Kohtauspaikka

Kohtauspaikka => Tyypin 1 eli nuoruustyypin diabetes => Aiheen aloitti: Myy77 - Marraskuu 27, 2009, 19:44:29 ip

Otsikko: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: Myy77 - Marraskuu 27, 2009, 19:44:29 ip
Missä vika? Sairastuin dee ykköseen 28-vuotiaana v. 2005. Aluksi hoidin itseäni lähes pedanttisesti. Nyt on tullut sellainen todellinen hoitoväsymys ja evvvvvvvvvvk-asenne. Hobis sen myötä todella surkea. Miten jaksan tästä eteenpäin?
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: vivianv - Marraskuu 27, 2009, 20:01:31 ip
Ensinnäkin: sussa ei ole vikaa. Tämä tauti on vaan just tätä. Se ei jätä ikinä eikä koskaan anna armoa. Kaikki kostautuu ennemmin tai myöhemmin. Eikä sekään ole toivottava olotila, että joutuu pakonomaisesti hoitamaan itseään koneen tavoin vaikkapa erottaakseen itsensä sen hiuskarvan verran jostain tosi p-maisesta lisätautisysteemistä. Äly tietää kaiken, tahto ei riitä. Jatkuva sisäinen ristiriita, joka kuormittaa.

Mulla ei ole vastauksia tai ratkaisua. Itse olen pärjännyt parhaiten, kun olen pitänyt tunteet rehellisesti mukana kaikessa hoidossa ja purkanutkin niitä muihin, vaikka kohdeparka olisikin täysin syytön mihinkään siihen liittyvään. Ja jos joskus pääsee aiheesta kiukuttelemaan, niin sen parempi vaan. Useimmiten kyse on kuitenkin ärtymyksestä maailmankaikkeutta kohtaan kaiken kaupankäynnin, lahjonnan ja uhman ollessa tuomittuja häviämään sille.

Iloa kaikista pienistä ja suurista asioista, mustaa huumoria, puuhakkuutta asioissa jotka oikeasti kiinnostavat ja uskollisuutta omalle vaistolle jokikisessä asiassa. Olla itsensä puolella kun kukaan muu ei ole. Siinä se. Läheisiä ihmisiä on hyvä olla, ja hyvää ruokaa ja juomaa siinä seurassa.
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: Rouva -77 - Marraskuu 27, 2009, 22:32:50 ip
Ihana kirjoitus vivianv! Myylle tsemppiä...täällä tarvotaan myös suossa.
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: Tuulitukka - Marraskuu 27, 2009, 23:04:10 ip
Tuo on niin  tuttua. Itsekin sairastuin v. 2005 35-vuotiaana ja hoidin itseänin kuin viimeistä päivää. Nyt en ole enää keväästä alkaen kirjoitellut mitään arvoja ylös, enkä ole käynyt pitkään aikaan verikokeissa. En yhtään ihmettele myöskään, että tähän väsyy, kyllä muutaman vuoden jaksaa, mutta ei koko loppuelämää oikein millään.  
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: Nanku - Marraskuu 27, 2009, 23:53:01 ip
En ihmettele, tää vaan on tällaista. Joskus ketuttaa ja joskus suorastaan v***aa. Mitään vastausta ei multakaan löydy tai edes hyvää neuvoa, mutta vertaistukea löytyy jos se yhtään lohduttaa.
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: Faija1 - Marraskuu 28, 2009, 12:13:57 ip
Lainaus:

Missä vika? Sairastuin dee ykköseen 28-vuotiaana v. 2005. Aluksi hoidin itseäni lähes pedanttisesti. Nyt on tullut sellainen todellinen hoitoväsymys ja evvvvvvvvvvk-asenne. Hobis sen myötä todella surkea. Miten jaksan tästä eteenpäin?




 Et todennäköisesti ymmärrä tätä, mutta ainakin voit alkaa ihmettelemään tätä.

Älä ota itseäsi tosissaan, ota hoito tosissaan.

Ja parhaat päiväsi ovat sinullakin edessäsi vaikka elät tämän oivalluksen jälkeen paradoksaalisesti elämäsi parasta päivää joka päivä.

Bonusvihjeenä, tunteesi ovat vain viestintuojia itsestäsi itsellesi, eivät samaistumisen kohteita saman tien niiden ilmaantuessa tajuntaasi.
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: vivianv - Marraskuu 28, 2009, 12:56:15 ip
Lainaus:

Älä ota itseäsi tosissaan, ota hoito tosissaan.




Ajattelitko tosiaan, että tämä jotenkin auttaa sitä, joka uupuu omahoidossaan?
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: zebra1 - Marraskuu 28, 2009, 13:13:33 ip
Tää tauti on siksi niin paskamainen, että sen hoidon (huonot) tulokset pistää helposti omaksi syykseen, vaikka moni asia johtuu kropan ei-tahdonalaisesta toiminnasta ja ympäristöstä. Ja huonosta tuurista.

Ite jaksan huonoina aikoina vain hetken ja yhden piikin kerrallaan. Loppuelämää ei voi silloin edes päästää mieleen, on se niin iso möykky nieltäväksi.
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: Toukokuu1965 - Marraskuu 28, 2009, 17:08:00 ip
Mua mättää ehkä eniten se, että vaikka kuinka hoidat ja teet parhaasi, niin silti voi tulla lisäsairauksia. Eli kohtalo päättää loppupelissä, mitä kukin itselleen saa eikä siihen aina auta paras mahdollinen hoito ja temput.

Ja turhautuminen on toinen iso juttu! Päivästä toiseen taistelet ja mittaat, pistät ja vaikka seisot päälläsi, niin silti menee metsään. Siinä on paha repiä motivaatiota yhtään mistään. Päinvastoin tulee olo, että antaa mennä sitten kunnolla p**siilleen kun ei kerran mikään juttu toimi!

Tuohon päälle muuten vaan kurja olo, huono päivä töissä tai mitä vaan, niin paukut on loppu.

Kestää aikansa rämpiä sieltä syvyyksistä taas ihmisten ilmoille ja "alkaa hoitaa" itseään, mutta onneksi se päivä on aina tullut!  
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: Nanku - Marraskuu 28, 2009, 17:37:29 ip
Lainaus:


 Et todennäköisesti ymmärrä tätä, mutta ainakin voit alkaa ihmettelemään tätä.

Älä ota itseäsi tosissaan, ota hoito tosissaan.

Ja parhaat päiväsi ovat sinullakin edessäsi vaikka elät tämän oivalluksen jälkeen paradoksaalisesti elämäsi parasta päivää joka päivä.

Bonusvihjeenä, tunteesi ovat vain viestintuojia itsestäsi itsellesi, eivät samaistumisen kohteita saman tien niiden ilmaantuessa tajuntaasi.




Ymmärrän hyvin mitä yrität sanoa, mutta nyt täytyy ottaa tähän sen verran kantaa, että mikäli olen oikein ymmärtänyt sinulla itselläsi ei ole diabetestä. Henkilöllä joka ei itse sairasta diabetestä, ei todellakaan ole mitään käsitystä siitä millaista tämän taudin kanssa toimeen tuleminen ajoittain on.

Se, että seuraat läheltä lapsesi sairautta ja hoidat häntä tekee sinusta jonkinlaisen diabeteksen asiantuntijan ja ymmärrät tätä tautia paremmin kuin moni muu, mutta...

Ainoastaan toinen diabeetikko voi edes hivenen ymmärtää sitä taistelua, jota meistä jokainen tahollaan käy ja joskus iskee hoitoväsymys, se vaan on niin.
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: tapsa - Marraskuu 28, 2009, 18:11:57 ip
Lainaus:


Ainoastaan toinen diabeetikko voi edes hivenen ymmärtää sitä taistelua, jota meistä jokainen tahollaan käy ja joskus iskee hoitoväsymys, se vaan on niin.




Noin se on. Ne tunteet, joita sekä (liian) korkea että matala verensokeri aiheuttaa, eivät aukea ulkopuoliselle.
Ja millaista on elää komplikaatioiden kanssa, jos niitä on jo tullut.
Ja ulkopuolisten suhtautuminenkin on harvoin sopivan empaattista, hyvällä tahdollakin ammutaan yli tai säälitellään turhaan.
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: applefigure - Marraskuu 28, 2009, 19:32:43 ip
Lainaus:


Ainoastaan toinen diabeetikko voi edes hivenen ymmärtää sitä taistelua, jota meistä jokainen tahollaan käy ja joskus iskee hoitoväsymys, se vaan on niin.




Lainaus:

Noin se on. Ne tunteet, joita sekä (liian) korkea että matala verensokeri aiheuttaa, eivät aukea ulkopuoliselle.




Mä en ole ihan samaa mieltä, tai sitten mulla on taas kerran ollut jumalaton tuuri läheisteni suhteen. Kyllä mun läheiseni ymmärtävät vitutukseni, väsymykseni ja turhautumiseni. He eivät voi elää sitä, mutta he tietävät ja osaavat ymmärtää, mitä hypereissäni ja hypoissani käyn läpi ja tietävät elää sen kanssa. Toisaalta mulla on diabeetikkokamuja, jotka elävät ihan toisenlaista elämää ja todellisuutta kuin minä, eikä meidän maailmat kohtaa ainakaan diabeteksen suhteen eivätkä varsinkaan suhtatutumisessa sen hoitamiseen tai fiilareihin sen vuoksi.

Mä ihan vilpittömästi toivon, että muillakin olisi sellainen lähipiiri. Siis - sehän on vähän sama asia kuin että jollekin surevalle on aika turha mennä sanomaan, että mä tiedän mitä sä tunnet juuri nyt, eihän sitä voi kukaan oikeasti tietää, kun tunteet on mitä ne kelläkin on, mutta kyllä mun kokemukseni mukaan niitä voi ymmärtää ja myötäelää, ja elää siinä mukana. No, ae on sit mun fiilari ja fiilarit kenelläkin keskenään.
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: Nanku - Marraskuu 28, 2009, 19:44:13 ip
Lainaus:


Mä en ole ihan samaa mieltä, tai sitten mulla on taas kerran ollut jumalaton tuuri läheisteni suhteen. Kyllä mun läheiseni ymmärtävät vitutukseni, väsymykseni ja turhautumiseni. He eivät voi elää sitä, mutta he tietävät ja osaavat ymmärtää, mitä hypereissäni ja hypoissani käyn läpi ja tietävät elää sen kanssa. Toisaalta mulla on diabeetikkokamuja, jotka elävät ihan toisenlaista elämää ja todellisuutta kuin minä, eikä meidän maailmat kohtaa ainakaan diabeteksen suhteen eivätkä varsinkaan suhtatutumisessa sen hoitamiseen tai fiilareihin sen vuoksi.

