla ei opastettu tiheään pumppaamiseen, kun poika ei ollut vierihoidossa. :-[ Maitohan lähti tosi hyvin nousemaan, mutta jo osastolla se lähti myös ehtymään...voi, kun joku olisi osastolla sen kaiken stressin ja huolen keskellä muistuttanut tästäkin. Tai no, kenties se olisi vain lisännyt stressiä ja huolta, mutta silti olisin toivonut tähän ohjausta.

Onko joku muuten kokeillut imetysteetä? Jostain luin, että sellaista on olemassa ja mielenkiinto tietysti heräsi heti. Onkohan se aivan huuhaata vai voisikohan siitä olla apua maidon riittävyyden lisäämisessä?

Sinppu, miten sujuu, oletteko jaksaneet treenata pojan kanssa imetystä. :)

Ja sitten otan mielelläni vastaan vinkkejä, miten saisin pojan suolen toimimaan!?! Puolitoista viikkoa on kulunut viime räjähdyksestä...luumuvettä annetaan, mutta eipä näytä tällä hetkellä auttavan. Ilmeisesti täytyy lähteä apteekkiin tutkimaan järeämpiä apukeinoja. ::)

TheBun:a piti onnitella jo aiemmin mahtavasta painonpudotustuloksesta, onnea siis! :)
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: sinppu - Elokuu 15, 2013, 15:09:11 ip
Mun on pitäny jo monta päivää kirjottaa mutta aina ku mukamas alotan nii poika herää päikkäreiltä  ;D Kiitos teille imetysvinkeistä :) mulla olis varmasti imetys ja maitokin riittänyt jos poika ois vaan oppinut kunnolla rinnalle ja sen myötä imetyskertojakin ois tullu enempi, maito kyllä nousi tosi hyvin mutta se ois vaan vaatinut että sitä maitoa ois myös menny enempi. Poika ei vaan kertakaikkiaan opi ottamaan rinnasta kiinni. Se kun on niin erilainen ku tuttipullon tutti, lisäksi musta tuntuu että mun nänni on ihan liian pieni (varsinkin verrattuna tuttiin  :o) ettei poika saa siitä otetta, yritystä ja hamuilua on kyllä kovastikkin ja välillä hän saa otteen mutta todella tuskallisen näköstä rinnan imeminen on ja en viitsi kiusata toista kovin pitkään.. on siis yritetty nyt kaikkea, rintakumilla poika jaksaa hetken imeä mutta senkin kanssa pojalla menee kärsivällisyys nopeasti koska maito ei tule yhtä nopsaa.. ja oin tehty myös niin että ensin pullosta jolloin pahin kiukku menee ohi, ei auta!
Olen nyt muutaman päivän kypsytellyt ja yrittänyt hyväksyä asian että meillä ei imetetä, olen enää n.kerran päivässä yrittänyt tarjota rintaa mutta taisteluksi se menee, sekä poika että äiti alkaa olemaan nii väsyneitä ja stressaantuneita tilanteeseen että olen nyt päättänyt että imetys jää.. ja maitokin on vähentynyt huomattavasti ihan muutamassa päivässä, tunnen että maitoa nousee rintoihin mutta ei niin paljoa että tarvisi edes pumpata (niin ja sekin on niin ristiriitaista että poika saa rinnasta paremmin otteen silloin kun "rinta on tyhjä", kun rinta on täynnä ja pinkeä, nännistä ei saa otetta lainkaan) Olen käynyt moneen kertaan nämä "olen huono äiti kun en imetä" tunteet läpi ja nyt alan hyväksymään asian, meidän poika kasvatetaan korvikkeilla! :-\
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: johki83 - Elokuu 15, 2013, 17:22:29 ip
Minäkin karkasin tälle puolelle kommentoimaan, vaikka "vauva" onkin 2v 9kk ja toinen vasta masussa... :)

Mulle huomas osaston henkilökunta tuoda heti synnytyspäivän iltana sähkökäyttösen rintapumpun ihan sängyn viereen ja kehottivat pumppailemaan 3-4 tunnin välein yölläkin, jos vaan suinkin jaksan. Itse en olis varmaan tajunnut asiaa.

Tuosta "syöttöporsastouhusta" vastasyntyneiden teholla sen verran, että on sillä asialla ihan tarkoituksensakin: haluavat välttää verensokerien laskun ja sen että tarvis laittaa nenämahaletkua tai suonensisäistä nesteytystä! :)
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: milja2010 - Elokuu 15, 2013, 17:53:52 ip
Johki: totta tuokin, ja esim jos vauva kellastuu, niin nesteyttämällähän se bilirubiini poistuu elimistöstä valohoidon lisäksi, mutta kohtuus kaikessa. Meilläkin esikoiselle tuputettiin 10vrk:n iässä 100ml 3 tunnin välein ja harva vauva taitaa ihan niin paljoa itsenäisesti kuitenkaan syödä. Nyt esim tämä nuorin "määrättiin" syömään 4vrk:n ikäisenä 50ml 3 tunnin välein, niin jos hän joku syöttökerta jaksoikin syödä vaan 40ml niin en ottanut siitä 10ml:sta stressiä. Kun sain hänet vierihoitoon, niin siellä osastolla ei enää pakotettukaan syöttämään vauvaa niin järjettömiä määriä. Sen jälkeen kun vauvan sokerit ovat tasoittuneet ja sokeritipasta/matalista sokereista on päästy eroon, niin vauvan haimahan alkaa tuottaa pikkuhiljaa insuliinia ihan tarpeen mukaan, eikä se pakkosyöttö sen jälkeen yleensä enää sokereiden takia ole oleellista.

Muoks: Sinpulle piti vielä kommentoida, että huono äiti fiilis oli minullakin kun ensimmäisen kanssa ei imetys onnistunut, mutta ihan yhtä terve lapsi hän on ollut mitä muutkin. Täytti jo 12v tänä kesänä. Joten stressi imetyksestä pois. Nautit nyt vaan vauvasta. :)
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: sinppu - Elokuu 15, 2013, 18:12:44 ip
Mä oon kyllä kans tosi tyytyväinen osaston toimintaan imetyksen suhteen, sähköpumppu tuotiin kans heti ja neuvottiin sinnikkäästi pumppaamaan väh. 8 kertaa päivässä  vaikkei maidon noususta ollut osastolla vielä tietoakaan. Tekniikat käytiin kyllä läpi ja rintakumi tarjottiin myös helpottamaan rinnalle oppimista. Hoitajien vaihtuessa uusi hoitaja halusi aina nähdä kun vauva on rinnalla, jotta voi varmistaa tekniikan. Sairaalasta lähtiessä oli hyvä ja luottavainen fiilis, mutta ei se vaan sitten onnistunutkaan. Äsken yritin pitkästä aikaa pumpata ja sain kokonaista 40ml yhteensä molemmista rinnoista puristettua, riittää pojalle varmaan alkupalaksi  ;D

Kiitos milja tsempeistä, lohduttavaa aina kuulla muiden kokemuksia vaikka tiedän että maailma on pullollaan äitejä jotka eivät imetä. (olen tutustunut myös siihen imetys.fi ja lukenut kokemuksia sieltä).

Pussukalle piti kommentoida noista vatsavaivoista. Meillä on ollut vaihtelevasti pieniä vatsavaivoja (ei siis mitään mielestäni kovin pahaa vielä) ja vaihdettiin tavalliset d-tipat rela dropseihin jotka sisältävät myös d-vitamiinia ja poika ainakin näin kahden päivän kokemuksen jälkeen piereskelee enemmän  ;D en tiedä onko vaan sattumaa, mutta tuntuu että vatsaa ei enään väännä pienellä ( voiko ne edes näin pian vaikuttaa? tai sitten ne aijemmat tipat ei vaan sopinu vatsalle)
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Milena79 - Elokuu 15, 2013, 22:26:32 ip
Olen lukenut ahkerasti mutta nyt taidan kommentoida kanssa. Ei sitä aina tiedä miten menee toisen kanssa kun ekan kanssa maitoa tuli ovista ja ikkunoista ja vein äidinmaitokeskukseenkin yli 30 litraa. No, tämän kanssa maitoa tuli alussa aivan tolkuttomia määriä kanssa ja kaikki näytti hyvältä. Pakastin onneksi jonkun verran. Sitten neiti alkoikin rouskuttaa enemmän ja sitten tuli 3 viikkoa sitten tämä umpisuolenleikkaus yhtäkkiä. Siinä olin syömättä 3vrk ja sitten vielä juomatta noin 40 tuntia. Ja sen jälkeen mahakivut jäi ja meni jonkun aikaa tosi pientä ruokaa. Ja niinhän siinä kävi että tänäänkään en ole imettänyt kuin aamulla. Ja siitä on jo 12 tuntia aikaa, ylikin. Ei vaan tule maitoa. Paino kyllä on tippunut iteltä. Vaikka on mulla vielä kilo jäljellä mut ei siis kovin paljon, sitä tuli 21 kiloo ja vaivaset 7 kiloo jäi laitokselle. Ei sit ollu sitä turvotusta niin paljon ja ei se kovin itestään oo tippunut. Mut mä tiedän ton tunteen kun tuntuu et on huono äiti. Mutta toisaalta sille ei voi mitään ja kaupassa on maitoa ja mikrot on keksitty jne. Koetan olla sinut asian kanssa ja ajatella että se oli sen leikkauksen syytä.

Neiti on siis nyt reilun 2 kk ja tosi tyytyväinen ja helppo lapsi. Nukkuu normaalisti 7-8 h yöunia kerralla, sit syö ja vielä menee 4-5 h. Mut viime yönä meni 10 tuntia putkeen ennenku heräs syömään. Päivällä hän sitten tankkaakin kovasti ja tiheämmin, 3-4 tunnin välein. Mahakipuja ei ole ollut, syö Gefilus d-vitamiinia. Se on parempaa kuin tavallinen maitohappobakteerien takia. Meillä esikko karjui niiden d-tippojen takia aikanaa ja ostin maitohappobakteereja erikseen sillon ja ne autto. Nyt ne on onneks samassa paketissa. Mutta tosiaan arki on aika helppoa vauvan kanssa. Se on niin tyytyväinen ja nauravainen ja ottaa jo paljon kontaktia. Juttelee ja nauraa ja seuraa katseellaan. Tuntuu tykkäävän tuosta meidän keskimmäisestä, joka on adoptoitu poika. Sille vauva nauraa ihan ääneensä ja seuraa katseellaan pitkiä aikoja. Poika on hyvä vauvanvahti, 4-vuoden iästään huolimatta!
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: sinppu - Elokuu 19, 2013, 19:01:01 ip
äh, en mä näköjään osaa pysyä päätöksissäni.. Toissapäivänä päätin että vielä me imetystä (tai ainakin pumppausta) yritetään, että pikkuinen saisi äidinmaitoa edes vähän, maidon tuotanto on lähes olematonta ja saan kerrallaan ehkä 20ml rutistettua mutta sinnikkäästi toivon että maidontuotanto vielä vilkastuis..  ::) annoin nyt itselleni vielä viikon aikaa, jos ei tämän viikon lopulla ole mitään huimia muutoksia tapahtunut niin sitten antaa olla koko touhu.. eilen tapahtui kyllä pieni ihme kun poika viihtyi rinnalla 45min vaikkei rinnasta juuri mitään edes tullut  ;D rintakumilla siis "imetys" onnistui :D yleensä hänellä menee hermo siihen kumiinki heti.. en tiedä mikä ihme päivä eilen oli :D
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: milja2010 - Elokuu 19, 2013, 21:10:12 ip
Onnittelut Sinppu hyvästä imetyshetkestä. Teitkö syöttöpunnituksen, vaiko miksi ajattelit, ettei hän sieltä mitään saanut? Itse en ainakaan saa rintapumpulla rinnoista läheskään sitä mitä vauva sieltä saa. (mulla aventin käsikäyttöinen pumppu) Kun olen olevinaan lypsänyt rinnat ihan tyhjäksi, niin vauvan imiessä alkaa maitoa kuitenkin herua ja nielemisäänistä tiedän, että sitä maitoa vauvalle kuitenkin tulee. Uskoisin, ettei vielä ole Sinppu sinun kohdalla kirvestä heitetty kaivoon tuon maidontuotannon suhteen. Jos vaan aktiivisesti jaksat pumppailla niin mitä suuremmalla todennäköisyydellä maito nousee uudelleen. Oletko harkinnut sähköpumpun vuokraamista, vaiko onko sinulla jo sellainen? Sellainen tuplasetillä, niin että molempia rintoja heruttaa samaan aikaan olisi kaikista tehokkainta pumppausta. Kuulema heruttaa enemmän maitoa mitä vain toisen rinnan kerrallaan pumppaus.

Milena: Todella kurjaa, että just tähän kohtaan umppari päätti sanoa työsopimuksen irti... Mutta kuten sanoit, niin korvikkeet on hyviä ja niilläkin pärjää ja kasvaa. Hienosti olet kyllä saanut painon pois... Onnittelut siitä... Josko itse vaikka vuoden päästä ois päässyt raskauskiloista eroon :o. 82kg näytti vaaka tänään aamulla ja ennen raskautta painoin 68kg. Viimeisillään painoin 88kg, eli vaan 4-6kg lähti vauvan myötä mun painosta pois itsekseen. :o Nyt paino on seilannut 82-84 väliä jo pitkän aikaa. Viikon olen nyt taas ollut ilman herkkuja ja rajoittanut muutenkin hiilareita ja toivon, että pikkuhiljaa alkais vaaka näyttää alenevia lukemia ja toivottavasti myös verensokerit vähemmän vuoristoradalta. Vielä ainakaan en huomaa, että ois maidon tuloon vaikuttanut keveämpi syöminen. Silloin kun vauva oli kuukauden yritin tätä viimeksi ja silloin tuntui, että maito loppuu.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: sinppu - Elokuu 19, 2013, 21:49:06 ip
Milja; en tehny punnitusta, oletin vaan ettei maitoa paljoa tullut sen perusteella kun rintakumilla imetin sillon kun maitoa tuli vielä paljon, niin se kumin ja nännin välinen "tyhjä osa" oli aina täynnä maitoa mutta nyt kumin sisäosassa oli vaan tippoja, mutta joo mieheni sisko mua kans tänään valaisi että pumpulla ei todellakaan saa samalla teholla maitoa rinnasta mitä vauva imemällä, että ehkä hän on sen verran sitä saanut kuitenkin että viihtyi niin pitkään hermostumatta  ;D (olipa sekavasti kirjotettu, mutta ehkä ymmärsit :D ) Mulla on kans ihan käsipumppu ja mietinki et pitäiskö hankkia se sähköpumppu, pitää vielä harkita. Ei varmaan oo sama asia kuin yhtäaikaa pumppaaminen mutta oon tehny niin että pumppaan vuorotellen muutaman minuutin ajan kumpaakin rintaa, oon nimittäin tehny huomion että kun rinnasta ei enää sitä vähääkään tule niin muutaman minuutin kuluttua saan taas hieman lisää pumpattua  :)
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: dadda - Elokuu 19, 2013, 23:23:15 ip
Meillä poika täyttää ensi viikolla jo VUODEN, enkä enää meknaa muistaa noita imetystaisteluita :)

Nyt vaan lapset mahataudissa...
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: milja2010 - Elokuu 20, 2013, 07:35:49 ap
Ääh! Tsemppiä Dadda! Inha tauti tuo!

Sinppu: En tiedä onko ne kaupan sähköpumput yhtä tehokkaita, mitä nuo oikein sairaalakäyttöön tarkoitetut, mutta niitä tosiaan pitäs saada vuokrattua. Voi olla, että synnytyssairaalastakin saisit vuokralle. Mutta tehokkainta on tosiaan tuo vauvan imeminen, eli jos kelpaat vauvalle ns. huvitutiksi, silloin kun ei ole niin nälkä, niin se toimii varmasti kaikkia pumppuja paremmin maidon heruttamiseen. Itse olen tehnyt pumppaillessa tuota samaa, että vaihdan rintaa muutaman minuutin välein.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: sinppu - Elokuu 20, 2013, 08:22:40 ap
joo ne sairaalan sähköpumput oli kyllä semmosia lypsyvehkeitä ettei varmaa kaupan vastaavat vedä vertoja  ;D en tiennytkää että niitä voi vuokrata, kiitos vinkistä :) ja täytyypä testata itseäni huvitutiksikkin  ;)
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Hauki - Elokuu 20, 2013, 08:26:10 ap
Hei! Minäkin voisin vihdoin tulla mukaan tänne vauva-arjen puolelle. Olen lukenu kirjotuksia mutta en ole vielä kirjotellut.

Tsemppiä Sinppu imetykseen! Olen samoilla linjoilla MIjan kanssa että kannattaa vielä sinnikkäästi yrittää. Vauva saa rinnasta tosiaan tehokkaammin irti kuin mikään pumppu. Mä olen vähän kummankin lapsen kohdalla vieroksunu tuota pumppausta. Sairaalassa kehottivat heti ekasta päivästä lähtien stimuloimaan rintoja pumpulla eikä sieltä oikein mitään herunu. En sitten sitä oikein tehny kun muutenkin oli stressaava siellä sairaalassa ja tuli nukuttua tosi vähän. Mulla on menny molemmilla kerroilla sellanen 3 päivää ennen kuin maito noussu ja sitten olen vaan lasta rinnalla pitänyt ja hiljalleen siirtäny sen pullolta kokonaan rinnalle. Vähän kyllä häiritsi ensimmäisinä päivinä ennen maidon nousua kun anoppi totesi että hänellä on kyllä heti noussu synnytyksen jälkeen maito... ja epäili mun käynnistystä syyksi. Mulla on kyllä silleen onnekkaasti käynyt että on pullon muovin jälkeen huolinut mukisematta rinnan vaikka toki aluksi ne annokset rinnasta on olleet vähäisiä. Mutta juuri kuulin tarinan jossa äiti on sinnikkäästi kuukaudenkin iässä saanut vauvan vielä pullolta ja rintakumilta rinnalle. Mutta siis niin, ei se aina onnistu ja niinku sanottua kyllä korvikkeillakin kasvaa. Mutta itse olen kokenut tuon imettämisen niin tavoittelemisen arvoikseksi kokemukseksi että kyllä sen puolesta kannattaa taistella, tiettyihin rajoihin asti toki.

Mulla on kyllä niin nälkänen kaveri tuo vauva että huh. Tankkaa illalla jo nyt rinnat tyhjiksi niin että mietin riittääkö muutaman kuukauden jälkeen maito vai aletaanko antaan osittain korvikkeita. Tai sitte mun rinnat alkaa käymään tehokierroksilla ja tuottaan entistä enemmän.. saa nähä kuinka hurjaksi menee.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: caroline - Elokuu 20, 2013, 09:22:18 ap
Ihan vaan pikainen hihkaisu täältäkin eli hengissä ollaan ja hyvin menee. Tyttö on jo 2kk ja kasvanut hurjasti. Tuntuu tykkäävän tuosta meidän esikoisesta kovasti ja seurailee aktiivisesti hänen puuhiaan. Kiirettä on pitänyt enkä ole itse juuri nukkunut. Se alkaa tuntumaan. Esikoinen aloitti nyt päiväkodin joten tavoite on nukkua päiväunet joka päivä ja saada univelkaa pois.

Imetyksestä: meillä on taas se tilanne että maitoon meinattiin hukkua. Nyt on saatu homma tasapainoon, mutta tyttö hotkii hirveästi. Pukluja tulee aivan uskomaton määrä ja olen jo alkanut epäilemään refluksia tms. Kellään kokemuksia? Vauva ei oikeastaan itke vatsaansa mutta ruokailun päätteeksi (etenkin jos antaa syödä niin kauan kun haluaa) puklua tulee nenästäkin ja nää ei oo mitään pieniä pulautuksia vaan sellasta kaaressa oksentamista. Ja sitä puklua voi tulla vielä tuntien päästä syömisestä. Tästä johtuen varmaan sitten tuleekin nälkä usein vaikka muuten nukkuisi pitempään. Pari kertaa on nukuttu jo sellainen 8 tunnin pätkä yöllä mutta se edellyttää että viimeisin sapuska on kutakuinkin pysynyt mahassa...

En tiedä johtuuko väsymyksestä vai mistä mutta on aika hutera olo itsellä välillä ja oon miettinyt että voisko olla muuten oireeton virtsatietulehdus tai voiko joku kohtutulehdus oireilla näin. Sektion jälkeen vatsa on tietty outo, niin se oli esikoisenkin kanssa, mutta tää on vähän kummallinen fiilis. Varmaan unohtivat yhdet sakset mun mahaan  ;D Täytynee kysyä neuvolasta labralähete ens viikolla.

Ristiäisest on lauantaina. Onneks on sellanen parikymppinen hyvillä hauiksilla varustettu kundi tuo sylikummi kun tämä meidän neiti ei ole kevyimmästä päästä  :o

Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: RiMa - Elokuu 20, 2013, 13:33:33 ip
Ketkäs täällä tuskaili imetryksen kanssa, Sinppu ainakin? Mulla on kokemusta täysin pullovauvasta ja rintavauvasta ja suosittelen kyllä sinnikkäästi yrittämään imetystä. Vaikka joutuisikin olemaan alkuun huvituttina. Mun kokemuksen mukaan imettäminen oli paljon helpompaa ja kätevämpää kuin pullosta syöttäminen, ja varsinkin yöllä. Esikoisen kanssa piti nousta kunnolla ylös ja lämmittää maitoa. Kuopuksen otin vaan yöllä viereen ja jatkoin unia kun poika alkoi syömään. Mutta totta sekin, että korvikkeella kasvaa yhtä hyvin ja ei kannata vauva-aikaa pilata imetystaisteluun jos yhtään siltä tuntuu.

Meillä kuopus söi rinnasta n. 2kk rintakumin avulla. Sitten kun tekniikka oli sen kanssa kunnollla hallussa, aloin ottaa kumin pois kesken syömisen. Odotin, että syömiseen tuli pieni tauko ja nappasin kumin pois. Ja sitten yhtenä päivänä ei enää tarvittu koko rintakumia.

Minä olen yksin kotona ihmettelemässä... Aamulla leikattiin rannekanava ja käsi on paketissa. Lapset on hoidossa, joten hiljaista on! Saikkua tuli 4 viikkoa, sitten palaan töihin kuopuksen hoitovapaalta. Kuopus kävi harjoittelemassa perhepäivähoitajalla viime perjantaina ja eilen ja hyvin meni!
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: dadda - Elokuu 20, 2013, 13:56:31 ip
Hyvä että leikkaus meni hyvin!

Pieni vinkki pullovauvojen vanhemmille - me ei lämmitetty sitä maitoa ollenkaan kummallekaan vauvalle, oli huoneenlämpöistä tetrasta otettaessa...että oli sekin aika kätevää, ottaa poju kainaloon ja pullo suuhun...:)
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: RiMa - Elokuu 20, 2013, 14:40:47 ip
^^^
Meillä lämmitettiin ekat kuukaudet ja sitten huoneenlämpöisenä. Olisi pitänyt alusta asti tarjota ilman lämmittelyä.

Tuli nyt mieleen pieni (?) miinus imetyksestä; sokerit olivat täysin mitä sattuu koko imetysajan. Oli hypoa ja hyperiä, harvoin tasaista.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: johki83 - Elokuu 20, 2013, 15:09:26 ip
Minäkin sain aikoinaan taisteltua imetyksen käyntiin pullon jälkeen, ensin rintakumin kanssa ja sitten kyllästyin sen kanssa "sotkemaan" kun aina se oli väärässä paikassa ja ihan maidossa, eikä pystynyt vaan huomaamattomasti alkaa imettämään. Sain sitten taisteltua senkin pois juurikin tuolla keinolla, mitä Rimakin oli kirjoittanut.

Sain hetkeksi imetyksen käyntiin, niin ettei pulloa tarvittu ollenkaan ja tuo aika tuntui kyllä helpolta, kun ei tarvinnut lähteä maitoa lämmittelemään ym. Mekin käytettiin kyllä välillä huoneenlämpöisenä, mutta se avattu tetra meni sitten jääkaappiin, joten se täytyi sitten lämmitellä.

Myöhemmin kyllä oli sekin helppoa, että oli pulloonkin jo tottunut, niin äitikin sai välillä vapautusta syöttämisistä ;) Mulla on nimittäin paljon sellasia kavereita, jotka tuskailee sen kanssa, että lapsi on yli 6kk ja ihan "tissitakiainen" ettei mihinkään pääse koskaan lähtemään, kun pullo ei kelpaa. Asioilla on hyvät ja huonot puolensa :)

Ja vielä tuosta rintapumpusta... Mulla on itsellä kaupasta ostettu sähköpumppu ja teho ei kyllä ollut lähellekään samaa luokkaa, kun sairaalan pumpussa. Tämän toisen kanssa aion luultavasti vuokrata tuollaisen "järeämmän" vehkeen, jos näyttäisi tarvetta olevan.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: sinppu - Elokuu 21, 2013, 15:05:24 ip
me hankittiin tänään kantoliina, ja ai että tätä vapauden tunnetta!! oon siivonnu kämpän ja nyt istun koneella kädet vapaana kun poika tyytyväisenä pötköttelee liinan sisällä!! suosittelen! ja tää malli on maailman helpoin, ei tarvii mitään solmuja tms tehdä, sen kun vaan heittää kankaat ristiin ja pojan sujauttaa sisään  ;)
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: milja2010 - Elokuu 21, 2013, 20:55:18 ip
Liputan myös kantoliinan puolesta! :) Minkä merkkinen liina teillä sinppu on jos ei ees solmuja tarvita?
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Larla - Elokuu 21, 2013, 21:23:41 ip
Pumppaamisesta vielä. Meillä oli nuorin keskolassa 2 viikkoa antibioottitipassa ja mulla oli sairaalan kone kotona. Huomasin, että maitoa tuli hyvin 5 minuuttia sitten noin 5 minuuttia taukoa ja sitten taas 3-5 minuuttia maitoa, sen jälkeen pidin vielä 5 minuuttia (ei sanottavaa maitmäärää) ja sitten vaihdoin puolta. Se oli kyllä sähköpumppu eli ei kai kukaan käsin jaksa tuota aikaa tai ainakin hartiat jännittyvät ja koneen kanssa huomasin, että heti,kun mulla asennosta tuli jännittynyt niin maidon tulokin loppui,kun rentoutin (varsinkin imetyspuolen hartian) niin maito alkoi taas virrata. Meillä on molemmat elävät lapset saaneet lisämaitoa koko sen ajan,kun ovat suostuneet maitoa juomaan eli 6kk. Siinäkin piti käydä omat sisäiset selvittelynsä, mutta oikeasti lisämaidon kanssa pelaava äiti näkee suurimman vaivan, jos sillä pitää elvistellä. Ekalle elävälle meni joka syötöllä lisämaito eli aina ensin imetys ja sitten se pullottelu, tokalla oli yks kerta ilman lisää. Olinpa ahkera  :P
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: milja2010 - Elokuu 21, 2013, 22:17:41 ip
Todellakin olit Larla ahkera. :) Muutenkin pienen syöttö vie hirveästi aikaa, jos maitoa tulee nihkeesti. Sitten lisäksi pullottelu päälle, niin työlästä se on.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: sinppu - Elokuu 21, 2013, 22:43:42 ip
milja2010; tuo kantoliina on tri-cotti babylonia, siis uskomattoman helppo! :) Meidän ukko ei kyllä viihtynyt siinä kehtoasennossa hetkeäkään (suositellaan vastasyntyneelle asennoksi) ja siirryin suoraan kantotapaan jota suositellaan 2-3kk ikäisille (vauva on pystyasennossa rinnalla) ja siinä poika viihtyi pitkään? onkohan lie haittaa jos alkaa suoraan kantamaan siinä asennossa? ohjekirjassa mainittiin että vauva joutuu kannattelemaan omaa painoa ja ei ole hyväksi vastasyntyneelle, mutta myös että ikäsuositukset on suuntaa antavia..Kuitenkin tuo on niin jäntevä ja iso ukko jo että tuntui jopa luonnollisemmalta kantaa pystyasennossa, kehtoasennossa vauva on jotenkin ihan rutussa ja epämukavan näköisesti ku on sen verta iso vauva..  ::)
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Nuuna - Elokuu 22, 2013, 00:05:54 ap
Täältä kanssa tsemppiä imetykseen kaikille! Itse opettelin imetystä kaksi kuukautta ennenkuin alkoi sujua. Parhaimpina päivinä saatoin olla vauvan "huvituttina" 3 tuntia kerrallaan. Ja illat katsoin telkkaria samalla kun vauva imi.Lisäksi pumppasin 3-5krt päivässä. Nyt tyttö melkein 9kk ja imetän 3-4krt päivässä. Raskaalta se silloin tuntui, mutta sitten kun alkoi sujumaan niin on mielestäni helpottanu arkea kun ei tarvinnu miettiä onko ruoat mukana vai ei. Mutta tosiaan jokainen päättää itse imettääkö vai ei ja kyllä lapsi korvikkeillakin kasvaa :)

Kantoliina on ihan huippu ja uskon itse, että sekin lisää maidoneritystä, kun vauva on siinä lähellä. Kaupungillakin kätevä väline, kun voi kulkea raput yms. ilman ongelmia.
Sujuvaa arkea kaikille!
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: milja2010 - Elokuu 22, 2013, 07:30:48 ap
Mä olen kantanut alusta asti pystyssä, kun mun mielestä vastasyntynyt oli niin hankala siihen kehtoasentoon laittaa, tuntui myös, että on ihan rutussa siellä. Kunhan tukevasti liinan sitoo, niin eiköhän vauva siellä pystyssäkin voi olla. Meillä oli vauva vielä aika vetelä alkuun ja silti mielestäni sain pystyyn ihan tukevasti hänet sinne. Tuossa liinassa kyllä luki, että saakin kantaa vastasyntyneestä asti pystyssä jalat liinan sisällä.
muoks* Mulla on samaisen Tri-cottin sidottava trikooliina.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: sinppu - Elokuu 22, 2013, 11:06:09 ap
no enköhän minäkin uskalla sitten huoletta pystyssä kantaa meidän ukkoa, tänään neuvola, varmistampa sieltä vielä asian :)
Ainii kävin itsekkin d-hoitajalla ja lääkärillä tossa pari päivää sitten, hobis oli 6,9 mutta luulen että hilaa jäljessä ja on varmasti vielä korkeempikin  :-\ täytyy nyt vähän tsempata taas. D-lääkäri tosin tokaisi että aikaisempi 6,1 hobis on aivan liian alhainen ja jos pidän sen noin alhaalla niin kuolen todennäköisesti vanhempana sydänkohtaukseen ( tarkoitti ilmeisesti sitä että tuo 6,1 sisältää tod.näköisesti paljon hypoja ja elimistö ei enää vanhempana niitä kestä) Taisi olla hurjaa huumoria lääkäriltä mutta itseä ei paljoa naurattanu  :o kehui kyllä lopuksi että oikeen hieno tilanne kyllä on! (tämä ei nyt taas liity vauva arkeen millään lailla tää teksti  ;D ) kerroin kyllä hoitajalle että oon löysänny vähän kuria pakon edessä kun vauvan kanssa ei niin ole aikaa hoitaa itseä, lohdutteli kyllä että muutaman kuukauden tai jopa vuodenki "repsahdus" ei ole maailman loppu :)
ja imetyksestä vielä; ei oo maidon tuotanto kyllä enää kiihtyny, edelleen saan vaan n.20ml kerrallaan ja tuntuu tosi turhauttavalta edes säästää semmoisia määriä, pojalle ei riitä moinen edes alkudrinkiksi  >:( sekoitan oman maidon kyllä siis korvikkeen sekaan aina.. mutta plaah, luulen ettei tämä nyt yrityksistä huolimatta taida onnistua, lisäksi pojalla on ollut ihan hirveitä ilmavaivoja nyt muutaman päivän ja luulen vahvasti että ne johtuvat rintakumin käytöstä, piereskely nimittäin alkoi kun aloitettiin imetys rintakumilla, ja huomasin saman ilmiön siis jo silloin aijemmin jo.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: caroline - Elokuu 22, 2013, 12:07:18 ip
Sinppu: ootko kokeillut juoda holitonta olutta? Joku vinkkasi osastolla että kun juo tölkin tai alkoholitonta olutta, niin maito nousee paremmin. Se tuntuu tepsivän myös sillon kun maidon määrä vähenee... Mulla vaikuttaa eniten kyllä oma syöminen ja juominen. Jos ei syö kunnolla, niin maidon määrä vähenee.

Meidän neiti syö itsensä niin täyteen että oksentaa. Vauvoilla pitäisi olla sellanen öljymittari mistä näkee kun pötsi on täynnä.

Me muutetaan ens viikon jälkeen. Oma talo ei oo vielä valmis joten evakuioidutaan viikoksi. Täytynee alkaa siivoamaan noita kuivahtaneita pukluja lattiasta tästä vuokrakämpästä  :o

Mulla on ens viikolla aika d-hoitajalle. Saa nähdä missä sokerit on huidelleet...  :-\
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Pussukka-81 - Elokuu 22, 2013, 12:20:08 ip
Sinppu:
Saat olla itsestäsi ylpeä, kun oot kuitenkin jaksanut yrittää imettämistä! :-* Kaikki täällä tiedämme, ettei se todellakaan ole aina (jos koskaan) helppoa. Teen tilanne kuitenkin muistutti kovasti meen alkuaikaa. :) Imettäminen oli juuri tuollaista, kun kuvailit. Välillä itkeä tihrustin miehelle, ettei tästä tuu yhtään mitään ja olinkin välillä luovuttamassa. Joku kerta kuitenkin vauvan ja mun toiminta osui kohdalleen ja imetys/imeminen alkoi kuin alkoikin sujua. Ei aina, mutta vähitellen useammin ja useammin. Poika on jo kohta 2,5 kk ja nyt vasta alamme päästä rintakumista eroon. Mulla on myös se ongelma, että rinnanpäät ovat kovin matalat ja varsinkin täydestä rinnasta vauvan on vaikea saada kiinni. Meilläkin rintakumi ja pulloruokinta aiheuttaa piereskelyä, mutta cuplaton/kuplastop, ja mitä näitä nyt on, auttavat asiassa.

Edelleen poika on "vain" osaimetyksellä enkä enää edes haaveile täysimetyksestä. Päätin olla tyytyväinen tähän tilanteeseen. :) Edelleen yöt mennään korvikkeen voimin. Rintamaitoni ei riitä. Enkä myöskään jaksa verensokeritaistelua öisin, pullolla selviämme turvallisemmin. Mulla verensokerit ovat täysin vailla logiikkaa imetyksen kanssa. Välillä imetys laskee aivan mielettömästi ja välillä taas tuntuu olevan täysin päinvastainen vaikutus. Voikohan tähän edes löytää mitään logiikkaa? :o

Ja tuosta pumppaamisesta, ei mäkään saa läheskään aina pumppaamalla juurikaan mitään irti. Käsin puristamalla kuitenkin saan maitoa näkyviin, joten luultavasti vauva saa imettyä, vaikka pumppaus osoittaisikin toista. Mulla on muuten kaupasta ostettu sähköpumppu ja se ei ole läheskään yhtä tehokas kuin sairaalan pumput. Teho muistuttaa lähinnä käsipumppua, mutta on helpompi ja nopeampi.

En oo ainakaan viikkoon pumpannut lainkaan enkä silti oo huomannut maidon erityksen heikentyneen. Meillä nimittäin alkoi tulla sellainen kierre, että jos pumppasin, vauvalle ei riittänytkään rinnasta enää seuraavalle syötölle. Nyt kun en oo pumpannut, vauva tuntuu jäävän syönnin jälkeen tyytyväisemmäksi. Katotaan nyt, mihin tämä vielä muuttuu vai muuttuuko.

Täälläkin liputetaan kantoliinan puolesta. Meillä on bb-sling rengasliina ja se on tosi helppo. Ei mitään sitomisia tai muuta, riittää kun heittää liinan päälleen ja vauvan kyytiin. :) Aivan vastasyntyneellä liina ei kuitenkaan ollut hyvä, tai ainakaan meillä ei oikein toiminut sillä ei saatu vauvaa mitenkään hyvään asentoon. Nyt reilu viisikiloisella liina toimii jo tosi hyvin ja antaa kantajalleen vapauden nauttia kahvista ja hömppälehdistä. ;D

En millään malttaisi odottaa, että poika alkaisi ottaa kunnolla kontaktia. Silmiin katsoo joskus oma-aloitteisesti ja joskus katsekontaktia saa hakemalla hakea...vastavuoroisia hymyjä on tullut vasta muutama ja nekin ehkä vahingossa. Mutta kaikki kehittyvät kai omaa tahtiaan...ja mun pitäisi muistaa, että pojan korjattu ikähän on vasta reilu kuukausi, joten ehtiihän noita taitoja myöhemminkin harjoitella. :)

Poika on alkanut olla päivisin enemmän hereillä ja myös kiukutella enemmän. ;) Kiukutteluun meillä tepsii tällä hetkellä parhaiten joko kantoliina tai vaunulenkit. Eilenkin lähdimme ystävän kanssa 8 kilsan maastolenkille vaunujen kanssa. Meillä on samanikäiset vauvat, joten lenkkien lomassa pääsee samalla vaihtamaan vauvakuulumisetkin. Ja tietty muutkin kuulumiset, jotta elämä ei pyörisi pelkästään vain vauva-arjessa...vaikka pyöriihän se silti. ;)

Mä todella nautin noista pitkistä vaunulenkeistä. Ainoa ongelma on vain verensokerit, mitkäs muutkaan kuin ne ainaiset sokerit. >:(
Lenkkikävely on mulla tosi tehokas sokereiden laskija. Siihen päälle vielä imetys ja epäloogiset sokerit, joten voitte varmaan kuvitella miten sekaisin pakka välillä on.

RiMalle nopeaa toipumista leikkauksesta!

Mukavaa lukea kaikkien kuulumisia, vaikken aina henkilökohtaisesti kommentoikaan. :)

Mä ja poitsu aloitamme ensi viikolla muskarin. Voipi olla, että toistaiseksi äiti saa siitä enemmän irti kuin tämä meidän rääpäle. ;D Mutta mukavaa, kun saamme jotain tekemistä ja tulee lähdettyä ihmisten ilmoille.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: vikapainos - Elokuu 22, 2013, 23:37:33 ip
Pitkästä aikaa kuulumisia täältäkin... Vielä eilen mulla olisi ollut paljonkin kirjoitettavaa mm. imetyksestä ja ennenaikaisena syntyneiden kehityksestä, mutta en ehtinyt istahtaa kirjoittelemaan ja tänään ei nyt oikein irtoa. Saatiin nimittäin iltapäivällä hiukan ikäviä uutisia: meidän 2 v 4 kk tytöllä on DIPP-tutkimuksessa löytynyt 2 koholla olevaa vasta-ainetta ja diabetesriski on nyt jo 50 %. Jippii.

Joskus vitsailin että meillä on kohta koko sarja, kun allergiat, refluksi ja korva- ja infektiokierteet on jo saatu ja astmaepäilykin tuolla isommalla ollut jossain vaiheessa päällä, ja tuo reilu 4 kk vauva näyttää kulkevan vaivojensa kanssa tasan samaa polkua. Puuttui enää tämä d. Nyt ei enää naurata. Kivasti vielä flunssakin meillä iskemässä, nyt pelkään joko tämä on se josta d laukeaa :(

Kantoliinasta sen verran, että meillä ei kumpikaan ole viihtynyt liinassa (2 kpl erilaisia), kantopussissa eikä kantorepussa (Manduca). Yleensä kai nuo kelpaavat melkein vauvalle kuin vauvalle, mutta meillä on ollut sellaisia omituisia tapauksia, että eivät tykkää noin "tiukasta" läheisyydestä, vaan ovat huutaneet noissa kuin syötävä. Jos mahdollista, niin kannattaa siis kokeilla toimivuutta ennen hankintaa.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: milja2010 - Elokuu 23, 2013, 07:36:34 ap
Vikapainos: Tsemppiä tuon kohonneen diabetesriskin vuoksi ihan hirveästi! Meillä tytöllä (nyt 11v) oli jossain vaiheessa ensin pidempään yksi arvo koholla Dipp-verikokeissa ja sitten tuli toinenkin koholle. Mutta nyt on taas pitkään ollut kaikki arvot normaaleja, eli ne vasta-aineet voi ilmeisestikin siis hävitäkin, vaikka niitä olisi ollutkin. Mulle ei kukaan silloin sanonut, että riski sairastua on 50%.  :o
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: johki83 - Elokuu 23, 2013, 09:37:25 ap
Vikapainos: kaikki neljäkin arvoa voivat olla pitkään koholla, ennen kun diabetes puhkeaa. Ja tosiaan tuo kaksi ei vielä tarkoita diabetestuomiota! Ymmärrän kyllä huolesi! :-[

Me ei olla tutkimuksessa mukana, mutta olen muuten vaan mittaillut esikoiselta välillä verensokeria, kun on asiasta niin kiinnostunutkin ja jopa tulee välillä mittausta itse pyytämään, kun näkee, että minä mittaan. Viime elokuussa meillä oli sellainen tilanne, että poika oli mielestäni juonut ja pissannut valtavia määriä. Yö vaippa oli muutaman yönä niin täynnä, että sänkykin oli märkänä aamulla. Mittasin sitten aamulla paastosokerin, joka oli 7,8. Kävimme pesemässä kädet, jonka jälkeen arvo oli 8,2. Kävimme päivystyksessä ja otettiin labroja, mutta kaikki kunnossa (HbA1c jotain 4,5 luokkaa). Mitään flunssaa tai muuta ei tuolla hetkellä ollut. Saimme ohjeeksi seurata parin viikon ajan paastoarvot ja joitain aterian jälkeisiä arvoja. Mitään poikkeavia arvoja ei ole kuitenkaan sen jälkeen esiintynyt. Vieläkin ajoittain mittaillaan. Se jää nähtäväksi kehittyykö hänelle diabetes joskus tulevaisuudessa vai ei... Ja vaikka kehittyisikin, niin toivon, että saisi mahdollisimman pitkään vielä elää ilman ja kasvaisi vanhemmaksi. Uskon, että insuliinipistokset eivät sitten enää olisikaan niin mielenkiintoisia ja hauskoja, mitä tuo mittaus on ollut...

Toivotaan siis, että teidänkään tyttö ei diabetesta saa tai jos on tullakseen, niin saisi kasvaa vielä jokusen vuoden suuremmaksi! Halauksia sinne!
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: dadda - Elokuu 23, 2013, 10:33:46 ap
Oman lapsen dee-mahdollisuus on kyllä täälläkin huolista suurimpia. Kyllähän tämän kanssa ktse pärjää mutta että pieni  :'(

Meilläkään ei kumpikaan lapsista tykännyt kantoliinasta, tricottissa molemmat veteli alkuvaiheessa kehtoasentopäikkäreitä mutta eivät kauaa, eikä sen kanssa oikein voinut liikkua etteivät olisi menneet myttyyn ja heränneet. Mutta sylissä nukkumista auttoi kun jakoi painoa ja blokkasi valoa. Molemmille on sitten kantoreput kelvanneet isompina mainiosti, nyt pojulla manduca ja on siinä kulkenut ties mitä kätköilyreissuja isänsä selässä.

Sain isomman mahataudin jälken tarhaan ja miehen työmatkalle, kuopus nukahti jo tunti sitten päikkäreille kun oli aikainen herätys miehen lennon takia, RAUHA!! Ehkä mulla on tavallista isompi oman tilan ja ajatusten tarve...
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: sinppu - Elokuu 23, 2013, 19:25:37 ip
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013082317403790_uu.shtml

Ei vaan voi ymmärtää ihmisten ajatuksen juoksua, olin järkyttyny kun luin otsikon ja meinasi itku päästä ku luin että lapsella lisäksi diabetes..  >:( >:(
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Annu-80 - Elokuu 26, 2013, 19:03:30 ip
Monenlaisia kokemuksia vauva-arjesta on tullut taas luettavaksi, mielenkiinnolla luen juttuja vaikken niitä kommentoisikaan.

Meillä imetys sujuu onneksi edelleen. Välillä oltiin hyvän aikaa ilman rintakumia, mutta rokotusten jälkeen tyttö oli kipeä ja syöminen oli useampana iltana superhankalaa. Onneksi oli pakkasessa omaa maitoa, sillä pullosta saatiin lopulta syömään. Sitten rintakumin kanssa. Tuosta on kohta kuukausi ja nyt vasta tyttö syö taas osan ilman rintakumia. Mutta väliäkös tuolla, kunhan syö! Jännä muuten miten erilaisia kokemuksia nkl:stä imetyksen ohjauksen suhteen sinppu sinulla on kuin minulla! Itse sain pari hyvin kiireistä neuvontayritystä jotka päättyi siihen, että meillä tyttö itki ja mua ahdisti. Pumppailua kyllä tein sairaalassa, mutta imetys me opeteltiin rauhassa vasta kotona. Eikä kotonakaan kyyneleiltä tainnut kukaan säästyä, mutta vähitellen alkoi sujua.

Sokerit, voi että. Ens viikolla saan "tuomion" ekaa kertaa synnytyksen jälkeen. Labra olisi siis tällä viikolla vuorossa. Jotain järkeä on pikku hiljaa alkanut olla, mutta välillä ponkastaan taivaisiin ihan yhtäkkiä. Matalia ei ole hetkeen enää pahemmin ollut. Vähitellen voisi varmaan alkaa miettiä pitkän lisäämistä etenkin päivään. Yöt pysyy onneksi nätisti eikä yösyöttäminenkään aiheuta romahduksia tai ylös pompahduksia. Päivisin tulee yllätyksiä sitten sitäkin enemmän. Syynsä on varmasti mm. sillä että liikun milloin sattuu ja eri päivinä ihan eri määriä. Sen olen huomannut, että paino vaihtelee tosi helposti. Ei tarvitse montaa päivää olla sohvaperunana, niin jo alkaa housut kiristää. Kun saan itseäni niskasta kiinni ja ulos vähintään kolmena päivänä peräkkäin, palaa tilanne taas takaisin entiselleen. Varmasti vaikuttaa myös insuliinintarpeeseen. Painosta vielä sen verran, että olen oikein tyytyväinen kun tällä hetkellä minulla on reilu kaksi kiloa ylimääräistä enää jäljellä. Siis siihen verrattuna kun raskaus alkoi. Yhteensä tavoite on rauhassa saada 3-4 kiloa pois tässä syksyn ja talven aikana. Jotta mahtuu taas kaikkiin vaatteisiin...

caroline: kadehdin noita yöunia! Kyllähän meillä nyt jo ihan hyvin nukutaan, noin kuusi tuntia ja sitten kolme tuntia. Yhden yli seitsemän tunnin yön olen toistaiseksi saanut sitten Vapun... Tyttö selvästi tankkaa yötä vasten. Päivällä syömiseen menee noin 20-30 minuuttia, mutta illalla noin 45 minuuttia. Illalla syö myös tiheämmin. Omassa olossa tapahtui todella iso muutos kun yöunet vaihtui 3-4 tunninpätkistä lähemmäs kuutta tuntia. Nyt ei välttämättä tarvitse päiväuniakaan.

Kantoliinaa en ole kokeillut, mutta tyttö tykkää meillä olla rintarepussa etenkin metsäkävelyillä. Minusta on ihana lähteä metsäpoluille ja kallioille repun kanssa, kun vaunuilla niihin ei pääse.

dadda, tuo on minullakin fiilis. Neuvolassa kun asiasta on ollut puhetta, niin terkkari on kommentoinut jotenkin siihen suuntaan että eihän se sitten niin hankalaa ole kun on jo kokemusta. Voi että mulla meinasi kiehahtaa tuon kommentin jälkeen.... Ja tähän samaan syssyyn voin vain ihmetellä miten äitini on aikanaan saanut minua hoidettua kun ei ollut vs-mittariakaan kotona. Huh!

Sitten pitää mennä, tyttö kaipaa seuraa!
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: dadda - Elokuu 26, 2013, 21:16:15 ip
Muuten noista hobiksista, raskausketjussa joskus puhuttiin että raskaus itessään laskee hobaa jonkun verran, muuttaa hempglobiinin sokeristumista jos oikein muistan. Niin että vastaavastihan se sitten raskauden jälkeen taas nousee nopeammin ja suuremmin kuin mitä mittarista voisi päätellä. Että ahistus pois vaikka olisikin noussut! Pakkohan se on raskauden jälkeen vähän löysätä, ja varsinkin jos vielä imetys onnistuu niin hienoa!

Oli kyllä kommentti. Niin kuin kokemus diabeteksesta tekisi oman lapsen sairastumisen helpommaksi...luulen, että se on kyllä päinvastoin...
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Pussukka-81 - Syyskuu 03, 2013, 16:10:40 ip
Tsemppiä vikapainokselle kohonneiden riskilukujen kanssa. :-\

Tämä on saanut itsenikin pyörittelemään paljon "entä jos poikakin sairastuu"-ajatuksia. :( Osaako joku sanoa kontrolloidaanko diabeetikoiden lapsia enemmän tämän suhteen? Entä tunnustaako joku, että on napsassut vauvaltaan verensokerin kantapäästä omilla välineillään ::) ...itse en siis ole, mutta täytyy myöntää, että mielessä on käynyt... :o ;) Taidanpa ottaa asian puheeksi seuraavalla neuvolakäynnillä loppuviikosta. Keskoskontrolli meille on tulossa lastenpolille marraskuussa ja siihen kuuluu jotain labrojakin. Mahtaisikohan siihen kuulua sokerikin. Ja tuo sinpun linkittämä uutinen ei ainakaan helpannut mietteitä, siinähän 5-kuisella vauvalla oli jo diagnosoituna diabetes. :( Jotenkin näitä ei haluais edes ajatella...

Poika täyttää viikon kuluttua jo kolme kuukautta. Hän nauraa ja juttelee jo kovasti. :) Mutta tarvittaessa löytyy kyllä kiukkua ja raivoakin, joten ei nämä päivät pelkkää auringonpaistettakaan ole. ;) Pääasiassa kuitenkin poika on tosi hyväntuulinen tapaus. Muskari aloitettiin viime viikolla. Mulla oli tosi kivaa, poika taas nukkui koko ajan. ;) Päivät kuluvat tosi nopeasti ja vaihtelevalla aktiivisuudella. Välillä puuhastelemme vaikka mitä ja olemme tosi tehokkaita. Välillä taas notkumme pojan kanssa molemmat yöpuvuissa pitkälle iltapäivään. ;D Nautin ihan hirmuisesti tästä kaikesta. :)
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: keksipurkki - Syyskuu 03, 2013, 16:40:27 ip
käyn täällä nyt kommentoimassa lasten sokruihin liittyen.meillä ei ainakaan olla kontroloitu lapsia yhtään enempää kuin ns. terveittein äitien lapsiakaan. itse olen tytöiltä mitannut sokrut joskus 1v ikäsenä kun juominen lisäänty ja jos musta ollu jtn kummallista..
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: kellyf - Syyskuu 03, 2013, 19:23:08 ip
Pitkästä aikaa täällä! Mun oli myös pakko tulla kommentoimaan muutamaa asiaa, nimittäin imetystä ja lapsen diabetesriskiä.

Meidän poika on 6,5 kk, ja aikamoinen pötkylä :)! Keskikäyrällä mennään painon ja pituuden suhteen (puolivuotisneuvolassa oli 69 cm ja 8 015 g). Terveenä ollaan pysytty toistaiseksi, mutta eipä olla paljoa liikuttu suurissa ihmisjoukoissa tms. Kavereita vauvoineen ollaan kyllä nähty, kyläilty eri paikoissa ja nyt ollaan myös aloitettu muskari, joten kai niitä pöpöjä sit jossain vaiheessa saadaan mekin. Poika on iloinen ja tosi tarkkaavainen ja nukkuu kohtalaisen hyvin yönsä, klo 20-03 ja syötön jälkeen vielä noin 6.30-7 saakka. Päiväunia on tässä vaiheessa vielä kolmet; kahdet lyhyemmät torkut (aamupäivällä ja alkuillasta) ja pitemmät unet, noin 2-3 tuntia, hän nukkuu rattaissa. Nyt odotellaan sitä, että hän lähtisi ryömimään - yritys on kova ja hermo menee kun eteenpäin ei pääse...mukavasti siis menee kaiken kaikkiaan. :)

Mutta: mulle on jäänyt aika surkeat fiilikset imetyksen epäonnistumisesta, ja lähinnä siitä, ettei ainakaan täällä Turussa siihen saa mitään tukea, jos ei itse osaa tai jaksa hakea (jos jollain on päinvastaisia kokemuksia, kertokaa toki!). Poika syntyi sektiolla viikolla 37+4. Sain hänet vierihoitoon 2 pvän päästä syntymästä ja siihen mennessä rinnat olivat jo pakkautuneet kipeiksi ja kivikoviksi. Sain jonkin verran imetyksellä ja pumppailulla helpotettua tilannetta ja kotiin pääsimme sitten, kun imetys alkoi sujua. Imetys alkoi pakkautumisen takia sairaalassa rintakumin kanssa, ja kumi oli kotonakin koko ajan käytössä, eikä poika syönyt ilman sitä kuin ihan muutaman kerran. 4-6 viikon ikäisenä hän oli iltaisin rinnalla kuusi-kahdeksan tuntia putkeen, lyhyitä taukoja lukuun ottamatta! Ajattelin että eihän tästä tuu mitään, ehdin just käydä vessassa tai hotkaista jotain syötävää ja sit pitää taas imettää (sokerit huiteli aika alakantissa silloin). 6-viikkoistarkastuksessa todettin että paino ei ole noussut tarpeeksi, joten piti aloittaa lisämaidot. 2 viikkoa mentiin niin, että imetin ensin (rintakumin kanssa) ja sit annoin pullosta päälle, ja sit alkoivat niin järjettömät rintaraivarit että imetys loppui kokonaan 9 viikon kohdalla. Kun soitin asiasta neuvolaan ja itkin puhelimessa ahdistuneena, sanottiin vaan, että ei sille sit mitään voi (Turussa ei siis mitään imetyspoliklinikkaa tms. ole, vaan on ihan äidin oman aktiivisuuden varassa, löytääkö asiaan apua). Ihmetytti kovasti se, että koko ajan oli toitotettu imetyksen tärkeyttä ja sit kun siinä tuli ongelmia, niin ei se sitten ollutkaan niin tärkeää...olisin kaivannut paljon enemmän apua ja olisin imettänyt mieluusti pitempään, mutta ei sit mennytkään niin kuin Strömsössä! Tutkimustuloksia tuntui olevan ensin siitä, kuinka tärkeää imetys on, mutta sen loputtua esitettiinkin tuloksia siitä, että ei se loppujen lopuksi niin tärkeää olekaan...

Tämä kytkeytyi mulla myös aika vahvasti siihen, että pojalla todettin DIPP-näytteessä se matalampi eli 3-9 % riski sairastua diabetekseen, ja luin tutkimuksesta, jossa kohonneen diabetesriskin omaavat lapset olivat saaneet kahta erilaista korviketta: puolet ryhmästä tavallista ja puolet sellaista, josta oli insuliini poistettu. Niillä, jotka saivat tavallista, oli vereen ilmaantunut vasta-aineita, kun taas niillä, jotka saivat insuliinitonta korviketta, ei ollut. Tutkimus löytyy täältä: http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/tiedote?id=28912 Tutkimuksia on tietty joka lähtöön, mutta tästä lukeminen osui mulla aika huonoon saumaan.

Joten: tsemppiä teille, jotka jaksavat sinnikkäästi yrittää ja hankkia apua imetykseen! Itse en jaksanut ja aina välillä se on edelleen harmittanut. Toisaalta elämä on paljon helpompaa, kun isäkin voi huolehtia syöttämisestä, ja poika on kasvanut korvikkeella hyvin ja voinut myös hyvin. Ja nyt poika on jo 1,5 kk syönyt kiinteää ruokaa, joten imetys olisi muutenkin vähentynyt tässä vaiheessa. Eikä sitä oikein enää auta haikailla!

Itselläkin on pelko siitä, että poika sairastuu; pahinta varmaan olisi, jos diabetes puhkeaisi jo vauva-aikana. Toisaalta taas, ystävän pojalle puhkesi 1,5-vuotiaana diabetes (ilman mitään sukurasitteita tms.), ja ystäväni on sitä mieltä, että on helpompaa, kun lapsi ei muista ollenkaan elämää ilman diabetesta eli jos se on ollut "läsnä" aina, voi sopeutuminenkin olla helpompaa. Tästäkin voidaan tietty olla montaa mieltä :). Meidän ekassa DIPP-näytteessä 3 kk kohdalla ei ollut vasta-aineita, ja nyt jännitetään 6 kk-näytteen tuloksia...en tiedä onko tutkimuksessa mukana olo hyvä vai huono juttu; toisaalta tieto lisää tuskaa, mutta toisaalta hyvä, jos mahdollinen sairaus havaitaan aikaisessa vaiheessa.

Oma HbA1c on noussut raskaudenaikaisesta ja oli tänään 7.0; sokerit menee ihan älytöntä vuoristorataa joten sain onneksi nyt viikon ajaksi sensorin.

On tää äitiys yhtä huolehtimista jokaisesta mahdollisesta asiasta, voi kun oppisi ottamaan rennommin ;)!! Mukavaa syksyn alkua kaikille näiden asioiden kanssa painiskeleville...
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: RiMa - Syyskuu 04, 2013, 11:54:12 ap
Tuosta d-riskistä; esikoiselta mittailin ekan vuoden aikana sokereita silloin tällöin. Häneltä olen viimeksi mitannut viime kesänä, kun sormeen tuli haava josta sai sopivasti näytteen ilman pistoa. Kuopukselta olen mitannut 2 kertaa. Että kai se huoli on hälvennyt tai arki on niin kiireistä, että ei tule lapsia vaivattua mittauksilla. Ja molemmilla on aina olleet tulokset ok, niin siihen on seuranta jäänyt. Silti välillä käy mielessä, että kunpa ei kumpikaan sairastuisi. Emme ole osallistuneet mihinkään d-tutkimuksiin, esikoiselle sitä tarjottiin. Esikoista on seurattu tarkemmin keskosuuden vuoksi, kuopuksella on ihan normaalit neuvolatarkastukset.

Esikoisella on korvatulehdus, elämänsä eka. Ja ikää on 6v. Oli eilen kotona, tänään meni eskariin kun virtaa oli vaikka muille jakaa. Armas kuopuksemme on ottanut tavaksi joka yö herätä vähintään 2 kertaa kukkumaan. Nousee sängyssä pystyyn ja ei ymmärrä mennä takaisin makuulle. Voihan se olla, että hoidon aloitus myllertää mielessä ja hän oli kipeänä viime viikolla.

Itse parantelen vielä rannetta melkein 2 viikkoa kotona. Vähän jännittää mennä töihin!! Tuttu paikka, mutta poissaoloni aikana on aikamoiset myllerrykset ravistelleet paikkaa. Vähän jännittää, että millainen mieliala siellä vallitsee. Ja ketä mun työkavereina on, kun paljon lähti porukkaa pois. Ensi viikolla on myös d-lääkäri, vähän sekin jännittää... Tuntuu, että sokereilla on oma elämä, jota minä en pysty ihan aina ymmärtämään.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: sinppu - Syyskuu 04, 2013, 12:58:21 ip
pikainen kiukun purkaus neuvolakäynniltä!! Oli niin elämäänsä kyllästynyt hoitajatantta että sappi kiehuu mulla vieläkin.. totesi kuivasti mittaillessaan päänympärystä että: "isopäinen poikahan tämä kyllä on" ja alkoi utelemaan että miten minä oikeen poikaa nukutan ku pää on toispuoleinen ja syyllistävään sävyyn komenteli että tajuanhan minä sen että vauvaa täytyy nukuttaa molemmille kyljille ettei tule tämmöisiä.. joo ihan kun en tajuais, poika vaan aina hakeutuu vasemmalle kyljelle ja olen kyllä yrittänyt houkutella oikealle kyljellekkin ihan muutenkin kuin vain nukkuessa.. sitten kun punnittiin poika ja sain luvan pukea hänelle vaatteet ja käännyin hoitokassista ottamaan vaippaa niin hoitaja räjähti ja alkoi paasaamaan etten IKINÄ saa tällätavoin kääntää selkää vauvalle, voi tippua pöydältä!!!! (ai ihanko tosi??? ei helkutti mulla kiehu, tuli niin p*ska olo ittelle) tuntui että se piti mua ihan törppönä kun on esikoinen kyseessä!! enkai mä nyt vauvaa sinne pöydälle ikinä jätä yksikseen, vaipat nyt sattui olemaan siellä laukussa!!!! normaalisti kyllä hoitopöydällä... ketuttaa että joudun edes selittelemään tämmöistä päivänselvää asiaa!!!! Onneksi lääkäri oli sentän tosi ihana ja kehui poikaa ja sanoi että kaikki on tosi hienosti!! :) (anteeksi tämä huutomerkkien runsas käyttö....! )  ;D
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: dadda - Syyskuu 04, 2013, 14:34:11 ip
Ja eihän se ollt yksin kun se täti oli siinä...?

Meillä 1v-neuvola, hyvin menee vaikka pieni onlin!
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Eline - Syyskuu 05, 2013, 11:30:57 ap
Kiitos kellyf tuon tutkimuksen linkkaamisesta! Itse tein kaikkeni että lapsi pääs pois lisämaidolta ja se onnistuikin 1kk iässä vaikka vastasyntyneestä asti oli saanut suuria määriä 3 tunnin välein (aluksi luovutettua äidinmaitoa ja muutaman päivän iästä lähtien) korviketta. Jos toisia lapsia siunaantuu yritän myös välttää korviketta viimeiseen asti, just tuon diabetesriskin mahdollisen kohoamisen takia.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Pussukka-81 - Syyskuu 05, 2013, 12:09:01 ip
Niin, olisihan se hienoa, jos vauvaa voisi täysimettää mahdollisimman pitkään...mutta kun aina se ei ole itsestä kiinni. Täällä on tehty todella töitä imetyksen kanssa, mutta silti meillä on kolmikuisen vauvan kanssa takana vain yksi ainoa täysimetyspäivä (plus sairaalajaksolla luovutetuilla maidoilla). Muuten olemme joutuneet turvautumaan vuorokaudessa 1-2 syöttökertaa korvikkeisiin.

Äitini on aikanaan täysimettänyt minua pitkään ja silti diabetes minulle tuli. Veljeäni äitini imetti vain kaksi kuukautta (ja silloinkin meni välillä lisämaitoa) eikä diabetesta tullut. Tietenkään tämän perusteella ei voi mitään johtopäätöksiä tehdä, enkä haluakaan, mutta en nyt noista tutkimuksistakaan ihan hirveää paniikkia vetäisi. Suoraa yhteyttähän lehmänmaidon ja diabeteksen väliltä ei ole vielä löydetty, vaikka sitä onkin paljon tutkittu. Toki tuo "saattaa olla yhteyttä" tai "on havaittu olevan yhteyttä" pistää miettimään ja tekemään kaikkensa sen eteen, ettei oma lapsi sairastuisi...mutta toisaalta, jos syytä tämän sairauden puhkeamiseen ei tiedetä niin...vaikeaa! :-[

Entä mitäs esim. muualla Euroopassa vauvoille syötetään? Kaikkialla imetyksen kokeilemisen ei ole itsestään selvyys, vaan monissa maissa kai se on lähinnä oma valinta. Onhan se meilläkin oma valinta, mutta kyllähän
yhteiskuntamme on hyvin imetyskeskeinen ja ympäristöömme olettaa, että tottakai sinä imetät vaikka sitten itkua tihrustaen. Jos olen ymmärtänyt oikein, joissain maissa on ihan ok valita lääkkeet siihen, ettei maitoa edes erity. Ja monessa Euroopan maassahan äitiysloma on vain muutaman kuukauden mittainen ja sen jälkeen äidit palaavat työelämään ellei taloudellinen tilanne salli jäädä kotiin omakustanteisesti. Viimeistään tuolloinhan täysimetys loppuu. Ja kuitenkin diabetes on hyvin yleistä juuri Suomessa, vaikka täällä mahdollistetaan pitkään kotona oleminen ja sen myötä täysimetys. Eli onko muiden maiden korvikkeet toisenlaisia, tietääkö joku?

Sinppu:
Voi apua, minkälainen neuvolakokemus!!! :o Vaikuttaa että jollain on ollut vähän huono päivä... :-X
Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, tämä vanha klassikko toimii usein. ;) :-*
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Kirppuli - Syyskuu 05, 2013, 14:36:21 ip
Helou, kirjoittelenpa itsekin kuulumisia pitkästä aikaa.. ja pahoitellen myönnän etten jaksanu vielä lukea tätä ketjua juurikaan :P

Meillä poitsun kans menee hyvin, ikäähän on nnyt 1v1kk ja rapiat päälle. Juurikaan ei ole sairasteltu, mitä nyt rokotteisiin ja hampaiden tuloon liittyen. Nivustyrä löydettiin tuossa kesällä ja nyt parin viikon sisään pitäisi olla leikkaus. Mitoista sen verran et pituutta on reilu 70cm ja kiloja hiukan päälle 8. Solakka poika meillä siis on. Imetän vielä, mutta ollaan tässä aloiteltu ja pikkuhiljaa siirrytään kokonaan lehmänmaitoon.
Tukea vasten kävellään ja välillä rohjetaan ottaa muutamia askelia ilman tukea. Vilkas ja hyväntuullinen poika.

Itsellä on ollut diabeteksen hoito mitä on, ei ole juurikaan kiinnostusta/jaksua ollut hoitaa itseä haluamallaan tavalla. Nyt oon tässä alkanut ottaan itseä kuitenkin niskasta kii.. Jospa se tästä :P
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Kirppuli - Syyskuu 05, 2013, 14:40:21 ip
Ainiin pitipä kysyä teiltä kelle on sektio tehty, että kauanko on kestänyt että sektion jälkeen alkoi kuukautiset?
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Eline - Syyskuu 05, 2013, 15:24:48 ip
Niin, olisihan se hienoa, jos vauvaa voisi täysimettää mahdollisimman pitkään...mutta kun aina se ei ole itsestä kiinni. Täällä on tehty todella töitä imetyksen kanssa, mutta silti meillä on kolmikuisen vauvan kanssa takana vain yksi ainoa täysimetyspäivä (plus sairaalajaksolla luovutetuilla maidoilla). Muuten olemme joutuneet turvautumaan vuorokaudessa 1-2 syöttökertaa korvikkeisiin.
Tämä on tietenkin totta, en muistanut laittaa mitään disclaimereita. Tottakai kaikki tekevät parhaansa asian suhteen mutta valitettavasti aina ei kaikesta huolimatta onnistu (tästä syytän neuvolajärjestelmää ja niitä hemmetin painokäyriä). Mulla taas äiti imetti mua vaan 2 kk joten oon varmaan siitä saanut tämän pelon että imettämättömyys vaikuttaa niin paljon, oma kokemus vaikuttaa vahvasti ja kun jotain tutkimuksia asiaa tukemaan on olemassa, vaikkei ihan suoraa yhteyttä aukottomasti todistavia, niin siitä tämä varmaankin mun kohdalla johtuu. Mutta hei, osittaisimetyskin on tosi hyvä juttu jos vertaa ettei imetä laisinkaan. Se "tuho" tai miksikä sitä nyt kutsuisi jonka lehmänmaito pienen suolistolle tekee kompensoituu äidinmaidon avulla. :)
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Pussukka-81 - Syyskuu 05, 2013, 16:23:21 ip
Tottakai kaikki tekevät parhaansa asian suhteen mutta valitettavasti aina ei kaikesta huolimatta onnistu (tästä syytän neuvolajärjestelmää ja niitä hemmetin painokäyriä).
Meillä on tilanne, että mun maitoni ei yksinkertaisesti riitä täysimetykseen ja sen takia on pakko antaa lisämaitoakin. Neuvolaa en tästä suinkaan moiti lainkaan, minkäs se mun maidon riittämättömyydelle mitään voi. ;) Painokin pojalla nousee turhankin hyvin, joten sen puoleen korviketta ei tarvittaisi. Olen yrittänyt maidon erityksen lisäämistä jos vaikka millä keinoilla, mutta siltikään ei olla valitettavasti täysimetykseen päästy. Ja oon tyytyväinen näinkin, turhaan sitä itseään piiskaa asioilla joihin ei tämän enempää voi vaikuttaa. :)

Tutkimuksia tehdään koko ajan ja se on hyvä juttu. Ehkä tämän viheliään deenkin mysteeri vielä joskus selviää. :)

Nyt minua alkoi ihan tosissani kiinnostaa, että mitä muualla maailmassa vastasyntyneille korvikkeena syötetään. Ovatko ne lehmänmaitopohjaisia kuten meillä täälläkin suurin osa? Osaako joku sanoa?

Kirppuli & dadda:
Onpas teen lapset jo isoja, vastahan he syntyivät! :)

Noista menkoista:
Mähän jo luulin, että menkat alkoivat noin kuukausi sitten pojan ollessa parikuinen. Ilmeisesti olikin edelleen jälkivuotoa. Kävin sen jälkeen ultrassakin jälkitarkastuksen yhteydessä ja lääkärin mukaan limakalvot olivat vielä tosi ohuet eli todennäköisesti menkkojen alkaminen vielä kestää. Ja sektio on mullekin tehty. Tää nyt ei liittynyt kirppulin kysymykseen oikeastaan millään tavalla, mutta tulipa kirjoitettua. ;D

Huomenna pojan neuvola ja ekat piikkirokotukset... :'( :-\
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: sinppu - Syyskuu 05, 2013, 17:28:29 ip

Se "tuho" tai miksikä sitä nyt kutsuisi jonka lehmänmaito pienen suolistolle tekee kompensoituu äidinmaidon avulla. :)

auts, kylläpä kirpaisi lukea tämä, meillä kun eletään täysin korvikkeilla.. eikai korvike nyt sentään mitään tuhoa aiheuta pienelle?? :-\ :-\
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Pussukka-81 - Syyskuu 05, 2013, 17:33:56 ip
sinppu:
Ne korvikelapset, jotka tunnen, ovat täysin terveitä ja hyvin kasvaneita lapsukaisia ikähaarukalla 1-10 vuotta. :-*
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: kellyf - Syyskuu 05, 2013, 18:11:35 ip
Joo, ei ollut tarkoitus lietsoa paniikkia tuon tutkimuksen linkittämisellä! Halusin vaan tuoda esiin sen, että siinä tilanteessa, kun oma imetys loppui ja olin tosi masentunut asiasta, tutkimuksesta lukeminen osui huonoon saumaan. Missään tapauksessa en halua ketään syyllistää asiasta (itseäni olen jo syyllistänyt ihan tarpeeksi ;))! Tutkimuksia on tosiaan joka lähtöön (kuten sanoin, niitä löytyy esim. imetyksen puolesta ja myös sopivia siihen, että ei imetys olisikaan niin tärkeää). Samoin tunnen monia, jotka ovat kasvaneet pelkällä korvikkeella alusta asti ja ovat ihan terveitä. Tuntuu että välillä on ihan sattumasta ja kurjasta tuurista kiinni, sairastuuko diabetekseen.

Mulla alkoi menkat noin 4 kk sektiosta, imetys oli siis loppunut 9 viikon kohdalla.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: vikapainos - Syyskuu 05, 2013, 18:48:22 ip
Lehmänmaidon/korvikkeiden proteiineista ja diabetesriskistä... Välttely ei ole ainakaan meillä ehkäissyt vasta-aineiden ilmaantumista ja siten riskin merkittävää kasvua. Molemmat lapset ovat maitoallergisia, ja saaneet jo hyvin pienestä saakka apteekin korvikkeita, kun imetys ei ole onnistunut. Tai no esikoinen sai minun maitoani melkein 4,5 kk saakka, rintakumilla jonkin verran ja lisäksi pumpattuna kunnes allergioitten takia laajenevassa imetysdieetissä ei ollut enää järkeä, kun oma maito ei kuitenkaan riittänyt. Itse asiassa molemmat ovat saaneet alkukokeilujen jälkeen vain sellaisia korvikkeita, jotka eivät sisällä edes pilkottuja maidon proteiineja, vaan ovat aminohappopohjaisia valmisteita (muut eivät ole sopineet). Ja kyllä, tuskaa tunsin minäkin epäonnistuneista imetyksistä, vaikka tiedän että mm. ennenaikaisuudesta johtuvat syömisongelmat ovat vaikuttaneet asiaan.

Esikoinen sai ensimmäisen kerran ihan tavallista maitoa vasta hiukan ennen 2 v ikää maitoaltistuksessa, joka kuitenkin keskeytettiin parin päivän päästä flunssan takia. Äskettäin kesällä on maito alkanut hänelle sopia, joten sitä on käytetty vasta viime DIPP-tutkimuskäynnin jälkeen, eli en usko että se on meillä toiminut prosessin laukaisevana tekijänä. Infektioita meillä on sen sijaan riittänyt liiankin kanssa, joten syytän niitä vasta-aineista.

DIPP-tutkimuksesta löytyy muuten täältä tietoa:
http://dipp.utu.fi/index.php?mid=8&language=fi

Tässä tuolta löytyneet riskilukemat, meillä siis esikoisella tuo 50 % tilanne tällä hetkellä:
http://dipp.utu.fi/index.php?mid=277&language=fi

Vauvalle tulee ensi viikolla 5 kk ikää, ja muutamat menkat on jo ehditty kokea. Ensimmäisen kanssa kesti muistaakseni aika tasan kuukausi imetyksen loppumisesta kun eka vuoto alkoi. Molemmat siis ovat lopulta erinäisten käänteiden jälkeen tulleet kiireellisellä sektiolla maailmaan, vaikka alakautta yritettiin.

Parin viikon päästä on eka d-lääkäri jälkitarkastuksen jälkeen, hiukkasen hirvittää mitä esim. hba1c mahtaa näyttää. Vielä enemmän jännittää ensi viikon silmälääkäri, kun elokuussa kuvissa näkyi toisessa silmässä tarkan näön aluella jotain eksudaattia tms. ja ihan kuin siinä silmässä olisi joku pieni sumeamman näön aluekin :(. Tasapaino on useimpina päivinä ihan hukassa, mutta en vaan tiedä missä rakosessa omaa terveyttä ehtisi panna kuntoon, kun lapset vaivoineen vievät ihan kaiken huomion.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Eline - Syyskuu 05, 2013, 21:12:57 ip
Tuntuu että välillä on ihan sattumasta ja kurjasta tuurista kiinni, sairastuuko diabetekseen.
Geneettinen alttius (kurja tuuri) ja ympäristötekijät kuten ravinto ja virusinfektiot (sattuma) tosissaan yhdessä vaikuttavat.  :(
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Nuuna - Syyskuu 06, 2013, 00:20:26 ap
Sen verran pakko kanssa kommentoida tuohon tutkimukseen, että miulle ei oo ikinä annettu korviketta ja silti on diabetes ja sama juttu serkkupojalla.

Itselläni on sektiosta nyt 9kk ja ei oo vielä menkat alkaneet, enkä kyllä haluiskaan niitä takasin, ovat niin järkky kivuliaat ja tuskaiset olleet aina.

Muutama vuosi sitten tuli muuten dokkari missä puhuttiin lasten purkkiruoista. Siinä sivuttiin, että niiden valmistustapa tai se miten ne saadaan säilymään voisi aiheuttaa diabetesta, että niissä olisi joku bakteeri tms. mikä aiheuttaisi suolistolle jotain, mikä taas voisi aiheuttaa diabeteksen. On vähän hatarasti selitetty kun en tarkkaan muista miten se juttu meni. Itse en oo ajatellu oikeastaan ollenkaan sitä, että tuleeko lapselle diabetes nyt lapsen syntymän jälkeen. 3 vuotta sitten kun kävin reumakokeissa päätin, että jos on jotain reumaan viittaavaa niin en aio koskaan tehdä lapsia, koska olisi liikaa ns. huonoja geenejä, mutta onneksi reumaa ei ollut ja sitten unohdin koko asian. Ja tosiaan tuo geneettinen alttius = kurja tuuri!

Täällä hobis oli viime viikolla 8,2. Lääkäri tsemppas että se on tosi hyvä tässä elämäntilanteessa, mutta ite vähän kauhistuin ja nyt oon taas alkanu kuljettamaan mittaria mukana.. Sitä ois enää vajaa 2 viikkoa vanhempainvapaata jäljellä. Mihin tää aika katosi? ;)
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: sinppu - Syyskuu 06, 2013, 10:14:15 ap
ja täytynee myös muistaa että diabetes ei ole maailman ainoa sairaus, jos alan miettimään ja välttelemään kaikkea mistä mahdollisesti tutkimuksien mukaan jonkin sairauden riski kasvaa niin varmaan pitäis elää jossain steriilissä lasipurkissa ja  syödä pelkkää ilmaa... ainiin mutta liian steriilit olot taas heikentää omaa vastustuskykyä ja hapenpuutekkin iskisi siellä purkissa.. mennään nyt siis näillä eväillä mitä on annettu  8) ;D
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Eline - Syyskuu 06, 2013, 13:19:53 ip
Muutama vuosi sitten tuli muuten dokkari missä puhuttiin lasten purkkiruoista. Siinä sivuttiin, että niiden valmistustapa tai se miten ne saadaan säilymään voisi aiheuttaa diabetesta, että niissä olisi joku bakteeri tms. mikä aiheuttaisi suolistolle jotain, mikä taas voisi aiheuttaa diabeteksen.
En yhtään ihmettelisi. Mun näkemys on että nimenomaan teollisesti valmistettu ruoka (sisältäen korvikkeen ja lasten purkkiruoat) mitä nykypäivänä syömme ja lapsille syötetään on syynä moniin näihin nykyajan elintasosairauksiin, kai niistä tutkimuksiakin on monia tehty. (No, poika on välttynyt noilta purkkiruoiltakin kun ei suostunut syömään lusikasta mitään ennen kuin täytti 1v 3kk eli piti antaa 6kk iästä lähtien ihan normaalia ruokaa eikä mitään valmisruokia.  :D)

Mutta siis joo, kaikki paitsi vesihän aiheuttaa syöpää ja niineespäin...  ??? Tällanen tämä maailmamme nykyään valitettavasti on, jokaisen oma valinta/pakkovalinta mitä välttää ja mitä ei.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: puunukke - Syyskuu 06, 2013, 13:31:48 ip
Mellä taas kummasti osu vasta-aineiden ilmaantuminen siihen kun maitoallergiselle kokeiltiin maitotuotteita 3v tienoilla :P Tiedä sit miten liittyvät toisiiinsa lopulta. Mä luulen et nää tän päivän teolliset maitotuotteet ei oo kellekään terveellisiä :/ Siis ystävämme valiomaito. Me siirryttiinki tinkimaitoon koko perhe about vuos sitte eikä takas vaihdeta. Surullista et koulussa/päiväkodissa ovat pakotettuja syömään prosessoitua maitoa ja viel rasvattomia. ja sit noi margariinit. En saata edes ajatella :/

Hullummaks tää maailma vaan menee. :( Sitä vaan luotetaan mitä sanotaan ylemmältä taholta kunnes selviääkin että paskaa oli sekin. Vaikkapa tuo veden mangaani mitä täs nyt on ollu esillä.. joojoo juokaa vaan ihan kosmeettinen haitta ja nyt sit selviääki että se ei olekaan ihan niin. Mä en enää edes pysty luottamaan mihinkään thl:n ja muiden suosituksiin ilman et selvittelen asiaa perinpohjin :x Huh. Ja anteeks paatos. Mä en halua ketään muuta syyllistää kuin ne jotka meille markkinoi terveellisinä asioita jotka esim maailmalla on oikeesti todettu kaikkea muuta ku terveellisiks.

Mutta mitäs meille. Neljän lapsen arkea vietetään. Terveitä ei oo pennut täälläkään täysin ja syytän siitä osin itseäni kun en ole aiemmin heränny tän maailman sontaan... kakkosella on astma ja kolmosella epäillään keliakiaa. Suoli ei ainakaan ole kunnossa. Maitoallerginen on jo valmiiks.
Nuorimmainen on 1v4kk reipas neiti. Kenokaulainen on ja ootellaan neurologille aikaa. Koko ikänsä on fyssarilla käyty ja nyt haetaan varm,istusta neurolta ettei ole mitään vakavempaa vaan voidaan kotihoidoilla jatkaa. Jos ei oltas oma-alotteisesti vaadittu aikoinaan fyssariaikaa kun nla lääkäri sano et täysin banaanin mallinen vauva on ihan normi ja oltas vaan oltu niinku ei oltaskaa ni mikähän ton lapsen tila olis. Jatkuvilla venytyksillä ja asennon korjauksilla ollaan päästy siihen et makuuasennossa neiti on suora. Kävellessään pää on niinku harri kirvesniemellä hiihtäessa ja se vaikeuttaa tasdapainoa. Ja lisäks syöminen on aika hankalaa. ei suostu syömään karkeampaa ruokaa. Ilmeisesti kaulan vinous vaikuttaa.

Itellä vauvakuume välillä koputtelee vaik nyt aattelen et meidän vauvat olis tässä ainaki 5 vuodeks. jos sit terveys sallii ja halua on ni vois harkita iltatähteä mut saa nähä :P
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: dadda - Syyskuu 06, 2013, 14:20:23 ip
:) oot sie sankari!
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Pussukka-81 - Syyskuu 06, 2013, 14:36:35 ip
No nyt alkaa käydä tämä ruokakeskustelu sen verran ahdistavaksi, etten pysty enää lukemaan. :-[ :'( Eihän tässä uskalla imettäessä kohta enää itsekään syödä mitään, kun kaikki on tavalla tai toisella vauvalle pahaksi...ja meillä menee sitä itse paholaistakin eli lisämaitoa...toisaalta nälkäkin on kyllä aika huono vaihtoehto. ::) :-[

Ja tuossa pöydällä odottaa luumusosepurkki. Ihan kaupasta ostettua prosessoitua mönjää. Sitä kehoitettiin tuolle kolmekuiselle antamaan, koska p**ka tulee liian harvoin ja pikkuinen siitä selvästi kärsii. Luumuvettä ollaan annettu tähän asti ja nyt saisi aloittaa varovaisesti luumusoseen. Levolacia ollaan annettu pari kertaa, kun poika on ollut todella tuskissaan...mitähän tuhoa tuo lääke sitten saa aikaan...ja nyt taitaa tuo luumupurkkikin jäädä avaamatta. Täytyy varmaan lähteä itse kasvattelemaan niitä luumuja johonkin kuplaan.