Mä ihan vilpittömästi toivon, että muillakin olisi sellainen lähipiiri. Siis - sehän on vähän sama asia kuin että jollekin surevalle on aika turha mennä sanomaan, että mä tiedän mitä sä tunnet juuri nyt, eihän sitä voi kukaan oikeasti tietää, kun tunteet on mitä ne kelläkin on, mutta kyllä mun kokemukseni mukaan niitä voi ymmärtää ja myötäelää, ja elää siinä mukana. No, ae on sit mun fiilari ja fiilarit kenelläkin keskenään.




En todellakaan tarkoittanut ettei läheiset tiedä tai ymmärrä, minunkin mieheni elää mukanani ja tukenani niin hyvä kuin huonotkin päivät. Hän ymmärtää mielialojeni vuoristoradan ja on aina rinnallani, mutta siitä huolimatta sitä fiilistä jonka tää tauti aiheuttaa toisinaan vaan ei voi toiselle siirtää..

Jos ihminen ei ole koskaan kokenut mitä on täristä hypoissa tai voida pahoin hypereissä, tai jännittää ennen vuosikokeiden tuloksia ei hän voi tietää mitä ne tuntemukset on. Vaikka henkilöllä olisi kuinka hyvä myötäelämisen taito, omia fyysisiä tuntemuksia ei voi siirtää toisen koettavaksi.

Ja kyllä mulla on myös D1 tuttuja joiden kanssa meillä ei ole hoidon tai D:n suhteen mitään yhteistä ja mielipiteetkin eroaa kuin yö ja päivä, mutta silti he ovat niitä ihmisiä, jotka loppupeleissä tietävät miltä se hypo oikein tuntuu..
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: applefigure - Marraskuu 28, 2009, 19:49:37 ip
Niin, sä sanoit vaan viestissäsi, että "voi edes hivenen", niin siitä olen kyllä eri mieltä. Ei meistä kukaan voi toisen nahkoihin täysin koskaan asettua vaikka kuinka samaa tautia tai muuta juttua läpikävisi. Kun me ollaan silti ns. yksilöitä. Mua vituttaa tässä taudissa omat juttuni ja sua omasi, niin se vaan on. Ja toisaalta, kyllä mun läheiseni ymmärtävät vähän enemmänkin kuin hivenen, mitä minä tässä elelen - ainakin sen ymmärtämisen verran. Eikä sitä sovi aliarvioida. On sitä toisenlaistakin suhtautumista tullut kohdalle.
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: Nanku - Marraskuu 28, 2009, 20:53:39 ip
Lainaus:

 Mua vituttaa tässä taudissa omat juttuni ja sua omasi  




Eiköhän meitä kaikkia vituta koko tauti loppujen viimeksi. Tiedän, että tämä tauti on parempi vaihtoehto kuin moni muu vakavampi/inhottavampi sairaus, mutta jos rehellisiä ollaan, niin eiköhän meistä jokainen olisi ennemmin täysin terve.

Tämä ei silti tarkoita sitä, ettenkö olisi hyväksynyt diabetestäni tai että olisin kateellinen/katkera kaikille terveille. Tiedän paljonkin terveitä ihmisiä, joiden elämä on paljon huonommassa jamassa kuin omani, enkä muutenkaan haluaisi vaihtaa elämääni jonkun toisen "terveeseen" elämään.

Se, mitä alunperin halusin sanoa oli se, että ymmärrän tämän ketjun aloittajaa ja hänen fiiliksiään. Uskon, että aika moni meistä ymmärtää ja uskon, että kollektiivisesti toivomme, että se kateissa oleva hoitomotivaatio taas jostakin löytyy!!
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: Lintu_84 - Marraskuu 28, 2009, 21:51:58 ip
Lainaus:

Ainoastaan toinen diabeetikko voi edes hivenen ymmärtää sitä taistelua, jota meistä jokainen tahollaan käy ja joskus iskee hoitoväsymys, se vaan on niin.




Pakko sanoa tähän, että vaikka ei ole lapsia olen varma siitä, että enemmin "kärsin" tämän taudin itse kun hoidan sairasta läheistä. Kun verensokerit heittävät häränpyllyä, on kärsijänä vain ja ainoastaan minä, sama koskee lisätauteja.

On totta, että ei kukaan muu kuin diabeetikko voi ymmärtää ajatuksen kulkua, mutta en menisi vähättelemään muidenkaan tuntemuksia. Joskus tulee sellainen olo, että rakkaimmillani on vaikeampaa hyväksyä sairastumiseni kuin minulla. Tämä sen takia että minulla oli niin huono olo ennen lääkitystä. En todellakaan väitä ettenkö olisi surrut ja kärsinyt ja tulen suremaan ja kärsimään diabeteksestä, mutta enemmin kannnan tämän taakan itsessäni.
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: Friita - Marraskuu 28, 2009, 22:01:33 ip
Joskus mä olen sitä miettinyt, että kun mun suhteet on olleet mitä ovat olleet ja yleensäkään mun sokereiden ailahteluita ei ole ymmärretty. Että löytyykö mistään ketään, joka ymmärtäisi mua. On se kiva, että sellaisiakin kumppaneita on, jotka ymmärtävät vähänkin
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: Faija1 - Marraskuu 28, 2009, 22:33:16 ip
Lainaus:

Lainaus:

Älä ota itseäsi tosissaan, ota hoito tosissaan.




Ajattelitko tosiaan, että tämä jotenkin auttaa sitä, joka uupuu omahoidossaan?




Uupuu omahoidossa?

No, jos elämässä on jotain tärkeämpää "omahoidossa" olijalle kuin hänen diagnoosinsa hoitaminen, niin sitten ei tosiaan auta.

Itsekkin D1 potilaan isänä ymmärrän jos joku uupuu omahoidossa. Siksi aikuisena tulen pitämään huolta lapseni D1 hoidon menestyksekkäästä onnistumisesta niin pitkään kunnes lapseni itse kykenee ottamaan vastuun omasta D1 menestyksekkäästä hoidosta.

Mutta, jotta lapseni hoitaisi itseään parhaalla tavalla myös silloin kun aika minusta jättää tai hän itsenäistyy, siirrän meeminä (toimintamallina) itsestäni lapseeni todellisen itse-rakkauden.

 Sitä ei pidä sekoittaa "itse-ihailuun", vaan se tarkoittaa "itsensä hyväksymistä sellaisena kun on ja parhaan tarjoamiseen ensisijaisesti itselle aina".

 Rakastan/välitän itseäni/itsestäni, todella. Ja sitä kautta rakkaus/välittäminen virtaa lapseeni tekoina ja olemisena. Rautalangasta, pitämällä ensisijaisesti itsestäni parasta huolta kykenen pitämään itselleni tärkeistä lähimmäisistäni parasta huolta.

 Ja tätä "meemiä" siirrän koko-ajan läsnä-olemalla hänen elämässään. Varsinkin näin aluksi (0-20v) kun lapsi imee "tabula rasana" kaikki "meemit eli toimintamallit ympärillään olevilta "isoilta ihmisiltä".

 Minun on valta , ja vastuu.

 Valta itsestäni eli tunteistani myös, ja sitä kautta vastuu itsestäni eli tunteistani myös.

 Vihjeenä loppuun, vain 2% ihmisistä kykenee asettamaan itselleen selkeitä päämääriä, noin 20% tunnistaa suunnilleen suuntansa, loput 78% toivoo vain että jotain kivaa tapahtuisi.

 Ne jotka "uupuu omahoidossaan" kuuluvat juuri näihin 78%:iin.

 Kärsimys on tosiaan aina täysin oma valinta. Vastoinkäymisiä ei voi välttää kukaan, mutta kärsiminen niistä on täysin oma valinta.
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: vivianv - Marraskuu 28, 2009, 22:35:06 ip
Vai niin. Oi Guru, kerro salaisuutesi meille kuolevaisillekin.
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: Friita - Marraskuu 28, 2009, 22:37:14 ip
Lainaus:

 Siksi aikuisena tulen pitämään huolta lapseni D1 hoidon menestyksekkäästä onnistumisesta niin pitkään kunnes lapseni itse kykenee ottamaan vastuun omasta D1 menestyksekkäästä hoidosta.




Mä ihan sydämestäni toivotan teille onnea... Tää taival on sen verran karikkoista, oli lähtökohdat miten hyvät tahansa, mutta ehkä lapsesi on sitten myöhemmin erilainen kuin tuhannet muut.
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: Faija1 - Marraskuu 28, 2009, 22:38:29 ip
Lainaus:

Vai niin. Oi Guru, kerro salaisuutesi meille kuolevaisillekin.




 Lue edellinen viestini.
 
 Ei siinä mitään "salaisuutta" ole.

 Mutta vihjeenä, oleminen tulee ennen tekemistä.
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: Faija1 - Marraskuu 28, 2009, 22:45:16 ip
Lainaus:

Lainaus:

 Siksi aikuisena tulen pitämään huolta lapseni D1 hoidon menestyksekkäästä onnistumisesta niin pitkään kunnes lapseni itse kykenee ottamaan vastuun omasta D1 menestyksekkäästä hoidosta.




Mä ihan sydämestäni toivotan teille onnea... Tää taival on sen verran karikkoista, oli lähtökohdat miten hyvät tahansa, mutta ehkä lapsesi on sitten myöhemmin erilainen kuin tuhannet muut.




 Todennäköisesti lapseni on sitten myöhemmin erilainen kuin tuhannet muut.

 Koska itsekkin lapseni läheisimpänä aikuisena olen erilainen kuin tuhannet muut lasten läheiset aikuiset.

 En valitse kärsimystä elämääni enkä lapseni elämään.

 Vihjeenä, "en toivo" mitään, toimin vain tai sitten en toimi.

 Bonusvihjeenä, ei-tekeminen on myös "tekemistä"
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: Faija1 - Marraskuu 28, 2009, 23:09:03 ip
Lainaus:

Lainaus:


 Et todennäköisesti ymmärrä tätä, mutta ainakin voit alkaa ihmettelemään tätä.

Älä ota itseäsi tosissaan, ota hoito tosissaan.

Ja parhaat päiväsi ovat sinullakin edessäsi vaikka elät tämän oivalluksen jälkeen paradoksaalisesti elämäsi parasta päivää joka päivä.

Bonusvihjeenä, tunteesi ovat vain viestintuojia itsestäsi itsellesi, eivät samaistumisen kohteita saman tien niiden ilmaantuessa tajuntaasi.




Ymmärrän hyvin mitä yrität sanoa, mutta nyt täytyy ottaa tähän sen verran kantaa, että mikäli olen oikein ymmärtänyt sinulla itselläsi ei ole diabetestä. Henkilöllä joka ei itse sairasta diabetestä, ei todellakaan ole mitään käsitystä siitä millaista tämän taudin kanssa toimeen tuleminen ajoittain on.

Se, että seuraat läheltä lapsesi sairautta ja hoidat häntä tekee sinusta jonkinlaisen diabeteksen asiantuntijan ja ymmärrät tätä tautia paremmin kuin moni muu, mutta...

Ainoastaan toinen diabeetikko voi edes hivenen ymmärtää sitä taistelua, jota meistä jokainen tahollaan käy ja joskus iskee hoitoväsymys, se vaan on niin.




Jaa, että pitää olla diabeetikko jotta ymmärtää hoitoväsymyksen?

 No, tietysti jos pitää taistella koko ajan diabeetestä tai ihan mitä vaan muuta kroonista sairautta vastaan.

 Itsellä on diagnisoitu krooninen sairaus myös, johon kuolee suomessa joka päivä eri ikäisiä ihmisiä.

 En kuitenkaan taistele tätä sairautta vastaan, vaan hyväksyn sen 100%:sti itseeni kuuluvana ja hoidan sitä pieteetillä koko loppu-elämäni ajan.

 Itse-asiassa, tunnistan itsessäni tänäpäivänä suurta kiitollisuutta tästä sairaudesta. Sen avulla pääsin itse-keskeisyyteni kahleista ja oivalsin erittäin suuren viisauden.

 Ihmisen ja eläimen eroittaa vain yksi asia, se että vain ihminen on kykenevä henkiseen kehitykseen koko elämänsä ajan.

 "Kykenee" ei tarkoita kuitenkaan "pakkoa". Kärsiä saa vaikka koko loppuelämänsä jos muuhun ei löydy halua.

 Olkoon sitten diabeetikko tai mistä muusta tahansa kroonisesta sairaudesta "kärsivä" ihminen.
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: Taitsa - Marraskuu 28, 2009, 23:13:10 ip
Eläminen on kuolemista,kuoleminen on elämistä.
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: d1-nainen - Marraskuu 28, 2009, 23:26:31 ip
Jos diabetes hoituisi hoitamalla, niin sitten oiskin helppoa . Mutta kun meillä kaikilla ei tule hyviä hoitotuloksia, vaikka kuinka hoitaisi ja tekisi oikein, niin se joskus uuvuttaa. Paitsi että mä olen jo aikaa sitten hyväksynyt sen, että olen niitä, jotka ei saavuta hyvää hoitotasapainoa, vaikka mitä tekis; silloin on tyydyttävä kohtalaiseen .
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: Toukokuu1965 - Marraskuu 28, 2009, 23:34:04 ip
Joo ja tää kaikki jankkaaminen ei auta yhtään sitä, kuka ketjun aloitti ja on oikeasti kadottanut motivaation ja hoitamisen kipinän.  

Eikä se motivaatio löydy syyllistämällä tai tuomalla esiin omaa paremmuuttaan. Päinvastoin, se latistaa entistä enemmän.  

Ja tämä ei ollut sulle d1-nainen vaan yleisesti ketjun jatkoksi.
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: Taitsa - Marraskuu 28, 2009, 23:46:16 ip
Lainaus:



 Ihmisen ja eläimen eroittaa vain yksi asia, se että vain ihminen on kykenevä henkiseen kehitykseen koko elämänsä ajan.




Eläin tappaa/saalistaa,koska sen on nälkä,saatuaan tarpeensa tyydytetyksi( mahansa täyteen), se lopettaa. Ihminen tappaa lajitovereitaan sen takia,ei nälän,vaan halutessaan valtaa ja mammonaa.Tämä asia myös eroittaa eläimen ja ihmisen,oli sitten kysymys ihmisen henkisestä kehityksetä tai ei
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: Taitsa - Marraskuu 28, 2009, 23:47:52 ip
Sori Toukkis,minä taas munasin
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: Faija1 - Marraskuu 28, 2009, 23:50:04 ip
Hyvin menee, mutta tilanne ei ole toivoton. (puolalainen sananlasku)

 Toi edellinen on erittäin hyvä slogani. Tai enemmänkin parempi kuin hyvä. Puolalaisessa sananlaskussa on vinha viisaus sisäänrakennettu.

 Ensin substanssina. Hyvä on tosiaan parhaan pahin vihollinen.

 Eli, hyvin menee täälläkin, mutta parhaat päivät ovat vasta edessäpäin.

 Niin muksulla kuin itselläkin.

 Ps.Meemit ovat tärkeämmät kuin geenit. Jotta jotain uutta saisi, tarvitsee ensin poistaa vanhat. Geenejäsi et voi vaihtaa, mutta meemejä on kyetty vaihtamaan parempiin jo tuhansia vuosia ihmiskunnan historiassa. Tämmöisiä julkkiksia tulee äkkiseltään mieleen kuin Buddha, Jeesus, Muhammed. Tuhansista vähemmän kuuluisista puhumattakaan. Ja jos jollakulla on epäselvää vielä mitä "meemi" tarkoittaa, se on "ennakolta annettu toimintamalli".

 Kärsimyskin on todella vain "ennakolta annettu toimintamalli" Yleensä tämä malli on imetty ja imetään edelleenkin "meemin" sisäistäjän lähi-aikuispiiristä.
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: Toukokuu1965 - Marraskuu 28, 2009, 23:54:14 ip
 

Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: Taitsa - Marraskuu 28, 2009, 23:59:43 ip
Jep
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: Faija1 - Marraskuu 29, 2009, 00:04:41 ap
Lainaus:

Lainaus:



 Ihmisen ja eläimen eroittaa vain yksi asia, se että vain ihminen on kykenevä henkiseen kehitykseen koko elämänsä ajan.




Eläin tappaa/saalistaa,koska sen on nälkä,saatuaan tarpeensa tyydytetyksi( mahansa täyteen), se lopettaa. Ihminen tappaa lajitovereitaan sen takia,ei nälän,vaan halutessaan valtaa ja mammonaa.Tämä asia myös eroittaa eläimen ja ihmisen,oli sitten kysymys ihmisen henkisestä kehityksetä tai ei




 Ei ihminen tapa ihmisiä koskaan sodassa. Siellä tappaa isänmaanystävät, marttyyrit, taistelijat, lista on, loputon, egojen ehdollistumien, "vihollisia, raakalaisia, väärä-uskoisia, ali-ihmisiä, riistäjiä, lista on, taas loputon, egojen ehdollistumien".

 Rautalangasta, ihmisen ja eläimen eroittaa se että vain ihminen on kykenevä henkiseen kehitykseen koko elämänsä ajan.

 Eläintä ja "isänmaanystävää, marttyyria tai taistelijaa ym" ei eroita mikään. Mikään niistä ei kykene henkiseen kehitykseen.

 Oletko koskaan kuullut kansankiihottajan kirkuvan naama punaisena "Ihmiset! Tappakaa nuo toiset ihmiset!!"

 Siellä pelataan mielikuvilla, ollaan mielikuvia ja tapetaan mielikuvia.

 Tarkempi kuvaus tekstillesi olisi ollut, "Mielikuviensa eli meemiensä vallassa oleva ihminen vaatii tappamaan helposti mielikuviensa valtaan johdateltavia lajitovereitaan sen takia,ei nälän,vaan halutessaan valtaa ja mammonaa + että näitä itseään helposti johdateltavia ihmisiä löytyy aina niin kauan kunnes hekin havahtuvat."
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: äskoo - Marraskuu 29, 2009, 00:13:56 ap
Myy77,
oletko ollut kertaakaan Diabeteskeskuksessa kurssilla? Mitäpä, jos kertoisit hoitopaikassasi, että motivaatio on hukassa ja tarvitsisit "potkun persuksille". D-keskuksesta saattaisi löytyä apua uuteen suuntaan tai ainakin sieltä löytyy sitä kuuluisaa vertaistukea.

Tää tauti vie voimia, eikä ihan yksin tarvitse aina yrittää pärjätä. Samoja asioita kokeneet ovat parhaita tsemppaajia. Sen olen itse kokenut viimeiksi tänään.
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: Faija1 - Marraskuu 29, 2009, 00:22:48 ap
Lainaus:

Myy77,
oletko ollut kertaakaan Diabeteskeskuksessa kurssilla? Mitäpä, jos kertoisit hoitopaikassasi, että motivaatio on hukassa ja tarvitsisit "potkun persuksille". D-keskuksesta saattaisi löytyä apua uuteen suuntaan tai ainakin sieltä löytyy sitä kuuluisaa vertaistukea.

Tää tauti vie voimia, eikä ihan yksin tarvitse aina yrittää pärjätä. Samoja asioita kokeneet ovat parhaita tsemppaajia. Sen olen itse kokenut viimeiksi tänään.




 Hyvä tsemppaus Myy77:lle.

 Muutenkin erinomaista tekstiä muuttaisin vain hieman.

  "Yksin ei tarvitse aina yrittää", kääntäisin kaksin tai enemmin on aina parempi yrittää.
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: Taitsa - Marraskuu 29, 2009, 00:26:00 ap
Lainaus:



 Ei ihminen tapa ihmisiä koskaan sodassa. Siellä tappaa isänmaanystävät, marttyyrit, taistelijat, lista on, loputon, egojen ehdollistumien, "vihollisia, raakalaisia, väärä-uskoisia, ali-ihmisiä, riistäjiä, lista on, taas loputon, egojen ehdollistumien"




Aha,enpä ole kuulutkaan eläinten sodasta,marttyyrit ym.ovat käsittääkeni ihmisiä?

Joo ,pimeimässä keski euroopan maassa ihmiset?,(serbit) huusivat,tappakaa nuo(kroatit),mut mähän en tiedä mistään mitään,vaikka olin paikalla.Olenhan vaan ykköstyypin dippendaali,en sen omainen,joka tietää tästä taudista ym.kaiken.sori vaan. Lopetan lähetyksen tähän,mitä vänkätä kaikkea tietävää vastaan,vaietkoon tyhmä,kun viisas puhuu.
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: Faija1 - Marraskuu 29, 2009, 00:41:18 ap
Lainaus:

Lainaus:



 Ei ihminen tapa ihmisiä koskaan sodassa. Siellä tappaa isänmaanystävät, marttyyrit, taistelijat, lista on, loputon, egojen ehdollistumien, "vihollisia, raakalaisia, väärä-uskoisia, ali-ihmisiä, riistäjiä, lista on, taas loputon, egojen ehdollistumien"




Aha,enpä ole kuulutkaan eläinten sodasta,marttyyrit ym.ovat käsittääkeni ihmisiä?