Anteeksi tämä pikkuisen tökerö kirjoitukseni, mutta ahdistaa. :( :(

No, 3-kuukautisneuvolakuulumisia kuitenkin:
Pituutta on tullut jo 14 cm lisää syntymäpituuteen (nyt 60 cm) ja painoakin on jo 5725g. Hyvin siis poika kasvaa. Pää on vielä aika holtiton eikä poika esim. jaksa nostaa sitä makuulta käsistä vedettäessä. Muut "temppuradan tehtävät" kyllä läpäisi hienosti. Pitäisi aina vain itsekin muistaa, että kalenterin mukaan pojalla on ikää 3 kk mutta korjattu ikähän on vasta 1,5 kk. Pitäisi siis muistaa odottaa maltilla eri kehitysvaiheita, välillä se meinaa vain unohtua. Rokotteet jätettiinkin ensi viikkoon. Olemme lähdössä viikonlopuksi reissuun ja olisi kökköä, jos reissussa poika olisi rokotteista kipeänä. Ja onhan se tietty kökköä joka tapauksessa, jos rokotteista tulee kipeäksi. Ja sitä en jaksa edes tällä hetkellä miettiä, että kannattaako niitä rokotteita edes ottaa...
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: dadda - Syyskuu 06, 2013, 14:50:58 ip
Me äidit olemme alttiita huolehtimiselle, jopa ylihuolehtimiselle, koska meidän kuuluukin olla. Se on meidän duuni. Herkässä tilassa on välillä vaikea nähdä, missä menee kohtuullisen huolestumisen raja. Itse hengissäolemiseni lääketieteeltä lahjaksi saaneena en jaksa uskoa, että ihan kaikki asiantuntijat ovat ihan kaikessa täysin väärässä, tai varsinkaan että valehtelisivat tahallaan. Johonkin täytyy voida luottaakin - maalaisjärjellä ja terveellä kriittisyydellä tietenkin.

Vaikka en rasvakammoinen olekaan, niin ei se Suomen porukka mitenkään pitkäikäistä silloin kultaisella pienviljelijyyden kaudellakaan ollut...
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Pussukka-81 - Syyskuu 06, 2013, 14:59:34 ip
dadda :-*
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: sinppu - Syyskuu 06, 2013, 16:02:20 ip
joo alkaa mennä ahdistavaksi keskustelu, eiköhän jokainen tee parhaansa ja tilanteiden vaatimalla tavalla! Semmoisia asioita on ihan turha miettiä ja jossitella joihin ei itse voi vaikuttaa!

Pussukka, hauskaa kuinka meidän vauvat on samankokoisia vaikka teillä syntyi niin paljon aijemmin, mutta hienosti teidän herra kyllä kasvaa, koska meillä nyt 1,5kk ikäinen ja 60cm ja 5,9kiloa!!  ::) iso poitsuhan meillä on mutta parempi niin päin, eipähän tarvii stressata kasvusta ;)
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: RiMa - Syyskuu 06, 2013, 21:14:22 ip
Daddalla se on sana hallussa, kiitos!

Itse olen yrittänyt pitää linjan "kohtuus kaikessa". Siis sen jälkeen kun lapset ovat alkaneet syödä muutakin kuin maitoa. Esikoinen on täysin korvikkeella kasvanut, kuopusta on imetetty vajaat 9 kk. Toivon, että kumpikaan ei saa diabetestä eikä mitään muutakaan sairautta.

Tosin esikoisella on liuta seurattavia asioita; näkö, kuulo ja kasvu/ennenaikaisen puberteetin mahdollisuus. Tästä jälkimmäisestä tunnen pienen vihlaisun; aiheutuuko ennenaikainen kasvuspurtti siitä, että lapsi syntyi sga-keskosena ja ensimmäiset elinkuukaudet sai "tehokorviketta". En siis tiedä onko asia näin, noita tehomaitoja annetaan yleisesti kaikille pienille keskosille kasvun tukemiseksi ja kaikkihan eivät sairastu diabetekseen. Mutta kasvukontrollissa lasten endokrinologi sanoi, että syntymän jälkeinen hyvä kasvu on "jäänyt päälle" ja lisämunuainen on aktivoitunut liian aikaisin tuottamaan murrosiälle kuuluvia hormoneita. Seurantalinja siis tässäkin asiassa, kun labroissa hormoniarvot ovat olleet juuri ja juuri viiterajojen sisällä.

Tulipahan nyt huolta täältäkin, mutta päivä kerrallaan. Ja yleensä nämä huoliasiat eivät ole joka päivä mielessä. Eilen piti aloittaa kuopuksen hoito itse ihan oikeasti käsileikkauksen jälkeen. Mies on työmatkalla pari päivää. Tänä aamuna rannetta vähän särki eiliset pyllynpesut ja muut nostelut, joita minun ei ole tarvinnut kahteen viikkoon tehdä. Eiköhän se tästä, täytyy muistaa nyt tänään ottaa särkylääkettä nukkumaan mennessä.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Nuuna - Syyskuu 06, 2013, 22:24:52 ip
Miun tarkoitus ei ollut ketään saada ahdistumaan tuolla kirjoittelullani purkkiruoista! Kyllä täälläkin on välillä purkkeihin turvauduttu, esim. reissussa ollessa. Tärkeintä miun mielestä on, että ihmiset kuuntelee omaa oloaan, jos jostain tuntuu tulevan paha olo tai paha mieli niin siitä pitää silloin päästä eroon! jos vaan suinkin mahdollista..

Onkos täällä ketään kenellä olisi mies ollut hoitovapaalla? Meillä on tilanne se, että miulle on tarjottu aika huippua työtä, mikä alkaisi sitten kun lapsi on n. vuoden, hoitoon ei silloin vielä haluttais pientä viedä ja mies ehdotti että voisi jäädä hoitamaan lasta kotiin.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: sinppu - Syyskuu 08, 2013, 15:48:16 ip
Toivoisin niin pihlajanmarjan kuulumisia tälle puolelle.. :-\ ???
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Pussukka-81 - Syyskuu 08, 2013, 18:07:14 ip
Samoin!!! :-[ Muutamia kertoja oon Pihlistä käynyt huhuilemassa tuolla raskaana olevienkin ketjussa. Ja tosi usein mietin, että mitä hänelle mahtaa kuulua. Toivottavasti kuitenkin koko perheellä olisi kaikki hyvin. Täytyy kyllä myöntää, että huolettaa tosi paljon, kun Pihliksestä ei oo kuulunut mitään käynnistystä edeltävän päivän jälkeen. Ja siitäkin on jo kaksi kuukautta aikaa. :-\ Kunpa ei olisi sattunut mitään ikävää. :-[
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Larla - Syyskuu 08, 2013, 18:53:46 ip
Levolac on lähinnä (muistaakseni) neljää eri sokeria. Pahempi vauvalle on, jos suoli ei toimi. Vauvalle tietenkin maltillisesti eri aineita,mutta se ei oikeastaan ole ihan lääkekään. Minulle aikuiselle lääkäri sanoi niistä annostuksista, että periaatteessa ihan sama vaikka joisit pullonsuusta.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Annu-80 - Syyskuu 10, 2013, 15:49:43 ip
Meillä oli jo 4 kuukauden neuvola ja lääkäri, hurjaa vauhtia kuluu aika! Pituutta oli 61,5 cm ja painoa 6,6 kg ja kaikki kunnossa. Pituus- ja painokäyrä menee hauskaa sahalaitaa, vuorotellen tulee enemmän pituutta ja enemmän painoa. Mielestäni huomaan sen itsekin kotona, välillä tyttö on hoikemman näköinen ja välillä taas tanakamman näköinen :). Tyttö on tosi tarkkaavainen ja seurallinen ja oikein hauska tapaus.

Minua hiukan harmittaa ettei tuota dipp-tutkimusta ole Helsingissä. Olisin halunnut tietää ainakin onko meillä sairastumisriski kohonnut. Mutta muitakin tutkimuksia taisi olla, missä tuota riskiä mitataan.

dadda on niin oikeassa, kohtuus kaikessa! Kaiken mahdollisen välttely ei todellakaan onnistu ja diabeteksen lisäksi on niin paljon muitakin sairauksia, ettei pelkäämään mielestäni kannata ruveta. 

 Käväisin itse d-hoitajalla ja hämmästyin hobistani: 7,6%! Olen todella tyytyväinen! Olen mittaillut ahkerammin viimeiset pari kuukautta, on oikeastaan pakko kun sokerit on ihan mitä sattuu. Tai oikeastaan vaikuttaa siltä, että noin viikon mennään tietyllä tavalla ja sitten joku kohta jo muuttuu. Esim. viime viikolla tarvitsin aamulla paljon lyhyttä syömisille, nyt en enää. Viime viikolla mentiin iltapäivät matalalla, nyt ollaan enemmän noususuunnassa iltapäivisin. Insuliiniherkkyys siis vaihtelee. Liuskoja pitäisi hakea taas ensi viikolla. Siellä on vakihoitaja, joka tuntuu olevan jollain tavalla mustasukkainen liuskoista, niin tarkkaan niitä lasketaan ja lisälupia syynätään :) Työtään hän tietysti tekee ja kun kaupunki on laittanut liuskarajat, on hänen niitä tietysti vahdittava. Onneksi lisälähetteen olen toistaiseksi saanut kun olen tarvinnut. Silmänpohjakuvat on lokakuussa. Hiukan hirvittää...
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Hula1 - Syyskuu 10, 2013, 20:03:32 ip
Meillä 4 kk rajapyykki tuli ja meni pari viikkoa sitten. Meidän poika on isoa koko syntymän jälkeenkin: pituus oli neuvolassa 67 cm ja paino 7 880 g! Syntyessäänhän poika oli 55 cm ja 4 540 g. Syntymäkoon pistin tietenkin diabetekseni piikkiin. Saa nähdä, tasoittuuko kasvu jossain vaiheessa, vai tuleeko hänestä 2 metrinen mies! Minä ja isä ollaan ollaan molemmat vähän suomalaisten aikuisten keskipituuden alapuolella.

Taitoja opitaan hurjaa vautia. Varpaat löytyivät toissaviikolla. Esineistä poika on tosi kiinnostunut. Ehdoton suosikkitartuttava on tällä hetkellä paperi: lehteä lukiessa vauveli ihan tärisee, kun on niin täpinöissään yrittäessään tarttua lehteen!  :)

Huomenna olisi rokotuskäynti edessä. Tähän mennessä vauvalle on noussut rokotuksista pieni kuume 1-2 päiväksi ja luulen, että niin käy nytkin. Eka rokotuskäynti oli äidillekin kova paikka. Minulle tuli itku, kun vauva vain viattomana hymyili hoitajalle, joka lähestyi piikki kädessä. Muutenkin tuntuu, että tässä ollaan tosi herkkänä kaiken maailman asioista. Esim. lehteä lukiessa tulee helposti itku, kun lukee kaiken maailman kamaluuksista, mitä lapsille maailmalla tapahtuu.  :( Mutta pakko vain ajatella, että mun tehtävä on nyt pitää huolta tästä pienokaisesta; yksin en voi kaikkia maailman lapsia pelastaa.

Ja nuo ruokajutut. Maitoa vai ei, voita vai margariinia, lightia vai sokeria... Hulluksihan sitä tulee kun noita miettii. Itse olen ratkaissut asiat niin, että syön "normaalia" ruokaa, maitoineen, välillä voita, välillä margariinia ja lighteja satunnaisesti ja olen miettimättä sen enempää. Pakko vain hyväksyä, että kaikkeen ei voi vaikuttaa, muutenhan sitä ei uskaltaisi syödä mitään!

Diabeteksen hoito menee ihan toisella kädellä. Jotenkin ei riitä jaksaminen nyt syvällisiin analysointeihin, vaan mittaan vaan ja korjaan lennosta korkeimpia sokereita. Ärsyttävästi mataliakin tulee, esim. eilen heräsin päiväunilta käsien tärinään ja mittasin arvon 2,4.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: sofie85 - Syyskuu 10, 2013, 22:14:05 ip
Puunukke muistui mieleen tosta teidän pojan hitaasti toimivasta suolesta, niin mallasuute ainakin meillä auttoi meidän pikkuneitiä silloin vuosi sitten  tosi hyvin.saa apteekista ja on ihan luonnontuote. Ihan lastenlääkäri tätä meille suositteli ja kutsui sitä "iäkkäidempien terkkareiden niksiksi "  :) ja kuten sanottua toimi meillä tosi hyvin, teelusikallinen annoin aina tarvittaessa.  Toivottavasti löydätte ratkaisun pienen miehen vatsavaivoihin!!
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Larla - Syyskuu 11, 2013, 08:49:45 ap
Komppaan mallasuutetta.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: dadda - Syyskuu 11, 2013, 10:00:51 ap
Onhan toi lapsen mahdollinen diabetes ja korvikeyhteys iso peikko täälläkin, ja missäpä muualla näitä huolia purettais tai missä muualla niitä ymmärrettäis kuin täällä, sitä en tarkoittanut sanoa. Kun vain jaksais itekin pitää sen maltin. To omien tuntemusten kuuntelu oli hyvä neuvo, vaistoa vois muutenkin kuunnella enemmän ja lasten kohdalla varsinkin.

Musta on iso tekijä sekin, että diabeetikoina me ollaan itse itsemme lääkäreitä ja tottuneita kyseenalaistamaan kaikki ohjeet ja etsimään se itselle sopiva vaihtoehto. Ja vielä tällainen luonne kuin mulla. Sitten kun on tullut muita sairauksia, on ollut tosi vaikeaa luovuttaa vastuuta ja asiantuntijuutta muille. Välillä tämä on jäänyt päälle jopa arkisissa perhesuhteissa, välillä työkuvioissa. Kun on sairaus jossa EI voi hellittää! Ja oma versio siitä sellainen, johon harva ohje pätee. Ja raskausaikana sama potenssiin sata...

Toisen lapsen kohdalla tajuaa jo, että toisin kuin vauvalehdet ja -palstat antaa ymmärtää, harva vauvavuoden ratkaisu varsinaisesti vaikuttaa vauvan henkeen ja terveyteen. Siis mitkä vaipat, missä nukkuu, mikä kuljetusväline jne...

Meillähän kakkonen oli makrosominen himppua korkeemmalla hoballa mutta tasaisilla sokereilla verrattuna esikoiseen. Pöhö suli pois vajaassa viikossa ja nyt on sirppana..
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: TheBun - Syyskuu 24, 2013, 12:43:10 ip
Heips taasen pitkästä aikaa.
Ittellä hirmu kiireistä arkea+muutto. Poitsu kasvaa tuhotonta kyytiä. :) Puolitoista vuotisneuvolassa (heinä-elokuun vaihteella) oli pituutta 83,5cm ja painoa 12,2kg. Hyvin kehittynyt taidot ikäisekseen. Terve edelleekin ollut pääpiirteittäin. Yksi flunssa ollut koko elämänsä aikana ja hampaista johtuvaa kuumeilua kerran. Kaikki hampaat on tosiaan täysin suussa. Omaa tahtoa löytyy ja paljon... Kaikki ruokainen. Ei allergioita. Eli perustyytyväinen pikkujäbä  :) Todella liikkuvaista sorttia. Aika ajoin miettii mitähän sitä on tehnyt kun on saanut noin helpon lapsen :) Kovasti harmittaa lukea, kun ei kaikilla yhtä helppoa ole. Suuret tsemppihalit kaikille jaksamisen puolesta, ketkä hankalampaa arkea elää.

Meillä poitsu ollut pääpiirteittäin täysin korvikemaidolla... Olisiko 1kk lisäksi saanut äidinmaitoa, mut sit kun loppu maidon tulo niin se loppu... Sitä on mentävä niillä eväillä, mitä saa tarjottua.

En nyt tarkalleen muista miten sektion jälkeen kuukautiset alkoi... Pitänee käydä mulkasemassa papereista... Paperit näyttäs 2kk sektion jälkeen alkoi kuukautiset. :)

Ja vielä painottaen tämähän on myös nykyisin lapsikuulumisia myös niin voihan tänne isompien lastenkin vanhemmat kirjoitella :)

Mie se sain tänään uuden uutukaisen insuliinipumpun.  ;D Eli vanha karvalakki malli (accu-Checkin Spirit) vaihtui uuden uutukaiseen Paradigm Veoon  :) Verensokerimittarikin vaihtui Contourin UBS:stä Contour Linkiin. Hirmusesti taas opiskeltavaa pumpun kanssa, mut jo suoriltaan niin paljon enemmän hyviä puolia on tässä, kuin vanhassa  8)
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Milena79 - Syyskuu 24, 2013, 15:07:35 ip
Meillä on niin tyytyväinen tapaus tämä neiti, että ei mitään rajaa. Illalla nukahtaa itekseen kun on alkanut syödä tuttia viime päivinä. Ja nukahtamisen jälkeen sisäinen kello sen herättää noin 9-11 tunnin päästä. Sitten syö 140ml ja nukkuu vielä 3-4 tuntia. Päivällä ei sitten nukukaan kuin noin puolen tunnin unia parit. Ja siis ikää 3,5 kuukautta. Pitkä tyttö on ja painoakin kertynyt jo 2,5 kuukautiseksi 6,4 kg ja pituutta 63 cm! Huomenna on neuvola, 3.5 kuukautta niin sitten näkee miten on kasvanut. Vaatteet on 68cm jo. Todella tyytyväinen lapsi! Ja arki helppoa todella sen suhteen.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: milja2010 - Syyskuu 25, 2013, 12:50:40 ip
Onnittelut Milena helposta vauvasta!:) Vähän kateellisena täällä luen :-[ Meillä on viimeiset 4 viikkoa ollut vauva ja 3v flunssassa. Viime keskiviikkona ei ainakaan vielä kummallakaan mitään ab-kuuria vaativaa ollut kummallakaan kun oltiin 3v kanssa astmalääkärin kontrollissa. Vauva on viimeisen viikon heräillyt noin 5-6 kertaa yössä syömään ja muutenkin nukkunut levottomasti ja täällä alkaa äiti olla kävelevä zombie kun päivälläkään en ole ehtinyt ottamaan unia.

Tänään oli 5kk neuvola. Rokotuksia en huolinut, kun on vauveli sen verran rohisevainen ja nuhainen. Saa ne sitten puolivuotisneuvolassa. Painoa jätkällä oli 6440g ja pituutta 66cm. Eli edelleen hoikka poika. Painokäyrä meni taas pikkuisen alaviistoon, joten kaipa se on nyt vaan aloitettava pikkuhiljaa antamaan kiinteitä. Tähän asti on siis menty täysimetyksellä. Syöttötuolin virittelin jo vauvalle, kun istuu niin tukevasti jo sylissä. Muutamia minuutteja on siinä nyt kerrallaan istunut ja hienosti sujuu. :) Sängyssä kääntyy jo vatsalleen, jos jätän kyljelleen nukkumaan, mutta lattialla on vielä aina kupsahtanut takaisin selälleen, kun kääntymistä on yrittänyt. Pieniä matkoja ryömii puolivahingossa ja pyörii ns.akselinsa ympäri niin, että leikkimatolla tuskin enää kauan pysyy.  Nyt ei kyllä ole paljon lattialla vauva viihtynytkään tuon flunssansa vuoksi. :(

TheBunille onnittelut uudesta pumpusta! Itsellä samainen ja ihan tykännyt olen kapistuksesta!:)
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Milena79 - Syyskuu 25, 2013, 17:58:36 ip
3,5kk neuvola oli ja painoa 7520g ja pituutta 66,4cm. Iso tyttö edelleen. Nuha iskenyt myös tänne mutta silti nukkui taas 9,5 h putkeen, ja syönnin päälle vielä 3,5h. Siinä välissä niistin nenää niin henki kulkee paremmin.
Voi Milja, toivoisin niin että saisit unta enemmän; sä tarviit sitä arjen pyörittämiseen!
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: sinppu - Syyskuu 25, 2013, 18:22:31 ip
täälläkin neuvola takana, meillä on kyllä iso ukko, 2kk ja 6,6kg ja 63cm  ;D ;D pituus oli kyllä vähän suuntaa antava kun herra ei oikeen tykännyt mittaamisesta.. Nimikin on vihdoin saatu herralle, huh sekin stressi vihdoin takana!

Miljalle voimia arkeen :-*
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: milja2010 - Syyskuu 25, 2013, 19:34:25 ip
Kiitos tsempeistä! Heh, kirjoitusvirheitä edellisessä postauksessa ja ylimääräisiä sanoja. No ei voi väsynä vaatia täydellisyyttä itseltään.:)
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Sankilpe - Syyskuu 29, 2013, 18:10:24 ip
Huh, onpas siitä ehtinyt vierähtää aikaa kun on täällä viimeksi käynyt. Olipa kiva lukea muitten kuulumisia, etenkin teidän jotka olitte kutakuinkin samoihin aikoihin raskaana mun kanssa (loka-kesäkuu).
Tuo Pihlajanmarja mullakin kiinnostaa, että miten on mahtanu asiat mennä. Kunpa olisi kaikki hyvin!

Tännekin kuuluu varsin hyvää, pikkuinen tyttä 3 kk 1 vk ikäinen ja painoa on 4,8 kg ja pituutta 57,5 cm eli pikkuisia ollaan edelleen (synt. 2 520 g ja 44,5 cm). On täysimetyksellä (miten huikeaa ja onnekasta!) ja nukkuu hyvin. En ole eläissäni tavnnut noin hyväntuulista vauvaa, se on niin ihana :).

Mutta ikäväkseni olen kärsinyt synnytyksestä asti UUDESTA vauvakuumeesta (miten on edes mahdollista?). En siis halua raskautua nyt heti mutta ensi vuonna kun Ninna on 1-1,5v. Haluaisin hänelle sisaruksen kohtuullisen pienellä ikäerolla (tai en ollenkaan), maksimissaan 2 vuoden. Itselläni on 2v 2kk nuorempi sisko, joka on mulle kaikki kaikessa, suurin tuki ja turva. Pienestä ikäerosta johtuen meillä on ollut aina yhteisiä juttuja/mielenkiinnonkohteita, ollaan oltu ja ollaan samalla aaltopituudella. Haluaisin tyttärelleni saman.
Ongelmaksi on muodostunut mieheni kielteinen näkemys asiaan. Minullehan puhkesi "kohtuullisen vaikea" raskausmyrkytys rv 30 ja tyttö syntyi käynnistettynä rv 37+3 (vasta!) ja mies on saanut jostain päähänsä että seuraava raskaus tappaisi minut. Eihän se nyt ihan täysi mahdottomuus ole, mutta äärimmäisen karrikoitua ja EPÄtodennäköistä. Hän pelkää että Ninna jäisi äidittömäksi jos toista alettaisi värkkäämään.
En jaksaisi itse uskoa moiseen, sillä minullahan meni kaikki loppujen lopuksi hyvin. Eikä se myrkytys nyt niin paha ollut (ts. puoliturhaan olin osastolla 7 vkoa).
Toisaalta en tiedä, että kuinka paljon mieheni mielipiteeseen vaikuttaa se, että hän on jo 36-vuotias ja että hänellä on 12- ja 13-vuotiaat lapset edellisen akan kanssa. Ehkäpä hän ei vain yksinkertaisesti halua neljättä lasta vaikkei sitä myönnäkään. Olen itsekkäästi kuitenkin sitä mieltä, että minulle toisen lapsen menetys on suurempi kuin hänelle neljännen lapsen "taakka".
Muutenhan hän on maailman ihanin mies ja isä, rakastaa tyttöämme enemmän kuin mitään. Siksi tämä kielteisyys ihmetyttääkin minua.

Olen pahoillani omanapaisesta viestistä, jotenkin halutti purkaa näitä tuntoja, kun en halua miestänikään kuormittaa/painostaa yhtään enempää. Kunpa joku "nappi" päässäni vääntyisi 'off'-asentoon etten ITSE ihan OMASTA tahdosta haluaisikaan enempää lapsia. Mutta vaikeaa se on..

Ihanaa syksyä teille muille ihanille mammoille!
Ps. Tietääkö kukaan, onko olemassa FB-ryhmää D-äideille/odottaville?
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Pussukka-81 - Syyskuu 30, 2013, 15:52:00 ip
Jospa jotain tännekin pitkästä aikaa...

Pussukka, hauskaa kuinka meidän vauvat on samankokoisia vaikka teillä syntyi niin paljon aijemmin, mutta hienosti teidän herra kyllä kasvaa, koska meillä nyt 1,5kk ikäinen ja 60cm ja 5,9kiloa!!  ::) iso poitsuhan meillä on mutta parempi niin päin, eipähän tarvii stressata kasvusta ;)
Meen pojat onkin ns. korjatussa iässä lähes samanikäiset, vaikka tuo kalenteri-ikä heittääkin eli se varmaan selittää ainakin osaksi ton. :) Meillähän taisi osua jo odotusaikanakin painoarviot aika yksiin. ;D
Mutta on kyllä hauska seurata sällien kasvua, kun tosiaan mentiin raskausaika samoissa vaiheissa ja lasketut ajat olivat tosi lähekkäin. Ja onnea teen herralle nimestä. :)

Erityisesti Miljalle tsemppiä vauva- ja lapsiarkeen!
Ja muille tietty myös, vaikka se arki olisikin vaivattomampaa (helpoksi sitä ei kai silti voi kutsua, ainakaan aina).

Kiva kuulla Sankilpestäkin. :) Ja oi, miten pikkuruinen tyttö. :)
Ähh, mutta onpa ikävä tilanne tuo sinun ja miehesi näkemysero mahdollisista lisälapsista. Toivotaan että aika auttaa tässäkin ja löydätte molempia miellyttävän ratkaisun ja päämäärän. :)

Meidän jässikkä painoi pari viikkoa sitten aika lailla tasan kuusi kiloa ja silloin ikää oli 3 kk ja 1 vko. Neljäkuukautisneuvola on reilun viikon kuluttua, joten silloin sitten taas uusia mittoja. Poika on löytänyt oikein hyvän unirytmin. Meilläkin on nukuttu jo useampi viikko kokonaisia öitä. Ainahan poika on ollut hyvä nukkuja, alussakin heräsi kerran yössä, mutta nykyään nukutaan 7-9 tunnin yöunia. Ja samoin kuin Milenan tyttö, meidänkin poika nukkuu vielä aamuruuan jälkeen pitkät unet (3-5 tuntia). Loppupäivän unet ovatkin vaihtelevia, joskus poika nukkuu pidempiä päiväunia ja joskus ne jäävät lyhyiksi torkahteluiksi. Hyväntuulinen poika meillä kuitenkin asustaa. :)
3-kuukauden iässä aloitimme jo vellin. Täällä ennenaikaisille sairaala näin ohjeistaa tarvittaessa. Meen poika on suht hoikka, vaikka paino onkin noussut oikein hyvin ja tasaisesti, joten kuntoutusohjaaja suositteli vellin aloittamisen. Määrä on vielä tosi pieni ja sitä kasvatellaankin ihan rauhassa. Lisäksi poika laitettiin pitkälle Levolac-kuurille mahan toimimattomuuden takia. Nyt ollaan lääkitty pari viikkoa päivittäin ja tuotosta onkin syntynyt jo 3-4 päivän välein eli pojalle tosi usein.

Poika kasvaa niiiiin hirvittävää kyytiä, että tässähän iskee jo salakavalasti uusi vauvakuume... ;D Mutta vaikka iskisikin, oon realisti enkä edes haaveile sellaisesta ainakaan vielä. En todellakaan jaksaisi sokereiden superkurinalaista kyttäämistä 24/7 juuri nyt. Oon kuitenkin ajatellut, että jos toivomme lisää lapsia, niitä/sitä pitäisi suunnitella kuitenkin lähitulevaisuuteen. Mun deellä, ja myös mulla, alkaa olla jo ikää. Lisäsairauksien riski kasvaa vuosi vuodelta (silmiähän mulla jo onkin operoitu) eli ei tää mun deen tilanne varmaan tästä ainakaan parane...
Ja vaikka meillä kävikin tärppi tämän ekan kullannupun kanssa tosi nopeasti, ei oo lainkaan sanottua, että seuraavalla kerralla kävisi yhtä onnellisesti. Ja sitten on vielä ne viheliäiset vasta-aineetkin...mulle siis unohdettiin pistää veriryhmävasta-ainepiikki synnytyksen yhteydessä. Sain kyllä sen piikin myöhemmin, mutta liian myöhään (oli kulunut yli 72 tuntia) eli pahimmassa tapauksessa tuon piikin unohtaminen tekee seuraavasta raskaudesta jopa mahdottoman...no, se on se pahin mahdollisuus, ei onneksi ainoa. Nää nyt on kuitenkin vain tällaisia ajatuksia... ::)

Pihlajanmarjaa kovasti kaipailen minäkin...usein on Pihlis mielessäni. Väkisinkin tulee mieleen, että jotain ikävää on voinut sattua, kun aktiivinen kirjoittaja ykskaks vain häviää... :-\
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: vikapainos - Syyskuu 30, 2013, 21:31:42 ip
Rehellisesti tunnustan, että kovin kateellinen olen teidän ihanista vaivattomista vauvoista. Meillä arki tuntuu aika usein vieläkin päivästä toiseen selviytymiseltä, kun vauvalla on koko ajan jotain vaivaa. Aletaan olla aika hajalla kaikki :(

Koko ajan saa olla pähkäilemässä onko korvissa taas tulehdus, onko vauva allerginen jollekin vai vaivaako refluksi muuten vain. Viime viikolla todettiin uusin korvatulehdus ja refluksioireilu on lisäksi taas ryöstäytynyt käsistä, vaikka lääkitystäkin on lisätty. Puklua joka paikassa, monet vaatteenvaihdot päivässä ja sitä rataa. Päiväunia tuo 5,5 kk neiti nukkuu edelleen 15-30 minuuttia kerrallaan, 3-4 kpl päivässä. Päikkäreille nukuttaminen on usein työlästä, tänäänkin ekoille päikkäreille nukahtaminen vei reilut 45 minuuttia vaikka vauva oli tosi väsynyt. Ruokatorvessa vain kuului kurlahtelua, kun tavara pyrki väärään suuntaan :(. Vauvan syöminenkin tuntuu tällä hetkellä olevan tosi tuskaista, korvikemäärissä on tapahtunut selvä pudotus vaikka kiinteiden määrää ei ole pystytty lisäämään (2 ehkä sopivaa löydetty). Yöt ovat muuttuneet risaisemmiksi, unisena kun sitten saa syötyä ja paikkaa päivän vajausta tai koittaa muuten vain helpottaa oloa. Eikä meillä kohta 2,5-vuotiaskaan öitään kunnolla nuku, joku allergia taitaa hänelläkin taas vaivata kun suupieliin välillä putkahtelee ihottumaa.

Vauva on onneksi kasvanut ja kehittynyt tähän asti hyvin (pituutta viime viikolla 67,1 cm ja painoa huimat 8590 g), tosin nyt kehitys on junnannut aika lailla paikallaan jo tovin. Hän oppi kääntymään selältä mahalleen alle 4 kk ikäisenä, samaan aikaan osasi jo viedä leluja suuhun jne., mutta selvästi vaivojen pahenemiskausina tulee takapakkia ja jo opitut taidotkin unohtuvat välillä. Liikkeelle vauva tuskin kovasta yrityksestä huolimatta lähtee vielä moneen kuukauteen, ellei refluksia saada kuriin. Tämä on niin samanlaista kuin esikoisen vauva-aikana että ahdistaa, silloin syksy oli pitkä ja pimeä monessakin mielessä, kun mikään ei muuttunut moneen kuukauteen.

Parin viikon takaisen DIPP-tutkimuskäynnin tuloksia odotellaan, kuulemma vie 2 kk niiden vasta-ainetulosten valmistuminen. Molemmat tytöt ovat tutkimuksessa mukana, nyt ei uskalleta enää pientäkään jättää tutkimuksista pois kun isommalla niitä vasta-aineita on. Isommalta mitattiin tuolla käynnillä myös verensokeri ja hba1c ekaa kertaa, hoba oli 35 eli 5,4 % ja verensokeri kaikkien yllätykseksi matala, 3,6. Aamupuuro oli kyllä maistunut tosi huonosti, mutta miten se silti voi laskea alas? Voiko tuo olla merkki jostain haiman toiminnan häiriöstä jo? Seuraava tutkimuskäynti on tulossa joulukuussa, noiden vasta-ainetulosten perusteella katsotaan tehdäänkö silloin jo sokerirasitusta. Vasta-ainepositiivisille lapsille se kuulemma tehdään kerran vuodessa.

Oma diabetes... Noh, hba1c oli 6,7 % pari viikkoa sitten mitä ihmettelen kovasti kun mittarin keskiarvo on niin korkea. Olen aiemminkin epäillyt että matalilla saattaa käydä ilman että huomaan, kun välillä on selittämättömiä kammokorkeita. Siihen suuntaan tuo hobakin vähän viittaisi, tai sitten onnistun jotenkin mittaamaan aina huonoon aikaan. Molempien raskauksien aikana multa on tuntemukset suurelta osin kadonneet, tästä toisesta taisi sitten jäädä oireettomuus päälle. Tai sitten oireet vain sekoittuvat väsymykseen jne. niin ettei tule kiinnitettyä huomiota. Mutta jee, silmissä tilanne on rauhoittunut, iso kivi vierähti sydämeltä vähäksi aikaa! Kaksi laserointia raskauden aikana ilmeisesti teki tehtävänsä, ja vaikka tilanne vielä hiukan eteni raskauden jälkeenkin, nyt ei tarvita silmäkontrollia puoleen vuoteen!

Pussukka, itse ajattelin tämän toisen kohdalla myös että ei toinen tärppi välttämättä tule yhtä nopeasti kuin ensimmäinen, joten aloitettiin yritys vaikka esikoisen kanssa vielä vähän raskasta olikin... Eipä siinä sen kauempaa toisellakaan kerralla mennyt, toisesta kierrosta tärppäsi toinekin. Eli sellaiseenkin vaihtoehtoon kannattaa oikeasti olla valmis, jos toisesta haaveilee ;)
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Hula1 - Syyskuu 30, 2013, 22:49:16 ip
Vikapainos, tsemppiä kovasti arkeemme. Kuulostaa raskaalta. Jos yhtään lohduttaa, niin vauva kasvaa nopeasti ja jossain vaiheessa tilanne rauhoittuu. Mutta varmasti väsyttää ja käy sääliksi lasta! Meillä poika on myös kova pulauttelija, kaaressa lentää ja koko ajan. On kasvanut ja nukkunut kuitenkin hyvin, joten neuvolalääkäri sanoi, ettei refluksia ole.

Pussukka, mua harmittaa sun puolesta tuo vasta-aineen unohtaminen! Se on hoitovirhe, josta voi valittaa, jos vain jaksat. Nimittäin nuo vasta-ainejutut on kerrottu jo ihan lukion bilsan kirjoissakin, joten tosi typerää, että noin perusjuttu mentiin sössimään kohdallasi! Toisaalta kaikki voi mennä ilman mitään ongelmia mahdollisesti tulevassa raskaudessa, joten turha murehtia etukäteen.

Sanklipe jos mies pelkää sun terveyden puolesta, voiko hänet ottaa mukaan lääkäriin/d-hoitajalle/tms. raskauden suunnittelukäynnille, missä käytäisiin läpi riskit ym. jutut?

Meille kuuluu nyt sellaista, että olemme viikon verran kokeilleen kiinteitä ruokia. Poika täytti juuri 5 kk. Nelikuukautisneuvolassa sanottiin, että kiinteille ei ole vielä tarvetta, kun poika on kasvanut hyvin. Mutta nyt 5 kk kohdalla paino olikin laskenut reilusti suhteessa pituuteen ja neuvoivat aika pikaisella tahdilla lisäilemään kiinteitä ruokia. Poika onkin ollut viime viikot tosi kärttyisä ja olen luullut, että hampaita on tulossa. Mutta nyt kun hän on saanut soseita, niin hän on nukkunut paremmin ja ollut oikea päivänsäde. Ilmeisesti hän on siis itkenyt nälkää, vaikka olen imettänyt tiheimmillään tunnin välein! Harmittaa, että turhaan on pidetty pikkuista nälässä, kun ei hölmöt tajuttu, että toinen tarvitsee jo kunnon ruokaa...  :(

Miten muuten olette tehneet vellin? Korvikemaitoon? Maissijauhoista vai mistä?
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: milja2010 - Lokakuu 01, 2013, 07:47:01 ap
Vikapainos: Omasta arjestani valittaminen tuntuu nyt ihan tyhmältä, kun teillä arki kuulostaa kuormittavan vielä ainakin potenssiin kymmenen. Hirveästi tsemppiä! Vauvavuodestakin kun olisi kiva päästä rauhassa nauttimaankin, eikä vaan kokoajan kantaa huolta pienestä ja olla itse väsynyt. :'(

Tästä en varmaan ole muistanut kertoakaan, mutta alun mustasukkaisuuden jälkeen meidän kahden nuorimman 2v 7kk ikäero on osoittautunut varsin toimivaksi. Tuo nyt 3v saattaa leikkiä vauvan kanssa leikkimatolla välillä pitkiä aikoja ihan nätisti ja vauva kikattelee ääneen pienimmälle isoveljelle huomattavasti enemmän kun kenellekään muulle meidän perheessä. Saapi nähdä miten kauan ovat noin hyvät kaverit mitä tällä hetkellä.

Meillä on nyt syöty illalla riisipuuroa päärynäsoseella ja lounasaikaan peruna-porkkanasosetta. Näyttäisi siltä, että meiltä löytyy hyvä kiinteiden syöjä. Melkein desilitran söi eilen illallakin puuroa, vaikka ei vielä kauaa olekaan kiinteitä saanut. Mä niin toivon, että kiinteet helpottaisivat myös refluksia. Meidän pienellähän refluksi on ollut ns. hiljaista muotoa, eli hän ei suuremmin oksenna vaan se maito seilaa tuolla vaan ruokatorvea eestaas ja vauva on sen vuoksi välillä ollut todella tuskainen. Onneksi tuolla ihan Gavisconilla on oireet pysyneet kohtuullisesti hanskassa.

Hula: mä en ole ikinä keittänyt velliä itse vauvoille, vaan ostanut kaupasta niitä valmiina. Joten jos jollakulla on joku hyvä vinkki mistä tehtäisiin ilman korvikemaitoa, niin että tulee vellitutista ulos, niin ilomielin otan vastaan.

Ja ihanaa kun kirjoittelette tänne, ihanaa kuulla kuulumisia.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Pussukka-81 - Lokakuu 01, 2013, 12:12:45 ip
Vikapainokselle ihan hirmuisesti tsemppiä ja voimia arkeen! :-* Kuulostaa rankalle. :-\ Toivottavasti teillä on tukiverkostoa lähellä, jotta saisitte edes muutaman tunnin hengähdystauon aina silloin tällöin. Tuollainen ympärivuorokautinen selviytyminen päivästä toiseen syö varmasti naista (ja miestä ja lapsia).

Vellistä:
Ollaan toistaiseksi ostettu kaupasta valmista riisivelliä...ihan omaa laiskuuttani, myönnän, en oo jaksanut alkaa tutustua sen tekotapoihin. Mutta teko-ohjeita otan minäkin mielelläni vastaan!

Ps. Tietääkö kukaan, onko olemassa FB-ryhmää D-äideille/odottaville?
Eipä ainakaan ole tullut vastaan. Siitä vain perustamaan! ;)
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Pussukka-81 - Lokakuu 01, 2013, 19:47:06 ip
Pussukka, mua harmittaa sun puolesta tuo vasta-aineen unohtaminen! Se on hoitovirhe, josta voi valittaa, jos vain jaksat.
Huoh, tää kyllä kummittelee tasaisin väliajoin mielessä...tänään sitten päätinkin, että mun on pyydettävä asiasta selvitys. Jospa tällä viikolla muistaisin sen hoitaa. Eilinen ilta meni taas googletellessa aiheesta ja aika karua tietoahan sieltä vastaan tuli. :( Lapsettomuutta, keskenmenoja, sikiön ja/tai vauvan anemiaa, neurologisia ongelmia ja häiriöitä, kohdussa sikiön verensiirtoja :o, syntyneen vauvan verensiirtoja ja vaikka mitä... :-[

Ei se tietty automaattisesti näin mene, mutta pelottavalta nuo silti kuulostavat. Ja harmitusta syntyykin eniten juuri siitä, että nämä kaikki olisivat olleet hyvin pitkälle estettävissä sillä yhdellä viheliäällä myöhästyneellä piikillä. :'( Uskaltaako näillä mahdollisilla riskeillä enää edes yrittää uutta raskautta. Jos listalla jo on diabetes, proliferatiivinen retinopatia, ekan raskauden hepatogestoosi sekä raskausmyrkytys ja nyt vielä listaa kasvatetaan näillä vasta-aineilla. Tekisi mieli kirota ja ehkä jopa vähän itkeäkin.

No, mutta onneksi mulla on tuolla sängyssään tuhisemassa jo tuo yksi maailman rakkain poika. Kaikki on siis toisaalta tosi hyvin. :)
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Hula1 - Lokakuu 01, 2013, 21:33:12 ip
Pussukka, pystyisikö esim. verikokeella selvittämään, onko sulle muodostunut niitä vasta-aineita? Jos ei, niin sittenhän tulevassa raskaudessa ei olisi ongelmaa. Ja sitten jos on, niin pitäisi varmaankin selvittää sun ja miehen veriryhmät. Niistä voisi arvioida todennäköisyyttä sille, että tuleva sikiö olisi veriryhmää Rh+, jolloin ongelmia saattaisi tulla. (Oletan siis ihan lukiobilsan tiedoilla, että tässä saattaisi olla kyse tuosta Rh-veriryhmiin liityvästä vasta-aineesta.)

Jos suinkin jaksat, niin tee valitus. Ihan periaatteen vuoksi tuollaista töppäystä ei pitäisi painaa villaisella. Ja ainakin käy lääkärissä selvittämässä, miten tilanne vaikuttaa omalla kohdallasi mahdollisesti tulevassa raskaudessa. Mieti etukäteen kysymykset valmiiksi.

Hepatogestoosista en tiedä, mutta ainakaan raskausmyrkytys ei tule mitenkään automaattisesti uudestaan uusissa raskauksissa. Ja diabeteksenkin olet handlannut esimerkillisesti. Vaikka se jatkuva sokereitten, hiilareitten, inskojen kyttääminen onkin väsyttävää ja välillä turhauttavaa, niin tiedät, että siitä selviät jos vain haluat leikkiin vielä ryhtyä. Eli vaikka nyt tuntuu ihan aiheesta kurjalta, niin haluan lohduttaa sinua, että ei tilanne nyt sentään ihan mahdoton ole.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: vikapainos - Lokakuu 01, 2013, 21:47:33 ip
Kiitokset tsempeistä, sekin välillä vähän auttaa kun johonkin tilitän tätä meidän tilannetta. Tukiverkostoja meillä ei ole, isovanhemmat asuvat tällä hetkellä 200 km ja 400 km päässä ja ovat tiiviisti työelämässä, joten käyvät tosi harvoin. Kaupungin perhetyöntekijä meillä on joskus käynyt hoitamassa ns. pakollisten menojen aikana (esim. d-lääkäri), mutta tuntuu että sen jälkeen vauva on usein huutanut suoraa huutoa ja pulauttanut entistäkin runsaammin, joten hyöty on vähän kyseenalainen. Mutta itsepä nämä lapset on tehty joten ei auta itku markkinoilla, pakko vaan selviytyä.

Jos kehitys menee samalla tavalla kuin esikoisella (toistaiseksi on mennyt...), pikkuisen helpompi vaihe refluksin kanssa voi olla tiedossa loppuvuodesta, kun/jos itsenäinen istumaan nouseminen onnistuu. Sekään ei tosin meillä mikään lopullinen helpotus ollut, tuo isompi kun vielä alle vuosi sitten heräsi pahimmillaan 8 kertaa yössä huutamaan. Keväällä vauvan syntymän jälkeen saatiin vasta refluksilääkitys häneltä lopullisesti (?) purettua, samalla kun allergiat alkoivat väistyä. Eli sellainen parin vuoden tuomio voi olla vielä kärsittävänä ennen kuin elämä tasoittuu. Tällä hetkellä "henkinen helpotustähtäin" on kuitenkin tuolla muutaman kuukauden päässä, kauemmas ei uskalla ajatella.

Velleistä... Meillä ei ole kummallakaan lapsella käytetty niitä monestakin syystä. Ensinnäkin kaupasta ei ole saanut allergioihin sopivia vellejä. Tosin esim. Muksun puurojauheista (ainakin maidottomat riisi, kaura) saa tarvittaessa myös vellimäistä koostumusta käyttämällä sitä jauhetta ohjetta vähemmän. Esikoisen aikana keskosohjeissa lisäksi painotettiin, että vellien sijasta kannattaisi jo aikaisin suosia puuroja suun motoriikan kehittämiseksi. Meillä ei esikoinen sitten lopulta edes osannut juoda velliä, joten puuromuotoisena annettiin silloin, ja samalla tavalla on tarkoitus toimia tämän toisenkin kanssa.

Pussukka, välttämättä altistusta ns. vieraalle verelle ei ole päässyt syntymään, joten vasta-aineitakaan ei välttämättä uudessa raskaudessa synny. Piikillä poissuljetaan se riski, jos niin olisi päässytkin käymään (en tiedä millaisesta riskistä/todennäköisyydestä tilastollisesti on kyse). Mutta ikävä homma joka tapauksessa ja selvitä ihmeessä tuo asia loppuun asti. Nyt kun muistelen, niin enpä kyllä muista itsekään saaneeni tuota piikkiä, vaikka olen Rh- ja vauva Rh+. Pitäisiköhän ihan mielenkiinnosta varmistaa, vaikka meidän voittoarvat vauva-arvonnassa onkin kyllä nyt jo lunastettu.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Sankilpe - Lokakuu 02, 2013, 11:04:03 ap
Voi vikapainos, mulla ihan hävettää hehkuttaa omaa helppoa vauva-arkea kun luin tuon sinun kertomuksen! Toivon todella että teillä tilanne alkais helpottaa – ja pian.
Voin kuvitella miten turhautuneita ja hajalla te olette perheessänne. Muistahan armahtaa itseäsi välillä, huonoja fiiliksiä saa tulla ja itkukin helpottaa aina välissä.
Kuinkakohan pienille on mahdollista tehä se korvien putkitus jos siis tuota korvatulehdusta on ollut useampikin? Refluksista en paljonkaan tiedä, mutta kuulostaa todella rankalta. Voisiko siinä taustalla olla joku allergia? Ymmärrän niin hyvin tuon isovanhempien lähituenpuutteen (meillä toiset asuu 200 km ja toiset 700 km päässä). Tuntuu erityisen epäreilulta teitä kohtaan, kun on vaikeuksia päivittäistasolla.

Miljalle myös tsemppejä, älä suinkaan vähättele omia vastoinkäymisiäsi. Ei ole mukavaa katsoa sairastavaa vauvaa – ja vielä noin pitkään.
Mainitsit että teillä lasten vajaa kolmen vuoden ikäero on osoittautunut sopivaksi, olen itsekin ajatellut että noin 2,5 vuotta on ihanihanmaksimi. Saanko kysyä että kuinka vanha teidän esikko on? Ja olenko ymmärtänyt oikein että teillä kaikki kolme on poikia? Siinä melkoinen siunaus :P.

Pussukka, tuohan kuulostaa ihan pöyristyttävältä että on UNOHDETTU noinkin perusjuttu! Olet varmasti väsynyt synnytyskokemustesi/keskosvauva-arjen jäljiltä, mutta itse olisin tilanteessai varmasti niin raivoissani että nostaisin melkoisen metelin. Olen kovin pahoillani puolestasi, ja toivon ettei tämä tuu vaikuttamaan seuraavaan raskauteesi.
Sinullakin on jo kivakokoinen poitsu ja onnea hyväntuulisesta herrasta :).

Milenan tyttö on kyllä ihanan iso :). Ero meijän neitokaiseen on 2,7 kg ja 8,9 cm (ja ikäeroa kaksi viikkoa). Mielenkiintoista seurata vauvasi kasvua, kun omani on samaa sukupuolta ja melkein samanikäinen. Jänskättää että milloin meidän Ninna kirii kiinni :).

Itsestäni sen verran että käytiin miehen kanssa pitkä ja syvällinen keskustelu tästä lisälapsiasiasta ja päädyttiin siihen että molemmat tahoillaan miettii asiaa toisen näkövinkkelistä ja että tämä jää hautumaan siihen asti kunnes tämä ensimmäinen täyttää vuoden - ja sitten tehdään päätöksiä. Joka tapauksessa mieheni menee sterilisaatioon vuoden päästä joulukuussa. Hän myönsi ettei minun terveys ole ainoa syy haluttomuuteensa, vaan osittain hän ei vain halua kolmea lasta enempää (kylläpä minä vaan kadehdin teitä, joilla miehet olisivat valmiita tekemään vaikka neljä!). Hiukan epäreiluahan se on, hänellä kolme ja minulla vain yksi ja jos tälle minun ainokaiselle jotain sattuu..

Ps. Tietääkö kukaan, onko olemassa FB-ryhmää D-äideille/odottaville?
Eipä ainakaan ole tullut vastaan. Siitä vain perustamaan! ;)
[/quote]

Minä tosiaan päätin olla kaheli ja perustin tällaisen ryhmän, joten te rohkeat voitte käydä liittymässä ;).
-> https://www.facebook.com/groups/167926476736412/
Mutta toki en ota itseeni jos ette liity, täällä kun ollaan näin nimimerkkien takana, ns. "nimettöminä". Mutta kaveri-dee-mammoille voisitte mahdollisesti vinkata!
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: milja2010 - Lokakuu 02, 2013, 12:31:10 ip
Sankilpe: Meillä on yhteensä 6 lasta. 4 niistä on mun biologisia. Vanhin poika 12, sitten tyttö 11, sitten miehen mukana tullut tyttö 9 ja miehen mukana tullut poika 7 ja nämä pienet pojat toinen tänään 3v ja toinen 5kk. Kaikki 6 asuvat meillä ja olen äiti jokaiselle.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Sankilpe - Lokakuu 02, 2013, 12:52:00 ip
Vautsi, teillähän on aivan mahtava iso perhe! :) Pakko myöntää että hiukan kateeksi käy..
On teillä varmaan omat haasteetkin siinä mutta todellakin, teitä on siunattu :).
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Pussukka-81 - Lokakuu 02, 2013, 13:39:41 ip
Pussukka, pystyisikö esim. verikokeella selvittämään, onko sulle muodostunut niitä vasta-aineita? Jos ei, niin sittenhän tulevassa raskaudessa ei olisi ongelmaa. Ja sitten jos on, niin pitäisi varmaankin selvittää sun ja miehen veriryhmät. Niistä voisi arvioida todennäköisyyttä sille, että tuleva sikiö olisi veriryhmää Rh+, jolloin ongelmia saattaisi tulla. (Oletan siis ihan lukiobilsan tiedoilla, että tässä saattaisi olla kyse tuosta Rh-veriryhmiin liityvästä vasta-aineesta.)
Korjatkaahan, jos olen väärässä, mutta noiden vasta-aineiden määrä ei kai ole vakio vaan se voi vaihdella kovastikin. Rh- -veriryhmäläiseltä seurataan noita vasta-aineita kolmesti raskausaikana eli niiden syntymistä/kehittymistä seurataan aina tiheään. Vaikka alkuraskaudessa vasta-aineita ei vielä olisikaan muodostunut, saattaa niitä lopussa olla jo merkittävästi. Tuskin siis tässä vaiheessa otettu vasta-ainekoe toisi selvyyttä mahdolliseen seuraavaan raskauteen.

Ja mieshän meillä on Rh+, koska poikakin on. Jos mies olisikin Rh-, koko ongelmaa ei edes olisi. Sitä en sitten tiedä, että onko tietyillä veriryhmillä suurempi mahdollisuus muodostaa jotain tiettyä veriryhmää ja Rh-tekijää, mutta ainakin tuosta ensimmäisestä tuli Rh+...

No, pitää nyt pyytää asiasta lausunto ja selvitys. Katsotaan sitten eteenpäin. Ja kuten vikapainos kirjoittikin, välttämättä altistusta ei oo ees tapahtunut eikä näin ollen niitä huonoja vasta-aineitakaan muodostu. Tai näin ainakin minäkin oon ymmärtänyt. Mutta jospa se selvitys avaisi asiaa lisää...

En jotenkin jaksa olla nyt vihainen, vähän surullinen kylläkin ehkä. Mutta varmaan se vihakin sieltä vielä nousee, jos tämä unohdus vastoinkäymisiä tulevaisuudessa aiheuttaa. :-\
Ei pitäisi silti murehtia aina kaikkea etukäteen, mutta minkäs sitä luonteelleen voi. ::) ;)

Voi kun tekis mieli liittyä myös tuonne fb-ryhmään...muttamutta, haluanko saada täällä oleville nimimerkeille kasvot? Hmmm, toisaalta haluaisin, mutta toisaalta taas en. Molemmissa on puolensa. :) Entä onko tuo ryhmä suljettu vai salainen? Mietin, että jos se on vain suljettu, voiko mun kirjoitukset näkyä mun fb-kavereilleni seinäuutisissa? Sitä en nimittäin haluaisi.

Muoks. Eiku suljettuhan se näyttääkin olevan. Kai mä sit kuitenkin liityn. ;)
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Sankilpe - Lokakuu 02, 2013, 13:55:32 ip
Se on nyt suljettu eli ei näy uutiset/julkasut muille kuin ryhmäläisille. Sitten kun ryhmäkoko alkaa olla hyvä (eli ei liian iso) niin muutan sen salaiseksi jotta kaikki vois vapautuneesti kertoa omista vauva- ja raskausjutuistaan, tuntematta oloaan kytätyksi, siis sellaisten jäsenten osalta jotka ei kerro itestään mitään mutta lukee muitten juttuja.

Sulla on kyllä hyvä pointti että uskaltaako tulla mukaan ja "nähä" keitä on nimimerkkien takana :). Ite en ajattele pahana että mun koko nimi ja asuinpaikka jne on kaikkien tiedossa mutta taatusti monelle on kynnyskysymys ja juuri siksi en oikein olettanutkaan että kukaan innostuisi tästä. Mutta on meitä jo 9 jäsentä ja olen siitäkin todella kiitollinen. Ihanaa pientä ryhmää vähän haaveilenkin, että sais sellasen tiiviin yhteisön jossa jakaa iloja/suruja D-elämästä ja etenkin tästä raskaus/vauvahommasta. Ja jotenkin koen FB:n "helpommaksi", kun sitä käyttää päivittäin ja on niin kätevä tykätä toisten kommenteista. Täällähän pitää aina erikseen kommentoida jos pitää jonkun kirjoituksesta.

Mutta eipä sillä, en minä tätäkään palstaa aio unohtaa, täältähän koko innostus lähti ja täältä on paras tuki tullut raskausaikana! :)
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Hula1 - Lokakuu 02, 2013, 21:19:13 ip
Pussukka, luulin, että vasta-aineet näkyisivät heti verikokeessa, mutta ilmeisesti ne kehittyvät vasta raskauden aikana, jos ovat kehittyäkseen. Sori turhasta informaatiosta siis!

Yritin liittyä tuohon fb-ryhmään, mutta linkki ei toiminut. Vai onko ryhmässä jo niin paljon porukkaa, ettei mukaan enää mahdu?
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Pussukka-81 - Lokakuu 03, 2013, 12:56:05 ip
Noniin, nyt on laitettu synnärin ylilääkärille selvityspyyntö tuon anti-D-immunoglobuliinin unohtamisesta. Nyt vain odotellaan, että miten asia lähtee etenemään. Aattelin että lähestyn ensin osaston ylilääkäriä enkä suoraan ota yhteyttä esim. potilasasiamieheen. Tarkoituksenani ei oo alkaa räyhäämään tästä, vaan saada asiallinen selvitys tapahtuneesta. Kerron sitten lisää, kun on jotain raportoitavaa.

Kiitos teille, että sain aikaiseksi aloittaa tämän selvittelyn. :-*

Ja joo, liittykää tuonne fb-ryhmään! :)
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: dadda - Lokakuu 03, 2013, 23:30:08 ip
Täällähän sankilpe kertoilitkon jo kuulumisiasi! Ja kaikki muutkin. Ihanaa että niin moni on päässyt näin pitkälle, iloineen ja suruineen :)

Meillä asuu yhtäkkiä Iso Poika...
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Pussukka-81 - Lokakuu 04, 2013, 13:10:35 ip
Kiva kuulla daddastakin täällä. Iso poika. :-*

Omaa napaa:
Sain jo ylilääkäriltä yhteydenoton koskien tuota selvityspyyntöäni. Hienoa, että asia otettiin heti käsittelyyn. Tapahtumaa selvitetään ja minut kutsutaan keskustelemaan asiasta. Alkoi ihan jännittää. ;D Pitääkin aloittaa kysymysten kirjaaminen ylös, jotta muistan kysyä kaikesta mahdollisesta...
Tapahtunutta ei tietenkään enää saa tapahtumattomaksi, mutta iloitsen silti tästä, että asia lähti rullaamaan eteenpäin. :)

p.s. Mut ylennettiin (en ookaan ennen saanut ylennystä ;D ) tuon fb-ryhmän yhdeksi ylläpitäjäksi eli mullekin saa nyt laittaa liittymispyyntöä. En oo ennen tehnyt tällaista hommaa, mut käsittääkseni hommaa onnistuu ainakin siten, että lähetätte mulle s.postiosoitteenne (varmaan se, jonka ootte ilmoittaneet f.bookiin?). Ja KP:n yksärillä saan ne osoitteet näppärästi. Tervetuloa. :)

p.p.s. Pihlis vilahti täällä eilen. Toivoin kovasti, että oltaisiin kuultu hänestä jotain. :-\ :-*
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: milja2010 - Lokakuu 04, 2013, 14:00:55 ip
Mä toivon kovasti, ettette sitten jumiudu sinne fb:n puolelle. Mä en ole ollenkaan fb:ssa joten en voi tuohonkaan porukkaan liittyä. Joten toivon, että jatkossakin jaksatte täälläkin käydä kertoilemassa itsestänne. :)

Pihlajanmarjaa ajatellaan täälläkin usein. :-*
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: sinppu - Lokakuu 04, 2013, 16:40:42 ip
Pussukka, entä jos facebookissa ei oo näkyvillä s.postia ollenkaa?  ::) t: blondi joka ei tajuu  ;D
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Pussukka-81 - Lokakuu 04, 2013, 16:44:50 ip
Minäkin toivon, että keskustelu jatkuisi aktiivisena täälläkin, vaikka olenkin fb:ssa ja kyseisessä ryhmässä. Oon saanut täältä niin paljon kullanarvoisia vinkkejä sekä tukea monilta ihanilta, että haluan ehdottomasti tämän säilyvän. Pidän tärkeänä, että aina uudetkin löytäisivät täältä tukea ja saisivat kysymyksiinsä vastauksia.

Omalta osaltani ainakin siis pysyn täälläkin. Annetaanhan hyvän kiertää. :)

Mutta liittykäähän silti täältäkin mukaan pikimmiten, jos halua on. Ryhmässä nimittäin keskustellaan tällä hetkellä ryhmän koosta eli siitä, kuinka suureksi haluamme ryhmän kasvavan...ja minä tietty toivoisin täältä vielä teitä tärkeitä mukaan. :-*
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Pussukka-81 - Lokakuu 04, 2013, 16:48:52 ip
Joo, sinppu tuu mukaan! :-*
Öö, ei kai sen tarvitse ollakaan näkyvissä...ei mullakaan ole, mutta eikö rekisteröinnin yhteydessä oo tarvinnut joku s.postiosoite antaa? Mulla esim. on kirjautumistunnuksena s.postiosoite. Se voi kylläkin olla puh.nrokin. Hmm, pystyn varmaan lisäämään henkilönäkin...siinä vain voi olla se vaara, että lissän väärän henkilön, jos on muitakin samannimisiä. Vai osaako joku nyt auttaa hölmöä eli mua? ;D

Muoks. Ja facebookhan luo sulle @facebook.com (tai jotain) -tunnuksen automaattisesti. Se löytyy varmaan tiedoistasi. Silläkin varmaan saisi liitettyä?

MuoksMuoks. Ja voihan mulle lähettää yksärillä esim. oman nimensäkin ja kuvailee vaikka fb-profiilikuvaansa. jotta saan oikean henkilön liitettyä. Tai sitten voin pyydettäessä laittaa yksärillä oman nimeni, jolloin voi lähettää mulle viestin fb:n kautta. Sitenkin saan ainakin oikean henkilön liitettyä. :) Fb. näyttäisi löytävän kaks samannimistä, mutta mun profiilikuva on helppo. ;)
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Milan - Lokakuu 05, 2013, 17:55:13 ip
Ja Pirkanmaallahan on toiminut jo v 2007 D-mamma ryhmä. On tarkoitettu suunnittelu asteella, raskaaana ja jo äideille jolla on iso D. Meillä on huippu ryhmä ja mukaan mahtuu. Meillä on myös fb:ssä salainen ryhmä ja siihen saa osallistua jos haluaa. Tapaamisia on n kaksi lukukaudessa. seuraava marraskuulla kun menemme syömään porukalla.
Ryhmä toimii Tampereen yhdistyksen alla.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: dadda - Lokakuu 05, 2013, 18:40:54 ip
Sankilpen kanssa meinasimme alkuvuoteen Rovaniemelle myös vastaavanlaista d-tapaamista, ajankohdaksi sellainen ettävehtii seuraavaan yhdistyksen tiedotteeseen joka ilmestynee tammikuussa. Tervetulleeksi toivottelen jo nyt! Siis ihan vertaistukipohjalta, Tampereella taitaa olla oitotaho tai yhdistys mukana...?
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Milan - Lokakuu 06, 2013, 12:21:05 ip
Tampereellakin on ihan vertaistuki pohjalta. Ollaan sitten porukalla mietitty välillä teema iltoja. Viimeksi oli yhdessä sovittu teemaksi äidin jaksaminen synnytyksen jälkeen. Yleensä meillä on vähän nyyttäriä samalla ja kahvit ja tila yhdistyksen puolesta.  ;D
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Uljas - Lokakuu 06, 2013, 20:03:47 ip
Moikka, taas mulla on vierähtänyt kauhean pitkä tauko kirjoittelussa :o typerääkin typerämmät silmäni on vieny ajatukset ihan muihin maailmoihin.. silloin tällöin käyn täällä lukemassa viestejä :) Toi facebook ryhmä kuulostaa kivalta! Voisin liittyä jos olen tervetullut kirjoittelutauosta huolimatta :)

Meillä siis vietetään kohta kuopuksen 2v synttäreitä! Siihen kahteen vuoteen on kyllä mahtunut yhtä ja toista mutta kaiken kaikkiaan aika on mennyt nopeaan! Saas nähdä minkä kokoinen pikkutyttö meillä on ;) terveenä on onneksi molemmat ollu ja toivottavasti ovat jatkossakin! 2v mittoja jännitetään, onkohan nysä kasvanut tarpeeksi vai liikaa, täällä joillakin neuvolantädeillä on aina kommentoitavaa mitoista  ::)

muoks: Pussukka-81, laitoin sulle yv tätä kautta! Olis kiva päästä mukaan :)
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Pussukka-81 - Lokakuu 07, 2013, 00:14:00 ap
Kiva Uljas, kun kirjoittelit. Onnea kohta 2-vuotiaalle ja tsemppiä neuvolan mittauksiin! :)

Laitan sulle kutsun tuonne ryhmään. Ilmoittele jos ei onnistu, kokeillaan sitten uudestaan. :)
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Pussukka-81 - Lokakuu 07, 2013, 15:14:48 ip
Miten tää aika voikaan juosta näin nopeaan?!? Poika täyttää torstaina 10. päivä jo 4 kk. Käsittämätöntä! :o Vastahan se oli sellainen ruttunen risun vahvuisine käsineen ja jalkoineen, jota koskettaessa tuntui, että poika menee ihan justiinsa rikki. <3

Huomenna on pojan 4-kuukautisneuvola, saapi nähdä miten sälli on taas kasvanut. Pituutta tuntuu tulleen ainakin ihan hirveästi lisää. Sen takia poika varmaan tuntuukin kovin hoikalta kaverilta, saas nähdä suositellaanko meille jo soseetkin kunnolla mukaan tai jotain muuta.

Oma silmäkontrolli on pojan 4-kuukautispäivänä eli nyt tulevana torstaina. Jännittää, onko raskaus jättänyt jotain merkkejä silmiin ja myös kohonneen hobikseni vaikutuksia vähän jännäilen...no, ei se auta, on vain pakko raahautua reippaasti paikalle ja toivoa parasta.

Pojalle tuli myös lastenpoliaika marraskuun puolivälin jälkeen. Tämä on siis neljän kuukauden korjatun iän keskoskontrolli. Labrassakin pitäisi samalla käydä, en kylläkään yhtään tiedä, mitä kokeita pojasta ottavat. Kontrolliaika oli hoitajalle, lääkärille ja vielä fysioterapeutillekin, kattava paketti siis. Poika on kasvanut, kehittynyt ja edistynyt ainakin tähän asti todella hyvin, mutta silti tuleva kontrolli väkisinkin jännittää.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Pussukka-81 - Lokakuu 08, 2013, 21:11:09 ip
Terveisiä 4-kuukautisneuvolasta. Poika on 62 cm pitkä ja painaa 6465 g, tasaisesti kasvaa. Leluun tarttuminen oli vielä vähän hakusessa ja pään kannattelua mahallaan ollessa tulisi myös treenata lisää. Pojan korjattu ikähän on vasta 2,5 kk, joten lääkäri ei ollut kuitenkaan näistä mitenkään huolissaan. Enkä minä itekään oo. :P Eipä oo nimittäin oikien edes "treenattu" tuota leluun tarttumista. Kotiin päästessämme laitoin pojan rinnan päälle lelun pojan ollessa selällään lattialla ja poikahan tarttui siihen lähes samantien molemmilla käsillään ja vei lelun suuhunsa...eli "kehitysviivästymät" taitavatkin johtua siitä, ettei äiti oo tarjonnut pojalleen leluja. ;D

Lääkäri olis laittanut pojalle uusintakontrollin viiden kuukauden ikäisenä, ellei meillä ois jo lastenpoliaika odottamassa marraskuulle. Näköjään kuitenkin tarkkailevat näitä asioita ihan vakavasti. Ja kai se on toisaalta ihan hyväkin.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Uljas - Lokakuu 08, 2013, 21:41:39 ip
Hyvähän se on, että tarkkailevat, toisaalta tiedän kyllä enemmän kuin paremmin sen "antakaa mun lapsen olla" -tunteen ;) Kaikki taidot tulee ajallaan, meidän kuopus ei juurikaan liikkunu eteenpäin vielä 10kk neuvolassa. Jo tuli aikoja fysioterapiaan ja ylimääräistä neuvolakäyntiä varattiin. taisi olla seuraava päivä kun likka lähti liikkeelle ja yhden viikon sisällä oppi ryömimään ja nousemaan polvilleen ja siitä vielä seisomaan tukea vasten. Hyvillä mielin sai perua fyssarit ja neuvolat! Ja nythän tuo on ikäisekseen sellainen marakatti että oksat pois :o Eli ei syytä huoleen :)
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Pussukka-81 - Lokakuu 08, 2013, 22:07:27 ip
Joo, hyvähän se vain on. :)

Minähän oon ite istunut tuetta vasta yli 9-kuisena...äidiltäni oli neurologi silloin kysynyt, että pitääkö hän minua silti normaalina...no, normaalista en tiedä, mutta istua ainakin osaan nykyään vähän liiankin hyvin. ;D Tai ainakinliian pitkiä aikoja kerrallaan. ;)

Ja meillähän on tosiaan reilun kuukauden kuluttua lastenlääkäri- ja fysioterapiakäynnit. Fysioterapeutti tulee käymään myös kotona parin viikon kuluttua lähinnä ennaltaehkäisevästi. Näitä käyntejä ehkä vähän jännitän, vaikken huolissani pojasta olekaan. Mutta jännittäähän sen kuuleminen, että näkyykö ennenaikaisuus pojassa jotenkin...ja varmaan myös se jännittää, että jääkö pojasta lastenpolin asiakas. Tai ei se asiakkuus millään lailla haittaisi tai kiusaisi, vaan enemmänkin sen tiedostaminen, että poika tarvitsee polikontrolleja. Mutta nämä selviää sitten aikanaan. :)
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: milja2010 - Lokakuu 09, 2013, 07:33:06 ap
Pussukka: Tsemppiä, mutta onhan se älyttömän hieno juttu, että meillä täällä on näinkin hyvät järjestelmät, että lapsia seurataan tarkasti, jos jotain pientäkin ilmenee. :)

Eilen vauvan ja kahden vanhimman lapsen kanssa käyty Dipp-tutkimuksessa. Vauvalla oli vasta-aineita reippaasti veressä ollut edellisellä käynnillä, mutta niin niitä kuuluikin olla, kun oli vielä siinä vaiheessa mun vasta-aineita. Isommilla molemmilla ICA-arvo pikkuisen raja-arvon yläpuolella, kuten molemmilla ollut jo jonkun aikaa. Vauva oli nostanut parissa viikossa painoa puoli kiloa. Painoi nyt 7160g ja pituuttakin oli tullut puolitoista senttiä lisää 67,5cm. Hyvin siis lähti paino noususuuntaan kun kiinteät aloitettiin.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Uljas - Lokakuu 12, 2013, 14:41:38 ip
Mikäs toi Dipp on? muistan et esikoinen oli jossain tutkimuksessa mukana jossa kartoitettiin d:n riskigeeniä. Ajattelin että tottakai sillä se geeni on kun on mun lapsi mutta geenin kantajistakin vain murto-osa sairastuu. Kävi kuitenkin niin ettei hänellä ollut sitä geeniä! kuopusta taas ei ole tutkittu millään tavalla. Toisaalta en tiedä haluaisinko edes.. Tieto lisää tuskaa ::) Niin hartaasti toivon että molemmat sais olla terveitä!! :)
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Jessika - Lokakuu 13, 2013, 19:57:02 ip
Monesti olen miettinyt uskallanko edes kirjoitella tänne enää pitkääkin pidemmän hiljaisuuden jälkeen. Lukenut olen kutakuinkin jokaisen viestin, mutta aikaiseksi en ole kommentoida saanut. Puhelimella useimmiten joka ilta foorumilla seikkailen niin sillä heikompi kirjoitella.

Meillä neiti siis 1v 10kk, minä kovaa vauhtia järkkäämässä itselleni 2-v synttäristressiä. Viimeksi oli Hello Kitty teema, mikä nyt? :D Kovasti tuo kasvaa edelleen, kauhulla odotan 2v neuvolan tuloksia kun puolitoistavuotis mitat oli 83cm ja ~11kg. Tällähetkellä 92cm sopivat mutta vyötäröstään teltat, onneksi suurimmassa osassa on kiristys! Juoksee, kiipeilee ja kokeilee hiljaksiin rajojaan, puhuu äiti ja amna (anna) ja joitain satunnaisia sanoja silloin tällöin. Puhe jäi melko radikaalisti jalkoihin kun lähti liikkeelle, ei tuo tosin hiljaa ole melkeen ikinä. Neitokaisella niin omintakeinen oma kieli että oksat pois, pitäisi nauhottaa - saisi monet naurut jälkikäteen. Ja kun tätä omaa siansaksaa riittää niin ei tunnu olevan tuhoton kiire puhuakkaan niin että siitä joku saisi selkoa.

Ruokailun kanssa on melko sotaa, uhman tuoma herkku on "minä ite" ja "en syö". Välillä päiviä jolloin homma sujuu, välillä saadaan raivarit jo kun tajuaa syöttötuoliin joutuvansa. Sylissä syöminen ei onnistu eikä normi tuolilta. Noh, toivottavasti tämä vaihe selätetään mahdollisimman pian.
Ulkona rakastaa touhuta, saatiin muutama viikko sitten hiekkalaatikko valmiiksi ja siihen hiekat. Ja ilmeisimmin lehdet on pop, ainakin tänään syyskuvia otettiin sellaisella mairealla hymyllä lehtikasassa että huhhuh! Ja sen jälkeen neiti syöksyi jokaiseen pieneen kasaan jonka sain haravoitua.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: milja2010 - Lokakuu 14, 2013, 08:10:25 ap
Uljas: Noissa yliopistollisissa sairaaloissa otetaan napaverestä vanhempien halutessa tuo diabetesriskigeeni ja meillä kolmella näistä mun biologisista lapsista on tuo riskigeeni ja tuolla dipp-tutkimuksessa sitten seurataan vasta-aineiden kehittymistä, joka siis voi enteillä diabeteksen puhkeamista. Minäkään en osaa kauhean tarkasti selittää mitä kaikkea tuolla tutkitaan, vaikka jo 12v on siellä tullut käytyä lasten kanssa. :o

Jessika: Kiva kun palasit hiljaisuuden jälkeen! Tervetuloa takaisin! :)
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: milja2010 - Lokakuu 17, 2013, 08:41:25 ap
Välillä omia lääkärikuulumisia. Eilen d-lääkärillä tyksissä. Hoba oli laskenut 6.4%. Luulin, että se on vaan noussut kesäkuisesta 7.6%sta, joten oli todellinen positiivinen yllätys. Ilmeisesti ne sokerit ei sitten niin paljon olekaan olleet korkeilla mitä luulin. Kolesteroli tais olla 3.2, hyvän osuus siitä 1.4. Kilpirauhasarvoissa oli jossain jotain häikkää, mut en muista missä niistä. Kuitenkin joku arvo viittasi ylitoiminnan puolelle ja kuukauden päästä kontrolli. Unohdin sitten pyytää tulosteen noista labroista, tyhmä minä.  >:( Sensoreita sain 7kpl mukaan. Niillä pitäs pärjätä nyt sitten helmikuuhun asti. Periaatteessa saan 1 sensorin kuussa, mutta nyt sain sitten muutaman ylimääräisen, kun muistelin että olen saanut vasta 3 synnytyksen jälkeen. Vaikka vauva on jo 5kk. Raskausaikana sain 2/kk.

Täällä sairastellaan kun on koulusta syysloma. Ekaluokkailaisella on ilmeisesti parvorokko ja on ollut sunnuntaista asti kuumeessa. Miehellä ilmeisesti angiina, tänään selviää nielunäytteen vastaukset ja 3v:llä alkamassa taas nuha. Vauva on sentään ollut nyt noin viikon verran terve, joten hänellekin seuraavaa flunssaa odotellessa, kun isommatkinkin sairastaa.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: RiMa - Lokakuu 22, 2013, 13:17:33 ip
Kiva, kun tänne on ilmestynyt erilaisia kuulumisia!

Omat kuulumiset ovat nyt tätä, että palasin töihin n. kuukausi sitten. Paikka on entinen ja tiesin kyllä, että isot muutoksen tuulet ovat pyyhkineet täällä. Mutta enpä ihan ollut täysin ymmärtänyt, että millaiset... Oma tilanne on se, että tod.näk. ennen joulua pyörittelen lähinnä peukaloitani. Ja se johtuu siitä, että kun toisen ammattiryhmän edustajia on liian vähän, niin minun ammattiryhmäni työntekijät ovat sitten ilman töitä. Meillä on tällaiset moniammattilliset kuviot, niin yhden ammatin edustuksen puute vaikuttaa kaikkeen. Mutta ei auta, josko tämä tilanne joskus muuttuu. Odottelen vielä myös tietoa siitä, pääsenkö siihen pitkään koulutukseen, johon olen hakenut. Senkin pitäisi selvitä ehkä marraskuussa.

Töihin paluun myötä sokerit seikkailevat taas aivan miten sattuu. Pahinta on lounaan jälkeinen nousu. Ainoa lounasruoka mikä tähän mennessä on toiminut, on ollut puuro. Mutta en halua sitä joka päivä syödä. Tänään kokeilin sienikeitto+salaatti+sämpylä (arvioin, että n. 40gHH) ja pistin sille 10 yksikköä Humalogia. Lähtösokerit pikkaisen liian korkea 8,4 ja nyt 2h syömisen jälkeen 14,8. Ei paljon naurata. Olen myös jakanut Lantuksen kahteen annokseen, josko se auttaisi paremmin tähän puolenpäivän ja iltapäivän piikkiin. Viime viikon kun olin kotona syyslomalla, niin Lantuksen jakaminen meinasi vetää iltapäivällä hypoille, jos ei ollut lounaan kanssa tarkkana. Kai tuota Lantusta on vielä rukattava. Saan sensoroinnin marraskuussa, toivottavasti se kertoisi jotakin. Olen myös miettinyt Leverminiin siirtymistä, mutta jos sen korvattavuus on taas katkolla niin enpä tiedä. Ja pumppu ei houkuttele yhtään.

Mutta lapset onneksi kasvavat ja porskuttavat eteenpäin. Paitsi kuopus, joka ei ymmärrä yhtään lunta. Meillä on siis lunta vielä maassa ja lapsiparka ei käsitä, että siinäkin voi kävellä. Kovasti odotamme, että hän alkaisi myös puhua sanoja selkeämmin. Ikää on nyt 1v9kk ja joitakin sanoja tulee, mutta aika epäselviä ja vaatii tulkintaa. Siskonsa puhui saman ikäisenä jo kahden sanan "lauseita". Mutta omanlaisiansa toki ovat molemmat ja "puhetta" kuopuksella tulee koko ajan, ei vaan äiti ymmärrä ihan kaikkea.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Uljas - Lokakuu 29, 2013, 14:49:34 ip

Mutta lapset onneksi kasvavat ja porskuttavat eteenpäin. Paitsi kuopus, joka ei ymmärrä yhtään lunta. Meillä on siis lunta vielä maassa ja lapsiparka ei käsitä, että siinäkin voi kävellä. Kovasti odotamme, että hän alkaisi myös puhua sanoja selkeämmin. Ikää on nyt 1v9kk ja joitakin sanoja tulee, mutta aika epäselviä ja vaatii tulkintaa. Siskonsa puhui saman ikäisenä jo kahden sanan "lauseita". Mutta omanlaisiansa toki ovat molemmat ja "puhetta" kuopuksella tulee koko ajan, ei vaan äiti ymmärrä ihan kaikkea.

Oo, teillä on jo lunta!! Täällä etelässä on vaan sysimustaa ja märkää, plääh! Mun kuopus ei kans juuri mitään puhua pukahtanut tuossa iässä. Ymmärsi kyllä aivan kaiken. Sitten ihan yhtäkkiä, pari kk sitten alkoi puheripuli :D Enää ei varmaan ole sanaa mitä se ei osais sanoa! tai no "ja" -sanaa ei käytä eli lauseet ovat parin sanan luetteloita. Ikää nyt just 2v. Esikoinen höpötteli tuossa iässä jo selkeitä 3-sanaisia lauseita ja aika pian paljon pidempiäkin. Mutta siitä on kyllä sanottu että puheen kehitys on ollut paljon edellä ikäisiään. Taitaa tuo kuopus olla sit ihan normaali ja minä vaan ihmettelin kun on tottunut jutustelemaan jo ihan pienen lapsen kanssa :D

Tyttö kävi 2v neuvolassa. Luulin että painokäyrä menee pilviin, syö vähintään yhtä paljon, ellei enemmänkin kuin 4v siskonsa! Mutta ihan 0-käyrillä mentiin. 85cm ja 12kg. Iso-sisko oli kesällä 103cm ja 17kg.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: dadda - Lokakuu 29, 2013, 15:03:42 ip
Kivoja kuulumisia:)

Oppisikin puhumaan, olisi monesti helpompi ymmärtää että mitä nyt tahtoo...vaikka aika selkeä onkin.

Meillä tosiaan mennyt öitä pipariksi, lapsi herännyt liikaa (siis ei vaan etsimään tuttiaan jolloin yleensä vaipuu takaisin uneen saman tien) kesken unien ja huuto kiihtynyt, viereen rauhoittuu mutta ei saa unta ja potkii ja pyörii ja väsyy ja turhautuu ja huutaa ja...ei huoli normilohtuja, kuten syliä tai tuttia, pahenee vaan. Pahin oli viime viikolla kun valvoi 4 tuntia, yhdestä viiteen...ja välillä ihan ok öitä. Mutta että on eroa olossa ja mielentilassa kun on saanut nukkua ja kun ei ole...ja aamusokeritkin korkeammalla. Olo kuin humalaisella. Mieluummin vaikka heräilisin useammin tuttia laittamaan ja nukkuisin pätkissä kuin valvoisin tuntikaupalla.

Kestovaippalainaamosta lainattiin isompia malleja, sitä on niin jämähtänyt niihin mitä on vaikkei enää mahdu eikä pidä jne. Olipa yks tosi hyvä malli, ihan erilainen kuin muut mutta katsoin netistä hintaa uutena...huh. Villaimuja voisi kokeilla! Jos vaikka pesis pari villapaitaa huovaksi koneessa ja leikkais,,,
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: caroline - Marraskuu 05, 2013, 11:54:14 ap
Seurailen aina välillä täältä taustalta mitä muille kuuluu. Täällä voidaan hyvin. Tyttö on nyt 4,5kk ja kasvaa hyvin omalla maidolla. Kiinteitä pitäisi aloitella, mutta en ole vielä jaksanut paneutua asiaan. Yöt nukutaan heräämättä n. klo 20-07... Yösyömiset loppui jo kolmisen viikkoa sitten. En tiedä mitä oon tehnyt oikein  ;D

Sateinen keli vähän tökkii. Ei jaksais lähteä ulos vaunulenkille. Mahaa on edelleen jäljellä ja viimeksi diabeteshoitaja kehtasi arvostella mun painoa... Jota on siis 3 kg enemmän kun ennen raskautta...

Pieniä vaatteita vein eilen kirpparille kassillisen. Ihana saada tilaa kaappeihin mutta toisaalta niin haikea ajatus se, että meidän vauvat on nyt tässä.  :)
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Hula1 - Marraskuu 05, 2013, 21:31:29 ip
Kyselin velli-/puuro-ohjeita joku aika sitten. Tällaisiin päädyin: maissijauhosta tai täysjyväriisijauhosta 2 osaa vettä, 1 osa jauhoja. Keitetään muutama minuutti mikrossa tai kattilassa. Sekaan jauhemaista äidinmaidonkorviketta 2-3 mittalusikallista. Tällä tulee puuroa, velliä jos haluaa, niin enemmän vettä (ja korvikejauhetta).

Kokeilin aluksi käyttää myös nestemäistä koviketta, mutta ainakin mikrossa se vain kiehui yli kupista ja puurosta tuli klimppistä. Jauhe toimii paremmin. Äidinmaitoakin jotkut lypsävät puuroon, mutta siihen en ole itse jaksanut ryhtyä.

Muuten meille kuuluu hyvää. Poika herää enää 1 kerran aamuyöllä. Oppi joku viikko sitten ryömimään, ja nyt ottaa kovasti konttausasentoa!
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: milja2010 - Marraskuu 05, 2013, 21:34:14 ip
Mä olen niin kade caroline. Mä en ole varmaan kahteen kuukauteen nukkunut yli tuntia putkeen mikään yö. Vauvan lisäksi toisiksi nuorin herättää 1-4krt yössä ja nyt viimeiset viikot myös 3 .nuorin sillointällöin, kun ollut kipeä.  Viikko sitten 2. nuorin sai kuurin korviin ja  sitkeään silmätulehdukseen. Tänään vauva ja 3. korvatulehdukseen. Vauva sai  reilu viikko sitten refluksiin uudet lääkkeet, mutta sairastui tuohon flunssaan saman tien niin en tiedä vielä auttaako se. Itse eilisestä asti myös kuumeessa, mut se on pitänyt vaan unohtaa nyt ja mennä särkylääkkeen voimalla, kun mies on työreissuissa ja lapset kipeenä.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Hula1 - Marraskuu 05, 2013, 21:38:30 ip
Milja, kuulostaa tosi rankalta, tsemppiä!