Joo ,pimeimässä keski euroopan maassa ihmiset?,(serbit) huusivat,tappakaa nuo(kroatit),mut mähän en tiedä mistään mitään,vaikka olin paikalla.Olenhan vaan ykköstyypin dippendaali,en sen omainen,joka tietää tästä taudista ym.kaiken.sori vaan. Lopetan lähetyksen tähän,mitä vänkätä kaikkea tietävää vastaan,vaietkoon tyhmä,kun viisas puhuu.




 Hyvä Taitsa, et ota mitään "sellaisenaan". Epäile kaikkea. Tätäkin

 Mutta, substanssia. Marttyyrit ym. ovat kyllä "ihmisiä", mutta ensisijaisesti pitävät itseään "marttyyrinä ym". Ja tappavat ensisijaisesti jotain muuta kuin "ihmisiä".

 Kuten "serbit ja kroaatit".

 Yksinkertaisesti nationalistien kiihottamia nationalisteja.

 Pari, kolme kysymystä Taitsalle ja oikeastaan kaikille. Mitä näet peilistäsi kun katsot siihen? Tai keitä asuu suomen itä-rajan itäpuolella mielestäsi? Keitä hoidetaan sairaaloiden D1 osastoilla?

 Ensisijaisesti  
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: Friita - Marraskuu 29, 2009, 08:18:55 ap
Lainaus:

  "Yksin ei tarvitse aina yrittää", kääntäisin kaksin tai enemmin on aina parempi yrittää.




Mistähän mä saisin tähän elämääni enemmän?? Mä ainakin stemppaan ihan yksin, ihan sen verran mitä kykenen. Mä en osaa tähän elämääni ketään muita taikoa. Hyvä että sä kykenet, mä en. Mä elän yksin ja taistelen tämän taudin kanssa yksin, arjessa.
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: Faija1 - Marraskuu 29, 2009, 12:19:52 ip
Lainaus:

Lainaus:

  "Yksin ei tarvitse aina yrittää", kääntäisin kaksin tai enemmin on aina parempi yrittää.




Mistähän mä saisin tähän elämääni enemmän?? Mä ainakin stemppaan ihan yksin, ihan sen verran mitä kykenen. Mä en osaa tähän elämääni ketään muita taikoa. Hyvä että sä kykenet, mä en. Mä elän yksin ja taistelen tämän taudin kanssa yksin, arjessa.  




 Et todenäköisesti allekirjoita tätä, vielä

 Mutta olet vain valinnut "elää yksin ja taistella tämän taudin kanssa yksin, arjessa".

 Ja toivot vain että jotain kivaa tapahtuisi
 

 Toiminta on taikasana, ei pelkkä toivominen
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: d1-nainen - Marraskuu 29, 2009, 12:22:32 ip
Mulle juuri tämä palsta on se, mistä saan tukea hoitooni. Pari kertaa vuodessa lääkärillä käyminen ei paljon auta ja läheisiä en halua tällä kuormittaa.
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: Faija1 - Marraskuu 29, 2009, 12:34:56 ip
Lainaus:

Mulle juuri tämä palsta on se, mistä saan tukea hoitooni. Pari kertaa vuodessa lääkärillä käyminen ei paljon auta ja läheisiä en halua tällä kuormittaa.




 Et varmaan allekirjoita tätä vielä

 Mutta "läheiset" ovat juuri niitä ihmisiä jotka ovat sinua ja sinun mahdollista tukemista varten olemassa.

 Samallalailla kuin itse olet olemassa juuri läheisiäsikin ja heidän mahdollista tukemista varten.

Ja parasta on että voit itse päättää ketkä ovat sinun läheisiäsi. Riippuvuussuhteet eivät ole "läheisyyttä", ne ovat kiinni-oloa. Riippuvuussuhteet ovat niitä joihin kuuluu sanoja "täytyy, ei saa, pakko, ei kehtaa, koska aina on ollut niin, ym".

 Kuulostaa siltä kuin olisit sairastunut D1 lisäksi myös "vahvuuteen"
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: Nanku - Marraskuu 29, 2009, 13:48:57 ip
Lainaus:

Lainaus:

Mulle juuri tämä palsta on se, mistä saan tukea hoitooni. Pari kertaa vuodessa lääkärillä käyminen ei paljon auta ja läheisiä en halua tällä kuormittaa.




 Et varmaan allekirjoita tätä vielä

 Mutta "läheiset" ovat juuri niitä ihmisiä jotka ovat sinua ja sinun mahdollista tukemista varten olemassa.

 Samallalailla kuin itse olet olemassa juuri läheisiäsikin ja heidän mahdollista tukemista varten.

Ja parasta on että voit itse päättää ketkä ovat sinun läheisiäsi. Riippuvuussuhteet eivät ole "läheisyyttä", ne ovat kiinni-oloa. Riippuvuussuhteet ovat niitä joihin kuuluu sanoja "täytyy, ei saa, pakko, ei kehtaa, koska aina on ollut niin, ym".

 Kuulostaa siltä kuin olisit sairastunut D1 lisäksi myös "vahvuuteen"




Ei millään pahalla Faija1, mutta olisi kohteliasta lopettaa tuo viisastelu. Tällä palstalla kirjoittaa myös oikeasti väsyneitä ja sairautensa kanssa painivia henkilöitä. Tuota guruilua voi jatkaa vaikkapa osiossa "vapaa sana" tms.

On ihan mukavaa, että tälle palstalle tulee uusia kirjoittajia, mutta en pidä siitä, että Faija1 tulet tänne opettamaan meitä tai luennoimaan meille.

Kaikkea hyvää toivon lapsellesi ja toivon, että hän jaksaa hoitaa itseään huolella sitten, kun asia hänen vastuulleen siirtyy. Mutta vaikka joku hoitaisi toista/itseään kuinka huolellisesti ja hyvin, se ei takaa hoidon onnistumista. Positiivinen asenne auttaa elämässä ja joskus se tekee ihmeitäkin, mutta se ei silti elämän realiteetitkin on hyvä hallita.
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: d1-nainen - Marraskuu 29, 2009, 14:18:20 ip
Lainaus:

Lainaus:

Mulle juuri tämä palsta on se, mistä saan tukea hoitooni. Pari kertaa vuodessa lääkärillä käyminen ei paljon auta ja läheisiä en halua tällä kuormittaa.




 Et varmaan allekirjoita tätä vielä

 Kuulostaa siltä kuin olisit sairastunut D1 lisäksi myös "vahvuuteen"




En minä mihinkään vahvuuteen ole sairastunut, mutta ihan oikeesti, tää tauti ei kiinnosta kovin kauaa muita kuin niitä, joilla se on ja turha sillä on läheisiä kuormittaa. Jokainen kantaa kuormansa itse, sitä ei VOI kukaan muu tehdä. Ja tämä ei siis koske pieniä lapsia tietenkään.
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: Faija1 - Marraskuu 29, 2009, 17:16:40 ip
Lainaus:

Lainaus:

Lainaus:

Mulle juuri tämä palsta on se, mistä saan tukea hoitooni. Pari kertaa vuodessa lääkärillä käyminen ei paljon auta ja läheisiä en halua tällä kuormittaa.




 Et varmaan allekirjoita tätä vielä

 Mutta "läheiset" ovat juuri niitä ihmisiä jotka ovat sinua ja sinun mahdollista tukemista varten olemassa.

 Samallalailla kuin itse olet olemassa juuri läheisiäsikin ja heidän mahdollista tukemista varten.

Ja parasta on että voit itse päättää ketkä ovat sinun läheisiäsi. Riippuvuussuhteet eivät ole "läheisyyttä", ne ovat kiinni-oloa. Riippuvuussuhteet ovat niitä joihin kuuluu sanoja "täytyy, ei saa, pakko, ei kehtaa, koska aina on ollut niin, ym".

 Kuulostaa siltä kuin olisit sairastunut D1 lisäksi myös "vahvuuteen"




Ei millään pahalla Faija1, mutta olisi kohteliasta lopettaa tuo viisastelu. Tällä palstalla kirjoittaa myös oikeasti väsyneitä ja sairautensa kanssa painivia henkilöitä. Tuota guruilua voi jatkaa vaikkapa osiossa "vapaa sana" tms.

On ihan mukavaa, että tälle palstalle tulee uusia kirjoittajia, mutta en pidä siitä, että Faija1 tulet tänne opettamaan meitä tai luennoimaan meille.

Kaikkea hyvää toivon lapsellesi ja toivon, että hän jaksaa hoitaa itseään huolella sitten, kun asia hänen vastuulleen siirtyy. Mutta vaikka joku hoitaisi toista/itseään kuinka huolellisesti ja hyvin, se ei takaa hoidon onnistumista. Positiivinen asenne auttaa elämässä ja joskus se tekee ihmeitäkin, mutta se ei silti elämän realiteetitkin on hyvä hallita.




 Jaa, tällä palstalla pitää sinun mielestä siis olla vain "oikeasti väsyneitä ja sairautensa kanssa painivia henkilöitä".

 Otsikko on "nuoruustyypin diabetes". Se ei varmaankaan tarkoita että pitäisi olla kokoajan ns.narinakujalla.

 Ja ihan vain kurioisiteettina. Minua ei kiinnosta mistä sinä pidät tai et pidä, minua kiinnostaa vain jakaa sekä vastaanottaa kokemusta nuoruusiän diabeteksen hoidosta ja hoitajasta.

 Vihjeenä Nankulle, fysiikkaa(kin) hoidetaan parhaitten keskittymällä ensisijaisesti henkeen.
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: Faija1 - Marraskuu 29, 2009, 17:21:18 ip
Lainaus:

Lainaus:

Lainaus:

Mulle juuri tämä palsta on se, mistä saan tukea hoitooni. Pari kertaa vuodessa lääkärillä käyminen ei paljon auta ja läheisiä en halua tällä kuormittaa.