Caroline, päästä toisesta korvasta ulos painoon liittyvä kommentointi. Ihan turhaa höpöttää muutamasta kilosta, kun raskaus on vasta päättynyt vähän aikaa sitten! Itse ainakin aion ajatella painoasioita vasta aikaisintaan kun vauva on täyttänyt vuoden ja imetys loppuu...
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: milja2010 - Marraskuu 05, 2013, 22:14:31 ip
Kiitos hula! :-* Positiivista tässä kuitenkin se, että meillä ei enää kukaan jää itkemään yöllä vaan jokaisen saa suht helposti rauhottumaan. Vauva rauhottuu tissillä, 2. sänkyyn peittelyllä ja 3tta auttaa sitten lääkkeet kun herättelee vaan kipeänä ollessaan. 3. nuorin sai vielä 6 vuotiaana yöllisiä kauhukohtauksia, joihin ei auttanut mikään. Se on rasittavaa kun tekee mitä tahansa ja mikään ei auta kuin toinen huutaa suoraa huutoa.

Ainiin 6kk neuvolakin oli tossa vajaa 2 viikkoa sitten. Vauva oli spurtannut kasvussa. Pitkä 69.5cm ukkeli ja painoakin jo himpun alle 7,7kg. Sai rokotukset vasta nyt, kun 5kk neuvolassa oli kovassa flunssassa. Nyt oli vaan pientä nuhaa. Meillä harjoitellaan nyt ryömimistä. Pieniä matkoja viitsii edetä lelujen perään. Tosin mieluiten hakee jotain papereita jos niitä lattialta löytyy. :) Parhaiten viihtyy kävelytuolissa, jolla kulkee ympäri keittiötä ja repii alas kaikki mihin ylettyy. Siinä on ilmeisesti hyvä olla refluksin kannalta kun on pystyasento. Missään ei kyllä viihdy kovin pitkiä aikoja ilman seuraa, mutta onneksi tuo meidän 3v tykkää leikkiä pikkuveljen kanssa, niin äiti ehtii tehdä kotityöt jossain välissä.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: dadda - Marraskuu 06, 2013, 10:42:33 ap
Kiva kuulla susta caroline! Ja öitänne kadehdin..meillä oli taas sellainen aamuyöherääminen, ja otin viereen ettei huudolla herättäisi koko taloa, niin nyt poika ilmoitti itse (ryömi puoliunessa mun päälle omaa sänkyä päin ja alkoi käsillä viittoa siihen suuntaan) puolen tunnin päästä että omassa sängyssä tulis uni paremmin, ja tulikin :)

Miljalle voimia! Olet sankari. Musta ja mun miehestä ei taitais tuollaiseen olla, ja siksi meille sopiva lapsiluku onkin tämä kaksi :) . Vaikka haikeaa on täälläkin, kun kuopuksen hoitopaikka varmistui eilen - palaan siis töihin tammikuussa, 80% työajalla. Pääsi samaan tarhaan kuin esikoinen niin napattiin paikka vaikka alunperin oli perhepäivähoito etusijalla, ei uskallettu jäädä odottamaan paikkaa pidempään. Näin eilen labrassa pariviikkoisen vauvan ja että se oli IHANA...
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: milja2010 - Marraskuu 06, 2013, 13:43:21 ip
Miljalle voimia! Olet sankari. Musta ja mun miehestä ei taitais tuollaiseen olla, ja siksi meille sopiva lapsiluku onkin tämä kaksi :)

Kiitos dadda! :-* Enpä tästä sankaruudesta tiedä. Elämä on oikeastaan vaan heittänyt mut tähän suurperheen äidin arkeen... Olen itse isosta perheestä ja nuorempana ajattelin, ettei mulla ikinä itsellä tule olemaan isoa perhettä. Noh... mun lapsuuden perheessä oli 12 lasta joten en sitten sinne asti kuitenkaan ole ehtinyt, kun meidän lapsiluku lienee nyt tässä, ellei joku korkeampi voima toisin päätä :P Ei munkaan miehestä taida olla tähän arkeen oikein kunnolla, siksi se kai onkin aina töissä. :o Toisaalta se taas mahdollistaa sitten sen, että olen kotona pidempään kun pelkän äitiysloman ajan.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: dadda - Marraskuu 06, 2013, 14:10:26 ip
Jep, kukin tavallaan! Ja kummasti sitä venyy sitten siihen tilanteeseen mikä on.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: vikapainos - Marraskuu 06, 2013, 21:12:44 ip
Caroline, minusta on aika outoa että johonkin 3 kiloon puututaan, vielä noin vähän aikaa synnytyksestä kuitenkin. Mullakin on vielä 4 kg jotka istuu sitkeästi vaikka mitä tekisi, mutta luulenpa että se johtuu ihan unenpuutteesta ja stressistä jota meidän arki tällä hetkellä sisältää vähän liikaa. Voi kun meilläkin nukuttaisiin öitä!

Milja2010, ihan kuin omalta näppikseltä olisi tuo tekstisi ollut! Meillä myös vauvalla refluksi edelleen vaivaa, ja 4 korvatulehdusta ehti olla ennen kuin laitettiin putket. Korvat eivät todennäköisesti lopussa olleet oikein kunnolla terveet missään välissä, vaan antibioottikuurin jälkeen heti pamahtivat täyteen nestettä ja tulehtuivat uudestaan (refluksi ja allergiat lisäävät kuulemma tätä taipumusta). Nyt jännätään, mitä tapahtuu putkien kanssa, yksi vuodontapainen on ollut ja siihen menee nyt korvatippoja. Myös 2,5-vuotiaalla on parhaillaan korvissa tulehdus, kun putket lakkasivat alkusyksystä toimimasta, saa nähdä alkaako hänellä kierre uudestaan. Univelkaa kerrytetään täälläkin, molemmat heräilevät ja herättelevät useampia kertoja yössä. Ja minä myös olen ollut reilun viikon flunssassa näiden pienten lisäksi, ei ole herkkua :(. Edelleen ihmettelen, miten pystyt milja2010 hoitamaan arjen noin monen lapsen kanssa, jos mieskin vielä reissaa!

Vauvalla tulee ensi viikolla jo 7 kk täyteen, mutta ei vielä ryömi tai liiku muutenkaan eteenpäin. Väkkäränä pyörii ympäri napa akselina, ja hiukan peruuttelee, isosisko teki tässä iässä täsmälleen samaa. Hinku eteenpäin on kyllä kova ja huuto kamala, kun ei pääse minne haluaa vaan vahingossa aina muualle. Pieni istuu jo kyllä melkoisen tukevasti ilman tukea, ei itse vielä nouse mutta töpöttää kuin tatti jos istumaan laittaa. Poimii istualtaan leluja lattialta ja tykkää heitellä niitä ympäriinsä, kun kuuluu kiva ääni (ja sitten taas harmittaa, kun menee liian kauas eikä itse pääse hakemaan...). 2 ensimmäistä hammasta tuli vajaat 2 viikkoa sitten, sekin tapahtui tasan samanikäisenä kuin isommalla! Voisinkin tässä tehdä pienen ennustuksen loppuvuoden kulusta: konttausasento löytyy marras-joulukuun vaihteessa, istumaan nousee itse joulukuun puolivälissä ja heti joulun jälkeen lähtee vihdoin liikkeelle myös eteenpäin. Katsotaan miten lähelle osun ;D

Oma D edelleen ihan vasemman käden hoidossa, sekin vähän ahdistaa...
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: milja2010 - Marraskuu 07, 2013, 07:52:33 ap
Vikapainos: Pidetään positiivisena sitä, että on ees sen vasemman käden hoidossa tämä D. :o Ei kaikkea vaan millään jaksa kerrallaan!
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: puunukke - Marraskuu 07, 2013, 22:57:25 ip
Heps.
Meillä Toisiks nuorimmlla on nyt dipp tutkimuksen kokeissa 2 vasta-ainearvoa vähän kohollaan. Yks oli muutama mittauskerta kun ennnen ei ollu mitään ja nyt sit tosiaan kaks. Saa nähä tuleeko tosta äiteensä seuraaja dee rintamalla. Toivottavasti ei.
Nuorimmainen 1,5v tirppanen. Mitat oli 80cm ja 8925g neuvolassa :D Sanoja tulee jonnin verran ja kovaa vauhtia juoksentelee <3
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: dadda - Marraskuu 07, 2013, 23:12:20 ip
Pidetään peukkuja ettei!
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: milja2010 - Marraskuu 08, 2013, 07:54:26 ap
puunukelle peukkuja! Meidän nyt 11v tytöllä oli ehkä joskus 4-5 vuotiaana jonkun aikaa 2 vasta-ainetta vähän koholla, mutta sitten ne molemmat palasi normitasolle ja nyt on taas ollut muutaman viimeisen kerran 1 vasta-aineista koholla. 12v pojalla oli myös joskus ihan pienenä 2 vasta-ainetta muutaman kerran pikkuisen koholla ja ne normalisoitui myös ja sen jälkeen on ollut normitasolla koko ajan. Toivotaan, että teilläkin palataan normitasolle!!
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Annu-80 - Marraskuu 08, 2013, 22:05:35 ip
Meiltäkin kuulumisia pienen tauon jälkeen:
Oikein mukavasti menee! Tyttö tykkää olla mukana kaikenlaisissa touhuissa. Aamuisin onneksi viihtyy hetken aikaa itsekseen, että ehtii itse esim. harjata hiukset ja syödä aamupalan. Pikkuinen tykkää hurjasti vaunulenkeistä ja rintareppuretkistä ja muutenkin siitä, että paikat ja maisemat vaihtuu. Koko päivä kotona niin alkaa hermo mennä vähän yhdellä kuin toisellakin... :) Ollaan käyty mainiossa äiti-vauva-jumpassa, josta tyttö tykkää hurjasti. Ja treeni saa itsellä hien virtaamaan ja lihakset sopivasti jumiin.

Miehellä on menossa hurja loppurutistus ison projektin kanssa. Hän on tehnyt töitä kesän alusta lähtien lähes 14 tuntia päivässä. Välillä on minulla ollut väsynyt ja yksinäinen olo kun hän ei ole vauvan kanssa paljoa ehtinyt olla. Mutta onneksi projekti loppuu kohta. Sitten ehditään yhdessä liikkua enemmän, jotta saan itseni parempaan kuntoon. Minultakin d-hoitaja viimeksi vähän kyseli painon suhteen. Ei minulla ole enää kuin 3-4 kiloa mukavaan painoon ja pari kiloa painoon ennen raskautta. En ota stressiä asiasta enkä laihduta imetysaikana. Ensi kesänä ehtii sitten puputtaa salaattia jotta lähtee viimeiset kilot. Näin olen ajatellut. Jostain äitiyskirjasta muuten luin, että kroppa pitäisi kiinni joistain kiloista imetysajan, jotta lapselle varmasti riittää ruokaa. Kun imetys loppuu, olisi viimeisistä kiloista kirjan mukaan helpompi päästä eroon kuin imetysaikana. Tiedä nyt sitten, kuulostaa sinällään kyllä ihan loogiselta.

D-hoitoa olen hiukan taas kirinyt, pitkän tarve on nyt jotenkin (taas) sekaisin/muuttunut. Ärsyttää kun iltapäivällä käydään matalalla ja illalla nousee jos ei pistä. Yöllä saattaa olla hiukan liikaa pitkää, mutta välillä ollaan pilvissä. Rasittavaa. Noh, jospa tämäkin järkiintyisi sitten kun imetys joskus keväällä loppuu. Hobis ei onneksi ollut noussut taivaisiin, 7,6 taisi olla syyskuussa. Tuosta sain kaksi päinvastaista kommenttia: d-hoitaja piti hyvänä ja turvallisena imetysajalle, d-lääkäri taas moitti kun pitäisi olla alle 7,5. Joojoo, nyt on hiukan hankalaa kun heittelee niin paljon. Silmänpohjakuvien tuloksia olen unohtanut kysyä, hirvittää. Eniten huolta kuitenkin herätti kaksi kertaa tehty yökeräys, kun kummallakin kerralla oltiin arvossa 80. Eli selvästi mikroalbuminuriaa. Aikaisemmin minulla on keikkunut raja-arvon molemmin puolin monta vuotta. D-lekuri ei taas ollut ihan tilanteen tasalla kun alkoi hössöttää ace-estäjästä. Jouduin keskeyttämään että olen syönyt sitä noin 15 vuotta... Nyt en vielä ole syönyt, kun jotenkin luin lääkeselostetta että voisi vaikuttaa imetykseen. D-hoitajalta kun kysyin toisen tuloksen yhteydessä, että voiko raskaus olla syynä tähän, niin hän vaan vastasi ettei tiedä. Näin hyvin täällä. Noh, kuukauden päästä vielä kolmas keräys ja sitten ihmetellään mitä tehdään jos on edelleen koholla. Onko täällä ketään, jolla arvot olisivat laskeneet takaisin normaaleiksi/lähelle normaalia jonkin aikaa raskauden jälkeen? Mites teillä, kenellä oli isommin myrkytystä? Minulla oli vain hyvin lievääihan loppuvaiheessa, mutta mietin, että voisiko se olla kuitenkin syynä. Noh, täytyy vaan odottaa se kolmas mittaus ja murehtia vasta sitten.

Vauva kasvaa päänympäryksen ja painon osalta hyvin käyrillä, mutta pituus ei meinaa pysyä mukana. Hiukan huolestuttaa. Toivottavasti kiinteät alkaa pikku hiljaa auttaa. Meillä on syöty noin neljä viikkoa jo hedelmä- ja kasvissoseita ja puuroa. Olen keittänyt puuron vain veteen ja tarjonnut hedelmäsoseen kanssa. Seuraavaksi pitäisi kokeilla lihaa. Meillä meni yöt sekaisin kun aloitettiin, vasta noin viikko ollaan jälleen nukuttu yksi pitempi, noin 6-7 tunnin pätkä. Mutta onneksi taas! Tällä viikolla on kiinteiden syönti muutenkin alkanut sujua paremmin ja määrä kasvaa.

Meillä siis nyt kuusikuinen tyttö, kääntyy kovasti vatsalleen ja halu liikkua on kova. Eteenpäin ei pääse, mutta mahallaan pyörii kyllä ympyrää. Ja välillä menee vahingossa taaksepäin kun nostaa itseään käsillä niin paljon. Haluaa kovasti istua, mutta ei vielä itse pysty. Ja kävelyharjoitukset ja pomppiminen on hauskaa. Toisen iloista puuhastelua on todella hauska seurata. Ja ihana kuunnella iloisia, kiljahtelevia tarinoita! Tyttö on todella tyytyväinen ja iloinen tapaus. Päivähoitovaihtoehdot pitäisi miettiä, mennäkö töihin keväällä vai kitkutellako jotenkin kesän yli ja vasta elokuussa.

Pääosin siis oikein mukavasti menee! Toivottavasti jatkuukin yhtä hyvin.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Nuuna - Marraskuu 08, 2013, 23:42:45 ip
Huoh, kirjoitin tekstin ja sit se vaan katos  :o
Mutta siis Annu: miulla on kanssa ollut nyt puolen vuoden aikana kahdella kerralla yökeräyksen arvot koholla ja tähän lääkäri sanoi, että katsellaan niitä arvoja sitten kun olen lopettanut imettämisen. Samaa lääkäri sanoi myös koholla olevasta kolesterolista. Itse kyllä vähän säikähdin sitä kolesterolia ja oon nyt yrittäny kyttäillä rasvojen laatuja enemmän. Onko tuo ace-estäjä siis se munuaisia suojaava lääke, oon ihan pihalla, kun ei oo ennen ollut tarvetta tietää tämmöisistä. Mielestäni miun serkulla oli molempien raskauksien jälkeen juurikin samat arvot koholla ja sitten ne laski takaisin (serkulla siis myös dee). ja vielä pakko sanoa, että miulla oli myös hobis 7.6 ja lääkäri sekä hoitaja kehuivat sen hyväksi. Hoitaja jopa sanoi, että eikun uutta lasta vaan tekemään(mihin kyllä vastasin, että eiköhän tässä yhdessäkin ole vähäksi aikaa tekemistä), että näin erilaisia kommentteja voi ammattilaisilta saada! :D
Täällä neiti kiipeilee kaikkialle, muutaman kerran on mätkähtänyt sohvalta alas ja sitten on komeat mustelmat otsassa. Parin viikon päästä vietetään 1 v. synttäreitä..
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: dadda - Marraskuu 09, 2013, 12:33:08 ip
Kivoja kuulumisia!

Mullahan oli tosi korkeella prodet ekan synnytyksen jälkeen, kun sain myrkytyksen. Kesti liki 2 vuotta että palasivat normaaleiksi, jossa ovat sen jälkeen olleet, eikä toisessa raskaudessa ollut mitään. Eli kyllä varmaan siis palautuvat! Puoli vuotta on lyhyt aika synnytyksestä kaikin puolin kropan ja mielen palautua, painon, sokereiden ja muun suhteen. Mun mielestä mistään ei oikein kannata stressata vauvavuoden eikä varsinkaan imetyksen aikana, kuhan ei ole koko ajan hypon rajamailla. Imetys toisaalta laskee hitaasti painoa kun vie energiaa, ja sen loppuessa kantsii sitten tarkistaa syömisiä ettei ala paino kertymään kun energiantarve vähenee. Mulla oli raskausaikana korkea kolesteroli ja siitä lääkäri sanoi, että johtuu raskaudesta. Saa nähdä mitä oli nyt.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Pussukka-81 - Marraskuu 11, 2013, 20:18:44 ip
Heippa pitkästä aikaa! Aina on mukamas niin kova kiire, ettei ehdi edes nopeasti kuulumisia kirjoitella. Ja sitten mitä pidempään kirjoittamista pitkittää, sitä suuremmaksi kynnys kasvaa kun päivitettäviä asioita ehtii kertyä niin paljon. ;) Mutta jospa edes vähäsen kuulumisiamme kertoilisin.

Poika täytti eilen 5 kk, mukavasti miehen ekana isänpäivänä. :) 5kk-neuvolassa painoa oli kertynyt 7090g ja pituutta 65cm, paino menee 0-käyrällä ja pituus tällä hetkellä pikkuisen 0-käyrän alapuolella, sopusuhtainen pieni mies joka tapauksessa. :) Kääntyminen ei vielä onnistu, vaan edelleen poika pääsee vasta kyljelleen. Kuitenkin kun kylkiasennossa pikkuisen pepusta tuuppaa, poika kellahtaa masulleen eli eiköhän sinne kohta kierähdetä ihan itsekin. Selällään ollessaan pyörii kyllä itsensä ympäri (vai miten se kuuluu sanoa, napa on siis keskipisteenä ;D ). Kovasti poika tarkkailee ympäristöään ja on hirmu kiinnostunut erityisesti mun ja mieheni liikkeistä ja esim. kotitöiden tarkkailemisesta. Leluihin tarttuu jo tomerasti ja kaikki mitä saa käteensä, menee tietysti myös suuhun. Juttujakin riittää jo tosi paljon ja jokeltelussa on alkanut olla paljon erilaisia sävyjä. Hauskaa. :) Sälli on kaikinpuolin oikein hyväntuulinen tapaus ja mitä mainioin seuramies.

Poika on nukkunut alle kolmikuisesta ehjiä öitä, mikä on ollut aivan taivaallista! Sitä ennenkin poika heräsi vain kerran yössä (yhden käden sormilla laskettavissa ne yöt, jolloin heräsi kahdesti), joten onhan tuo ollut luonnostaan hyvä nukkuja aina. Imetys alkaa vedellä viimeisiään. Kuukauden verran oon imettänyt enää 1-2 krt/vrk ja maidoneritys onkin hiipunut tietty samassa suhteessa. Mutta nyt poika on jo tovin kieltäytynyt rinnasta ja saanut kunnon rintaraivareita (ei varmaan saa sieltä enää riittävästi), joten imetys taitaa alkaa olla nyt tässä. Turhaan kiusaan meitä kumpaakaan. Pumppaamista oon yrittänyt, mut pumpulla en saa ulos kuin aivan olemattomia määriä, joten en näe sitä enää vaihtoehtona tässä vaiheessa. Eilen poika suostui lähes viikon tauon jälkeen yllättäen syömään rinnalta, mutta tänään ei taas ole onnistunut. Minulle tää on varmaan suurempi luopumistuska kuin pojalle. ;) Maidon (rinta+korvike) lisäksi menee riisivelliä aamuisin ja iltaisin sekä soseita (bataatti, peruna, banaani tähän mennessä kokeiltu). Huomenna listaan lisätään porkkana, seuraavaksi kana ja sitten riisipuuro sekä marja- ja hedelmäsoseet. Poika syö mielellään soseita. Meinaa aina vain mennä hermot, kun lusikkaa pitää välillä täyttää ja ruokavirtaan tulee pakollinen katkos. ;)

Ensi viikolla on lastenpolille aika keskoskontrolliin. Välillä jännittää, mutta välillä taas ei yhtään. Poika on tullut kehityksessään ehkä aavistuksen kalenteri-ikäisiään jäljessä, mutta edistyminen on kuitenkin ollut tosi hyvää ja nopeaa.

Omahoitoni on aivan retuperällä. Huoh. Mutta jospa löytäisin taas tsemppiä siihenkin, kun imetys loppuu ja elämä tulee tietyllä tavalla sen myötä seesteisemmäksi. Tai siis lähinnä verensokerit tulevat ennustettavammiksi tai niin ainakin toivon. ;)

Kävin myös juttelemassa synnärillä siitä synnytyksen aikana unohdetusta anti-D-immunoglobuliinista. Tai siis sehän pistettiin kyllä, mutta liian myöhään. Selvä hoitovirhehän siinä on tapahtunut eikä unohdusta voi tietenkään millään tavalla puolustella. Sellainen rutiinitoimenpide ei olisi saanut unohtua. No, lähinnä mua kiinnosti se, että miten tää vaikuttaa meen tulevaisuuteen mahdollisen seuraavan raskauden kannalta. Ja että onko tämän myötä vasta-aiheita niin paljon, ettei uutta raskautta edes suositella. Lääkärin mukaan tämän unohduksen takia ei tarvitse haudata raskaushaaveita. Seuraava raskaus voi mennä hyvin, aika hyvin, huonosti tai tosi huonosti. Sitä ei voi etukäteen mistään tietää. Pahimmat vasta-ainekomplikaatiothan ovat aivan hirveitä, mitä tästä voi seuraavaan raskauteen seurata, mut en mä viitsi niitä nyt edes miettiä. Ei tässä nyt muutenkaan oo mahdollinen seuraava raskaus vielä millään tavalla mielessä edes ajatuksentasolla. Mut kyllähän tuo unohdus vituttaa ja rankasti, mut ei sille enää mitään voi. Ja onneksi kuitenkin sain sen rokotteen, vaikka myöhässä pistettiinkin, ehkä siitä kuitenkin jotain suojaa ehti tulla. Niin vaikuttavathan veren vasta-aineet mahdollisiin verensiirtoihinkin eli niiden sopivuus saattaa olla myös tämän töpeksinnän jälkeen haastavampaa. Ja kenties mahdolliset elinsiirteetkin... :/

Tsemppiä erityisesti miljalle ja vikapainokselle haastavaan vauva- ja lapsiarkeen, kuulostaa kyllä rankalle. :( Ihan hävettää kertoilla, miten helppoa tää oma arki on pojan kanssa ollut. :-[

Ja tsemppiä tietty muillekin! Mukava lukea kaikkien kuulumisia. :)
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: dadda - Marraskuu 11, 2013, 22:00:54 ip
Ei tarvi hävetä! Ihanaa ettän noinkin voi mennä.

Itekin tuskastuin pumppailuun kun ei sieltä mitään tullut. Ja vauvalla rintaraivareita. Vasta kun olin jo luovuttanut ja antanut imetyksen itekseen hiipua, neuvolantäti sanoi että sillä pumppailulla on silti merkitystä sille, paljonko vauva sitten saa imiessään, ja että maidontuotanto pysyy tllä, vaikkei itse pumppauksessa tulisi mitään. No en olisi sitä silti jaksanut kun oli turhauttavaa ja sattuikin tyhjää rintaa kiusta, että menipä meillä sitten niin.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: milja2010 - Marraskuu 12, 2013, 07:58:09 ap
Kiva kuulla susta Pussukka! Oli jo ikävä, meinasin perään tässä jo kerran huudella. :D Sinpunkin kuulumisia kaipailen ja tietysti muidenkin.  :)

Meillä on mennyt pari viimeistä yötä nyt vähän paremmin, vauva on herättänyt "vaan" 4 kertaa ja toisiksi nuorin pari kertaa. Melkein levännyt olo. :P Antibioottikuuri vauvalle loppui eilen ja toivottavasti on auttanut, koska toisiksi nuorimmalle tuo samainen lääke ei tepsinyt vaan alkoi heti uudelleen korvat särkeä kun lääke loppui. Positiivista meidän arkeen on tuonut se, että vauva on lähtenyt ryömimään. Nyt viihtyy itsekseenkin vähän aikaa, kun pääsee itse paikasta toiseen.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Pussukka-81 - Joulukuu 01, 2013, 01:41:01 ap
Milja: Joo, mä oonkin potenut ihan huonoa omaatuntoa siitä, ettei aika meinaa riittää enää tänne romaanien kirjoitteluun. ;D ;)
Ja mukava lukea, että arkeen on tullut vähän helpotustakin. :) Toivottavasti se on jatkunutkin.

dadda: Totta, kyllähän se säännöllinen pumppaus ois auttanut, muttamutta...kun vauva ei suostunut enää syömään rinnasta, tuntui se pumppaus liian raskaalta ja työläältä ja stressaavaltakin muun arkipyörityksen ohella...ehkä siksi en pitänyt sitä enää tässä vaiheessa järkevänä, alussa oiskin ollut eri juttu. Ja pitää yrittää olla tyytyväinen siihen, että poika sai kuitenkin n. 5 kk rintamaitoa (vaikkei täysimetyksellä ollutkaan). :) Vaikka kyllähän tuo mua edelleen vähän kaivelee... :/

Poika on jo reilu 5,5 kk. Aika juoksee ja mun pikkuvauva on jo iso poika. :O Sälli höpöttää entistä enemmän, kokeilee ääntään entistä voimakkaammin ;D , kierähtelee selältä vatsalleen, on löytänyt varpaansa, syö ja nukkuu edelleen hyvin, soseet ovat herkkua, ympäristö kiinnostaa, kaikki naurattaa (paitsi äidin viheltely, se itketti ;) ) jne. Valloittava vesseli kaikin puolin. :)

Lastenpolin kasvu-/keskoskontrolli tosiaan oli ja meni. Kaikki on hyvin eikä jatkolääkäriseurantaa näillä näkymin tarvita. :) Poika kehittyy omaa tahtiinsa, osittain aavistuksen (kalenteri)ikäisiään jäjessä, mutta korjatussa iässä aivan "aikataulussa". Fyssari tosin haluaa nähdä pojan vielä parin kuukauden kuluttua. Pojassa on aivan pienen aavistuksen verran toispuoleisuutta, joka on varmasti jumpattavissa pois. En oo siitä tippaakaan huolissani, sillä se on todella pientä. Vastaavaa löytyisi varmasti monesta muustakin vauvasta, jos jokainen tutkittaisiin yhtä tarkasti. Mutta ollaan toki tyytyväisiä, että saadaan näitä palveluita ja tilannetta tarkkaillaan. Niin ja jumppaohjeita, tai paremminkin arkeen soveltuvia luontevia kuntoutusmuotoja (kuten kantoasentoja yms.), saatiin "kotiläksyksi". Hyvää huolenpitoa siis koko perhe saamme. :)

Itelläni on tällä hetkellä järkyttävä flunssa. Ähh, se vie kyllä täysin voimat ja mehut, en meinaa jaksaa tehdä mitään. :/ Ja tänään oli sellainen olo, että aivan kuin poskionteloissa jomottaisi...no, pitää tarkkailla täytyykö lähteä antibioottia vaatimaan. Poika ei oo onneksi tätä ainakaan vielä saanut. Pienen pieni nuhan alku pojalla oli jokunen aika sitten, mutta se menikin oikeastaan ohi ennen kuin ehti alkaakaan. :D Onneksi.

Influenssarokotus käytiin miehen kanssa ottamassa. Pojan rokottamista vielä mietitään, mutta voipi olla että jää välistä. Mitäs muut meinaatte näiden noin puolivuotiaiden kanssa?
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: milja2010 - Joulukuu 01, 2013, 08:50:37 ap
Meillä varmaan parasta tällä hetkellä on katsoa vauvan ja nuorimman isoveljen suhdetta. Heidän ei tarvitse kun katsoa toisaan päin niin vauva nauraa ääneen.  :-*

Yöt ovat menneet vaihtelevasti nyt joko vähemmän tai enemmän huonosti. Korvatulehdus ei parantunut ensimmäisellä kuurilla ja siihen saatiin sitten viikko sitten uusi kuuri ja sen jälkeen on taas ollut vähän parempia yöt. Kävelytuoli on meidän päivien pelastus. Siinä vauva on pystyasennossa ja refluksi ei niin vaivaa. Vauva juoksee sen kanssa ympäri taloa isompien perässä. :-*  Päivät siis ovat nyt jo aika helppoja. Vauva nukkuu pitkähköt unet 3 kertaa ja muutenkin on päivisin aikaisempaa hyvätuulisempi.

Hienoa kuulla Pussukka, että teillä kaikki kontrollissa hyvin. Ja pikaisia paranemisia flunssaan! Niin ja ei kai siitä tarvii kokea huonoa omaatuntoa, jos tänne ei ehdi kirjoittelemaan. Tämä ketju ei kovin aktiivinen ole ymmärrettävästi koskaan ollutkaan, mutta ihanaa aina kun tänne joku jaksaa/ehtii kuulumisiaan kirjoittelemaan. :)

Me ei otettu vauvalle influenssarokotusta. Jotenkin ajatelin, että kun muutenkin on ollut aika rankkaa, niin en viitsi ottaa riskiä, että siitä rokotuksesta tulee jotain. Meillä rokotuksen sai minä ja 3v astmaatikko.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: dadda - Joulukuu 01, 2013, 22:11:10 ip
Joo enemmänhän tää ketju on sellaista "jälkilöylyä" raskauden jälkeen :D

"dadda: Totta, kyllähän se säännöllinen pumppaus ois auttanut, muttamutta...kun vauva ei suostunut enää syömään rinnasta, tuntui se pumppaus liian raskaalta ja työläältä ja stressaavaltakin muun arkipyörityksen ohella...ehkä siksi en pitänyt sitä enää tässä vaiheessa järkevänä, alussa oiskin ollut eri juttu. Ja pitää yrittää olla tyytyväinen siihen, että poika sai kuitenkin n. 5 kk rintamaitoa (vaikkei täysimetyksellä ollutkaan).  Vaikka kyllähän tuo mua edelleen vähän kaivelee... :/"

Meillä meni tosiaan kanssa just noin, tosin loppui osaimetys vajaa nelikuisena. Ja ihan sama tunne ettei paljoa hotsittanut tyhjää pumppailla. Mieluummin sitten vauvan kanssa muuten nekin ajat.

Me otettiin rokotus mulle ja pojulle, tosin meillähän on jo 15kk!
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: sinppu - Joulukuu 05, 2013, 23:09:19 ip
Heipparallaa! Minäkin pitkästä aikaa kuulumisia kirjoittelen! ihana kun joku kaipaa  :-*
Meillä siis poika jo 4kk ja risat, 4kk neuvolassa painoa oli kertynyt jo huimat 8,1kg ja pituutta 68cm, sopusuhtainen poika ja hienosti kasvaa, vaikka painoa riittää nii enempiki on pitkä ja hoikka, posket on kyllä ku äitillä vauvana :D päivää vaille 4kk ikää poitsu oppi pyörähtämään vatsalleen ja tänään hoksas et pyörähtäminen onnistuukin molempien kylkien kautta ;) Soseita ollaan nyt parisen viikkoa opeteltu syömään ja pikkuhiljaa alkaa sujumaan, nyt jo on ymmärretty et mikä se lusikka oikeen on :D Arki sujuu suht kivuttomasti, toki huonoja päiviä mahtuu joukkoon mut pääosin poika nukkuu yöt hyvin ( parhaimmillaan 12h putkeen heräämättä kertaakaan :O ), päiväunien kans on välillä taistelua ja väsyneenä sitten kiukutellaanki oikeen olan takaa, mut pääasia et yöllä saa kaikki levättyä nii jaksaa päivisin :)

Itse oon kyllä nauttinu äitiydestä täysillä ja välillä haikeana katson kun pojasta on tullu nii iso, missä meidän pieni vastasyntynyt.. :o Vaikka synnytys oli kaikin puolin aika dramaattinen ja ajattelin aluksi että ei ikinä enää, nii ehkä mä vielä joku päivä siirryn tonne kuumeilijoihin takas :D mutta nautitaan nyt tästä hetkestä ja tästä yhdestä lapsesta ensin ;)
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: dadda - Joulukuu 06, 2013, 23:05:43 ip
Ihan mahtavaa että saat olla tuossa tilanteessa nyt  :-*
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Pussukka-81 - Joulukuu 07, 2013, 00:49:18 ap
Täälläkin ollaan onnesta soikeina sinpun perheestä. :-*

Ja blääh, flunssa muuttui poskiontelotulehdukseksi. :-\ Lääkekuuri on onneksi jo hyvässä vauhdissa.

Ensi viikolla sälli täyttää jo 6 kk. :o Miten se on mahdollista?!?! Iso jätkä jo, jonka uusin löytö on omat varpaat. ;D Hauskaa kyllä seurata tuon mainion vesselin kasvua ja kehitystä. 

Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Sankilpe - Joulukuu 07, 2013, 13:02:25 ip
Dadda, luuletko/oliko puhetta deekontrolleissa tuosta proteiinista että se estäis toisen raskauden? Siis että pitikö niiden olla lähes normitasolla ennen ku saitte uuden raskautumisluvan?

Täällä kans eletään ihanaa ja ihmeellistä vauva-arkea, neitokainen on 5,5 kk, 62 cm ja 5,8 kg :). Täysimetyksellä edelleen, pitäis kiinteitä kohta alotella, onneksi ei oo kiire kun on kasvanut todella hyvin pelkällä rintamaidolla.
Oppi 4 kk kieppeillä kääntymään, nyt kääntyy molemnpiin suuntiin ja selältä vatsalleen ja takasi. Tiistaina oppi ryömimään :).
Menee nukkumaan illalla klo 22 jälkeen, herää kerran (max. 2 krt) syömään ja yöunilta herää klo 11 jälkeen. Nukahtaa päikkäreille mukisematta, sekä pihalle että sisälle. Tasainen rytmi ollut 2 kk iästä (klo 11 ylös -> aamupesut -> leikittäminen -> pitkät päikkärit 3 h -> syönti, kuivitus -> leikittäminen -> pitkät päikkärit 2 h -> syönti, kuivitus -> isin kanssa iltatouhuilu -> iltasyönnit, iltapesut -> nukkumaan klo 22).
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Pussukka-81 - Joulukuu 07, 2013, 14:41:32 ip
Sankilpe: Ootko tutkinut sitä diabeetikon "raskausraamattua" :D ? Siellä on varmana jotain tarkemminkin tuosta protskusta, mut nää poimin sieltä nopealla vilauksella:

Raskauden vasta-aiheet
• vaikea munuaisten vajaatoiminta (kreatiniini-puhdistuma < 30 ml/min)
• sepelvaltimotauti
Raskauden suhteelliset vasta-aiheet
• hoitamaton vaikea eli näköä uhkaava retinopatia (preproliferatiivinen tai proliferatiivinen retinopatia ja/tai makulaturvotus)
• keskivaikea munuaisten vajaatoiminta (kreatiniini-puhdistuma 30–60 ml/min)
• autonominen neuropatia (gastropareesi)
• munuaisensiirto

En tie onko noista mitään hyötyä, mut laitoinpa kuitenkin. :)

Oih, hienoja taitoja teidän neitokaisella! :) Meillä tosiaan poika kääntyilee kummankin kyljen kautta vatsalleen ja roikkuu varpaissaan kiinni (olinkin näköjään kirjoittanut tuon varpaiden löytymisen jo kahteen kertaan, mut väliäkös sillä :P ). Ryömiminenkin on jo sällillä selvästi mielessä, kun nostelee mahallaan ollessaan takapuoltaan ja hinkuu johonkin. Ei vain oo vielä hoksannut, että miten sitä oikeasti pääsisi liikkeelle. :)

Meillä on soseet oleet ruokalistalla jo kohta pari kuukautta, 4kk:n iässä aloitettiin (plus velli3kk:n iässä). Eilen maisteltiin tuoremössönä päärynää, kun oli olemassa sopivan kypsä hedelmäkorissa. Maistui. :)

Ruokailu on mennyt meillä tähän asti suurinpiirtein näin:
* 0-3 kk: rintamaito + yksi korvikeannos/vrk (0-2 kk lisäksi rypsiöljylisä)
* 3 kk --> (riisi)velli + rintamaito + korvike
* 4 kk --> (riisi)velli + rintamaito + korvike + kasvissoseet (1.bataatti, 2. peruna, 3. porkkana)
* 5 kk --> imetys loppui, edellisten lisäksi hedelmä(raaka)soseet (1. banaani, vasta vähän alle 6kk päärynä)
* 5,5 kk --> edellisten lisäksi kana + riisipuuro

Aika paljon ollaan siis saatu jo makuja sekä laatuja mukaan. Poika tykkää valtavasti soseista/kiinteistä, ei ole sylkäissyt ulos suustaan vielä mitään. :)

Missä vaiheesssa ootte muuten ottaneet syöttötuolin käyttöön? Tai sehän on tietty yksilöllistä, milloin vauva on siihen valmis, mutta milloin suurinpiirtein? Meillä on jo syöttis odottamassa, mutta ei olla vielä otettu sitä käyttöön. Poika kyllä kovasti pyrkii jo sitterissä sekä sylissä ollessaan istuma-asentoon, joten aika alkaa varmaan olla vähitellen kypsä. Ei olla vain viitsitty pitää asian kanssa mitään kiirettä, kun on noita fyssarin/kuntoutusohjaajan käyntejä muutenkin...fyssari ainakin oli sitä mieltä viime tapaamisella, ettei syöttötuoliin ole vielä mikään kiirus. Silloin poika ei toisn vielä edes tietoisesti kääntynyt mahalleen eikä pyrkinyt istumaankaan. Ensi viikolla onkin taas kuntoutusohjaajan kotikäynti, joten pitääkin kysyä mielipidettään. Ei kai pienissä istumispätkissä mitään haittaa nytkään olisi, mutta ollaan otettu nuo fyssarin (kuntoutus)ohjeet tuon ennenaikaisen kanssa kuitenkin han tosissaan...
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Hula1 - Joulukuu 07, 2013, 20:12:48 ip
Pussukka, meille suositteli neuvolasta terkkari, että aikaisintaan 6 kk iästä voisi laittaa lapsen syöttötuoliin. Ja aluksi ei tietenkään pitkiä aikoja kannata istua siinä. Me syötettiin ihan sylistä ja syötetään vieläkin tilanteesta riipuen. Poika on siis reilu 7 kk nyt. Toisaalta yhdelle tutulle oli neuvolasta sanottu, että jo 4 kk voi lyhyitä aikoja istuttaa syöttötuolissa. Varmaan kannattaa luottaa tässäkin omaan arviointikykyyn! :)
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: sinppu - Joulukuu 07, 2013, 20:42:44 ip
Mä kyselin tätä syöttötuolissa istumisasiaa kans tänää (ihan kyllä miehen siskolta jolla on lapsia) kun hankittiin syöttötuoli, nii hän neuvoi että sitten voi istuttaa syöttötuolissa kun osaa istua sylissä niin että pidät vain jaloista kiinni, eli lapsi osaa kannatella jo itse itseään ilman mitään tukea.. minusta tämä kuulosti järkevältä.. noin 6kk iässä kuulemma yleensä :)
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: dadda - Joulukuu 07, 2013, 23:03:37 ip
Itekin mietin tuota syöttisasiaa silloin, mutten yhtään muista milloin lopulta aloitettiin :D Yhtään ei muista mitään virstanpylväitä jos ei laita muistiin..

Mulla ei vaikuttanut toiseen raskauteen nuo prodet, olivat aika pieniä ja laskusuunnassa kuitenkin, ja näistä muista syistäni johtuen en ihan heti toista raskautta ajatellutkaan. Suurin syy toisen yrityksen lykkäytymiseen oli lopulta töihinmeno, jossa roikkui ilmassa vakinaistaminen jota lopulta sai odotella. Aloitettiin yritys keltään kyselemättä jo ennen vakinaistamista ;) mut sinä aikana varmaan oli ehtineet arvot palautua normaaleiksi, siis ennenkuin itse olin valmis uuteen yritykseen. Noo, ikäeroksihan tuli lopulta 5v mitä en itse olisi valinnut jos olisin voinut...että kannattaa suoraan kysyä polilla, ne on siellä järki-ihmisiä ;)
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: vikapainos - Joulukuu 08, 2013, 21:16:56 ip
Elossa ollaan täälläkin vaikka hiljaiseloa kirjoittelun suhteen on taas ollut. Näköjään kaikki aktivoituu täällä kerralla, kun joku ehtii/innostuu kirjoittamaan, tulee lyhyessä ajassa paljon vastauksia :)

Influenssarokotuksesta: Meillä otettiin koko perheelle. Influenssa on minusta sen verran ikävä tauti, että mieluummin kärsitään ne sivuvaikutukset rokotuksen jälkeen kuin otetaan riski itse taudista (ja sen jälkitaudeista).

Syöttötuolista: Meillä on syöttötuoli ollut käytössä tällä toisella noin 5,5 kk iästä lähtien lyhyinä kokeiluina. Parissa viikossa tuosta onnistui istuminen muutenkin jo niin hyvin ilman tukea, ettei tarvinnut enää arpoa voiko syöttikseen istuttaa. Ensimmäisellä otettiin se käyttöön muistaakseni pari viikkoa myöhemmin.

Pienellä tulee ensi viikonloppuna 8 kk täyteen ja kuten ennustinkin, konttausasento löytyi marras-joulukuun vaihteessa :). Heijailee siinä edestakaisin, mutta eteenpäin menevää liikettä eli ryömimistä ja konttausta odotellaan vielä. Kaikilla muilla tavoilla kyllä onnistuu valtaamaan alaa lattialla (silloin kun siellä viihtyy).

Refluksi aaltoilee, välillä herää toivo josko alkaisi jo vähän helpottaa, mutta sitten se taas pahenee korvatulehdusten tai allergioiden myötä :(. Kovin allerginen tapaus tämä vauva on, vasta 2 sopivaa kiinteää on tällä hetkellä ja pitkä liuta epäsopivia. Vanhoja sopiviakin on tippunut pois, ja pikkuhiljaa alkaa vähän hirvittää löytyykö mitään sopivaa pidemmäksi aikaa. Korvakierre ei loppunut putkitukseen, vaan senkin jälkeen on jo yksi kuuri tarvittu :(. Kerran kuussa noita tulehduksia nyt pukkaa, joulukuun tulehdusta vielä odotellaan...

Öisin pieni syö yleensä 2 kertaa, vaivaisina aikoina 3. Lisäksi herättelee ja vaatii rauhoittelua useita kertoja yössä (joskus laskettiin että puoleenyöhön mennessä oli rauhoiteltu jo 4 krt). Sellaisia kivoja parin tunnin yöhuutosessioitakin esiintyy edelleen, vaikka hampaita tms. ei juuri ole puhkeamassa. Päikkärit on edelleen pätkiä, 3 x 30 minuuttia nukkuu eikä sisällä nukkuminen onnistu päivällä enää ollenkaan. Liikuntaa on ainakin tullut meille vanhemmille, kun on tuolla lumessa tarvottu nukuttamassa. Kuulostaa varmaan kamalalta, mutta minä en kyllä näistä vauva-ajoista ole tippaakaan nauttinut, voisin ihan hyvin skipata ensimmäisen vuoden ja siirtyä suoraan taaperon vanhemmaksi.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: dadda - Joulukuu 08, 2013, 21:21:24 ip
Voi vikapainos :( Onneksi se vsuvavuosi menee ohi!
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: milja2010 - Joulukuu 09, 2013, 08:11:37 ap
Vikapainokselle iso halirutistus ja valtavasti tsemppiä! En kyllä yhtään ihmettele, että odotatte taaperoaikaa. Olet kyllä melkoinen selviytyjä!

Meillä on tullut syöttötuoli käyttöön kahdella viimeisellä noin 5kk tienoilla. Alussa istutettu kylläkin vaan ihan max. minuutin-kahden pätkiä. Puolivuotiaasta eteenpäin on nyt tämä nuorin syönyt syöttötuolissa istuen lusikkaruuat. Edellinen taisi aloittaa syömisen syöttötuolissa vasta lähempänä vuoden ikää, kun hänen kanssaan syöminen oli sellaista taistelua, niin oli helpompi syöttää puoli-istuvassa asennossa. Tämä nuorin on alusta asti syönyt mielellään lusikkaruokia. Nyt on alkanut jo se vaihe, että jos syön itse jotain, niin tulee kauhea huuto, ellei hänkin saa jotain. Onneksi kelpaa sentään vielä erinäköinen ruoka mitä äiti syö.  :)

Me lähdimme torstaina autolla Ouluun mun yhden siskon luo ja tulimme eilen takaisin. N. 600km suuntaan täältä sinne matkaa. Matkassa oli minä ja kaksi nuorinta ja mun toinen sisko. Matka meni ihmeen hyvin. Pysähdeltiin tarvittaessa ja koko päivä meni matkassa kumpaankin suuntaan. Vauva nukkui noin 3 herätyksellä reissussa yöt ja vielä viime yön kotonakin. Elättelen toiveita, että tää jäisi päälle. Vauva pääsi ensimmäisen kerran kylpylään, kun käytiin Oulun Eedenissä uimassa. Melko jännä elementti oli vesi niin suuressa määrin, mutta lopulta innostui roiskuttamaan vettä samaan tapaan kun kotona kylvyssäkin. ;D

Ihanaa kuulla teistä kaikista! :-*
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: dadda - Joulukuu 11, 2013, 17:24:39 ip
Meilläkin tuntuu joskus yöt menevän paremmin reissussa! Matkasängystä tykkää.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: RiMa - Joulukuu 27, 2013, 21:10:29 ip
Onpas tullut paljon kuulumisia, kiva lueskella!

Meidän lapsiarkeen ei juuri kummempaa kuulu. Joululoman kunniaksi kuopus on nukkunut loman ajan täysiä öitä, kertaakaan ei ole tarvinnut käydä antamassa unilelua käteen! Tai yhtenä yönä piti mennä, kun herra oli riisunut yöpuvun ja heräsi kait siihen kun tuli kylmä. Hiljalleen alkaa toivo herätä, että yöt rauhoittuisivat ja kaikki nukkuisivat aamuun asti.

Minulle unet ovat tulleet tarpeeseen, olin ennen joulua jo aivan finaalissa työni takia. Ja nyt vielä tuli varmistus, että pääsen siihen pitkään koulutukseen. Se kestää 4 vuotta ja lähes kaikki materiaali on englanniksi. Great ja silleen... :o Mutta josko tuosta selviää, sanakirjan avulla ainakin ensimmäiset opukset. Ja koulutus on työn ohessa ja pitäisi vielä noita lapsia ja miestä muistaa välillä huomioida. Ja pitää huolta itsestäänkin!

Mulla oli joulukuun alussa viikon sensorointi. Kertoi sen minkä jo tiesinkin; työpäivinä sokerit nousevat lounaan jälkeen ja pysyvät korkealla (n. 12-16 mmo/l) koko iltapäivän. Yllätys sitten oli, että yöt menevät turhankin matalalla. Minä kun luulin, että aina herään mataliin. Tuohon lounasnousuun ei lääkärikään oikein osannut muuta sanoa kuin että mittailua ja maltillista korjailua. Pahin nostaja on työpaikkaruokalan eväät ja olenkin siirtynyt nyt enemmän omiin eväisiin. En tiedä mitä siellä ruokalassa laittavat ruokaan, enkä ole jaksanut alkaa selvittää. Varmaan jotain tärkkelystä tms. lisäainetta, joka ei sovi minulle. Sensoroinnin tuloksena Lantus vaihtui Levemiriin ja sain käyttööni junior-kynät. Monesti olen aikonut pyytää nuo kynät, mutta aina on käynnillä unohtunut. On kyllä insuliinin annostelu helpompaa, kun voi säätää tarkemmin. Vähän harmittaa, että 31 vuotta olen sairastanut ja nyt vasta tuli tämä apukeino hankittua. Joulun syömiset ovat nyt sotkeneet sokereita, onneksi arki on taas alkanut.

Hyvää alkavaa vuotta kaikille!
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: dadda - Tammikuu 02, 2014, 21:34:47 ip
Samoin!

Tosiaan noissa lounaspaikkojen ruuissa on jotain ihme piilotärkkelyksiä. Mulla ainoa keino tuohon "lounaankoittoilmiöön" on ollut karsia kaikki ns. selvät hiilarit lounaalta ja mättää kasviksia tilalle, lihan tms. kanssa. Silti pitää pistää 20hhg:n edestä. Mutta kaikissa lounaspaikoissa tuo ei onnistu :(

Meilläkin on taas välillä menty liki täysiä öitä, ja se on i-ha-naa! Saa nähdä miten käy, kun nuoriherra menee tiistaina hoitoon  :o
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: milja2010 - Tammikuu 08, 2014, 20:49:27 ip
RiMa: Tuli mieleen tuosta sensoroinnista, että monilla sensori näyttää myös turhia matalia öisin. Esim jos sitä sensoria painaa joku, niin saattaa näyttää matalaa, vaikka tosiasiassa mentäisiinkin vielä ihan ok lukemissa.

Mites Dadda teillä hoito alkoi?

Meillä vauva on oppinut liikkumaan ja se on toisaalta helpottanut valtavasti arkea, mutta toisaalta pitää olla silmät selässäkin, ettei pääse loukkaamaan itseään. Vauva siis viihtyy vaikka miten pitkään leikeissään ja tulee pitkiäkin matkoja äidin perässä touhuamaan mukaan. :) Nyt viikon verran noussut pystyyn joka paikkaan tukia vasten ja vielä se on niin huteraa, että kohuja väistämättä tulee. Enimmäkseen vielä polviseisonnassa sentään, ettei ihan niin korkealta kaadu. Yöt meni jo jossain vaiheessa pikkusen paremmin, mutta nyt pitää tuota ylösnousua harrastaa öisinkin niin muutamat viimeyöt taas olleet ihan sirkusta. Mutta päivisin erittäin tyytyväinen tuo meidän herra, joten yövalvomisetkin jaksaa jo helpommin. Äitiyslomaa on enää 2kk jäljellä. Sitten pudotaan kotihoidontuelle. Töistä kävin vapaita anomassa jo sinne asti kun vauva on 3, mutta jotain tuloa pitäs tähän kotiin ehkä keksiä. Ajatuksena ollut, että mahdollisesti ottaisi tähän 1-2 lasta hoitoon, mutta mitään en ole vielä asian suhteen tehnyt. Ehkä sitten kesän jälkeen voisi olla sopiva hetki sille. Siihen asti nautin vielä vaan "lomasta".
 
Joulunaika menty sokereiden kanssa täälläkin ihan pyllylleen, mutta jospa tästä taas alkaisi parempi kausi kun arki pääsee taas kunnolla vauhtiin.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: dadda - Tammikuu 09, 2014, 17:51:42 ip
Kiitos kysymästä, itse päivät menneet ihan hyvin (tosin vasta 2 päivää takana, kun oli ti vielä toipilas), mutta eilen sitten osoitti mieltään kolmen vartin itkupotkuraivarilla. Ei huoli kosketusta, ei syliä, ei tuttia, ei maitoa, ennekuin aika on; sitten juo maitoa silmät ummessa, rauhoittuu ja lopulta suopuu syliin, ja sen jälkeen ei saa lähelläolosta tarpeekseen. Ei auta kuin seurata vierestä, ettei satuta itseään, ja tarjota noita lohtukeinoja säännöllisesti josko jo uppoaisivat... ::) Yöllä sitten sama homma, tosin ilmeisesti sai alkunsa mahanpuruista, mutta sitten ei kelvannutkaan mikään mikä yleensä. Meinasi usko loppua. Lopulta nukuttiin 3 tuntia. Että tällaista...tänään ollut rauhallista ja mukavaa, onnellinen vastaanotto hakiessa  :D
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: milja2010 - Tammikuu 09, 2014, 20:17:53 ip
Voi pientä! Onhan se rankkaa pienelle, kun joutuu olemaan rakkaistaan erossa. Ei ihme jos sitten vähän protestoi kun pääsee vanhemipien pariin takaisin. Tsemppiä hoidon aloitukseen! Toivottavasti ei yöt mene sekaisin pitkäksi aikaa. :-*
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: dadda - Tammikuu 09, 2014, 21:10:18 ip
Kiitos! Lyhyitä päiviä vielä ollaan kun mies onneksi voi järjestellä työaikaansa, ja muutenkin sitten 80%. Ajattelin että parempi 5xlyhyt päivä kuin 4 tavallista ja yksi vapaa just tuon takia.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: marika81 - Tammikuu 10, 2014, 19:27:23 ip
Samoin!

Tosiaan noissa lounaspaikkojen ruuissa on jotain ihme piilotärkkelyksiä. Mulla ainoa keino tuohon "lounaankoittoilmiöön" on ollut karsia kaikki ns. selvät hiilarit lounaalta ja mättää kasviksia tilalle, lihan tms. kanssa. Silti pitää pistää 20hhg:n edestä. Mutta kaikissa lounaspaikoissa tuo ei onnistu :(

Meilläkin on taas välillä menty liki täysiä öitä, ja se on i-ha-naa! Saa nähdä miten käy, kun nuoriherra menee tiistaina hoitoon  :o

Olen itse ollut lounaspaikoissa töissä.Keitoissa ja kastikkeissa käytetään monesti pohjana valmiita pussiaineksia joista kyllä löytyy yllättävän paljon hiilihydraatteja.

Lisäksi ruokiin saatetaan lisätä ihan ehtaa sokeria ja tietenkin rutkasti kermaa.

tässä ehkä yksi syy tuohon "lounaankoittoilmiöön".
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: sinppu - Tammikuu 10, 2014, 20:29:05 ip
Mä ihmettelin pitkän aikaa kun koulun ruoasta mulla nousi sokerit ihan pilviin ja sit raskaana ollessa otin ainesluettelon käteen ja katoin mitä ne ruoat sisältää nii melkeempä kaikissa ruuissa oli sokeri ihan kärkipäässä!
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Annu-80 - Tammikuu 13, 2014, 14:08:38 ip
Täältäkin hieman kuulumisia pikkuisen päälle 8-kuisen tytön elämästä. Ja muustakin.

Meillä on nyt viikon verran menty vauhdilla ryömien eteenpäin. Konttausasennon harjoittelu on myös aktiivista ja pikkuisen nousee mm. tuolinjalkaa pitkin tai kurkottelee sohvapöydän alahyllylle. Ruokamäärissä tapahtui myös viikko sitten selvä kasvu, syö nyt melkein tuplamäärän aikaisempaan verrattuna. Meillä syödään hyvällä ruokahalulla monenlaisia kasvis-liha- sekä hedelmäsoseita ja puurot maistuu myös. Meillä on syöttötuolin hankinta tämän viikon agendalla. Tähän asti olen syöttänyt sitterissä, lattialla, sylissä, vaunuissa, turvakaukalossa ym, eli missä milloinkin. Tyttö jo tunnistaa omat värilliset lusikkansa sekä leikkii ruokalapun kanssa. Uudet maut on otettu hyvin vastaan: muutama suullinen vähän epäilevästi ja sitten jo hymyssä suin. Allergioita ei olla huomattu.

8kk neuvolassa kaikki hyvin, pituutta oli pienellä 69 sm ja painoa 8,6 kiloa. Päiväunia nukutaan tällä hetkellä noin kolmet päivässä, joista ainakin yhdet on yli tunnin mittaiset. Mutta tämä vaihtelee kyllä todella paljon. Yöt? Voi äh mitä olleet viime aikoina! Tyttö kääntyy usein mahalleen ja alkaa kitistä/itkeä. Useampi yösyöminen on palannut myös. Viime yönä söi pari kertaa ja takaisin selälleen kääntämisiä en jaksanut 5 kerran jälkeen enää laskea. Yksi noin kolmen tunnin unipätkä on tullut, muuten herätään noin kerran tunnissa. Onneksi nukahtaa kyllä heti uudestaan kuten minäkin. Tulisipa takaisin ne 7-8 tunnin yhtäjaksoiset unet! Noh, hampaat on vielä puhkeamatta eikä pystyyn nousta, että ehtiihän näitä pätkäöitä vielä tulla vaikka kuinka!

Sokereiden kanssa jaksan välillä hyvin ja välillä hyvin huonosti. Siksi olikin suuri yllätys, kun hobis oli 7,7%. Olen tyytyväinen! Silmänpohjat eivät myöskään ottaneet isompaa osumaa raskaudesta, kun seuraavat kuvat vuoden päästä. Ja vähän koholla ollut yökeräysarvokin oli laskenut. Onneksi näin. Aurinkoista talvipäivän jatkoa kaikille!
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: dadda - Tammikuu 13, 2014, 22:54:01 ip
Hienosti oot saanut hoban pidettyä!

Jep näitä vaiheita tosiaan tulee - en olisi arvannut että hoidon aloitus tekee näin rankkoja oireita. Saman ikäisen esikoisen kanssa meni helpommin. Mutta olisko teillä vaikka hampaita tosiaan tulossa? Ja varmasti ne ehkätkin unet vielä palaavat kun ovat kerran jo olleet!
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Pihjalanmarja83 - Tammikuu 18, 2014, 16:27:18 ip
Moi taas pitkästä aikaa!

Huomaan vähän päässeeni yli tuosta synnytystraumastani, kun pystyn palaamaan tänne. Palsta kun liittyy itsellä tuohon raskausaikaan ja tunnemielessä myös synnytykseenkin. Tai oikeastaan ajattelen raskautta prosessina, jonka päätepiste on lapsen syntymä. Joka tapauksessa on voimauttavaa lukea teidän kuumisianne.  :-*

Meidän Urho on nyt 6kk ikäinen pojan jässikkä. Pituutta hänellä oli puolivuotisneuvolassa 68cm ja painoa hurjat 10,2kg. Vartalonmalli on siis lyhyt ja leveä.  :D Olen täysimettänyt poikaa tähän asti ja nyt ollaan pikkuhiljaa siirrytty kiinteisiin. Parhaiten kaverille maistuvat soseet, joiden nesteenä olen käyttänyt äidinmaitoa. No, tämähän ei varmasti yllätä ketään. Heh.

Yöt ovat meidän haasteemme, koska poika on nukkunyt vähän levottomasti alusta alkaen. Ensin 4kk mentiin 2-3 tunnin välein heräämisellä. Nyt muksu heräilee noin 11 tunnin yöuniensa aikana yöstä riippuen 2-6 kertaa. Ehkäpä se tästä pikkuhiljaa rauhoittuu, kun kiinteiden syöminen lisääntyy.

Tsempit hoidon aloittamiseen dadda! Hassun äkkiä tämä aika juoksee, kun sitä ajattelee taaksepäin. :)

 


Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Pussukka-81 - Tammikuu 20, 2014, 02:14:40 ap
Pihlis, ihanaa kuulla sinusta! :-* Ja Urhosta myös. :)

Käyn lukemassa palstaa lähes päivittäin, mutta en ole taaskaan saanut kirjoitettua pitkään aikaan. En saa unta, joten sama kai se on muutama sana tännekin samalla kirjoittaa. ;)

Pihlis, tosi hienoa, että olosi alkaa olla vähitellen parempi. Ja aivan mahtava juttu tuo täysimetys, wau! Ja onnittelut siitä myös! :) Toivottavasti pojan yöunista tulisi pian ehjemmät, saisit sinäkin levättyä yöt kunnolla.

Mitäs meille kuuluu? Varmaan vaikka mitä, mutta jospa nyt jotain tärkeimpiä kirjoittelisin...
Poika on jo yli 7 kk, kohta 7,5 kk. Hurjaa! 6kk-neuvolassa pituutta oli 69 cm ja painoa n. 8,2 kg. Pituutta tuntuisi tulleen kohisten lisää, ja painoakin, joten saas nähdä mitä mitat ovat seuraavalla neuvolakäynnillä. :) Fysioterapeutin kontrolli on ensi viikolla, vähän jännittää vieläkö käynnit jatkuvat senkin jälkeen. Ehkä pojassa on edelleen aavistus toispuoleisuutta, joten voipi olla, että jäämme hoitolenkkiin vielä kiinni. No, toisaalta hyvä niin, jos kerran on tarvetta.

Sälli nukkuu edelleen yönsä kokonaisina ja hyvin. Joskus pitää laittaa tuttia suuhun, mutta sen jälkeen unet taas jatkuvat. Näin meillä on menty 3-kuisesta lähtien ja se tuntuu aivan uskomattomalta. Osaan kyllä arvostaa tilannetta. Poika syö hyvin ja meillä on jo kunnon arsenaali kiinteitä ruokavaliossa mukana. Sormiruokailua pitäisi harrastaa enemmän, mutta olen ollut sen suhteen vähän laiska. :P

Poika on keksinyt kierittelemällä etenemisen, mutta ryömintä ei vieläkään onnistu takapuolen vetkuttamisesta huolimatta. Eikä istuminenkaan ilman tukea. Kaksi hammasta on ilmestynyt eteen alas. :D Ne tulivat viikon välein, ensimmäinen 6kk&1vko-ikäisenä ja toinen heti perään viikon kuluttua. Nykyään aamuin ja illoin siis pestään pojankin hampaat, ne molemmat kaksi. ;D

Meillä asustelee kaikin puolin aurinkoinen, naureskeleva, kovasti tarkkaileva ja tutkiva, jokelteleva, päristelevä, laulamisesta pitävä, muskarissa viihtyvä ja kaikin puolin mainio vesseli, jota on hyvin helppo rakastaa. :)

Oma hoitotasapaino on...tai siis, sitä ei ole. Oon repsahtanut pahemman kerran ja se ärsyttää ja ahdistaakin. Siitä ahdistuksesta kuitenkin pääsisi, jos ottaisin itseäni kunnolla niskasta kiinni...ähh, tarttuminen on vain jotenkin kovin vaikeaa. No, eiköhän se tästä taas vähitellen. Minä kuitenkin jo salaa vähän kuumeilen toisesta, vaikkei se ole millään tavalla tällä hetkellä realistista eikä ajankohtaistakaan. Mutta, jos meinaamme haaveilla pojalle sisaruksesta, se pitäisi tapahtua suht nopeassa juoksussa. Mulla alkaa on ikää ja sairastamisvuosia, joten ei tässä vuosikaupalla voida enää odotella. Ja toivoisin kuitenkin, että pojalla olisi joskus pikkusisarus. Kesäkuussa sektiosta tulee kuluneeksi vuosi...olisi ihanaa, jos hobis olisi silloin edes lähellä raskauslupaa, on sisaruksen toivominen sitten ajankohtaista tai ei. 
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: sinppu - Tammikuu 20, 2014, 12:39:28 ip
Ihana kuulla susta Pihlis! ja mukavaa et alkaa jo hieman helpottaa, ja se kertoo paljon että jaksat kirjoitella tänne :) ja komppaan Pussukkaa et Wau kun oot pystynyt täysimettämään ja poika on kasvanut aivan valtavan hienosti!
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: sinppu - Tammikuu 20, 2014, 13:04:05 ip
ja tämmöstä se on täälläkin, joutuu aina kirjotuksen keskeyttämään! :D mutta siis Pussukka, mun vauvakuume nostaa päätään kun sää puhut siitä ääneen :D ja siis kun on niin sama ajatus, että juuri nyt niin epärealistinen haave mut toivoo et hobis ja oma hoitotasapaino olis ees jokseenki kunnossa että SITTEN KUN se on ajankohtaista niin sais vaan alkaa tosissaan kuumeilemaan, mutta täälläkin on "omahoito" ihan outo käsite :O
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: milja2010 - Tammikuu 20, 2014, 21:53:03 ip
Hienoa pihlis kuulla että siellä alkaa helpottaa! :) Vau miten hienosti vauva kasvanut rintamaidolla. Tsemppiä katkonaisiin öihin! Valitettavan tuttua valvominen täälläkin ja se on välillä aika rankkaa!
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: dadda - Tammikuu 21, 2014, 23:14:25 ip
Kiva kuulla!

Pussukka, nimimerkistäsi päätellen aulla ei todellakaan ala olla mitenkään liikaa ikää, sairausvuosia ehkä sitten enemmän. Nimimerkki 7 vuotta vanhempi vajaa puolitoistavuotiaan äiti... ;D Ei sillä että pitäisi mitenkään ootella, ei meilläkään ollut tarkoituksellista kakkosen jääminen näin "myöhään". Ja toiveen sisaruksesta esikoiselle ymmärrän täysin, se meilläkin oli suurin motiivi.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Nuuna - Tammikuu 22, 2014, 00:12:04 ap
Heissan kaikki!

ihanaa lukea, että muitakin kuumeilijoita löytyy myös tältä puolelta. Kävin reilu viikko sitten hoitajalla mittauttamassa hoban ja se oli ikävät 8,5 noussut parissa kuukaudessa(marraskuussa oli 7.2) Mutta toisaalta, onhan tässä lopetettu imetys ja joulunakin tuli otettua sokereiden kanssa aika rennosti muutama viikko. Nyt siis pitäisi alkaa keskittymään mittailuun..

Laitoin kuun alussa kaupungille hoitopaikkahakemuksen, toukokuussa pitäisi aloittaa kokoaikainen työ, nyt oon tehnyt miehen työvuorojen mukaan silloin tällöin. Huomasin vaan sitten ajattelevani, että oikeasti ahdistaa aika paljon töihin meno, kun tietää että ne sokerit käyttäytyy siellä ihan miten sattuu ja ei ehdi syömään säännöllisesti jne..

Yöt on olleet meillä aika katkonaisia viime aikoina. Luulen johtuvan siitä, että opetellaan kävelemään. tai no tanssiksi mie sitä kutsuisin :D Neidillä on aika rytmikkäät liikkeet.

Reipasta arkea kaikille!
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Pussukka-81 - Tammikuu 22, 2014, 19:25:06 ip
Pussukka, nimimerkistäsi päätellen aulla ei todellakaan ala olla mitenkään liikaa ikää, sairausvuosia ehkä sitten enemmän. Nimimerkki 7 vuotta vanhempi vajaa puolitoistavuotiaan äiti... ;D
Kiitos. ;) Ja joo, ainakin henkisesti mulla ois vielä mahdollisuus vaikka suurperheelle ;D mutta käytännössä se kortti taitaa kyllä olla pelattu. Kai se on tämä mun iän sekä sairastamisvuosien yhteisikä, mikä tässä hommassa aika pitkälle ratkaisee. Mutta tosiaan, kyllä mä tuolle pojanmussukalle sisarusta toivoisin tulevaisuuteen turvaksi. :) Itellenihän ns. riittäisi tuo yksikin rakas, mutta riittääkö poika itelleen...noh, aika näyttää onko toisesta haaveilu edes mahdollista ja vaikka oisikin, onnistuisiko se. Nythän pakassa ovat mahdollisesti sotkemassa ne mahdolliset veren vasta-aineetkin (synnytyksessä unohdettu anti-D-rokote...). Ja niiden vaikutushan saattaa pahimmillaan olla todella rumaa. Mutta ei itketä ainakaan vielä. ;)

mutta siis Pussukka, mun vauvakuume nostaa päätään kun sää puhut siitä ääneen :D ja siis kun on niin sama ajatus, että juuri nyt niin epärealistinen haave mut toivoo et hobis ja oma hoitotasapaino olis ees jokseenki kunnossa että SITTEN KUN se on ajankohtaista niin sais vaan alkaa tosissaan kuumeilemaan, mutta täälläkin on "omahoito" ihan outo käsite :O

ihanaa lukea, että muitakin kuumeilijoita löytyy myös tältä puolelta.

On kyllä kivaa, että vanhat tutut taas täällä kuumeilevat. :) Tai itse en varsinaisesti ainakaan vielä kuumeile, mutta kyllä se mielessä jo on...kunpa saisi tämän tasapainoilun nyt siihen pisteeseen, että jos ja kun kunnon kuumeilu alkaa, ja se on mahdollistakin, sokerit olisivat jo valmiiksi suht hyvällä tasolla. Siitä niitä pystyisi sitten tarvittaessa vielä pienellä työllä parantamaan, kun tositoimet alkaisivat.

Laitoin kuun alussa kaupungille hoitopaikkahakemuksen, toukokuussa pitäisi aloittaa kokoaikainen työ, nyt oon tehnyt miehen työvuorojen mukaan silloin tällöin. Huomasin vaan sitten ajattelevani, että oikeasti ahdistaa aika paljon töihin meno, kun tietää että ne sokerit käyttäytyy siellä ihan miten sattuu ja ei ehdi syömään säännöllisesti jne..
Täällä ois sama homma kohta edessä...välillä ahdistaa, mutta pieninä hetkinä töihin lähteminen tuntuu ihan mukavaltakin. :) Mulla tämä tosin on ajankohtaista vasta ensi syksynä, joten onhan tässä vielä sulatteluaikaa. Tuo hakemus pitäisi kuitenkin laittaa jo hyvissä ajoin. Eikä mulla oo vakipaikkaa, mihin palata eli saa nyt nähdä löytyykö töitä ensinkään.

Ihanaa kun on talvi! Ei haittaa paukkupakkanenkaan, kun lempivuodenaikani saapui vihdoinkin. :)
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: dadda - Tammikuu 22, 2014, 22:25:58 ip
Meilläkin lauhtui ja on ihanaa lumiputsiä puut täynnä, täydellistä! Ja lapsetkin ulkoilee tarhassa enemmän lun ei oo enää -30.

Pakko intoilla, Kuopus 1v4kk teki tänään kakan pottaan! Kyllä se hoitopaikan muiden malli on niin tärkeä opettaja. Ite ei oo juuri treenailtu mutta siis kevyehköä vessahätäviestintää syntymästä asti, tehnyt kakan pideltynä pönttöön pitkään. Nyt meni itse vessaan potalle ja ilme oli sellainen että aattelin ottaa siltä pyllyn paljaaksi. Poju istui takaisin ja sinne se kakka tuli :) Näitä äitien onnen aiheita... ;D
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Pihjalanmarja83 - Tammikuu 26, 2014, 10:48:04 ap
Kiitos kannustavista imetyskommenteista.  :D Maitoa tuli lopulta niin paljon, että luovutinkin sitä sairaalaan. Tosin olin kohtutulehduksen takia 3 viikkoa antibiooteilla U:n syntymän jälkeen ja luovutus alkoi vasta kuurin loputtua.

Alkuun oli vähän (siis aika paljon!) taistelua verensokereiden kanssa tuon imetyksen takia. Humpsahtivat tosi matalalle todella nopeasti ja lähes päivittäisellä tasolla. Ei siinä muuten mitään, mutta mun kyky reagoida mataliin heikkeni huomattavasti. Onneksi mtn vakavampaa ei tapahtunut. No joo, kerran meinasin ajaa kolarin autoillessani, kun vs laski huomattavan alas. :-[ Luojan kiitos mulla oli kaveri kyydissä, jonka kehotuksesta mentiin sit ABC:lle ostamaan karkkia ja tilanne laukesi siihen.

Sektion jälkeinen pikkuvauva-arki oli kyllä melkoinen koettelemus mun kropalle. Pyörryinkin kerran silkasta uupumuksesta ja mistä lie, meidän vessaan vauvan ollessa muutaman viikon ikäinen. Olin juuri laskenut lapsen hoitopöydälle kun näkökenttä sumeni ja pökerryin vessan lattialle. Mitään pahempaa ei tapahtunut, mutta tapaus vaan kuvaa hyvin tilaa, jossa olin. Toki tuon hetkiseen aikaan kuuluivat vauvan hoidon lisäksi maidonnousu, alkaneet yövalvomiset, antibiootit, revennyt sektiohaava ja siitä toipuminen sekä ylipäätään kohtutulehduksesta ja synnytyksestä toipuminen. Äh, miks mä aloin kelaan tätä!  :-[ Ajassa ennen lapsen syntymää ja syntymän jälkeen on mun mielessä ristiriita, koska ennen käynnistystä olin ns. terve kuin pukki. Synnytyksestä jäi sellainen fiilis, että mut on riivitty kesken kauniin kesäpäivän yhteen Danten helveteistä. Asioita vain tapahtui, enkä voinut itse vaikuttaa niihin millään tavalla. No joo, lopputuloksena tästä tietty on ihana ja terve vauva.  :-*

No tulihan sitä tekstiä. Piti kommentoida muiden juttuja, mutta teen sen seuraavalla kertaa!  :)

Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: dadda - Tammikuu 26, 2014, 11:01:56 ap
Eipä voi sanoa muuta kuin että olet melkoinen arjen sankari!

Munkin kokemus varsinkin ekasta syntymästä on se, että siinä meni jotenkin "rikki" sillälailla kehoonkäyvästi, mitä ennen ei ole joutunut kokemaan, enkä tarkoita pelkkää synnytystä; dee kun sillälailla näkymätön sairaus vaikka kroonikkoja ollaankin. Ja sulla vielä tuollaisia konkreettisia vaivoja pitkään syntymän jälkeen. Mutta ne on onneksi ohi!
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: RiMa - Tammikuu 31, 2014, 14:30:24 ip
Onpa Pihlajanmarjalla ollut koettelemuksia, toivottavasti suunta on ollut parempaan päin!

Meillä taaperretaan tasaista arkea. Neiti kohta 7v odottaa kärsimättömänä että pääsisi kouluun, herra 2v opettelee puhumaan. Onhan sitä omaa puhetta tullut vaikka kuinka, nyt on alkanut selvästi harjoitella sanoja ja yrittää toistella perässä. Välillä tulee ihan selkeitä, uusia sanojakin.

Tässä poimintoja sanastosta;
ii=veitsi
aa=haarukka
pryä=murot
mnenä=minä

Pientä tulkintaa vielä vaatii, mutta kyllä se siitä!
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: vikapainos - Tammikuu 31, 2014, 22:01:24 ip
Lapset vihdoin toistaiseksi molemmat nukkumassa, ehtisiköhän sitä meidänkin kuulumisia pitkästä aikaa kirjoitella...

Pussukalle ensin tuosta ikähommasta, ei sulla vielä sen puolesta varmaan ns. viimeiset vuodet ole käsillä toisen tekoon. Meillä on muistaakseni yhtä paljon sairastamisvuosia takana, ja mulla on sitä fyysistä ikää muutama vuosi enemmän. Silti toinenkin raskaus tärppäsi yhtä pian kuin ensimmäinen (tuuria?), enkä koe että se sinänsä olisi ollut juuri ensimmäistä vaikeampi muuten kuin ennenaikaisten supistelujen ja kamalan ennenaikaisuuden pelon takia (kun se eka kun syntyi yllättäen rv 33+3). Mulla on jostain jäänyt sellainen käsitys, että jos raskauksien välillä on pitkä aika, raskausmyrkytyksen vaara on isompi kuin jos väli olisi ns. kohtuullinen. Vasta-aineillehan ei sitten varmaan mitään voi, oli raskauksien väli isompi tai pienempi. Meillä tuli lopulta lähes tasan 2 vuotta sisaruksille väliä, ja näillä meidän vaivaisilla lapsilla se on tuntunut tähän asti aika rankalta, mutta toisaalta nyt vähitellen noista on alkanut olla toisilleen ihan oikeasti seuraakin.

Pihlajanmarjan kokemukset kuulostavat kyllä tosi rankoilta. Hienoa, että teillä on imetys lähtenyt traumaattisesta alusta huolimatta käyntiin hyvin, kaikilla se ei onnistu (itselläkin silloin tällöin vähän kaivelee tuo asia).

Meillä on toisaalta mennyt hyvin, toisaalta edelleen huonosti. Nyt on ollut varmaan ennätyspitkä pätkä ilman sairasteluja ja korvatulehduksia, yli kuukausi jo menty ilman mitään korvajuttuja, jouluna viimeksi laiteltiin vauvalle korviin tippoja. Vauvalla on ikää nyt 9,5 kk ja ihan viime viikkoihin saakka mentiin 3 x 30 min. päikkäreillä ja noin 10-15 yöheräämisellä. Yöt ovat edelleen samanlaista kammoa, mutta päiväunia neiti nukkuu onneksi yleensä nyt yhdet 1-1,5 h mittaiset ja toiset 30-minuuttiset. Esikoinen on osan viikosta päiväkodissa ja niinä päivinä tuntuu ihan oudolta, kun pieni nukkuu ja ehtii vaikka lehden lukea. Ja syödä! Lounas on palannut elämääni.

Vähän hassulta tuntuu jo puhua vauvasta, kun ei tuo "pieni" (n. 11 kg) mikään kovin vauva enää ole, kehitys on ollut joulu-tammikuussa huimaa. Joskus ennustin mitä loppuvuodesta tapahtuu ja aika hyvin niiden mukaan on menty: vähän ennen joulua vauva oppi peruuttamaan istuma-asentoon itse, ja ryömimään eteenpäinkin. Konttaaminen tuli mukaan kuvioihin jossain tammikuun alkupuolella, ja nyt tytsi jo kulkee aika vauhtia ja ylöspäin on hinkunut jokusen viikon myös. Ensin pääsi polviseisontaan heti konttaamisen oppimisen jälkeen, sitten aika pian seisomaan matalampia tukia vasten, ja tänään pääsi jo ihan itse ylös olohuoneen pöytää vasten. Ja seisoi tosi pitkään, otti varovasti yhden askeleenkin! Jos ei satu vaivapäivä kohdalle, pieni viihtyy vihdoin ja viimein myös yksin ja isosiskon kanssa aika hyvin, eli saa tehtyä kotihommia yms. kunhan juttelee samalla. Puhettakin tämä pieni tuntuu jo jonkin verran ymmärtävän, ja lisää opettelee osoittelemalla sormella kaikkea mahdollista. Omasta suusta tulee tällä hetkellä enimmäkseen "äittättättää", "ämmämmämmä" ja "ijijiji".

Ulospäin näkyvä refluksi on loppunut, mutta hiljaisempia refluksioireita edelleen aika-ajoin löytyy: ruokatorvessa kurlahtelee ja pieni "nieleskelee tyhjää" ja hikkailee tosi paljon. Ja sitten tuo yölevottomuus, luulen että joku refluksiin/allergioihin liittyvä juttu on taustalla kun öisin on usein aika limaisen oloinen, jotain nousee siis hengitysteihin vaikka päivällä ei ole nuhaa tms. Ja allergiat... 4 ruoka-aineella mennään edelleen + 3 ruokaa rotaatiossa eli saa niitä kerran viikossa siedätysmielessä pikkuhiljaa kasvavin annoksin. Eli niiden suhteen on edelleen aika kökkö tilanne, kun lisänä tarvitaan vielä antihistamiinilääkitystä että edes tuon verran sopii :(.

Ai niin mikä diabetes? Mittaan kyllä joka välissä kun ehdin, mutta eipä tässä hässäkässä edelleenkään edes semi-optimitasapainoa toivoa voi. Jos jotain positiivista niin välillä sentään tunnistan matalat, kun väsymystila ei ole pahimmillaan. Öisin tulee noiden heräämisten myötä varmaan yhtä paljon mittauksia kuin päivisin, mutta ei mahda mitään kun silloin en yleensä noita matalia tunnista, pakko rei'itellä sormia.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: dadda - Helmikuu 02, 2014, 12:01:02 ip
Ihania sanoja RiMa!

Vikapainos, tuo esikoisen hoidon tuoma voimienkeräys oli itselle tosi tärkeää. Ja syöminen!

Meillä on ikäeroa 5v eikä merkkiäkään raskausmyrkytyksestä toisessa, ekassa raju.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Pihjalanmarja83 - Helmikuu 05, 2014, 23:17:25 ip
Kiitos kaikille kannustuksista. Juu, olen itsekin tyytyväinen tuohon imetyksen onnistumiseen. :)

Nyt, kohta 7kk lapsen syntymän jälkeen olen jälleen ottamassa jonkinlaista vastuuta omasta hoidostani. Tai sanotaan, että ottamassa diabeteksen jälleen asialistalle. Sensorointi on nyt menossa ensimmäistä viikkoa ja täytyy sanoa, että homma on yhtä vuoristorataa. Välillä on päiviä, että sokerit ovat laskemassa matalalle kokoajan ja seuraava päivä onkin yhtä korkealentoa. Olen nyt tulkinnut kyllä nämä korkeat päivät matalista johtuviksi reaktioiksi. Edelleen mun perusongelma on sama kuin ennen raskauttakin, eli pistän aterioille liikaa insuliinia ja joudun sitten korjailemaan aterian jälkeisiä matalia ruoalla. Hmm. Hankalaa oikein korjailla perusinsuliinejakaan, koska imettäminen vaikuttaa sokereihin. Nytkin mulla menee perusinskaa pumpussa 13,5 yksikköä/vrk. En oikein viitsi vähentääkään enää, kun eihän ihminen nyt ilman insuliinia tule toimeen.  :-\

On kyllä kivaa, että vanhat tutut taas täällä kuumeilevat. :) Tai itse en varsinaisesti ainakaan vielä kuumeile, mutta kyllä se mielessä jo on...

Täällähän on paljon kuumeilijoita.  :) Meilläkin on suunnitelmissa hankkia toinen lapsi niin, että lasten väliin ei tulisi kovin montaa vuotta. Alustavasti puhuttiin, että aletaan yrittämään ensikesän jälkeen. Saa tietty nähdä miten elämä menee ja muuttuuko suunnitelmat. Vähän kyllä etukäteisesti hirvittää se verensokeriralli ja äitipolilla ramppaaminen ja makrosomiakyttäys, jos tässä vielä joskus raskautuu. Heh.

Munkin kokemus varsinkin ekasta syntymästä on se, että siinä meni jotenkin "rikki" sillälailla kehoonkäyvästi, mitä ennen ei ole joutunut kokemaan, enkä tarkoita pelkkää synnytystä; dee kun sillälailla näkymätön sairaus vaikka kroonikkoja ollaankin.