 Et varmaan allekirjoita tätä vielä

 Kuulostaa siltä kuin olisit sairastunut D1 lisäksi myös "vahvuuteen"




En minä mihinkään vahvuuteen ole sairastunut, mutta ihan oikeesti, tää tauti ei kiinnosta kovin kauaa muita kuin niitä, joilla se on ja turha sillä on läheisiä kuormittaa. Jokainen kantaa kuormansa itse, sitä ei VOI kukaan muu tehdä. Ja tämä ei siis koske pieniä lapsia tietenkään.




 Näkökulma täältä omakohtaisen kokemuksen jälkeen.

 Jokainen saa kantaa kuormansa itse, mutta kenenkään ei ole pakko kantaa kuormaansa itse.

 Kärsimys on aina oma valinta.
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: Myy77 - Marraskuu 29, 2009, 17:43:39 ip
Kiitos kommenteista ja keskusteluista On mielenkiintoista ja avartavaa lukea kaikki näkökulmat asiaan.

En osaa puhua kun omasta puolestani.

Mulla on läheisen (avopuoliso) tuki. Mulla on kaikki pelit ja vehkeet (pumppu) jotta saisin halutessani vs-arvot kondikseen. Mittaan sokruja säännöllisesti, mutta en jaksa/viitsi reagoida tuloksiin.

Kävin d-lekurilla ja otan itseäni niskasta kiinni. Hoitoväsymystä pukkaa, mutta prkl täältä on pakko nousta!!!

Vain elämää, ei sen enempää...
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: kivitatti - Marraskuu 29, 2009, 18:07:38 ip
Myy, rasita vain sitä läheisintäsi. Siksi se on vierelläsi että on valmis jakamaan myös ne elämän paskat jutut kanssasi. Jos vituttaa niin anna palaa. Se että saa itkeä katkeraa mieltä ja huutaa elämän vääryyttä, se helpottaa, oikeasti.   Voit yllättyä mihin puolisosi kykeneekään. Hän ei voi auttaa sua huonojen arvojen kanssa, koska ei tunne tätä tautia, mutta hän voi tukea sinua henkisesti, mikä on kaiken a ja o.

Niin, ja me autetaan kans minkä keritään. Me osataan auttaa niisä ongelmasokereissaki.  
Kysäseppä lääkäriltä että pääsisitkö sopeutumisvalmennuskurssille. Itse kävin vuosi sitten ja se oli niin maailman mahtavin kokemus! Aivan mahtavia tyyppejä, ja niin valtavasti vertaistukea ettet oo ikinä nähny. Voi sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta kun ruokapöydässä kaikki kaivaa mittarit ja neulat esiin.   Sinne kannattaa hakea!
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: Däiti - Marraskuu 29, 2009, 18:29:52 ip
Diabeetikkona ja lapsidiabeetikon äitinä sanoisin tämän keskustelun alkuperäiseen ajatukseen seuraavaa: Omahoito on tosi rankkaa, ja aina välillä on kausia kun ei jaksa. Ne osaan jo antaa itselleni anteeksi. Mutta lapsen diabeteksen hoidosta ei voi luistaa, ei vaikka kuinka pännisi. En halua tuhota oman lapsen hyvinvointia tässä hetkessä tai tulevaisuudessa. Sitä ei omatunto salli, ja se totisesti ahdistaa. Yritän tehdä parhaani, mutta tottakai lapsen kannalta olisi hyvä nähdä, että äiti hoitaa hyvin myös itseään, jotta se malli olisi olemassa, kun hän itsenäistyy. Vanhempi voi vain toivoa, että lapsi tajuaisi omahoidon tärkeyden, mutta oman murrosikäni (jolloin sokeri oli kielletty) muistaen, ei parane toivoa liikoja.
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: äskoo - Marraskuu 29, 2009, 19:02:47 ip
Lainaus:

Diabeetikkona ja lapsidiabeetikon äitinä sanoisin ...



Hyvä kuulla kommentti sellaiselta, jolla on sekä kokemusta omasta sairaudesta että kokemusta oman lapsen hoidosta. Arvaan, että oman lapsen kohdalla vastuu painaa vielä enemmän.

Tämä omahoito on kaksipiippuinen juttu: harvassa vakavassa sairaudessa potilas voi vaikuttaa näin paljon hoitotuloksiinsa ja samalla jatkuva kontrollointi kuormittaa mieltä ja jaksamista. Heittelehtivät verensokerit jo itsessään aiheuttavat vähintään alakuloa ja v***uuntumista.  
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: Friita - Marraskuu 29, 2009, 19:37:20 ip
Lainaus:

Mulle juuri tämä palsta on se, mistä saan tukea hoitooni. Pari kertaa vuodessa lääkärillä käyminen ei paljon auta ja läheisiä en halua tällä kuormittaa.




Ihan samoilla linjoilla, ja koska on turhaa kuormittaa ihmisiä enää omilla murheilla, koska tietää, että läheisilläkin on rankkaa elämässään. Lisäksi, kyllä kai minun ulosantini aika heikkoakin on, kun en edes osannut taannoin vastata pomoni yksinkertaiseen kysymykseen, että "miltä se tuntuu, kun sokerit on matalalla?" Tarviiko täällä kellekään selitellä tuota, miltä se tuntuu...
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: d1-nainen - Marraskuu 29, 2009, 20:38:32 ip
Lainaus:


 Kärsimys on aina oma valinta.




Mutta siinä missä toinen kokee kärsimyksenä sen, että joutuu itse hoitamaan tautinsa, toinen kokee kärsimyksenä sen, jos läheiset puuttuvat hoitoonsa. Elä ja anna elää  
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: Nanku - Marraskuu 29, 2009, 21:03:40 ip
Lainaus:


 Vihjeenä Nankulle, fysiikkaa(kin) hoidetaan parhaitten keskittymällä ensisijaisesti henkeen.




Jep ja siksi olenkin omassa elämässäni keskittynyt ensisijaisesti siihen!

Sinun kannattaakin ensisijaisesti keskittyä vastaanottamaan sitä tietoa diabeteksen hoidosta, jos siitä vaikkapa olisi hyötyä lapsellesi.
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: dadda - Marraskuu 29, 2009, 21:51:00 ip
Lainaus:

 Tämä omahoito on kaksipiippuinen juttu: harvassa vakavassa sairaudessa potilas voi vaikuttaa näin paljon hoitotuloksiinsa ja samalla jatkuva kontrollointi kuormittaa mieltä ja jaksamista. Heittelehtivät verensokerit jo itsessään aiheuttavat vähintään alakuloa ja v***uuntumista.  




...Niin just, ja musta yks pointti väsymisessä on just se, että tosiaan aina ei hyviä tuloksia tule vaikka kuinka yrittäisi. On niitä mystisiä x-faktoreita joita ei vaan voi ennakoida. Tässä taudissa toiminta aa ei aina johda suoraviivaisesti tulos beehen, ja "huono" hoito olisi vain valinta olla tekemättä aa:ta. Siitä se vitutus kertyy.

 Mikä se oiskaan se viisasten kivi siinä "sopivan rennossa" hoitamisessa; aattelen Myy77 että ehkä sun ei tarvikaan pyrkiä hoitotsempissäsi takaisin siihen samanlaiseen hoitoon johon alkuinnostuksessa pystyit, ja että ratkaisu tilanteessasi olisi vain kova yrittäminen, vaan just että löytyiskö vaikka kurssin avulla ihan uusi, rennompi tapa hoitaa itseä jolla kuitenkin saattaisi saada jopa parempia tuloksia? Oman lekurin kanssa voisi myös määritellä, mitkä ovat sinun kohdallasi ne hyvät tulokset.

Sokereiden tarkka hoitaminen ei aina ole koko ihmisen parasta hoitamista, tai siis että tämä tauti ei ole se ainoa meissä oleva hoidettava asia, vaikkakin selkeämpi ja vastuullisempi hoitokohde kuin ns. terveillä ja siksi niin kuormittava. Omana haimanaan on raskasta olla; tykkään aina siteerata sitä ruotsalaisten kuninkaallisten muinaista henkilääkäriä Axel Münthea joka oli sitä mieltä että potilaiden ei ole hyvä tietää liikaa omasta sisäerityksestään. Ja me jos ketkä kyllä tiedetään ihan liikaa

Monesti varmaan myös se oma sairastumisvaiheen surutyö terveyden menettämisestä saattaa jäädä työllistävän omahoidon ja toisaalta ylipositiivisen "voit elää ihan kuin ennenkin, tämä sairaus ei rajoita" -mantran alle; ehkä väsymys on normaaliakin, vähän myöhästynyttä reaktiota siihen, että tämä sairaus ei tosiaan hoitamalla katoa, pysyy vain aisoissa? Että voisiko sen väsymisen myös kohtuudella sallia itselleen, ja antaa hoidon olla vähän rempallaan vähän aikaa..? Varsinkin jos omat ihanteet/tavoitteet on kovin tiukat, se rempallaanolo ei välttämättä tarkoita edes kovin surkeita arvoja...

Henkilökohtaisesti olen pikemmin sitä mieltä, että paras on hyvän pahin vihollinen. Sitä parasta kun ei nimittäin koskaan saavuta, vaan aina voisi olla parempaa. Tyytymistä ja tyytyväisyyttä ei sillä saavuta.
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: Faija1 - Marraskuu 29, 2009, 22:05:55 ip
Lainaus:

Diabeetikkona ja lapsidiabeetikon äitinä sanoisin tämän keskustelun alkuperäiseen ajatukseen seuraavaa: Omahoito on tosi rankkaa, ja aina välillä on kausia kun ei jaksa. Ne osaan jo antaa itselleni anteeksi. Mutta lapsen diabeteksen hoidosta ei voi luistaa, ei vaikka kuinka pännisi. En halua tuhota oman lapsen hyvinvointia tässä hetkessä tai tulevaisuudessa. Sitä ei omatunto salli, ja se totisesti ahdistaa. Yritän tehdä parhaani, mutta tottakai lapsen kannalta olisi hyvä nähdä, että äiti hoitaa hyvin myös itseään, jotta se malli olisi olemassa, kun hän itsenäistyy. Vanhempi voi vain toivoa, että lapsi tajuaisi omahoidon tärkeyden, mutta oman murrosikäni (jolloin sokeri oli kielletty) muistaen, ei parane toivoa liikoja.




 Kiitos kommentista

 Ja varsinkin tuosta "murrosikäni, jolloin sokeri oli kielletty".

 Muistan itsekkin kuinka -70 luvulla pari kaveria hiipu jonnekkin taustoihin saatuaan D1:n. Hoito oli silloin kaukana tämänpäivän hoidosta. Ja sokeri oli "kielletty" kategorisesti silloin, muistan itsekkin niin kuulleeni jostain. Potilas aina kategorisesti sopeutui hoitoon silloin, ja murros-iässähän kapinoidaan kaikkia rajoja päin.