Hienosti sanallistettu dadda. Niin. Ennen lapsensaantikokemusta suhtauduin asioihin niin, että d:stä huolimatta pystyn halutessani samaan kuin muut. Tämä hallitsematon raskaus- ja synnytyskokemus osui minäkuvaani. Oikein heräsin siihen, että hei, mähän olen kroonikko. Mut hei, sitähän mä olenkin. 8) Mulla huomattiin tammikuussa raskauden jälkitarkastuksessa silmissä mikroaneyrysmia (meinasin kirjoittaa mikromakrosomioita  ::)). Molemmissa silmissä on 2 pullistumaa. Lääkäri sanoi, että tsekkaillaan vielä rauhassa. Hyvällä tuurilla saattavat vielä hävitäkin. Toivotaan...
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: milja2010 - Helmikuu 06, 2014, 15:34:29 ip
Pihlajanmarja: Myös terveelle saattaa raskaudessa ja synnytyksessä tapahtua ihan mitä vain. Sitä ei vaan aina pysty hallitsemaan. Joten ollaan armollisia itse kukin itsellemme. :)

Meillä yöt vaan jatkuu erittäin huonoina taas. Nyt on lähete lastenlääkärille vihdoin haettu ja odotellaan aikaa sinne. Refluksioireilu on vaan liikkumaan oppimisen myötä melkeinpä lisääntynyt ja yöt menee sitten ihan päin mäntyä. VÄSYTTÄÄ!  :-\

Onneksi olen jaksanut käydä kävelyllä, hiihtämässä ja juoksemassa. Jotain piristystä edes tähän elämään. Verensokerit heittää ihan mihin sattuu. Sensoroin tossa pitkään, mutta en vaan jaksa perehtyä, että mikä mättää. Viikon kuluttua on lääkäri ja lähetin sinne viikon pätkän ruokapäiväkirjaa ja sensorointia. Jospa ne kertoisi sitten mulle jotain mitä kannattais tehdä. Herkkuja tekee mieli ainakin liikaa ja se kostautuu sokereissa heti.

Mukavaa vauva ja lapsiarkea kaikille kuitenkin kaikesta huolimatta ja juuri sen vuoksi!  ;D
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: dadda - Helmikuu 06, 2014, 21:53:06 ip
"Mut hei, sitähän mä olenkin"  ;D Niinpä!

Milja voimia, mahtavaa että olet jaksanut pitää ruokapäiväkirjaa, se on jo paljon! Anna lekurin miettiä..

Esikoinen ilmottautui kouluun!! Mihin nää vuodet hurahti?! Molemmilla oksutauti...
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: milja2010 - Helmikuu 07, 2014, 09:08:11 ap
Ääh... oksutaudille! :(
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: dadda - Helmikuu 07, 2014, 19:27:36 ip
Tuntuu onneksi olevan nopeasti ohimenevää sorttia. Nyt jo molemmat hysteroi olympia-avajaisten äärellä...
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: vikapainos - Helmikuu 07, 2014, 21:54:32 ip
Milja, toivottavasti pääsette asiantuntevalle lääkärille! Tunnen niin hyvin tuon tuskan, kun refluksi vaan ei helpota ja yöt on ihan palasina (ja sen väsymyksen myötä pikkuhiljaa itse myös). Itsekin olen liikunnalla koittanut pysyä ns. täysjärkisten kirjoissa, ulos lenkille jos tilanne sallii jne.

Kun näiden lasten välillä olin yli vuoden töissä niin meillä tuo isompi on tosiaan ollut hoidossa koko ajan viime kesää lukuunottamatta (oma päiväkoti oli pitkään kiinni eikä haluttu tilapäishoitoon), ja ilman sitä tilanne olisi kyllä ollut ihan mahdoton kun pieni huusi aamusta iltaan ja oli täysin kannettava. Ja olikin melkein tuon kesän ajan, kun meillä ei ole mitään tukiverkostoja lähellä. Nyt kun pienempi ei enää vaadi ihan jatkuvaa huomiota, on arki hieman helpottanut. Paitsi niinä vaivapäivinä, jolloin viihtyy paljon sylissä eikä nuku kuin pätkäpäikkäreitä, onneksi ne päivät ovat vähän harvemmassa olleet jo nykyään.

Katsotaan nyt miten pitkään tätä tasaista vaihetta riittää, esikoinen tuli tänään nuhaisena päiväkodista ja siellä on kuulemma tuota oksutautia myös liikkeellä nyt. Ilmeisesti aika herkästi tarttuvaa sorttia, kun naapurustossa useimmat ovat sen sairastaneet. Ikävin tauti mitä tiedän, selvisitkö muuten dadda itse ilman oireita?
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: dadda - Helmikuu 09, 2014, 11:03:36 ap
En, en oksentanut mutta oli tosi hankala olo perjantaina, röyhtäytti ja turvotti, ja maha löysällä, eikä ruoka maistunut. Nyt miehellä sama, oli oksettanut koko yön. Mutta ainakin tämä meidän tuntui olevan nopeasti ohi menevää sorttia. Miehellä ja esikoisella särki myös päätä.

Ja eläköön subjektiivinen päivähoito-oikeus!!
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: caroline - Helmikuu 24, 2014, 14:40:29 ip
Pistänpäs minäkin taas pari ajatusta tänne kun kerrankin ehdin.

Päivähoidosta: meillä esikoinen 5v on ollut edelleen päivähoidossa ihan täyttä päivää ja täyttä viikkoa vaikka olen vauvan ("vauva" siis jo 8kk) kanssa kotona. Tai no käytännössä menee vasta klo 9 ja haetaan aikaisemmin pois. Tämä on mahdollistanut sen, että saan itse joskus nukkua päikkärit ja aamupäivällä olen ottanut tavaksi käydä 1.5 tunnin vaunulenkillä. Niin ja syöminenkin on kivaa  ;D

Nyt muutin helmikuussa kuviot niin, että esikoinen on aina perjantaisin kotona ja tehdään sitten tyttöjen kanssa jotain kivaa yhdessä.

Meidän 8kk neiti on nyt 9.5kg kahvakuula. Kääntyilee kyljeltä toiselle ja pyörii napansa ympäri mutta ei ryömi eikä konttaa. Syö hyvin ja (hävettää edes mainita...) nukkuu yleensä yönsä kun tukki klo 21-07. Imettämisen ajattelin nyt hiljalleen lopetella kokonaan. Pullo ei vaan kelpaa vaikka on testattu kaikki tutit ja nokat, mutta taitaa olla taas sama juttu kun esikoisen kanssa eli pullo kelpaa sitten kun muuta ei tarjota. Pulauttelu jatkuu edelleen, mutta on selvästi vähentynyt siitä mitä se oli kun ravintona oli vaan maitoa. Edelleen tulee niitä kaaressa lentäviä pukluja, mutta neitiä itseään tuo ei näytä ollenkaan haittaavan. Huonekalut on suojattu kaikenlaisilla viritelmillä...

Välillä sitä täällä arjen hulinan keskellä pysähtyy miettimään ja ihmettelemään, että kyllä oon ollut onnekas kun on noi 2 ihanaa tervettä lasta vaikka silloin yli 30v sitten kun itse sairastuin niin mun vanhemmille oli diagnoosin jälkeen todettu että lapsenlapsia teille ei sitten tule. Hah, siitäs sait kuka ikinä tuon sanoit silloin 80 luvun alkupuolella  ;D
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: dadda - Helmikuu 24, 2014, 19:38:10 ip
 ;D Eikö aika kulukin äkkiä?
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: milja2010 - Helmikuu 27, 2014, 20:28:48 ip
Noniin. Nyt on meillä  ph-mittaus takana. Viikko menee ennen kuin vastauksia saa. Saa nähdä selittääkö refluksi  yövalvomiset mittauksen mukaan.  Poika kohta 10kk on nyt 75cm ja painaa 9,8kg. Päivät menee edelleen kivasti. Nukkuu yleensä 2-3 päiväunet,jotka kestävät tunnista kahteen. Muun ajan on hyväntuulinen ja touhuileva. Iltaisin poika on ihanan hellyydenkipeä ja halailee ja pussailee. (Usein kyllä hampaat pusuissa mukana) ;D
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Pihjalanmarja83 - Maaliskuu 18, 2014, 14:20:55 ip
Moi pitkästä aikaa täältäkin. :) Milja, miten ne teidän yövalvomiset menikään? Päivät vaikuttavat mukavilta.  :)

Meitsin poika on nyt 8kk ja neuvolan mittauksissa pituutta oli kertynyt 73cm ja painoa 11,2kg. Tässä meidän kahvakuulassakin on kantaminen ja meikäläisen selkä on kirjaimellisesti rusetilla. Selkäsärky vaivaa varsinkin iltaisin.  :P Mutta lapsen kantamisen hyvänä puolena mainittakoon, että ollessani viikonloppuna kavereilla muuttoapuna huomasin, että hei, mähän jaksan nostella vaikka kuinka painavia laatikoita. 8)

Sitten pikkulapsiarjen pulmiin:

Yöheräilyt
Vauva heräilee edelleen 4-5 kertaa 11-12h yöuniensa aikana. Muutaman kerran olen yrittänyt olla reagoimatta niin että vauva oppisi rauhoittamaan itse itsensä, mutta reagoimattomuus johtaa siihen, että lapsi parkuu entistä kovempaa. Ei toimi siis. Seuraavana temppuna kokeillaan sitä, että lapsi siirtyy omaan sänkyyn. Nyt ollaan nukuttu siten, että pojan sänky on sivuvaununa kiinni vanhempien parisängyssä. Itse en usko oman sängyn taikaan, mutta yrittänyttä ei laiteta. Ehkäpä omassa sängyssä nukkuessa ei tarvitse havahtua tsekkaamaan, että onko äiti paikalla. Mene ja tiedä.

Onko teillä kokemuksia ja vinkkejä tähän?


Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: sinppu - Maaliskuu 19, 2014, 18:34:55 ip
heippa taas pitkästä aikaa!
Mihin tää aika menee, meillä on huomenna 8kk neuvola :O Täällä poitsu on oppinut ryömimään muutama viikko sitten ja kovasti ottaa jo konttausaskelia ja hyppii eteenpäin (miksiköhän sitä tyyliä kutsutaan?  8) ) Koira raukka ei saa olla hetkeäkään rauhassa!  :o Ensimmäinen hammaskin puhkesi 9.3 (kyllä, kirjoitin sen muistiin :D ) ja sitä on kovasti täällä jo puunattu aamuin illoin  ;D Tuo on kyllä totta että tommosen vajaa 10 kilon kahvakuulan kans kun päivät pitkät jumppaa niin kunto kasvaa huomaamatta, mun narukäsissä on jopa havaittavissa pienen peinet lihakset  ;D

Nuo yöheräilyt on kyllä inhottavia ja varsinkin kun ei oikeen tiedä miten niihin pitäis reagoida? meillä poika on keskimäärin tosi hyvä nukkuja (parhaimmillaan nukkuu heräämättä klo.19.30-8.00) mutta välillä on öitä että herää ja riittää että laittaa tutin suuhun ja unet jatkuu. Öisin meillä ei enää syödä ollenkaan vaan jos on ihan kamala kiukku jota en saa hiljennettyä, annan hörpyn vettä :) meillä kun oli aika pitkään semmonen aamuyön maitopullo josta opeteltiin pikkuhiljaa eroon! Nyt on menossa semmonen kausi taas vaihteeksi että öisin harjoitellaan niitä kaikkia taitoja mitä on opittu, sängyssä hypitään ja kontataan ja päätä hakataan pinniksen laitaan ja välillä joudun yli kymmenen kertaa yössä kääntämään herran takaisin selälleen nukkumaan, välillä oma käsi on pinniksen välistä pojan mahan päällä ettei hän kääntyis :D no ehkä tää on ohi menevä vaihe! Hän on siis aina nukkunut omassa sängyssä, joka on meidän sängyn vieressä :)
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: milja2010 - Maaliskuu 24, 2014, 20:33:47 ip
Meillä pahimmillaan yöt oli sitä että herättiin jopa yli 10 kertaa yössä.  Nyt on taas nukuttu vähän paremmin ja herätyksiä tulee 4-5. Harvoin yli kahden tunnin pätkää nukutaan ja yleensä tarvii tissiä tai muuten alkaa huuto johon herää koko talo. Refluksimittaus ei kuitenkaan näyttänyt että yöllä olisi refluksia, päivisin kylläkin. Mutta en oikein luota tuohon että yhden vrk:n seuranta kertoisi koko totuutta. Tosin nyt on ollut vähän helpompaa joten josko tästä pikkuhiljaa iloa kohti.  :D
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Pihjalanmarja83 - Maaliskuu 29, 2014, 11:45:13 ap
Meidän omassa sängyssä nukkuminen on lopulta jäänyt aika vähälle. Varmaan ihan mun oman laiskuuden takia. En jaksa nostella lasta kovin montaa kertaa yössä omaan sänkyyn ja takaisin viereen.  :-\ Käytännössä on menty niin, että U nukahtaa omaan sänkyynsä ja sitten kun havahtuu ensimmäisen kerran ja alkaa valittamaan, niin nostan viereen ja mun kainaloonhan se lapsi jää.

Milja, meillä oli aika samansuuntainen meininki kuin teillä, vaikkei pojalla refluksia olekaan. Jännä juttu, että refluksi vaivaisi vain päivällä, mutta ei yöllä? Hmm. Tuntuisi Milja, että omat tuntosi asiasta olisivat kuitenkin luotettavampia kuin tuo 1 mittauskerta. Olethan lapsen lähellä 24/7. :)

Voi kun pääsisi yötissittelystä eroon. Pitää kokeilla tuota Sinpun temppua. On ollut mielessäkin, mutta en ole saanut aikaiseksi. Mutta onneksi nyt muutamina öinä on onneksi ollut vähän helpompaa, ei olla herätty kolmen viimeyön aikana kuin 2 kertaa. Jes!

 
Täällä poitsu on oppinut ryömimään muutama viikko sitten ja kovasti ottaa jo konttausaskelia ja hyppii eteenpäin (miksiköhän sitä tyyliä kutsutaan?  8)
Aika samoissa tunnelmissa mennään niin teillä kuin meillä. Paitsi meillä mennään koiran sijasta karhukävelyä. Konttaaminen lähti kuukausi sitten, kun U oli 8kk ja se oli menoa. Tällä viikolla oppi seisomaan tukea vasten ja muutaman kerran on käynyt niin, että U on yrittänyt lähteä kävelemään. Mutta luonnollisesti kaatunut heti yrittäessään. Toivottavasti ei opi oikeasti kävelemään turhan aikaisin, nimittäin sen jälkeen meitsi saa juosta. ::)

Meidän koko perheellä on ollut enterorokko. Minulla pahimpana ja miehellä ja pojalla siedettävämpinä. En kyllä muista, koska olisin ollut niin huonossa kunnossa jonkun tartuntataudin takia. Mulla oli kurkku, suu, kädet (varsinkin sormet), jalat jalkapohjineen rakkuloilla, yskä, kova kuume ja yleinen huono olo. Nyt tosiaan jo vähän helpottaa. Äitini muuten kertoi, että sairastuin aikoinani diabetekseen enterorokkotartunnan jälkeen. Onneksi U on testattu, eikä hänellä ole diabetesalttiutta. Jos olisi, niin nyt olisi tässä perheessä jännät paikat..
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Larla - Maaliskuu 30, 2014, 17:44:09 ip
Minäkin sairastuin aikoinani enterorokon jälkeen ja jo silloin (-88) osasivat ehdottaa yhteyttä.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Pihjalanmarja83 - Maaliskuu 31, 2014, 12:07:14 ip
Jeps. Itse sairastuin Vuonna -85 (sairastuminen on ollut niin kova paikka, että en ole käynyt katsomassa Tampereen työväenteatterin näytelmää. :) ). Mutta olen käsittänyt, että sairastumiseen tarvitaan geneettinen alttius. Virus "vain" laittaa asiat liikkeelle.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Kirppuli - Huhtikuu 17, 2014, 15:00:52 ip
Helou, en ole tosi tosi toooosi pitkään aikaan käynyt kirjoittelemassa saati edes lukemassa jutusteluja. Poikakin tässä on ehtinyt jo huomaan 1v 8kk ikään :) taaperoksi on siis äitin vauva jo kasvanut :) Puhua höpöttelee paljon, sanavaraston on laaja ja 2 sanaisia "lauseitakinm" tulee! Kyllä vain on mahtava seurata oman lapsen kehitystä, kuinka sitä joka päivä jotakin uutta ja mahtavaa opitaan!!

Oma hoito on ollut niiiin retuperällä oikeastaan koko ajan tässä pojan syntymän jälkeen, että hyhhyh. Nyt vasta tuntuu että kun on vähän vakiintuneemmat päivärytmit niin tämä itsehoitokin on hiukkasen parantunut. Yötkin saa nykyisin nukkua jo illasta aamuun heräämättä joten pahin väsymyskin on takana.

Tänään havahduin sitten sellaiseen faktaan että menkat on melkein kaksi kuukautta myöhässä.. Ja iskipä tunne, että josko sitä sitten ollaan raskaana.. Raskaustestin ostoon taitaa tieni käydä tässä lähipäivinä. Pelkään positiivista testiä, koska ihan rehellisesti sanottuna en tiedä miten jaksaisin läpikäydä uuden raskauden ja vauva-arjen juuri kun alkaa tuntua että olen ensimmäisestä toipunut. Iiks ja apua..
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: sinppu - Huhtikuu 19, 2014, 19:33:54 ip
Mukava kuulla Kirppuli sinusta, kiva kuulla et arki rullaa ja väsymys väistyy! mä aloin täällä nyt jännäileen heti et millon teet testin :P varmasti aiheuttaa ristiriitaisia mietteitä, varsinkin jos tuntuu et nyt alkaa elämä olemaan tasaista, onhan se ensimmäinen vauvavuosi aika haipakkaa ja heti perään vauva onkin joka paikkaan kiipeilevä taapero!  ;D mutta tulehan kertomaan jos päädyt testailemaan :)
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: dadda - Huhtikuu 27, 2014, 22:38:48 ip
Jänniä aikoja Kirppuli! Meillähän on tosi samanikäiset lapset.

Meillä nykyään niin että lapsi nukkuu paremmin omassa sängyssä kuin vieressä, vaikka välillä oli pitkään tuota että piti ottaa yöllä viereen ja jäi siihen. Mut sitten meni loppuyö pipariksi. On alkanut itse pyytää päästä omaan sänkyyn ja se sängyn siirtäminen vähän kauemmaksi auttoi silloin.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Pussukka-81 - Huhtikuu 29, 2014, 16:20:07 ip
Tervehdys pitkästä aikaa! :)

Vaihtelevalla aktiivisuudella oon käynyt viime aikoina lueskelemassa palstaa. Nyt tuntuukin, että tänne on tullut vaikka mitä ja täällähän on tapahtunutkin vaikka mitä. :D

Kirppulista oli kiva kuulla, jänniä aikoja todellakin elelet. :) Ja toki muidenkin kuulumisia on mukava lueskella. Tuntuu vain ettei oma pää ole ihan täysillä mukana enkä muista kaikkea lukemaani :P , sillä meno on ollut täällä todella hektistä.

Poika kasvaa, kehittyy ja on ihana. :) 1,5 vkon kuluttua hän on jo 11 kk,huhhuh. :o :-* 10 kk-neuvolassa paino oli 10 kg ja pituus 75 cm. Ruoka maistuu, allergioita ei ole, nukkuu edelleen yönsä hyvin (mitä nyt välillä juolahtaa mieleen treenata uusia taitoja keskellä yötä ;D ), iloinen ja ennen kaikke ehtivä vesseli. Poika ei vielä kävele, paitsi tuettuna, eikä konttaakaan, mutta nousee pystyyn ja kiipeää kaikkialle ja puoliksi ryömivässä ja puoliksi konttaavassa asennossa pääsee kyllä lujaa sinne, mihin haluaa. Ja haluaa kyllä yleensä joka paikkaan eli kiirettä ja vahtimista riittää. ;) Lapsiarki on siis ollut kaikin puolin mukavaa aikaa. Mutta väsynyt olen silti. Miehellä on niin paljon töitä (6pvä/vko), että käytännössä katsottuna olen olut yksin kotona arkea pyörittämässä ja hoitamassa lasta. Omia harrastuksia tai menoja ei ole, kun meiltähän puuttuu täältä vallan tukiverkosto, säännöllistä lastenhoitoapua ei siis ole saatavilla isovanhemmista tai vastaavista. Oma jaksaminen alkaa siis olla aivan äärirajoilla, vaikka lapsia onkin vain yksi. Rankinta on varmaan se, ettei ole mahdollisuutta päästä edes pienelle happihyppelylle ihan vain itseni kanssa. Päivääkään en tästä elämästäni pois vaihtaisi, olenhan tästä joka tapauksessa nauttinut täysillä. :) Mutta kyllähän se oma aikakin tärkeää olisi. Onneksi miehen työtahti alkaa helpottaa ja kohta alkaa pitkä sekä ansaittu kesäloma!

Töitä yritän kovasti ensi syksyksi hakea, mutta vielä ei ainakaan ole tärpännyt. Markkinat ei oo kovin suotuisat tällä hetkellä. :-\ Hoitopaikkahakemuskin on kuitenkin laitettu eteenpäin. Hurjalta tuntuu laittaa noin pieni hoitoon, jos töitä löytyy, mutta onneksi se on kuitenkin ajankohtaista vasta syksystä.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: dadda - Huhtikuu 30, 2014, 21:51:34 ip
Ei se väsyttävyys ja sitovuus ole lasten määrästä kiinni, ihan oikeutettu on tuntemuksesi väsymisestä! Onneksi kesä kuulostaa helpommalta. Meillä meni hoitoon 16-kuisena ja ihan hyvin on mennyt, iloisena menee tarhaan viikonlopunkin jälkeen.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Pussukka-81 - Toukokuu 08, 2014, 11:54:27 ap
Kiitos dadda! :-* Eihän se tosiaan pitäisi olla lasten lukumäärästä kiinni. Jotenkin sitä vain on luonteeltaan sellainen, että "prkle nyt on jaksettava", vaikkei oikeasti aina jaksaisikaan. Kai sen kuuluisan harmaan kiven läpi on vain päästävä tilanteessa kuin tilanteessa, sellainen minä olen. Nyt sentään jo myönnän, että olen välillä helkkarin väsynyt ja kuormittunut. Mutta, tosiaan, kohta tämä tilanne onneksi helpottaa ja saan tuon toisenkin aikuisen tätä arkea kanssani pyörittämään. :)

Yritän jälleen kerran ottaa itseäni niskasta kiinni ja saada sokeritasapainoiltua paremmin. Pojan syntymän jälkeen elo on ollut d-hoidon kanssa yhtä pomppua ja heilahtelua. Hba1c oli helmikuussa (vai olikohan käynti edes silloin, no, joka tapauksessa viimeksi) aivan järkyissä lukemissa. Siis oikeasti järkyissä. Laittoihan se ajattelemaan taas asioita. Toisaalta, kärsin melko voimakkaastakin hoitoväsymyksestä synnytyksen jälkeen eikä omahoito oikein jaksanut sen jälkeen kiinnostaa. Nyt vähän surettaa se, että vaatiiko hyvä hoitotulos oikeasti minulta niin paljon, että se ajaa lopulta väkisin hoitoväsymykseen. Miten sitä löytäisi sellaisen sopivan omahoidon, sellaisen, jossa olisi hyvä olla ja joka ei vaatisi _liikaa_? Ei tätä jaksa millään pitkäkestoisesti, jos hyvät tulokset vetävät aivan äärirajoille. Tylsää. No, nyt yritän kuitenkin saada itseäni taas ruotuun. Motiivina ovat nyt hyvän olon tavoittelu tasaisempien sokereiden kanssa, yleisesti parempi mieli kun tasapaino on parempi, silmien tilanteen säilyttäminen rauhallisena sujuvan tasapainon avulla sekä varovaisesti ehkä myös pieni vauvakuumeilu...en tiedä onko minusta vielä tarttumaan tuohon viimeiseen, mutta kyllä se mielessä pyörii.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: RiMa - Toukokuu 08, 2014, 13:15:25 ip
Onpas paljon kuulumisia!

Tekee mieli kommentoida tuohon väsymisasiaan. Kaikilla se taitaa olla hyvin henkilökohtaista minkä kokee kuormittavana ja väsyttävänä. Välilä itsestä tuntuu, että väsyn siihen, kun pitää sovitella lasten menot, omat ja miehen menot ja töissäkin pitäisi ehtiä käymään. Välillä tuntuu helpommalta, kun mies on työreissussa, silloin voi jättää yhden henkilön aikataulut huomiotta! Vaikka onhan se mukavampaa, että illalla on kotona 2 aikuista.

Meillä poika 2v 4kk harjoittelee potalla käymistä. Päivällä sujuu hyvin, osaa kertoa useimmiten milloin pissattaa ja ehditäänkin useimmiten potalle. Kotona hän käyttää päivällä "itojen poikien pittaleita" ja on hyvin ylpeä housuistaan. Hoidossa on vielä vaippa päivälläkin, mutta useimpina päivinä sielläkin vaippa pysyy kuivana. Nyt hän on alkanut heräillä öisin ja tulee sanomaan "pituhätä". Viime yönä 2 kertaa. Ihan hyvä asia, että tunnistaa ja herää, mutta kun äiti tahtoisi nukkua!!! Ja isä myös... Monena aamuna on herätty siihen, että poika on omatoimisesti riisunut yöpuvun ja vaipan ja käynyt itse potalla. Sieltä hän sitten huutelee "apua, pitu tuli". Ihan iloinen asia, mutta usein tämä tapahtuu jo 5.30 aikaan. Taitaa olla niin, että poika olisi valmis luopumaan vaipoista kokonaan, mutta äiti ei (ainakaan yöllä)  :o

Omahoito tuntuu mullakin olevan rempallaan. Pitäisi suoroutua labraan hobis ja kilpparikokeisiin. Pyysin nuo kilpparikokeet, kun aina vaan väsyttää, paino on hiljalleen noussut, ääni on käheä ja välillä tuntuu ettei pysty keskittymään eikä muista asioita. Toisaalta, kaikki oireet voivat johtua myös rikkonaisista öistä, työpaikan huonosta sisäilman laadusta ja siitä, että syön huonosti ja liikun liian vähän. Toivon, että oireet johtuisivat noista, en todella toivo mitään lisävaivoja.

Hyvä kevättä ja kesän odotusta kaikille!
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Annu-80 - Toukokuu 12, 2014, 15:57:08 ip
Moikka pitkästä aikaa!
Ihan ensiksi Pussukka: luulen, että väsyminen aika lailla kuuluu asiaan. Minullakin on tämä yksi pikkuinen enkä yritä saada tehdyksi mitään ihmeellistä, hyvä kun perus päivärutiinit pyörii. Ja välillä olen todella väsynyt. Onneksi välillä on hyviäkin päiviä. Kun mietin työssäkäyntiä, niin oli sielläkin päiviä kun tuntui, ettei saa mitään aikaiseksi. Hyvä jos rutiinihommat. Ja välillä tuli tehtyä todella paljon. Erona ehkä työssäkäyntiin ainakin minun kohdallani on se, että töissä huonona päivänä pystyi ottamaan rennommin ja rauhallisemmin. Kotona pikkuisen kanssa ollessa ei voi, koska lapsen on saatava ruokaa ja vauhdikasta pikku menijää on vahdittava. Mutta onneksi päiväunet onnistuu välillä myös itseltä!

Meillä on vauhdikas ja iloinen pikkutyttö, joka on jo täyttänyt vuoden! Kontataan, noustaan seisomaan, tutkitaan kaikkea kiinnostavaa ja säännöllisesti pitää päästä syliin. Hiekkalaatikko ja muu ulkoilu ovat kovasti mieleen ja koirat ovat ihania! Meillä 1v-mitat olivat 72,5 cm ja 9,6 kg. Ensimmäinen hammas tuli synttärilahjaksi. Imetys jäi meillä pois pikku hiljaa todella helposti ja loppui kokonaan juuri 1v-päivän aikoihin.

 Omahoito, joo-o. Jotakin järkeä on etenkin päivässä, mutta öissä ei. D-lääkärikin oli ja pitkää pitäisi ilmeisesti vähentää. Noh, pitää tässä rauhassa kokeilla. Yhdessä kohtaa en oikein tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa vai sanoa jotain, en saanut sanottua mitään. Kun d-lääkäri kertoi, että samalle leivälle voi tarvita eri määrän insuliinia aamulla, päivällä ja illalla. Ja jopa tuplamäärän. Joo, tämä olikin uusi tieto raskauden jälkeen... Hobis oli yllättävän hyvä, 7,7%. Ja se lääkärin mukaan ei nyt niin huono ollut. Ihmetyttää välillä nämä tarkat ja ehdottomat rajat. /,5% tai alle saa kehuja 7,6% onkin sitten jo huono. Taitaa olla paras laittaa nuo huono-kommentit toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja olla itse tyytyväinen kun pyöritään kuitenkin tuossa 7,5% molemmin puolin tai pysytään siinä lähellä.

Hirmuista vauhtia menee aika ja kohta pitäisi minunkin palata töihin. Onneksi kesällä on mahdollista pitää lomaa! Mukavaa loppukevättä kaikille!
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: dadda - Toukokuu 12, 2014, 22:11:48 ip
Sehän sanoi että EI niin huono  ;D eli siis hyvä!
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: milja2010 - Toukokuu 30, 2014, 07:50:28 ap
Pitkästä aikaa tänne kuulumisia. Meidän vauva täyttää 13kk maanantaina. Apua! Refluksilääkitys on saatu purettua ja oireet alkaa olla myös taaksejääneitä. Uusi refluksimittaus tehtiin tuossa ilman lääkkeitä ja sen tulos oli suht normaali. Yöt meillä menee siitä huolimatta edelleen huonosti, mutta eiköhän nekin siitä joskus helpota. Siinä mielessä meillä on vielä vauva, että poju ei vielä kävele tuetta. Silleen kylläkin, että ihan vähän pitää vaikka paidasta kiinni niin kävelee, mutta ei vielä luota omiin jalkoihinsa. Kiipeilee sitten kyllä sohville jne, että koko ajan pitää olla silmät selässäkin, että missä pieni menee. Imetän edelleen. Se pitäs varmaan lopettaa, että yöt helpottaisi, mutta kun en millään malttaisi. ;D

Vietän itse viimeisiä vapaita kuukausia. Elokuun alussa mulle pitäis tulla hoitoon kaksi lasta. Eli ajattelin tehdä perhepäivähoitajan hommia sen aikaa että kuopus
täyttää 3.

Itse olen tässä kevään mittaan ottanut itseäni niskasta kiinni ja liikkumalla ja syömisten tarkkailulla vihdoin saanut painon laskemaan. Tänään aamulla vaaka vihdoin näytti 6lla alkavaa lukemaa ja enää pari raskauskiloa jäljellä. Yli 10 kiloa niitä kun taas jäi tuohon roikkumaan.

Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: vikapainos - Toukokuu 31, 2014, 15:54:15 ip
Pitkästä aikaa kuulumisia täältäkin... Vauva-arkea ei meilläkään enää vietetä, taapero on jo 13,5 kk ja elämä on kaikkien ongelmien jälkeen alkanut helpottua. Kevään runsaiden sairastelujen jälkeen päivä paistaa risukasaan: pieni oppi kunnolla kävelemään aika tasan 13 kk iässä, ja uusia ruokia on vihdoin ja viimein saatu useampia ihan lyhyessä ajassa. Tuo itsenäinen käveleminen on tehnyt tytöstä aurinkoisen tutkijan. Tosi pitkään piteli meilläkin aina jostain hennosti kiinni kunnes hoksasi että ilmankin osaa ihan hyvin, ja sen jälkeen tytsi onkin kulkenut pitkin taloa kaivelemassa kaikki mahdolliset ja mahdottomat koloset joihin yltää. Lääkkeitä menee edelleen refluksiin, allergioihin ja ajoittaiseen astmatyyppiseen oireiluun, mutta toiveissa on että kesän aikana päästään niitä pikkuhiljaa vähentelemään. Sopivia ruokia on 13, eikä tuolla määrällä nyt varsinaisesti hurraata huudeta, mutta se on jo huima parannus parin kuukauden takaiseen 4-5 ruoka-aineeseen. Hampaita tuli vuoden ikään mennessä jo 12 ja varmaan kohta alkaa pukata kulmahampaita. Muutamia sanoja tulee jo suhteellisen selvästi ja muutenkin selittää kaikkea tosi paljon, varsinainen räpätäti :). Ei meillä kyllä muutenkaan koskaan ole hiljaista, 3-vuotiaalla isosiskolla on kyselyikä ja koko ajan saa keksiä selityksiä kaikelle mahdolliselle maan ja taivaan väliltä. (Onko ihan normaalia, että tuon ikäinen on lähes maanisen kiinnostunut esim. ilmanvaihdon toiminnasta, tuntee kaikki venttiilit yms., bongailee niitä vieraissa paikoissa ja tutkittu on jo iv-konettakin? :o)

Pitää koputtaa puuta, mutta yötkin meillä nukutaan nykyisin tosi hyvin aikaisempaan verrattuna. Muutama yksittäinen herätys jommallakummalla lapsella saattaa olla, mutta ne jaksaa kun muistelee miten jossain vaiheessa piti pomppia se 15 kertaa yössä pelkästään pienemmän takia. Oikeastaan 3-vuotias on tainnut viime aikoina herätellä enemmän, hänelläkin kun on ollut korvatulehduksia yms. tässä keväällä ja allergioiden kanssa on tullut pikkuisen takapakkia.

Jonkinlaista tasapainoa on oman d:n kanssakin pitkän vuoristoratailun jälkeen tullut, tai ainakin heilahtelut ovat paremmin ennakoitavissa. Kävin kevään töissä (mies oli kotona) ja nyt sitten hoitovapailen syksyyn saakka. Jostain mystisestä syystä insuliinintarve on ihan älyttömän pieni, Lantusta menee 4+4 päivässä ja pikaakin saa pistää tosi varovasti, tai heti mennään matalille (menisköhän yhteensä päivässä ehkä reilut 10 yksikköä NovoRapidia). Ei meinaa tuossa pikassa 0,5 yksikön säätövara riittää. Eihän nuo annokset kovin isot ole ennenkään olleet, mutta nämä ovat kyllä ihan ennätyslukemia. Tällä viikolla mitattu Hba1c oli 7,0 %, oikeastaan parempi mihin tällä hetkellä pyrinkään.

Oho, tulipas pitkä selostus. Joku kesähuuma varmaan päällä, kun kaikki tuntuu kerrankin loksahtavan kohdalleen pitkän väsymyskauden jälkeen.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: milja2010 - Kesäkuu 01, 2014, 08:47:11 ap
Hienoa kuulla Vikapainos että teilläkin elämä helpottunut! :)
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Pussukka-81 - Kesäkuu 01, 2014, 15:30:00 ip
Kiva kuulla teistä kaikista. :)

Täällä täytetään puolentoista viikon kuluttua jo 1 vuotta. :o Vauvasta ei oo kuin rippeet jäljellä, reipas taapero on tilalla. Muutamia kertoja poika on vahingossa seissyt ilman tukea, joten jospa kohta kokeiltaisiin jo niitä askeliakin. :) Poika kävelee molemmista käsistä tukien, mutta vain toisesta kädestä tukien pyllähtää mielummin istumaan. Ihanaa, mutta samalla haikeaakin, tämä huiman nopea kehitys.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: dadda - Kesäkuu 01, 2014, 22:51:52 ip
Mahtava kuulla että useammalla on elämä helpottanut!

Mua taas vaihteeksi väsyttää enemmän, ei oikein jaksaisi minimurrosikäistä ja uhmaikäistä yhtä aikaa...pitäs mennä nukkumaan mutta täällä on niiin ihanan hiljaista kun ne nukkuu  ;D
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Eline - Kesäkuu 12, 2014, 00:00:34 ap
Meidän 5-viikkoinen tyttö voi mainiosti, on varmaan maailman helpoin vauva, itkee hirveän vähän eli vissiin säästynyt vatsavaivoilta. :) Täysimetyksellä mennään eikä pullosta tarvi antaa omaa maitoa (joita kerääjiin päivisin kertyy) enää välttämättä, muutaman viikon pumppasin mut sitten vauva alkoi jaksaa syödä rinnasta tarpeeksi. :) Ainoa ongelma on mun sokerit yön jälkeen! Vähensin Levemirin aika pieniinkin, illalla laitoin vähimmillään 2 ja sit en ollenkaan kun yöimetys laskee niin paljon sokereita vaikka vauva herää vaan pari kertaa yössä ja nukahtaa nopeasti. Silti sokerit olleet kaikkea maan ja taivaan välillä aamuyöllä tai aamulla, yleensä yli 10, jopa lähes 20, ja joskus aamuyöllä matala. Epäilen et käy matalalla ja siksi nousee mutta en löydä sopivaa annosta ettei laskisi vaikka välillä pistin insuliinia tosi vähän. Nyt pistän 7 illalla. Aaaargh! Pääsis jo polille juttelee diabeteshoitajan kanssa!!! Tai sitten pitäis soittaa sinne...en tiiä onko mahdollista.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: dadda - Kesäkuu 12, 2014, 22:32:36 ip
Ilman muuta soita! Tottahan tarvitset tukea kun annokset muuttuu synnytyksen jälkeen. Vaikka tuntuukin, että kukaan ei enää välitä äidistä ja kaikki huomio kiinnittyy lapseen synnytyksen jälkeen, äidinkin vointi on tärkeä ja apua saa ja pitää pyytää!! Kiva ettämetys sujuu, pi vauva on varmaan söpö  :-*
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Nuuna - Kesäkuu 15, 2014, 23:18:06 ip
Nyt olisi vertaistuki tarpeen, kävin alkukuussa polilla ja sain käteeni Linatil-reseptin. Olin jotenkin ihan häpsingillä asiasta ja sen verran onneksi tajusin, että kieltäydyin samaan aikaan tarjotusta kolesterolilääkkeistä, koska arvo tällä hetkellä tasan 5 ja tiedän, että ruokavaliota voisi vielä entisestään parantaa. Kuitenkin siis linatil aloitettiin munuaisten suojalääkkeeksi ilman sen ihmeempiä selittelyitä ja nyt oisin kiinnostunut syökö täällä kukaan muu kyseistä lääkettä ja onko sillä vaikutusta mahdollisiin vauvahaaveisiin? Jotenkin oon ollu kauheen pettynyt, että nyt ne diabeteksen liitännäiset alkaa tulla....vaikka onhan miullakin tämä dee ollut jo 19 vuotta.

Neiti 1v. 6kk on kova touhuamaan ja päiväkodin aloitus sujui hienosti. Mahdottoman reipas tyttö ja niinkuin joku toinenkin täällä kirjoitti, ei vauvasta ole enää tietoakaan. Itse haaveilen työpaikan vaihtamisesta tai ehkä jopa opiskelusta.

mukavaa kesää kaikille arjen pyörteisiin!
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: sinppu - Kesäkuu 16, 2014, 11:15:25 ap
mä aloin syömään linatilia jo joskus teininä ja kiltisti popsin sitä vuosikaudet kunnes vauvahaaveet tuli kuvioihin ja nyt en taas muista lopetinko käytön jo yritysvaiheessa vai vasta raskauden alkaessa mut raskauden aikana sitä ei ainakaan saa syödä, meillä poika täyttää ens kuussa vuoden enkä oo alottanut lääkettä uudelleen, lääkärit ei nää syytä uudelleen aloitukseen.. tai no, omahoito on tällä hetkellä niin hunningolla että varmaan mulle kohta taas lyödään resepti käteen :O
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: dadda - Kesäkuu 16, 2014, 22:25:24 ip
Varmaan lääkettä voi vaihtaa jos kertoo raskaushaaveista, onko se siis vp-lääke jos on munujen suojaksi? Mulla oli albetol ja se muistaakseni kävi raskaudenkin kanssa.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Nuuna - Kesäkuu 21, 2014, 19:59:19 ip
Jep, munuaisten suojaksi aloitettiin ja verenpaineet miulla on normaalit, joten ihme ja kumma ettei ole enempää huimannut. Täytyy lääkärin kanssa keskustella syksyllä asiasta uudelleen, jospa sitten ensi vuoden puolella alkaisi suunnittelemaan vauva-asioista. Jotenkin nyt tuntuu ihanan helpolta yhden lapsen kanssa, varsinkin kun tyttö haluaa tehdä mahdollisimman paljon itse..
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: dadda - Kesäkuu 22, 2014, 00:28:13 ap
Eri vo-lääkkeet vaikuttaa eri lailla ja eri kohtaa koko mekanismissa,täällä taisi Keiju kertoa että asiantunteva vp-lääkitys sitten varsinaisen munuaistilanteen ja verenpaineen kyseessä ollessa vaatisi kolmenkin eri vp-lääkkeen yhdistelmän. Että ei yksi vp-lääke välttämättä laske liikaa tai huippauta normipaineista lähtevää. Itselle ajatus lääkkeestä tuntui tuolloin turvalliselta. - itse pikkulapsiaika saattaa joskus vähän nostaa paineita, ja varsinkin kun noita on kaksi... ;D
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Annu-80 - Kesäkuu 25, 2014, 12:47:20 ip
Minä ole syönyt myös Linatiliä yli 15 vuotta. Ja tosiaan pienenä annoksena munuaisten suojaksi. Sitä ei tosiaan saa raskausaikana missään nimessä syödä. Minä jätin pois kun ehkäisykin jäi pois.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Kirppuli - Heinäkuu 05, 2014, 10:25:17 ap
Huhhei, tulihan se raskaustesti tehtyä silloin jokunen viikko sitten ja negatiivinen oli onneksi.. Nyt sitten jälleen koettelee, pitkittyneet kuukautiset nimittäin.. Soitin jo päivystykseenkin asiasta kun en eilen muistanut tk:n soittaa, käskivät sitten odottaa maanantaihin. Mulla on tullu joku ihme masennus aika tähän itsehoitoon, enkä tiiä että miten sitä sais itsensä kuntoon. Hypopelko vaivaa, kun taas muutamia kertoja ollut ihan hirveitä hypoja.

Poitsun kans onneksi sujuu hyvin, meillä on menossa melkoinen minä itse - kausi :) Omaa tahtoa tullut roimasti ja varmasti koko naapurusto kuulee jos asiat ei mene niinkuin pikkuherra haluaa :D Kohta täällä vietetään 2v- synttäreitä :)
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Kirppuli - Heinäkuu 05, 2014, 10:27:04 ap
Mutta sitä vielä, että kertokaapa vinkkejä tai jotaki miten sitä sais tämän omahoidon oikiasti hallintaan! Itsestähän se on vaan kiinni, mutta jotenki tuntuu niiin vaikialta nämä kaikki nyt.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Pihjalanmarja83 - Heinäkuu 22, 2014, 16:59:38 ip
Omahoito? Mitä se on?  ::) No joo, mun lapsen jälkeen lerpahtanutta hoitomotivaatiota on piristänyt kummasti se, että saan nykyään sensoroida kerran kuussa! Asenneilmasto täällä Tampereella näyttää sensoroinnin kohdalla muuttuneen ja sensoreita saa tarpeen mukaan. Jes! :) Sitten toinen vähän hauskempi juttu on se, että ollaan miehen avustuksella keksitty verensokeriarvoihin liittyviä tehtäviä. Esimerkiksi jos vs on 6,9 ja satutaan molemmat olemaan kotona ja on tilaisuus puuhastella niin...  ;D Näitä voi itse keksiä vaikka kuinka. Voi kuulostaa tyhmältä jutulta, mutta musta on hauskempi mittailla, kun eihän sitä koskaan voi tietää, että onko ne sokrut vaikka sen 6,9.  8)

Kävin tosiaan noin kuukausi sitten lääkärissä ja sain "raskautumisluvan" ja foolihapporeseptin. Esikoinen on nyt 1v ja suunnitelmissa olisi hankkia vielä toinenkin mukula. Ei olla vielä alettu yrittää, mutta varmaan kohta aletaan. Mulla on kuitenkin asiasta kaksijakoiset fiilikset. Olisi hienoa saada toinen lapsi, mutta toisaalta pelkään, että kaikki ei menekään hyvin ja lapsi saa d:n. Kun tuntuu että pinna meinaa välillä palaa ihan perustaaperon kanssa, niin mitähän olisi hoitaa diabetesta sairastavaa lasta? Sen lisäksi mietityttää tuo d-raskaus itsessään kaikkine mittauksineen, lääkärijuoksuineen ja ennen kaikkea pelkoineen.

Muuten täällä lapsiarki rullaa ihan sujuvasti. Poika kävelee, sanoo noin 10 sanaa ja on koko ajan menemässä ja tekemässä. Pientä uhmaakin tuntuu olevan ilmassa. Aikuisen kieltoa seuraa aina lähes poikkeuksetta uusi yritys. "Miten äiti reagoi tällä kertaa, kun painan television pois päältä kesken lähetyksen."

Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: marika81 - Elokuu 03, 2014, 11:04:11 ap
 Voi että mä nautin tästä lapsiarjesta tällä hetkellä.Imetys toimii erittäin hyvin sokereita laskevasti.Lantusta menee 13 yksikköä päivässä ja humalogia alle 10.Syödä saa melko vapaasti.Tää on niin mahtavaa raskausajan rumban jälkeen!
Eikä tarvi rampata keskussairaalassa.Ei kelloon sidottuja verensokerin mittauksia,ei jatkuvaa huolta kaikesta mahdollisesta.

Poitsu kasvanut hyvin pelkällä omalla maidolla(n.6kg ja 59cm).
Nukkuu hyvin ja nyt on alkanut jo selkeästi ottamaan kontaktia :).Mutta mihin tämä aika juoksee?!Poika jo 9vk.Tuntuu,että just vasta olin odotuksen alkumetreillä.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Kirppuli - Elokuu 05, 2014, 10:34:58 ap
Mää kysyin tuota sensorointia viimeksi dlääkärillä, mutta sanoi että saan vasta kun menee paremmin.. itse kyllä kokisin hyödyllisemmäksi nyt, mutta eipäs siinä mitään.. Mä jotenkin arkailen noiden sokereiden kans kun pääosin kaksin lapsen kans kotona ollaan, aina on se ajatus että mitä jos jotaki tapahtuu. Eikä toinen vielä osaa apua hälyttää vaikka äitin puhelinta niin näppäristi jo tuommonen parivuotias käyttää :D Viikonloppuna tosiaan 2-vuotis juhlia vietettiin! Äkkiä se aika rientää <3 Ei oo kyllä hajuakaan mihin tämä pari vuotta on sujahtanu. Hoitovapaalla oon tod.näk. vuoden vielä.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Nuuna - Elokuu 05, 2014, 22:58:25 ip
Minä se sitten tein positiivista näyttävän raskaustestin viikonloppuna. Ihan utopistinen olo, ei muuta kuin sensori käsivarteen ja kyttäämään sokereita. On siis ihan suunniteltu homma, mutta että näin äkkiä tärppäsi niin ollaan ihan ihmeissämme.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: marika81 - Elokuu 06, 2014, 08:42:21 ap
Onnea Nuuna!! :)

Mun tarvis mennä vuosiverikokeisiin.12h syömättä ja juomatta.Ei kyllä onnistu millään varsinkaan,kun imetän vielä.Mites te muut ootte hoitanu nuo verikokeet imetyksen aikana?
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Larla - Elokuu 06, 2014, 13:23:34 ip
Olen syönyt ja juonut. Kolesteroli on ollut aina synnytyksen jälkeen koholla, mutta lääkäri sanoi,ettei tulos ole verrannollinen,koska olen syönyt. Seuraavalla kerralla on kaikki ollut aina ok. Saattaahan ne valittaa,mutta ei se juomattomuus ainakaan ole mahdollinen.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Eline - Elokuu 06, 2014, 22:50:33 ip
marika samoja fiiliksiä täälläkin, arki vauvan kanssa aivan ihanaa. :) Vauva täyttää huomenna 3kk ja kasvanut 2995g ja 51cm -> 5835g ja 59,5 cm. :) Ja täysimetyksellä siis, synnärillä vain sai myös luovutettua maitoa. Esikoinenkin on alkanut sopeutua uuteen elämään. Sokerit mulla on olleet tasaisemmat kuin esikoisen alkuaikoina. Nyt ei aamuisinkaan ole mitään 20 -sokereita, tyttö ei kyllä välttämättä edes herää kuin kerran yössä ettei sen puoleen sokerit laske. Ainoa pikkuhomma mikä kävi niin mulla loppui Levemirit totaalisesti ja reseptikin oli käynyt vanhaksi viime joulukuussa. Havahduin asiaan liian myöhään kun on ollut sähköinen resepti niin ei ole paperista voinut seurata milloin resepti vanhenee. Illalla sitten soitin uusiakseni reseptiä numeroon joka reseptissä oli ja sanottiin että pitää mennä päivystykseen. No en tod mennyt vaan laitoin humalogia yöllä pariin otteeseen (iltalevemir jäi pistämättä kun ei ollut) ja aamulla kun heräsin vs 2,5, hups. Soitin Laakson konsultaatiopolille ja siellä osastonsihteeri oli tosi veemäinen ja sanoi että koska mut on uloskirjattu sieltä (paperit laitettu silloin raskauduttuani naistenklinikalle) pitää mennä päivystykseen. Ei hemmetti tätä julkisen pompotusmeininkiä!!! No, keksin että jos johonkin voi luottaa niin NKL:n diabeteskätilöihin. Ja soitin niille. Siellä oli tosi kiva tyyppi puhelimessa joka muisti mut ja sanoi et hoitaa asian asap. Eli pyytää lääkäriä kirjottamaan heti sähköisen reseptin ja laittaa paperit eteenpäin Laaksoon. Ja niin kävi. :) Mut joo, ois voinu jättää jättämättä asiaa niin viimetippaan, myönnetään. Mut kun raskausdementia ja imetysdementia.... Nyt vielä nautitaan viimesestä miehen kesälomaviikosta, aivan ihanaa ja vauvakin on vähentänyt iltariehumistaan. :)
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: marika81 - Elokuu 29, 2014, 18:03:46 ip
Eilen tuli diabetestutkimuksen tulokset.Ei löytynyt pojalta diabetekselle altistavia geenejä! :D
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: vikapainos - Elokuu 29, 2014, 21:15:10 ip
Harvakseltaan tulee nykyisin Kohtauspaikalle kirjoiteltua, elämä on jotenkin niin kamalan täynnä kaikkea tällä hetkellä.

Meidän taaperolla on nyt ikää 1 v 4,5 kk ja tomera touhottaja on, ihan kuten pari vuotta vanhempi isosiskokin. Neiti aloitti tällä viikolla päiväkodin, ja kovasti on saanut kehuja miten reipas tapaus siellä on ollut. Liekö todellinen shokki vasta sitten tulossa myöhemmin, kun kertaakaan ei ole vielä itkenyt vanhemman lähtiessä, eikä kuulemma juuri muutenkaan kiukutellut. Kotona on kyllä ollut jo ennen hoidon aloitusta jonkinlaista uhmantapaista havaittavissa, omaa tahtoa ja temperamenttia löytyy välillä vähän liiankin kanssa. Isosiskolla varsinainen uhmakausi alkoi joskus 1,5-2-vuotiaana, kun oli oppinut puhumaan lauseita, saa nähdä tuleeko toisellekin samalla lailla. Yöheräilyistä ei ole kokonaan vieläkään päästy, olen jo melkein luovuttanut että meillä koskaan nukuttaisiin kokonaisia öitä...

Kirppuli kyseli, miten omahoidon saa hallintaan. Samaa ongelmaa pähkäilen, kun aina hetken jaksaa tsempata mutta sitten taas homma repsahtaa. Mulla oli vähän aikaa sitten sensori viikon ajan, ja ei siitäkään nyt juuri paljon auennut. Sattui viikolle, jolloin valvottiin taas aika paljon, ja sokereiden käyttäytyminen sen mukaista. Periaatteessa oli kuukautiskierron mukaan tasainen viikko menossa, mutta tosiaan sekoittavia tekijöitä oli sen verran, ettei juuri ihmeempää jäänyt käteen. Paitsi ilmeisesti mulla NovoRapid toimii melko hitaasti: joskus tulee aterian jälkeen rajuja verensokeripiikkejä, jotka kuitenkin korjaantuvat ajan kuluessa itsestään lähtötasolle. Pitäisi pistää selvästi ennen ruokaa tai vaihtaa Humalogiin. Insuliinin vaihto vaatisi alkuun enemmän panostusta mitä nyt pystyn d:lle antamaan, ja insuliinin ja ruokailun väliin ei voi jättää aikaa lasten kanssa ollessa, koska melkein aina tulee jotain, mikä sitten viivästyttää syömistä ja matalat uhkaa. Tosin täytyy varmaan miettiä toimenpiteitä vasta sitten, kun rutiinit ovat löytyneet uudestaan töiden alettua.

Onnittelut marikalle "puhtaista papereista" d-tutkimuksessa! Meillä ollaan aika epäonnekkaassa tilanteessa DIPP-tutkimuksessa tällä hetkellä. Molemmilla lapsilla on altistava geeni eikä pienemmällä vielä sen enempää, mutta isomman tilanne pelottaa nyt pahasti. Hänellä nousi alkukesän tuloksissa kolmas vasta-aine neljästä positiiviseksi (aiemmin ollut 2), eli riski sairastua on nyt tilastollisesti jo 80 % :'(. Tällä viikolla käytiin taas molempien kanssa kokeissa, ja pelko sairastumisesta on ihan valtava. Isommalle on talvella saatu mittari kotiin, ja ihan viime viikkoina mittausten yleinen taso on ollut jonkin verran korkeampi kuin aikaisemmin. Ei kuitenkaan vielä mitenkään hälyttävä, eikä Hba1c:ssä vielä ole havaittavissa muutosta ylöspäin (hoba on mitattu joka kerta sen jälkeen kun ensimmäiset vasta-aineet tulivat). Mitenkähän siitä selviää, jos tulee toinen d perheeseen hoidettavaksi, ja vielä niin pienelle :(
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: dadda - Syyskuu 12, 2014, 11:59:52 ap
Vikapainos  :'( Mulla on ollut rostiriitaiset fiilikset noista tutkimuksista, täällä kun näytteitä ei oteta - lisääkö tieto tuskaa kun suree asioita jo etukäteen, vai auttaako sopeutumaan jos dee on puhkeamassa? Kun hidastaa/puhkeamista estää ei vielä osata :(

Poju täytti 2! sanoja tulee tosi nopsaan ja selvemmin, vaikka hidasta on alku ollut, varainkin verrattuna isosiskoon..
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Annu-80 - Marraskuu 01, 2014, 21:55:09 ip
Omahoito, mitä se on? Joo kyllä mä joskus aamulla ja joskus illalla mittaan sokereita, töissä joskus ennen lounasta. Mulla oli yösokerit aivan kamalia pitkään ja tyhmänä tottelin lääkäriä. Lääkäri sanoi alkukesästä että pitkän määrää pitää vähentää etenkin yöstä. Pari kuukautta yritin ja aamuöisin ja aamuisin sokerit ennemmin 15 kuin 5. Jossain vaiheessa aloin pikkuisen nostaa määrää. Noh, seuraavalla kerralla sensoroinnin jälkeen oli lääkäri sitten sitä mieltä että yöhön lisää pitkää. Nyt on asettunut paremmaksi. Miten sitä onkin välillä niin hölmö, ettei lyhyen kokeilun jälkeen usko omia mittauksia ja ennen kaikkea omaa oloa aamuisin? Pientä valoa alkaa näkyä sokereiden kanssa kun alkaa tuntua siltä, että elämänhallinta pikku hiljaa palailee.

Meillä pikkuinen noin 1,5 vuotta. Tarha alkoi elokuussa superhienosti ja on mennyt todella hyvin. Tyttö on oppinut hienosti kävelemään ja syö tosi hyvin itse. Sanoja ei meillä vielä tule ollenkaan. Kirjojen, joissa on kurkistusluukkuja, lukeminen on suosikkipuuhaa.

Töissä huomaan usein miettiväni miten olisi kiva olla pikkuisen kanssa hiekkalaatikolla tai keinumassa tms. Ja sitten kun kotona töitten jälkeen teen juuri tuota, huomaan miettiväni kesken jääneitä töitä. Huoh. Olen alkanut tottua kiireen tunteeseen ja saanut muutettua mm. työskentelytapojani paljon tehokkaammiksi. Tytön tarhaan viennit ja haut asettavat aikarajat minkä sisällä työmatkat ja riittävän pituinen työpäivä välillä aiheuttavat päänvaivaa. Onneksi meitä on kaksi vanhempaa ja vuorotellaan. Silti työtunnit jäävät ajoittain liian alhaisiksi ja määräaikaista toki hirvittää. Jatkuuko työt jos työmäärät putoavat? Tähän päälle tietysti pikkuisen jatkuva sairastelu tarhan takia. Onneksi harrastukselle löytyy edes jonkin verran aikaa. Ja onneksi miehen kanssa meillä on aika samanlainen vuorokausirytmi eli kahdenkeskistäkin aikaa löytyy. Mutta kyllä välillä hirvittää tämä kiire. Noh, eläkkeellä ehkä sitten on aikaa jos sinne asti saa elää ;)

Meillä taitaa siis olla menossa perinteiset työssäkäyvien pikkulapsen vanhempien ruuhkavuodet.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: dadda - Marraskuu 02, 2014, 22:42:40 ip
Sitähän se on..kiva kuulla teistä!
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: sinppu - Marraskuu 03, 2014, 12:34:28 ip
Moikka täältäkin pitkästä aikaa! Niin harvoin tulee tänne enää kirjauduttua vaikka lueskelenkin tätä raskauspalstaa aika aktiivisesti.

Meillä poika siis jo reilu 1v3kk ja kova meno päällä. Kävelemään hän lähti n. 1kk sitten ja sen jälkeen onkin saanut juosta pojan perässä ihan urakalla :) Poika aloitti perhepäivähoitajalla syyskuun alusta ja koko perhe ollaan oikeen tyytyväisiä nykyiseen arkeen. Hoidossa menee hyvin ja minäkin kohta valmistun ammattiin, iik! sitten alkaisikin se töissä käynti jos nyt vaan töitä löytyisi :P
Sanoja opetellaan jo kovasti ja hienosti osataan jo, " äiti, lamppu, nappi, lakki, kukka, kakka, mamma, leipä, kiikka," ja muutamia ystävien nimiä, isikin osattiin pitkän aikaa mutta nyt se on unohtunut, kaikki asiat pitää aina saada sanottua äidille :D äiti sana raikaakin täällä keskimääriin 600 kertaa päivässä  ;D
Omahoito on ihan retuperällä, yritystä on kovasti mutta sokerit on vaan ollu pojan syntymästä asti ihan hanurista ja mitään logiikkaa ei tunnu löytyvän. Kokeiltiin vaihtaa levemiriin välillä mutta se sekoitti pakkaa entisestään.. en nyt sitten tiedä mikä tässä on niin vaikeaa, onko se tää aktiivisempi arki, kropan muutokset raskauden jälkeen, kova laihtuminen vai mikä mutta logiikkaa ei tunnu olevan.. hobis oli viimeksi 8,5 joka on minulle aika korkea..ei toki mikään mahdoton mutta alaspäin pitäis saada! Sokerit kun on miltein koko ajan yli 10 :/

Kiva kuulla Annu sinustakin :)
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: kellyf - Marraskuu 03, 2014, 13:16:47 ip
Moikka, kirjoittelenpa välillä tännekin. (Kävin jo huutelemassa kilppariasioista tuonne vauvakuumeilijoiden puolella, vaikka meillä toive toisesta lapsesta onkin tällä hetkellä tauolla juuri tuon kilpparin liikatoiminnan ja siihen vasta aloitetun lääkityksen takia.)

Annu, kuulostaa melko tutulta :P. Ruuhkavuosiksi voisi munkin elämää tällä hetkellä kutsua. Poika on kohta 1 v 9 kk. Mies opiskelee täysipäiväisesti ja itse olen täysipäiväisesti töissä, joten vapaa-aika on melko vähäistä...miten ihmeessä jengi pystyy esim. tämän kaiken päälle vielä harrastamaan jotain monta kertaa viikossa? On morkkis jos teen jotain omaa (esim. lähden lenkille tuulettamaan päätä) sen sijaan että viettäisin aikaa pojan kanssa, mutta jos taas en pääse juoksemaan olen ihan jumissa ja äkäinen ;). Ja jostain pitäisi vielä löytää motivaatiota diabeteksen hoitoon...viikot säännöllisine päivärytmeineen menee ihan hyvin, mutta jos viikonloppuna on jotain erikoisempaa ohjelmaa, sokerit heittelee ihan miten sattuu.

Poika aloitti myös hoidossa elokuun alussa, ja hienosti on mennyt. On tosi kivassa ryhmiksessä (8 lasta, 2 hoitajaa), ja ekojen viikkojen shokin jälkeen pieni on sopeutunut hienosti. Poika oppi kävelemään 1 v 2 kk ikäisenä ja nyt odotellaan ekoja sanoja (eläinten ääniä kyllä toistelee, ihhahhaat ja miaut tulee sujuvasti)  :). Syömisen ja pottailun opettelu on myös menossa, toistaiseksi tulosta on tullut ainoastaan syömisen suhteen...mutta on tää taaperoaika tosi kivaa, varsinkin kun vauvavuosi oli mulle niin henkisesti raskas. Poika on aurinkoinen ja vitsikäs, ja tietenkin maailman suloisin! :-*

Kurja kuulla vikapainos teidän dipp-tuloksista. Ollaan myös tutkimuksessa mukana ja ainahan se jännittää. Reilu vuosi sitten syksyllä, pahimman synnytyksenjälkeisen masennuksen kourissa, kirjoittelin tännekin niistä korvikeasioista ja d-riskistä (ja taisin lietsoa paniikkia muissakin, pahoittelut siitä!). Nyt ahdistus asiasta ei ole niin kova, mutta kuten dadda sanoi, ristiriitaiset fiilikset on meilläkin tutkimuksesta kun sitä puhkeamista ei kuitenkaan pysty estämään. Toisaalta, ystäväni nyt 6-vuotias poika sairastui 1,5-vuotiaana I-tyypin diabetekseen ja viettää ihan normaalia ja reipasta eskarilaisen elämää. Vaikeitakin aikoja on ja varmasti on myös tulossa, mutta hyvin näyttävät pärjäävän. Ehkä tän mun pohdiskelun voisi tiivistää niin, että vaikka itse onkin tullut pärjättyä taudin kanssa jo 24 vuotta ja on pystynyt tekemään lähes kaikkea mitä on halunnut (esim. saamaan lapsen), niin ei sitä silti lapselleen varsinaisesti toivo.

Tsemppiä kaikille vauva- ja lapsiarjen keskelle! Eiköhän se sit joskus 18 vuoden päästä helpota (meillä enää reilut 16 vuotta)  ;D!
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: caroline - Marraskuu 09, 2014, 21:58:04 ip
Pikaviesti kiireen keskeltä... Palasin töihin viime viikolla ja tämä arki kahden lapsen kanssa on aikamoista.   Meidän "vauva" on nyt 1v5kk ja aloitti päiväkotiuransa siis pari viikkoa sitten. Ilmeisesti ihan hyvin menee mitä nyt aamulla vetäsee kunnon itkut kun jää hoitoon. Sanoja ei vielä tule oikeastaan ollenkaan. Ääätä tarkoittanee äitiä. Maamaa maitoa jne. En enää edes muista koska esikoinen alkoi puhumaan  :o Täytyy tarkistaa jostain niistä vauvakirjoista mitä siihen aikaan jaksoin ja ehdin täyttää... Hirveää muuten huomata että toisen lapsen kohdalla neuvolakortin takasivu on korvannut kaikki vauvakirjat  :-\

Omat sokerit on mitä sattuu. Vaihdoin Lantuksen Levemiriin ja epäilen olevani allerginen koko Levemirille. Kävin viimeksi lenkillä toukokuussa eli se siitä omasta ajasta :D No tää on tätä nyt jonkun aikaa. Täytyy vaihtaa salaattilinjalle töissä kun viikossa painokin nousi kilon  :o

Tsemppiä kaikille tasapuolisesti  :)
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Tilulilu - Marraskuu 19, 2014, 12:14:52 ip
Onkohan kukaan täällä olevista mammoista vailla vertaistukea? Siis ihan sellaisia face to face tapaamisia? Oon vasta vähän aikaa sitten tajunnut kuinka ihanaa olisi olla ystävä/ystäviä jotka ymmärtävät lapsiperheen arjen lisäksi myös diabeteksen kiemurat.

Itselläni lapset 3,5v ja 1,5v. Itse 34v ykköstyypin diabeetikko pääkaupunkiseudulta. Arki pyörii tällä hetkellä sokereita kytäillessä, painonhallinnan kanssa tapellessa ja lasten kanssa puuhaillen. Haaveena saada sokerit balanssiin ja vielä kerran kokea odottamisen ihanuus(tai siis tuska).  ;D
Olisko kellään aikaa ja halukkuutta kahvitella mukavassa seurassa? Lasten kanssa tai ilman...

Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Pussukka-81 - Joulukuu 02, 2014, 00:28:28 ap
Pitkästä aikaa pikainen päivitys arjen keskeltä.

Poika on noin 1,5-vuotias menevä vilpertti. Touhua riittää, meno onkin välillä aka hurjaa ja ainakin äidille väsyttävää. ;D Yöt poika nukkuu edelleen kokonaisina ja hyvin, kuten on nukkunut 3-kuisesta lähtien. Toki yksittäisiä huonompia öitäkin mahtuu joukkoon. Poika on kaikkiruokainen eikä allergioita ole onneksi ilmennyt. Muutama flunssa on tullut sairastettau ja syksyllä oli ensimmäinen korvatulehduskin. Toivottavasti seuraavaa tulehdusta ei hetkeen tulisi. Sanoja ei oikein vielä tule. Muutamia sanoja toistelee, tavuja sekä äänteitä matkii ja lisäksi on sellaista omaa kieltä jonkin verran joukossa. Kaikinpuolin mainio kaverihan tuo oma poika on. :) Tietysti. ;D ;)

Poika aloitti elokuussa perhepäivähoidossa. Ja minä siis aloitin työt. Tuntuu, että työnsaanti oli lottovoitto ja siitä pitää olla kiitollinen, mutta huhhuh, olen kyllä aivan poikki. Arkipyöritys on perheessämme muutenkin melkoista hulabaloota, joten joululomaa kyllä tarpeellisena jo odotellaan. Silloin saa edes hetken levähtää ja pysähtyä nauttimaan perhe-elämästä. Nyt tämä meno on nimittäin välillä melkoista suorittamista ja selviytymistä taaperoikäisen lapsen, uuden työn ja oman sekä miehen työaikojen yhteensovittamisten kanssa.

Ja kaiken tämän hullunmyllyn keskellä haaveilen mahdollisuudesta toiseen lapseen. Järjetöntä. :o ;D Omahoito on kuitenkin sen verran retuperällä, että haaveena tämä ainakin toistaiseksi vain pysyykin.

Mukavaa talven- ja joulunodotusta kaikille! :)
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Kaisa81 - Joulukuu 27, 2014, 13:01:46 ip
Kirjoitan tänne, vaikka vielä ei oikein mistään vauva-arjesta voikaan puhua. Ehkä tämä on semmoista hormonihuuruista vauvan kanssa elämisen opettelua ja ihmettelyä vielä. Vauva siis syntyi lopultakin usean päivän käynnistysyritysten jälkeen 16.12. ja kotiin päästiin 19.12. Mun mielestä on mennyt tosi hyvin tähän asti ja vauva on aivan ihana. Synnytyksestä olen toipunut tosi hyvin, kipuja ei ole enää missään ja lähes samoissa mitoissakin olen jo kuin ennen synnytystä, vaikka kiloja tulikin sitten lopulta 17.

23.12. neuvolasta kävi kotikäynnillä terveydenhoitaja ja vauvan paino oli noussut hienosti ollen 3140 g, kun syntymäpaino oli 3060 g. Seuraava neuvola pitää vareta tammikuun alkuun.

Jouluna vierailtiin isovanhempien luona. Vierailut meni tosi hyvin ja munkin äiti oli ihan hullaantunut ensimmäisestä lapsenlapsestaan.

Nyt elämä pyörii vauvan ympärillä. Tuntuu, että jatkuvasti saa olla imettämässä tai vaihtamassa vaippaa. Onneksi maitoa tulee erittäin hyvin ja vauva on hyvä syömään.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Eline - Joulukuu 29, 2014, 20:49:07 ip
Onnea Kaisa!  :) Sitähän se arki on vastasyntyneen kanssa, imetystä ja vaipan vaihtoa.  :D

Minäkin pitkästä aikaa täällä. Meidän tyttö on nyt 7kk 3vk ja kaikki mainiosti. Täysimetyksellä 6kk jonka jälkeen alkoi sormiruokailemaan ja kivasti on innostunut touhusta toisin kuin esikoinen muinoin. :) oppi eilen istumaankin eli pyörähti konttausasennosta pepulleen. :) Aivan ihana muru kaikin puolin.  :-*
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Kaisa81 - Tammikuu 07, 2015, 12:13:07 ip
Meidän vauva täytti eilen 3 viikkoa. Aivan ihana tyttö. Vaikka välillä vauvan hoito tuntuu pikkuisen uuvuttavalta, niin en mä kyllä tätä meidän vauvaa ja vauva-arkea mihinkään vaihtaisi.

2.1. oli neuvola. Vauva oli kasvanut hienosti, painoa oli jo 3475 g, kun syntymäpaino oli 3060 g. Ainakin tiedän, että maitoa tulee riittävästi, kun vauva kasvaa hyvin. Muutenkin kaikki tuntui olevan kunnossa. Seuraavaksi onkin sitten 13.2. neuvolalääkäri.

2.1. TYKS:n lastenpsykiatrialta vavu-työryhmästä kävi psykologi meillä kotikäynnillä. Tarkoitus oli kai katsoa äidin ja vauvan varhaista vuorovaikutusta mun aikaisempi masennus huomioiden ja pikkuisen jännitti, että millainen käynti se on. Mutta oli kyllä tosi hyvä käynti. Psykologi oli tosi mukava nuori nainen ja juteltiin kolmestaan kaikesta vauvaan liittyvästä ja meidän elämään liittyvästä ja juotiin kahvia. Psykologin mielestä meillä näytti kaikki olevan kunnossa eikä uutta aikaa varattu, vaan saadaan tarpeen mukaan ottaa yhteyttä.

Vauvan kanssa siis sujuu hyvin. D-vitamiinitipat aiheuttaa vähän vatsavaivoja ja itkua, vaikka ollaan jo paria eri valmistetta kokeiltu. Yöt sujuu hyvin, välillä herätään pari kertaa yössä, mutta esim. viime yönä vauva heräsi ekaa kertaa vasta klo 8.30.

Ristiäisiä järjestellään jo kovasti.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Piiu - Tammikuu 09, 2015, 17:05:34 ip
Kirjoittelenpa miekin tänne kuulumisia. Tyttö tulee sunnuntaina kolme kuukautta(korjattua ikää vajaa 2kk) ja pienistä hankaluuksista huolimatta arki on sujunut ihan kivasti. Tytöllä on hitaasti noussut paino ja runsaasti ollut pulauttelua, joiden takia oltu tarkemmassa seurannassa ja käyty yötä osastollakin. Hänellä on myös mitä todennäköisemmin maitoallergia, mutta altistus tulee myöhemmin tässä kuussa.
Itse olen palautunut raskaudesta ja sektiosta hyvin, paino on laskenut kivasti alle lähtötason ja sokerit on melko hyvin pysyneet kurissa, joitakin hypoja ollut, mutta ei pahoja. Olen nauttinut kun ei tarvitse enää juosta kaikenlaisissa tarkastuksissa niinkuin raskaana ollessa.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Kaisa81 - Tammikuu 16, 2015, 17:13:53 ip
Meidän vauva täyttää tänään kuukauden. Aika menee kyllä niin nopeasti ja vauva kasvaa kovaa vauhtia. On kyllä aivan ihana pyöreäposkinen tyttö.

13.1. oli neuvolalääkäri ja kaikki oli niin kuin pitääkin. Painoa oli tullut 700 g ja mitat oli nyt 4175 g ja 52 cm. Hienosti kasvaa ja ei mikään ihme, kun syö niin hyvin. Välillä meinaa mua vähän väsyttää, kun saa koko ajan olla imettämässä mutta sitä tämä elämä nyt on. Paljon tulee istuttua sohvalla ja katsottua tv:tä, kun vauva viihtyy pitkiä aikoja tissi suussa. Mutta ei ole mitään ihanampaa kuin onnellinen vauva, joka makaa sylissä tyytyväisenä silmät kiinni ja imee tissiä niin, että leuka liikkuu tehokkaasti ja kuuluu ihana tuhina.

Vauva nukkuu hyvin. Saan usein nukkua yli kuusikin tuntia yössä putkeen, mikä on tosi mukavaa.

On aivan ihanaa olla äiti! :)

Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: dadda - Tammikuu 22, 2015, 15:21:25 ip
Onnea kaikille tuoreemmillekin äideille! Aatelkaa mikä matka tässä palstalla on yhdessäkin kuljettu...onnea kaisa!,
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Kaisa81 - Tammikuu 27, 2015, 16:33:24 ip
Tänään oli neuvola. Vauva oli kasvanut hienosti, painoa oli 5030 g ja pituus 54 cm. Ihana pyöreäposkinen pallero! Muutenkin kaikki oli niin kuin pitää ja vauva on edelleen helppohoitoinen ja tyytyväinen tyttö. Syö paljon ja nukkuu pitkät yöunet, joten itsekin saan nukkua. Vaunujen kanssa tehdään päivittäin pitkiä lenkkejä, yli 10 kilometriäkin, joten liikuntaa tulee mullekin ihan mukavasti, vaikka paljon aikaa meneekin sohvalla istuessa ja imettäessä. Arki sujuu mukavasti, yhtään ei ole ikävä töihin. Aika kuluu tosi nopeasti. Vauva on jo 6 viikon ikäinen, vaikka tuntuu, että justhan se vasta syntyi. ;D
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: milja2010 - Tammikuu 27, 2015, 17:29:42 ip
Hienoa Kaisa! Teidän arki kuulostaa mukavalta.  :-* Mun vauva on jo 1v ja 9kk. Olen elokuusta asti tehnyt hoitovapaan 'ratoksi'yksityisen perhepäivähoitajan hommia. Arki on melko hektistä ja olen välillä aika loppu. Nuorin herättelee edelleen lähes joka yö ja useimmiten monta kertaa. Lisäksi oma vasen käsi on sanonut työsopimuksen irti ja rannekanava vaivaa. Ja se myös valvottaa. Saa nähdä millon pääsen puukotettavaksi. Nyt on harkinnan alla, että jatkanko vielä ensi syksynä tätä pph:n hommaa vai miten hoidan rahaa tilille hoitovapaan loppuun asti. Omiin töihin ja lapset hoitoon olis tarkotus toukokuussa 2016.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: tarkoitus - Helmikuu 01, 2015, 10:09:29 ap
Tutultahan täällä kuulostaa muidenkin lapsiarki. Lapset syntyneet 2000,2006, 2007,2009 ja 2012. Eli tähän komppaniaan mahtuu pahin murrosikä, kaksi pienintä uhmaiässä. Kolmivuorotyö joka muuttui viimme syksynä kaksivuoroon, yöt pois. Yksinkertaisesti siksi että en sietänyt yövalvomista, sokerit kyllä ois olleet ok mutta muu kroppa ei. Noh, miten yhdistetään lasten harrastukset ja vuorotyö?! Onnistuihan se, omat harrastukset tosin jäivät kokonaan pois. Ei hyvä, ei ollenkaan hyvä oma hyvinvoinnin kannalta. Tervettä itsekkyyttä pitää olla☺ Syyskuussa sattui perheessämme traumaattinen kriisi, hyvin pohjalta noustiin hiljalleen ylös. Jo huhtikuussa poistatin kierukan, kaikki oli sen verran hyvin että vauvalupa oli ansaittu. Kesäkuussa yksityisellä gynellä vielä tarkastutin kohdun tilanteen, kaikki mainiosti (3 sektiota jo takana). Sitte  aloitetaan vauvantekoa ei tule mitään kaiken arjen pyörityksen keskellä....ovulaatioon ei kerkeä reagoida, ei jaksa ja inhottaa koko seksi😕. Sitten tuo traumaattinen kriisi, tauko yritykseen. Sitten kävin marraskuussa jälleen samalla yksyisellä gynellä, follikkelit olivat hyvillä mitoilla ja kohdun limakalvo mainion paksuinen. Ei siis mitään näkyvää syytä etten tulisi raskaaksi (tosin miestä ei ole tutkittu). Tuli määräys seuraavalle päivälle pregnylpistokseen ja sitä rataa. Eli varmistettiin pregnylpistoksella munasolun irtoaminen. Ja sitten tulikin plussa testiin 💖 Ettei kaikki kävisi liian helpoksi, olin tehnyt lokakuussa päätöksen että jään hoitovapaalle ajalle 1.1-31.5. Se kun nuorimman osalta on vielä mahdollista. Nyt kaikki tapahtui ryminällä, raskaus on vienyt voimat, kaksi pienintä kotihoidossa, kaksi alakoululaista lyhyet koulupäivät koulussa, esikoinen lähtenyt kokeilemaan rajojaan. Kotona oloa, seinät kaatuu päälle, paljon muutoksia kerralla.
Tytöllä aloitettiin pumppuhoito joulukuussa,onnekseni sama,tuttu pumppu kuin itsellä. Pumppuhoito toimii tosi hyvin, ainoa voimia vievä asia on kanyylin sun muun vaihdot. Hba1 oli nyt tässä kuussa 6,4 ilman matalia, melko hyvä lapselle ☺ Oma diabetes hyvin hallinnassa olosuhteisiin nähden, korkeita ei ole  nimeksikään ja toisen apua vaativia hypoja tasan nolla☺  Tulipa melkosen paljon tekstiä, huh! On ollut onnea ja onnettomuutta, koettelemuksia ja vastoinkäymisiä mutta tässä ollaan 😊
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Kaisa81 - Helmikuu 04, 2015, 14:12:41 ip
Tarkoitus, teidän arki on varmaan yhtä vilskettä viiden lapsen kanssa, ja vielä kuudeskin tulossa. Olet kyllä mun silmissä varsinainen supernainen!

Meidän tyttö täytti eilen 7 viikkoa. Tuntuu, että vauva on kasvanut ihan hirveästi ja on päivä päivältä vaan suloisempi ja ihanampi.

Vauva nukkuu edelleen erittäin hyvin ja viihtyy aika tiiviisti tississä kiinni. Iltaisin, lähes joka ilta, vauva saa kunnon rintaraivarin, johon ei tunnu auttavan mikään. Vauva huutaa täyttä kurkkua ja rauhoittuu sitten.

Elämä on tällä hetkellä kyllä aivan ihanaa!



Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Kaisa81 - Helmikuu 09, 2015, 18:45:30 ip
Vauvan kanssa menee hyvin, mutta on tämä vauva-arki välillä rankkaakin. Vauva nukkuu öisin pitkät unet, mutta ongelmaa on tuottanut se, ettei sitten oikein muuten paljon nuku. Päivisin tuntuu nukkuvan vain vaunuissa ja teenkin päivittäin pitkiä vaunulenkkejä. Illalla nukkumaan meneminen siirtyy koko ajan vain myöhemmäksi. Nyt mennään nukkumaan noin klo 2 yöllä ja vauva herää syömään n. klo 8.30 - 9 aika tarkalleen.

Nyt alkaa myös tuntua se, ettei ole yhtään omaa aikaa. Mies käy kuntosalilla ja vaikka missä lähes päivittäin mutta mun oma aika, jolloin saan olla ihan rauhassa on sitä, kun lähden vaunulenkille. Vauva on niin kovasti tississä kiinni ja kaipaa muutenkin syliä, että olen lähes koko ajan vauva sylissä. Juon aamukahvin imettäessä. aamupalaa en edes ehdi syödä, päiväruuan syön imettäessä, samoin iltapalan. En kaipaa mitään sellaista, että pitäisi päästä vaikka kaupungille hurvittelemaan mutta kaipaan sitä, että saisin edes joskus syödä rauhassa.

Mutta on vauva kyllä niin ihana, että vaikka välillä väsyttää, niin en mä tätä mihinkään vaihtaisi. Viime viikolla vauva rupesi hymyilemään ja nyt nähdään leveitä hymyjä joka päivä. Muutenkin vauva kasvaa niin nopeasti, että ihan hirvittää. Pienimmät vaatteet on jo saanut vähän haikeana laittaa pois.

Omat verensokerit alkaa pikkuhiljaa tasoittumaan. Koko joulukuu ja tammikuu oli kyllä yhtä taistelua, oli paljon hypoja ja sitten myös niitä korkeitä. Insuliiniannokset on edelleen pieniä, Levemiriä 3 + 10 ky, kun ennen raskautta oli yli 30 ky/vrk. Imetys ei laske verensokereita mutta liikunta laskee ja roimasti. Edelleenkään en kunnolla tunne olossa, jos verensokeri on alhaalla tai ylhäällä, vaan ainoastaan mittari kertoo. Vauvan kanssa ei vaan ehdi niin tiuhaan mittailla kuin tahtoisi.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Pihjalanmarja83 - Helmikuu 11, 2015, 19:22:40 ip
Kuulostaa Kaisa tutulta toi sun kaipuu omaan aikaan esikon vauva-ajoilta. Mulle oli pienoinen yllätys, kuinka paljon pieni vauva sitoo nimenomaan äitiä. Ennen vauvan syntymää ajattelin jotenkin naiivisti, että vauva olisi enemmänkin yhteinen asia. Kyllä oma kokemus oli, että vauva oli enemmän minun, kuin mieheni asia. Lähinnä siis tuon imetyksen takia sitä eli niin kuin symbioosissa vauvan kanssa.

Mutta vauvan kasvaessa tilanne muuttui ja nyt vanhemmuus on taaperon (nyt 1v 7kk) melko tasaväkistä. Siis tuntuu, että molemmat meistä on aika tasaisesti lapsen kanssa. Ja on mieheni suoraan sanonutkin, että hänestä taaperon kanssa on paljon helpompi olla verrattuna vauvaan.

Muuten tämä elämä sujuu ihan ok -tavalla. Lapsi puhuu jo sellaisia 4-5 sanan lauseita, osaa taivuttaa sanoja suurimmaksi osaksi oikein ja on kehittynyt kaikin puolin normaalisti. Tuossa mietin juuri yksi päivä, että onpa tämä taaperon kanssa eläminen mukavaa. Saas nähdä miltä sitten tuntuu, kun toinen on syntynyt ja lapsia onkin kaksi.  ;D
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: TheBun - Helmikuu 16, 2015, 12:23:10 ip
Heips. Pitkästä aikaa siis täällä :D Tähän on paljon kaikenlaista mahtunut ja poitsukin jo 3v. Tänään onkin neuvolakäynti edessä pojalla. Itsellä olisi ensi kuussa ja toiveissa kovasti että saisin kierukan pois. ( = ei reumakivut tulisi takaisin ilman tuota yhden lääkkeen pois jättöä)
Poika kasvaa ja kehittyy ja kovinkin on kovapäinen (kehen lie tullut ;) ) Vauhtia piisannut kovasti siitä lähtien kun 9kk oppi kävelemään. Tuntuu tuo järki tulevan perässä edelleen kun tarpeeksi vauhtia. Millon on missäkin mustelmaa ja kolhua.  ::)
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: dadda - Helmikuu 19, 2015, 11:23:48 ap
Monenlaista arkea!

Imetys vaikuttaa paljonkin lapsen sitovuuteen, ja se on jälkikäteen katsottuna tosi lyhyt aika sitten kuitenkin.

Meillä kuopus kohta 2,5 ja vaikka puhe on ehkä vähän tavallista hitaammin kehittynyttä, jaksan ihmetellä miten kokonainen ja täydellinen pieni ihminen on jo tuon ikäisenä ja toki aiemminkin. Ihan oma persoonansa, omia mielipiteitä ja kaverisuhteita, kaikki palikat ja mahdollisuudet sisällään, koko ihmisyys.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Kaisa81 - Helmikuu 20, 2015, 16:53:53 ip
Meidän vauva kävi neuvolassa eilen. Tyttö oli kasvanut hienosti, painoa 6035 g ja pituutta 56.3 cm. Muutenkin kaikki sujuu oikein hyvin. Vauva on entisestään pidentänyt yöuniaan ja nukahtaa iltaisin helposti. Viime yönä nukkui 8.5 tuntia putkeen. Päivisin ja varsinkin iltaisin on kyllä sitten erittäin tiiviisti tississä kiinni. Onneksi maitoa tulee hyvin. Ihana lapsi ja uskomattoman rakas.

Kävin itsekin keskiviikkona TYKS:ssä jälkitarkastuksessa. Inhoan muutenkin gynekologista tutkimusta ja vielä kamalampaa se oli, kun paikalla oli nuori kandipoika. D-lääkärillä mua lähinnä rupesi ärsyttämään. Taas lääkäri oli sitä mieltä, että Levemiriä pitää lisätä ja Apidraa vähentää. Jos teen niin kuin lääkäri käskee, niin olen hypoilla vähän väliä ja toisaalta aterian jälkeen nousee pilviin. Lääkäri käski syödä vähemmän hiilareita. Tällä hetkellä liikun tosi paljon ja imetän ja syön sen takia paljon proteiinia. Sitä on vähän vaikea lisätä ja toisaalta en oikein ole innostunut vähentämään hiilareita, kun muutenkin mulla on koko ajan nälkä, kun vauvan takia en ehdi syödä niin paljon kuin tahtoisin.

23.2. saan sensorin. Ehkä ihan hyvä, mutta en kyllä hypi riemusta. Viimeksi kun mulla oli sensori, niin se oli tosi stressaava viikko.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Larla - Helmikuu 21, 2015, 08:23:30 ap
Älä usko lääkäriä, jos se ei kerran tiedä mistä puhuu. Mulla on vissiin ollut aina hyvät lääkärit, kun ekalla käynnillä synnytysten jälkeen tärkeimpänä on pidetty sitä, ettei vauvan kanssa kahden ollessa joudu pahoihin hypotilanteisiin ja on kannustettu pitämään vähän korkeampaa tasoa (7.5%).
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Kaisa81 - Helmikuu 23, 2015, 00:13:44 ap
Meillä oli tänään ristiäiset. Meidän vauvasta tuli Maija. Olin kovalla työllä löytänyt ristiäisiin asun, jossa voisin myös imettää mutta vaikka kaikki muut herkutteli voileipä- ja täytekakuilla, niin vauva ei kaivannut koko tilaisuuden aikana ollenkaan ruokaa. Ja sylejä riitti niin paljon, että sain itsekin kahvipöydässä keskittyä herkkuihin, kun kotona useimmiten syön vauva sylissä. Ristiäiset sujui oikein mukavasti. Tilaisuuden jälkeen sainkin sitten imettää lähes koko illan. :)

Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: äskoo - Helmikuu 23, 2015, 00:29:09 ap
Onnea Maijalle kauniista ja perinteisestä nimestä! :)
Minunkin ensimmäinen lapsenlapseni on Maija, nyt jo 5v.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Snanna - Maaliskuu 03, 2015, 17:16:35 ip
Hih, taitaa olla mun aika vaihtaa ketjua.

On tää vaan niin ihmeellistä. Ei vieläkään meinaa tajuta, että täällä tuo vauva nyt on. Ja miten voi jo pienellä ihmisellä olla oma persoona! Aika kotiinpaluun jälkeen on vaan mennyt tutustuessa ja ihmetellessä.

Vuorokausirytmi on ihan sekaisin ja sokerit ovat laskusuuntaiset. Näin vähän insuliinia on mennyt varmaan joskus teini-ikäisenä. Toisaalta on mukava olla meidän kolmen hengen kuplassa ja elää alku vauvantahtisesti koko perhe. :)
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Kaisa81 - Maaliskuu 16, 2015, 22:42:06 ip
Meidän Maija täytti tänään 3 kk. Vauva-arki sujuu edelleen erittäin hyvin, vaikka muutamat edelliset viikot onkin ollut yhtä hulinaa, kun on tehty muuttoa uuteen asuntoon pienen vauvan kanssa samalla kun vanhassa kotitalossa tehtiin putkiremonttia ja päivän mittaisia vesikatkoja oli vähän väliä. Muuttaminen vauvan kanssa on jo tarpeeksi hankalaa ilman putkiremonttiakin, kun vauva vaatii paljon huomiota ja pakkaaminen keskeytyy vähän väliä imettämisen tai vaipan vaihtamisen takia. Eihän pienen vauvan kanssa edes mitenkään voi olla koko päivää niin, ettei saa käyttää vettä. Mutta nyt ollaan onneksi muutettu ja meillä on uusi ihana koti.

Vauva on aivan ihana, päivä päivältä suloisempi ja edelleen erittäin helppo lapsi, joka nukkuu pitkät yöunet eikä syö öisin. En mitenkään pysty samaistumaan pienten vauvojen äitien väsymykseen, kun vauva valvottaa öisin. Itse saan nukkua pitkät unet joka yö. Vauva nukahtaa n. klo 22 ja herää n. klo 8. Yöunet on vain entisestään pidentyneet. Tosin päivisin vauva on kyllä tississä kiinni erittäin tiuhaan ja pitkään. Nyt kun vauva viihtyy hyvin sitterissäkin, niin ei aina tarvi syödä ja tehdä kaikkea vauva sylissä, mikä tuntuu tosi kivalta.

Liikuntaa tulee tosi paljon pitkien vaunulenkkien muodossa ja olen nyt päässyt kuntosalillekin pari kertaa viikossa. Olen tällä hetkellä paremmassa kunnossa kuin ennen raskautta, vaikka en millään dieetillä ole ollutkaan.

Elämä on tällä hetkellä aika ihanaa. Vauva on niin sanoinkuvaamattoman rakas ja ihana, parisuhde voi hyvin, meillä on uusi aivan mahtava koti ja kevät etenee ja päivät pitenee kovaa vauhtia. En muista milloin olisin ollut näin onnellinen.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Usvalintu - Maaliskuu 18, 2015, 18:14:18 ip
Ihana kuulumisia sulla Kaisa   :-*
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Kaisa81 - Maaliskuu 21, 2015, 22:01:18 ip
Maijalla oli eilen neuvola. Tyttö oli taas kasvanut hienosti. Nyt pituutta oli jo 61 cm ja painoa 7030 g. Neljässä viikossa siis tullut melkein 5 cm ja 1 kg. Muutenkin kaikki oli oikein hyvin. Ekaa pistettävää rokotusta vähän jännitin, mutta sekin meni hyvin. Pikkuisen oli itkuinen vauva eilen, mutta kuumetta ei tullut, vaikka siihenkin oltiin varauduttu.

Torstaina oli myös eka DIPP-tutkimuskäynti. Mulle on tullut nyt kova pelko, että mun vauva saa diabeteksen, vaikka ei se riskigeeni vielä mitään sellaista tarkoitakaan. Kovasti jännitin, että kuinka vauvalta saa otettua verikokeen, mutta hyvin meni. Maija naureskeli jutustelemaan tulleelle labratädille eikä edes huomannut, kun toinen otti käsivarresta verta. Mun oma verikoe kyllä sitten sattui sitäkin enemmän.

En tiedä miksi jo nyt mietin tämmöisiä, kun Maijakin on vasta 3 kk, mutta jotenkin vaan mietityttää. Siis se, että saako Maija sisaruksia vai ei saa. Välillä olen ehdottomasti sitä mieltä, että yksi lapsi saa riittää ja välillä taas mietin, että toinen lapsi olisi kiva ja mahdollisimman pian, että tulisi pieni ikäero. Mulla itsellä on 3 sisarusta ja pikkusisko on vain reilun vuoden nuorempi kuin minä. Toisaalta yhden lapsen kanssa on tosi helppoa. Kaikkea voi tehdä ja mennä, kun vauva vain vaunuihin ja menoksi. Mutta entäs jos on toinenkin lapsi, niin silloin ei noin vain lähdetä minnekään, varsinkin kun ei ole autoa. Kaikenlaista mietin. Taloudellisesti meillä ei ehkä ole varaa kahteen lapseen, kahteen vauvaan kyllä mutta ei sitten 15 vuoden päästä kahteen teiniin. Toisaalta ehkä turha miettiä tämmöistä nyt. Tällä hetkellä mulla on ihana vauva ja se riittää. Jos vauvakuume myöhemmin iskee, niin sitten voi miettiä näitä juttuja tarkemmin.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Kaisa81 - Huhtikuu 21, 2015, 23:18:35 ip
Meidän Maija täytti viime viikolla 4 kk ja tänään oli neuvola. Tuoreet mitat on 7670 g ja 63.3 cm. Hyvin kasvaa. Lääkärikin tutki ja kaikki oli niin kuin pitää.

Meidän vauva-arki sujuu edelleen tosi mukavasti. Maija on oikea hymytyttö, joka ei paljon itke ja nukkuu edelleen pitkät yöunet ilman yöheräämisiä. Paljon nauraa ja juttelee ja on hyvällä mielellä. Päiväunia ei edelleenkään kunnolla nuku sisällä, vaan ainoastaan liikkuvissa vaunuissa. Vaunuissa unta riittääkin ihan niin pitkäksi aikaa kuin jaksan kävellä. Leluihinkin osaa jo hienosti tarttua ja lelukaaren alla viihtyisi vaikka kuinka pitkään joka päivä.

Arki on helpottunut entisestään, kun Maija on harventanut syömistä. Pienempänä oli koko ajan tississä kiinni, mutta nyt kiukustuu, jos yritän tarjota tissiä eikä ole nälkä. Ihanaa kun saa syödä ja tehdä muutenkin asioita niin, että vauva istuu sitterissä ja katselee ja naureskelee sormet suussa. Tutti ei edelleenkään kelpaa muuta kuin vaunulenkeille tai turvakaukalossa matkatessa mutta sormet on kyllä lähes koko ajan suussa.

Soseita ei olla vielä ruvettu antamaan. Maitoa tulee niin hyvin ja Maija kasvaa pelkällä maidollakin vielä hienosti, niin ajattelin vielä jonkin aikaa mennä täysimetyksellä.

Missä kaikki muut tuoreet ja vähemmät tuoreet äidit oikein ovat? Olisi niin kiva lukea Snannan, Leppiksen, Piiun ja muiden vauva-arjesta.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Leppis - Huhtikuu 24, 2015, 14:51:37 ip
Meillä on normaalia vauva-arkea takana ensimmäinen viikko. Viikko sitten perjantaina poika kotiutui keskolasta. Alkutaival kotona on sujunut ihan mukavasti. Hän syö kerralla reippaammin ja nukkuu sitten 3-4 tuntia kerrallaan. Ainakin pääsääntöisesti. Tänään tankkasi koko yön ja nukkuu nyt koko päivän. Hiukan otti äsken välipalaa ja jatkoi unia. Maitoa mulla tulee tosi hyvin.

Keskiviikkona meillä kävi neuvolasta terkkari ja sairaanhoitaja keskolasta. Kiva kun tulivat kotiin, niin ei tarvinnut ihan heti lähteä lapsen kanssa mihinkään. Ja hyvä kun kaksi hoitoalan ihmistä sai vaihtaa tietoja lapsesta ilman välikäsiä. Keskolan työntekijä käy jonkin aikaa meillä kyselemässä kuulumisia muutaman viikon välein, niin on vähän tukea ja turvaa jos tulee jotain ihmetyksen aiheita keskosuuteen tai ylipäätään kaikkeen tähän vanhemmuuteen ja perhe-elämään liittyvää.
Ensiviikolla mennään jo käymään neuvolalääkärillä.

Sokerit seilaili viikonloppuna ihan käsittämättömissä lukemissa, kun kestoltaan säännöllinen lypsäminen loppui ja kestoltaan ja ajankohdaltaan vaihteleva imetys alkoi. Keskolassa tuli imetettyä pari kertaa päivässä. Maanantaina soittelin d-hoitajalle ja sensorin laitoin jo sunnuntaina. Nyt on parina päivänä ollut jo tasaisempaa.

Keskolassa poika sai rautaa ja keskosen vitamiineja, kotiin jäi vain rauta ja tietysti d-vitamiini. Rautavalmiste on nestemäinen ja välillä sen laitto onnistuu hyvin ja välillä vähän kehnommin. Tänään valkoisen bodyn hihaan tuli isot läntit, vaikka mielestäni poika oli nielaissut jo monta kertaa. Kädet huiskivat naaman lähellä, niin jostain sitä onnistui hihaan osumaan. Edellinen läntti ei lähtenyt kokonaan pois. Se oli onneksi raidallinen body. Saa nähdä kuin tässä käy.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: RiMa - Huhtikuu 24, 2015, 17:22:00 ip
Leppikselle vinkki rautatahroihin; sitruunahappo. Muistaakseni marttaliiton sivuilta löytyy ohje sekoitussuhteesta. Itse sain sillä pois rautatahrat ja tehosi myös sitkeisiin hedelmäsosetahroihin.

Meillä neiti ekaluokkalainen ja herra 3v pitävät elämän kiireisenä. Töihinkin pitäisi muistaa mennä ja samalla opiskella, mutta onneksi nuo lapset kasvavat koko ajan  :)
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Snanna - Huhtikuu 25, 2015, 18:14:41 ip
Täällä on hautauduttu jonnekin vauvakuplaan koliikin alle.

Hieman haastavaa on ollut arki palleron vatsaoireilujen ja ilta-/yöitkujen kanssa. Nyt alkaa hieman helpottamaan kun ikää on se vähän päälle 2 kk. Ensi viikolla saadaan eka rotarokote, kauhulla odotan, että miten se järkyttää vasta saavutettua vatsan tasapainoa. Neuvola-ajatkin laahaavat päälle viikon myöhässä lääkäripulan vuoksi, mikä heitti myös terkka-ajat paikoiltaan. Eipä nuo rokotuksen kai viikon päälle ole.

Vaikka kaikki onkin uutta ja haastavaa, on tämä silti niiiiiin ihanaa. <3
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Eline - Huhtikuu 27, 2015, 15:04:02 ip
Mulla ei enää kohta ole vauvaa kun kuopustyttö täyttää reilun viikon päästä 1! OMG! Ihana on ollut, aina vaan ihanampi. Pari kertaa herää yössä nopeasti syömään paitsi ne kerrat kun on tullut hampaita (nyt 4 kappaletta) on nukkunut heräämättä 8-9,5 tuntia!  :D Tukea vasten kävelee kovasti ja on jotain tahdon ilmaisujakin alkanut tekemään. Esim. ruokapöydässä on ylikiinnostunut muiden lautasista. On kiinnostunut myös syömään itse lusikalla vaikka aikamoista räpeltämistä se vielä on.  ;D Imetys on sujunut ja jatkuu vielä pitkään.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Larla - Toukokuu 11, 2015, 20:56:04 ip
Hypo, oma vessahätä, 4,5-vuotias vessassa kirjan kanssa (valmista ei tule ennen kuin kirja on loppu), 2,5-v joka levittää vessapaperirullan ympäriinsä, levittää vaippapaketin ympäriinsä ja sammuttaa siskolta koko ajan valot vessasta ei ole hyvä yhdistelmä. Ei mulla muuta.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: milja2010 - Toukokuu 12, 2015, 06:31:58 ap
Larla: Välillä nuo lapset vähän laittaa haastetta kehiin. 8) ;D

Vauva täytti toukokuun alussa 2. :o Ja esikko täyttää heinäkuussa 14. Muut 4 lasta sitten siinä välissä. Itse täytin maaliskuussa 35 ja ikäkriisiä pukkaa. Arki on ollut melko haipakkaa nyt pph:n hommia tehdessä. Enää 2 viikkoa ja sitten kesä lomailua.<3
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Leppis - Toukokuu 15, 2015, 19:27:30 ip
RiMa: kiitos vinkistä, hyvin on sitruunahappo rautatahroihin tehonnut.

Poika on ollut kotona jo neljä viikkoa! Maanantaina tuli 2 kuukautta ikää ja tänään käytiin neuvolassa. Rota-rokotetta hän ei saa keskolassa saatujen lääkkeiden takia, joten ekat rokotteet tulee vasta kuukauden kuluttua. Kasvu on ollut hyvää. Painoa oli 4950 g ja pituutta 56,5 cm.

Mies meni maanantaina isyysloman jälkeen töihin, eli tämä viikko ollaan pärjäilty pääosin kahdestaan. Maanantaina selvittiin mun d-lääkärillä käynnistä hyvin, mutta ekan kerran kun vauvan kanssa lähti autolla johonkin, niin kyllä oli säätämistä  ::) Neuvolaan mentiin linkulla (sekin toki jännitti, että miten sinne mennään vaunujen kanssa ja miten sinne mahtuu jos tulee muita) ja takaisin kävelin, ei kestänyt kuin 50 minuuttia. Pitänee ottaa tavaksi jos säätila on suotuisa. Aina tulee pyörittyä tässä samoissa nurkissa vaunujen kanssa.

Hobis oli loistava 7,3% varsinkin kun hypoja ei ole juuri lainkaan. Musta tuntuu, että aina kun mä mittaan sokerit, niin mittari näyttää noin 8. Ennen ruokaa ja ruoan jälkeen ja ennen imetystä ja imetyksen jälkeen. Thyroksiini meni nyt kuukaudeksi katkolle, koska raskaus on jotenkin muuttanut mun kilpparia ja se ilmeisesti työntää thyroksiinia ihan itsekin jonkun verran! Näin käy kuulema joskus. Mun painohan on tippunut jo lähtötilanteeseen ja luulin sen johtuvan imetyksestä. Osittain siitäkin, mutta myös siksi, että mun elimistö on ollut suorastaan hypertyroottinen. Luultavasti kuukauden kuluttua alan taas thyroksiinia popsimaan, mutta paljon pienemmällä annostuksella.

Meidän arki on aika ihanaa. Vaunulenkkejä ja imettämistä. Illat on vähän vaikeita, kun poika haluaisi syödä klo 21-01 välisenä aikana aivan mielin määrin. Sitten saattaa kyllä nukkua jopa 5 tuntia. Toisaalta välillä mua ärsyttää, kun mies voi kulkea aika vapaasti ja mä vaan imetän himassa ja olen onnelinen kun pääsen yksin käymään Prismassa. Toisaalta musta on ihanaa olla epäsosiaalinen, kun koko kevään kulki keskolassa. Nyt saa olla kotona. Äitienpäivälahjaksi tilasin fillariini uudet renkaat asennettuna ja sain ne sekä huollon ja pesun lisäksi  :) Sitten kun joskus arki-iltaisin vaan malttaisi lähteä vähän ajelemaan, niin voi mieskin viettää vähän aikaa kotona ja mä saan olla itsekseni.
 
Ristiäiset on reilun viikon päästä. Oltiin ajateltu pitää ne kotona, mutta kun mikään ei ole mennyt kuten on aiemmin suunniteltu, niin todettiin ettei tämänkään tarvi mennä niin. Ei tarvi siivota eikä miettiä astioita, kun mennään seurakuntakodille.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Kaisa81 - Toukokuu 17, 2015, 23:17:54 ip
Kiva lukea sun vauva-arjesta, Leppis! :) Mustakin tuntui, että pari ekaa kuukautta oli lähinnä vaunulenkkejä ja imettämistä ja olin koko ajan kiinni vauvassa. Omaa aikaa oli lähinnä se, kun olin vauvan kanssa ulkona ja vauva nukkui vaunuissa. Ja meillä oli myös tuo, että illat vauva oli tississä kiinni ja päästiin vasta myöhään nukkumaan. Mutta ei se haitannut, kun muutenkin tykätään valvoa pitkään Meillä onneksi vauva on syntymästään asti nukkunut katkeamattomat yöunet. Kun saadaan vauva illalla nukkumaan, niin nukkuu aamuun asti 8 - 10 tuntia.

Mun Maija-vauva täytti eilen jo 5 kk. Miten aika voi mennä niin nopeasti? Oppii koko ajan uusia asioita ja 2 hammastakin on jo ilmestynyt suuhun. Vajaa pari viikkoa sitten ostettiin pinnasänky ja nyt vauva nukkuu siinä. Siihen asti nukkui äitiyspakkauslaatikossa. Tuntuu pikkuisen haikealta, kun laatikkovaihekin on nyt ohi. Vähän ennen vappua ruvettiin antamaan Maijalle myös vähän soseita. Nyt on syönyt jo banaania, päärynää ja porkkanaa ja hyvin maistuu ja tosi hienosti osaa syödä.

Nyt kun Maija on jo pikkuisen isompi, niin ollaan voitu jättää vauva hoitoon mun äidille ja ollaan päästy muutaman kerran miehen kanssa kahdestaan leffaan tai syömään. Ihanaa, kun molemmat isovanhemmat asuu ihan vieressä ja hoitaa mielellään vauvaa.

Oma vointi ei ole mikään paras mahdollinen. Kävin verikokeissa oireiden vuoksi ja maksa-arvot on koholla ja lisää tutkimuksia tulossa. Mullahan oli ennen synnytystä maksa-arvot koholla ja todettiin raskaushepatoosi mutta sen kai pitäisi korjautua synnytyksen jälkeen itsestään. Verensokeritkin on ihan sekaisin. Seuraava d-lääkärikäynti on 19.5. ja pikkuisen hirvittää, mikä mun hobis on.

Kaikesta huolimatta elämä on tällä hetkellä ihanaa. Vauva on päivä päivältä suloisempi ja äitinä oleminen aivan ihanaa!

Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Leppis - Toukokuu 18, 2015, 16:40:28 ip
Oma vointi ei ole mikään paras mahdollinen. Kävin verikokeissa oireiden vuoksi ja maksa-arvot on koholla ja lisää tutkimuksia tulossa. Mullahan oli ennen synnytystä maksa-arvot koholla ja todettiin raskaushepatoosi mutta sen kai pitäisi korjautua synnytyksen jälkeen itsestään. Verensokeritkin on ihan sekaisin. Seuraava d-lääkärikäynti on 19.5. ja pikkuisen hirvittää, mikä mun hobis on.

Tsemppiä Kaisa!

Mulla ainakin korjaantui maksa-arvot tosi nopeasti sektion jälkeen ja mun sappihapot oli tosi korkealla ja alat-arvo samoin.
Mullahan löydettiin maksasta iso hyvänlaaatuinen kasvain viikko ennen lapsen syntymää. Sitä on ultrattu ja kävin magneettikuvauksessakin. Lääkäri vakuutti, että kyseessä on hyvänlaatuinen kasvain, mutta varmuuden vuoksi siitä otetaan parin viikon päästä koepala. Monella naisella on maksassa samanlaisia estrogeenistä johtuvia kasvaimia, mutta ne on pieniä. Mun on poikkeuksellisen iso, ja se on syy miksi koepala otetaan. Ja ainakin synnytyslääkäri piti todennäköisenä, että aikaisin tullut hepatoosi olisi johtunut tästä kasvaimesta.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Neelia - Toukokuu 18, 2015, 22:12:52 ip
Me päästiin tänään kotiin.  :)
Kunhan meidän arki lähtee rullaamaan, kirjoittelen teille kuulumisia.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Kaisa81 - Toukokuu 23, 2015, 15:55:13 ip
Innolla odottelen Neelian vauvakuulumisia! :)

Meidän vauvalla oli 21.5. neuvola. Pituutta oli 66.6 cm ja painoa 8160 g. Hyvin kuulemma kasvaa. Muutenkin kaikki oli niin kuin pitääkin. Sai taas pari piikkiä reisiin ja eihän siitä ilman itkua selvitty. Illalla myös nousi rokotteen takia pieni lämpö, 38.1 astetta ja vauva oli ihan sairaan näköinen mutta muuten ihan oma iloinen ja hymyilevä itsensä, pikkuisen vaisumpi ja väsyneempi vain. Arki sujuu niin kuin on tähänkin asti sujunut eli tosi mukavasti.

Itse kävin maanantaina labrassa. Otettiin 15 putkea verta. Tähän mennessä vastatuista kokeista ei ole löytynyt mitään ihmeellistä ja seuraavat labrat otetaan ensi viikolla. Kävin d-lääkärilläkin ja hobis oli 6.8 %. Juhannuksen jälkeen mun olisi mahdollista saada sensori viikoksi tai pariksikin, jos tahtoisin. Sitä vielä mietin.

Haikein mielin pakkaan vauvalta pieneksi jääneitä vaatteita pois. Ihanaa, kun vauva kasvaa mutta on se niin haikeaakin, kun ei tiedä tuleeko pienet bodyt ja potkuhousut vielä joskus meillä käyttöön.

Pikkuisen kauhulla odotan 2 viikon päästä alkavaa hissiremppaa. Olen usein aika voimaton ja väsynyt tällä hetkellä ja hirvittää, kuinka jaksan painavan vauvan (ja ehkä ostoskassien tai muiden tavaroiden) kanssa päivittäin kulkea 6. kerrokseen 9 viikon ajan.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Eline - Toukokuu 30, 2015, 22:57:57 ip
Onnea Neelia!  :)

Mä alotin kuun alkupuolella D-lääkärillä käytyäni vhh-ruokavalion kun se pelotteli että joudun syödä liikaa mataliin joten sit lihon (Levemiriä olin laittanut 5 yksikköä liikaa ilman että tajusin) ja olen ihan onnessani tästä fiiliksestä kun ei tule matalia! Ja muutenkin kaikki mieliteot on pois kun vs ei mene kuin vuoristorata. Ihan huippua, toivottavasti raskauskilotkin vihdoin karisis pois. :)
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Kaisa81 - Kesäkuu 03, 2015, 11:38:15 ap
Vauvan kanssa menee mukavasti. En yhtään ikävöi töihin, vaan nautin, kun saan olla koko kesän vauvan kanssa kotona. On tämä niin ihanaa aikaa, kun vauva kasvaa ja kesä tekee tuloaan.

Vauva on jo melkein puolivuotias ja selvästi tarvitsee jo maidon lisäksi muutakin ruokaa. Soseiden lisäksi ruvettiin eilen antamaan puuroa. Hyvin maistuu kaikki mitä ollaan tarjottu.

Vauva on myös aikaistanut nukkumaanmenoa iltaisin. Aikaisemmin saatiin nukkumaan ehkä joskus klo 23 mutta nyt rupeaa olemaan väsymysitkua jo ennen klo 21. Siitä olen erityisen tyytyväinen, että on oppinut nukkumaan päikkäreitä omassa pinnasängyssä, ettei aina tarvi olla vaunulenkillä, että vauva nukkuu. Nyt riittää, kun laittaa vauvan sänkyyn, tutti suuhun ja uniriepu käteen, niin ei mene kauan, kun on jo unessa.

Oma vointi on ihan hyvä. Kävin viime viikolla taas verikokeissa ja maksa-arvot on jo laskussa. Vielä otetaan lisää kokeita, vatsan ultraäänitutkimus ja gastroenterologin vastaanottoaika myöhemmin. Diabeteksen hoito on mennyt siinä sivussa. Pitäisi jaksaa siihenkin enemmän panostaa mutta jotenkin nyt ei vaan jaksa.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Leppis - Kesäkuu 10, 2015, 17:06:21 ip
Eilen oli neuvola. Painoa pojalla oli 5858 g ja pituutta 59,5 cm. Ei ole enää mikään pikkuvauva. Eilen saatiin ekat rokotteet. Illalla oli kovaa itkua ja missään ei ollut hyvä olla. Olkapää oli ehkä paras paikka. Maitokaan ei maistunut. Annettiin panadolia ja tunti siitä niin poika nukkui sikeästi. Ja nukkui liki 8 tuntia! Tänään on ollut samanlainen meno kuin ennenkin, että ei kait suuremmin vaikuttanut rokotukset meidän elämään (koputtaa puuta).

Ristiäiset sujui tosi kivasti, niistäkin jo yli kaksi viikkoa aikaa. Silmät rävähti auki kun pappi valeli vettä ekan kerran päähän, mutta sitten jatkettiin taas unia. Kahvittelu meni multa vähän ohi, kun sattui olemaan pojalla ruoka-aika silloin, mutta muuten ehdin juttelemaan vähän sukulaistenkin kanssa.

Pelkällä rintamaidolla mennään edelleen. Eilen yritin saada terkkarin mielipidettä kiinteiden aloituksesta, mutta oli niin ympäripyöreitä vastauksia, että ei niistä mitään tolkkua saanut. Yöt menee tosi kivasti, mutta iltapäivällä en tee juuri muuta kuin imetän. Nyt poika tuhisee kantoliinassa, vaikka tissiä olisi tehnyt mieli. 4 tuntia on jo syöty, niin ei sen mahan niin kovin tyhjä pitäisi olla. Jos käyn jossain ja mies on pojan kanssa kotona, niin tutti kelpaa maitopullon jälkeen hyvin. Mutta tutti ei meinaa kelvata kun minä olen paikalla. Mulla on pakkasessa edelleen maitoja, kun alussa lypsin kaiken kun poika oli vielä keskolassa.

Pari viikkoa sitten multa otettiin siitä maksakasvaimesta koepala. Sairaalassa meni koko päivä. Siellä saamani lääkkeet eivät vaikuttaneet imetykseen. Hyvin isä ja poika pärjäsivät, vaikka oikeasti olin koko päivän pois, ennen kahdeksaa sairaalalla ja vasta 19 paikkeilla kotona. Koepalaa ottanut lääkäri painotti, että tämä ei ole syöpä. Mutta hänen mielestään se ei johdu estrogeenistä, vaikka tähän saakka mulle on niin sanottu. No vasta kesäkuun lopulla tulee tulokset, koska tämä ei ole kiireellinen tapaus.

Tällaista täällä. Ulkoilukelit on olleet vähän kehnoja, kun on tuullut aivan tolkuttomasti. Yritän tehdä pihatöitä ja välillä vaunulenkkejä, mutta onneksi meillä on kuisti jossa lapsi ottaa päiväunia melkein ulkona.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Snanna - Kesäkuu 15, 2015, 13:54:24 ip
Kuulostaa niin tutulta Leppis tuo yksinäisestä Prisma-reissusta nauttiminen. :D Onhan tämä ihan parasta ja työelämää ei kyllä kaipaa tippakaan, mutta silti on ihan pirun vaikea löytää sitä tasapainoa täyspäivä-äiteilyn ja oman ajan välillä. Ennen riitti hyvin neidin päikkäriajat omiin juttuihin, mutta tyttö alkoi nyt päkertämään hampaita alle nelikuisena ja päikkäreitä nukutaan sattumanvaraisesti 15-45 min pätkissä.

Oon kyllä pari kertaa viikossa jättänyt tytön isänsä huomaan ja lähtenyt kauppaan tai jopa kerran kävin kavereiden kanssa kahvilla. Päivisinkin on kyllä näitä henkireikiä, mulla on kymmenisen kaveria äitiys- ja perhevapailla tällä hetkellä, niin seuraa riittää myös arkisin.

Meillä aloiteltiin 3,5 kk iässä kiinteät kun ei enää maito pitänyt nälkää pois. Tämä ihan neuvolan kehotuksesta ja terkka oli kovin myönteinen aloitukselle kun tyty söi tunnin-puolentoista välein vuorokauden ympäri. Tyttö oli 3 kk neuvolassa 6,5 kg ja 64 cm, eli kasvutahti on ollut hurja. Koko ajan saa olla pieniä vaatteita laittamassa pois... Nyt on ateriatahti järkevöitynyt, vaikka vasta kasvissoseita lounasaikaan syödäänkin. Yötkin nukutaan 1-2 pikatankkauksella. <3

Ihan karmeeta, mutta mulle pukkaa jo uutta vauvakuumetta. Ehkä menee vielä hormoniheittelyiden piikkiin.  ;D Pitäisi sitä ennen etsiä isompi asunto ja ehkä tehdä jonkin sortin pidemmän tähtäimen suunnitelmaa. Kyllä se pikkukakkonenkin jo mietityttää, mut jostain syystä ultrattiin jälkitarkastuksessa (vähän outo lääkäri) ja oikeasta munasarjasta bongattiin PCO. Lääkäri näytti mulle sitä kuvaa ja näki kyllä itsekin, että koko munis oli ihan pinkeenä puoliksi kypsyneistä munasoluista. Kuulemma hyvin pieni mahdollisuus, että se enää toimisi normisti. Vähän jännittää olla yhden munasarjan varassa vauvahaaveiden kanssa.  :(
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Kaisa81 - Kesäkuu 17, 2015, 23:21:47 ip
Meidän Maija-vauva täytti eilen puoli vuotta. Mä en tajua, kuinka nämä kuukaudet menee niin nopeasti. Kohta saadaankin sitten viettää jo 1-vuotissynttäreitä. Tänään oli puolivuotisneuvola. Pituutta oli 68.8 cm ja painoa 8410 g. Hyvin kuulemma kasvaa ja muutenkin oli kaikki kunnossa.

Soseiden ja puuron syönti sujuu hyvin, mitä nyt on aika sotkuista puuhaa. Eilen taas tehtiin pakastimeen iso satsi kasvissosetta valmiiksi. Puuroakin annetaan nyt joka aamu ja ilta, vaikka välillä ei aamuisin maistu kuin maito. Nyt saatiin ruveta käyttämään jo syöttötuoliakin.

Hampaita ei ole kahden hampaan jälkeen vielä tullut lisää, mutta niitä kahtakin hammasta harjataan ahkerasti aamuin illoin. Hampaidenpesu tuntuu olevan lähes Maijan mielipuuhaa. Toivottavasti niin olisi vielä muutaman vuodenkin kuluttua.

Snanna, mä olen kyllä pikkuisen kateellinen sulle, kun sulla on noin paljon toisia äitejä ystävinä. Mä niin toivoisin, että mullakin olisi edes yksi äitiystävä, tai edes yksi ystävä, oli lapsia tai ei. Pikkuisen haikeana katselen, kun äidit on keskenään vaunulenkeillä tai kahvilassa tai jossain. Onhan mun mies ihan ihana, mutta kaipaisin myös naispuolista ystävää. Nyt äitiyslomalla, kun ei ole edes työkavereita, niin jotenkin olo on pikkuisen yksinäinen, vaikka mies onkin kotona mun kanssa hoitamassa vauvaa. Töihin mulla ei ole kyllä mitään halua vielä mennä. Pikkuisen jopa ahdistaa ajatus, että pitää mennä takaisin töihin syksyllä.

Tuttu tunne myös tuo vauvakuume. Varsinkin vauvan ollessa ihan pieni mulla oli olo, että haluan toisen samantien. Nyt ei ole enää niin kova kuume, mutta pieni kuume kuitenkin. Miehen kanssa ollaan kyllä ajateltu, että haluttaisiin toinenkin lapsi, mutta sitä ei olla vielä päätetty, että koska ruvetaan yrittämään. Nimikin mulla olisi jo vauvalle valmiina.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Snanna - Kesäkuu 19, 2015, 10:14:52 ap
Kaisa, äitikaverit ovat kyllä ihana asia, vaikka välillä tuntuu, että mielipiteiden ja neuvojen kakofoniassa ei enää kuule omia ajatuksiaan. Kaikilla on siis enemmän tai vähemmän vanhemmat lapset ja vertailulta ei voi välttyä. Mun mielestä kaikki sellainen on turhaa, jokainen lapsi on yksilö ja kehittyy/kasvaa omaan tahtiinsa.

Aika tosiaan menee nopeasti! Meilläkin typy on jo muutamaa päivää vajaa 4 kk. Ihan kuin olisi ollut jossain rinnakkaistodellisuudessa tämän ajan. Vähän odotan, että milloin pystyy lopettamaan viimeisenkin pingottamisen ja ihan vaan nauttia elämästä vauvan kanssa. Ei kai mun vielä tarvitse murehtia töihinpaluuta yms.!?
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Pihjalanmarja83 - Kesäkuu 24, 2015, 14:04:42 ip
Mukavaa lukea teidän muiden vauva-arjesta ja fiilistellä, että kohta meilläkin on sellainen taas edessä.  ;) Juu, onhan noi äitikaverit ihan mukava asia. Itse löysin Kaisu sellaisia neuvolan kautta. Meille järjestettiin esikoisen synnyttyä tällainen yhteinen neuvolakerta, jossa oli paikalla paljon äitejä vauvoineen. Keräsin tuolta keikalta ihmisten nimet ylös ja myöhemmin kutsuin porukan kotiimme. 4 äitiä vauvoineen ilmaantui paikalle ja sen jälkeen onkin sitten muodostunut ystäväporukka, jonka kanssa näemme edelleen silloin tällöin. Mutta jos kaipaat äiti-kavereita Kaisu, niin yritä löytää heitä neuvolan kautta. Voitaisiinhan neuvolassa järjestää vaikka tietyn ikäisten vauvojen ja äitien tapaaminen. Tietty myös äitikahvilat voisivat olla toinen hyvä vaihtoehto. ja varmasti niitä on muitakin, mutta ei tule nyt vaan itselle mieleen enempää.

Meidän taapero täyttää ensikuussa 2-vuotta ja uhmäikä pukkaa päälle. Äitiä on todella mukava purra ja sitten kun kielletään napakasti, niin seurauksena on yleensä vaan naurua. Är-syt-tä-vää. Ollaan miehen kanssa jo mietitty jäähyjen antamista, kun joku "rangaistuskeino" pitäisi keksiä. Muutenkin herra alkaa helposti tekoitkeä kun ei saa tahtoaan läpi tai sitten vaan heittäydytään tilanteen niin vaatiessa lattialle ja huudetaan urakalla. Ai niin ja astioita on todella mukavaa nakella maahan ruokapöydästä ja hampaiden peseminen on yhtäkkiä kaikista hirveintä, mitä herralle voi iltaisin tapahtua. Noo, kai kaikki tällainen kuuluu kuvioon.

Olin muuten muutama viikko sitten leikkipuistossa lapsen kanssa ja kuinka ollakkaan vs laski ja alkoi heikottamaan. Kaivoin hoitolaukusta salaa karkkeja ja vedin niitä sitten siellä puistossa. Seuraus oli, että vieressämme ollut lapsi haistoi tilanteen ja rupesi haluamaan karkkia hänkin. Ketjureaktiona tähän omakin vesselini rupesi haluamaan punaista karkkia tai punaista purkkaa. En sitten antanut kenelläkään mitään ja tämä karkki tai purkka -anelu jatkui vielä kotonakin. Välillä on vaikeaa olla hyvä äiti.  :P Jälkeenpäin tilanne toki nauratti, vaikka aluksi tuntui aika nololtakin, kun mietin, että mitähän se puistossa ollut toinen äiti ajatteli, kun meitsi vetää salaa karkkia lasten leikkipuistossa.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Kaisa81 - Kesäkuu 26, 2015, 11:55:03 ap
Kiitos neuvoista, Pihlajanmarja83. Neuvolasta niitä toisia äitejä kyllä ehkä löytyisi. Siellä aina juttelenkin toisten kanssa mutta siihen se sitten on jäänyt.

Meillä sujuu vauvan kanssa edelleen tosi hyvin. Pikkuisen on tullut itkuisemmaksi ja levottomammaksi yöt, mikä johtuu varmaan hampaiden tulemisesta. Nukkuu kuitenkin edelleen yöt ilman syömistä mutta pyörii sängyssä ja saattaa ruveta itkemään, mihin auttaa tutti tai sitten viereen ottaminen.

Nyt ollaan ruvettu lisäämään soseisiin myös lihaa ja kalaa. Hyvin menee alas sellainenkin sose, vaikka varsinkin kasvislohisose haisee kyllä ihan järkyttävältä kissan ruualta. Ihan ihmeellistä kuinka paljon tuollainen pieni puolivuotias syö. Tänään keitin kaurapuuron sijaan tattaripuuroa ja se maistui jopa paremmin kuin kaurapuuro. Ja kun puuron sekaan sekoittaa banaania tai muuta hedelmää niin se vasta herkkua onkin.

Vauva liikkuu jo tosi paljon. Lattialla kääntyilee vauhdikkaasti vatsalleen ja siitä takaisin selälleen edestakaisin ja ryömii leluja tavoitellessa eteenpäin kovalla ähinällä ja puhinalla hitaasti mutta varmasti. Liikkuminen lisääntyy koko ajan.

Diabeteksen hoito sujuu tässä vauvan hoidon rinnalla ihan hyvin. Ensi viikolla saan sensorin. Saan pitää sitä viikon, kaksi tai vaikka viisi, koska diabetesvastaanotto on kesäsulussa ja saan pitää sensoria koko sen ajan.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Kaisa81 - Heinäkuu 22, 2015, 11:19:40 ap
Meidän vauva täytti viime viikolla jo 7 kk. Pikkuisen hirvittää, että aika menee niin nopeasti ja kohta pitäisi mennä töihin. Kotona vauvan kanssa on niin ihanaa!

Eka puoli vuotta saatiin nukkua katkeamattomat yöunet, kun vauva ei herännyt kertaakaan öisin syömään. Nyt on ruvennut heräämään kerran yöllä ja yleensä herää myös siinä vaiheessa, kun menen itse nukkumaan puolen yön aikoihin, joten imetän kerran myös silloin. Ehkä nuo levottomammat yöt johtuu hampaista. Kovasti niitä meinaa tulla, mutta vielä ei ole niiden kahden lisäksi lisää tullut.

Takana on myös se aika, kun voi laittaa vauvan lattialle ja siinä pysyy. Nyt täytyy jo kovasti vahtia, koska vauva liikkuu ihan älyttömästi. Tuntuu, että on paikallaan ainoastaan nukkuessa. Onneksi vauva viihtyy hyvin lattialla lelujen kanssa eikä tarvi koko ajan syliä tai vanhemman huomiota. Vauva leikkii tyytyväisenä lattialla, kun itse syödään, siivotaan tai tehdään jotain muuta.

Edelleen elämä tuntuu vauvan kanssa vähän liiankin helpolta. Vauva ei turhia itke. Kun väsyttää, niin rupeaa kitisemään, mutta nukahtaa sitten helposti pinnasänkyyn tai vaunuihin. Nälkäkitinä loppuu myös saman tien, kun näkee, että sosetta tai maitoa on tulossa. Erittäin hymyilevä, nauravainen ja äänekäs vauva ja niin uskomattoman rakas.

Oma vointi on ihan hyvä. Energiaa riittää pitkille vaunulenkeille vaikka kuinka paljon ja nämä ei niin helteiset kesäkelit on just hyvät liikunnan harrastamiseen (vaikka kyllä mä niitä helteitä odotan!). Diabeteksen kanssa ei mene ihan nappiin. Sensorointi ei onnistunut alkuunkaan. Sensori irtosi heti samana iltana, samoin kävi seuraavalle ja kun kolme sensoria oli mennyt ihan hukkaan, niin luovutin. Hoitotarvikejakelussa olisi vielä 5 kpl mutta se on ihan tuhlausta, kun en saa niitä pysymääm menossa mukana. Maksa-arvot on edelleen koholla. ALAT oli taas hieman noussut. Nyt odotellaan vielä elokuun loppuun ja sitten taas labraan ja jos ei ole laskenut, niin aloitetaan Adursal. Mulla onkin sitä melkein kokonainen purkki kotona, kun jäi raskausajalta. Jos Adursal ei laske maksa-arvoja, niin sitten on vuorossa maksabiopsia.

Tosi ihana kesä on ollut tähän mennessä. Hissiremppa kestää vielä kuukauden, mutta sekin on haitannut elämää yllättävän vähän, vaikka 6. kerrokseen on joskus väsyneenä tosi raskas vauvan kanssa kiivetä ja meteli on välillä niin kova, ettei vauva saa nukuttua. Tuntuu haikealta, että vauvavuosi on jo yli puolen välin.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Kaisa81 - Elokuu 03, 2015, 22:08:39 ip
Meidän Maija oppi viikonloppuna ryömimään. Pääsee tosi kovaa vauhtia eteenpäin, jos näkee jotain kiinnostavaa. Ja kaikkea kiinnostavaahan koti on täynnä, kuten sähköjohtoja, kaukosäätimiä ja muuta vauvalta kiellettyä. Aikamoinen vahtiminen. Maija myös nousee jo ketterästi konttausasentoon ja hytkyy siinä. Ei varmaan mene enää pitkään kun tajuaa, kuinka lähdetään konttaamaan. :D Ihana vauva!
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Kaisa81 - Elokuu 21, 2015, 23:25:50 ip
Missä kaikki muut äidit on? Olisi kiva lukea muidenkin kuulumisia. :) Nyt tuntuu, että ihan yksikseni täällä kirjoittelen.

Meidän vauva täytti vajaa viikko sitten 8 kk ja eilen oli neuvola. Jäi tosi huono fiilis siitä käynnistä. Vauva kasvaa hyvin. Painoa oli 8950 g ja pituutta 71.3 cm. Suussa on jo 4 hammasta. Lääkäri tutki ja oli sitä mieltä, että otetaan ylimääräinen välikontrolli 10 kk:n iässä motoriikan takia. Vauva ei vielä istu ilman tukea eikä seiso ja ehkä sitten jo pitäisi. Tuntui, että kaikesta tuli sanomista. Iho on kuiva, päässä on karstaa ym. Kuulemma huomaa, että Maija on meidän eka lapsi. Sitten yllättäen, kun me vielä istuttiin siellä vastaanotolla, niin terveydenhoitaja ilmoitti, että hän lähtee nyt syömään ja sitten hän lähti. Ei siis voinut odottaa paria minuuttia, että me oltaisiin ehditty lähteä pois. Kurja fiilis jäi. Vauvakaan ei tykännyt, vaan huusi lähes koko neuvola-ajan naama punaisena.

Oma vointi huolettaa. Voin kyllä ihan hyvin mutta maksa-arvot eivät vaan lähde laskuun. Tänään kävin labrassa ja maksa-arvot oli taas pikkuisen korkeampia kuin 2 kk sitten. Syyskuussa on lääkärin soittoaika. Tiedän jo nyt, että aloitetaan Adursal-lääkitys. En tykkää kyllä käyttää lääkkeitä, kun imetän mutta en tiedä, onko mitään muutakaan vaihtoehtoa.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Larla - Elokuu 22, 2015, 10:33:41 ap
Täällä on tosi hiljaista. En tiedä, mikä vie keskustelijoita. Ehkä on vaikea mieltää, että täällä keskusteltais niin kuin normipalstoilla vaan muka kaiken pitäis liittyä d:hen. Pitäis antaa vissiin itselle vapautus ja turista muutakin.

Neuvolakäynnit on kyllä niin kemiasta riippuvaisia, että harmittaa monien puolesta, jos sattuu huonot kemiat. Meillä on molemmilla elävillä ollut karstaa, vaikka kakkosen kohdalla yritin olla tarkempi, koska ykkösellä oli niin tiukka taistelu, että sain sen pois, kun vauvatukka ei koskaan lähteny ja nykyään hiuksia niin paljon, että sais kolmelle ihan riittävän kuontalon. Kaikki tuntemattomatkin aina kommentoi. Öljyä levittelin ja harjailin ja vauvashampoolla pesin. Olkoon millainen myrkky tahansa, mutta jollakin sitä öljyäkin piti sitten saada pois.

Oletteko kokeilleet istumiseen liittyviä juttuja. Kiinnostaako vauvaa istuminen tai liikkuminen? Siis, että laittaisit lattialle tyynyjen ympäröimänä istumaan? Ensinhän vauva keikahtaa, mutta tuossa vaiheessa on jo se sivullekaatumisheijaste eli alkaa ottaa kädellä vastaan takapuolikin vähän "litistyy" harjotellessa. Liian kauaa ei kannata kerralla, mutta sitten kun näyttää, että pysyy vähän istuallaan ja alkaa kaatua toiseen suuntaan niin vietkin lempilelun toiselle puolelle ja vauvaa tavoitellessaan tavaraa korjaa tasapainoa etc. MOnesti myös syöttötuolissa harjoitellaan istumista eli riittävistä töpettä, että vauva pysyy asennossa ja vähän aikaa kerrallaan.
 Minusta kahdeksankuisen ei tosiaankaan tarvi vielä seistä? Meillä lapset ovat liikkuneet lähinnä täsmäpyörimällä (oikeasti huvittavan näköistä niin kuin taskuparkkeerausta, kun pitää saada tietty tavara) ja jättäneet konttamisen väliin ja lähteneet suoraan kävelemään tuesta kiinnipitäen n.10kk(ilman tukea just ennen ekaa synttäriä). Tukea vasten ovat seisseet ehkä just 8-9kk. Nykyään konttausvaihetta pidetään tutkimusten valossa todella tärkeänä, mutta miten minä sen olisin siihen pakottanut, kun eivät ruvenneet.

Minä olen aina vähän kysynyt, että mitä täällä pitää osata ensi kerralla. On ne aina naureskelleet, mutta eipä tule sitten sanomista.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Pihjalanmarja83 - Elokuu 22, 2015, 12:21:44 ip
Kyllä noi muksut on niin yksilöitä. Mun esikoinen (nyt 2v) ei ryöminyt ollenkaan, vaan lähti 8kk iässä suoraan konttaamaan ja käveli alle 1vuotiaana. Eikä muuten missään vaiheessa suostunut vauva-aikanaan olemaan mahallaan lattialla. Vissiinkin sen takia, että pulautteli aika paljon. Noo, nykyään näiden vaiheiden poisjäänti ei menoa haittaa. Tosin siinä mielessä meidän neuvolantäti oli kiva, ettei koskaan murissut mistään tällaisista. Yksilöitä nuo täditkin näyttää olevan.  ;)

Kaisa81, tiedätkö mihin tuo maksa-arvojen kohoaminen liittyy? Toivottavasti selviäisit ilman lääkityksiä ja jos et selviä, niin toivottavasti lääkkeet sitten tehoavat.

Nyt itseäni vähän jännittää uuden lapsen tulo maailmaan. Siis lähinnä se, että miten esikoinen suhtautuu ja miten sitten pärjään haavan ja kahden lapsen hoidon kanssa. Edessä olisi vissiin ainakin 3 viikon taaperonnostokielto. Mies on onneksi kotona nyt, mutta esikoinen on todella äitiriippuvainen. Isi ei tunnu tällä hetkellä kelpaavan oikein mihinkään. Huoh. Mulla sektio siis 3päivän päästä.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Kaisa81 - Elokuu 22, 2015, 23:45:15 ip
Kyllä meillä vauva liikkuu erittäin paljon ja istuu tosi hyvin tuettuna. Syöttötuolissa istui ensin niin, että laitettiin kaikkea tukea selän taakse mutta nyt on jo reilun kuukauden istunut syöttötuolissa hyvin ilman ylimääräisiä juttuja. Samoin istuu kyllä lattialla ja sohvalla tyynyillä tuettuna ja tykkää kovin istuskella ja tutkia leluja. Mutta ilman tukea ei vielä osaa istua. Meillä on vauva myös aina viihtynyt erinomaisesti lattialla. Vaikka ei vielä konttaakaan, niin meno on kyllä sellaista, että saa olla tosi tarkkana. En tajua, kuinka vauva voi ryömien päästä sellaista vauhtia eteenpäin. Mutta en mä oikeastaan niin huolissaan siitä motoriikasta. Kaikki vauvathan kehittyy omaan tahtiin. Kyllä mä uskon, että jossain vaiheessa meidänkin vauva oppii istumaan ja kävelemään ja kaikkea mitä pitääkin.

En mä tiedä, minkä takia maksa-arvot on koholla. Ekaa kertaa ne oli koholla viime marraskuussa, kun olin epäselvän infektion takia sisätautiosastolla hoidossa. Silloin se laitettiin raskauden syyksi ja aloitettiin hepatogestoosin hoidoksi Adursal. Se edi auttanut ja synnytys käynnistettiin ja kun vauva oli turvallisesti saatu maailmaan, niin maksa-arvot unohdettiin. Kätilö sanoi mulle, että maksa-arvot palautuu synnytyksen jälkeen normaaleiksi itsekseen. Keväällä en tuntenut itseäni terveeksi ja kävin verikokeissa. Maksa-arvot oli taas koholla. Hirveästi on otettu kaikenlaisia verikokeita mutta vielä ei ole mitään selvinnyt. Lääkäri piti mahdollisena, että mun käyttämät minipillerit on maksa-arvojen nousun syynä ja viimeksi sovittiin, että odotetaan vielä 2 kk, jos maksa-arvot lähtisivät itsestään laskuun ja jos ei ole lähtenyt, niin sitten aloitetaan Adursal. Kävin eilen labrassa ja pyysin mun isää katsomaan vastaukset jo etukäteen. Kaikki maksa-arvot oli edelleen koholla, pikkuisen korkeampia kuin 2 kk sitten. Eli ilmeisesti sitten kokeillaan Adursalia. Mua ahdistaa ja pelottaa, että jos joudun ottamaan käyttöön jonkun sellaisen lääkkeen, joka estää imettämisen. Haluaisin imettää vauvaa vielä ainakin puoli vuotta, ehkä pidempääkin.

Pihlajanmarjalle paljon tsemppiä sektioon! Aivan kohta sulla on jo pieni vauva sylissä. Ihanaa. Kamalaa, että huomaan, että itselläkin pieni vauvakuume meinaa nousta, vaikka tämä ensimmäinenkin on vasta 8 kk.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Larla - Elokuu 23, 2015, 22:46:16 ip
Ihmejuttuja tuntuu olevan nuo, että arvot on pielessä eikä syytä tiedetä. Ehkä kuitenkin nyt on annettu aikaa arvoille parantua ja on sun voinnin kannalta parempi alottaa lääke. Imetys on tosi henkilökohtainen asia, jota on huono alkaa kommentoida. On kuitenkin onnellista, että olet voinut ainakin noin kauan imettää! Meillä molemmat ovat tehneet täysstopin maidolle puolivuotiaana. Sen jälkeen on menty vedellä ja vellillä, koska eivät kertakaikkisesti juoneet maitoa hetkeen. Toinen palas maitoon reilun kahden kuukauden kuluttua ja toinen puolitoistavuotiaana.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Snanna - Elokuu 24, 2015, 16:38:27 ip
Mut vie ainakin ihan vaan tämä vauva-arki. Käyn kyllä välillä lurkkimassa, mutta sitten tulee taas jotain ja ei ehdi kirjautua ja kirjoittaa mitään..

Kaisa, noista vauvakavereita, oletteko harkinneet mitään seurakunnan kerhoja? Me käytiin keväällä pari kuukautta seurakunnan vauvakerhossa ja sitten kesän yli ollaan jatkettu samalla porukalla tapaamisia ilman uskonnollista sävyä. :D

Todella kurjalta kuulostaa tuo neuvolakäynti! Kaikki lapset ovat niiiiiiin yksilöllisiä, että ihan pelkän kirjaopin mukaan ei kyllä lääkärikään saisi mennä. Meillä on nyt kolme edellistä käyntiä terkat vaihtuneet ja yksi "kesälääkärikin" tässä jo nähty ja olen kyllä ihan pyörällä päästäni kun jokainen sanoo ihan eri juttuja ja tekee eri tyyliin esim. punnitsemiset ja pituuden mittauksen. Jopa rokottamisetkin ovat olleet ihan eri tyyliin toteutettuja. Lapsikin ihan päästään pyörällä kun selkeästi jo neuvolan muistaa, mutta nyt on ollut eri ihmiset vastassa...

Meidän kuulumisia; tyttö täytti juuri 6 kk ja meno on kova! Pari päivää 5 kk "synttäreiden" jälkeen lähti ryömimään ja nyt jo sovittelee jalkaa toisen eteen kontatakseen. Silmät saisi olla takaraivossakin. Hampaat vaivaavat kovasti, mutta eivät vieläkään puhkea. Yöt on nukkunut läpeensä jo reilun kuukauden, se auttaa kummasti jaksamaan hektisiä päiviä. Pallero kun ei nuku päikkäreitä juurikaan, kahdesta kolmeen 20-30 minuutin pätkää. Melkein sitä itsekin kaatuu suoriltaan sänkyyn kun saa vauvan unille.

Nyt ollaan tehty myös päätös hoitovapaista, olen kevääseen kotona ja kesän korvilla mies ottaa vahtivuoron ja minä palaan töihin. Päätöksen taustalla on myös haave toisesta pikkuisesta parin vuoden sisään. Olen menossa yksityiselle lääkärille tsekkauttamaan munasarjojen tilanteen, että kuinka "helposti" se pikkukakkonen mahdollisesti alkunsa saisi. Helppo on kyllä väärä sana diabeetikon raskauden ja sen yrityksen yhteydessä. Ehkä jos kaikki sujuu hyvin, niin vuoden päästä voisi jo olla taas lähtölaskenta äitiyslomaan käsillä. ;D
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: AN-NI - Elokuu 27, 2015, 11:12:09 ap
Osaisko kukaan neuvoa/ollu samassa tilanteessa?
Aloitin pumppuhoidon viikko sitten ja siihen tuli vika.
Jouduin sairaalaan tiputukseen(insuliinit kynistä), kun pumppu ei pumpannu insuliinia noin 20h ja olin ilman insuliinia ja ketoja paljon, pääsin kotiin samana iltana.
Syömään pystyy jo vaikka kipeää tekee(kurkku kuivumisen takia kipeä)
Kysymys kuuluu, koska voi alkaa imettämään niin että on turvallista?
Sen verran huonossa kunnossa olin, ettei muistanut kysyä.
Olen nyt ollu 2 vuorokautta nyt imettämättä.
sokerit sahaavat 3-20 väliä ja ketoja enään 0,2.(mulla koko ajan on 0,1-0,2 ollut 3 vuotta jo)
En täys imetä, mutta imetän ja annan lisämaitoa yleensä.
Nyt poika pelkällä korvikkeella, 2kk ikäinen ja haluisi jatkaa imetys+korviketta, ennemmin ku jäädä pelkälle korvikkeelle.
Tietysti maitomäärä alkaa vähentyy, kun pumppaa/lypsää maidon pois.(imetys pitää mulla maidontulon käynnissä vain..)

Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Larla - Elokuu 28, 2015, 08:57:57 ap
AN-NI, ei ole kokemusta tuosta, mutta en varmaan olis tajunnu ensinkään olla imettämättä heti, kun oma vointi olisi sen sallinut. Kulkeutuuko ketoaineet rintamaitoon? 
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Leppis - Elokuu 28, 2015, 16:48:23 ip
AN-NI: Mä imettäisin jos vaan oma kunto/jaksaminen sallisi.
En tiedä kulkeutuuko ketoaineet maitoon. Kysyin joskus d-hoitajalta, että onko diabeetikon maito sokeripitoisempaa kuin perusterveen maito, mutta hän ei osannut vastata siihen. Mutta luulisin toimivani ketojen kanssa samalla tavalla kuin muuten kipeänä ollessa, että oman jaksamisen mukaan.

Jos vähän omia kuulumisia naputtelisi, kun edellisestä kerrasta on aikaa.
Kesä on mennyt ohi vauhdilla ja poika kasvaa ja kehittyy reippaasti. Viimeksi neuvolassa käydessä pituutta oli 65,5 cm. Painoa oli viikko sitten 7440 g.
Käytiin tutustumassa päivystykseen viikko sitten, kun poika oli yskinyt limaa pari päivää ja hengitys oli kamalan rohisevaa. Tulehdusarvot oli vähän koholla. Sitten höyryhengiteltiin lääkärin ohjeilla muutamana päivänä ja poika alkaa olla kunnossa. Yötkin kuluu taas nukkuessa, oli aika rankkaa muutamana yönä, kun kukaan meistä ei oikein nukkunut.
Jonkinlainen vuorokausirytmikin pojalla jo on. Yöt hän nukkuu hyvin, mistä olen tosi onnellinen. Päivällä kahdet pitemmät tai kolmet lyhyemmät päikkärit.

Viimeksi neuvolassa tarjottiin mahdollisuutta osallistua 6 kk iässä ryhmäneuvolaan. Tyrmäsin sen ihan täysin, koska en kestäisi olla siellä täysiaikaisten vauvojen ja heidän äitiensä kanssa. Olin kesällä kerran yhdessä kaverin järjestämässä vauvatapaamisessa, jossa oli täysaikaisia vauvoja ja me. Ja yksi oli vielä syntynyt samana päivänä kuin meillä oli laskettu aika. Vertailin joka asiassa lapsiamme ja ahdistuin kamalasti. Tai sitten yksittäinen kommentti "meille kyllä sanottiin, että ei kannata antaa maitoa pullosta vaan hörppyyttää", tuntui tosi pahalta kun lapsi on ollut sairaalassa yli 5 viikkoa, jotta oppisi edes syömään (sittemmin on pärjätty imetyksellä ja pulloa käytetty jos en ole ollut maisemissa). No vauvatapaamisen jälkeen meillä oli normaali fysioterapeutilla käynti ja sain siellä itkukohtauksen... Sen ansiosta käytiin pari kertaa kesän aikana ylimääräisellä fysioterapeutin käynnillä, jotta nähdään että kaikki menee hyvin. Kaikki on mennyt hyvin ja viikon kuluttua käydään pitkästä aikaa lastenlääkärillä.

Kesän aikana ollaan oltu pari kertaa yökylässäkin ja hyvin on reissut menneet. Siksi uskallan lähteä diabeteskeskukseenkin pojan kanssa. Mun mies on nyt lomalla ja tuntuu ihan luksukselta, kun päivisin on toinen käsipari auttamassa. Siitä huolimatta omakotitalon pihatyöt on jääneet todella vähälle. Marjat sentään keräsin puskista. Pyykkikone laulaa päivittäin. Ja voin vaan kuvitella kun kohta aletaan antaa soseita, että kuinka paljon sitten tulee pyykkiä. Mä olen ollut oikea meijeristi ja imettänyt poikaa sekä luovuttanut maitoa. Mun lapsi sai ekoina päivinään jonkun muun äidin maitoa, niin mä olen ajatellut että joku muu äiti on onnellinen kun sen lapsi saa maitoa vaikka itse makaisi sektion jälkeen vuorokauden sängyssä kykenemättä tekemään mitään. Kiva kun diabeetikko kelpaa edes maidonluovutukseen.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: AN-NI - Elokuu 28, 2015, 20:57:46 ip
Juu, imettämään aloin, pelkäsin että voisi vaikuttaan vauvaan toi huonot sokerit/kedot.

Miten te ootte antanu lapsenne yö aikaan nukkua 2 kk iässä?
esikoinen nukkui tähän aikaan jo 6h, esikoinen syntyi täysillä viikoilla.
neuvola oli 2vk sitten sitä mieltä että 2-3h pvllä herätys ja yöllä 3-4h välein. Poitsu ilmoittaa päivisin itse, kun on nälkä, yöllä kun olen kokeillu nukkuisi ilomielin 5-5,5h jos ei herätä ja hyväntuulisena jatkaa unia ja olen alkanut miettiin, että antaisin nukkua yöllä ja kun herää nälkään niin sitten syöttää. määrät kummmiskin on jo 130-150ml kerta ja päälle imetys/mitä nyt tulee ja vuorokaudessa syö 6-9krt.
Iso poika jo ja päivisin hereillä jo paljon.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Kaisa81 - Elokuu 28, 2015, 22:45:00 ip
Mä en ole koskaan herättänyt vauvaa syömään. Meillä vauva nukkui kokonaisia öitä heti syntymästään lähtien ja annoin nukkua. Neuvolassa oltiin myös sitä mieltä, että öisin ei tarvi herättää syömään, koska vauva kasvaa hyvin. No, eka puoli vuotta vauva nukkui kokonaisia öitä. Nyt 8 kk:n iässä syö välillä ihan hirveästi öisin. Joskus tuntuu, että vauva on koko yön tississä kiinni.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Kaisa81 - Elokuu 30, 2015, 12:24:56 ip
Tosi kivaa, Leppis, että tekin tulette vauvan kanssa lokakuussa diabeteskeskukseen. :D On sitten joku muukin siellä vauvan kanssa. Ja meidän vauvat pääsee tutustumaan toisiinsa. ;D Mun täytyy kyllä vielä miettiä, että kuinka pääsen sinne, jos rautatieasemalta ei mene bussia diabeteskeskukseen viikonloppuisin. En ollut ilmoittautuessa tullut sitä edes ajatelleeksi. Ja sitten mietin jo nyt, että mitä vauva syö siellä. Täytyy varmaan ostaa jotain valmista purkkiruokaa mukaan. Tähän asti ollaan tehty kaikki soseet vauvalle itse.

Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Leppis - Syyskuu 14, 2015, 13:39:18 ip
Täällä tuli perjantaina 6 kk ikää täyteen. Raskausaikana tuntui että aika menee nopsaan ja nythän se vasta juokseekin. Ei se nyt onneksi ihan vielä kouluun mene  ;) Pari viikkoa ollaan kokeiltu soseita... Nyt sinne mahaan jotain varmasti jo meneekin, alku oli aika uskomatonta sossaamista.
Viikko sitten poika keksi miten käännytään vatsalleen ja nyt sitten ei pysytä enää selällään kuin hetki, kun aina pitää mennä mahalleen. Hoitopöytä on purettava, siinä sitä vasta onkin hauskaa kääntyillä  ::)
Keskiviikkona on neuvola, veikkaan että kokoa on tullut hyvin, sillä tissillä viihdytään välillä erittäin pitkään.

Nyt on yöt taas onneksi rauhoittuneet, sillä muutaman viikon takaisesta flunssasta jäi yöheräilyt päälle, ja pahimmillaan poika heräsi kaksi kertaa yössä syömään. Ekan kerran syötiin joskus puoliltaöin, kun itse olin juuri nukahtanut. Tosi rankkaa. Velliä yitettiin antaa pullosta, mutta ei kelvannut. Lusikalla annetaan puuroa ja se maistuu ihan kivasti. Ehkä maha on nyt täydempi, niin nukkuu yönkin paremmin. Päivärytmit on sitten taas erilaiset kuin aiemmin. Pelkkää muutosta tämä kai taitaa olla!

Mulla on keskiviikkoaamuna labra ja röntgen maksajutuista. Lääkäri on vasta kuun lopulla. Vähän jännittää, vaikka mitään syytä ei kai pitäisi olla. Mietin Kaisan maksa-arvoja. Tosi outoa että niitä ei mittailtu silloin synnytyksen jälkeen enää. Mutta mullahan Adursal auttoi, tosin sitä piti syödä maksimimäärä. Ja kun olin sektion jälkeen viikon sairaalassa ja labrakokeita otettiin, niin arvot lähti selvään laskuun vaikka Adursalia en enää synnytyksen jälkeen syönytkään.
Toivottavasti se Tampereen tapaaminen onnistuu ja väkeä ilmoittautuu riittävästi.

AN-NI: Meidän poika nukkui jo sairaalassa yli viiden tunnin pätkiä yöaikaan. Sitä siis tapahtui vasta viimeisellä viikolla, jolloin ikää oli reilu kuukausi (mutta oikeasti vasta 38 viikkoa). Kotiutumisen jälkeen oli pari viikkoa aika hankalaa saada häntä nukkumaan, mutta tosi nopeasti alkoi nukkua 6-7 tunnin unia. Mä en ole missään vaiheessa herättänyt häntä syömään, mutta joskus on pitänyt aamulla herättää, jos on ollut menoa johonkin. Jos lapsi kasvaa ja on tyytyväinen ja syö päiväsaikaan reippaasti, niin kyllä mä antaisin nukkua.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Leppis - Syyskuu 21, 2015, 13:10:57 ip
Keskiviikon mitat olivat 8065 g ja 67,8 cm. Tuntuu ihan uskomattomalta, että puolessa vuodessa tulee pituutta 19 cm! Seuraava neuvola on vasta kahden kuukauden kuluttua. Tuli sellainen olo, että ollaanko me nyt oikeasti melkein normaaleja, kun ei ole mitään ylimääräisiä käyntejä, vaan seurataan ihan samaan tapaan niin kuin kaikkia muitakin.
Huomenna fyssarille. Saas nähdä miten pitää jatkossa jumpata. Edellinen ohje "pidä mahdollisimman paljon kyljellään" ei ole toiminut sen jälkeen kun poika oppi kääntymään mahalleen.
Soseharjoittelut etenee vaihtelevasti. Porkkana on tullut pari kertaa reiluna pukluna takaisin, täytynee pitää vähän taukoa.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Kaisa81 - Syyskuu 24, 2015, 22:59:39 ip
Meidän Maija täytti viime viikolla jo 9 kk. Tämä viimeisin kuukausi on ollut kyllä huimaa kehitystä. Jokeltelu lisääntyy ja monipuolistuu koko ajan. Maija myös oppi konttaamaan ja konttaa nyt niin kovaa, ettei perässä meinaa pysyä. Ja nyt myös istuu ilman tukea. Alkuun istui kun laitoin istumaan mutta nyt jo itsekin osaa tosi ketterästi mennä istumaan ja siitä sitten taas konttaamaan. Ja tänään oppi lisäksi seisomaan tukea vasten ja nyt on sitten pakko päästä koko ajan pystyyn. Tuntuu tosi hienolta nähdä, kuinka lapsi oppii uusia asioita.

Oltiin myös ekalla reissulla vauvan kanssa, kun käytiin miehen siskon perheen luona Saksassa. Lentokoneessa kaikki meni tosi hyvin. Nyt kun oltiin liikkeellä lapsiperheenä, niin päästiin turvatarkastukseen vähän nopeammin ja koneeseenkin ennen muita matkustajia. Maija nukkui oikeastaan kaikki lennot eikä itkenyt ollenkaan. Saksassa me saatiin nukkua aamuisin pitkään, kun miehen sisko hoiti vauvaa. Oli aika ihanaa.

Tällä viikolla oli myös DIPP-tutkimuskäynti. Mitat siellä mitattuna oli 73.5 cm ja n. 9300 g. Ei siis enää ihan mikään pikkuinen vauva. Verikoetta otettaessa mä tarjosin Maijalle leluja, ettei rupeaisi itkemään kun pistetään neulalla mutta eihän lelut kiinnostaneet ollenkaan. Maija seurasi erittäin kiinnostuneena, kun labratäti otti verta käsivarresta eikä itkenyt ollenkaan. Tosi hyvin meni siis sekin käynti.

Tämä vauva-arki on sen verran mukavaa, että tällä hetkellä tuntuu, että voisin jäädä kotiin vielä vaikka kuinka pitkäksi aikaa. Totuus on kuitenkin se, että mun vanhempainvapaata on jäljellä enää reilu viikko ja sen jälkeen 4 viikkoa vuosilomaa ja sitten koittaa paluu töihin. Pikkuisen hirvittää. Maija ei onneksi mene vielä päiväkotiin, vaan mies hoitaa Maijaa kotona ja mun äiti on myös luvannut hoitaa. Saa nähdä miten arki sitten rupeaa sujumaan.

Lääkäri soitti mulle viime viikolla. Maksa-arvot ei siis ole toivotusti laskeneet, vaan päinvastoin nousseet. Heinäkuussa lääkäri puhui, että sitten aloitetaan Adursal-lääkitys, mutta nyt lääkäri olikin sitä mieltä, että tehdään maksabiopsia. Olen nyt sitten menossa maksabiopsiaan 12.10. Jännittää. Mielellään kuulisin, kuinka Leppiksellä oli maksabiopsia sujunut, koska en mistään löytänyt mitään kokemuksia.

Ensi viikolla lähdetään Maijan kanssa Diabeteskeskukseen. En olekaan junalla vielä matkustanut vauvan kanssa. Tosi kiva nähdä siellä myös Leppis ja Leppiksen pikkuinen poika!
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Leppis - Syyskuu 28, 2015, 13:18:36 ip
Lääkäri soitti mulle viime viikolla. Maksa-arvot ei siis ole toivotusti laskeneet, vaan päinvastoin nousseet. Heinäkuussa lääkäri puhui, että sitten aloitetaan Adursal-lääkitys, mutta nyt lääkäri olikin sitä mieltä, että tehdään maksabiopsia. Olen nyt sitten menossa maksabiopsiaan 12.10. Jännittää. Mielellään kuulisin, kuinka Leppiksellä oli maksabiopsia sujunut, koska en mistään löytänyt mitään kokemuksia.

Biopsia sujui helposti ja nopeasti, muutoin se päivä oli aika haastava.
12 tunnin paasto imettävälle diabeetikolle on kamalaa, eli sokerit oli aamulla korkealla kun olin pienentänyt basaalia, ettei vaan tarvisi syödä. Aamulla menin osastolle, jossa otettiin nippu verikokeita ja sitten sain glukoosia ja keittosuolaa tiputuksena. Luulin että selviän sieltä muutamassa tunnissa, mutta mulla meni siellä koko päivä (toivottavasti teidän sairaalassa on eri käytäntö). Meillä siis päivystysasiakkaat menee edelle, eli pääsin biopsiaan vasta joskus klo 13 paikkeilla, vaikka olin ollut osastolla jo ennen kahdeksaa. Sain lypsypumpun lainaan, koska en ollut älynnyt ottaa omaa lypsypumppua mukaan. Pari kertaa päivän aikana ainakin kävin vessassa lypsämässä. Odottaminen oli tosi ärsyttävää. Otin päikkärit ja lueskelin lehtiä. Sitten tuli radiologiasta puhelu, että nyt pääsen sinne ja sitten laitettiin joku piikki pakaraan. Ehkä tuli joku nieltäväkin lääke, en muista varmasti. Sängyllä mut kärrättiin sinne biopsiaan ja lääke vaikutti siten, että olo oli kuin olisin ollut kamalassa kännissä. Ja kun en tykkää kännissä olla, niin se olotila oli tosi epämukava, yhdistettynä vielä jännitykseen siitä, mitä tuleman piti.
Lääkäri oli tosi mukava, samoin hoitaja. Lääkäri ultrasi ylävatsaa ja selitti mulle mitä siellä näkyy. Sitten laitettiin puudutetta ja ihoon tehtiin pieni viilto. Se ei juurikaan sattunut. Mutta sitten kun viillosta laitettiin johonkin syvemmälle puudutetta, niin sattui aivan älyttömästi, mutta onneksi vain hetken. Koepalat otettiin ultraääniohjatusti kasvaimesta, ja kuului vain pieni klik klik ja tuntui nipistys, ja se oli siinä.
Lääkäri lähti siitä samantien toisaalle, hoitaja painoi koepala-aluetta tosi pitkään. Ja sitten iso laastari päälle. Maksa on niin verevä, että biopsiassa on riski verenvuotoon. Mun piti maata sängyllä muistaakseni 2 tuntia ja sitten sain nousta istumaan. Kun kello tuli 17 niin soitin heti kelloa ja pyysin ruokaa, koska nälkä oli hirmuinen. Olinhan syönyt edellisenä iltana klo 20 paikkeilla edellisen kerran. Sitten piti käppäillä ympäri osastoa jonkun aikaa. Hoitajat kyseli moneen kertaan että tuntuuko kipua. Tulin ihan vainoharhaiseksi, että vaikka ei tuntunut kuin pientä kipua, niin kuvittelin sen olevan kovaa kipua. Pääsin lähtemään kotiin ja kun kukaan ei kysellyt, niin autolla ajelin, vaikka en tiedä olisinko edes saanut ajaa... Ainut rajoite josta sanotiin oli saunominen ja lapsen nostelu samana iltana.
Seuraavana aamuna olotila oli ihan ok ja annoin miehelle luvan lähteä käymään kavereilla 80 km päässä. Jonkin ajan kuluttua oli pakko soittaa mun vanhemmille, että en mä jaksa vauvaa nostella, sattuu joka kerta niin paljon. Ne tulivat hätiin ja sain levättyä. Sitä seuraava päivä oli jo ihan ok. Useamman viikon tunsin pientä vihlailua silloin tällöin koepala-alueelta, mutta siinä se. Lääkäri soitti tuloksista useamman viikon jälkeen kun asia ei ollut kiireinen.
Mulla on keskiviikkona kontrollikäynti maksasta ja alkaa pikkaisen ahdistaa mitä lähemmäs keskiviikko tulee. D-kontolli ensi viikolla ei ressaa, kun se on niin tuttua ja turvallista, mutta maksajuttu suorastaan pelottaa välillä.

Mutta vinkkinä ainakin se, että seuravalle päivälle et suunnittele yhtään mitään muuta kuin lepoa ja mies nostaa Maijan sun syliin kun imetät, että et nostele mitään. Onko sulle tehty muita tutkimuksia? Mullahan oli siis ennen pojan syntymää jo tehty ultra ja sitten pojan syntymän jälkeen kävin magneettikuvauksessa.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Kaisa81 - Syyskuu 28, 2015, 22:38:35 ip
Kiitos, Leppis! Mua jännittää jostain syystä ihan hirveästi se biopsia. Kuvittelin sen jotenkin yksinkertaisemmaksi kuin mitä kutsukirje ohjeineen antaa ymmärtää. Edellisenä päivänä ei saisi mielellään syödä kuin keittoja ja liemiä ja sitten tietysti pitkä paasto ennen biopsiaa. Tutkimuksen jälkeen ollaan vuodelevossa 6 tuntia, edes vessaan ei pääse. Muutamaan päivään ei saa tehdä raskaita töitä, nostella mitään painavaa tai käydä saunassa tai lämpimässä suihkussa. Pikkuisen hankalaa, kun kotona on lapsi, joka konttaa niin, ettei perässä meinaa pysyä. Saan päivisin olla oikeasti koko ajan nostamassa tai kantamassa Maijaa. Ja Maija painaa jo lähes 9.5 kg. Ja jos ei suihkuunkaan pääse, niin pikkuisen kökköä.

Mulle on aikaisemmin tehty vain vatsan ultra marraskuussa ja toisen kerran kesäkuussa ja lisäksi otettu monta kymmentä putkee verta. Verikokeilla ei kuulemma enää saada lisäselvyyttä maksa-asiaan. Lääkäri epäili maksan autoimmuunisairautta, koska mulla on jo keliakia (ja onhan diabeteskin autoimmuunisairaus), mutta sen näkee sitten. Vastaanottoaika mulla on vasta 4.11.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Leppis - Syyskuu 29, 2015, 15:11:43 ip
Kuulostaa hurjalta tuo maksan autoimmuunisairaus. Rupesi nyt meikäläistäkin jännittämään, kun kesäkuussa lääkäri soitti koepalatuloksista ja totesi jotenkin ympäripyöreästi, että jotain tulehdukseen viittaavaa näkyy. Huomenna olen viisaampi.

Sairaaloissa on näköjään erilaisia käytäntöjä samasta toimenpiteestä. Ei mun tosiaan tarvinnut olla vuodelevossa kuin 2 tuntia ja sitten sai nousta istumaan. Ja kun kolme tuntia oli kulunut niin sain syödä ja sitten nimenomaan piti alkaa liikkumaan.
Siskoni sanoi muinoin, että sektion jälkeen saa tukisukat tulppariskin takia, oli hän ainakin kättärillä saanut. Mä en saanut PHKS:ssa sektion jälkeen tukisukkia. Muistan että joku hoitaja kysyi jotain tukisukista ja lääkäri sanoi että ei tarvita.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Leppis - Lokakuu 06, 2015, 22:54:11 ip
Lääkäri soitti vielä tänään, kun kaikista kokeista oli vihdoin tullut vastaukset. Kaikki ok. Muistaakseni Asat oli laskenut huomattavasti, kuten pitikin, eli ei mitään syytä huoleen. Se siis saattaa nousta raskauden aikana ja sitten alkaa joskus laskea. 6-9 kk kuluttua vielä ultrataan maksa ja otetaan labrat, jotta varmistetaan että kaikki on ok.

Viikonlopun reissu d-keskukseen oli ihana, mutta lapsen kanssa matkustaminen on rankkaa. Eilen oltiin ihan väsyksissä ja vielä tänäänkin poika nukkui tosi pitkät iltapäivän päikkärit.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Kaisa81 - Lokakuu 07, 2015, 22:55:56 ip
Meilläkin sujui Maijan kanssa reissu d-keskukseen tosi hyvin. Ekaa kertaa matkustettiin junalla, mikä taisi jännittää mua eniten mutta tosi hyvin se sujui. Koko reissun Maija jaksoi olla hyvällä tuulella mutta kotona sitten iski reissuväsymys, joka purkautui kamalana huutona ja itkuna. Nyt ollaan jo onneksi palattu taas normaaliin arkeen.

Mun arki taitaa ensi vuonna jatkua kotona vauvan kanssa (vai onko Maija silloin jo taapero?), koska yllättäen kävikin niin, että mun työsopimusta ei enää jatketakaan ensi vuonna. Mun äitiysloma loppui ja olen nyt vielä lokakuun vuosilomalla. Palaan töihin 2.11. mutta sitten tammikuussa mulla ei enää olekaan töitä. Aika kurja yllätys. Pikkuisen ahdistaa. Toisaalta kyllä viihdyn Maijan kanssa kotona ja mielellään hoitaisin lasta kotona vaikka 3-vuotiaaksi, jos se olisi taloudellisesti mahdollista. Nyt hirvittää, että kuinka meidän rahat riittää, jos mun täytyykin töiden sijaan jäädä hoitovapaalle.

Ensi maanantaina on maksabiopsia ja mua hirvittää. Ylihuomenna käyn labrassa.

Maija täyttää ensi viikolla jo 10 kk. Meillä on silloin myös se ylimääräinen tupla-aika neuvolaan Maijan motoriikan takia. Mun mielestä siinä ei ole kyllä mitään vikaa mutta saahan sitä tutkia.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Leppis - Lokakuu 11, 2015, 12:16:21 ip
Tsemppiä huomiselle, Kaisa! Hyvin se menee. Maltat levätä tiistain.

Eilen huomattiin, että pojalle on ilmestynyt hammas! Tänään ikää on jo 7 kk.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Kaisa81 - Lokakuu 11, 2015, 21:51:17 ip
Kiitos, Leppis! Mua kyllä jostain syystä hirvittää ihan kamalasti. En yleensä pelkää kipua, mutta nyt tuntuu, että pelkään, että sattuu ihan hirveästi. Ja jännitän, kuinka mies pärjää päivän vauvan kanssa.