 Mutta, tänäpäivänä hoito sopeutuu potilaaseen kiitos uuden sukupolven monipistoshoidon, joten prinsessani murros-iässä ei jää paljoa "kapinoitavaa" itse taudin takia, koska sokeri(kin) kuuluu hänen elämäänsä tänäkinpäivänä. Karkkia menee ihan kohtuullisesti namipäivänä + että sokerittomia karkkeja ym. saa bonuksena laittaa "karkkipäiväläjän" päälle niin paljon kuin haluaa. Jäänyt aina pieneksi läjäksi.

 Muutenkin, tällähetkellä prinsessani treenaa omaa itselle tärkeään liikunnallista + yhteisöllistä urheilulajiaan samalla pieteetillä kuin ennen D1 toteamista, tapailee kavereitaan samalla lailla kuin ennen D1 toteamista, syö perusruokaa samallalailla kuin ennen D1 toteamista, kiukuttelee ainakin isille samallalailla kuin ennen D1 toteamista, on epävarma aina välillä kuten ennen D1 toteamista, on täysin varma samalla lailla kuten ennen D1 toteamista, on....

 Täysin normaalia lapsen elämää viettävä viehättävä isin ja äidin prinsessa

 Ja isin raskas mutta niin antoisa tehtävä on vieroittaa sitten joskus tämä tällähetkellä oleva pieni ihminen isommista ihmisistä (myös isistä ja äidistä) jotta tämä tällähetkellä oleva pieni ihminen löytäisi "omat kenkänsä" ja pääsisi omaan "flow-tilaansa" jossa tärkein ihminen hänen elämässään hänellekkin olisi se ihminen jonka kanssa hän viettää koko elämänsä.

 Sen hän näkee joka aamu peilistään.

 Ja sille tarjoamalla kategorisesti aina parasta aina tilanteessa kuin tilanteessa kykenee hänkin tarjoamaan aina vain parasta sitten joskus hänen tärkeille läheisilleen tilanteessa kuin tilanteessa.

 Summasummarum,

 Elämä on ihanaa, D1 on lahja, kaikki muutos on aina "muutos parempaan", ei ole olemassakaan sellaista kuin "muutos huonompaan"
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: kivitatti - Marraskuu 29, 2009, 22:09:52 ip
Dadda tuo on NIIN totta!
"Monesti varmaan myös se oma sairastumisvaiheen surutyö terveyden menettämisestä saattaa jäädä työllistävän omahoidon ja toisaalta ylipositiivisen "voit elää ihan kuin ennenkin, tämä sairaus ei rajoita" -mantran alle; ehkä väsymys on normaaliakin, vähän myöhästynyttä reaktiota siihen, että tämä sairaus ei tosiaan hoitamalla katoa, pysyy vain aisoissa?"

Itse en ikinä ehtinyt kokea sitä terveyden menettämisen tunnetta ja epätoivoa, siksi varmaan masennuinkin myöhemmin. Kaikki jankutti vaan miten helppoa tän kanssa on elää eikä tää paljoo rajoita. Joo, tämä ei välttis tapa niinku joku muu sairaus voi tappaa, eikä pyörätuoliinkaan Ehkä joudu, mutta harvassa on ne sairaudet jotka vaatii sairastajalta näin paljon ja päivittäin! Harvan sairauden hoitoa langetetaan täysin potilaan kontolle.

Meillä on Oikeus olla välillä rempallaan! Itsekin olen ollut jo 4 kuukautta! Hobis on taas yli 9, mutta kunhan voimat on palanneet saan sen takaisin 7:ään. Ei tässä ole mitään hengen hätää. Meillä on loppuelämä aikaa hoitaa itsejämme, ei me kuukaudessa tuhouduta!

Sori Faija, mutta D1 ei oo lahja. Tulet sen huomaamaan sitten kun prinsessa on kasvanut ja häntä ketuttaa ja eikä päästä sinua auttamaan hoidossa ja teinikapina, se kyllä tulee vaikka monipistoshoito onkin "niin kätevä". En sano tätä pahalla, haluan vain muistuttaa elämän realiteeteista.  
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: vivianv - Marraskuu 29, 2009, 22:14:42 ip
Mun pitkäaikainen d-lääkärini sanoi, kun ekoja kertoja sain hoban alkamaan seiskalla, että 'muista sitten, että d on lajina pitkänmatkanjuoksu ja että voimat pitää jakaa oikein että pääsee maaliin'.
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: kivitatti - Marraskuu 29, 2009, 22:16:40 ip
ihana hoitaja, mun mielestä tosi kivasti sanottu, jotenkin kannustavasti.  
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: Faija1 - Marraskuu 29, 2009, 22:20:33 ip
Lainaus:

Mun pitkäaikainen d-lääkärini sanoi, kun ekoja kertoja sain hoban alkamaan seiskalla, että 'muista sitten, että d on lajina pitkänmatkanjuoksu ja että voimat pitää jakaa oikein että pääsee maaliin'.




 Hieno kommentti

 "Pitkänmatkanjuoksu" eli loppuelämän hoitoa vaativa sairaus. Ja voimathan kykenee jakamaan parhaitten kun pitää itselleen ykkösasiana oman sairautensa hoidon. Tapahtui tai tapahtuu tai tulee tapahtumaan sitten ihan mitä tahansa.

 Tyyliin, maailmamme kuulema räjähtää atomeiksi huomena?

 No, hoidanpa siihen saakka kuitenkin omaa sairauttani pieteetillä

Ps."Maalista" sen verran, että matka on tärkeämpi kuin itse päämäärä eli maali. Rautalangasta, se miten elät on tärkeämpi kuin se miten kuolet. Eli kaikki pääsee maaliin.
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: tapsa - Marraskuu 30, 2009, 10:35:59 ap
Lainaus:

Mun pitkäaikainen d-lääkärini sanoi, kun ekoja kertoja sain hoban alkamaan seiskalla, että 'muista sitten, että d on lajina pitkänmatkanjuoksu ja että voimat pitää jakaa oikein että pääsee maaliin'.




Tuossa on totuus. Sekä sokerien tasoon että painon hallintaan on asennoiduttava juuri noin.
On löydettävä "elinkautinen" tavoitetaso ja menetelmät siihen pääsemiseksi.
"Kuurit" eivät tuo ratkaisua.
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: d1-nainen - Marraskuu 30, 2009, 10:43:48 ap
Lainaus:

Mun pitkäaikainen d-lääkärini sanoi, kun ekoja kertoja sain hoban alkamaan seiskalla, että 'muista sitten, että d on lajina pitkänmatkanjuoksu ja että voimat pitää jakaa oikein että pääsee maaliin'.




Jep. Mä taisin tehdä niin, että hoidin alkuvuosina ihan liikaa (hba1 oli jopa 4,7) ja nykyään ei sitten saakaan kunnon tulosta aikaiseksi, vaikka kuinka hoitaisi. Eli olisi pitänyt se alku ottaa vähän rauhallisemmin   Mutta mikä se maali on? Että on kuolinhetkellä hyvä hba1?
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: Faija1 - Marraskuu 30, 2009, 11:43:07 ap
Lainaus:

Lainaus:

Mun pitkäaikainen d-lääkärini sanoi, kun ekoja kertoja sain hoban alkamaan seiskalla, että 'muista sitten, että d on lajina pitkänmatkanjuoksu ja että voimat pitää jakaa oikein että pääsee maaliin'.




Jep. Mä taisin tehdä niin, että hoidin alkuvuosina ihan liikaa (hba1 oli jopa 4,7) ja nykyään ei sitten saakaan kunnon tulosta aikaiseksi, vaikka kuinka hoitaisi. Eli olisi pitänyt se alku ottaa vähän rauhallisemmin   Mutta mikä se maali on? Että on kuolinhetkellä hyvä hba1?




 Maali on tosiaan kuolema

 Kaikilla ihmisillä, niin D1 kuin ei-D1. Määritteellä ei ole merkitystä, itse asialla on.

 Ihminen

 Joten muotoilisin hieman sinänsä hyvää tekstiäsi.

 Että kuolinhetkellä(kin) on hyvä hba1.

 Tautofoniaa kyllä, mutta, matka on tärkeämpää kuin päämäärä. Ja matkahan kestää keskimäärin vuosikymmeniä, kun taas päämäärä koetaan hetkessä.

 Kärsimys matkalla on tosiaan aina täysin oma valinta.

Ps.Vihjeenä, mielenrauha on kuin vesi kämmenellä, mitä enemmän sitä yrittää hampaat irvessä säilyttää eli puristaa nyrkkiin, sitä varmemmin se katoaa. Ota siis iisisti eli  laulun sanoin "...mother Mary speak to me, speaking words of wisdom, let it be"  

Mielenrauha tai sen puute on x-faktori
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: Ruiskaunokki - Marraskuu 30, 2009, 12:18:52 ip
"Kärsimys matkalla on tosiaan aina täysin oma valinta."

Anteeksi nyt vaan, mutta vaikka itse olen vahvasti positiivisen ajattelun kannalla, niin tuo lause nyt on taytta puppua!!! Vai vaitatko, etta ne miljoonat kehitysmaiden asukkaat jotka karsivat nalanhadasta, ovat itse valinneet karsimyksensa? Tai etta jos he vain ajattelisivat positiivisesti, niin nalka katoaisi? Tai etta perhevakivallasta / hyvaksikaytosta karsivat alaikaiset lapset voivat "valita" karsivatko tilanteesta vai eivat??? Diabeteksen kaltaisen sairauden kanssa ehka viela jotenkuten voi tuollaista valintaa tehdakin, mutta enta jos sinulla todettaisiin kivulias syopakasvain, joka veisi sinut hautaan seuraavan 6 kk sisalla vaikka seisoisit paallasi? Voisitko silloinkin valita, etta sinusta tuntuisi pelkastaan hyvalta??!

Rajansa kaikella, varsinkin ylipelkistetyilla "tsemppauslauseilla"...

P.S. Itse en koe karsivani diabeteksesta, mutta tunnen kylla myotatuntoa niita kohtaan, jotka siita tai jostain yllamainitusta syysta karsivat!!!
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: d1-nainen - Marraskuu 30, 2009, 12:19:00 ip
Onneksi mun mielenrauha ei ole riippuvainen mun hba1-arvosta   eli mielenrauhani olen saanut, vaikka sokerit onkin päin sanonko mitä  
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: Faija1 - Marraskuu 30, 2009, 16:03:16 ip
Lainaus:

"Kärsimys matkalla on tosiaan aina täysin oma valinta."