Leppis, nyt sitten vaan hammasharja ja tahna käyttöön ja vauvan hammasta pesemään. Hampaiden pesu oli alkuun meidän Maijan mielipuuhaa mutta nyt se on semmoinen pakollinen paha, jota Maija yrittää parhaansa mukaan vastustella. Maijalla on jo ainakin 8 hammasta.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Toukokuu1965 - Lokakuu 13, 2015, 12:54:07 ip
Kaisa, miten sun maksabiopsia meni?

Harmi että huomasin tämän keskustelun nyt vasta. Mullekin on kyseinen toimenpide tehty ja se meni kyllä tosi hyvin. Esilääkkeet sain ja olin vähän "huppelissa" niistä joten en osannut jännittää. Osastolla seurattiin muutama tunti ja hiekkapussit oli vatsan päällä, sitten pääsin kotiin. Viikon verran oli tosi kipeä olo oikean kyljen kohdalta ja selästä, ei voinut esim. hengittää kovin syvään ja yskiminen/nauraminen sattui.

Kamalinta oli odottaa tuloksia kaksi viikkoa.  :'( Meinasin tulla hulluksi pelkoineni. Onneksi maksa oli ihan terve! Samaa toivon sullekin!  :)
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Kaisa81 - Lokakuu 13, 2015, 22:55:36 ip
Mulla meni maksabiopsia tosi hyvin. Ihan turhaan jännitin. Eniten sattui kanyylin laittaminen käteen. Puudutuspiikit pikkuisen pisti mutta biopsioiden ottaminen ei tuntunut yhtään, kuului vaan muutaman kerran naps ja se oli siinä. 6 tuntia sen jälkeen makoilin liikkumatta sängyssä ja vaikka nukuin siitä ajasta ison osan, niin olihan se aika pitkästyttävää. Ja vaikka sain ruokaa heti puolen päivän jälkeen, niin nälkä oli koko ajan. Verenpainetta seurattiin tiuhaan, verensokereista ei kukaan ollut kiinnostunut.

Mies pärjäsi Maijan kanssa kaksistaan kotona tosi hyvin. Olivat käyneet miehen vanhempien luona ja mies oli työnnellyt rattaita 5 km molempiin suuntiin, vaikka linja-autollakin olisi päässyt ilmaiseksi. Papereiden mukaan mun mies on 100-prosenttinen invalidi mutta en oikein taida enää uskoa sitä.

Hankalinta on ollut, kun en saa nostella Maijaa 3 päivään. Vaikeuttaa elämää aika tavalla. Rattaita kuulemma saa työnnellä. Tänään ollaan kyllä otettu rennosti. Käytiin syömässä ja elokuvissa ja mun äiti hoiti Maijaa. Kipuja ei ole ollut. Nauraminen pikkuisen tuntuu kyljessä mutta ei oikeastaan muuta.

Vastauksen kuulen 4.11., mutta nyt ei oikeastaan enää huoleta yhtään. Kävin perjantaina labrassa ja ALAT oli laskenut hyvin, 88. Sehän on jo melkein normaali.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Kaisa81 - Lokakuu 16, 2015, 22:54:29 ip
Maija täytti tänään 10 kk. :D Oltiin myös neuvolassa. Aika turha käynti. Terveydenhoitajan mielestä Maijassa tai Maijan motoriikassa ei ole mitään vikaa. Ei ollut silloin elokuun neuvolakäynnilläkään kuulemma, kun lääkäri tahtoi ylimääräisen käynnin motoriikan takia. Oli ihan kiva käynti kuitenkin. Me juteltiin ja Maija konttaili ja leikki lattialla ja oli erittäin ihana, energinen ja äänekäs. Seuraava neuvola sitten ihan normaalisti 2 kk:n kuluttua vuoden iässä.

Oletteko ottaneet vauvalle influenssarokotetta? Se olisi nyt muutaman viikon päästä neuvolassa tarjolla koko perheelle mutta mies ei oikein ole innostunut ajatuksesta.

Kahden viikon päästä töihin. Hirvittää ja ahdistaa. Maijan kanssa kotona on niin ihanaa, että voisin jatkaa tätä ihan hyvin vaikka kuinka pitkään.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Larla - Lokakuu 17, 2015, 07:45:45 ap
Hyvä, että biopsia meni hyvin. Toivotaan parasta myös tuloksista ja hyvältähän tuo alatin suunta kuulostaa.

Terveydenhoitaja ei tietenkään voi lääkärille vastaan väittää niin antoi viimeksi sen kontrolliajan, vaikka ei ollut huolissaan. Inhaa säikyttelyä, mutta onneksi kaikki hyvin siltäkin osin. Kyllä minulla sen vauvavuoden aikana tulee jo jossain vaiheessa sellainen olo, että neuvolakäyntejä on turhan paljon.

Influenssarokotetta en ole ottanut itsekään kuin kahdesti ja niistä toisella kerralla ei vissiin ollut kohdilleen osunut rokote, koska sain a-viruksen. Onhan se tauti kova, mutta jotenkin tuntuu, että niitä rokotuksia tulee niin paljon, että en ole lapsille ottanut. Juuri siitä rokotuksesta kun ei voi edes tietää, sattuuko se kohdalleen vai onko virus muuttunut vuoden aikana eri tavalla kuin ennustettiin.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Leppis - Lokakuu 17, 2015, 18:20:38 ip
Hyvä että biopsia meni hyvin ja alatkin on laskenut. Onko mitään kipuja enää?

Mä olen kanssa pähkäillyt mitä sen influenssarokotteen kanssa pitäisi tehdä. Olin pitkään sitä mieltä että ei oteta ja nyt taas vähän sitä mieltä, että otetaan. Pieniviikkoisuuden mörkö kummittelee taustalla, vaikka mistään ei huomaa että poika olisi pieniviikkoisena syntynyt. Marraskuun puolivälissä on neuvola ja siellä me se rokote saadaan jos halutaan. Joulukuun alussa on lääkäriaika sairaalassa, niin siellä varmasti kysytään onko rokote otettu...

Mä olen pohtinut paljon työjuttuja. Nyt näyttää siltä, että menisin vuokrafirmaan tekemään sijaisuuksia entisiin työpaikkoihini pari päivää viikossa, ja mun äiti hoitaisi poikaa, niin saataisiin sekä joustava hoitoraha että kotihoidontuki. Voi toki olla, että helmikuun alussa olen jotain muuta mieltä, mutta asuntolaina ja tosi pienet tulot ei vaan ole toimiva yhdistelmä. Mutta ottaen huomioon miten uskomatonta vauhtia ensimmäinen 7 kk on mennyt, niin helmikuun alku on ihan kohta.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Kaisa81 - Lokakuu 23, 2015, 23:42:34 ip
Mulla oli biopsian jälkeen kipuja vähän enemmän kuin alkuun ajattelin. Ei mitään kovaa kipua, mutta vielä viikonkin päästä biopsiasta tuntui kipua oikeassa olkapäässä ja oikeassa kyljessä, jos esim. nauroi tai liikkui rivakasti. En saanut oikein mitään ohjeita, että koska saa ruveta kunnolla harrastamaan liikuntaa, joten kuntosalista pidin viikon tauon mutta pitkiä vaunulenkkejä tein kyllä ihan heti.

Mulla on enää viikko lomaa ja sitten paluu töihin. Näillä näkymin työt loppuu sitten vuodenvaihteessa. Pikkuisen ristiriitaisesti suhtaudun siihenkin. Harmittaa tosi paljon, ettei työsopimusta enää jatketa ja ahdistaa, että kuinka me tullaan taloudellisesti toimeen, kun mieskin tosiaan on työkyvyttömyyseläkkeellä ja saa tosi pientä eläkettä. Toisaalta olisi kyllä aivan ihana olla vielä Maijan kanssa kotona. On tämä vaan niin ihanaa, että kyllä mä ihan mielellään elän vähän niukemmin ja hoidan lasta kotona.

Tällä hetkellä Maija syö ja nukkuu huonommin kuin aikaisemmin. Ennen söi tosi hyvin ja paljon ja nyt tuntuu, että ruoka ei meinaa maistua ollenkaan. Hedelmiä ja leipää kyllä söisi vaikka kuinka paljon, mutta puuro ja soseet ei mene kunnolla alas. Ja kun Maija ennen nukkui pinnasängyssä heräämättä illasta aamuun, niin nyt sitten vaatii imetystä oikeastaan joka yö. Nukahtaa kyllä onneksi tosi hyvin iltaisin. Varsinkin, jos olen kylvettänyt illalla Maijan, niin kylvyn jälkeen uni tulee lähes samantien. Ja Maija rakastaa kylpemistä. Tämän takia kylvetän Maijaa joka toinen tai kolmas päivä, kun aikaisemmin oli hyvä, jos muistin kylvettää kerran viikossa.

Mä huomaan miettiväni koko ajan enemmän ja enemmän toisen lapsen hankkimista.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Toukokuu1965 - Lokakuu 25, 2015, 09:55:03 ap
Kaisa, mäkään en saanut liikkumisen suhteen mitään erityisohjeita maksabiopsian jälkeen. Pari päivää piti muistaakseni olla vähän iisimmin, mutta ihan normaaleja kävelylenkkejä tein. Kipua oli pari viikkoa, tosin ne lieveni koko ajan.  :)

Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: lobo - Marraskuu 03, 2015, 17:17:00 ip
Nonni mä uskaltaudun testaamaan tätä ketjua. Tälleen pikasesti imetyksen siivellä kirjottelen.

Huomenna meidän pikkupoika on jo kaksi viikkoa, tuntuu tyhmältä kun kotona ollaan oltu rauhassa vasta pari päivää. Itseasiassa onko jopa peräti toinen kokonainen vuorokausi kun ollaan ihan kolmistaan kotona. Tuntuu, että kauhee kiire koko ajan vaikkei paljon mitään teekään.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Kaisa81 - Marraskuu 05, 2015, 22:05:24 ip
Mulla on eka työviikko äitiysloman jälkeen loppusuoralla. Kaikki on mennyt oikeastaan paremmin kuin kuvittelin. Vauva pärjää hyvin isänsä kanssa kotona sillä välin kun olen töissä. Ja on aivan ihana tulla kotiin töistä, kun vastaan konttaa hymyilevä lapsi, joka on suunnattoman iloinen, kun olen taas kotona.

Töissä olen viihtynyt tosi hyvin, vaikka vauvan kanssa kotona on kyllä vielä mukavampaa. Töissä on ihana, kun saa keskittyä kunnolla siihen mitä tekee eikä tarvi samalla miettiä, että missä lapsi menee ja mitä lapsi tekee. Hyvällä omallatunnolla saan tehdä töitä ja tiedän, että lapsi on kotona hyvässä hoidossa.

Mutta onhan tämä ollut aikamoinen muutos meidän arkeen. Ennen työpäivinä mä olin tottunut nukkumaan töiden jälkeen kunnon päiväunet. Nyt se ei enää ole mahdollista. Täytyy siis suosiolla mennä aikaisin illalla nukkumaan, että jaksaa päivän töissä. Töiden jälkeen aika menee lähes kokonaan lapsen kanssa, mutta silloin onkin jo niin ikävä vauvaa, ettei se haittaa ollenkaan. Ensi viikko mulla onkin taas vapaata.

Kävin eilen myös gastroenterologilla kuulemassa maksabiopsian tuloksen. Maksassa ei ole mitään vikaa. Syy maksa-arvojen nousulle jäi epäselväksi. Puolen vuoden päästä otetaan seuraavan kerran verikokeet. Jos maksa-arvot silloin vielä on koholla, niin tutkitaan lisää mutta muuten tämä oli nyt tässä.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Larla - Marraskuu 08, 2015, 17:33:04 ip
Onnea maksatuloksesta ja hauskaa, että työt ovat käynnistyneet hyvin!
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Leppis - Marraskuu 12, 2015, 21:27:57 ip
Kiva kuulla, että Kaisan maksatulokset oli kunnossa! Ja hyvä että työt on lähteneet hyvin käyntiin. Ja se fiilis kun tulee kotiin, ja lapsi hymyilee aurinkoisesti! Se on mahtavaa.  :-* Vaikka olenkin vaan käynyt kerran viikossa puutyökurssilla (ja silloin tällöin kaupassa, jee), ja isä ja poika pärjäävät mainiosti keskenään, niin lapsi on aidosti iloinen kun tulen kotiin. Voi sitä kahden hampaan iloista hymyä :-*

Pojalla oli tänään 8 kk neuvola. Pituutta oli 70,9 cm ja painoa 8650 g. Kaikki oli kunnossa, ja vaikka välillä on ollut pientä vierastusta havaittavissa, niin neuvolassa lähinnä nauratti, paitsi silloin kun influenssarokote annettiin. En ollut älynnyt, että noin pienelle rokote annetaan kahdessa osassa. Pitää käydä reilun kuukauden kuluttua avoneuvolasta hakemassa tehoste.
Eilen käytiin kehitysseurannassa fysioterapeutilla, tänään oli neuvola ja huomenna pitäisi käydä suuhygienistin infossa. Kiirettä pitää.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Kaisa81 - Marraskuu 18, 2015, 11:40:54 ap
Maijalla on eka kunnon flunssa. Nenä vuotaa ja yskittää. Nukkuessa hengitys on inhottavan kuuloista, kun lima rohisee ja uni katkeaa vähän väliä yskäkohtaukseen. Ollaan kaikki nukuttu tosi huonosti nyt edelliset yöt. Muuten Maija on pirteä ja iloinen, syö hyvin ja on koko ajan liikkeessä, joten ei kai tämä mitään vakavaa ole.

Viime viikolla hoksasin, että mies voi hakea kotihoidon tukea, kun hoitaa Maijaa kotona. Päätös tuli tällä viikolla. Nyt saadaan sitten muutamaa euroa vaille 500 e/kk lisää rahaa käyttöön ja miehen ei tarvi edes maksaa siitä mitään veroja. Sen sai vielä takautuvasti lokakuun alusta lähtien. Olen tosi tyytyväinen. Hirveä stressi päällä, kun en yhtään tiedä, onko mulla ensi vuonna töitä vai ei ole ja kuinka me pärjätään taloudellisesti.

En tiedä mistä johtuu, onko se tätä lapsiperhearkea vai stressiä taloudellisesta tilanteesta, mutta tällä hetkellä parisuhdekin on aika kovilla. Mies uhkailee erolla vähän väliä, mikä ei ole yhtään kivaa. Me ollaan käyty parisuhdeterapiassa jo pari vuotta ihan muuten vaan, kun sitä meille kerran tarjottiin eikä maksa mitään, mutta nyt se on oikeasti tullut tarpeeseen ja käyntejäkin on sen takia vähän tihennetty.

Maija on oppinut jo kävelemään niin, että pitää kädestä kiinni. Olen varma, että jouluun mennessä Maija jo kävelee ilman tukea.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: omelia - Marraskuu 19, 2015, 16:35:07 ip
Minäkin voisin pikkuhiljaa kirjoitella tuolta raskaana olevien ja hormonihirviöiden puolelta tänne kun oltu pari viikkoa jo ihan kotonakin.
Meille synty tosiaan 23.10 tyttövauva viikoilla 36+2 ja sairaalassa vierahti reilu viikko. Eilen käytiin neuvolassa ja pituutta on kertynyt tähän mennessä 50,5 cm ja painoa 3,575 kg eli tyttö kasvaa nopeasti. Meillä ei oikein ole vielä mitään sen suurempaa rytmiä kehkeytynyt tyttönrn nukkuu öisin yleensä hyvin ja herää 2 kertaa syömään kaikinpuolin suht tyytyväinen vauva ei turhia usein itke.
Sektiosta toipuminen on sujunut todella hyvin eikä mitään komplikaatioita ole tullut,arpi on todella siisti ja hyvin umpeutunut. Silmät tosiaan kullä kiukkuaa yhä eikä veri tahdo poistua lasiaisesta millään tai sitten sinne vuotaa jatkuvasti uutta,silmäpolille meno ois kuukauden päästä ja diabeteshoitajalle jorvin sairaalaan meno ois huomenna. Jännää vähän kattoa mitä hba1c näyttää ja mitä sanoo dhoitaja koska sillävälin kun olin naistenklinikalla hoidossa mun oma dhoitaja jäi eläkeelle ja lääkäri vaihto laakson sairaalaan
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Leppis - Marraskuu 22, 2015, 15:59:46 ip
En tiedä mistä johtuu, onko se tätä lapsiperhearkea vai stressiä taloudellisesta tilanteesta, mutta tällä hetkellä parisuhdekin on aika kovilla. Mies uhkailee erolla vähän väliä, mikä ei ole yhtään kivaa. Me ollaan käyty parisuhdeterapiassa jo pari vuotta ihan muuten vaan, kun sitä meille kerran tarjottiin eikä maksa mitään, mutta nyt se on oikeasti tullut tarpeeseen ja käyntejäkin on sen takia vähän tihennetty.

Kuulostaa tosi rankalta tuollainen erolla uhkailu. Hyvä että pääsette juttelemaan ammattilaisen kanssa. Pikkulapsiarki on rankkaa aikaa. Itseäni huolettaa nyt eniten taloudellinen tilanne ja oma työtilanne tulevaisuudessa. Ja että miten sen pikkulapsiarjen ja työn pystyy sovittamaan yhteen, ilman että pää hajoaa. Kävin kuluneella viikolla juttelemassa vuokrafirmassa, joka hoitaa entisen työnantajani lyhyet sijaistukset. Jos sitä nyt kevään jaksaisi keikkaa tehdä, ärsyttää kuitenkin kun esim. työterveyteen olisi oikeutettu vasta puolen vuoden jälkeen.

Onhan Maija jo paremmassa kunnossa?
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Kaisa81 - Marraskuu 22, 2015, 22:17:28 ip
Maijalla on edelleen flunssa. Nenä on täynnä  räkää mutta vauva ei osaa niistää. Olen kylvettänyt Maijaa tosi tiuhaan. Lämmin kylpy auttaa tosi hyvin ja lisäksi kylpeminen on Maijan lempipuuhaa. Mutta ei Maija kovin sairas voi olla, kun ruoka maistuu niin hyvin ja koko ajan jotain touhuaa. :)

Me purettiin meidän kihlaus. :( Ei olla erottu mutta ei olla enää kihloissa. Mies saa sitten miettiä, että mihin suuntaan haluaa tästä jatkaa. Vielä joku aika sitten mietittiin, että mentäisiin tammikuussa naimisiin.

Sain töitä ensi vuodelle. :D Mun työsopimus kyllä päättyy vuoden lopussa ja olen 2.5 viikkoa ilman töitä, mutta sitten työt taas jatkuu ainakin toukokuun loppuun. Aika helpottunut olo. :D

Milloin kuukautiskierron pitäisi palautua synnytyksen jälkeen? Synnytyksestä on kohta vuosi eikä kuukautisia näe eikä kuulu. Välillä pelottaa, että on jotain häikkää. Ja välillä pelottaa, että olenkin raskaana. :-\ Raskaustestin ajattelin varmuuden vuoksi tehdä ensi viikolla, koska olo niin väsynyt ja huonovointinen, että voisi olla vaikka raskausoireita. Toivottavasti ei kuitenkaan ole.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Leppis - Marraskuu 23, 2015, 22:59:35 ip
Voi Kaisa  :( Tosi kurja juttu. Halaus!

Kiva juttu että työt jatkuu!
Mun käsittääkseni kuukautiskierron palautuminen on tosi yksilöllistä. Toisilla voi palautua nopeastikin, vaikka imettäisivät paljon, ja toisilla voi kestää pitkään, vaikka imettäisivät vähemmän.
Mä kävin pari viikkoa sitten gynekologilla, kun luulin että hiivatulehdus ei lähde millään pois. Mulla on vaan limakalvot niin kuivat ja rikki. Johtuu imetyksestä, kehon hormonipitoisuudet on kuin vaihdevuosi-ikäisellä. Ei muuta kuin rasvausta vaan. En mä silti imetystä aio lopettaa, mutta on sitä vähän alettava vähentämään, kun töihin pitäisi parin kuukauden päästä mennä.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Neelia - Marraskuu 30, 2015, 23:44:27 ip
Heippa kamut pitkästä aikaa!  :-*
Hippasen hävettää että ei ole tullut täällä edes käytyä, saati että olisi perillä siitä että mitä kaikille kuuluu...  :-[

Meille kuuluu pelkkää hyvää. Jooa on himpun päälle puoli vuotta, 67,5 senttiä ja 8925g. Tyyppi on siis kasvanut syntymästään (48cm/2980g) ihan hurjasti!
Puoleen vuoteen on mahtunut yksi räkätauti (vähän vajaan 3kk:n iässä), silloin käytiin kuluttamassa päivystyksen penkkiä mutta se oli ihan turha reissu. Panadolia purkin ohjeen mukaan. Tauti meni onneksi ohi yhtä nopeasti kuin alkoikin.

4kk:n iässä aloitettiin maistelemaan maissia ja luumua, molemmat oli suurta herkkua. Aika pian meillä syötiinkin jo kolme ateriaa. 5kk:n iässä mukaan tuli viljat ja lihat ja taas varmaan viikossa mukana kuvioissa oli aamu- ja iltapuurot. Nyt me ei muuta tehtäiskään kuin syötäisiin, äitinsä poika siis!  ;D ;D

Ekat pari kuukautta oli mahavaivoja, käytiin vyöhyketerapiassakin kolme kertaa. Vaivat onneksi helpotti mutta "kova käyntiääni" jäi. Jooa siis nukkuessaan älisi ja mölisi niinpä poika muutti olkkariin vaununkoppaan nukkumaan ollessaan vajaan kolmen kuukauden ikäinen. Nyt pari viikkoa sitten tehtiin muutto takaisin meijän makkariin ja tuntuukin että tuo osaa nykyään nukkua hiljaa(kin). Nykyään meillä nukutaan kokonaisia öitä (luojan kiitos!). Jooa menee nukkumaan illalla klo 21.30-22.30 ja herää aamulla klo 7-8. Päikkäreitä nukutaan silloin kun nukuttaa pitkin päivää puolen tunnin pätkiä.

Joppis kävi jo ensimmäisellä ulkomaanlomallakin, kotiuduttiin lauantaina viikon Espanjan reissulta.  8) Ei siellä juuri hellettä ollut mutta oli ainakin lämpimämpää kuin täällä. Lennot meni hyvin, Jooa nukkui molempiin suuntiin ja heräsi juuri ennen laskua syömään. Muutenkin koko loma meni hyvin ja todettiinkin että tyypin kanssa voisi matkustaa enemmänkin jos vaan oisi varaa...

Kauhea kiire tuntuu olevan koko ajan. Kalenteri on jatkuvasti täynnä. Oma deen hoito menee siinä sivussa, mitataan kun muistetaan ja syödään kun ehditään. Pitäis yrittää vähän skarpata.

Pitäis yrittää skarpata myös tän KP:n kanssa...

Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Kaisa81 - Joulukuu 04, 2015, 11:34:28 ap
Olipa kiva lukea Neeliakin kuulumisia! Ei enää mikään ihan pieni vauva ole Neeliallakaan. Aika kuluu niin huimaa vauhtia ja vauvat kasvaa niin nopeasti, että ihan ihmetyttää.

Olen ollut taas tällä viikolla töissä ja on jotenkin ollut tosi rankka viikko. Väsyttänyt ihan hirveästi koko ajan. Maijakin on herännyt samaan aikaan aamuisin mun kanssa eli kuuden aikoihin ja ollut aina aamuisin kovin kiinni äidissä ja itkuinen. Tosi vaikea yrittää tehdä lähtöä töihin, kun lapsi itkee ja pyytää syliin. :( Hyvinhän Maija sitten kotona pärjää isänsä kanssa, kun olen lähtenyt mutta ei se kivalta tunnu. Sama itku tulee sitten mun tullessa töistä. Maija ilahtuu kovin, kun tulen kotiin, hymyilee ja konttaa luokse, mutta itku tulee saman tien, kun en heti ehdi ottaa syliin, kun täytyy ensin riisua itseltä kengät ja takki.

Maijan flunssa on onneksi jo ohi ja ollaan koko perhe nukuttu hyvin. Tosin olen mennyt liian myöhään nukkumaan, joten aikaiset aamuherätykset on ollut aika rankkoja. Nyt kun on lapsi, niin ei voi noin vaan mennä työpäivän jälkeen päikkäreillekään.

Sitten mä menin töissä tekemään pienen laittomuuden ja vilkaisin Maijan sairauskertomuksesta, mitä lastenpsykiatri oli kirjoittanut siitä, kun kävi meillä kotona viime tammikuussa. TYKS:stähän tehtiin konsultaatiopyyntö VAVU-työryhmään ja ajattelin, että se oli sen takia, että mulla on masennustausta. Oli pieni järkytys huomata, että siellä luki ihan virheellistä tietoa. Luulen, että mut on synnytysvuodeosastolla pikkuisen sekoitettu johonkin toiseen äitiin. Siellä oli esimerkiksi, että mulla on ollut kannabiksen polttelua! Tuli oikeasti siitä tekstistä olo, että olen päihde- ja mielenterveysongelmainen äiti. Masennus mulla on kyllä ollut mutta päihteitä en ole ikinä käyttänyt, en juo edes alkoholia. Olen nyt tässä sitten yrittänyt saada tuota tietoa korjatuksi, mutta se ei olekaan niin helppoa. Harmittaa tosi paljon.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: peeve - Joulukuu 04, 2015, 13:02:31 ip
Kaisa81, jos tulee ongelmia tietojesi puhdistamisen suhteen, vaada ottamaan hiusnayte. Niissä käyttöjäämät ovat kuukausia, eli mitä pidemmät hiuksesi ovat, sen parempi siinä tilanteessa.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Larla - Joulukuu 10, 2015, 11:33:25 ap
Meille tuli rs-virus. Vauvan kans ei käyty missään, mutta isommat oli sen jostain saaneet. Nyt ollaan jo kotona, mutta viikko meni sairaalassa ja vauva oli tosi tiukilla. Tämä vuosi saattaa tilastojen valossa olla epidemiavuosi eli olkaa tarkkoina pienten kanssa. Lääkäri sanoi, että alle yksivuotiailla on helposti tuo sairaalakunto ja vauvat siis tukehtuu limaan ilman sairaalan konsteja. Meillä pieni oli kolmiviikkoinen eikä la:kaan ollut saavutettu. Menin sairaalaan hyväkuntoisen, mutta vähän nuhaisen vauvan kans. Virus tunnistettiin seuraavana aamuna ja vauva oli edelleen hyväkuntoinen. Maanantai-iltana kunto romahti parissa tunnissa. Oli tosi hyvä, että oltiin valmiiksi sairaalassa. Isompien lasten tauti oli sn verran kova, että lähdin päivystykseen vauvan kans, kun aavistelin, että on sama tauti.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Pussukka-81 - Joulukuu 12, 2015, 21:34:15 ip
Heippa piiiiitkästä aikaa!  :) Taustalla olen silloin tällöin palstaa seuraillut ja paljon on tullut uusia nimimerkkejä mukaan, mukavaa. Mukavaa on ollut lukea myös vanhojen tuttujen nimimerkkien kuulumisia. Huomaan lueskelevani tätä raskausosiota yhä useammin ja useammin, taitaa siis olla vauvakuumetta ilmassa. ;D Sokeritasapaino on vain täydellisenä jarruna mahdollista projektia vastaan. :( Oon siis täysin samassa tilanteessa kuin silloin, kun aikanaan täällä aktiivisesti kuumeilin ja itseäni "tasapainoitin" ennen ensimmäistä lastani. Tasapainotus oli silloin vaikeaa eikä se nytkään yhtään helpommalta tunnu.

Poikani on 2,5-vuotias. :) Hänellä on ainakin toistaiseksi ollut kaikki hyvin. :-* Minä oon ollut jo 1,5 vuotta työelämässä ja poika hoidossa. Ensin hän oli perhepäivähoidossa ja nykyään päiväkodissa. Hyvin on mennyt. Minulla ei oo vakipaikkaa ja nykyinen sopimukseni on heinäkuun loppuun 2016. Toivottavasti löytyisi jatkoa jostain suht kivuttomasti. Mieluiten jäisin kylläkin äitiyslomalle ensi syksynä ;) , mutta se nyt on niin sokereiden kuin ns. aikataulujenkin mukaan täysin mahdoton ajatus. :D

Mukavaa joulunodotusta kaikille! :)

Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: omelia - Joulukuu 14, 2015, 06:23:12 ap
Moikka kaikille pitkästä aikaa! Toivottavasti laralla voi jo lapset paremmin ja virus on selätetty :)
Meillä on riittänyt tointa ja vilskettä,arkea pyöritän pääsääntöisesti päivät yksin miehellä ei koulun takia ollut mahdollista mitään isyyslomaa pitää joten olemme tytön kanssa kahden suurimman osan ajasta. Tyttö kasvaa hyvin ja ristiäisiä vietettiin lauantaina, nimekseen prinsessa sai nyt Eevi <3 oma jaksaminen diabeteksen hoidossa on täysin nolla,väsymys painaa päälle aika lujaa tahtia, meillä tämä aluksia niin helppo ja kiltti vauva muuttui refluksi viaksi ja tyttö itkee todella paljon ja oksentelu ihan randomisti jatkuvaa tahtia korvikkeena meillä tuo nutrilon ar jauhe  joka on siis paksumpaa liuota ja sen olisi tarkoitus pysyä paremmin sisällä mutta sekin tuppaa ulos tulemaan yhtä nopeasti kun on sisään mennytkin. Keskiviikkona on neuvola lääkäri ja täytyy katsoa mitä se tuumaa tuosta alkaa vaan mietityttämään että josko sais lähetteen lastentautien poliklinikalle missä ne vois ultrata ja katsoa miten paha tuo refluksi on ja joudutaan sen kanssa nyt sitten vielä leikkaukseen :(

Tsemppiä ja jaksamisen kaikille tasapuolisesti arjen pyöritykseen, mitähän lobolle kuuluu pitkästä aikaa? :)
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: lobo - Joulukuu 14, 2015, 22:14:28 ip
Tsemppiä ja jaksamisen kaikille tasapuolisesti arjen pyöritykseen, mitähän lobolle kuuluu pitkästä aikaa? :)

Meille kuuluu ihan hyvää (mulle ei niinkään). Flunssaa on, mutta lapsi on selvinny toistaiseksi ilman mitään. Meidän ipana on ollut helppo ja on helppo vieläkin, vaikka viime aikoina onkin ruvennut jotenkin pahantuuliseksi käymään iltaa kohden. Ihan kuin ei haluaisi alkaa nukkumaan  :D Kasvaa ja kehittyy hirveää kyytiä, nyt on ruvennut seurustelemaan tosi paljon ja nauraa, toistaiseksi vielä aikalailla ääneti, se hekotus on jotain niin ihanaa seurattavaa  :-* Menneistä murheista vauvan kanssa; imetys lähti sitten loppujen lopuksi sujumaan, saa korviketta tällä hetkellä ainoastaan silloin jos jostain syystä itse en voi imettää. Se oksentelukin on helpottanut, naama kukkii vieläkin välillä, mutta sekin on rauhoittunut kuitenkin siitä mitä oli. Meillä kun kasvaa pieni pakana, niin pidettiin nimenantojuhla tai oikeastaan lähinnä vaan kakkukahvitukset. Sukulaisia osallistui molemmilta puolilta kiitettävästi eikä enempää porukkaa olisi mahtunutkaan :)

Ja sori nyt pieni avautuminen... Mulla on huomenna jälkitarkastus ja ahdistaa ihan hirveesti, raskausaikana alkaneet ongelmat suoliston kanssa eivät ole helpottaneet vaan päinvastoin ongelmat on pahentuneet ja mua huolestuttaa ensinnäkin a) miten mä pääsen tarkastukseen asti ilman, että paskat on housuissa (oon ollu aika jumissa kotona siksi, että kovin kauas vessasta ei uskalla lähteä) ja b) tehdäänkö asialle vihdoinkin jotain kuten on luvattu. Vai meneekö se niinkuin tähänkin asti, että ei oikein kuulu kenenkään mua tapaavan lääkärin alaan... ::) Lisäksi raskaus/synnytys teki jotain pidätyskyvylle niin, että jos tarve iskee niin vessaan on päästävä aikalailla just sillon heti eikä kohta. Mä en oikeesti tiedä miten mä selviän huomisesta, meinasin jo perua tänään ajan, tulin kuitenkin siihen lopputulokseen, että sillä tavoin en ainakaan saa apua tähän jos en lääkäriin mene. Ahdistaa silti.

Oman kropan toiminta eli toimimattomuus on ajoittain ahdistanut siihen malliin, että tulee mieleen, että ainoa mikä voi auttaa on pistää mullan alle pötkölleen. Ja juu, tähän olotilaan mä sain lääkkeen kuuppatohtorilta, joka on helpottanut tuota ahdistusta huomattavasti, itse syypää ongelmaa ei valitettavasti korjannut. Ja aivokemiaa ja keskushermostoa ronkkivaa sorttia kun lääke on, niin sillä on ne omat paskat sivuoireensa. Eli mä elän toivossa, että tolle suolistolle ja inkontinenssiongelmalle voidaan tai paremminkin halutaan tehdä jotain, kun se helpottaa ja elämä palaa jokseenkin uomiinsa niin pääsen lääkkeettömäksi. Tällä hetkellä epätietoisuus ja kotona jumittaminen on se mikä ahdistaa. Muuten menisi kivasti, vauvan kanssa on kiva puuhailla ja olla :)
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Larla - Joulukuu 14, 2015, 22:40:29 ip
No voi *sensuroitu* Lobo, että noin ikävät vaivat jäi. Just siksi kai sinne jälkitarkastukseen mennään, että sieltä saa lähetteen eteenpäin jos synnytyksestä jää vaivoja. Toivottavasti lääkäri on tehtävänsä tasolla. Jos se ei muuten ole toimimassa niin pyydä lähete. Nuo ei ole mitään "voi, voi"- juttuja. Jotakin varmasti voidaan tehdä ainakin jollakin aikavälillä. Hyvä jos mielialaa on voitu helpottaa lääkkeillä, mutta se on savun puhaltelua ja nyt tarvii sammuttaa tuli.

Isommat lapset parempia, mitä nyt vaan eivät nuku. (Meillä tosi outo ongelma) Vauva ja minä ollaan vieläkin räkäisiä ja limaisia. Välistä on pakko alottaa pullolla, koska räkä estää tehokkaan imemisen, mutta nyt näyttää muuten siltä, että saatetaan selvitä lisämaidottomaan elämään. Avain oli kyllä kaverin sähköpumppu ja lapsen mieltymys aitoon tavaraan jos tosiaan niin käy.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: omelia - Joulukuu 16, 2015, 02:27:47 ap
Voi lobo toivotaan että keksivät jonkun ratkaisun tuohon ongelmaan ja sun vointi alkaa helpottaa. Niinku joku kellonajat voi päätellä meillä ei tänäkään yönä nukun ja tänään silmäklinikalla käyneenä sain lähetteen kirurgin puheille ja tod näköisesti molemmat silmät joudutaan leikkaamaan :(
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: lobo - Joulukuu 16, 2015, 11:59:47 ap
Mä selvisin siitä! Sain myös lähetteen gastrolle ja sieltä katsovat eteenpäin. Yllättävää kyllä, gyne oli sitä mieltä, että aika korjaa, hänen mielestään olisi pitäny vuosi odotella. Onneksi diab.lääkäri oli eri mieltä ja pisti lähetteen eteenpäin. Silmälääkärille en saanu lähetettä (en nää enää kunnolla, synnytyksen jälkeen on ollu sumee näkö) kun kuulemma palauttavat lähetteet sieltä. Ohjeistuksena mennä yksityiselle.

Noin muuten kaikki oli kunnossa :)
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Larla - Joulukuu 16, 2015, 21:24:06 ip
Anteeksi, etten muista, mutta miten sulla Lobo meni synnytys eli ehditkö ponnistaa ennen sektiota? Minä näin ekan synnytyksen jälkeen kaksi kuukautta kaksi kuvaa allekkain, kun oli tosi tiukka ja tunnin kestänyt ponnistus. Elokuvissa oli siis neljä tekstitysriviä ja kuva tietysti sumea. Näkö palasi itsestään tavalliseksi.

Mahtavaa, että sait gastrolle lähetteen!
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: lobo - Joulukuu 16, 2015, 23:10:57 ip
No mullahan oli semmoinen vähän vajaan 4h ponnistusvaihe, eli melkein puolet koko alateitse yritetystä synnytyksestä oli ponnistamista. Koko höskä kesti sen 10h, 4h avautumista, 4h ponnistusta ja 2h leikkausta.

Mulla meni pari päivää synnytyksen jälkeen ennenkuin tajusin, miksi mulla oli koko kroppa pieksetyn tuntonen vaikka mut vain leikattiin  ::) ;D
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Kaisa81 - Joulukuu 17, 2015, 14:32:17 ip
Kiva, kun tänne on tullut uusia kirjoittajia! :D

Lobon kuulumiset ei kyllä ole niin hyviä. Toivottavasti saat pian ajan sinne gastrolle ja ennen kaikkea jonkun avun vaivoihisi. Kuulostaa ihan kamalalta. Kuinka sitä edes voi nauttia vauvasta ja vauva-arjesta, jos vatsa on tuommoisessa kunnossa.

Omelian tyttö on saanut ihanan nimen. :)

Ja kiva, kun Pussukka-81 kirjoitti pitkästä aikaa. Sulla onkin jo iso poika!  ;D

Maija täytti eilen vuoden. Mulla ei ole enää vauvaa, vaan suloinen taapero. Tuntuu pikkuisen haikealta. Maija sai eilen paljon lahjoja mutta kakkukahvit järjestetään vasta viikonloppuna.

Nukkuminen on tullut meillä ongelmaksi. Ekan puoli vuottahan Maija nukkui tosi hyvin illasta aamuun heräämättä yöllä kertaakaan. Ei enää. Nyt on tosi hankala saada illalla uneen ja herää vähän väliä. Käytännössä Maija nukkuu lähes koko yön meidän sängyssä ja tuntuu, että on joinain öinä tississä kiinni koko yön. Nukutaan kaikki siis aika huonosti ja on rankka nousta aamulla klo 6 töihin.

Mulla on hirveä vauvakuume. Tosin ei mulla ole vielä kuukautisiakaan, joten en voi tulla raskaaksi vaikka haluaisinkin ja toisaalta pitää kyllä ensin hoitaa parisuhde kuntoon ennen kuin edes harkitsee uutta raskautta. Mutta kyllä mä Maijalle sisaruksen haluaisin.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: omelia - Joulukuu 19, 2015, 12:44:32 ip
Mahtavaa lobo että tutkivat kunnolla! Sanon vaan että mulla kun Alko pikkuhiljaa näkö huonontua ja asia painettiin villasella ja sanottiin että ei siellä varmasti mitään ole edessä on nyt mahdollisesti molempien silmien lasiaisleikkaus lähete nääs kirurgille tuli. :(
Meillä on kanssa tuo vauvan nukkuminen ollut hieman ongelmallista ei tahtoisin nukkua muualla kun vieressä tai sylissä. Neuvolassa ohjeistivat laittamaan tytön viereen jonkun lämpimän mm kauratyynyn ja oman paidan jotta eevi luulisi olevansa sylissä mutta onkin omassa sängyssä, En siis haluaisi totuttaa neiti aina vieressä nukkumaan.
Meille kävi torstaina kamala vahinko kun majoittuu työn kanssa sohvalla, tyttö onnistu luiskahtavaan mun käden välistä ja tippui sohvalta lattialle. Lähdettiin lastenpäivystykseen ja jouduttiin yöksi sairaalaan koska Eevi oli aika unelma ja oksentelu sairaalassa muutaman kerran perjantaina otettiin päästä magneettikuva ja siellä luojan kiitos kaikki hyvin. Todella huono omatunto eikä asiaa auttanut kun lääkärit somasivat että ei näin vahingossa voi tapahtua ja sosiaalitoimi puuttuu asiaan. Mä en ikinä satuttanut lastani tahallaan ja toivotaan että myös muut sen lopulta ymmärtää.

Neuvolassa eivät lääkärit ottaneet refluksi vakavasti ja sanoivat että oksentelu johtuu ummetuksesta. Tilannetta seuraillaan ja nyt menee aamuin illan mallasuutetta ja jos se ei auta mietitään muita vaihtoehtoja ja tutkitaan tarkemmin.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Kaisa81 - Joulukuu 19, 2015, 23:33:30 ip
Mun pitää myös kokeilla tuota omelian saamaa neuvoa, jotta lapsen saisi nukkumaan omassa sängyssä. Kohta meillä ei Maija enää muualla nukukaan kuin vieressä. Kyllä se pikkuisen häiritsee, jos lapsi ei ollenkaan nuku omassa sängyssä. Sängyssä voisi joskus tehdä jotain muutakin kuin nukkua, mutta se ei oikein onnistu, jos lapsi nukkuu siinä vieressä.

Omelia, varmasti pelästyit tosi paljon, kun vauva putosi sohvalta lattialle. Onneksi Eeville ei kuitenkaan sattunut pahasti. Mutta ei kai tuossa nyt sentään mitään sosiaalitoimea tarvita. En mä tiedä, onko olemassa vanhempaa jolle ei joskus sattuisi vanhinkoa vauvan kanssa. Multakin on Maija pudonnut sängystä, kun imetin aamulla ja nukahdin siihen ja Maija lähti sitten ryömimään pois. Heräsin siihen tömähdykseen ja kamalaan itkuun. Kaikenlaista sattuu ja tapahtuu ja kolhuilta ei aina voi välttyä, vaikka kuinka yrittää olla tarkka ja vahtia vauvaa.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: TheBun - Joulukuu 20, 2015, 10:57:46 ap
Heips kaikille uusille ja vanhoille  :)
On taasen tovi kun viimeksi olen kirjoitellut. Aleksi tulee jo 4 vuotta tammikuussa. Vauhtia piisaa edelleen yhtä paljon kuin ennenkin ja terve ollut pääasiassa. Nyt odotellaan kun vesirokkoinen kaveri kävi kylässä, että tarttuiko poitsuun.

Itellä tänä aamuna jännitystä elämään kun raskaustestin tein. Plussaahan se näytti ja huomenna siis soitto d.hoitajalle, neuvolaan, reumapolille jaja..  ;D

Nyt rupean lukemaan tämän ketjun vanhoja viestejä mitä en vielä ole lukenut :)
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Leppis - Joulukuu 21, 2015, 21:09:37 ip
Onnea TheBun!

Omelia: Aika uskomatonta että sosiaalitoimesta edes puhutaan tuollaisesssa tilanteessa, en ymmärrä. Meillä on ollut muutama läheltäpiti-tilanne tässä viikon sisään, kun ei olla älytty mitä kaikkea nuori mies jo osaa tehdä, ja mihin asti tarvittaessa ehtii ryömiä, kiinnostuksen kohteen mukaan. Kaksi kertaa olen unenpöpperössä saanut pojan jalasta kiinni, kun mies on jo lähtenyt töihin eli toinen puoli sängystä tyhjänä ja vaikka peitto laitettu aidaksi ja meillä on aamumaito juotu ja köllötellään vielä sängyssä.

En ole paljoa kirjoitellut kun ollaan oltu koko joulukuu vuorotellen flunssassa. Mä olin ensin ja yli viikon kipeänä ja ajattelin että poika ei saa tartuntaa, mutta niin vain viikko sitten maanantaina kuume iski. Keskiviikkoon asti oli aika kamalaa, kun nukkumisesta ei meinannut tulla kellään mitään, mutta loppuviikosta alkoi helpottaa. Nukuttiin perhepedissä muutama yö ja sitten kun tilanne alkoi normalisoitua, niin pinnasänkyyn nukuttaminen olikin hiukan haastavaa... Kaksi iltaa kamala huutokonsertti, mutta nyt menee taas ihan normaalisti (toisaalta mikä on normaali, koko ajan on jatkuvaa muutosta). Mulla on vieläkin ääni käheänä ja huuhtelen nanäkannulla nenää pari kertaa päivässä, kun tuntuu että aina vaan on limaa jossain rööreissä.

Poika on saanut kahdelta sukulaiselta jouluksi vaatteita, toinen oli kunnon tonttupuku ja toinen punainen kollege-asu  ::) Mä luulin että serkkujen vanha tonttulakki riittää, kun ei kaveri vielä edes hiffaa mikä joulu on. Ja lahjojakin on jo kertynyt monta. Pelkään miten paljon mun appivanhemmat hankkii tavaraa. Lisäksi miehen sisko toi kasan lastensa vanhoja leluja viikonloppuna ohi ajellessaan. Mun sisko on sentään kysynyt, että mitä halutaan, ja tuonut vasta sitten lastensa vanhoja leluja. Mies totesi, että ei me sentään mikään kaatopaikka olla mihin kaikki käytetty tavara kipataan (kiva kun ollaan asiasta samaa mieltä). Ei me haluta sellaista tavaramäärää mikä miehen siskon lapsilla on. Ei sellaisella määrällä vaan tee mitään.

Poika syö reippaasti kaikkea mitä eteen tarjotaan, raekokoa olen saanut jo pikkuisen kasvatettua. Imetän edelleen, mutta maitomäärät on vähentyneet selvästi. Välillä mietin, että riittääkö neste edes, mutta kai se riittää. Nokkamukia poika lähinnä pureskelee, välillä saa jotain suuhunsakin. Viime viikolla poika puraisi vasenta nänniä tosi kipeästi, meni ihan iho rikki. Pari päivää oli tosi kipeä, nyt jo sentään helpottanut.

Ja kuten jo toiseen ketjuun kirjoitinkin, niin jotta saa joustavaa hoitorahaa, niin pitää olla vähintään kuukauden mittainen työsuhde ja tiettyjen tuntimäärien alle tehtävät tunnit. Keikkatyö ei ole sellaista. Ärsyttää... No, eipähän ole tuntirajoja, jos sattuu hyvää keikkaa tulemaan.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: lobo - Joulukuu 22, 2015, 18:55:29 ip
Hihhih nuo pienet osaa olla kyllä kanssa omansalaisia, käytiin tänään neuvolassa ja tuo mukula oli kyllä vastentahtoinen tutkittava. Veti ittensä ihan veltoksi eli roikotti päätään eikä suostunut ottamaan kävelyaskeleita. Oikeestihan tuo on ihan vahva ja jäntevä kaveri eikä pääkään roiku, vaan suurimmaksi osaksi saa kannateltua kuuppansa juuri siinä asennossa kuin haluaa. Jotenkin vaan neuvolatädin alkaessa tutkimaan meni ihan lösöksi  :D Eikä pituuden mittaaminenkaan oikein meinannut sujua kun ei siinä kohtaa halunnut suoristaa jalkojaan. Ihme hemmo.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: vikapainos - Joulukuu 26, 2015, 14:20:16 ip
Pitkästä aikaa täällä, hyvin ristiriitaisin tuntein.

Meillä tytöt ovat jo reilut 4,5 v ja 2,5 v ja refluksi-, allergia- ja infektiokierrearki alkoi jo helpottaa. Jopa siinä määrin, että jostain ihmeen syystä ajatus kolmannesta lapsesta alkoi kummitella mielessä (ja ajatuksen tasolle asia nyt jääkin). Sitten tuli joulukuu ja enterorokko, joka todennäköisesti oli viimeinen niitti vanhemman tytön tautiprosessissa. Sopivasti pari päivää ennen joulua hänellä todettiin diabetes :'(

Löysässä hirressä on oltu jo 2,5 vuotta sen jälkeen, kun DIPP-tutkimuksessa ensimmäisen kerran todettiin positiivisia vasta-aineita. Aika-ajoin on myös ollut aavistuksen kohonneita verensokereita, ja muutama sellainen saatiin kiinni myös enterorokon aikana/jälkeen (olemme siis mitanneet häneltä sokereita silloin tällöin DIPP-tutkimukseen liittyen). Mitään selvästi korkeaa ei kuitenkaan kertaakaan osunut kohdalle, ja aiemmin tehdyt sokerirasitukset ovat olleet normaaleja, joten rutiiniluontoisella DIPP-tutkimuskäynnillä mitattu 18 ja risat tuli kyllä ihan puskista. Ei tyttö edes paljon ehtinyt oireilla, vaikka nyt jälkikäteen ajateltuna joitakin pieniä merkkejä on saattanut olla - kuitenkin niin vähän, että ovat menneet normaalin sairastamisen piikkiin.

Tuli siis vähän erilainen joulu meidän perheeseen. Kotilomille tyttö on onneksi nyt jo päässyt, vaikka virallisesti vielä lastenosastolla onkin kirjoilla. Bonuksena jännäämme vielä tuoreiden keliakiakokeiden tuloksia, kun yhden vasta-ainekokeen tulos on ollut aiemmin raja-arvoinen.

Omelia: Jos neuvolassa ei refluksiasioita oteta vakavasti, suosittelen käyntiä yksityisellä lääkärillä (esim. lasten gastroenterologi tai muu asiaan perehtynyt lastenlääkäri). Refluksi voi johtua paitsi rakenteellisista syistä, myös allergioista, esim. maitoallergia voi oireilla juuri kuvaamallasi tavalla. Silloin sopivan erityiskorvikkeen löytyminen yleensä helpottaa, eikä mahdollista lääkkeellistä apuakaan kannata liikaa pelätä.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: AN-NI - Joulukuu 26, 2015, 21:38:18 ip
hei vikapainos.
Miten tyttärelläs diaknosoitiin diabetes?
Millaisia oireita?
Meilläkin oli enterorokko (3kk sitten)ja siitä oli koko ajan kipeenä 2kk sisään ja itselläkin mietityttäny toi.
Tyttäreni on ollu väsyneenpi, janottanu, vs mitattuna 6,5 ja 6,8, viimeisen kuukaudenkin vaikka terve ny ollu.
Lääkärille mainitsin, niin kielsi mittailemasta(2krt mitannnu) eikä muuta.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: milja2010 - Joulukuu 27, 2015, 20:29:18 ip
Tsemppiä vikapainos :'( :-*! Teitä nyt koetellaan lasten sairastamisella. Kauhulla silloin kun nuorin oli vauva lueskelin täältä teidän arkea, vaikka itselläkin oli silloin melkoista refluksiarkea. Meillä toukokuussa 2v täyttäneellä pojalla ilmeni myös ensimmäiset vasta-aineet tämän vuoden alussa. Nyt tasaisesti ollut arvo nousussa ja viime käynnillä oli ilmaantunut toinen vasta-aine myös... ilmeisesti siis nyt jo melko todennäköistä, että diabetes jossain vaiheessa puhkee. Oikeastaan nyt vaan odotan, että ei ihan vielä puhkeis, kun on vielä niin pieni.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: vikapainos - Joulukuu 30, 2015, 18:39:28 ip
Muistankin milja sinut noilta ajoilta, vaikka melkoisessa sumussa tuli mentyä tosi pitkän aikaa. Jossain vaiheessa meille kerrottiin, että jos vasta-aineita on kaksi, mahdollisuus sairastua on 50/50 %. Kun kolmas muuttui positiiviseksi, alettiin sanoa että sairastuminen jossain vaiheessa on jo aika todennäköistä. Prosessi ensimmäisistä vasta-aineista diagnoosiin vei reilut 2,5 vuotta (lopussa vasta-ainearvot alkoivat itse asiassa laskea). Meilläkin toivottiin, että päästään mahdollisimman isoksi ilman d:tä, että lapselle ehtisi tulla vähän enemmän järkeä päähän ja pystyisi kertomaan omasta olostaan paremmmin. Noh, hyvä että päästiin edes näin pitkälle. Oletko saanut vasta-aineiden ilmaantumisen jälkeen ohjeistusta verensokereiden seuraamisesta tms? Me saimme tytölle tutkimuksesta oman mittarin, kun minun mittarillani oli saatu pari raja-arvoista aterianjälkeistä tulosta. Se ja nuo sokerirasitukset "puhtain paperein" helpottivat meillä odottamisen tuskaa aina vähäksi aikaa kerrallaan.

AN-NI: Diagnoosi tuli ihan tavallisen mittarin verensokeriarvojen perusteella, kun olivat niin reippaasti korkeat (3 mittausta, joista pieninkin arvo 14). Labrakokeita yms. tietysti otettiin lisäksi, mutta ihan jo noiden mittausten perusteella peli oli selvä, ja insuliinihoito aloitettiin. Täältä löytyy diagnostisia kriteereitä: http://www.diabetes.fi/diabetestietoa/yleista_diabeteksesta/oireet_ja_toteaminen/verensokerin_viitearvot. Kotona mittaillessa on hyvä muistaa, että pian aterian jälkeen voi hetkellisesti tulla korkeampiakin lukemia. Minusta nuo 6,5 ja 6,8 menevät vielä hyvin normaaleihin viitearvoihin, elleivät ole paastoarvoja.

Kovin selvää oireilua ei etukäteen ehtinyt olla. Lähinnä väsymystä, joka olisi hyvin voinut johtua sairastamisestakin, samoin tietty kiukkuisuus ja ehkä aavistuksen lisääntynyt jano ja pissaaminen öisin (tyttö ei ole vielä muutenkaan yökuiva). Päiväaikaan ei vielä ollut mitään erityistä janoa tai vessassa ravaamista. Luulen, että diagnoosi tuli aika lailla samaan aikaan kun haiman tuotantokyky ei enää riittänyt, koska edellisenä iltanakin vielä mitattiin ihan normaali arvo 6,0.

Alku on teknisesti ottaen mennyt yllättävän hyvin, verensokerit ovat pysyneet aika kivasti tavoitteissa ja käyttäytyneet melko johdonmukaisesti. Oman pään kanssa on vielä tekemistä: rankkaa ajatella, että tästä ei nyt enää paluuta ole, ja itse joutuu olemaan jonkinlaisena esimerkkinä d:n hoidon suhteen. Ei voi oikein enää samalla tavalla tuskailla omia epäloogisia sokereita, tammikuussa tulevaa silmien laserointia yms. kun pikku-d tarkkailee vieressä miten äiti tautiinsa suhtautuu ja itseään hoitaa...
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: milja2010 - Joulukuu 30, 2015, 19:31:07 ip
Ei olla saatu muuta ohjetta kun, että jos on omituisia oireita, niin voi mitata, mutta eivät suosittele säännöllistä mittailua. Meidän pitäisi keväällä mennä sokerirasitukseen. Niin meillekin lääkäri sanoi, että kolmas vasta-aine tarkoittaa, että jossain vaiheessa sairastuu. Itse vaan jotenkin asennoitunut siihen, että tauti joskus tulee... toivottavasti olen väärässä.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: AN-NI - Joulukuu 31, 2015, 22:11:40 ip
ennen aamupalaa ja 2h syönnistä otettuja arvoja eri pv:ltä.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: lobo - Tammikuu 17, 2016, 23:31:08 ip
Meillä on kai diagnoosina nyt synnytyksen jälkeinen masennus. Sain Cymbaltan lääkitykseksi hillitsemään pakko-oireita ja ahdistusta ja olo on nyt viikon syömisen jälkeen suoraan sanottuna ihan perseestä. Ahdistus x10 mitä oli ennen lääkettä.

Lapsesta kasvaa varmaan narkkari, ainakin se on nyt kyllästetty Opamoxilla. Voi olla että imetys jää nyt "luonnostaan" pois, tänään ainakin on tullut niin huonosti maitoa, että on ensimmäistä kertaa viikkoihin tarvinnut korviketta. Toisaalta olen miettinyt, että olisiko se niin huono asia oman itseni kannalta lopettaa imetys, lapselle toki turvallisinta lääkejäämiä ajatellen. Saisin alapään limakalvot ehkä kuntoon ja voisin saada sellaiset pillerit joilla saisi tuon kuukautiskierron tasaannutettua. Tällä hetkellä on sekä menkat että välivuodot, eli kuukaudessa on muutama päivä kun ei vuoda mitään.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: peeve - Tammikuu 18, 2016, 08:18:47 ap
Meillä on kai diagnoosina nyt synnytyksen jälkeinen masennus. Sain Cymbaltan lääkitykseksi hillitsemään pakko-oireita ja ahdistusta ja olo on nyt viikon syömisen jälkeen suoraan sanottuna ihan perseestä. Ahdistus x10 mitä oli ennen lääkettä.

Lapsesta kasvaa varmaan narkkari, ainakin se on nyt kyllästetty Opamoxilla. Voi olla että imetys jää nyt "luonnostaan" pois, tänään ainakin on tullut niin huonosti maitoa, että on ensimmäistä kertaa viikkoihin tarvinnut korviketta. Toisaalta olen miettinyt, että olisiko se niin huono asia oman itseni kannalta lopettaa imetys, lapselle toki turvallisinta lääkejäämiä ajatellen. Saisin alapään limakalvot ehkä kuntoon ja voisin saada sellaiset pillerit joilla saisi tuon kuukautiskierron tasaannutettua. Tällä hetkellä on sekä menkat että välivuodot, eli kuukaudessa on muutama päivä kun ei vuoda mitään.
Sulle ei varmaan C (eipä käynyt mullekaan, oksensin kun pieni apina 247, sen sijaanpuoliso syö ilmanoireita selän neurokipuihin kun leikkaus ei auttanut) käy. Miksei aloittaneet miedolla Escotalopramilla? C on aika jytyä, vai onko sulla neurologian kipuja.

Muutoin kiva kuulla susta, olen miettinyt välillä mitä teille nyytin kanssa kuuluu :)
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: lobo - Tammikuu 19, 2016, 23:39:22 ip
Sulle ei varmaan C (eipä käynyt mullekaan, oksensin kun pieni apina 247, sen sijaanpuoliso syö ilmanoireita selän neurokipuihin kun leikkaus ei auttanut) käy. Miksei aloittaneet miedolla Escotalopramilla? C on aika jytyä, vai onko sulla neurologian kipuja.

Muutoin kiva kuulla susta, olen miettinyt välillä mitä teille nyytin kanssa kuuluu :)

Cymbaltan fyysiset sivuvaikutukset meni tosi nopeesti ohi kolmessa, neljässä päivässä. Lääkäri valkkasi tuon sillä perusteella kun se on nimenomaan justiinsa noihin tehokas mitkä mulla eniten häiritsee eli ahdistus ja sen laukomat pakko-oireilut (mm. holtiton pöpökammo), erittyy hyvin vähäisessä määrin äidinmaitoon ja saattaisi tuota mahan toimimista stabilisoida. Itseasiassa maha on toiminut jossain määrin normaalimmin kuin todella pitkään aikaan, hidastaa ilmeisesti tuota ylivilkasta suolistoa. Normaaliksi en sanoisi vieläkään, mutta ihan niin paha ei ole kuin välillä. Saattaisi auttaa tuohon mahakipuunkin.

Nyytin kanssa menee sinänsä ihan ok, mies on tietty kantanut enemmän vastuuta tuossa aiemmin kun aloin menemään aika synkäksi ja äitini on ollut nyt täällä hoitamassa sekä vauvaa että mua kun olen ollut kanttuvei tuon lääkkeen aloituksen kanssa. Tänään iski aamupäivästä niin paha parinkymmenen minuutin ahdistuskohtaus, että tärisin ja loppujen lopuksi en kyennyt muuhun kuin itkemään. Alkaa muistuttaa enemmän paniikkikohtausta nuo ahdistukset. Nuo pakot on kanssa aivan hirveitä kun jään jumiin johonkin kuten käsien pesemiseen. Toisaalta lekuri sanoi kyllä, että ensimmäiset 2 viikkoa oireet on pahenee ja sitten alkaa helpottaa Täytyy toivoa, että on oikeassa, meinaan ei tällä tavoin pysty elämään. Hirvee aine, toivottavasti on maineensa veroinen kun kaksi viikkoa tulee täyteen.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: milja2010 - Tammikuu 20, 2016, 07:41:33 ap
Tsemppiä Lobo!

Oltiin ma kuopuksen kanssa sokerirasituksessa. Verensokerit siellä raja-arvoissa hyvin, mutta odotetaan vielä labran tuloksia.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Kaisa81 - Tammikuu 20, 2016, 11:57:01 ap
Tsemppiä Lobolle! Kuulostaa tosi kurjalta tuo sun tilanne. Toivottavasti pian rupeaa helpottamaan ja voisit nauttia vauva-arjesta pienen vauvan kanssa.

Meidän Maija on oppinut kävelemään. :D En muista milloin otti ekat askeleet, mutta nyt on kyllä jo ainakin viikon ajan kävellyt ihan tukevasti. Tuntuu tosi oudolta, että mun pikkuinen vauva on jo niin iso, että kävelee ja touhuaa kaikkea. Maija on nyt ruvennut myös leikkimään paljon itsekseen. Saattaa pitkiä aikoja istua lattialla ja tutkia leluja ja kirjoja. Meillä sujuu muutenkin hyvin. Maija on aivan ihana ja iloinen lapsi.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: omelia - Tammikuu 27, 2016, 15:15:50 ip
Kurjaa lobo toi sun tilanne kokonaisuudessaan :( Meillä menee muuten hyvin mutta silmät vaivaa yhä ja niiden kanssa menen leikkaukseen ensin vasen mikä on todella huonossa kunnossa kuulemma se on 8.2 sen jälkeen oikea jossa tilanne on hieman parempi se leikataan 7.3 silmäkirurgi oli aika suoralta kädeltä asiat lateleva ja sanoi että vuoden sisään näkö menee jos leikkausta ei tehdä pian. Onko täällä muita jolla on silmät ollu huonossa kunnossa mutta toipunut siitä normaalisti? Nyt surettaa sillä lääkäri sanoi että koska silmät meni ilmeisesti raskaudesta näin huonoon kuntoon hän ei ainakaan kahteen vuoteen suosittele uutta raskautta ja hänen mielestään saattaisi olla parasta jättää lapsikuvien tähän yhteen . Mulla on ikää vasta 22 ja olen aina halunnut ison perheen mutta olen onnellinen jo tuosta yhdestä ihanuudesta joka tekee jokaisesta päivästä jossain kohti hymyillään mun elämästä täydellistä :) nyt verensokeri tiukkaan syyniin ja toivotaan että leikkaus menee hyvin!
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: milja2010 - Tammikuu 27, 2016, 16:09:54 ip
Tsemppiä Omelia, pidetään peukkuja että silmäleikkaukset menee hyvin.

Saatin kuopuksen sokerirasituksen labratulokset. 2 tunnin raja-arvo on 7.8, niin hänen tulos oli 7.7.  :'( Turhan lähelle raja-arvoa meni labrassa sitten arvo kuitenkin. Puolen vuoden kuluttua seuraava sokeri-rasitus.

Kaisalla siellä jo iso tyttö, kun kävelemään lähtenyt. :-*
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: lobo - Tammikuu 30, 2016, 17:08:10 ip
Meillä on huomattu käsien käytännöllisyys eli on opittu hallitsemaan räpylöitä, pyörittelee pikkupehmoleluja näppärästi käsissään ja maistelee joka puolelta. Kädet on myös suussa jatkuvasti. Tuttia ei vielä hallitse, osaa ottaa pois suusta kädellä muttei saa enää takaisin.

Kääntyily on vielä vähän hakusessa, pikkuisen avustamalla kääntyy mahalleen, selällään kyljeltä toiselle kellahtelee varsin ongelmitta.

Lisäksi pikkuapina on oppinut käkättämään, anopillani on rempsakka nauru joka kirvoittaa penskasta kunnon räkätyksen vastaukseksi  :D

Oma vointi on henkisesti helpottanut, vielä pitäisi viikon päästä nostaa tuo pollalääke hoitotasolle, saa nähdä kuinka se laukoo lisää ahdistusta ja pakkoja sitten se. Lääkäri tosin lohdullisesti totesi, että vaikeat aloitusoireet ovat merkki siitä, että lääke toimii minulle. Eli kun sen vielä jaksaisi. Kävin siellä tähystyksessäkin eikä sieltä mitään selkeästi selittävää löytynyt mutta nyt sitten on maha ihan sekaisin ja perse ruvella. Jatkokutsuja odotellessa, varmaan ne sen ärtyvän suolen diagnosoivat.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: omelia - Helmikuu 01, 2016, 18:13:02 ip
Ihanaa lobo että sulla on jo olo parantunut. Ja kuulostaa siltä että pieni apina on tehtäviensä tasalla ja oppii jatkuvasti uutta. Meillä on kanssa nyt neiti löytänyt noi kädet ja niitä syödään jatkuvasti koska ne on niin parhaat :D tyttö osaa myös kääntyä maalta selälleen, hymyilee ja juttelee ihan sikana! ♡

Me jouduttiin lähtemään viimeyönä päivystykseen kun tarkkailun tyttöä ja huomasin että hengitys on todella vaikeaa on ollut viikon kuumeetonta köhää ja nyt sitten tuo RS virus iski meillekin.  Onneks osasi epäillä kun lara puhu epidemiavuodesta ja että kannattaa hakeutua ajoissa hoitoon  nyt ollaa  infektio-osaston ja toivotaan että päästään pian kotiin ja saadaan tyttö kuntoon mun vasen silmä leikataan nääs torstaina!
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Larla - Helmikuu 02, 2016, 10:20:46 ap
Olipa hyvä Omelia, että viestistäni oli hyötyä. Toivottavasti lapsen vointi paranee pian.

 Meillä vauva vähän säikäytti illalla, kun tosi väsyneenä illalla tuntui, että vasemmalle päätä kääntäessä silmät karkas hallinnasta. Ihan kuin vauva olisi lukenut nopeasti. Toisaalta hän itse käänsi pään toiseen suuntaan ja silmät pysähtyivät. Tätä kävi useamman kerran, ihan vauva olisi itse testannut, mitä tapahtuu. Sitten nukkui kuusi tuntia, söi vähän ja nukkui vielä kolme ja puoli tuntia ja söi hyvin ja nukahti vielä. Nuhan takia eilinen meni ilman kunnon pitkiä unia. Huomenna meillä sydän kontrolli niin kysyn asiasta lääkäriltä. Vauvoilla nuo silmät tietysti on ihan vaiheessa ja tuntui, että tilanne häiritsi lastakin eikä siis ollut mitenkään poissaoleva tms. vaan ei vaan saanut lihaksia hallittua. Mietityttää silti. Mun mummolla oli aikuisenakin väsyneenä karkailevat silmät.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: omelia - Helmikuu 02, 2016, 19:13:23 ip
Me ollaan yhä sairaalassa ja vointi vaihtelee todella paljon. Eilen oltiin varmoja jo että tänään lähdetään kotiin ja illalla soitettiin päivystäjä katsomaan tyttöä. Tänään aamulla saatiin keuhkokuvan jälkeen lähteä kotiin ja mulla oli jo kotiutuspaperit kädessä ,mutta iltapäivällä tyttö lopetti syömisen ja happisaturaatio laskee nukkuessa 78-85 jotenka osastolla ollaan yhä  antibiootit alotettii koska keuhkoissa on sen verran limaa että on iso mahdollisuus että se menee keuhkokuumeeksi jossain vaiheessa vaikka tällä hetkellä tulehdusarvo on alle 3. Neiti on syönyt alle 400ml koko päivänä katsotaan joudutaanko tässä vielä nenämahaletku laittamaan :(
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: omelia - Helmikuu 04, 2016, 07:41:03 ap
Tytölle nasahtii eilen nenämahaletku ja mun äiti on tytön kanssa sairaalassa itse odotan diapamia ja menen itse silmäleikkaukseen!
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Larla - Helmikuu 05, 2016, 10:05:52 ap
 Ilmeisesti limaneritys on rauhoittunut, kun laitettiin nenämahaletku? Meillä meni tippa suoneen eikä siihen rään keskelle olis mitään voinut laittaakaan tai happi olis kyllä loppunut kokonaan. Meillä alettiin antibiootti vähän ennakoiden keuhkokuumeen varalta, kun kuvassa oli vähän sennäköistä, että saattais olla kehtittymässä. Onneksi, ette ehtineet kotiin!
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Neene - Helmikuu 05, 2016, 17:39:31 ip
Omelia: Mulle on tehty lasiaisleikkaukset molempiin silmiin (toinen 2009 ja toinen silmä 2010) sekä kaihileikkaus molempiin silmiin vuosi sitten. Ennen lasiaisleikkauksia massiiviset lasereinnit. Leikkausten jälkeen silmänpohjat pysyneet rauhallisena. Edes raskaus ei aiheuttanut uusia muutoksia. Kaihileikkauksessa mun -8.5 näkö parani huomattavasti ja nyt on -1.25 :)
Tsemppiä pienen parantumiseen!
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: lobo - Helmikuu 09, 2016, 19:18:53 ip
Taitaa tulla joku puheen ammattilainen tuosta meidän lapsesta, hyvät on selitykset välillä :D Joka päivä monimutkaisempia äänteitä vaikka mokellustahan se on. Tosin kuuluu sieltä "ylliin" ja "yvvää" eli pyytää syliin ja hyvää eli tissiä.

Hauska keskustella tuollaisen 3,5kk ikäisen kanssa, jutut ovat ihan puutaheinää mutta hauskaa se on  ;D
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Leppis - Helmikuu 11, 2016, 21:41:44 ip
Pojalla tuli tänään 11 kuukautta täyteen. Kohta on eka vuosi takana. Mihin se aika oikeasti kuluu?!
Pari viikkoa sitten oltiin kasvu- ja kehityskontrollissa keskussairaalassa. Mitat oli hienot, pituutta 75,4 cm ja painoa 9179 g. Lääkäri ja fyssari olivat tosi tyytyväisiä ihan kaikkeen. Neljän kuukauden kuluttua on vielä kontrolli (eli suurinpiirtein sitten kun korjattua ikää tulee vuosi täyteen) ja sen jälkeen mennään normaaleilla neuvolakontrolleilla. Ihanaa kun aletaan olla normaaleja. En mä enää edes muistele kesän fyssarikäyntejä ja kaikkia pelkoja mitä mulla oli.

Poika seisoo hienosti tukea vasten ja kiipeää ihan kaikkea vasten, ihan sama onko kyseessä tukeva alusta vai ei. Keittiön vetolaatikostot on päiväsaikaan paras kiipeilypaikka ja iltaisin tietysti pinnasänky. Välillä muksahtelee kumoon, mutta koka ajan vähemmän. Ruokahalu on viimeaikoina ollut vähän kehno, mutta mä luulen että hampaita on tulossa ja se vaikuttaa. Mutta vaikka lounas tai päivällinen ei maistuisikaan, niin puurot ja leipäkuutiot kelpaa. Ja tissimaito samaten. Imetän oikeastaan enää aamuisin ja iltaisin, ja öisin jos nälättää. Päiväsaikaan on niin paljon puuhaa, että ei poika aina meinaa tissille rauhoittua.

Mulla loppui viikko sitten äitiysloma. Olen nyt hoitovapaalla ja teen silloin tällöin vuokratöitä. Parina päivänä olen jo ollutkin töissä. Ihan kivaa vaihtelua, mutta illalla on kyllä tosi väsynyt. Tosin eipä ole kotipäivinäkään kovin pitkään tarvinnut sängyssä pyöriä ja unta etsiä. Alkuvuosi on kulunut flunssakierteessä, kaikki on ollut vuorollaan kipeänä ja pariin kertaan. Pojallakin tuli eka korvatulehdus ja antibiootit siihen.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: lobo - Helmikuu 19, 2016, 23:02:01 ip
Meillä oli 4kk neuvola tiistaina, piti olla lääkäri mutta se siirtyi ensi kuuhun, kun ei lekuria ollut paikalla. 6680g ja 65,2cm pitkä pötikkä tuo meidän poika. Kasvaa ja kehittyy hirmuista vauhtia <3

Me aloiteltiin kiinteät tänään, söi elämänsä ensimmäiseksi ateriaksi pari lusikallista korvikkeella notkistettua bataattisosetta ja hyvin upposi. Yhtään ei hangoitellut vastaan, suun aukaisi nätisti ja hyvääkin se vissiin oli. Mitään erityisempää oiretta ei vielä ole näkynyt, on ollut koko päivän hyvällä tuulella eikä yhtään niin nälkäinen kuin yleensä. Sen jatkuvan nälän takia me päätettiinkin nyt aloitella kiinteitä, tuntuu että tuo poika on pohjaton vaikka painokäyrän perusteella ruokaa on ollut tarpeeksi. Bonuksena jos kakka vähän kiintetyisi, niin pysyisi ehkä vaipassa, eikä joka kakkavaipan kanssa tarttisi puljata kakkaisten vaatteidenkin kanssa.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: lobo - Helmikuu 21, 2016, 16:01:39 ip
No olihan sillä bataatilla kakkaan monenlaisia vaikutuksia, ensinnäkin sitä tulee nyt tuplamäärä entiseen verrattuna ja haisee pahalta  :D Mutta sen verran sitkeämpää se on, että pysyy vaipassa kun kakkii kahdesti päivässä, vaipan vaihtaminen vaan on sotkuista hommaa.

Muutoin positiivisia vaikutuksia on, että hyväntuulisuuden lisäksi kersa on nyt kaksi yötä nukkunut taas yhtäjaksoisesti 01-07 kun aiemmin on herännyt kolmen neljän kieppeillä syömään. Ollaan annettu pari teelusikallista sosetta illallakin kun on maistunut niin hyvin. Ilmeisesti tarvetta kiinteille tosiaan on jo, kun maidossa ei vain ominaisuudet riitä pitämään nälkää poissa vaikka korvikkeella onkin tankannut itsensä täyteen viimeiseksi yöllä jo pidemmän aikaa. Jos kuukauden päästä korvaisi iltamaitopullon iltavellipullolla, nukkuisikohan vielä paremmin?
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: lobo - Helmikuu 22, 2016, 17:49:35 ip
Mäpäs jatkan vaan itteni perään ku edellistä ei voi muokata enää.

Meillä käännyttiin tänään mahalleen, ihan itsekseen lattialla mönkiessä! Ikää on nyt 4kk ja 1 päivä  :)
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: peeve - Helmikuu 22, 2016, 18:19:55 ip
Mäpäs jatkan vaan itteni perään ku edellistä ei voi muokata enää.

Meillä käännyttiin tänään mahalleen, ihan itsekseen lattialla mönkiessä! Ikää on nyt 4kk ja 1 päivä  :)
Tohon sun eiliseen vaan; itse annoin peruna/perunaporkkana- ja maissivelliä ennen viljoja jokaiselle ipanalle :)
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Kaisa81 - Helmikuu 25, 2016, 15:21:14 ip
Kiva lukea Lobon mukavia vauvakuulumisia. Ilmeisesti lääkitys on auttanut ja mieliala parempi ja pystyt nauttimaan taas vauva-arjesta. Ainakin siltä kuulostaa. :D

Myös Leppiksen ja Leppiksen pojan kuulumisia oli tosi kiva lukea, varsinkin kun kummatkin olen tavannut syksyllä diabeteskeskuksessa. Leppikselläkin on jo aika iso poika, täyttää kohta vuoden.

Meillä on flunssa. Itse olen nyt kohta ollut 3 viikkoa flunssassa ja tällä viikolla myös Maijalla rupesi nenä vuotamaan ja nousi kuume. Syö ja nukkuu huonosti ja sitten nukun minäkin tosi huonosti. Pikkuisen väsyttää, kun itsekin tekisi mieli levätä flunssaisena, mutta lapsi täytyy silti hoitaa ja töissäkin pitäisi käydä, kun ei tämä flunssa niin paha ole, että kehtaisi sairaslomalle jäädä.

On ollut muutenkin tosi rankkaa nyt alkuvuonna monestakin syystä ja usein olen kyllä ollut niin onnellinen, että kaikesta kurjasta huolimatta mulla on aivan ihana lapsi. Maija on jo 1 v 2 kk. Kävely on muuttunut juoksuksi ja jokeltelu sanojen yrittämiseksi. Kovasti leikkii ja touhuaa ja on jotenkin jo niin iso tyttö. Edelleen imetän, varsinkin työpäivän jälkeen täytyy saada paljon maitoa, samoin aamuisin ja iltaisin ennen nukkumaanmenoa.

Menkat on myöhässä ja ahdistaa. Olen kyllä kärsinyt jonkinlaisesta vauvakuumeesta jo jonkin aikaa, mutta en kyllä tällä hetkellä missään nimessä toivoisi olevani raskaana. Verensokeritkin on ihan pielessä, samoin oikeastaan koko elämä nyt.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Kaisa81 - Helmikuu 29, 2016, 13:50:18 ip
Raskaustesti näytto negaa mutta menkkoja ei vaan kuulu eikä näy. Ei ole kyllä mitään raskaus- tai menkkaoireitakaan. Ehkä kroppa on sekaisin kaikista murheista ja stressistä ja muusta. Tai sitten käy niin kuin mun pikkusiskolle, joka teki vaikka kuinka monta testia ja kerta toisensa jälkeen näytti negaa, kunnes 7. testi olikin sitten positiivinen. Maijalle syntyy serkku syksyllä. :D

Maija on nyt niin ihanassa iässä ja elämä yhden lapsen kanssa niin helppoa, että vauvakuume on tällä hetkellä kyllä poissa. Yhden lapsen kanssa voi mennä ja tehdä vaikka mitä sen enempää hirveästi suunnittelematta. Ei muuta kun lapsi rattaisiin ja menoksi. Tai ei ehkä ihan mutta melkein. Teen päivittäin pitkiä lenkkejä rattaiden kanssa. Saan itse liikuntaa ja lapsi saa kunnon päikkärit. Usein olen miettinyt, että entä sitten jos olisi toinenkin vauva, että kuinka lenkit sitten tehdään. Meillä ei hissii mahdu mikään sellainen menopeli, johon saisi kaksi lasta kyytiin. Rintareppuakaan en koskaan oppinut käyttämään.

Kotitöiden tekeminen on aivan erilaista kuin ennen. Nyt mulla on mukana pikkuapulainen, joka haluaa osallistua kaikkeen. Atianpesukone tyhjennetään yhdessä niin, että Maija ojentelee mulle puhtaita ruokailuvälineitä. Samoin pyykit laitetaan yhdessä. Maija istuu pyykkikorissa ja ojentelee märkiä pyykkejä mulle ripustettavaksi. Yksin saisin hommat hoidettua paljon nopeammin, mutta ei olisi läheskään niin mukavaa.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: lobo - Helmikuu 29, 2016, 16:45:09 ip
^Joko teillä on flunssa helpottanut?

Tuo arki kuulostaa ihanalta, itse odotan innolla sitä, että pääsee lapsen kanssa tekemään asioita. Ja kyllä, lääkitys on purrut hyvin ja nautin vauva-arjesta paljon enemmän nyt :)

Kävin kanssa ostamassa raskaustestin, mulla on menkat tullut (viimeksi myöhässä ja tosi niukat), mutta on ihan kaikki raskausoireet  ::)
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: lobo - Maaliskuu 01, 2016, 15:18:57 ip
No negahan se testi oli, onneksi! Taitaa stressi tehdä tepposiaan. Me muutetaan isompaan asuntoon tän kuun lopussa, tulee tosi tiukkaa rahallisesti, mutta asunto on ihana.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Kaisa81 - Maaliskuu 04, 2016, 08:33:21 ap
Meillä on flunssa helpottanut ja ruokahalu palannut. Viikkoon lapsi eli lähes pelkästään maidolla ja kyllä ihmettelen, että miten sitä energiaa silti riitti niin älyttömästi. Itsehän mä olin flunssassa tosi väsynyt, mutta lasta flunssa ei tuntunut hidastavan yhtään.

Ei tämä elämä lapsen kanssa aina niin ihanaa ole. Tiistaina oltiin suunniteltu, että mennään alkuillasta ravintolaan syömään. Mulla oli tosi raskas päivä töissä, jonka jälkeen laitoin lapsen rattaisiin ja kävin hoitotarvikejakelussa ja tunnin kävelylenkin kautta kaupassa. Ajatuksena oli, että lapsi nukkuu päikkärit kävelylenkin aikana, mutta eipä nukkunut, vaan kitisi rattaissa puolet matkasta. Kaupassa meni hyvin. Lapsi oli hyvällä tuulella, hymyili, jutteli ja vilkutteli ihmisille ja sain tehtyä ostokset. Sitten kiireesti kotiin purkamaan ostokset ja sen jälkeen taas lapsi rattaisiin ja menoksi. Oli jo hirveä nälkä ja väsymys ja ajattelin, että kohta päästään rauhassa syömään. No, ravintolassa oli aika hidas palvelu ja ehdin syöttää siinä pöydässä nälkäiselle lapselle puurot ja kaikki ennen kuin edes oltiin ehditty tilata. Ja hyvä oli, ettei oltu ehditty tilata, koska puuron jälkeen alkoi sellainen huuto, että ei auttanut muuta kuin lähteä pois. Oli tosi kiva fiilis lähteä väsyneenä ja nälkäisenä pois ravintolasta mutta eipä siellä olisi voinut väsyneen ja huutavan lapsenkaan kanssa olla. Ei olisi tullut syömisestä mitään ja myös muiden asiakkaiden ruokailu olisi kyllä pahasti kärsinyt. Me ollaan kyllä usein käyty lapsen kanssa ravintolassa ihan ongelmitta mutta nyt ei vaan sujunut. No, eilen annettiin lapsi mun äidille hoitoon ja mentiin miehen kanssa kahdestaan syömään.

Keskiviikkona käytiin myös pulkkamäessä kolmestaan mun äidin ja Maijan kanssa. Oli ihan kivaa. Lapsi istui pulkassa tosi iloisen näköisenä. Mutta reissun jälkeen kasvot oli kyllä ihan verillä. Maija kävelee tosi hyvin mutta kengät jalassa toppahaalari päällä kävely on vielä aika paljon epävarmempaa kuin sisällä ilman kenkiä. Ulkona sitten kun pari kertaa kupsahti maahan, niin heti oli kasvot ihan verillä, vaikka kaatui niin kevyesti, ettei tullut itkua tai mitään, vaan hymyssä suin siitä nousi ylös. Nyt on varsinkin nenä aika kurjan näköisesti ruvella. Mutta sitä kai tämä on lapsen kanssa, että mustelmilta ja ruhjeilta ei voi välttyä, kun vauhti on kova ja koko ajan täytyy mennä ja tehdä, vaikka taidoissa olisikin vielä paljon parannettavaa.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Leppis - Maaliskuu 04, 2016, 16:11:29 ip
Mutta sitä kai tämä on lapsen kanssa, että mustelmilta ja ruhjeilta ei voi välttyä, kun vauhti on kova ja koko ajan täytyy mennä ja tehdä, vaikka taidoissa olisikin vielä paljon parannettavaa.

Heh, kuulostaa ihan meiltä. Paitsi että vielä poika ei kävele kuin tukea vasten, mutta välillä kun innostuu jostain, niin ei muista että ei ne kädet olleetkaan missään kiinni ja sitten ollaan selällään ja huudetaan naama punaisena.