Anteeksi nyt vaan, mutta vaikka itse olen vahvasti positiivisen ajattelun kannalla, niin tuo lause nyt on taytta puppua!!! Vai vaitatko, etta ne miljoonat kehitysmaiden asukkaat jotka karsivat nalanhadasta, ovat itse valinneet karsimyksensa? Tai etta jos he vain ajattelisivat positiivisesti, niin nalka katoaisi? Tai etta perhevakivallasta / hyvaksikaytosta karsivat alaikaiset lapset voivat "valita" karsivatko tilanteesta vai eivat??? Diabeteksen kaltaisen sairauden kanssa ehka viela jotenkuten voi tuollaista valintaa tehdakin, mutta enta jos sinulla todettaisiin kivulias syopakasvain, joka veisi sinut hautaan seuraavan 6 kk sisalla vaikka seisoisit paallasi? Voisitko silloinkin valita, etta sinusta tuntuisi pelkastaan hyvalta??!

Rajansa kaikella, varsinkin ylipelkistetyilla "tsemppauslauseilla"...

P.S. Itse en koe karsivani diabeteksesta, mutta tunnen kylla myotatuntoa niita kohtaan, jotka siita tai jostain yllamainitusta syysta karsivat!!!




  Ihan vihjeenä, negatiivisesti ajatteleva ihminen näkee ympärillään vain "punaista", ei saa, kauheaa, hirveää, peloittavaa ym, posittiivisesti ajatteleva ihminen näkee ympärillään "vihreää", saa, ihanaa, mahdollisuuksia, innostavaa ym.

 Tietoinen ihminen on värisokea

 Näkee vain "asioita" ilman samaistumista niihin.

 Tyttärelläni on D1, so?

 Itsellä koko loppuelämän hoitoa vaativa sairaus, so?

 Elämä jatkuu ja paras hoito on taattu

 Kummallekkin
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: Rouva -77 - Marraskuu 30, 2009, 16:18:41 ip
d1-nainen, mulla vähän sama juttu. pitkis on päin peetä, mutta en kauheasti stressaa...kun sitä tekee, minkä pystyy ja osaa, muuta ei voi...elämäni ensimmäistä kertaa kävin d-lääkärin lähetteellä juttelemassa psykologille taudin kanssa jaksamisesta ja matalien peloista. En saanut apua. Hän sanoi, että tunteeni ovat normaaleja ja ainut neuvo, mitä hän minulle osasi antaa, oli se, että pyydä lisää liuskoja. Saan niitä jo 200kpl/kk, joten tuskinpa enempää saisin ja auttaisiko edes lisämittaaminen...
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: Antsu1 - Marraskuu 30, 2009, 16:37:12 ip
Ihminen (olkoon sitten diabeetikko tai ei), joka ei koskaan "uskalla" näyttää kuin yhden puolen itsestään, ei ole vakuuttava.

Ihmisen elämään kuuluu niin ketutusta kuin mielihyvää kuin muitakin tunteita. Jos ei niitä kaikkia pysty tarpeen tullen näyttämään uloskin päin, on jossain vikaa. Silloin ihminen jotenkin tietoisesti tai tiedostamatta yrittää olla muuta kuin on.

Eli siis sallikaamme meidän kaikkien olla sitä mitä olemme, siis välillä saa ketuttaa, välillä saa "positiivistuttaa", välillä saa "-tuttaa" mitä vaan.

Kaikki kuuluu elämään ja jokaisen elämään jollain tavalla, sillä tunteemme eivät ole vakioita, jos näin olisi, olisi tämä elämä aika tylsää

Mielestäni tärkeintä olisi antaa kaikkien tunteiden tulla esille, jolloin olisi (mahdollisesti) helpompaa päästä vaikeiden hetkien yli ja löytää taas niitä hyviä hetkiä.

Teeskentelyllä, olkoon sitten aina ja iankaikkisesti yhtä hymistelyä tai sitten yhtä voivottelua, ei pitkälle pötkitä, aitoudella, niin hyvine kuin huonoinekin hetkineen/jaksoineen, pääsee pisimmälle.

Ja parasta vertaistukea on se, että voi/uskaltaa jossain tuoda niitä tunteitaan esille pelkäämättä "viisastelevia" vastauksia. Empatia hoi, älä jätä... Myötäelämisen taito on yksi parhaimmista taidoistaan, jota mielestäni voi muille tarjota
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: Faija1 - Marraskuu 30, 2009, 16:52:44 ip
Lainaus:

Ihminen (olkoon sitten diabeetikko tai ei), joka ei koskaan "uskalla" näyttää kuin yhden puolen itsestään, ei ole vakuuttava.

Ihmisen elämään kuuluu niin ketutusta kuin mielihyvää kuin muitakin tunteita. Jos ei niitä kaikkia pysty tarpeen tullen näyttämään uloskin päin, on jossain vikaa. Silloin ihminen jotenkin tietoisesti tai tiedostamatta yrittää olla muuta kuin on.

Eli siis sallikaamme meidän kaikkien olla sitä mitä olemme, siis välillä saa ketuttaa, välillä saa "positiivistuttaa", välillä saa "-tuttaa" mitä vaan.

Kaikki kuuluu elämään ja jokaisen elämään jollain tavalla, sillä tunteemme eivät ole vakioita, jos näin olisi, olisi tämä elämä aika tylsää

Mielestäni tärkeintä olisi antaa kaikkien tunteiden tulla esille, jolloin olisi (mahdollisesti) helpompaa päästä vaikeiden hetkien yli ja löytää taas niitä hyviä hetkiä.

Teeskentelyllä, olkoon sitten aina ja iankaikkisesti yhtä hymistelyä tai sitten yhtä voivottelua, ei pitkälle pötkitä, aitoudella, niin hyvine kuin huonoinekin hetkineen/jaksoineen, pääsee pisimmälle.

Ja parasta vertaistukea on se, että voi/uskaltaa jossain tuoda niitä tunteitaan esille pelkäämättä "viisastelevia" vastauksia. Empatia hoi, älä jätä... Myötäelämisen taito on yksi parhaimmista taidoistaan, jota mielestäni voi muille tarjota




 Vihjeenä, tunteet ovat viestintuojia itsestä itselle, ei samaistumisen kohteita sellaisenaan.

 Tunteet ovat erittäin hieno asia, mutta tietoinen ihminen vain havaitsee ne itsessään, ei samaistu niihin.

 Eli, aina on "valinta".

 Samaistunko vai en?

 Ja järjen valo on kokoajan ruorissa

 Eli kyse ei ole "uskaltaako vai ei?" vaan "kannattaako vai ei"?

 Tietoiselle ihmiselle

 Mites se menikään, 2% ihmisistä osaa asettaa itselleen selkeitä päämääriä, noin 20% tiedostaa suunnilleen suuntansa, loput 78% toivoo vain että jotain kivaa tapahtuisi.
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: Antsu1 - Marraskuu 30, 2009, 17:07:14 ip
Jaa, et taida ymmärtää mitä empatia tarkoittaa, en tosin sitä uskonutkaan. Täsä yksi lainaus:
 
Lainaus:

 Empaattinen ihminen kykenee asettumaan toisen asemaan, eli omaa taidon nähdä elämä toisen ihmisen silmin. Samat asiat eivät satuta kaikkia ihmisiä samalla tapaa, ja siksi empaattinen ihminen on myöskin kykenevä käyttämään mielikuvitustaan ymmärtääkseen, miten toinen kokee tietyt asiat. Empaattinen ihminen on halukas oppimaan, tuntemaan rakkautensa kohteen, kun taas tunneköyhä ihminen on kykenevä näkemään koko maailman vain itseään varten olevana, palvelevana tekijänä.


Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: Faija1 - Marraskuu 30, 2009, 17:33:46 ip
Lainaus:

Jaa, et taida ymmärtää mitä empatia tarkoittaa, en tosin sitä uskonutkaan. Täsä yksi lainaus:
 
Lainaus:

 Empaattinen ihminen kykenee asettumaan toisen asemaan, eli omaa taidon nähdä elämä toisen ihmisen silmin. Samat asiat eivät satuta kaikkia ihmisiä samalla tapaa, ja siksi empaattinen ihminen on myöskin kykenevä käyttämään mielikuvitustaan ymmärtääkseen, miten toinen kokee tietyt asiat. Empaattinen ihminen on halukas oppimaan, tuntemaan rakkautensa kohteen, kun taas tunneköyhä ihminen on kykenevä näkemään koko maailman vain itseään varten olevana, palvelevana tekijänä.







 Antsu, ymmärrän sinua(kin)

 Mutta sinä(kään) et ymmärrä minua

 I rest my case
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: kivitatti - Marraskuu 30, 2009, 17:39:31 ip
Aiemmin puhuttiin että mikä on hoidon tavoite.
Tavoite on se, että on hyvä olla eikä tarvitse kärsiä lisäsairauksista.

Jos minulle ei tulisi korkeista sokereista huono olo, ja tietäisin että en saisi ikuna kuuna päivänä lisäsairauksia, niin luuletteko että hoitaisin itseäni? No en helvetissä!   Lisäsairauksien ehkäisemiseksi tätä hoidetaan.

Mutta jos nyt ei jaksa, voi pitää vähän huilitaukoa ja sitten arvioida voimansa uudestaan. Turha pyrkiä heti täydelliseen tasapainoon ja mahdollisimman matalaan hobikseen, koska se ei ole mahdollista. Ei me päästä terveiden tasolle vaikka kuinka hoidettais, ja jos päästään, niin me sairastutaan päästämme, ja sit homma kusee taas.

Ja olen samaa mieltä siitä että jos vituttaa, niin sen saa näyttää. Aina ei tarvi olla yhtä hymyä.   joskus voi olla myös surua. ja se on inhimillisyyttä se.  
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: Faija1 - Marraskuu 30, 2009, 17:55:15 ip
Lainaus:

Aiemmin puhuttiin että mikä on hoidon tavoite.
Tavoite on se, että on hyvä olla eikä tarvitse kärsiä lisäsairauksista.

Jos minulle ei tulisi korkeista sokereista huono olo, ja tietäisin että en saisi ikuna kuuna päivänä lisäsairauksia, niin luuletteko että hoitaisin itseäni? No en helvetissä!   Lisäsairauksien ehkäisemiseksi tätä hoidetaan.