Olen kauheasti pohtinut vuoden takaisia juttuja. Miten 1.3. menin päivystykseen kutinan takia, 2.3. paastolabraan ja 3.3. mulle soitettiin, että heti isolla annoksella Adursalia. Ja miten verenpaineet alkoi nousta ihan käsittämättömiin lukemiin. Ja viikon päästä poika täyttää vuoden! Ja miten hyvin hänellä on kaikki asiat menneet, vaikka alku olikin haastavaa.
Lisäksi mua ressaa närästys. Että mitä jos se mun maksakasvain onkin alkanut kasvaa lisää? Mua on muutamana viime viikkona närästänyt ajoittain aika paljonkin. Pitäis kai soittaa sairaalaan, että koska se mun kevääksi luvattu kontrolliaika on. Tosin mua on koko aikuisikäni aina välillä närästänyt kausittain, mutta onhan se kasvainkin voinut olla siellä vaikka kuinka kauan.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Kaisa81 - Maaliskuu 08, 2016, 10:46:25 ap
Kyllä mä taas eilen mietin sitä, kuinka onnekkaita me ollaan, että molemman vanhemmat asuu lähellä ja auttaa mielellään Maijan hoidossa. Musta on ihanaa, että Maijalla on paljon rakastavia ihmisiä ympärillä. Miehen vanhemmat hoiti Maijaa eilen reilun 3 tuntia, kun mä olin töissä ja miehen piti käydä lääkärissä ja kävi samalla reissulla apteekissa ja kaupassa. Eli Maija sai koko sen ajan isovanhempien täyden huomion. Illalla mä kävin Maijan kanssa omien vanhempien luona ja sielläkin isovanhemmat touhusi molemmat Maijan kanssa. Joskus mä ihan ihmettelen, kuinka mun äidillä on energiaa kontata lattialla Maijan kanssa, laulaa ja leikkiä niin paljon. On ihanaa nähdä naurava ja onnellinen lapsi.

Viime viikolla käytiin miehen kanssa ravintolassa syömässä ja mun äiti hoiti sillä välin Maijaa. Huomenna mennään elokuviin ja Maija on silloinkin mun vanhempien luona hoidossa. Mun työpäivinä mieskin saa välillä vähän lapsenhoitovapaata, kun mun äiti hakee Maijan päiväksi hoitoon. Täytyy oikeasti olla aika kiitollinen, että me saadaan noin paljon apua isovanhemmilta. Mun äiti oikein välillä patistaa meitä elokuviin ja aika paljon ollaan kyllä sitten sitä harrastettukin.

Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Kaisa81 - Maaliskuu 11, 2016, 12:19:22 ip
Me aloitettiin tällä viikolla leikkipuistokausi. Mulla on ollut vähän huono omatunto siitä, että vaikka me ulkoillaan paljon, niin se on lähinnä sitä, että Maija nukkuu tai istuu rattaissa ja mä teen pitkän lenkin. Maija on kuitenkin jo kävelevä ja touhuileva tyttö, joka nauttii siitä kun saa itsekin mennä ulkona. Ollaan nyt siis ruvettu käymään puistossa, kun vieläpä asutaan Turussa ihan Seikkailupuiston vieressä, että ei ole edes pitkä matka leikkimään. Mä itsekin nautin, kun näen kuinka onnellisen näköisenä leveä hymy kasvoilla Maijaa touhuaa puistossa. Ja toisten lasten tapaaminen on aivan riemastuttavaa. Maija haluaisi tehdä tuttavuutta kaikkien kanssa. Että nä odotan kevättä ja sitä, että ilmat lämpenee ja maa kuivuu, niin sitten sitä vasta onkin kiva lähteä leikkipuistoon touhuamaan.

Nukkuminen aiheuttaa meillä ongelmia. Mä en tiedä mitä tapahtui, mutta nykyään Maija nukkuu käytännössä pelkästään meidän vieressä. Ennen nukkui hyvin omassa pinnasängyssä mutta nyt herää samantien, kun joutuu omaan sänkyyn. Nyt kaiken lisäksi Maija on ruvennut heräilemään aamuöisin ja tuntuu, että aamuyöstä aamuun asti viihtyisi vähän väliä tissi suussa. Tosi rasittavaa ja haittaa mun nukkumista tosi paljon. Ihan ihmettelen, kuinka olen näin pirteä huonoista yöunista huolimatta. Univelkaakaan ei oikein pysty millään nukkua pois, koska työpäivisin herään klo 6 ja vapaapäivisin, kun olisi aikaa nukkua, niin Maija herää n. klo 8 ja ei auta muuta kuin itsekin herätä.

Ja taas mulle iski flunssa. Lähes koko helmikuun olin flunssassa. Sitten olin pari viikkoa terveenä ja nyt taas nenä vuotaa ja on ihan kamala olo. Nyt vaan toivon, että Maija pysyisi terveenä.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: peeve - Maaliskuu 11, 2016, 12:29:28 ip
Meillä auttoi jokaisen kanssa (10 kk-1v. 2kkpenskasta riippuen) kun siirrettiin pinnasängystä tavalliseen lastensänkyyn tuossa vaiheessa. Alussa kannoin varmaan 10* yössä jokaisen aikanaan petiinsä, mutta oppivat muutamassa yössä. Järkeilin et matalammalta tippuu jos tippuu petistä kun kiipeämällä laidan yli. Jos kalkkiksen neuvot nyt kiinnostaa...
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Kaisa81 - Maaliskuu 16, 2016, 10:09:23 ap
Mulla on pikkuisen lusmu olo siitä, että teen töitä niin vähän. Mullahan on 50 %:n työsopimus, joka tarkoittaa käytännössä sitä, että teen töitä 2 - 3 päivää viikossa. Palkka on sitten tietenkin vain puolikas, mutta saan sitten Kelasta kotihoidon tukea ja joustavaa hoitorahaa, joten ihan hyvin tullaan kuitenkin toimeen ja mulla on paljon aikaa olla lapsen kanssa. Maija on nyt 1 v 3 kk ja mun mielestä vielä niin pieni, että on tärkeää viettää aikaa lapsen kanssa. Nautin siitä, kun voidaan vapaa-aamuina syödä aamupuurot kiireettömästi, tehdä kotitöitä yhdessä, katsella ulos ikkunasta ja ihmetellä maailman menoa, päivällä mennä leikkipuistoon touhuamaan ja päikkäriaikaan tehdä pitkiä lenkkejä rattaiden kanssa, jolloin lapsi saa nukkua unet raittiissa ulkoilmassa ja mä saan kaipaamaani liikuntaa töissä istumisen vastapainoksi. Tällä hetkellä elämä pyörii aika lailla lapsen ynpärillä eikä haittaa yhtään.

Mun pikkusisko on kovasti sitä mieltä, että mun pitäisi tehdä enemmän töitä. Mun pitäisi ajatella sitä, että jos teen enemmän töitä, niin saan sitten tulevaisuudessa parempaa eläkettä ja sitä kautta paremman elintason ja on sitten varaa tehdä kaikenlaista ja hemmotella lapsenlapsia. Olenko mä ihan tyhmä, kun en vielä mieti mitään eläkeikää enkä varsinkaan mitään lapsenlapsia? Kumpi on oikeasti tärkeämpää, se että teen paljon töitä ja saan enemmän rahaa vai se, että teen vähemmän töitä, elän vähän niukemmin ja vietän aikaa mun lapsen kanssa? Mun mielestä tämä on pikkuisen outoa puhetta mun siskolta, kun ottaa huomioon, että meidän äiti itse oli 23 vuotta kotiäitinä ja se oli kyllä tosi ihanaa meistä lapsista, kun äiti oli kotona. Ja mä sentään teen myös töitä. Itse olen ajatellut, että näin voisi jatkaa siihen asti, kun Maija täyttää 3 vuotta, kun siihen asti saisi myös kotihoidon tukea.

Peevelle kiitos nukkumisneuvoista. Ehkä meidän pitäisi kohta kokeilla tuota, kun pinnasängyssä nukkumisesta ei tosiaan enää tule yhtään mitään.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Usvalintu - Maaliskuu 16, 2016, 21:28:00 ip
Kaisa, mikä voisi olla tärkeämpää elämässä kuin oma lapsi? No ei mikään, eikä varsinkaan työ! Töitä ehtii varmasti tehdä, mutta lapset on kerran vaan pieniä ja tää aika on niin ainutlaatuista kun oma pieni kasvaa ja kehittyy valtavaa vauhtia :-* Itsellä siis 8kk ikäinen tyttö :-*
Tee niin kuin sydämesi sanoo ja mä ainakin elän tässä hetkessä enkä vuosikymmenien päässä😊 sitä ei tiedä millainen maailma silloin on!
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: milja2010 - Maaliskuu 17, 2016, 07:56:47 ap
Kaisa: en usko että kukaan katuu lapsen kanssa vietettyä aikaa myöhemmin, sitä voi ennemmin katua, jos ei ehdi viettää tarpeeksi yhteistä aikaa.

Sain eilen ikäviä uutisia. Nuorin oli kuitenkin Dipp-tutkimuksessa saanut sokerirasituksesta tuloksen, heikentynyt sokerin sieto. Nyt pitää alkaa mitata sokereita pari kertaa viikossa ja kesäkuussa uusi sokerirasitus. :'(
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Kaisa81 - Maaliskuu 21, 2016, 10:54:36 ap
Meidän elämä on varmaan ihan hirvittävän tylsää mun siskon mielestä. Mun sisko on joskus kysynyt multa kuinka saan ajan kulumaan, kun teen vaan puolikasta työaikaa. Mutta täytyy sanoa, että kyllä päivät on tällä hetkellä aika täynnä kaikenlaista, ei mitään ihmeellistä, mutta kuitenkin semmoista, että illalla, kun lapsi on saatu nukkumaan, niin on itselläkin aika väsynyt olo ja on ihana vaan rentoutua kotona miehen kanssa. Vaikka lapsen kanssa touhuilu on ihanaa, niin kyllä mä nautin siitäkin, kun illalla saa olla ihan rauhassa. Ja työaamuisin mä nousen tarkoituksella jo klo 6, jotta saan ihan rauhassa yksin juoda aamukahvin, syödä aamupalan ja lukea lehden, kun mies ja lapsi vielä nukkuvat. Vapaa-aamuina lehden lukemisesta ei tule yhtään mitään ja kahvikin tulee helposti juotua vasta sitten, kun se on jo ihan kylmää.

Mun sisko on tällä hetkellä raskaana ekalla kolmanneksella ja tuntuu, että hänellä on jo nyt kova kiire töihin vauvan syntymän jälkeen. Ja nyt jo hän miettii, kuinka sitten he miehen kanssa vuorotellen pääsevät iltamenoihin yksinään. Kun sanoin, että mun on edelleen tosi vaikea olla iltaisin pois kotoa, vaikka Maija on jo yli vuoden, koska lapsi kaipaa iltaisin kovasti just äitiä, niin mun sisko oli sitä mieltä, että vauvahan nukkuu silloin illalla ja yöllä, kun hän meinaa itse olla jossain menossa. Toivottavasti mun siskon vauva nukkuu, mun lapsi ei kyllä nuku vieläkään.

Viime yönä Maija taas kiehnäsi vieressä koko ajan ja vaati tissiä suuhun vähän väliä. Pikkuisen oli raskasta herätä aamulla töihin. Verensokerikin hipoi 15:ttä. Muutenkin verensokerit on ihan surkeita. Yöksi pitää laittaa ihan kamalat määrät Levemiriä, mutta mikään määrä ei tunnu riittävän ja toisaalta päivällä pärjään tosi pienellä annoksella.

Sitten alan epäillä, että mun kropassa on jotain häikkää. Mulla on koko ajan ihan hirveän kuuma ja iho on ihan nihkeä, ei tarvi paljon liikkua, kun vaatteet on jo hiestä ihan märät. Sitten kuukautisia ei edelleenkään näy. En viitsisi koko ajan tehdä raskaustestejäkään. Välillä käy mielessä, että onko mulla jotkut ennenaikaiset vaihdevuodet tai jotain. Tai ehkä tämä kaikki korjaantuisi sillä, että lopettaisin imettämisen, mutta ihan vielä en tahtoisi.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: lobo - Maaliskuu 21, 2016, 20:33:59 ip
Meillä on vauva nyt 5kk ja n. 70cm ja 7,5kg, sai neuvolassa kehuja ja rokotukset. Ja mulla on vauvakuume ( ::))mullahan on aina ollut ajatuksena, että jos lapsia tehdään niin ainakin kaksi. Jos tuo suolisto ei olisi tehnyt tenää ensimmäisen vauvan kanssa, niin varmaan olisi tosi suuri houkutus ruveta taivuttelemaan miestä (joka ei muuten kuulosta mitenkään negatiiviselta asian suhteen). Nyt vaan pelottaa että homma repeää käsiin kokonaan jos joutuisin vielä uuden raskauden ja synnytyksen läpikäymään.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: lobo - Maaliskuu 24, 2016, 19:58:02 ip
Jänniä nämä vauvan kehityskaudet, meidän yökyöpeli on muuttunu ihan iltauniseksi. Ennen alettiin yöunille suurinpiirtein yhdeltä yöllä ja nukuttiin jonnekkin kymmeneen asti, nyt aletaan parhaimpina iltoina unille jo kahdeksalta ja noustaan aamulla kuudelta kukkumaan. Muutos tapahtui oikeastaan viikon sisällä, nyt jo kolmatta viikkoa kun noudattaa tätä niin liekö kohtalaisen pysyvää. Yöllä herää kerran syömään noin 02-03 välillä.

Itse jotenkuten on päässyt vauvan rytmiin mukaan, vielä kun tuon miehen saisi potkaistua ylös seuraksi niin ei tarttisi kuutta tuntia yksin ihmetellä aamusta...
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Kaisa81 - Maaliskuu 29, 2016, 08:55:04 ap
Viikonloppuna siirryttiin kesäaikaan ja tuntuu kuin Maijankin sisäinen kello olisi siirtynyt kesäaikaan ihan samantien. Tosi outoa. Sunnuntaiaamuna heräsi tuttuun tapaan klo 8 ja illalla nukahti n. klo 22,  niin kuin normaalistikin. Olin itse varautunut siihen, että nukuttaminen on hankalampaa. Kun lapsi siirtyi kesäaikaan näin sujuvasti, niin itsellekin on ollut tosi helppo sopeutua tähän ja tänään työpäivänä pääsin sängystä ylös ihan normaalisti.

Mun raskaana oleva pikkusisko oli käymässä Turussa pääsiäisenä. Käytiin yhdessä rattaiden kanssa lenkillä ja oli ihan mukava jutella siskon kanssa, mutta kyllä hän kuitenkin aina onnistuu saamaan mulle kurjan olon. Taas tuli sanomista siitä, kuinka mun pitäisi tehdä enemmän töitä. Sen lisäksi, että teen vähän töitä tuli olo, että hoidan Maijaakin liian vähän. Tai siis mun äiti hoitaa sitä kuulemma ihan liikaa. Mun sisko sanoi, että meidän äiti on tosi väsynyt Maijan hoitamiseen ja että hänen pitäisi hoitaa Maijaa vähemmän. Mun äitihän hoitaa Maijaa kerran viikossa, ei ihan joka viikko, klo 10/11 - 16 ja sitten tarvittaessa, jos käydään elokuvissa tai jossain. No, kysyin kyllä sitten asiasta äidiltä ja hän sanoi, että ei pidä ollenkaan paikkansa. Maija tuo mun vanhemmille niin paljon iloa, että he hoitavat Maijaa tosi mielellään. Äiti oli sitä mieltä, että kyse oli vain sisarkateudesta. Mun siskoa varmasti harmittaa, kun heille syntyy vauva, ettei mun äidillä ole samalla tavalla mahdollisuutta hoitaa heidän vauvaa. Äiti kertoi, että mun sisko oli jo siitäkin harmissaan, että pääsiäisenä, kun oltiin Maijan kanssa käymässä, mun vanhemmat touhusi ja leikki paljon Maijan kanssa. Mun sisko oli siis siellä koko viikonlopun ja mä olin Maijan kanssa lauantaina muutaman tunnin!

Mun isko myös ihmetteli, miksi mä imetän näin isoa lasta. Maijahan on nyt vähän yli 1 v 3 kk. Mun siskon ystäväkin kuulemma imetti vain 2 kk ja miksi pitäisi imettää, jos vauva syö monipuolisesti muuta ruokaa. Mun sisko oli sitä mieltä, että puoli vuotta riittää ihan hyvin. Olisin kyllä jo ihan valmis lopettamaan, mutta en oikein tiedä, kuinka se käytännössä tapahtuu. Maija on myös rupenut puremaan tissiä, mikä on tosi kurjaa. Lauantaiaamuna heräsin aamulla ja nänni oli ihan järkyttävän kipeä ja lakanoissa verijälkiä. Maija oli purrut yöllä mun nänniin niin kovin, että siitä oli tullut verta. Ensi kesänä imetys varmaan loppuu. Nythän se tässä on koko ajan vähitellen vähentynyt mutta edelleen imetän monta kertaa päivässä.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: lobo - Maaliskuu 29, 2016, 13:39:27 ip
^Nehän ne onkin parhaita neuvomaan kasvatuksessa ja hoidossa joille on vasta ensimmäinen tulossa. Jotenkin sitä silloin raskausaikana tiesi ihan kaiken miten pitäisi ja aikoo asiat tehdä, kummasti palautui takaisin maanpinnalle kun sain käärön syliinsä. Puhumattakaan siitä, että sitten ei enää ihan yksinkertaisesti osannut kiinnittää huomiota muitten lastenhoitamisiin, kun pää oli täynnä vain sitä omaa vauvaa  :D

Onko teillä siskon kanssa ollut muutoin hyvät välit? Jospa tuo on vain jonkinlainen vaihe, kun siskosi peilailee omia epävarmuuksiaan tulevan vauvansa kanssa? Kuulostaa tosi kurjalta tuollainen arvostelu :(
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Kaisa81 - Maaliskuu 29, 2016, 14:32:13 ip
Mulla on mun pikkusiskon kanssa ollut aina tosi hyvät välit. Välillä tietenkin tulee jotain mutta tuskin ketkään sisarukset on aina sovussa.

Musta tuntuu, että mun siskoa vaan nyt harmittaa tosiaan se, että mun vanhemmilla on paljon aikaa olla Maijan kanssa ja toisaalta myös mulla on paljon aikaa olla Maijan kanssa, kun teen puolikasta työaikaa. Mun sisko sanoi, että kun hänellä ei ole taloudellisesti mahdollista olla kotona kuin äitiysloman ajan ja silloinkin tekee tiukkaa, kun tulot pienenee. Kun heillä on kuulemma miehen kanssa kummallakin omat rahat käytössä ja omat velat asunnosta. Mä olen itse sitä mieltä, että jos toinen on kotona hoitamassa yhteistä lasta ja toinen on erittäin hyväpalkkaisessa työssä, niin se työssäkäyvä osapuoli kustantaa menoja sitten pikkuisen enemmän, mutta heillä se ei kai sitten mene niin. Mun mielestä mun siskokin voisi ihan hyvin tehdä äitiysloman jälkeen lyhyempää työaikaa, saada Kelasta joustavaa hoitorahaa ja elää pikkuisen niukemmin mutta ei kai sitten ole mahdollista. Kumma kun me pärjätään mun miehen kanssa ihan hyvin, vaikka eletään tulojen perusteella köyhyysrajalla. Mutta vaikka taloudellisesti olisikin vähän köyhää, niin meidän arki on muuten erittäin antoisaa ja rikasta ja olen onnellinen, että voin tarjota Maijalle paljon kiireetöntä yhdessäoloa, mikä on mun mielestä tärkeämpää kuin raha.

Mun siskolla on suuret suunnitelmat elämästä vauvan kanssa. Mun sisko on tosi kova menemään ja tekemään, joten voi tulla yllätyksenä, kuinka paljon vauva vie aikaa ja elämä pyörii siinä vauvan ympärillä. Voihan sitä suunnitella, että vauvan päikkäreiden aikaan tekee sitä ja tätä, mutta entä jos käykin niin, että vauva nukkuu vain ulkona liikkuvissa vaunuissa niin kuin meidän Maija. Eikä välttämättä todellakaan nuku illasta aamuun katkeamattomia unia, vaan voi herätä miljoona kertaa. Mun äitikin sanoi, että mun siskolla on pikkuisen liian ruusuinen kuva vauva-arjesta. No, toivotaan, että heille tulee syntyy vähän itkevä, hyvin nukkuva ja syövä iloinen vauva.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: lobo - Maaliskuu 29, 2016, 15:20:14 ip
Kuulostaisi justiinsa siltä, että siskollasi on sekä harmitus että odotukset ja toiveet korkealla. Näin ollen hän sitten koittaa vahvistaa sitä omaa ajatustaan "oikeammaksi" yrittämällä tuputtaa sitä sullekin. Voihan olla että hän ei ole ollenkaan tyytyväinen tilanteeseen (joutuu lähtemään töihin aikaisin jne..), mutta se olotila helpottaa kun sitä vakuuttelee niin hyväksi, että muidenkin pitäisi elää niin. En tiiä, tälleen köökkitsykolookina vaan heittelen.

Itse en myöskään ole koskaan ymmärtänyt tuollaista rahanhallintaa perheessä. Siis tottakai meillä on miehen kanssa omat tulot ja omat tilit mutta menot on yhteisiä, se kellä on rahaa, maksaa. Eli tietty nyt tällä hetkellä mies kustantaa enemmän kun tuplatienestitkin saa.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Kaisa81 - Huhtikuu 04, 2016, 08:53:45 ap
Mies osti viime viikolla uuden pyörän ja hankittiin siihen sitten samalla lisävarusteena lastenistuin Maijaa varten. Ilme oli kyllä näkemisen arvoinen, kun Maija pääsi pyörän selkään. Pieni vaaleanpunainen kypärä päässä ja leveä hymy naamalla sitä sitten mentiin. Nyt mies pääsee kätevästi liikkumaan Maijan kanssa vähän pidemmätkin matkat, kun ei aina tarvi käyttää rattaita.

Meillä opetellaan jo kovasti itsenäistä syömistä. Jo aika pitkään Maija on syönyt niin, että käytössä on 2 lusikkaa, toinen mulle ja toinen Maijalle, mutta nyt usein Maija tahtoo syödä kokonaan itse. Aika hyvin ruoka pysyy lusikassa ja menee siitä suuhun, mutta kyllä se on myös aika sotkuista puuhaa. Ruokailun jälkeen ruokaa on pöydällä, lattialla ja vaatteilla, varsinkin kun Maija ilmoittaa ruokailun päättyneen heittämällä lusikan, leivän ja maitomukin lattialla ja rupeamalla leikkimään ruuan kanssa. Välillä meinaa mennä hermot, mutta kenelläpä ei menisi pienen lapsen kanssa.

Sunnuntaina mä lähden käymään Tampereella katsomassa Maijan kummitädille viikko sitten syntynyttä vauvaa. Maija jää kotiin. Aika jännä lähteä ilman lasta reissuun. Tosin tulen jo illalla takaisin kotiin, mutta silti.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: omelia - Huhtikuu 08, 2016, 01:21:50 ap
Ihana lukea muiden kuulumisia,en olr taas hetkeen tänne ehtinyt. :) kaisa81 , jos olisin sinä en siskon puheista kamalasti välittäisi. On todennäköisesti kateellinen ja "kostaa" sen varmasti jatkuvalla naljailulla tai näin se ainakin meidän perheessä menee. Sinä olet onnellinen ja tyytyväinen siihen miten asiat ovat ja se on tärkeintä! .

Meillä sujuu arki hyvin ja Eevi on tyytyväinen tyttö. Teker tällähetkellä hampaita joten on kyllä välillä kiukkunen kun mikäkin pieni demoni.  :D Eevi on 65,5cm pitkä ja painaa 7045g   Meillä on onneksi kanssa se tilanne että mun äiti hoitaa eeviä mielellään ja aina kun on tarvis. Nää mun silmät on nyt molemmat leikattu ja toistaiseksi uusia leikkauksia ei ole vielä tiedossa. Olisin ollut ihan  pulassa viime kuukausina ilman äitiäni joka asuu muutaman sadan metrin päässä. Meillä tyttö on kyllä ollut jo isovanhempien luona yötä ja hyvin kaikki on mennyt. Olen itsekkin aika menevä persoona ja näen mun kavereita usein joko tyttö on mukana tai iskän kanssa kotona ja joskus jos ollaan menossa yhdessä jommankumman vanhemmat  vahtii. Haluan että neiti kasvaa rohkeaksi lapseksi joka ei joka asiaa säikähdä ja tähän asti se on mennyt hyvin, koira tuntuu olrvan tytön paras kaveri ja vaikka toki äiti on se paras vaihtoehto niin on tottunut siihen että lohtua saa muualtakin ja se kelpaa varavaihtoehtona aivan yhtä hyvin. Toki neiti on mulle rakkain asia maan päällä mutta viimeinen vuosi raskauden ja silmien kanssa on ollut niin rankka että pitää joskus hengittää ja elää ihan muutama tunti vain itseään varten niin muistaa olevansa itskkin ihminen ;)
Kovasti eevi koittaisi liikkeelle lähteä mutta hermot tuppaa menemään ennen kuin maaliin asti päästään,kääntyy mahalta selälleen hyvin ja kohta selältä mahalleen. Varpaat on kova sana ja roikkuu niissä jatkuvasti.  :D
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: lobo - Huhtikuu 08, 2016, 08:46:31 ap
^Just mietin sua yks päivä, ja Larlaa kanssa. Ihana kuulla, että teillä menee hyvin :)
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Kaisa81 - Huhtikuu 08, 2016, 11:48:46 ap
Maija sai ajan hammaslääkärille tarkastukseen 16.5. Mua hirvittää. Jo pelkkä hampaiden pesu on tällä hetkellä ihan kamalaa itkua, huutoa ja tappelua, että mä en ymmärrä, kuinka siitä hammastarkastuksesta voi selvitä ilman, että lapsi huutaa naama punaiseina kyyneleet ja räkä valuen. Miten muut on siitä selvinnyt? En haluaisi hirveästi huudattaa lasta, mutta siinä kai ei ole muuta vaihtoehtoa. Jo valmiiksi tuntuu kurjalta.

Kiva lukea Omelian kuulumisia. :) Teillä kuulostaa menevän oikein hyvin ja tuntuu olevan aika sama juttu kuin meillä, että isovanhemmilta saa aina tarvittaessa hoitoapua, mikä on tosi tärkeää. Mekin oltiin just toissapäivänä elokuvissa miehen kanssa ja mun äiti hoiti sillä välin Maijaa.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Kaisa81 - Huhtikuu 20, 2016, 14:11:35 ip
Täällä on aika hiljaista. Lähinnä yksikseni saan näitä lapsiarjen kuulumisia kirjoitella. Mielellään kyllä lukisin, kuinka muilla sujuu.

Meillä menee ihan mukavasti. Maija on jo 1 v 4 kk ja tuntuu jo isolta tytöltä. Lähes koko mun vapaa-aika menee lapsen kanssa touhutessa ja nautin siitä tosi paljon. Päivittäin ollaan pitkiä aikoja puistossa, joskus kaksikin kertaa päivässä. Ulkoilun ansiosta Maija nukkuu hyvin, koska on iltaisin sitten jo ihan poikki. Maija myös osallistuu koko ajan enemmän ja enemmän kotitöihin. Kaikessa pitää saada auttaa ja lapsi on ikionnellinen, kun saa olla avuksi.

Istuimen ostaminen pyörän perään oli myös tosi hyvä juttu. Ollaan päästy porukalla pyörälenkeille ja mies pääsee Maijan kanssa hyvin kahdestaan liikkeelle, kun minä olen töissä.

Taloudellinen tilanne pikkuisen huolettaa. Meidän asumistuki pieneni yllättäen alle puoleen entisestä. Arvasin, että se tulee pienenemään, kun nyt kaikessa yritetään säästää, mutta ihan noin isoa pienennystä en osannut odottaa. Haaveilen muuttamisesta rivitaloon, mutta nyt näyttää siltä, että hyvä jos on varaa asua tässä nykyisessä kerrostaloasunnossa.

Ensi viikolla pitäisi mennä myös labraan maksa-arvokontrolliin. Saa nähdä, onko maksa-arvot jo normalisoituneet. Kätilö sanoi mulle, että maksa-arvot laskee normaaleiksi itsestään synnytyksen jälkeen mutta mulla on vieläkin koholla.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: TheBun - Huhtikuu 27, 2016, 04:53:19 ap
Heips.

Sitä voisi itse taas tännekinpäin kirjoitella. :)

Poitsu on siis 4v. ja toista tässä odotellaan (LA 16.8.).
Poitsu siis hyvin kasvanut, vauhtia piisaa enempi kuin laki sallii. Avulias herrasmies kuitenkin osaa olla.  ;D 4v. neuvolassa käytiin ja siellä pääpiirteittäin kaikki hyvin. Toinen osaa reippaasti käydä lääkärissä ja jäi mietintämyssy pojalle päähän kun tänä vuonna hälle laitettiin influenssarokote (eli kaksi kertaa sitä pistettiin) ja lisäksi sitten tuo 4v. rokotus, en nyt tähän hätään muista mikä.  ::) Niin siis toinen jo sanoi, kun käytiin neuvolalääkärillä ettei pistetä enää.  ::)
Poitsu on kestänyt hyvin terveenä, eikä pääpiirteittäin pahemmin taudit vaivaa. Flunssaa ollut pariin otteeseen ja mahatauti mikä oli, niin meni ohi ripuloimalla muutaman kerran. (itse kävinkin tipassa mahataudin yhteydessä).
Otin toiselle tuon influenssarokotteen, kun on ollut päiväkerhoissa yms. niin ei sit ihan tuhottoman kipeeksi tulisi.

Mitäpä tässä muuta näin äkkiseltään... Muutto käynnissä parhaillaan. Saikulla olen käden takia (rannekanavassa pinne) ja saikku kestää äitiysloman alkuun asti, kun eivät lähde nyt raskausaikana leikkaamaan (kerran jo leikattu lokakuussa ja uusi leikkaus siis joskus tän vuoden loppupuolella tai ensi vuoden alkupuolella).

Kyllähän tuo itsellään kanssa taloudelliset asiat mietityttää, kun ollut pitkään saikulla ja veroprosentti onkin nykysin noista kelan rahoista 25%. Asumistukihakemus vetämässä uudestaan, kunhan saavat päätöksen tehtyä tuosta viimesimmästä saikusta. Kun olivat jättänyt huomiotta ilmoituksen et saikku tulee joka tapauksessa jatkumaan ja tekivät ensin hylätyn päätöksen (olivat siihenkin päin peetä laskenu miun kk palkan kun palkka on eri joka kuukaus). Ja isäntä on siis työkyvyttömyyseläkkeellä.

Mut tää taitaa kohta lähtee kokeilemaan josko unta saisi.. Tuolla raskausajan kuulumisissa jo kävin valittamassa, kun kissan opetus takaisin sisäkissaksi ei oikein onnistukaan niin hyvin kuin ennen ja olen aika herkkäuninen tällä hetkellä ja stressiäkin kun on.  ::)
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Kaisa81 - Toukokuu 13, 2016, 13:55:07 ip
Mun lapsiarki ja onnellinen perhe-elämä muuttui yksinhuoltajan arjeksi. :'( Mies ei enää tahtonut jatkaa elämää mun kanssa. Vielä viikko sitten olin erittäin onnellinen nainen ja suunnittelin tulevaa lomaa, joka alkaa nyt, kunhan töistä lähden. Ajattelin, että tehdään kaikkea kivaa yhdessä, käydään Maijan kanssa leikkipuistossa ja vietetään leppoisaa lomaa, mutta nyt saankin järjestellä asioita uuteen uskoon. Mutta onneksi mulla on Maija. Ja tosiaan täytyy kaikesta huolimatta käydä Maijan kanssa puistossa ja touhuta kaikkea kivaa, muuten varmaan vaan vaipuisin masennukseen. Onhan meillä ollut parisuhteessa vaikeuksia ja mutkia, mutta luulin, että parempaan oltiin menossa. Vielä viikko sitten mietittiin, että lähdetään yhdessä reissuun ja tänään mies onkin jo allekirjoittanut uuden asunnon vuokrasopimuksen. Viikon päästä on mun siskon häät. Piti mennä sinne kolmestaan perheenä. Menenkin yhdessä Maijan kanssa ja tuntuu tosi pahalta, koska pitkään haaveilin itsekin häistä ja ehkä toisen lapsenkin hankkimisesta. Nyt ne kaikki saa unohtaa. Tosi rankkaa senkin takia, että mulla ei ole ystäviä. Mies oli mulle puoliso ja paras ja ainoa ystävä. Tuntuu, että olen aivan yksin. Kieltämättä tulee myös sellainen olo, että yksin myös jään, koska en keski-ikää lähestyvänä yksinhuoltajana varmaan ole se kaikkein halutuin kumppani. :'(

Mun piti kirjoittaa jotain ihan muuta. Piti kertoa, kuinka Maija on taas kasvanut ja kehittynyt ja mitä kaikkea kivaa on tehty ja tapahtunut, mutta nyt se menikin sitten näin.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: äskoo - Toukokuu 13, 2016, 15:17:27 ip
Voi Kaisa, kylläpäs elämä nyt koettelee!  :'(
Mutta onneksi tosiaan on ihana Maija! :)

Minä jäin 34-vuotiaana yksinhuoltajaksi, kun tyttären kunnoton isä ilmoitti muuttavansa pois ristiäispäivän iltana. Elämä tuntui musertavalla juuri sillä hetkellä ja uskoin olevani loppuelämäni yksin ja yksinäinen, mutta toisin kävi. ;)
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: RiMa - Toukokuu 13, 2016, 19:15:41 ip
Kaisa, mitähän sulle osaan sanoa. Onneksi sinulla on Maija, joka pakottaa pysymään arjessa. Toivottavasti löydät jonkun jolle voisit jutella. Tsemppiä ja voimia oikein paljon!

Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: milja2010 - Toukokuu 15, 2016, 08:29:01 ap
Voimia ja kaikkea hyvää sinulle ja Maijalle Kaisa! :-*
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Larla - Toukokuu 15, 2016, 21:39:45 ip
Olen pahoillani Kaisa81.

En halua olla tunkeilevaa, mutta kun en tiedä tiedätkö tälläisestä palvelusta niin laitan tähän. Voin nimittäin uskoa, että ystävän puute tekee tilanteesta vielä raskaamman. Onko teillä hyvä neuvolantäti? Ystävä on ihan eri asia, mutta neuvolan kautta oli ainakin Vantaalla aikoinaan mahdollista päästä psykologille. Minut ohjattiin kohtukuoleman jälkeen sellaiselle. Se saattoi olla joku perheneuvola tms. mutta kävin vaan yksin siellä (mies oli töissä ja meillä oli oikeasti laaja ja hyvä tukiverkko). Tuli vain mieleeni, että uusien ystävyyksien on ehkä helpompi syntyä jos saat raskaimmista asioista puhua ihan ulkopuolisen kanssa.

Meillä on ollut jos vaikka mitä säikäyttävää tuon ihanan tirriäisen kanssa. Keskiviikkona on toivottavasti viimeinen keskussairaalakäynti, jossa kaikki asiat olisivat lopulta itsestään korjaantuneet niin kuin aluksi lupailtiinkin.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Kaisa81 - Kesäkuu 02, 2016, 10:35:00 ap
Kiitos teille! Olette kyllä ihania! Varsinkin Äskoon kirjoitus oli tosi lohduttava.

Mies muutti nyt pois. Asutaan Maijan kanssa edelleen meidän entisessä yhteisessä kodissa. En jaksa nyt miettiä muuttoa ja toisaalta asunto on kaiken kannalta niin hyvällä paikalla ja muutenkin mukava, että ei siitä ihan heti tee mieli muuttaa pois. Vaikka tällä hetkellä ei se edes tunnu kodilta, kun mies ei ole siellä. Ihan liikaa tilaa kahdelle ja ihan liian hiljaista.

Mun loma oli kaikesta huolimatta mukava. Kelit oli hyvät ja Maijan kanssa tuli touhuttua kaikkea kivaa ja mieskin vielä pyöri siinä mukana lähes entiseen tapaan. Mutta nyt jo kyllä odotan juhannusta ja kesälomaa.

Maija on tällä hetkellä ihanassa mutta erittäin rasittavassa iässä. Käytännössä Maija on paikallaan ainoastaan nukkuessaan. Rattaissa ei jaksaisi istua ollenkaan ja syöttötuolissakin istuu just sen hetken, kun syö mutta ei sekuntiakaan pidempään. Kävelläkään Maija ei malttaisi, vaan koko ajan pitäisi juosta ja kiivetä jonnekin. En tajua mistä sitä energiaa riittää. Mä luulen, että Maija on perinyt menevän luonteensa isältään, jolla lapsuudessa oli jopa ADHD-diagnoosi. Kun katselen puistossa muita lapsia, niin ei ne niin kovia koheltamaan ole kuin Maija. Ainakin musta tuntuu siltä. Itse olen ollut erittäin ujo ja hiljainen lapsi, mutta Maija menisi tutustumaan ihan kaikkiin ihmisiin yhtään vierastamatta. En tiedä onko se välttämättä aina niin hyvä asia.

Mun sisko meni vajaa 2 viikkoa sitten naimisiin ja oltiin Maijan kanssa häissä. Häissä sujui oikein hyvin. Maija ei yhtään itkenyt, vaan viihtyi hyvin ja innokkaimpana tanssijana oli tanssilattian keskipiste. Seuraavana päivänä käytiin mun vanhempien kanssa Korkeasaaressa, syötiin ravintolassa ja vähän katseltiin kaupunkia. Ja todettiin, että Maija on nyt sellaisessa iässä, että kaupunkilomat ja ravintolat saa kyllä hetkeksi unohtaa.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Toukokuu1965 - Kesäkuu 02, 2016, 13:02:11 ip
Voi Kaisa! Nyt vasta tätä ketjua luen...

Elämä on joskus todella raakaa peliä mutta sinä jos kuka tulet pärjäämään ja onneksi sulla on ihana ja tomera Maija! ♡

Itse jäin yksinhuoltajaksi ekan raskauteni loppumetreillä. En vaan kestänyt silloisen puolisoni väkivaltaisuutta humalassa. Oikean ratkaisun tein vaikka silloin kaikki tuntuikin vaikealta ja ylivoimaiselta. Mun sisko ja vanhemmat olivat suurin tuki ja turva, etenkin mun isä.

Ja se uusi mieskin löytyi aika pian ja etsimättä. Niin se vaan menee, että se mies ottaa koko paketin jos on ottaakseen ja sä olet vielä kuitenkin niin nuori että asiat kyllä loksahtaa paikoilleen!

Ihan valtavasti voimia ja tsemppiä sulle ja Maijalle, ootte ihana parivaljakko! :)
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Kaisa81 - Kesäkuu 02, 2016, 13:51:21 ip
Mun mies ei ollut väkivaltainen tai muutenkaan kurja mua kohtaan ja Maijalle ihan paras isä ja mulle ihana puoliso. Meillä oli tosi mukavaa yhdessä. Mun mielestä kaikki oli hyvin. Tehtiin kaikkea mukavaa yhdessä, naurettiin paljon ja elettiin sitä tavallista arkea yhdessä. Hoidettiin parisuhdetta ottamalla myös kahdenkeskistä aikaa käymällä elokuvissa ja syömässä ja Maijan nukkuessa oli hyvin aikaa kaikenlaiseen intiimiin toimintaan. Mun mielestä meillä oli kaiken puolin hyvä parisuhde mutta ilmeisesti rakkaus mua kohtaan loppui. :'(  Ja toisaalta mies myös ilmoitti haluavansa onaa rauhaa. Vilkkaan 1.5-vuotiaan kanssa omaa rauhaa ei kyllä paljon saa.

Mulla on onneksi vanhemmat tässä ihan lähellä ja auttavat niin paljon kuin tarvin apua. Silti arki kahdestaan Maijan kanssa ahdistaa. Omaa aikaa mulla ei ole paljon ollut aiemminkaan, nyt vielä vähemmän. Pelkään myös, että taloudellisesti tulee tosi tiukkaa. Joudun varmaan laittamaan Maijan päiväkotiin.

Onneksi nyt on kesä. En tiedä, kuinka jaksaisin tämmöistä jos olisi vaikka pimeä tammikuu. Olen päättänyt kaikesta huolimatta, että vietetään Maijan kanssa ihana kesä.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Leppis - Kesäkuu 03, 2016, 22:51:47 ip
Voi Kaisa! En tiedä mitä sanoa. En ollut pitkään aikaan edes käynyt täällä lukemassa kuulumisia.
Jaksamista arkeen! Saisit varmasti neuvolasta keskusteluapua, jos tarvit.

Täällä menee ihan hyvin, kiireistä lapsiperheen arkea. Tiistaina käytiin keskussairaalassa kasvu- ja kehityskontrollissa toivottavasti viimeistä kertaa, eli jatkossa olisi vaan normaalit neuvolaseurannat. Tosin heinäkuussa on käytävä ylimääräisessä mittauksessa, kun pojalla on liian iso päänympärys. En ole kauhean huolissani, kun mun miehellä on iso pää ja mun äidin suvussa on isopäistä porukkaa. Mitat oli tiistaina 10,7 kg, 79,1 cm ja pää 50 cm.

Poika kasvaa ja kehittyy kovasti. Vielä ei kävele ilman tukea, mutta taaperokärryllä menee reippaasti eteenpäin ja tukea vasten pääsee menemään tosi pitkiä matkoja. Paikoillaan seisoo kyllä ilman tukea pitkiäkin aikoja, mutta vielä ei ole uskaltanut alkaa kävelemään. Ruoka maistuu hyvin ja kauhean innokkaasti hän haluaa syödä itse, tosin osumatarkkuus on aika heikko. Kovasti on asiaa, mutta selkeitä sanoja ei vielä tule, erilaisia äänteitä kyllä pilvin pimein. Ohhoh tulee kyllä ihan oikein, esim. jos jotain putoaa lattialle, mutta muita selkeitä sanoja ei velä ole.

Imetän vielä, mutta yöimetyksistä olisi päästävä eron, sillä meillä on yöt välillä tosi rikkonaisia ja mä olen ihan tosi väsyksissä. Päikkäritkin oli muutaman viikon ajan todella lyhyitä, mutta nyt on toivottavasti (koputan puuta) taas löytynyt vanha rytmi. Mies lähtee neljäksi yöksi reissuun ensi viikolla, niin sitten sen jälkeen tehdään niin, että mä jään ainakin pariksi yöksi alakertaan nukkumaan, ja mies hoitaa yön valvomiset ja toivottavasti säännöllinen yöheräily loppuu siihen. Tai ainakin vähenee olennaisesti.

Miehen autoharrastukset on ärsyttänyt välillä kovasti (onneksi reilun viikon päästä helpottaa kun reissu on ohi, tiedän sen vuosien kokemuksella), kun nukkuminen on ollut vähän heikkoa ja lisäksi teen silloin tällöin keikkatöitä ja yritän etsiä oikeita töitäkin ja hoitaa kotityöt ja tietysti lapsen. Yritän päästä ajoissa nukkumaan, mutta sitten en ole saanut tehtyä työhakemuksia ja musta tuntuu, etten saa ikinä mitään töitä, kun en vaan ehdi ja jaksa tehdä hakemuksia. Olen mä muutaman hakemuksen saanut laitettua ja yhdessä haastattelussakin kävin, mutta ei onnistanut. Haluaisin vaihtaa alaa, sillä en haluaisi tehdä enää rankkaa keittiötyötä, kun pitäisi jaksaa pitää huolta lapsestakin. Luulisin, että tällä koulutusmäärällä ja työkokemusmäärällä saisi edes jotain avustavia toimistotöitä. Palkka ei kuitenkaan voi olla kovin paljon huonompi kuin ne mihin olen tottunut.

Oltiin kuukausi sitten koko perhe vatsataudisssa, olipahan kokemus. Kun 1-vuotias oksentaa, niin eihän se edes ymmärrä mitä tapahtuu ja voi kiesus sitä pyykin määrää. Mua tauti koetteli pahiten, oksensin tosi paljon ja ripuloin monta päivää. kävin päivystysksessä nesteytyksessä ja voi että teki keittosuolaliuos hyvää! Ihmetelin vaan, että miksi mä en aiemmin ollut käynyt nesteytyksessä vatsataudin jälkeen. Pari vuotta sitten olin toipilaana tosi monta päivää, nyt olin lähes normaalikuntoinen nesteytyksestä seuraavana päivänä, vaikka en meinannut jaksaa kävellä autolta sairaalalle ja edellisellä kerralla en ollut edes niin huonossa kunnossa. Nyt vaan ajattelin, että pakko pitää itsestään huolta ja mennä nesteytykseen, kun ei muuten pärjää lapsen kanssa. Luulin että imetys olisi loppunut siihen, mutta kun kehon nesteet alkoi ola normaalit, niin maitoakin alkoi tulla ja lapsi piti kyllä huolen, että sitä myös sai. Piti olla d-kontrollikin just siloin kun olin kipeänä, mutta mukava lääkäri soitteli labratulokset kotiin ja kyseli kuulumiset. Hobis oli muistaakseni 7,8 mikä on mun mielestä ihan hyvä.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Kaisa81 - Kesäkuu 06, 2016, 10:32:07 ap
Tosi kiva lukea pitkästä aikaa Leppiksen kuulumisia! Sullakin on jo iso poika. Ja ihana lukea, että vielä imetät! Mä imetän vielä Maijaa ja välillä tuntuu, että ei niin isoa lasta enää pitäisi imettää mutta silti en saa lopetettuakaan.

Kyllä mä tarvittaessa saan keskusteluapua. Olen käynyt jo 3 vuotta psykoterapiassa. Nyt olisi tällä viikolla viimeinen käynti. Voisin kyllä käydä vielä yhden vuoden Kelan kustantamana tai omalla kustannuksella silloin tällöin, jos haluan. Sitä täytyy nyt miettiä, kun elämäntilanne on muuttunut huonompaan suuntaan. Vielä kuukausi sitten kaikki oli niin hyvin, etten katsonut terapian jatkamista tarpeelliseksi.

Elämä Maijan kanssa kaksistaan on mennyt yllättävän hyvin. Aamuisin en edes kaipaa ketään siihen sekoittamaan meidän aamutoimia. Olen jo pitkään hoitanut Maijan aamutoimet yksin, joten siinä ei ole tapahtunut muutosta. Mies on ollut yleensä erittäin aamu-uninen ja nukkunut pitkään ja herätessään aamuäreä, joten nyt ollaan saatu olla aamuisin ihan rauhassa. Ei ole tarvinnut olla hiljaa, että toinen saisi nukkua eikä ole tarvinnut kuunnella ärinää ja äksyilyä. Mutta iltaisin onkin sitten eri juttu. Yleensä olen laittanut Maijan yksin nukkumaan, kun mies on ollut kuntosalilla tai jossain menossa, mutta olen kuitenkin tiennyt, että kohta se tulee kotiin. Nyt laitan Maijan yksin nukkumaan ja kukaan ei ole tulossa kotiin. Kun Maija nukkuu, koti on ihan hiljainen ja silloin pahin yksinäisyys ja ikävä iskee. Onneksi saan kuitenkin mennä Maijan viereen nukkumaan. On ihana mennä nukkuvan lapsen viereen, saman peiton alle ja halailla ja haistella tuhisevaa lasta. Onneksi ei tarvi ihan yksin nukkua.

Maija on tällä hetkellä erittäin kiinni mussa. En käytännössä pääse edes vessaan yksin, joko otan lapsen mukaan tai sitten kuuntelen oven takaa kuuluvaa itkua. Tällä hetkellä olen ehdottomasti se kaikkein tärkein ihminen Maijalle. Ja se tunne, että on jollekin se maailman tärkein ihminen, on kyllä aivan ihana. Vaikka välillä se on myös erittäin rasittavaa.

Maijan kasvaessa moni asia on helpottunut mutta moni on myös vaikeutunut. Esimerkiksi kaupassa käyminen Maijan kanssa kahdestaan voi olla erittäin hankalaa. Olisi helppoa laittaa Maija kaupan autokärryyn ja tehdä ostokset Maijan istuessa tyytyväisenä ratin takana, mutta kun tulen kauppaan kävellen rattaiden kanssa, niin se ei onnistu. Jos Maija näkee autokärryt kaupassa eikä pääse niihin, niin tiedossa on hirveä raivari ja vaikka ei näkisikään autokärryjä, niin ei Maija suostu kaupassa kiltisti rattaissa istumaan, vaan riehuu ja rimpuilee ja tahtoo kävelemään eli siis juoksemaan pitkin käytäviä. Kyllä mulla on monta kertaa meinannut hermot mennä kaupassa, kun yrittää samaan aikaan tehdä ostoksia ja pitää lasta aisoissa. Yleensä ainakin puolet ostettavissa asioista unohtuu.

Enää muutama viikko kesälomaan. Tällä hetkellä töissä ei jaksaisi yhtään olla.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Eline - Kesäkuu 10, 2016, 13:47:30 ip
Pitkästä aikaa täällä. Meidän lapset on jo 4 ja 2. Olen ollut yli 4 vuotta putkeen kotona ja syyskuussa palaan töihin. Hirvittää mutta toisaalta oon ihan avoimin mielin jospa mieli virkistyisi kun pääsee enemmän aikuiseen seuraan. Saa nähdä vai tuleeko syksystä ihan hirveää kun töiden jälkeen väsyttää ja lapsiakin on hoidettava plus kotityöt....

Mutta Kaisalle halaus, onpas rankka tilanne.  :( Onneksi sulla on tukiverkot lähellä! Minäkin muuten edelleen imetän tätä 2-vuotiasta (niin kuin esikoistakin saman ikäisenä imetin) vaikka en pistäis pahitteeksi jos loppuisi jo pikkuhiljaa....väkisin en pysty vierottamaan.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Kaisa81 - Kesäkuu 16, 2016, 11:17:28 ap
Kiva, kun on muitakin, jotka imettää lasta pitkään. Itse olisin kyllä jo ihan valmis lopettamaan mutta kuinka se onnistuu, sitä en tiedä. Sen olen päättänyt, että ensi vuonna en enää imetä.

Maija on ollut sairaana. Nuhaa ja yskää on ollut jo viime viikon lopusta ja maanantaina päivällä nousi kuume, joka oli illalla korkeimmillaan 39.3. Pienillä lapsilla korkea kuume ei kai ole niin vakava kuin aikuisella, mutta kyllä se voimat vei. Tiistaina olo tuntui jo paremmalta ja kävin Maijan kanssa hetken puistossakin. Olin mun vanhempien luona käymässä ja illalla kotiin lähtiessä Maija oli pirteä ja lauleli tyytyväisenä rattaissa. Sitten ihan äkkiä lapsi muuttui ihan oudoksi, kamala tärinä ja outo ilme naamalla ja hirveä valitus eikä reagoinut yhtään puheeseen tai mihinkään. Pelästyin tosi paljon. Oikeasti pelkäsin, että Maija on saanut jonkin kohtauksen ja voi lähteä vaikka henki. Mun lääkäri-isä oli sitä mieltä, että täytyy lähteä päivystykseen ja saman tien hypättiinkin autoon ja ajettiin TYKS:iin. No, onneksi ei ollut kyse mistään kovin vakavasta, pelkkä kuumehorkka, lämpöä 40.6. Annettiin kunnon annos kuumetta alentavaa lääkettä, lääkäri tutki ja lähetti ohjeiden kanssa kotiin. Jo päivystyksessä lääkkeen jälkeen Maija virkistyi niin, että lähtiessä olisi mielellään jäänyt sinne vielä leikkimään. Eilen Maijalla ei enää ollut kuumetta, enää vähän väsynyt ja ruokahalu huono, mutta koko ajan iltaa kohden vointi koheni ja tänään aamulla pystyin lähtemään hyvällä mielellä töihin, kun Maija oli taas ihan oma itsensä.

Kelasta tuli tieto, että mun joustava hoitoraha lakkautetaan. Leppis taisi joskus harmitella sitä, ettei voi kotihoidon tuen lisäksi saada joustavaa hoitorahaa, koska tekee keikkatöitä eikä ole säännöllistä työtä. Kotihoidon tukea ja joustavaa hoitorahaa ei kuulemma voi saada samaan aikaan. Meillähän minä olen saanut joustavaa hoitorahaa, kun teen 50 %:n työaikaa ja Maijan isä sai kotihoidon tukea, kun hoiti Maijaa kotona mun ollessa töissä. Nyt eron myötä kotihoidon tuki siirtyi mulle. Edelleen Maijan isä hoitaa Maijaa mun ollessa töissä ja lisäksi mun äiti. Mutta Kelasta tuli tieto, että koska olen Maijan pääasiallinen hoitaja ja saan kotihoidon tukea en voi saada joustavaa hotorahaa.  Kyllähän se pikkuisen harmittaa, kun tulot on muutenkin pienet. Yksinhuoltajakorotuksen sentään saan lapsilisään 1.7. alkaen.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Annu-80 - Kesäkuu 19, 2016, 20:53:23 ip
Minäkin täällä pitkästä aikaa!
Meidän kolmivuotiaalla on hirveä vauhti päällä koko ajan! Höpötystä, hyppimistä, juoksemista, laulamista, tarinoita, tanssimista ym pikkulapsen menoa koko hereilläoloajan. Hauskahan tuota on seurata!

Eline: minun töihinpaluuni oli alkuun hankalaa, kun mietin töissä lasta ja kotiasioita ja kotona sitten tekemättä olevia työjuttuja. Kun sain oman pääni aisoihin, alkoivat hommat toimia paljon paremmin. Teen tehokkaammin töitä ja kotona voin keskittyä kotihommiin ja lapseen ym.

Mukavaa kesää kaikille!
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Kaisa81 - Heinäkuu 16, 2016, 00:15:12 ap
Kesälomaa 3 viikkoa takana ja vielä 2 edessä. Tosi nopeasti menee aika. Ihan mukavasti on loma mennyt erosta huolimatta, paljon on tullut naurettua ja välillä itkettyä.

Maija täyttää huomenna 1 v 7 kk. On kyllä erittäin vilkas ja menevä lapsi. Maijan isällä on ollut lapsena ADHD-diagnoosi ja välillä mietityttää onko se periytynyt Maijalle. Ihan koko ajan pitää olla liikkeessä, juosta paikasta toiseen, kiipeillä ja temppuilla. Mustelmia ja ruhjeita tulee paljon. Motorisesti Maija vaikuttaa mun mielestä tosi lahjakkaalta, mitä olen puistossa muita lapsia seurannut, mutta puheen kehitys onkin sitten hitaampaa. Jotkut Maijaa nuoremmat puhuu jo paljon mutta Maijalla on vasta muutama sana.

Haaveilen ulkomaanmatkasta Maijan kanssa mutta tuskin onnistuu vielä vähään aikaan. En usko, että Maija suostuisi istumaan lentokoneessa hetkeäkään paikallaan. Junalla ollaan nyt kesällä reissattu ja se on kyllä helppoa ja mukavaa, kun varaa paikan leikkipaikan vierestä. Leikkipaikassa matka menee tosi nopeasti eikä tarvi edes yrittää istua paikallaan.

Tällä hetkellä tuntuu, että mun elämä on lähinnä leikkipuistossa. Olen päivittäin monta tuntia Maijan kanssa puistossa ja täytyy myöntää, että en käy siellä pelkästään Maijan takia. Leikkipuistossa olen tutustunut moneen mukavaan äitiin ja isään. Vaikka lapsen kanssa on mukavaa, niin välillä tekee hyvää jutella aikuistenkin kanssa.

Kaikki Maijan päikkärit käytän hyväkseni ja teen pitkän vaunulenkin. Maija ei hereillä ollessa suostu istumaan kiltisti rattaissa, joten nukkuessa sitten lenkkeilen pitkiä lenkkejä päivittäin.

Ennen juhannusta Maijalla oli 1.5-vuotisneuvola ja tuoreet mitat oli 85.1 cm ja 11.7 kg.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: omelia - Heinäkuu 25, 2016, 06:45:30 ap
Meillä täällä kaikki on suurpiirteisen hyvin. :) Eevi on nykyään perus iloinen lapsi,touhottaa menemään niin että perässä ei pysy. Eevi on nyt muutaman päivän yli 9kk vanha ja oppi kuukausi takaperin nousemaan itse seisomaan tukea vasten,voin sanoa että se oli helpon elämän viimeinen päivä  ;D Eevin lempipuuhaa on syöminen meillä menee alas mikä tahansa ruoka oli kokkareita tai ei niin ei väliä kyllä meidän tyttö syö,en ole löytänyt vielä ruokaa mistä meillä ei tykätä,s silti pituus menee keskikäyrällä ja paino alakäyrällä...
Onko kellään kokemusta pitkään kestäneestä vauvan ripulista tai no löysästä ja vetisestä kakasta joka tulee 1-6x/vrk meillä menty siis alusta asti korvikkeella ja sopiva korvike löytyi,tutteli. Kaikista muusta tuli ummetusta ja maha kipuja, nyt kun vaihdettiin
 muutama kk sitten tutteli 2 niin maha jatkuvasti löysällä, voilo se tosiaan olla tuo korvike vaiko jokin muu ruoka-aine ??? Ennen tutteli 2 siirtymistä mikään ruoka ri aiheuttanut mitään masu oireita en ole edes antanut hapan maito tuotteita kun en viitsi tytön mahaa enempää kuormittaa...
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Kaisa81 - Elokuu 01, 2016, 14:00:49 ip
Kesäloma loppui. Oli kaikesta huolimatta erittäin mukava loma Maijan kanssa. Maija on päässyt uimaan, pieneen huvipuistoon, pomppulinnaan, eläintarhaan ja vaikka minne. On on ollut ihana katsella lapsen riemua, kun pääsee ensimmäistä kertaa elämässään esimerkiksi uimarannalle tai pomppulinnaan hyppimään. Suurin osa lomasta ollaan kyllä oltu ihan perinteisissä leikkipuistoissa ja Maija on pulikoinut pihalla puhallettavassa lastenaltaassa. Paljon ollaan syötyä mansikoita ja muita marjoja ja silloin tällöin jäätelöäkin.

Puhekin kehittyy kovaa vauhtia ja uusia sanoja tulee koko ajan. Ja vaikka Maija ei vielä itse paljon puhu, niin ymmärtää kyllä puhetta tosi hyvin. Jonkinlaista uhmaakin on jo havaittavissa. Jos asiat eivät mene lapsen mielen mukaan (ja nehän eivät todellakaan aina mene niin), niin seurauksena voi olla aikamoinen raivari, jolloin Maija makaa maassa, potkii ja huutaa naama punaisena. Eli nyt siis tiedän, millainen on se kuuluisa itkupotkuraivari.

Niin kovasti suunnittelin, että lopetan imettämisen kesäloman aikana. Loma on ohi ja imetän edelleen. Nyt viime viikkoina Maijasta on kaiken lisäksi tullut varsinainen maitotyttö, joka tahtoisi maitoa vähintään miljoona kertaa päivässä. Pikkuisen rasittavaa. En oikein tiedä, mitä tekisin tämän imettämisen kanssa.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Kaisa81 - Elokuu 05, 2016, 12:17:16 ip
Eka viikko töitä alkaa olla takana. Tai siis maanantaina, tiistaina ja perjantaina oli töitä, keskiviikko ja torstai oli vapaapäiviä. Multa aamuheräämiset sujuu jo ihan hyvin klo 6 mutta Maija ei malttaisi herätä. Olen käytännössä vaihtanut vaipan ja pukenut vaatteet Maijalle Maijan vielä nukkuessa ja kantanut puoliunessa olevan lapsen autoon, kun mun äiti on tullut hakemaan Maijan hoitoon klo 7.30. Toisaalta ihanaa, kun saa ihan rauhassa juoda aamukahvit, lukea sanomalehden ja tehdä aamutoimet lapsen nukkuessa, mutta toisaalta olisi kiva, jos Maija ehtisi kunnolla herätä ennen hoitoon lähtöä. Onneksi Maija lähtee hoitoon kaikesta huolimatta iloisella mielellä.

Eilinen oli aika rankka päivä. Maijalla oli ilmeisesti huono päivä. Jo heti aamusta Maija sai pari kunnon raivaria, toisen kun piti vaippa vaippaa ja toisen kun laitoin päivävaatteita päälle. Siihen huutoon ei auta yhtään mikään. Jos yritän ottaa syliin, niin Maija yrittää purra ja repiä. Toinen raivari tuli, kun Maija ei olisi halunnut laittaa vaatteita päälle. Itselläkin välillä meinaa hermot mennä. Kolmas olikin sitten ihan lähellä, kun Maija halusi laittaa pyjaman päälleen, kun oltiin ulos lähdössä. En jaksanut tapella ja ajattelin, että pääsen helpommalla niin, että vedän pyjaman bodyn ja farkkujen päälle. Onneksi ei oltu leikkipuistoon menossa. Olisi ehkä herättänyt vähän huomiota. Illemmalla puistossa Maija sai taas kaksi raivaria, toisen kun piti kesken leikkien vaihtaa kakkavaippa ja toisen, kun Maija olisi halunnut mennä keinumaan keinuun, joka oli jo varattu. Vieressä siis oli vapaa keinu, mutta Maija olisi tahtonut juuri siihen, jossa jo toinen lapsi oli keinumassa. Sitten vielä illalla juuri ennen nukkumaanmenoa suihkun jälkeen Maija hermostui, kun ei olisi tahtonut laittaa vaippaa ja pyjamaa. Kun lopulta sain Maijan nukkumaan, olin itsekin kyllä ihan poikki.

On oikeasti käynyt välillä mielessä, että onko tuollainen raivoaminen ihan normaalia. Kaikki lapset kiukuttelee joskus, mutta silti. Suurimman osan ajasta Maija on iloinen pieni päivänsäde, mutta jokin mun mielestä ihan mitätön asia voi aiheuttaa hetkessä ihan kamalan raivarin.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Larla - Elokuu 07, 2016, 22:11:27 ip
On se ihan normaalia. Teidän elämässä on ollut suuria muutoksia ja olet juuri palannut lomalta töihin. Varmaan sinullakin on ollut erilainen olo niin voit vain kuvitella miten erikoiselta Maijasta tuntuu. Minun mielestäni noissa vaihdoksissa esim työ/loma on vaikeinta juuri se, ettei se ole täysin yksinkertaista itsellekään joten energiaa ei ole välttämättä edes normaalia määrää ja lapset tarvitsevat ekstra ymmärtämistä.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Annu-80 - Elokuu 09, 2016, 13:41:56 ip
Larla saman havainnon olen tehnyt minäkin: lomalta takaisin arkeen paluu ei ole helppoa kellekään. Meillä juuri eilen illalla 3-vuotias kiukutteli ekan tarhapäivän jälkeen. Ja tänä aamuna tarhaan jääminen oli hieman vaikeaa, vaikkei itkuksi mennytkään.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Kaisa81 - Elokuu 15, 2016, 11:10:32 ap
Joo, varmasti kiukuttelu on normaalia mutta kyllä lähes päivittäin meinaa hermo mennä. Maija täyttää huomenna 1 v 8 kk. Voiko jo tuon ikäisellä olla uhmaikä? Ihan joka päivä saan tapella Maijan kanssa vaipanvaihdosta ja pukemisesta ja vaikka mistä pienistä asioista ja lapsi hermostuu mun mielestä ihan vähäpätöisistä asioista. Tällä hetkellä esimerkiksi Maija ei yhtään haluaisi, että mittaan verensokeria tai pistän insuliinia. Ennen Maijan tahtoi osallistua siihen mutta nyt se aiheuttaa vaan kiukkua. Ihan joka asiasta en jaksa Maijan kanssa tapella, joten nykyään iltaisin tapellaan vain vaipan laittamisesta mutta pyjaman jätän suosiolla laittamatta. Ilman pyjamaa lapsi voi kyllä halutessaan nukkua mutta ilman vaippaa ei. Mutta on se kyllä jännä, kuinka hetkessä mun pienestä päivänsäteestä tulee kiukutteleva känkkäränkkä ja sitten taas hetken (tai aika pitkänkin aikaa) kiukuteltuaan ja huudettuaan naama punaisena lapsi leikkii ja touhuaa taas iloisena niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Olin viime viikolla vatsataudissa ja kyllä olin taas äärettömän onnellinen siitä, että mun vanhemmat asuu lähellä ja mun äidin on mahdollista hoitaa Maijaa. Olin itse siinä kunnossa, että oikeastaan vain makasin, voimat oli täysin pois ja en olisi millään pystynyt tekemään Maijan kanssa yhtään mitään. Oltiin molemmat mun vanhempien luona ja oli ihanaa, kun tiesi, että Maija on hyvässä hoidossa ja itse sai vain levätä. Maija kyllä kävi siinä vieressä vähän ihmettelemässä, että miksi makaan enkä yhtään leiki, mutta onneksi mun vanhemmat sitten leikki Maijan kanssa ja kävi puistossa. Läheisyyttä Maija kyllä sai multa paljonkin, kun nukuttiin yhdessä vierekkäin päikkäreitä ja Maija kävi välillä ottamassa maitoannoksia (kun en ole vieläkään päässyt imetyksestä eroon!).

Eilen mulla oli jo parempi olo ja mentiin sitten kolmestaan Maijan ja Maijan isän kanssa tivoliin. Maijalla oli kivaa erilaisissa karuselleista ja musta oli ihana katsoa lapsen riemua. Hattarakin ostettiin mutta se olikin kai sitten Maijan makuun vähän liian makea. Ampiaiset tykkäsi kyllä kovasti.

Ylihuomenna Maijalla on DIPP-käynti. Viime viikon käynti peruuntui mun vatsataudin takia. Vähän jännittää, että mahtaako verikokeen otto edelleen sujua yhtä helposti.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Kaisa81 - Elokuu 19, 2016, 09:55:03 ap
Maijalla on kyllä ihan mahdoton uhmaikä menossa. Saan tapella lapsen kanssa päivittäin ihan mitättömistä asioista. Välillä tuntuu, etten jaksaisi. Vatsataudin jäljiltä olo on vielä erittäin väsynyt ja huonovointinen, niin tuntuu, ettei ole voimia tapella Maijan kanssa. Sitten on huono omatunto ja kurja mieli, jos tulee huudettua Maijalle.

Maija on myös ihan mahdoton kävelijä. Mun vanhempien luota kotiin on 3 km ja Maija voi helposti kävellä koko matkan. Mä en tajua, kuinka 1 v 8 kk ikäinen lapsi jaksaa kävellä tuollaisia matkoja. Tietenkin matkalla tutkitaan ja ihmetellään kaikki mahdollinen ja aikaa kuluu noin 1.5 tuntia. Ja vaikka Maija jaksaisikin tuon matkan kävellä, niin mä en aina jaksa kävellä sitä Maijan tahtiin ja usein kyllä päästänkin Maijan rattaista vasta puolessa välissä. Liikuntaa mun lapsi ainakin saa reilusti, mutta voiko tuommoisista pitkistä kävelymatkoista olla jotain haittaa noin pienelle kasvavalle lapselle?
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: TheBun - Elokuu 27, 2016, 20:36:50 ip
Tännekin voisi taas kirjoitella. :)

Tuossa 5.8. saatiin siis perheenlisäystä. Tyttövauva syntyi. Esikoinen ottanut vauvan hyvin vastaan. Ehkä enemmän meille vanhemmille kiukkuaa, mutta siskoa kohtaan tosi kiltti.

Tytöllä kaikki hyvin ja kasvaa vauhdilla. Torstaina käytiin neuvolassa ja painoa on tullut hyvin lisää. Esikoinen oli helppo vauva, mut tuntuu että tämä neitonen on vielä helpompi kuin isoveikkansa. :) ja tissille oppinut hyvin, mutta reuman takia on pullolla pääasiassa (omaa maitoa pumppaan), että on sitten varasuunnitelma jos reumakivut pahenee ja joutuu siirtämään tytön korvikkeelle. Tavoitteena olisi jos vaan onnistuu niin edes 6kk asti jos saisi omalla maidolla menemään. Pullolla myös piti kotiutuessa huolehtia että saa tarpeellisen määrän maitoa, ettei bilirubiiniarvot lähde nousuun.

Aleksilla alkoi kerho tällä viikolla ja on mielissään herra 4v. kun saa omia juttuja ja itekseen pääsee tutustamaan uusiin kavereihin. :) Ensi viikolla alkaisi myös päivähoito ja kovasti jo sitäkin odottaa. Kyllä tässä miettinyt, että mihin tämä aika oikein menee. Nyt Aleksi on jo noin iso poika. Huomaamattakaan kohta herra menee aloittaa koulun ja menee ripille jaja...  ::)
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: omelia - Syyskuu 06, 2016, 00:56:56 ap
Moikka, ja onnea TheBun vauvasta!
Meillä tyttö alkaa olemaan jo iso! Kävelee tukea vasten ja seisoo jo itse huh miten tämä aika rientää.Eevillä painoa vajaa 10kg ja pituutta muutaman millin vajaa 75cm ja ikää vähän reilut 10kk. Noin kuukausi sitten meillä muuttui tilanteet aika radikaalisti kun erosimme eevin isän kanssa ja nyt ollaan eevin kanssa totuteltu elämään elämää kahdestaan joka on sujunut hyvin ainakin tähän asti,isompaa syytä nyt kun että homma ei van toimi ja keskityttiin liikaa olemaan se äiti ja isä kun puolisot toisillemme,otamme nyt molemmat vähän omaa aikaa ja katsotaan uudelleen sen jälkeen josko voitaisiin vielä jatkaa perheenä :) Meillä on muuten niin temperamenttinen tyttö että itku pääsee on alkanut ymmärtää ei sanan merkityksen joten kun jotain kieltää raivo on kova :D  Diabetksen kanssa hirveä hoitouupumus ja mitään ei jaksaisi, silmätilanne kaiken tämän koettelemuksen jälkeen stabiili, maaliskuun jälkeen ei ole ollut mitään hoitoja sen suhteen...luojalle kiitos siitä :)
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Kaisa81 - Syyskuu 07, 2016, 09:42:54 ap
Onnittelut Thebunille pienestä tytöstä!

Kiva lukea Omeliankin kuulumisia pitkästä aikaa. Eevi onkin pitkä tyttö. Ja kohta saa viettää 1-vuotissyntymäpäivää. Kyllä se eka vuosi lapsen kanssa menee niin nopeasti. Ja toinenkin. Maijakin täyttää aika pian 2 vuotta. Tosi kurjaa, että teillekin tuli ero. Mekin ollaan eletty Maijan kanssa kahdestaan reilu 3 kk. Paljon ollaan kyllä Maijan isän kanssa tekemisissä, ihan päivittäin nähdään ja monta kertaa päivässä soitellaan ja myönnän, että salaa toivon, että vielä joskus palattaisiin yhteen. Pahoin pelkään, ettei niin kuitenkaan koskaan tapahdu.

Maija aloitti muskarin pari viikkoa sitten. Maijan leikkipuistokaverin äiti houkutteli meidätkin sinne ja päätin sitten kokeilla. Täytyy kuitenkin myöntää, että muskari ei ole ihan mun juttu. Toivottavasti sentään Maija tykkää. Kaikki siinä on vähän pielessä. Ryhmässä on vain 3 lasta ja muskarin pitäjä kyllä selkeästi ilmoittaa tyytymättömyytensä ryhmäkokoon ja yrittää kovasti meitä saada etsimään ryhmään lisää lapsia. Mutta mun mielestä ei ole meidän tehtävä etsiä muskariin asiakkaita. Sen lisäksi muskari alkaa klo 12, jolloin kahdella muulla lapsella olisi just päikkäriaika. Maija kyllä jaksaa siihen aikaan soittaa ja tanssia, mutta muut istuu puoliunessa. Tunnelma on aika vaisu. Ja sitten vielä muskari sijaitsee rakennuksen 2. kerroksessa. Hissiä ei ole ja rattaita ei saa jättää alas rappukäytävään. Erittäin hankalaa kantaa raskaat rattaat ylös ja katsoa samalla, että Maijakin pääsee kapuamaan portaat turvallisesti. Ja sitten ylhäällä rattaat jätetään pieneen eteiseen, joka menee jo kaksistakin rattaista ihan tukkoon. En ymmärrä kuinka sinne mahtuu vauvamuskarilaiset, jossa taisi olla 6 vauvaa ryhmässä. Hyvää on se, että muskari on sellaisena päivänä, että jos en itse töiden takia pääse Maijan kanssa paikalle, niin Maijan isä onneksi pääsee.

Tällä viikolla seuloin Maijan vauvanvaatteita mun siskolle vietäväksi. Mun siskolle syntyy muutaman viikon kuluttua poika ja vaikka otin joukosta pois kaikki mekot ja vaaleanpunaiset, kukalliset tai muuten selkeästi tyttövaatteet, niin siskolle meneviä vaatteita kertyi koko äitiyspakkauslaatikko ihan ääriään myöten täyteen. Sen lisäksi multa lähtee siskolle vuodevaatteita, iso kassillinen sideharsoja ja hoitopöydän alustoja, kassillinen leluja, sitteri, kantoreppu, pinnasänky, hoitopöytä ja vaunut. Pikkuisen eri tilanne kuin mulla, kun odotin Maijaa. Mä en saanut keneltäkään mitään, kun mun sisaruksilla ei ollut lapsia ja Maijan isän sisarusten lapset taas jo niin vanhoja, että kaikki vauvajutut oli aikoja sitten laitettu pois.

Pikkuisen on haikea olo. Tai aika paljonkin. Kun niitä Maijan pieniä vaatteita viime vuonna pakkailin pois, niin kyllä mulla oli ajatus, että ne vielä joskus tulisi ihan mulle itselle uudelleen käyttöön. Kyllä mä ajattelin silloin, että Maija vielä jonain päivänä saisi sisaruksen. Siitä oli silloin Maijan isänkin kanssa puhetta. Nimikin oli valmiina. Nyt tuntuu aika epätodennäköiseltä, että Maijasta tulisi joskus isosisko.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Kaisa81 - Lokakuu 04, 2016, 08:17:50 ap
Olen pikkuisen huolissaan Maijasta. Maijalla on varmaan jotain vatsavaivaa. Kakkavaippoja saa vaihtaa sellaiset 5 - 6 päivässä, vatsa on löysällä ja ihan kaameat ilmavaivat. Tämmöistä on nyt ollut muutaman viikon, en tarkkaan muista kuinka pitkään. Vielä kuukausi sitten kakkavaippoja sai vaihtaa 1 - 2 päivässä ja muutenkin vatsa toimi normaalisti. Mun lääkäri-isä ei ole huolissaan, koska Maija on pirteän ja terveen oloinen mutta mun mielestä jotain häikkää kyllä on. Ruokavaliossa ei ole tapahtunut mitään muutoksia. Mietin, että milloinkahan olisi syytä soittaa neuvolaan? Mulla on keliakia mutta harvemmin kai se näin pienelle vielä tulee. Mun äiti epäili laktoosivaivaa, koska mun kaikilla kolmella sisaruksella ja äidillä on laktoosi-intoleranssi. vai pitäisikö vielä vaan seurailla kun mun isäkin on sitä mieltä, että mitään syytä huoleen ei ole?
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Larla - Lokakuu 05, 2016, 21:04:01 ip
Aika helppo on kokeilla laktoositonta ruokavaliota. Jonkun jutun luin, että taaperoikäisillä ei voi olla laktoosi-intoleranssia, mutta oli diagnoosi mikä hyvänsä niin meidän yhdellä lapsella tuli kaikki maitotuotteet suoraan läpi, myös hapanmaitotuotteet samalla jo kun vielä istui syöttötuolissa. Vaihdoin laktoosittomaan ja vaikutus oli aivan selvä. Hän oli silloin vain reilun 1v. Nyt kun nelivuotissynttärit on ovella, on tavallinen maito alkanut sopia pienissä määrin. Vieläkin rinnalla pidetään laktoositonta, kun hän juo mielellään maitoa ja kokonaan vaihtaessa oireet palasivat lievinä.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Kaisa81 - Marraskuu 08, 2016, 08:37:20 ap
Aika hiljaista täällä. Olisi kiva lukea muidenkin vauva- ja lapsiarjesta.

Mä imetän vielä Maijaa. Maija täyttää 16.12. jo 2 vuotta. Olenko ihan outo, kun imetän vielä noin isoa lasta? Olisin kyllä jo valmis lopettamaan, mutta Maija on toista mieltä. Varsinkin aamun imetyshetki ennen töihin lähtöä on kyllä meille molemmille tärkeä. Mutta välillä kyllä tuskastuttaa tämä imetys. En mä montaa kertaa päivässä imetä, lähinnä iltaisin ja aamuisin, mutta imetän silti ja olen kyllä saanut ihmetteleviä kommentteja. Ehkä pahimmalta tuntuu, kun mun psykoterapeutti jaksaa ihmetellä mun imettämistä. Sen jälkeen, kun Maija täytti vuoden, on psykoterapeutti kysellyt, milloin meinaan lopettaa imettämisen ja eikö jo neuvolassa kohta puututa tähän mun imettämiseen. Kun ei siinä maidossakaan kuulemma ole enää mitään ravintoarvoa tai muutakaan. Ja Maijallekin hän on sanonut, että etkö sinä ole jo niin iso tyttö, että et tarvi enää maitoa.

Mun velikään ei kestä sitä, että imetän. En mä tissit paljaana missään liiku, vaan yritän aika huomaamattomasti imettää, mutta saatan kyllä istua olohuoneessa tai keittiössä mun vanhempien luona imettämässä. Mun veli on sitten sitä mieltä, että kun mä kerran saan imettää siinä, niin hän voi sitten vuorostaan tulla kakalle siihen viereen. Eli siis mun pitäisi ilmeisesti imettää vessassa piilossa.

Onko parivuotiaan imettäminen oikeasti noin kamalaa?
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Eline - Marraskuu 10, 2016, 16:11:20 ip
Kaisa - ihmiset on just niin vieraantuneita luonnosta että vieraan lajin maidon lipitystä pidetään normaalina mutta oman lajin maidon juonnissa olis jotain outoa!  >:( Ärh, harmittaa sun puolesta! Ihmisen luonnollinen vieroittumisikä on oikeasti 2-7 vuotta! Eli ei todellakaan mitään outoa imettää 2-vuotiasta! Itsekin olen valitettavasti aivopesty kun kukaan ei ymmärrä tätä 2,5-vuotiaan imetystä (paitsi mies ja jotkut ystäväni) niin koitan lopetella tässä näin kun se näkyy lapselle sopivan. Nyt ollaan menty 3 päivää ilman mutta jos tulee ihan kamalia ongelmia en varmaan pysty pakosti vierottaa. Vaikka olen raskaana (ainakin toistaiseksi).

Tsemppiä Kaisa ja ole välittämättä! Helpommin sanottu kuin tehty tiedän.

Ai niin ja vielä tuohon ettei maidossa muka ole 1vuoden jälkeen ravintoarvoa. Oikeasti äidinmaito on taaperon superfoodia, se on rasvaisempaa kuin vastasyntyneelle tuleva äidinmaito! Jos oot Facebookissa niin katso Laktivistiäidin sivuilta tietopaketteja äidinmaidosta.  :)
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Kaisa81 - Marraskuu 14, 2016, 09:32:01 ap
Kiitos Eline! Olen kyllä jo aika valmis lopettamaan imettämisen, vaikka toisaalta imetyshetki aamuisin ennen kuin Maija lähtee hoitoon ja minä töihin on erittäin tärkeä meille molemmille. Ja iltamaito myös. Nuo imetyksen päivän aikana koen vähän rasittavina.

Tuntuu, että tällä hetkellä on elämä lapsen kanssa on raskaampaa kuin koskaan aiemmin. Maija on ollut erittäin helppohoitoinen ja tyytyväinen lapsi ja vauvavuosi meni tosi mukavasti, kun Maija nukkui kokonaisia öitä syntymästään lähtien, söi hyvin ja oli lähes aina hyvällä tuulella. Edelleenkin Maija nukkuu ja syö hyvin ja on erittäin ihana ja iloinen lapsi, mutta uhmaikä on ihan mahdoton. Joka päivä saa tapella Maijan kanssa vaatteiden pukemisesta, vaatteiden riisumisesta, vaipan vaihtamisesta, rattaissa istumisesta ym. Olen tosi väsynyt siihen jatkuvaan tappeluun ja yritän järjestää elämän niin, että pärjättäisiin mahdollisimman vähillä vaatteiden vaihdoilla ym. Koko ajan on huono omatunto siitä, että en ole riittävän hyvä äiti ja tyyni ja rauhallinen, kun lapsi kiukkuaa. Pinna on tosi kireällä koko ajan. Ja välillä tuntuu, että lapsi tahtoo maitoa joka välissä ja sekin kiristää hermoja. Eilen olin jo siinä mielentilassa, että tuntui, että lähden seuraavan kerran lapsen kanssa ulos kesällä, kun ei tarvi tapella vaatteiden kanssa niin paljon ja että imettäminen loppuu tähän paikkaan, että koskaan enää en imetä. Mutta eihän se sitten niin mennyt tietenkään. Isänpäivänä Maija oli isänsä kanssa isovanhemmilla ja sielläkin Maija sai mahdottoman raivarin. Onneksi sai. Jälkeenpäin Maijan isä totesi, että nyt hän ymmärtää mua. Aikaisemmin ei ole oikein ymmärtänyt, kun olen valittanut kuinka rankkaa on tapella Maijan kanssa joka päivä.

Lauantaina Maija oli elämänsä ensimmäisillä kaverisynttäreillä, kun Maijan leikkipuistokaveri täytti 2 vuotta. Oli kyllä tosi kivaa Maijalla ja mulla myös. Maijan myötä olen itsekin saanut ystäviä, joita mulla ei ole ollut vuosikausiin. Kyllä jo kovasti suunnittelen Maijakin 2-vuotisjuhlia. Viime vuonna synttäreillä oli vain isovanhemmat mutta nyt kutsutaan myös puistokavereita.

Uhmaiästä huolimatta olen sitä mieltä, että Maija on nyt aivan ihanassa iässä. Puhe kehittyy koko ajan ja lapsen kanssa voi jutella ja touhuta kaikenlaista. Mun sisko oli käymässä kuukauden ikäisen vauvansa kanssa viikonloppuna. Olihan vauva aivan älyttömän suloinen, mutta siltikään mulle ei tullut oloa, että mäkin haluan tuollaisen pienen käärön, vaan päinvastoin oli ihana ajatella, että onneksi Maija on jo iso tyttö (ainakin siihen pieneen vauvaan verrattuna). Vaikka kyllä mäkin ihan säännöllisesti poden vauvakuumetta ja haaveissa olisi saada joskus Maijalle pikkusisarus.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Kaisa81 - Marraskuu 30, 2016, 11:10:55 ap
Muidenkin lapsiarkikuulumisia vähän kaipailisin. Yksikseni saan tänne lähinnä kirjoitella. :-[

Maija täyttää kohta 2 vuotta. Ihan huikeaa. Ihan hetki sitten olin raskaana ja nyt mulla on jo iso tyttö. Vauvavuosi meni nopeasti mutta niin meni kyllä tämä toinenkin vuosi.

On ollut taas helpompi vaihe Maijan kanssa. Ehkä tuon uhmaiänkin kanssa on niin, että välillä sitä uhmaa on enemmän ja välillä vähemmän. Ja mua auttoi hirveästi, kun luin netistä MLL:n sivuilta uhmaiästä ja siitä kuinka tärkeä vaihe se on ja lisäksi ohjeita uhmaikäisen kanssa toimimiseen. Nyt pystyn olemaan tyynen rauhallinen mutta napakka, vaikka Maija kuinka kiukkuaisi esimerkiksi vaatteiden kanssa. Mutta silti odotan kesää ja sitä, että pääsisi taas eroon tästä vaaterumbasta.

Me käytiin viime viikolla Maijan kanssa ensimmäistä kertaa kylpylässä. Oli kyllä tosi kiva reissu. Maija oli koko ajan yhtä hymyä. Heti kun vaan on aikaa, niin mennään kyllä uudestaan. Mä en muuten ole mikään kylpyläihminen, en voisi kuvitellakaan, että lähtisin romanttiselle kylpylälomalle, mutta lapsen kanssa siellä on kiva touhuta. Maija ei yhtään pelkää vettä. Saattoi laskea liukumäestä pää edellä veteen, suoraan sukelluksiin mutta ei ollut moksiskaan vaan heti vaan uudestaan. Jos vielä päästäisiin saunaankin Maijan kanssa, niin olisi ihanaa. Nyt ei ehditty edes piipahtaa, kun altaassa meni niin pitkän aikaa.

Täytyy myös edelleen olla tosi kiitollinen siitä, että Maija nukkuu niin hyvin, on aina nukkunut. Kun illalla nukahtaa, niin nukkuu 10 - 12 tuntia yössä, jos ei ole aikaista herätystä ja ei heräile öisin kuin ihan poikkeustapauksissa. Maijalla on muutama viikko sitten 2 vuotta täyttänyt puistokaveri, jota myös edelleen imetetään niin kuin Maijaakin. Mutta tämä poika herää 5 kertaa yössä maidolle! Sen vielä ymmärrän, että pieni vauva haluaa maitoa monta kertaa yössä, mutta mun mielestä se on kyllä jo tosi rankkaa, jos sama jatkuu vielä 2-vuotiaanakin. Itse olen kyllä yrittänyt imettämistä vähentää. Jos Maija tahtoo maitoa, niin kyllä hän sitä useimmiten saa, mutta itse en rupea tarjoamaan. Tälläkin viikolla meni yksi päivä, että annoin maitoa aamulla ja seuraavan kerran vasta illalla. Kun on paljon kaikkea muuta kivaa, niin se maitokin unohtuu ja ihan hyvä niin.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Annu-80 - Marraskuu 30, 2016, 17:11:18 ip
Laitanpa pienet kuulumiset väliin minäkin. Meillä 3,5-vuotias neiti on vauhti ja höpötys päällä oikeastaan koko hereillä olo aikansa! Oppii todella nopeasti jatkuvasti uutta ja kyselee hirmuisesti. Meilläkin kylpylä on tosi mieluinen paikka, ollaan pari kertaa käyty. Ja uimahallissa sitten enemmän. Mutta kyllä kylpylän lämpimämpi vesi ja liukumäet ym vie voiton. Muuten kaikenlaiset prinsessa-jutut ovat mieleen ja väreistä ehdottomasti pinkki! Onneksi myös metsäretket, pulkkamäet, keinuminen ja kiipeilytelineet ja toki myös piirtäminen ja sadut ja lastenlaulut ovat mukavaa tekemistä. Palapelit ja muistipelit ovat myös mieleen. Padilläkin tuo pelaa ja piirtää jo monenlaista.

Tällä viikolla on pikkuista alkanut harmittaa aikainen tarhasta haku. Koska olen äitiyslomalla, on hän tarhassa vain neljä tuntia päivässä. Alkuun oli innoissaan kun hain ensimmäisenä hänet ryhmästä kotiin, mutta tällä viikolla ovat kesken jäävät leikit alkaneet harmittaa. Eipä hänellä montaa viikkoa tarhaa enää olekaan, koska jää vuoden alusta kokonaan kotiin. Onneksi meidän alueella on mm. avoin päiväkoti ja seurakunnan muskaria ym, mistä saa rakennettua jonkinlaista viikko-ohjelmaa. Muuten varmaan minulta loppuisi mielikuvitus kesken... :). Toivottavasti uusi tulokas nukkuu edes jotakuinkin siedettävästi, muuten voi arjesta tulla aika rankkaa. Mutta sen näkee sitten!
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Kaisa81 - Joulukuu 01, 2016, 12:08:32 ip
Kiva lukea Annun kuulumisia! 3.5-vuotias vaikuttaa kyllä jo niin paljon isommalta tytöltä kuin 2-vuotias. Missä iässä tyttöjä rupeaa kaikki prinsessajutut ja yleensäkin kaikki tyttömäinen kiinnostamaan? Maija tosiaan täyttää ihan just 2 vuotta ja ainakin vielä autot ja legot on parhaita. Maijan parhaat leikkipuistokaverit on poikia ja autoilla mennään hiekkalaatikolla kovaa vauhtia.

Olin ostanut Maijalle hienon ja kalliin muumijoulukalenterin. Pikkuisen oli ehkä turha ostos. Ei Maija ollut kiinnostunut siitä yhtään ja se luukusta tullut pieni kirja jäi ainakin vielä lukematta. Ensi vuonna joulukalenteri ehkä jo kiinnostaa.

Maijalla on tosiaan synttärit tulossa. 1-vuotissynttäreillä oli vielä pelkästään isovanhemmat mutta nyt on kutsuttu mukaan myös parhaat puistokaverit. Tarjoilut vähän vielä mietittää. Maijan isää tekee ihanan juustokakun viime vuoden tapaan ja Maijan mummi voileipäkakun, mutta vaikka nuo aikuisille hyvin maistuukin, niin ei ehkä kuitenkaan parivuotiaille. Jotain hyvää pitäisi heillekin keksiä, vaikka edellisten kaverisynttäreiden perusteella luulen, että ei sitä paljon kyllä malteta pöydässä istua ja syödä, kun kavereiden kanssa leikkiminen on niin paljon mukavampaa.

Imetys näkyy vähenevän ihan itsestään. Eilen annoin Maijalle maitoa aamulla ennen töihin lähtöä joskus klo 7 jälkeen ja kun tulin töistä, niin Maija kyllä kerran kysyi maitoa, mutta se unohtui saman tien, kun tuli jotain kiinnostavaa ja sitten lähdettiinkin leikkipuistoon ja ilta meni siellä, sitten oli iltapuuro ja lopulta kävi niin, että Maija saikin seuraavan kerran maitoa vasta illalla nukkumaan mennessä. Että ehkä tämä tästä vähitellen loppuu kokonaan.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Annu-80 - Joulukuu 07, 2016, 17:42:13 ip
Kaisa meillä taisi prinsessajutut alkaa kiinnostaa välillä 2,5-3 v. Pinkki alkoi olla suosikkiväri jo kaksivuotiaana, mutta hiusten harjaamisesta ja kruunuista ja koruista ja mekoista kiinnostuminen on mennyt koko ajan isompaan suuntaa 3-v synttäreiden jälkeen. Tällä hetkellä meillä on myös tärkeää saada itse valita vaatteet aamulla, mikä välillä aiheuttaa mielenkiintoisia yhdistelmiä, mutta väliäkös tuolla niin kauan kun vaatteet suunnilleen sopivat päivän leikkeihin. Ulkovaatteissa onneksi riittää kun saa valita pipon ja rukkaset parista vaihtoehdosta... :). Tarharyhmän vaihto ja isompien tyttöjen leikit siellä ovat vaikuttaneet kyllä näihin prinsessajuttuihin, eli seuralla on merkitystä. Ja meillä joulukalenteri on joka-aamuinen ilonaihe. 
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: TheBun - Joulukuu 15, 2016, 23:07:41 ip
Hei. Mie voisin tänne kuulumisia laitella pitkästä aikaa.

Esikoinen tulee 5v. tammikuussa. Poitsulla ollut todella paljon kaikkea uutta tässä syksyn mittaan niin joutunee 5v. neuvolassa ottaa puheeksi mahdollisuutta olisko ylivilkkautta vai noinko rajusti vaan vaikuttaa nää uudet asiat toiseen. Jonkinlaista uhmaikää kai käynnissä. Kaikki mikä ei mene oman mielen mukaan niin suuttumus on armoton. Korvia ei tunnu ollenkaan (asiasta mainitsen niin tulee vastaus on että onpas, tässä ja näyttää korvia...  ::) ), tiettyyn virtatilaan kun pääsee niin joutuu kädestä pitäen mennä näyttämään mitä tehdään kun muuten riehuminen vaan jatkuu eikä jo pyydetty asia etene ja itsesuojeluvaistoa ei tunnu olevan ollenkaan (eikä ikinä oikein ole ollutkaan kun lähti 9kk kävelemään) tässä muutama mainitakseni, mutta muuten ihana poikanen on: auttaa kun apua pyytää, käyttäytyy tosi nätisti siskoaan kohtaan, iltasatuhetki on kummallekin ihana hetki joka ilta yms.
Uudet jutut siis on ollut päivähoidon alkaminen syyskuulla, kerhon alku elokuulla, sisko syntyi elokuun alkupuolella ja muuttokin voinee vaikuttaa (muutettiin keväällä. Alku vuodesta tarkoitus jättää tuo kerho pois ja toinen saa pelkästään hoidossa olla ja ajatuksena olisi aloittaa ensi vuonna joku harrastus joka olisi miun ja poitsun yhteinen kahdenkeskinen juttu.

Kuopus täytti 4kk 5.päivä ja soseita jo menee monenlaisia ja velliä iltaisin. On niin helppo ja tyytyväinen tapaus hän. Kun massu on täynnä, on kuiva vaippa,eikä massua ei kipristele (välillä jos jää röyhtäys välistä niin saattaa ilmaa jäädä) ja saa tarpeeksi olla äidin sylissä niin elämä on mukavaa. Nukkuu hyvin (parhaimmillaan 9-10h yössä).

Itsellä oli käsileikkaus tuossa viime kuun lopulla. Onneksi on mies kotosalla apuna niin ei tule vahingossakaan tehtyä liikaa tuolla kädellä. Poitsua kiinnostaa kovasti äidin käden haava ja pitää se joka päivä tarkistaa miten haava jaksaa :D

Tuosta maltin menettämisestä. Kyllä täälläkin kun poitsu hermoja koettelee ja tunnen hirmusta syyllisyyttä jos huudan toiselle, mutta meillä on tapana kuitenkin asiat puhua ja käsilettään läpi viimeistään ennen nukkumaan menoa ja puolin ja toisin pyydetään anteeksi. Eli pääsee kaikki hyvillä mielen nukkumaan ettei jää mikään painamaan.
Itsellä nyt huomaa kun tytöllä ei ole hoitopaikkaa niin mikä oma elämä ja väsyttää ja ehkä masentaakin ja olen kiukkuisempi. Pääsisi edes vaikka 2h itsekseen johonkin itseään hemmottelemaan tai vaikka saisi miehen kanssa kahden keskistä aikaa... Tällä hetkellä on vaan olotila että mikä parisuhde ja harmittaa vietävästi ja tässä mielentilassa kun sitten toisen kaikki huonot puolet vaan tuntuu paistavan silmiin ei ne hyvät puolet mitä kanssa on kovasti.  :-[
Niin ja oman lisän tähän tuo huoli kädestä paraneeko se kunnolla kokonaan....  :(

Ja prinsessajutuista terveisin nimimerkillä pääasiassa poikatyttö  8) Tykkäsin kyllä hameita pitää ja edelleenkin tykkään, mutta pikkuautot oli pop koko lapsuusajan, pojat oli parhaimpia leikkikavereita koko lapsuuden, kaikki housut yms. oli polvesta rikki tai revennyt jostain muualta kun puissa kiipeilin yms. jaja..  ;D Eli voi tietysti jossain iässä tulla nuo prinsessa yms. muut jutut ja voi myös käydä niin että niitä ei tule ollenkaan.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Kaisa81 - Tammikuu 02, 2017, 10:32:02 ap
Joulu meni ja vuosi vaihtui ja kaikkea on taas ehtinyt tapahtua.

Just ennen joulua Maijalla oli 2-vuotisneuvola. Tuoreet mitat on 91 cm ja 12.9 kg eli pitkä ja hoikka tyttö. Muutenkin kaikki oli niin kuin pitääkin. Seuraava neuvola onkin sitten vasta vuoden päästä.

Ennen joulua Maijalle aloitettiin myös 3 viikon ab-kuuri borrelioosiin. Olin alkuun vähän järkyttynyt tuosta mutta ilmeisesti borrelioosi aiheuttaa lapselle harvoin mitään vakavaa, joten ei kai tässä ole syytä huoleen. Netistä kyllä luin, että ab-kuurin pituus olisi 2 viikkoa, joten en tiedä miksi meille määrättiin 3 viikkoa. Kuurin kanssa ei ole mitään ongelmia. Lääke maistuu karkilta, joten lapsi kyllä ottaa sen ihan mielellään ja ottaisi enemmänkin, jos saisi. Vielä noin 1.5 viikkoa jäljellä.

Joulu meni mukavasti. Aattona käytiin syömässä Maijan isän vanhempien luona ja illaksi ja yöksi mentiin sitten mun vanhempien luona. Aattoiltana käytiin Maijan kanssa kahdestaan jolulusaunassa, mikä oli ihanaa. Mun siskon parin kuukauden ikäinen vauva oli erittäin kiinnostava Maijan mielestä ja vauvaa oli mukava hoitaa, mutta Maija oli myös selvästi mustasukkainen ja kovasti tuntui harmittavan, kun mun äiti hoiti vauvaa eikä huomioinutkaan Maijaa samalla tavalla. Mutta Maija on tottunut olemaan se ainoa pieni ja mun vanhempien keskipiste, joten ihan ymmärrettävää, että aika paljon harmittaa, kun huomioista pitää kilpailla vauvan kanssa.

Uusi vuosi vietettiin Maijan isän vanhempien luona. Oli raketit, tinat ja tähtisädetikut ja Maija tykkäsi. Mulla oli mukavin uusivuosi moneen vuoteen.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: RiMa - Tammikuu 02, 2017, 19:01:08 ip
Ennen joulua Maijalle aloitettiin myös 3 viikon ab-kuuri borrelioosiin. Olin alkuun vähän järkyttynyt tuosta mutta ilmeisesti borrelioosi aiheuttaa lapselle harvoin mitään vakavaa, joten ei kai tässä ole syytä huoleen. Netistä kyllä luin, että ab-kuurin pituus olisi 2 viikkoa, joten en tiedä miksi meille määrättiin 3 viikkoa. Kuurin kanssa ei ole mitään ongelmia. Lääke maistuu karkilta, joten lapsi kyllä ottaa sen ihan mielellään ja ottaisi enemmänkin, jos saisi. Vielä noin 1.5 viikkoa jäljellä.

Meilläkin tytöllä on ollut borrelioosi, Oli muistaakseni 5v. kun borrelioosi löytyi. Kesällä ihan omassa kotipihassa puri punkki, joka aiheutti taudin. En enää tarkkaan muista, mutta ab-kuuri taisi olla reilut 2 viikkoa. Muistelen, että yksi purkki lääkettä ei ihan riittänyt ja hain apteekista toisen. Mitään ei ole tähän mennessä ilmennyt, mikä olisi aiheutunut borrelioosista. Muistaakseni lääkäri sanoi, että ajoissa hoidetuista borreliooseista ei yleensä tule mitään ihmeempiä jälkiseuraamuksia. Neiti täyttää helmikuussa 10v, että onhan tuosta taudista jo aikaa vierähtänyt.

Meillä on muuten aika hektistä arkea; jokainen arki-ilta on menoa. Lapsilla on kuljetusta vaativia harrastuksia. Onneksi tyttö pääsee yhteen ihan itse ja takaisin kotiin itse, helpottaa vähän ajelua. Päälle vielä omat opiskelut ja töissä pitäisi käydä.

Nuorempi on aikamoinen äitinpoika, en tiedä reagoiko tähän arjen kiireeseen roikkumalla minun lahkeessa. Nuori herra täyttää parin viikon päästä 5v, mitä on vaikea välillä uskoa! Milloin tulee vauvakieltä, milloin pitäisi olla vaipat...  :o Ehkä hämmentää myös se, että sukuun on syntynyt uusia serkkuja ja enää ei itse olekaan se kaikista pienin.

Oman d:n hoito on aika pahasti repsahtanut. Huomasin ennen joulua, että housunkaulua kiristää ja sitä myötä sokerit eivät tahdo pysyä aisoissa. Minua auttaa se, että kun olen tästä nykyisestä n. 2 kg hoikempi, sokerit pysyvät pääosin alle 10. Mutta kun painoa tulee vähänkään lisää, sokerit karkaavat ja tuntuu ettei insuliini oikein tehoa. Nyt siis korjausliikettä...

Hyvää alkanutta vuotta kaikille!
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Kaisa81 - Tammikuu 03, 2017, 08:46:26 ap
Meillä Maija sai 2 punkkia syyskuun loppupuolella, kun oltiin sienimetsässä. Ne oli sellaisia ihan pieniä mustia pisteitä enkä tajunnut, että ne on punkkeja ennen kuin useamman päivän päästä mustat pisteet olivat muuttuneet punkeiksi. Kyllä harmitti ihan hirveästi, että olin antanut punkkien olla niin pitkään ihossa kiinni ennen kuin ne irrotin. Toinen punkinpuremajälki katosi muutamassa päivässä mutta toiseen jäi punainen läiskä. En ajatellut sitä sen enempää, mutta sitten joskus loka-marraskuussa mun lääkäri-isä huolestui siitä puremajäljestä. Silloin punkkeihin erikoistunut infektiolääkäri oli kuitenkin sitä mieltä, että mitään syytä huoleen ei ole ja jälki on vain allerginen reaktio punkinpuremasta. Nyt sitten joulukuussa, tasan 3 kk sienireissusta, puremajäljen ympärille kehittyi laaja punoittava alue ja tällä kertaa samainen lääkäri olikin sitä mieltä, että kyse on borrelioosista ja hoito aloitettiin heti. En tiedä kuinka ajoissa tuo tuli nyt sitten hoidettua. Meillä menee 1 pullo lääkettä viikossa eli yhteensä 3 pulloa. Lääke säilyy vain 2 viikkoa eli tällä viikolla pitää hakea se viimeinen pullo apteekista, koska kaikkia ei voinut ottaa kerralla.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: RiMa - Tammikuu 03, 2017, 19:36:34 ip
Mun tytöllä ihottumarengas tuli tasan viikko sen jälkeen, kun punkki oli poistettu.  Muistaakseni renkaan keskellä oli edelleen punainen piste, jossa punkki oli ollut kiinni. Ja tämä punkki oli ehtinyt olla muutaman päivän ennenkuin huomattiin, oli hankalassa paikassa nivusessa kiinni. Meillä on kotipihassa punkkeja ja  tarkastuksia tehdään "lämpimänä aikana". Useita punkkeja olen itsestäni ja lapsista poistanut, mutta onneksi on vain tuo yksi borrelioosi ollut.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Leppis - Tammikuu 22, 2017, 21:48:02 ip
Hei pitkästä aikaa!

Aloitin elokuun alussa työt ja poika meni päiväkotiin. Arki on kiireistä ja aika vaan kuluu ihan käsittämätöntä vauhtia. Etsin kesällä osa-aikatöitä, mutta sain sitten kokopäivätyön. Totesin marraskuussa esimiehelle, että ehkä on vähän liian rankkaa, joten aloitin 80% työajan pari viikkoa sitten. Olen keskiviikot kotona pojan kanssa. Ihan kiva olla vaan kotona, pestä pyykkiä, käydä kaupassa, olla pulkkamäessä jne. Ja nukkua edes seitsemään asti! Työsopimus on voimassa kesäkuun loppuun saakka, se on perhevapaa sijaisuus. En yhtään tiedä jatkuuko sopimus enkä oikeasti tiedä haluanko edes jatkaa siellä. Tykkään työstäni ja työkavereistani, mutta pitkähkö ajomatka ja ehkä käsittämättömin ja ailahtelevin esimies ikinä (ja tällä pätkätyökokemuksella olen nähnyt vaikka millaisia tyyppejä, myös hyviä) ovat isoimmat syyt miksi olen alkanut miettiä uuden työn etsimistä.
Hoidossa poika viihtyy tosi hyvin. Meillä on sellainen rytmi, että mies vie hänet hoitoon kahdeksaksi ja mä haen joskus ennen neljää (mun työaika on 7-15). Flunssia ja korvatulehduksia on riittänyt, ja seuraava kun tulee, niin tulee kuulema putkituslähete. Neuvolakäynnistä on aikaa, joten pojan tarkoista mitoista ei ole mitään käsitystä. 2-v. neuvolaan ei ole enää pitkä aika, pitäis kai varata kohta aika. Hammaslääkäriin tuli kutsu, se on parin viikon päästä. Yksittäisiä sanoja on paljon, omaa taaperokieltä höpöttää myös kovasti. Ja toistaa innolla uusia sanoja, pitää vähän tarkkailla omaa kielenkäyttöään, ettei rupea rumia puhumaan ::) Alkavaa uhmaa on ilmassa, välillä on ihania päiviä jä välillä harmittaa ihan kaikki. Muumilusikka on tiskikoneessa niin ai kamala mikä kriisi. Ja mä niin odotan kesää, että ei tartte pukea kuin kengät ja hattu. Lukeminen on kivaa, legot ja nuppipalapelit myös. Kauheasti hän aina haluaa auttaa ja osallistua kotitöihin. Esim. puuro keitetään nykyään niin, että hän saa laittaa hiutaleet kylmään veteen ja sekoittaa seosta erittäin hyvin, ja sitten vasta laitetaan kattila hellalle. Oma rikkalapio ja harja löytyy myös!

Imetän edelleen. Olin ajatellut lopettaa syksyn aikana, mutta niin se syksy vaan meni ja imetän edelleen. Jos poika herää aamulla kun lähden töihin, niin sitten hän saa maitoa, mutta ei ollenkaan joka aamu. Ja vielä marraskuulla ensimmäinen asia iltapäivällä kotiin tullessa oli tissi. Nykyään tissi muistuu mieleen joskus iltaruoan jälkeen kun istutaan sohvalla lukemassa tai katsomassa telkkaria. Kipeänä ollessa poika haluaisi olla tissillä koko ajan, ja kun jouluviikolla oltiin molemmat kuumeessa, niin ei oikein ollut intoa imettää, mutta toinen kaivoi tissit esille peiton alta. Ja viikonloppuisin hän haluaa päiväunien jälkeen heräämismaidon. En ollut ajatellut imettää näin kauan, mutta se on vaan jotenkin niin luontevaa. Siskoni imetti myös pitkään, joten en ole ainut lähipiirissä pitkään imettänyt. Laktivisti-äiti ja imetyksen tuki ovat itselle tärkeitä tietolähteitä.

Kävin joulukuun alussa d-kontrollissa olin tosi yllättynyt kun hobis oli 7,8. Omahoito menee ihan vasemmalla kädellä ja kuvittelin hobiksen olevan yli kahdeksan. Ihan kiva kun ei ollut.
Lapsi, työt, omakotitalo ja kotityöt, parisuhde, harrastukset, syöminen ja nukkuminen. Siinä kai meikäläisen arki. Niin ja d pitäis hoitaa kanssa jossain välissä. Ja itseäänkin pitäis hemmotella. Ehkä iltapalaksi teetä ja suklaata?!
Mukavaa talven jatkoa kaikille!
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Kaisa81 - Tammikuu 24, 2017, 09:58:42 ap
Oli kiva lukea Leppiksen kuulumisia pitkästä aikaa! :) Kiva, että löytyi taas joku toinenkin, joka imettää taaperoa. Maija täytti joulukuussa 2 vuotta ja imetän edelleen. Jossain vaiheessa varmaan pitäisi lopettaa, mutta koska se ei tällä hetkellä haittaa mun muuta elämää ja ei ole mun mielestä mikään ongelma, niin olen vielä imettänyt muutaman kerran päivässä. Mutta kyllä viimeistään kesällä olisi tarkoitus lopettaa.

Hyvä, että sait vähän lyhemmän työajan, Leppis. Mä itse teen 50 % ja se on musta aivan ihana. Viikossa on 2 - 3 päivää töitä ja muuten saan sitten viettää päivät Maijan kanssa. Työpäivinä herätään klo 6 mutta vapaapäivinä Maijakin nukkuu mielellään klo 10 asti. Onneksi lapsi arvostaa pitkiä yöunia ja on aina nukkunut tosi hyvin. Elämä pyörii aika tavalla lapsen ympärillä ja hyvä niin. Käyn kuntosalilla pari kertaa viikossa mutta muuten vapaa-aika menee leikkipuistossa touhutessa. Ulkoillaan Maijan kanssa tosi paljon. Myös Maijan päikkäriaika on mulle omaa aikaa. Useimmiten Maija nukkuu rattaissa ja teen päikkäreiden aikaan pitkän reippaan lenkin rattaiden kanssa.

Käytiin myös ensimmäistä kertaa Hoplopissa viime viikolla. Kun aamupäivällä meni, niin oli tosi vähän lapsia ja hyvä siellä touhuta. Reilu 3 tuntia Maija siellä jaksoi touhuta, tai olisi ehkä jaksanut pidempäänkin, mutta piti ehtiä syömään ja päikkäreille. Ihan kiva paikka varsinkin huonolla säällä mutta muuten kyllä olen enemmän perinteisten leikkipuistojen kannalla.

Maijan puhe lisääntyy nyt huimaa vauhtia. Nyt tulee jo lyhyitä lauseita. On aika huikeeta, kun lapsen kanssa voi jutella. Uhmaikä on myös aika paha välillä. Myönnän, että välillä lahjon lasta saadakseni esim. vaatteet päälle ilman huutoa ja tappelua. Kun lupaa lapselle karkin, niin kaikki sujuu kyllä tosi hyvin, mutta muuten en oikein tykkää karkin antamisesta 2-vuotiaalle.

Tällä viikolla on tulossa taas yhdet syntymäpäivät, kun Maijan puistokaveri täyttää 3 vuotta. Mun isosisko oli ihan ihmeissään, että käykö 2-vuotiaatkin kaverisynttäreillä.

Oma diabeteksen hoito sujuu ihan hyvin. Mulla on nyt ollut Libre käytössä reilu 2 kk ja on se kyllä niin mahtava vehje. Parin viikon päästä on d-lääkärikäynti ja kyllä jännittää, kuinka paljon hobis on laskenut Libren myötä.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Kaisa81 - Tammikuu 27, 2017, 10:20:57 ap
Mulla on koko ajan pinna tosi kireällä, hermostun tai suorastaan raivostun jo ihan pienestäkin. Tuntuu, etten siedä hetkeäkään lapsen kiukuttelua tai temppuilua ja uhmaikäisellähän sellaista riittää enemmän tai vähemmän joka päivä. En tajua mikä muhun on mennyt. Mulla on ihana kiltti lapsi mutta räyhään sille ihan turhasta. On koko ajan tosi huono omatunto siitä, että pinna palaa niin helposti ja saatan huutaa lapselle. Pahinta on, että jos vain korotankin hieman ääntä, niin lapsi sanoo heti pienellä äänellään, että "äiti ei huutaa", lapsi lupaa olla kiltti ja tulee halaamaan. Mulla on tosi kivaa Maijan kanssa, ollaan paljon leikkipuistossa ja tehdään kivoja asioita. Maija nukkuu hyvin ja sen myötä nukun itsekin hyvin. Mulla on vain 50 %:n työsopimus, joten vapaa-aikaa on paljon. Siitä huolimatta tuntuu, että olen koko ajan väsynyt ja kiukkuinen ja sitten on huono omatunto ja itkettää. Joka päivä olen kiukkuinen ja joka päivän itkettää, kun tuntuu niin kurjalta, että taas raivosin lapselle. En tajua mitä tämä on. Joulusta asti on ollut tämmöistä.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Kaisa81 - Helmikuu 13, 2017, 12:01:19 ip
Arki sujuu ehkä nyt taas vähän paremmin. Olen kyllä edelleen tosi väsynyt, mutta olen yrittänyt hillitä itseni ja Maijallakin on ollut ehkä vähemmän uhmaa.

Imetys on aika loppusuoralla. Maijan parhaan puistokaverin imetys loppui muutama viikko sitten ja mullekin tuli tunne, että pitäisi nopeasti lopettaa. No, imetän edelleen mutta ainoastaan iltaisin. Aamuisin ja päivisin en enää imetä, vaikka lapsi välillä maitoa saattaakin pyytää mutta jos sanon, että en nyt pysty antamaan, niin tyytyy siihen. Maitoa juo kyllä muuten tosi paljon. Ihan harmittaa, etten aiemmin ole tarjonnut Maijalle riittävästi maitoa, kun sitä tykkää kovasti mukistakin juoda.

Tajusin myös, että tutti on jäänyt ihan itsestään pois. En edes muista milloin Maija on viimeksi syönyt tuttia. Mitenkään en ole siis tutista vieroittanut, vaan ilmeisesti on vaan kasvanut niin isoksi, ettei tuttia enää tarvi. Kotona tutteja vielä pyörii ja pyydän Maijaa niitä viemään roskiin ja sinne niitä vie ihan hyvällä mielin.

Arki on sitä samaa mitä ennenkin. Maija nukkuu ja syö hyvin, mikä on tosi hyvä ja arkea helpottava asia. Vapaapäivät menee Maijan kanssa puistossa ja työpäivän jälkeenkin lähdetään Maijan kanssa puistoon. Molempien isovanhempien luona Maija vierailee tiuhaan. Ainoa suuri suru ainakin mulle ja myös varmaan Maijalle on se, että Maijan paras puistokaveri muutti toiselle puolelle kaupunkia. Ei siis nähdä enää niin usein. Mulla ei ole varsinaisia ystäviä, joten parista Maijan puistokaverin äidistä on tullut kaveri myös mulle ja nyt tuntuu, että olen menettänyt ystävän.

Tein myös positiivisen raskaustestin torstaina. Olen aina halunnut sisaruksen Maijalle mutta silti tulos oli aika järkytys, vaikka nyt olenkin tosi onnellinen siitä, jos vielä toisenkin lapsen saan. En vaan koskaan ajatellut, että musta tulisi yksinhuoltajaa, varsinkaan kahden lapsen yksinhuoltajaa ja kieltämättä arki yksin kahden lapsen kanssa aika paljon mietityttää. Ollaanhan me tosi paljon Maijan isän kanssa tekemisissä, joka päivä siis ja jonkinlaisessa parisuhteessa kai vieläkin vaikka asutaankin erillään. En kai muuten raskaana olisikaan. Tällä hetkellä on aika sekavat fiilikset kaikesta ja olo väsynyt ja pahoinvoiva. Haluaisin jutella jonkun kanssa, mutta kun tosiaan ei ole ystäviä ja mun raskaus on mun äidille varmaan suurempi järkytys kuin se, jos kertoisin sairastavani syöpää. Että välillä itkettää ja ahdistaa ihan hirveästi. Ja toisaalta pelottaa, että ei tästä mitään vauvaa tulekaan, vaan koko raskaus menee kesken.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: milja2010 - Helmikuu 15, 2017, 16:30:50 ip
Tsemppiä ja haleja Kaisa ja onnittelut raskaudesta!  :-* Toivottavasti raskaus sujuu hyvin! Muistat vaan hakea apua, jos sitä tarvitset. Yksinhuoltajana ei aina ole helppoa, mutta hienoa jos saat apua isovanhemmilta!
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: vikapainos - Helmikuu 23, 2017, 16:21:53 ip
Pitkästä aikaa kirjoittelen täällä, vaikka kurkkimassa taustalla olenkin käynyt. Onnea raskausuutisista Kaisa81, pidän peukkuja että sulla kaikki sujuu hyvin!

Paljon on ehtinyt tapahtua reilun vuoden takaisesta tytön diabetekseen sairastumisesta, ja alun kuherruskuukausien jälkeen hänen tasapainonsa kanssa on tehty tosissaan töitä. Samanlainen herkkis-D tuntuu olevan kuin omani, pienetkin asiat vaikuttavat tosi paljon verensokereihin ja esim. 3 hiilarin ero voi ratkaista ollaanko hypoilla vai hypereillä... Päiväkodin hiilariarviot ovat usein vähän mitä sattuu, ja heittely sitten sen mukaista :(. Monipistoshoidolla on jotenkuten pärjätty, pumppu on vielä kokeilematta mutta siihen on jonkinlainen henkinen kynnys vielä. Tytöllä on myös noussut pintaan harmi ja  suru diabeteksesta, joten aika ei ehkä ole paras mahdollinen vaihtaa jatkuvasti mukana kulkevaan ja asiasta muistuttavaan laitteeseen. Libreäkin saadaan jatkuvasti perustella sillä, että hyvillä verensokereilla on parempi olo, jaksaa paremmin jne. jolloin niukin naukin sen hyväksyy.

Millainen tilanne milja2010 teillä on lapsen vasta-aineiden kanssa? Muistelen, että kirjoitit joskus sokerirasituksessakin olleen hieman kohonneita arvoja, oletteko seuranneet verensokereita kotona?

Oma D-hoito helpottui olennaisesti viime kesänä, kun sain Libren käyttööni! Sinänsä mitään kovin yllättävää se ei paljastanut, vaan lähinnä vahvisti omia epäilyksiä mm. hormonitoiminnan aiheuttamasta rajusta vaihtelusta ja hypoista, joita en aina tunne. Libre on auttanut ennakoimaan näitä tilanteita ja tasoittamaan verensokereiden hajontaa, joka on ollut minulla iso ongelma. Syksyn ja talven aikana olen tosin joutunut taistelemaan toimimattomien sensorien kanssa, kohdalle on osunut paljon maanantaikappaleita jotka ovat näyttäneet 3-4 mmol liian vähän, jolloin sensori lähinnä sotkee hoitoa.

Kaikesta lapsiin liittyvästä rankkuudesta huolimatta vauvakuume vaivaa... Itse asiassa kolmas meille olikin jo tulossa, mutta raskaus päättyi tammikuussa keskeytyneeseen keskenmenoon. Viikkoja piti olla 10+4, kun menin pahojen aavistusten vallassa yksityiselle ultraan, jossa todettiin 9+3 kuollut sikiö :'(. Lääkkeellisesti tyhjennettiin, ja kroppa on vieläkin vähän sekaisin tuosta. Kaiken lisäksi mies on nyt sitä mieltä, että yritys oli tässä, joten mieli on aika maassa :(. Ikää on kohta jo 39, joten aikaa ei ylimääräiselle jahkailulle enää oikein olisi.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: milja2010 - Helmikuu 23, 2017, 19:15:20 ip
Kahdessa viimeisessä sokerirasituksessa ollaan päästy läpi puhtain paperein. :) Vasta-aineita on edelleen kahta erilaista. Verensokereita mittailen, jos poika olon normaalia janoisempi tms., mutta huonoja vs-arvoja en ole kiinni saanut.

Pahoittelut Vikapainos keskenmenosta. :-*  :'(  Toivottavasti miehen mieli vielä muuttuu asian suhteen.

Itse olen sairaslomalla nyt. Minulta leikattiin ylimääräinen vatsanahka kunnallisella puolella pois. Viikko sitten leikattiin ja tuntuu, että toivun hyvin. Ihanaa, kun vihdoin operaatio takana,jota olen vuosikaudet harkinnut ja leikkauspelon takia eteenpäin siirtänyt.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Kaisa81 - Maaliskuu 02, 2017, 09:19:14 ap
On taas ollut yhtä hulinaa Maijan kanssa.

Viime viikolla oltiin taas kylpylässä mun vanhempien kanssa, kun mun isällä oli pari lomapäivää töistä. Oli tosi kivaa. Oli ihana katsella Maijan riemua, kun meni innoissaan vedessä. Kellukkeiden kanssa ui ihan itsekin ilman, että kukaan piti kiinni ja siitä vasta olikin innoissaan. Kylpylässä väsymys ja pahoinvointi ei paljon haitannut. Väsyneenä oli mukava lekotella lämpimässä lastenaltaassa.

Sitten viikonloppuna käytiin katsomassa Mimin ja Kukun näytös. Se oli jo kolmas, johon Maija on osallistunut ja tykkää kovasti Mimistä ja Kukusta. Ne on kivoja sen takia, että lasten ei tarvi istua paikallaan katsomassa esitystä, vaan saa mennä lavalle ja osallistua itsekin.

Viikonloppuna oli ihanat, lumiset talvikelit ja ulkoiltiin paljon, Maija teki lumiukon ja laski pulkkamäkeä. Tiistaina lumi oli poissa ja tilalla oli vettä ja loskaa ja mun äiti ehdotti, että menisin Maijan kanssa Hoplopiin. Maija tykkäsi kovasti mutta itselle se oli aika rankka reissu. Väsymys ja pahoinvointi oli aika voimakasta ja kesken kaiken iskevä massiivinen hypo oli kyllä ihan järkyttävä.

Väsymys, pahoinvointi ja uhmaikäinen ja erittäin energinen lapsi on aika rankka yhdistelmä tällä hetkellä. Pinna on kireällä ja sitä mukaan, kun pinna kiristyy, niin myös pahoinvointi voimistuu. Tuntuu, että pahoinvointi on nyt vielä pahempaa kuin viimeksi. Puistossa en jaksa hirveästi Maijan kanssa touhuta, vaan lähinnä istuskelen jossain hiekkalaatikon reunalla ja tuntuu, että oksennan minä hetkenä hyvänsä. Mutta silti ulkoillaan joka päivä, koska ulkoilma tekee kuitenkin meille molemmille. Iltaisin en pahemmin jaksa tv:tä katsella. Usein menen nukkumaan samoihin aikoihin Maijan kanssa. Maija on aikaistanut aamuherätystään, joten senkään takia en viitsi kauhean myöhään valvoa. Vielä jokin aika sitten nukuttiin aamuisin kymmeneen, nyt Maija rupeaa heräilemään kahdeksan aikoihin.

Ihanaa, kun päivä pitenee ja kevätkin tekee kovaa vauhtia tuloaan. Kai tämä olo tästä pikkuhiljaa helpottaa. Mulla on niin kova pelko, ettei ensi viikon ultrassa kohdusta löydykään elämää, etten hirveästi uskalla vielä mitään vauvajuttuja miettiä, vaikka kovasti tekisi mieli.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Kaisa81 - Maaliskuu 03, 2017, 15:23:41 ip
Me varattiin toukokuun alkuun lennot Saksaan. Ollaan siis lähdössä Maijan ja Maijan isän kanssa Maijan tädin luokse Saksaan. Edellisen kerran käytiin siellä kun Maija oli 9 kk ja reissu ja lentokoneessa matkustaminen meni tosi hyvin. Nyt vähän jännittää, että kuinka mä saan noin 2.5-vuotiaan pysymään kiltisti penkissä lennon ajan. Ei ole onneksi pitkä lento mutta silti. Muuten ei kyllä jännitä yhtään. Maijan täti odottaa kovasti Maijaa sinne ja saadaan varmasti paljon hoitoapua. Maijalle on siellä turvaistuin autoon, joten hyvin päästään liikkumaan autolla ja kun asutaan melkein keskustassa, niin parhaiten pääsee ihan kävellen.

Tosi mukava lähteä. Kun me erottiin Maijan isän kanssa, ajattelin, etten enää koskaan lähde Saksaan ja Maijan isän siskokin suri sitä, ettei Maija ehkä enää koskaan tule Saksaan. No, onneksi meillä on välit niin hyvässä kunnossa, että voidaan vielä yhdessä reissata. Ja jos tässä on vauva tulossa, niin sitten ei kyllä enää aikoihin päästä yhtään minnekään reissuun.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Kaisa81 - Maaliskuu 09, 2017, 12:08:56 ip
Imetys näyttäisi olevan tällä erää loppusuoralla. Ja kyllä on jo aikakin. Ilman mitään huutoa ja tappelua, ihan itsestään se vaan näyttää jäävän pois. Illalla iltapuuron jälkeen, kun mennään nukkumaan, Maija ei enää pyydäkään maitoa, vaan riittää, että tulen siihen viereen makaamaan ja olen lähellä. Tuntuu niin oudolta ja samaan aikaan ihanalta. Vaikka olen aina ollut kova imettämään ja tykännyt imettämisestä, niin kun Maija täytti 2 vuotta, alkoi tuntua, että nyt saisi jo riittää. Sitten raskauden myötä tissit tuli vielä niin kipeiksi, että imettäminen sattui tosi paljon ja imettämisestä tuli tosi tuskallista. Musta tuntuu, ettei multa ole aikoihin edes tullut enää maitoa. Nyt näyttää siltä, että mun ei edes tarvinnut vieroittaa Maijaa tissistä, vaan Maija lopetti silloin, kun hänestä itsestä hyvältä tuntui. Näin sen toivoisinkin menevän. Nyt jos kaikki menee niin kuin pitää, niin syksyllä onkin sitten jo uusi vauva tississä kiinni, joten kovin pitkää imetystaukoa ei nyt kyllä tule.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Kaisa81 - Maaliskuu 31, 2017, 11:25:46 ap
Yksikseni saan näköjään tästä lapsiarjesta kirjoitella. Tosi hiljaista täällä. :(

Meillä arki sujuu mukavasti. Uhmaikä on paha ja välillä arki on yhtä kiukkua ja huutoa puolin ja toisin mutta se kai kuuluu asiaan. Välillä kyllä en oikein tiedä, että mitä sitä pitäisi tehdä tai sanoa, ettei lapsi hermostuisi. Ihan hirveä raivari saattaa alkaa ihan käsittämättömästä asiasta. Välillä kiukku kestää pari minuuttia, välillä yli tunnin ja tuntuu, että mikään ei auta.

Ihanaa, kun päivät pitenee kovaa vauhtia. Nyt ehtii olla illallakin kunnolla puistossa valoisaan aikaan ja tuntuu, että itsekin jaksan paremmin. Käydään kyllä ihan ympäri vuoden puistossa, mutta nyt on taas alkanut hiekkalaatikkoleikit ja muut. Vielä kun saisi vaihtaa kevyempää päälle ja talvikenkien sijaan lenkkarit jalkaan, niin kiipeilytelineissä olisi ketterämpi kiipeillä.

Keskiviikkona käytiin Maijan isän syntymäpäivän kunniaksi kolmestaan pizzalla. En ole aikoihin uskaltanut ravintolaan Maijan kanssa, mutta nyt kaikki sujui niin hyvin, että ihan hyvin voidaan käydä jatkossa uudestaankin. Myös kauppareissut rupeaa sujumaan koko ajan paremmin ja paremmin. Mulla alkaa olla jo iso tyttö!

Aika paljon mietityttää arki sitten kahden lapsen kanssa. Maija on ollut aina erinomainen nukkuja ja pelkään, että toista sellaista en kyllä saa. Mietin, että kuinka sitten pystyn antamaan riittävästi huomiota myös Maijalle, jos olen kovin väsynyt ja vauva vie kaiken ajan. haaveissani tietysti vauva nukkuu pitkiä sikeitä unia vaunuissa sillä välin, kun mä touhuan Maijan kanssa leikkipuistossa, mutta kun ei se välttämättä mene niin. Toisaalta en malttaisi odottaa, että vauva syntyy ja Maijasta tulee isosisko.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: lobo - Huhtikuu 03, 2017, 16:15:23 ip
Ei kerkiä tännekään kirjoitella :( Meidän A on jo iso poika, 1,5v kohta, nyt on tosiaan iskeny sellanen isoksi kasvaminen päälle ettei äiti pysy perässä. Juoksee, kiipee, kälkättää koko ajan (muutamia oikeita sanojakin jo), ilmaisee itseään hyvin muutenkin, haluaa käydä potalla joskaan ei oo vielä hokannut mitä siinä istuessa olis tarkotus tehdä, syödä mössäämätöntä ruokaa ITSE. Tahtotila on kanssa aika voimakas välillä. Nyt siirryttiin myös vauvanvaatteista pois, käytiin kirpparikierros ja ostettiin uusia housuja ja paitoja. Parikymmentä vaatekappaletta 40 eurolla ja melkein kaikki ihan liki käyttämättömiä, parissa vielä laputkin kiinni... Eli keskiarvoisesti 2e/vaate, ei paha :) Mut ei oo vauva enää ei, eikä oikein taaperokaan, siirtyi vauvasta suoraan pikkupojaksi.

Ite hain opiskeleen, riippuen siitä sitten, miten sen kanssa käy, saanko paikan ja rahotuksen, katotaan mitä tehdään. Laps lähtee kesätauon jälkeen anyway päiväkotiin joko puolipäiväiseksi tai täyspäiväseksi hoitolaiseksi, riippuu siitä miten isällään on työt.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Kaisa81 - Toukokuu 11, 2017, 10:59:10 ap
Me oltiin viime viikko reissussa. Lennettiin Saksaan Maijan kummitädin luokse. Matka meni tosi hyvin. Lennot sujui mainiosti. Vappupäivänä piti tosin herätä jo heti kolmen jälkeen yöllä, mikä aiheutti ymmärrettävästi pientä kiukkua mutta ei mitään pahempaa. Lentokoneeseen meneminen oli jännää, mutta lennot niin aikaisin, että Maija lähinnä nukkui Turusta Riikaan ja Riiasta Hampuriin. Saksassa itsellä tuntui välillä iskevän reissuväsymys päälle mutta samaa ei kyllä huomannut lapsessa. Energiaa riitti välillä liikaakin ja rattaissa ei olisi malttanut istua ollenkaan. Mutta kivaa oli. Käyntiin eläintarhassa, tivolissa, kierreltiin kaupungilla, syötiin paljon jätskiä, nukuttiin pitkään. Paluupäivänä iski aika haikea fiilis. Teki kyllä jo mieli kotiin, mutta sitten iski tietoisuus myös siitä, että ei ole mitään tietoa, milloin päästään uudestaan ja sitten kun päästään, niin meitäkin onkin kolmen sijaan neljä ja taas ihan erilaista kuin nyt.

Kotiinpaluu on sujunut ihan mukavasti. Mitä nyt tuntuu, että Maija elää vielä Saksan ajassa eikä jaksaisi herätä aamulla ja taas iltaisin nukkumaanmeno venyy liian pitkäksi. Itsellä on ollut aika rankkaa. Matkasta toipuminen ei ole ollut helppoa. Hirveä väsymys ja pahoinvointi koko ajan ja pinna tosi kireällä. En jaksaisi yhtään mitään ja Maijan uhma- ja kiukkukohtaukset saa mut saman tien hirveeseen kiukkuun. Sitten tulee huudettua lapselle ja sen jälkeen itkettyä, kun on niin kurja mieli.

Mutta kyllä mä vaan hämmästelen sitä, kuinka iso tyttö mulla jo on. Koko ajan oppii uutta ja puhe kehittyy huimaa vauhtia. Viime vuoden lopulla Maija ei juurikaan puhunut ja nyt jo selittää hirveästi asioita.

Maijalle syntyy pikkuveli. Tuntuu jotenkin ihan hirveän haikealta, että kaikki Maijan ihanat tyttövaatteet, mekot ja muut jääkin sitten käyttämättä uudelleen. Mulla on kaapissa vain tyttövaatteita vauvalle, kun kaikki vähänkin pojalle sopivat annoin mun siskolle. Tässä myös mietin, että miten kertoisin Maijalle tulevasta vauvasta niin, että Maija sen myös ymmärtäisi. Tähän mennessä mun kasvava vatsakaan ei ole vielä aiheuttanut ihmettelyä.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Ban - Toukokuu 11, 2017, 13:25:46 ip
Kaisa suosittelen kirjaa "Sinusta tulee isosisko" taisi olla Gummeruksen, tekijöitä en muista.  Ostin esikoiselle vastaavan pari päivää sitten: "Sinusta tulee isoveli". On siis todella pienellekin lapselle sopiva, lyhyet tekstit ja paljon iloisia ja eläväisiä kuvia. Meillä oli ainakin todella pidetty, vaikka poika onkin aikamoinen vauhtiveikko :D
Silti uskon, ettei totuus täysin selviä pojalle ennen vauvan syntymää, hän on kuitenkin vasta 1,5v.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Kaisa81 - Toukokuu 12, 2017, 08:54:25 ap
Joo, tuota samaista kirjaa olen vähän jo katsellutkin sillä silmällä, että ostaisin Maijalle. En ole vaan vielä saanut sitä ostetuksi. Jos 1.5-vuotiaskin jo vähän ehkä ymmärtää, että vauva on tulossa, niin kyllä sitten todennäköisesti myös mun 2.5-vuotias.

Kamala uhmaikä. Milloin se loppuu? Joka päivä hirveitä raivareita ihan käsittämättömistä asioista. Ja jos jotain kieltää, niin ei varmasti tottele, vaan tekee just niin kuin on kielletty tekemästä. Varsinkin jos on jonnekin kova kiire, niin itsellä kyllä pinna palaa tosi helposti, kun lapsi rupeaa kiukkuamaan. Samaan aikaan niin valtavan rakas ja rasittava lapsi. Mutta mua lohduttaa tieto, että uhmaikä kuuluu asiaan ja olisi paljon huonompi juttu, jos ei olisi uhmaa ollenkaan.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Kaisa81 - Kesäkuu 15, 2017, 09:56:52 ap
Maija täyttää huomenna 2.5 vuotta. Miten tämä aika voi mennä näin nopeasti? Tuntuu, että justhan Maija vasta syntyi. Ja kohta syntyy jo pikkuvelikin Maijalle. Pikkuisen kauhulla odotan sitten sitä arkea vauvan kanssa. Maija on niin loistava nukkuja, että en oikein tiedä kuinka selviän, jos tämä tuleva vauva on huono nukkuja. Nyt ollaan vapaapäivinä nukuttu Maijan kanssa reilusti kymmeneen, jopa yhteentoista. Olen ajatellut, että nyt raskaana ollessa nukun hyvällä omallatunnolla niin pitkään ja paljon, kun vain on mahdollista. Mun sisko oli kyllä pikkusen järkyttynyt, että eikö mulla ole mitään rytmiä, kun työpäivinä herään klo 6 ja vapaalla vasta lähempänä puolta päivää. Lapsen kanssa kuulemma olisi hyvä herätä joka päivä samaan aikaan.

Väsymys ja pahoinvointi on välillä aika rankkaa, mutta olen onneksi jaksanut paljon touhuilla Maijan kanssa. Joka päivä vähintään muutama tunti leikkipuistossa tekee meille molemmille hyvää, vaikka en jaksakaan enää samalla tavalla touhuta mukana, vaan lähinnä tekisi mieli vaan istua siinä hiekkalaatikon reunalla.

Viikonloppuna lähdetään Maijan kanssa Helsinkiin. Maija on kovasti odottanut, että pääsee taas matkustamaan junalla ja katsomaan pientä vauvaserkkuaan. Jotenkin samalla juhlitaan myös tätä meidän tulevaa vauvaa.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Kaisa81 - Kesäkuu 16, 2017, 10:25:09 ap
Iski sitten kunnon flunssa just ennen reissua. Ei olla siis kuin viikonloppu mun siskon luona Helsingissä, mutta kyllä se silti pikkusen harmittaa, kun molemmilla nenä vuotaa ja olo on tosi väsynyt ja räkäinen. Ja Maija, joka nukkuu yleensä tosi hyvin, nukkuu levottomasti flunssaisena ja herää vähän väliä itkemään. Eli nyt olen sitten töissä entistäkin väsyneempi, kun yö on ollut aika katkonainen.

Eilen Maija ensimmäistä kertaa ihmetteli mun isoa mahaa, kun illalla vaihdoin pyjamaa päälle. On kuulemma iso ja hassu maha. Sitten kun kerroin, että siellä on vauva, että meillekin tulee sitten syksyllä kotiin pieni oma vauva, niin ensin Maija ei ollut uskoa ollenkaan, mutta sitten jo kuitenkin kertoi isälleen iloisena puhelimessa, että mun mahassa on vauva. En kyllä tiedä, että ymmärsikö oikeasti, mutta ainakin vähän yritin selittää. Ja nyt kun Maija sängyssä potkii mua mahaan, niin ymmärsi heti, ettei saa potkia, kun mahassa on vauva.

Kesälomaa jo odotan kovasti. Enää ei ole montaa työpäivää jäljellä. Ensi viikolla on 2 päivää ja juhannuksen jälkeen toiset 2 päivää ja sitten alkaa 4 viikon loma. Kaikenlaisia suunnitelmia on jo mielessä, mitä Maijan kanssa kesälomalla tehdään, mutta ennen kaikkea odotan sitä, että ei ole mitään aikatauluja ja saa mennä nukkumaan silloin kun nukuttaa ja herätä silloin kun hyvältä tuntuu.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: caroline - Heinäkuu 22, 2017, 23:14:04 ip
Pitkästä aikaa täällä... tämä osio tuntuu jotenkin enemmän omalta kun nuo muut joten kirjoitan nyt tänne. Meidän vauva täytti 4v ennen juhannusta. Ja nyt kirjoitan tätä viestiä Jorvin lastenosastolta  :'( Viime viikolla juominen ja pissalla käyminen lähtivät parissa päivässä aivan lapasesta. Perjantaina yksityiselle ja sieltä suoraan päivystykseen. Tässä sitä nyt sitten ollaan...

Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Toukokuu1965 - Heinäkuu 23, 2017, 13:35:30 ip
Voimia teille caroline! ♡

Nyt ei oikein sanoja löydy, mutta kyllä te pärjäätte kun alkujärkytys menee ohi! Lapsen sairaudet ottaisi aina mieluummin itselleen mutta koska niin ei voi tehdä, niin on pakko yhdessä selvitä.

Olin itse pikkuisen alle 4-vuotias sairastuessani ja niin vaan porskutan edelleen, ikää mittarissa jo yli 50. Onneksi hoitovälineet ovat kehittyneet ja tyttärelläsi on hyvät eväät elämään! ♡
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Eline - Heinäkuu 23, 2017, 19:47:03 ip
Tsemppiä caroline! Varmasti on järkytys alussa mutta toisaalta ainakin vanhemmat tietää hoidosta enemmän kun lähtökohta on kuin teillä!
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: milja2010 - Heinäkuu 24, 2017, 06:55:12 ap
 :'( Voimia Caroline koko perheelle ja pikkupotilaalle :-*. Mulle joku sanoi, kun omalla nuorimmalla tuli poikkeava tulos sokerirasituksesta,että helpompi mun on sitten hoitaa häntä jos hän sairastuu,kun terveen. Silloin suututti. Yksi diabeetikko perheessä vaatii jo tarpeeksi päänvaivaa, oman diabeteksen lisäksi lapsen diabeteksen hoito on varmasti ihan hirveän rankkaa... Tsemppiä siis ihan valtavasti!
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: caroline - Heinäkuu 24, 2017, 23:49:50 ip
Kiitos tsempistä, kyllä tää tästä lähtee rullaamaan ajan kanssa....

Olen muutamat kommentit saanut tyyliin " tämähän onkin sitten sulle ihan tuttu juttu". Pikkusen pistää vihaiseksi että sivuutetaan se, että tässä on kuitenkin mun lapsi sairastunut eikä se, että itse satun olemaan diabeetikko vähennä tätä tuskaa mitenkään  :-\ Lähtökohdat on kyllä paremmat, meillä on lähipiirissä muutama muukin diabeetikko joten tietoa ja taitoa on.

Mulla on onneks Libre käytössä, ei tän härdellin keskellä ehdi omia sokereitaan juuri kummastelemaan. Jotenkin ihan yhtä sekavaa kun aikoinaan NKL:lla lasten synnyttyä... sillon mietti milloin pitää lähteä pumppaamaan maitoa ja nyt koittaa miettiä koska viimeksi lapsi on syöny ja mitä mittari näytti. Jos lukeman just vielä muistaa niin sitten pitäis vielä muistaa kummasta se mitattiin, lapsesta vai itsestä.  :o
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Kaisa81 - Elokuu 01, 2017, 08:55:26 ap
Carolinelle paljon voimia! Ihan varmasti on rankkaa, kun lapsi sairastuu diabetekseen. On se kuitenkin ihan eri juttu kuin oma sairaus.

Mulla loppui kesäloma. Loma oli ihana mutta meni liian nopeasti. Lähinnä nukuttiin pitkään, itsekin nukuin helposti yli 10 tunnin yöunia, ja touhuttiin ulkona. Kelit oli mulle ihan riittävän lämpimät ja uimaankin päästiin.

Maijan uhmaikä on aika paha tällä hetkellä. Välillä meinaa mullakin itku tulla, kun ahdistaa kuinka sitten selviän Maijan ja vauvan kanssa, kun tuntuu välillä etten selviä edes pelkän Maijan kanssa. Energiaa myös riittää ihan mahdottomasti. En voi ymmärtää, kuinka lapsi jaksaa olla koko ajan liikkeessä.

Maija odottaa kovasti jo vauvaa, sitä että pääsee hoitamaan vauvaa ja leikkimään vauvan kanssa. Ja sitten odottaa sitä, että tulee taas maitoa ja hänkin saa sitä vähän maistaa.

Kesän suurin juttu on ehkä se, että Maija oppi käymään potalla. Maijalla on vaippa enää varmuuden vuoksi öisin, mutta sekin on useimmiten kuiva. Eli siis mulla ei olekaan syksyllä kahta vaippahousua hoidettavana.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Kaisa81 - Lokakuu 10, 2017, 23:34:40 ip
Minä elän jälleen vauva-arkea. Tuntuu ihanalta. Ja esikoinen pitää huolen siitä, että elämä ei pyöri vain vauvan ympärillä. Tähän mennessä arki kahden lapsen kanssa on ollut tosi helppoa ja mukavaa. Vauva on leppoisa pieni poika, joka alkuvaikeuksien jälkeen syö hyvin ja nukkuu tyytyväisenä vaunuissa, kun olen esikoisen kanssa puistossa tai muualla.

Esikoinen on nyt aika tavalla kiinni äidissä, paljon sylissä ja muutenkin hakee huomiota, kun joutuu nyt jakamaan äidin huomion vauvan kanssa. Välillä pinna on tosi kireällä esikoisen kiukuttelua ja temppujen takia. Toisaalta kuitenkin paljon suukottelee ja halailee vauvaa.

Olen tosi onnellinen näistä mun kahdesta ihanasta lapsesta.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Annu-80 - Lokakuu 23, 2017, 14:29:13 ip
Carolinelle voimia täältäkin vielä!

Ja Kaisalle onnea pikkuisesta!

Täällä tavallista pikkulapsiperhearkea. Nelivuotias (kohta 4,5 v) hyppii, pomppii, riehuu, remuttaa, höpöttää, kyselee ja väittää vastaan ja haluaa eikä halua. Usein myös äiti on ihan tyhmä ja töissä päivät oleva isi ihana. "Äiti mä en enää halua että sä vastaat mihinkään." "Miten niin isot vie paljon tilaa ja pienet vähän?" "Miksi illalla pitää käydä vessassa ettei yöllä sitten tarvitse?" Tänään kun on kipeänä kotona: "Äiti miksi viet mut aina tarhaan? En halua mennä sinne." Noin minuutti myöhemmin: "Äiti mulla ei ole mitään tekemistä. Tarhassa on aina paljon kivaa tekemistä ja askartelua." Niin. Noh. Joo. Huoh.

Kymmenkuinen on juuri oppinut nousemaan tukea vasten seisomaan ja eka hammaskin on puhjennut. Öisin herätään 2-3 tunnin välein. Imetän edelleen aika paljon ja vähentämiseen pitäisi kaivaa energia jostain. Meidän tämän hetken kämpässä on useita haastavia kohtia, mm. avotakka ja avoportaat, joihin pikkuisen ei pitäisi mennä ja nehän kiinnostaa suunnattomasti. Onneksi vaunulenkeillä ja paikallisissa avoimissa päiväkodeissa on mukava käydä. Kielikylpyä myös itselle samalla. Asumme tällä hetkellä ulkomailla ja takaisin muutamme alkuvuodesta. Vaikka muuttoa tai nuoremman tarhan aloitusta tai töihin paluuta en vielä kauheasti odotakaan, on omaa kämppää ajoittain ikävä. Mutta kaikki aikanaan! Onneksi on Libre matkassa niin pysyy edes jotenkin hallinnassa D-puoli.

Jahas, nyt ollaan taas kielletyillä laatikoilla ja isosiskolla kädet täynnä pikkutavaraa, pitää mennä...
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Kaisa81 - Joulukuu 05, 2017, 22:11:53 ip
Mun vauva täytti tänään 3 kk. Ristiäisiä vietettiin lokakuun lopussa ja poika sai nimekseen Juho. Aivan ihana pallero, joka kasvaa huimaa vauhtia.

Maija täyttää ensi viikolla 3 vuotta ja on ihana auttavainen isosisko, joka paljon halaa ja suukottelee pikkuveljeään, vaikka ihan aina veli ei niin mieluinen olekaan ja aikamoista mustasukkaisuuttakin on usein ilmassa.

Arki kahden ihanan lapsen kanssa sujuu mukavasti. Päivät on täynnä toimintaa. Onneksi molemmat on erittäin hyviä nukkumaan. Imetys sujuu itsellä hyvin ja maitoa riittäisi varmaan parillekin vauvalle. Elämä pyörii tällä hetkellä täysin lasten ympärillä mutta ei haittaa. On tämä vaan niin ihanaa.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Eline - Joulukuu 12, 2017, 15:00:28 ip
Ihanalta kuulostaa Kaisa.  :)

Täällä myös neljättä viikkoa eletään taas vauva-arkea ja mä rakastan tätä!! <3 Vauva on jotain käsittämättömän ihanaa, imetys sujuu, isommat lapset on aivan onnessaan pikkuveljestä... Huomenna ensimmäinen päivä kun isommat kotona mun ja vauvan kanssa niin kuin jatkossa keskiviikkoisin, saa nähdä mitä tulee, päästäänkö ulos ja mihin aikaan. Vauva nukkuu suurimman osan päivästä mutta tuntuu että aika kuluu silti siivillä unien välissä.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Eline - Joulukuu 29, 2017, 21:52:02 ip
Poika tänään 6vk. Hienosti kasvaa ja maitoa tulee edelleen multa kovasti mutta iltakänkkäröinti on alkanut. Pitää nukuttaa pystyasentoon, mies usein nukuttaa manducaan ja ehkä aikaisintaan puolen tunnin päästä uskaltaa siirtää sänkyyn. Viime yönä vauva nukkui yli 5 tunnin pätkän! Nukahti siis ennen kahtatoista illalla ja heräsin klo 5.20 siihen että pakko herättää vauva syömään tai maito tulvii yli.

Aamuyöllä verensokeri alkaa nousta, vaikka alkuyöstä on saattanut laskea melko matalalle. Onneksi tulee aina herättyä silloin jossain vaiheessa ja Librestä tarkistan nopeasti että nousu on alkamassa niin laitan siinä vaiheessa Levelimiriä 3 yksikköä. Harmillista että on ihan jäänyt hoitoyksiköiden ulkopuolelle tässä vaiheessa kun on synnyttänyt, ei voi tuostakaan kysyä mistään että ihan arpapeliä meneekö näin oikein. Kutsu johonkin d-kontrolliin tulee sitten varmaan aikaisintaan vuoden päästä ja uhkasivat että potkasevat mut d-polilta arvauskeskuksen listoille, ihanaa!  >:( Luojan kiitos mulla on edes libre imetysajan, tosin veikkaampa että puhutaan jostain puolesta vuodesta, eivät kuitenkaan ole ottaneet huomioon että joku voi imettää 2 vuotta niin kuin mulla on edellisten kanssa mennyt.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Kaisa81 - Joulukuu 29, 2017, 22:39:25 ip
Eline, eikö sulla ole jälkitarkastuksen yhteydessä d-lääkärin kontrollia? Ainakin Tyksissä on ja koska mulla on ollut paljon pahoja hypoja ja vaihdettiin Tresibaan, niin voin olla sinne vieläkin tarvittaessa yhteydessä. Tosin nyt kun saan Eversensen Libren tilalle, niin hoito pysyykin Tyksissä.

Meillä juhlittiin Maijan 3-vuotissynttäreitä pari viikkoa sitten. Jännää kuinka jo niin pienellä on selkeät toiveet synttäreiden suhteen, mitä tarjotaan, ketä kutsutaan ym. Ja tietysti lahjatoiveet myös. Mulla on jo aika iso tyttö, vaikka toisaalta vielä niin kovin pieni.

Juho täyttää ensi viikolla jo 4 kk. Nukkuu ja syö hyvin. Öisin nukkuu 8 - 10 tuntia putkeen ja päivällä yhdet 4 tunnin päikkärit sekä parit torkut. Maito maistuu ja imetys tuntuu itsestäkin ihanalta. Yli 8-kiloinen melkoisen tuhti poika mulla.

Arki on ihanaa. Vauvan takia en ole väsynyt. Kiukutteleva ja ajoittain mustasukkainen 3-vuotias saa kyllä mut useinkin väsymään ja pinnan kiristymään. Mutta se on kai vaan tämä ikä. Elämä on tällä hetkellä kaikin puolin onnellista.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Eline - Helmikuu 14, 2018, 19:43:48 ip
Kaisa, ei meillä ole mitään kontaktia d-lääkäriin tai hoitajaankaan, jälkitarkastus oli ja meni ja siellä katottiin vaan että mun paperit on jonossa hoitopaikkaan. Mielenkiinnolla odotan milloin jono nytkähtää eteen päin ja onko tosiaan millaista hoito sitten terveyskeskuksessa jos sinne kerta joudun. Mutta niin kauan kun mulla on libre kaikki on ok! Ja niin kauan kun kierto ei käynnisty kun siitä tulee taas ylimääräistä muutosta sokereihin joinain kierron päivinä, aarggh. Nyt kuitenkin kaikki ihanasti ja vauva täyttää pian 3kk. Keväällä tarvii alkaa varmaan pudottamaan raskauskiloja, nyt ei vielä jaksa stressata.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Pussukka-81 - Maaliskuu 12, 2018, 14:12:02 ip
Hoksasin, että olen viimeksi kirjoittanut tuonne raskausketjuun 1.9.2017, joten ehkä lienee pienen päivittämisen aika. ;D
Nyt tylsästi kopioinkin samat kuulumiset tänne, jotka jo raskausketjuun kirjoitin.

"Mutta hepatogestoosi tuli minulle tässäkin raskaudessa. :'( Viikkoja on tosiaan vasta 29+2 ja Adursalin aloitin eilen. Alat on vasta vähän yli viitearvojen, mutta sappihappoarvo on jo reilusti koholla. Viimeksi Adursalista ei ollut mitään apua arvojen laskemiseen, joten toivotaan tällä kertaa parempaa onnea. Esikoisen aikaan hepatogestoosi diagnosoitiin n. rv 32 ja nyt jo rv 29. Tosin voihan se olla, että esikoisenkin kohdalla arvot ovat olleet nousussa jo aikaisemmin. Ja varmaan ovatkin olleet. Tällä kertaa osasin vain hakeutua testeihin nopeammin. Ensi viikolla otetaan kontrollilabrat ja katsotaan Adursalin vaikutus. Reilun viikon kuluttua onkin taas lääkärin ultraus."

Lainasin omaa kirjoitustani syyskuun ekalta päivältä. Homma eteni lopulta niin, että lääkäri laittoi minut sairauslomalle tuosta kahden viikon kuluttua. Hepatogestoosi jatkoi pahenemistaan ja lisäksi raskausmyrkytys alkoi hiljalleen antaa viitteitä itsestään. Jäin siis sairauslomalle rv 31+2 ja osastolle minut otettiin rv 33+0. Syynä oli sekä hepatogestoosi että raskausmyrkytyksen eteneminen. Tilanne paheni melko nopeasti ja lääkäri oli varuillaan jo hellp-oireyhtymänkin puolesta. Olimme vauvan kanssa hyvässä tarkkailussa. Kummankin vointia tarkkailtiin ktg-käyrin, labroin sekä oloa kuunnellen. Viimeinen ultra oli rv 33+2, jolloin sikiöllä todettin olevan kaikki kunnossa ja tilanteen seurantaa jatkettin. Tämä oli perjantai-päivä ja lääkäri sanoi, että tarvittaessa toimitaan jo viikonloppuna, mutta yritetään selviytyä seuraavaan viikkoon. Kortisonit olin saanut jo varuilta osastolle kirjautumispäivänä sekä seuraavana. Tilanne eteni muutamassa tunnissa tukalaksi, sain "kiristävän vanteen" yläkroppaani ja hengitys kävi työlääksi. Lääkäri teki päätöksen kireellisestä sektiosta ja meille syntyi syyskuisena iltana poika rv 33+2. :-*

Vauva oli syntyessään hyvässä kunnossa, rääkyikin oikein komeasti. Hän kuitenkin lopetti hengittämisen pian syntymänsä jälkeen ja stimulointia tarvittiin. Alkukankeutta oli hengittämisen, suoliston ja sokereiden kanssa. Poika oli kovin kypsymätön ja kehittymätön syntymään, joten apuja tarvittiin paljon. Esikoisemme on syntynyt rv 34+2 ja hän selviytyi alkuhaasteistaan kahdessa viikossa kotiutuen tasan kaksiviikkoisena. Kuopuksen matka olikin huomattavasti kivisempi. Teholla ja osastolla vierähtikin kuusi kokonaista viikkoa. Se tuntui todella pitkältä ja raskaaltakin ajalta. Eniten haastetta oli hengittämisen kanssa eikä apneoista meinattu päästä eroon. Poika kotiutui lopulta saturaatiomittarin kanssa, johon hänet kytkettiin aina nukkuessaan. Noin kolmen kuukauden iässä olin pojan kanssa kaksi vuorokautta osastolla saturaatioseurannassa. Sieltä kotuduimme ilman kotimittaria. :)

Kaikki on tällä hetkellä oikein hyvin. Poika on ihana ja hän kasvaa todella hienost. Ikää on jo noin 5,5 kk. Hän on nukkunut kokonaisia öitä alle kolmikuisesta. Poika oppi rinnalle useamman viikon nenämahaletkutuksen jälkeen ja minä olen onnistunut täysimettämään (pitkään tietty pumppasin kaiken maidon nenämahaletkutusta varten). Imettämisen onnistuminen ja oman maidon riittäminen (vauva ei ole saanut korviketta vielä koskaan) on ollut aivan ihana korvaava kokemus myös minulle esikoisen imettämisen epäonnituessa (osaimetin kyllä 5 kk, mutta se oli pelkkää taistelua ja itkua minun puoleltani, koin epäonnistuneeni). Kuntoutusohjaajan ohjeistuksella sain täysimettää 5-kuiseksi asti, jonka jälkeen suositeltiin soseiden aloittamista keskosuuden takia. Keskussairaalan kuntoutusohjaaja sekä fysioterapeutti käyvät säännöllisesti meillä kotona aivan kuten esikoisenkin aikaan. Tämä on aivan mielettömän hieno palvelu. Keskospolilla kävimme myös parisen viikkoa sitten ja pojan kehitys on korjatun ikänsä tasolla. Raudanpuutoksesta on viitteitä, joten lääkäri kehoittikin aloitamaan samantien kanan. Aloitimme kiinteät bataatilla ja seuraavaksi otimme mukaan kanan. Js ruokavalio ei tepsi, ensi kuussa aloitetaan varmaankin rautalääkitys. Tämä on keskosille ihan tyypillinen vaiva.

Oma hoitotaspaino on täydellisest päin peetä! :o :-[ Ei oikein ole hoitomotivaatiota. Jostain se pitäisi kuitenkin taas esille kaivaa...
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Eline - Maaliskuu 27, 2018, 19:52:35 ip
Onnes pussukka! :) Olipas hurja juttu mutta hyvä kun kaikki on nyt hyvin.

Meillä poika nyt 4kk ja epäilen että hampaat tekee kipeää, tänään on kiemurrellut sormet suussa enemmänkin, voi toista. Ja muuten sitten ollut todella aurinkoinen. Outoa. Aivan ihana muru kyllä on, en kestä. Ihmeellisesti se tajusi heti että kelloja siirrettiin eli on uudessa kellossa tismalleen.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Kaisa81 - Syyskuu 16, 2018, 23:05:56 ip
Meillä ei eletä enää vauva-arkea. Juho täytti viime viikolla vuoden ja nyt meillä on kotona pieni suloinen taapero. Arki on muutenkin muuttunut. Maija aloitti pari viikkoa sitten päiväkodin. Olen Juhon kanssa kotona vielä vuoden loppuun ja Maija on 4 päivää viikossa päiväkodissa. Pikkuisen vaatii vielä totuttelua. Juho ottaa jo muutamia askeleita mutta ei vielä kävele. 1-vuotisneuvolaan ei olla vielä vauvarokon ja silmätulehduksen takia päästy. Muuten ollaan kyllä hyvin pysytty terveenä. Elämä kahden lapsen kanssa on ihanaa. Välillä huomaan haaveilevani kolmannestakin.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Kaisa81 - Tammikuu 18, 2019, 09:57:36 ap
Meillä on taas arki muuttunut, kun palasin viime viikolla töhin. Tosin en ole kuin 2 - 3 päivää viikossa töissä, mutta silti. Maija on 3 - 4 päivää viikossa päiväkodissa, mun työpäivinä pidemmän päivän ja vapaapäivänä lyhyemmän. Juho on vielä kotihoidossa. Isä hoitaa kotona mun töissä ollessa ja mun äiti tarvittaessa auttaa. Töissä on ihan kivaa mutta olisin kyllä mieluummin lasten kanssa kotona. Töissä saa tehdä hommia ilman häiriötekijöitä ja lounaalla saa käydä ihan rauhassa, mikä on kyllä tosi ihanaa. Kotona lasten kanssa meno on niin vauhdikasta, että ei paljon ehdi paikallaan istua.

Meillä eletään aika tavallista, jonkun mielestä ehkä tylsää arkea. Omaa aikaa mulla on kerran viikossa tunti kuntosalilla ja töiden jälkeen teen kävelylenkin ennen kuin haen Maijan päiväkodista. Ja rattaiden kanssa teen lenkkejä aina, kun siihen tulee tilaisuus. Liikuntaa tulee kyllä ihan mukavasti. Ja lasten kanssa ulkoillaan tosi paljon.

Meillä vaan sattuu olemaan aika kurjia naapureita ja seinät ihan paperia, joten kaikki äänet kuuluu hyvin. Olen saanut pari lastensuojeluilmoitusta, kun yläkerran naapuri on tehnyt ilmoituksen, kun Maija on saanut raivarin kotona. Kerran yöllä Maija heräsi painajaiseen ja itki ja huusi ja naapuri soitti poliisin paikalle. Seinänaapuri ei minnekään soittele, mutta jos meiltä kuuluukin vähän lasten huutoa tai edes iloista leikkiä, niin hakkaa raivokkaasti seinää tai laittaa musiikin soimaan täysillä. Muuten tosi kiva paikka asua lasten kanssa, mutta naapurit ei ilmeisesti lapsia siedä.

Lapset tuntuu jo tosi isoilta, vaikka ovat vielä niin pieniä. Juho oppi kävelemään 4 kk sitten ja nykyisin lähinnä juoksee. Ja kiipeää joka paikkaan. Erittäin taitava liikkumaan, mutta päässä ei tunnu olevan vielä yhtään järkeä, joten kaikenlaista sattuu ja tapahtuu ja on kyllä täysin vahdittava. Maija täytti jo 4 vuotta ja on kyllä aivan ihanassa iässä. Koko ajan pitää jotain selittää. Ja nyt kumpikin lapsi on jo sen verran iso, että he leikkivät yhdessä. Ihana katsoa, kun isosisko ja pikkuveli hölmöilee ja nauraa yhdessä. Ja välillä riitelee aika railakkaasti. Aivan ihania lapsia molemmat.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Toukokuu1965 - Tammikuu 18, 2019, 14:03:33 ip
Mä tykkään lukea näitä lapsiarkikuulumisia etenkin nyt kun olen mummo.  :)

Onpa teille sattunut kurjat naapurit.  :(

Ihan normaalilta lapsiperheen elämältä sun kertomasi kuulostaa. Enemmän ihmetystä minussa herättäisi jos mitään lasten ääniä ei kuuluisi. Kiukunpuuskat ja itkut kuuluu elämääm, samoin pahat unet, se pitäisi naapureidenkin ymmärtää.

Arki, se tavallinen ja tylsä, on usein ihan sitä parhainta aikaa elämässä jota minäkin kaiholla muistelen nyt kun lapset on ajat sitten lentäneet pesästä.

Teidän elämä kuulostaa just hyvältä.  :)
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Kaisa81 - Huhtikuu 04, 2019, 12:27:12 ip
Ihanaa kun on kevät ja elämä lasten kanssa helpottuu päivä päivältä, kun saa ulos lähtiessä pukea vähemmän vaatetta päälle. Ja ulkona viihtyy vaikka kuinka pitkään kun aurinko paistaa ja on valoisaa iltaan asti.

Me muutettiin 1.5 kk sitten ja lapset saivat oman huoneen. Kumpikaan ei tosin nuku siellä ja aika harvoin leikkiikään, mutta koti pysyy edes pikkuisen siistimpänä, kun lelut on ainakin suurimmaksi osaksi omassa huoneessa eikä olohuoneessa. Uudesta kodista on lyhyt matka puistoon, päiväkotiin, töihin ja kauppaan, joten päästään tekemään suurin osa matkoista kävellen ilman rattaita. Molemmat lapset onneksi tykkää paljon liikkua ja 1 v 7 kk ikäinenkin mieluummin kävelee itse kuin istuu rattaissa. Ja nuorempikin on jo sen ikäinen, että lapsista on seuraa toisilleen. On aivan ihana katsoa, kun lapset leikkii ja nauraa keskenään.

Tällä hetkellä eletään ihan tavallista arkea. Maija on päiväkodissa 3 - 4 päivää viikossa ja mä olen töissä 2 - 3 päivää viikossa. Mun työpäivinä lasten isä hoitaa Juhoa meillä kotona. Maaliskuussa Juho aloitti puistotoiminnassa ja käy nyt lähes joka arkipäivä aamupäivsin pari tuntia puistossa ja on kyllä sopeutunut sinne ihan älyttömän hyvin, vaikka onkin vielä niin pieni. Juho on vain erittäin kova menemään ja kiipeämään, että puistotädillä on aika kova vahtiminen Juhon kanssa. Ja mustelmia ja kaikenlaisia muita kolhuja ja ruhjeita kyllä tulee päivittäin, mutta se kai kuuluu tähän ihanaan ikään.

Maijan kanssa on ollut vähän hankaluuksia oikeastaan Juhon syntymästä asti, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Nyt taas onneksi vähemmän. Mutta sen takia ollaan kuitenkin käyty perheneuvolassa juttelemassa yhdessä lasten isän kanssa ja pari kertaa Maijakin on ollut mukana. Päästiin myös mukaan Voimaperheet-ohjelmaan, joka alkaa ensi viikolla. Neuvolassa ollaan kyllä onneksi oltu sitä mieltä, että Maijan käytös on ihan normaalia 4-vuotiaan käytöstä ja mustasukkaisuutta pikkuveljestä. Ja sitten se kai menee jossain vaiheessa ohikin.

Huomaan, että nyt kun mulla ei ole ollut vauvaa enää aikoihin, niin pieni vauvakuume kyllä meinaa tehdä tuloaan. Salaa vähän haaveilen kolmannesta lapsesta, vaikka järjellä ajatellen se on kyllä ihan mahdoton ajatus. Meidän kotiin ei mahdu kolmea lasta, rahat ei riitä eikä varmaan jaksaminenkaan. Eikä lasten isä ole yhtään innostunut ajatuksesta, puhumattakaan siitä millainen järkytys se olisi mun vanhemmille (vaikka mun lapsiluku nyt ei varsinaisesti heille kuulukaan). Ikääkin alkaa olla sen verran paljon, että jos haluaisi kolmannen, niin sitä kannattaisi ruveta yrittämään mahdollisimman pian.
Otsikko: Vs: Vauva- ja lapsiarjen kuulumisia
Kirjoitti: Kaisa81 - Huhtikuu 26, 2019, 11:20:16 ap
Elämä lasten kanssa kyllä helpottuu ihan kamalasti kun kelit lämpenee ja päivät pitenee. Ulos lähtiessä ei tarvi enää tuskailla toppahaalareiden ja villavaatteiden kanssa ja tapella rukkasten ja pipojen pukemisesta. Ja ulkona on niin paljon mukavampaa olla, kun ei ole ihan sysimustaa koko ajan. Nyt on ollut niin upeat kevätkelit, että on melkein riittänyt, että ulos lähtiessä muistaa laittaa kengät jalkaan. Ja kun lämpöä ja valoa riittää pitkälle iltaan, niin puistossa viihtyy melkein liiankin myöhään. Jos aina olisi tämmöistä, voisin aivan hyvin hankkia muutaman lapsen lisää.

Vauvakuumeesta huolimatta olen toisaalta iloinen, että lapset on jo niin isoja, että puistossakin tohuavat keskenään ja toisaalta voin itsekin touhuta ja mennä lasten mukana eikä tarvi vain työnnellä vauvaa vaunuissa tai imettää puiston penkillä. Ja vaikka mulla ei enää vauvaa olekaan, niin imettää saan silti. Imetän oikeastaan vielä erittäinkin paljon, vaikka kuopus onkin jo melkein 1 v 8 kk. Imetän niin paljon, että kuukautiskiertokaan ei ole vielä synnytyksen jälkeen käynnistynyt, joten ihan hyvä, etten tässä nyt aktiivisesti uudesta vauvasta haaveile. Sitä tuskin nyt tulisikaan.

Mulla on ollut insuliinipumppu nyt vuoden ja on kyllä helpottanut elämää ihan kamalasti. Asun lasten kanssa yksin, niin sensoroiva pumppu tuo kyllä hyvää turvaa varsinkin öihin. Pumppuhoidon aikana tulleet ambulanssia vaatineet pahat hypot ovat kaikki tulleet silloin, kun sensori on jostain syystä ollut pois käytöstä. Ainoa miinuspuoli tässä on se, että tykkäisin käydä lasten kanssa enemmän uimassa ja sensorin kanssa se on vähän hankalaa. Kesällä rannalla se hyvin onnistuukin, kun voi välillä käydä kuivattelemassa sensoria, kun lapset tekee vaikka hiekkakakkuja, mutta sitten uimahallit ja kylpylät on hankalampia. Nyt olen joutunut sovittamaan uintikerrat sensorin vaihtopäiviin ja vaihtopäivä taas ei muuten välttämättä ole sopiva uintipäivä. Mutta en valita. Sensori on niin tärkeä mulle, että tuo on loppujen lopuksi pieni murhe.