Mutta jos nyt ei jaksa, voi pitää vähän huilitaukoa ja sitten arvioida voimansa uudestaan. Turha pyrkiä heti täydelliseen tasapainoon ja mahdollisimman matalaan hobikseen, koska se ei ole mahdollista. Ei me päästä terveiden tasolle vaikka kuinka hoidettais, ja jos päästään, niin me sairastutaan päästämme, ja sit homma kusee taas.

Ja olen samaa mieltä siitä että jos vituttaa, niin sen saa näyttää. Aina ei tarvi olla yhtä hymyä.   joskus voi olla myös surua. ja se on inhimillisyyttä se.  




 Joo, saa olla kaikenlaisia tunteita ja se on erittäin hyvä että tunnistaa itsessään erilaisia tunteita.

 Se on sitten eri asia huvittaako niihin tunteisiin samaistua

 Mutta tuohon "Turha pyrkiä heti täydelliseen tasapainoon ja mahdollisimman matalaan hobikseen, koska se ei ole mahdollista", muuttaisin sitä vähän.

 Eli loppuun vain koska "se ei ole Kivitatille mahdollista", vielä

Kärsimys on aina oma valinta, Upealle Kivitatillekkin
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: kivitatti - Marraskuu 30, 2009, 18:03:17 ip
anteeksi kuinka?

sinä siis olet sitä mieltä että täydellinen tasapaino on saavutettavissa, vaikka joka  yö sokerit laskee hypoille, vaikka illalla ne olis yli 10, ja vaikka joka  aamu aamunkoittoilmiö on semmonen, että inskaa menee yli kolminkertainen määrä normaaliin verrattuna. Jotta minä saisin täydellisen hoitotasapainon, se vaatisi sitä, että heräisin joka yö neljältä mittaamaan ja syömään välipalan, en urheilisi, koska silloin menee taas matalille, en söisi aamupalaa, enkä lounasta, koska silloin nousee korkealle! Ja sinun mielestäsi täydellinen hoitotasapaino on saavutettavissa ja kärsimys on oma valinta! Mikähän noista nyt sitten tarkalleen ottaen on Minun OMA VALINTA?!?!

Äläkä sano minua upeaksi kun et sitä tarkoita!
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: d1-nainen - Marraskuu 30, 2009, 18:05:43 ip
Mielestäni tosiasioiden myöntäminen eli sen myöntäminen, että useimmat diabeetikot ei voi saavuttaa kovin hyvää tasapainoa, vaikka mitä tekisi, helpottaa elämää huomattavasti.
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: kivitatti - Marraskuu 30, 2009, 18:10:59 ip
Niin, siinä se tuli! Ei VOI vaikka mitä tekis ja kuinka haluais!

Hyvä on Faijan puhua kun ei ole oma nahka mitä pistelee, kun ei ole oma mielenterveys vaakalaudalla. Tulet pian huomaamaan että ei prinsessasikaan sokerit aina mene niinkuin niiden "kuuluisi". Murrosiässä ne heittää häränpyllyä, stressi vaikuttaa, jännitys, huono päivä.

Loppukevennys:
Opettajani kysyi että mistä johtuu kun hänen koiransa verensokerit on aina huonot kun on kurakeli. Totesin että sitä vituttaa. Näin se menee meilläkin.
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: Friita - Marraskuu 30, 2009, 18:18:05 ip
Lainaus:

Loppukevennys:
Opettajani kysyi että mistä johtuu kun hänen koiransa verensokerit on aina huonot kun on kurakeli. Totesin että sitä vituttaa. Näin se menee meilläkin.




  Noinhan se menee  
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: Friita - Marraskuu 30, 2009, 18:19:40 ip
Lainaus:

Mielestäni tosiasioiden myöntäminen eli sen myöntäminen, että useimmat diabeetikot ei voi saavuttaa kovin hyvää tasapainoa, vaikka mitä tekisi, helpottaa elämää huomattavasti.




Mun elämä helpottui todella, kun totesin juuri tämän asian. Vaikka ottaahan se päästä, kun lekurikin toteaa, että "tämä on sun tasos!" Että hän kai on siihen tyytyväinen, vaikka itse tahtosin vielä parempaa tasapainoa, mutten kykene näillä välineillä, jotka minulle on annettu.
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: Toukokuu1965 - Marraskuu 30, 2009, 18:43:01 ip
Semmonenkin juttu tuli mieleen, että kun on hyvällä tuulella niin kaikki on mahdollista. Hoito sujuu ja tuntuu siltä, että kyllä tässä pärjätään!

Sitten kun osuu kohdalle se p***a päivä (ei oma valinta  ), niin mikään ei onnistu ja kaikki kaatuu päälle. Myös omahoito. Itse en ainakaan jaksa silloin "sirkeänä sirkuttaa mittarin lukemille ja livertää maailmalle kuinka onnellinen olen tästä taudista ja hiphei, mulla on mahdollisuus laskea nyt sokerit sieltä s****nan kahdestakympistä vitoseen jipii!"

Pahana päivänä on sekä mulle että ympäristölle terveellisempää hautautua peiton alle karkkipussi kourassa tai lähteä yksin pitkälle lenkille tunnustelematta sen kummemmin kenenkään tunnetiloja.

Eli kyllä tää on ihan normaalia tarpoa välillä suossa ja toisinaan taas hyppiä jalat irti maasta.  

MUOKS: Ja kuka kehtaisi sanoa esim. "Silmistä asiaa"-ketjun kirjoittajille, että  KÄRSIMYS ON OMA VALINTA???  En minä ainakaan.  
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: kivitatti - Marraskuu 30, 2009, 18:51:03 ip
Lainaus:

 Itse en ainakaan jaksa silloin "sirkeänä sirkuttaa mittarin lukemille ja livertää maailmalle kuinka onnellinen olen tästä taudista ja hiphei, mulla on mahdollisuus laskea nyt sokerit sieltä s****nan kahdestakympistä vitoseen jipii!" Pahana päivänä on sekä mulle että ympäristölle terveellisempää hautautua peiton alle karkkipussi kourassa tai lähteä yksin pitkälle lenkille...



Näin juuri. Elämä kun ei ole pelkkää suorittamista, ainakaan sen ei pitäisi olla. Joskus asiat menee perseelleen, ja sillon ne useimmiten saa mennäkkin.

Varo Faija kuormittamasta prinsessaasi liiaksi hyvän hobiksen saavuttamisella. Sen kun teet niin seuraukset ovat katastrofaaliset. Anna tytölle aikaa surea terveytensä menettämistä, kiukutella ja itkeä jos tarve vaatii. Hänellä on kuitenkin koko loppu elämä aikaa hoitaa itseään.
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: Nanku - Marraskuu 30, 2009, 18:58:49 ip
Lainaus:


Näin juuri. Elämä kun ei ole pelkkää suorittamista, ainakaan sen ei pitäisi olla. Joskus asiat menee perseelleen, ja sillon ne useimmiten saa mennäkkin.

Varo Faija kuormittamasta prinsessaasi liiaksi hyvän hobiksen saavuttamisella. Sen kun teet niin seuraukset ovat katastrofaaliset. Anna tytölle aikaa surea terveytensä menettämistä, kiukutella ja itkeä jos tarve vaatii. Hänellä on kuitenkin koko loppu elämä aikaa hoitaa itseään.




Juuri näin, täysin samaa mieltä!!
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: Faija1 - Marraskuu 30, 2009, 19:24:55 ip
Lainaus:

Lainaus:

 Itse en ainakaan jaksa silloin "sirkeänä sirkuttaa mittarin lukemille ja livertää maailmalle kuinka onnellinen olen tästä taudista ja hiphei, mulla on mahdollisuus laskea nyt sokerit sieltä s****nan kahdestakympistä vitoseen jipii!" Pahana päivänä on sekä mulle että ympäristölle terveellisempää hautautua peiton alle karkkipussi kourassa tai lähteä yksin pitkälle lenkille...



Näin juuri. Elämä kun ei ole pelkkää suorittamista, ainakaan sen ei pitäisi olla. Joskus asiat menee perseelleen, ja sillon ne useimmiten saa mennäkkin.

Varo Faija kuormittamasta prinsessaasi liiaksi hyvän hobiksen saavuttamisella. Sen kun teet niin seuraukset ovat katastrofaaliset. Anna tytölle aikaa surea terveytensä menettämistä, kiukutella ja itkeä jos tarve vaatii. Hänellä on kuitenkin koko loppu elämä aikaa hoitaa itseään.




 Todellinen elämä ei ollenkaan "suorittamista" , se on vain "elämää".

 Tässä ja nyt

 Ja "perseelleen meno" tarkoittaa vastoinkäymistä, mutta ei kärsimystä siitä

 Kärsimys on aina oma valinta, vastoinkäymisiltä ei voi välttyä kukaan  . Itse-asiassa, vastoinkäymiset ovat elämää

 Ja prinsessa saa toki surra niin paljon kuin sielunsa sietää, Faija pitää huolen mielenrauhansa avulla siitä että hoito on ollut parasta alusta saakka. Hänellä on tosiaan loppu-elämä aikaa hoitaa itseään, mutta tässä "alku-elämässään" Faija näyttää omalla esimerkillään että mielenrauhalla hoidetaan vastoinkäyminen vastoinkäymisen jälkeen myös sen jälkeen kun prinsessa vieroitetaan vanhemmistaan. Sehän taas on juuri Faijan tehtävä.

 Eli vastoinkäymiset eivät "jalostu" kärsimykseksi, täällä

 Siellä ne "jalostuu", vielä näköjään.

 Kysymys on puhtaasti "valinnasta"
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: äskoo - Marraskuu 30, 2009, 19:27:05 ip
Lainaus:

Opettajani kysyi että mistä johtuu kun hänen koiransa verensokerit on aina huonot kun on kurakeli. Totesin että sitä vituttaa. Näin se menee meilläkin.



Näin se on nähty  oikeassa elämässä!  
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: Faija1 - Marraskuu 30, 2009, 19:42:33 ip
Lainaus:

Lainaus:

Opettajani kysyi että mistä johtuu kun hänen koiransa verensokerit on aina huonot kun on kurakeli. Totesin että sitä vituttaa. Näin se menee meilläkin.



Näin se on nähty  oikeassa elämässä!  




 Korjaisin hieman, "näin se nähty niiden 78%:n tuntemassa ja havaitsemassa "oikeassa elämässä"

Vihjeenä, 2% ihmisistä kykenee asettamaan itselleen selkeitä päämääriä, 20% tunnistaa suunnilleen suuntansa, loput 78% toivoo vain että jotain kivaa tapahtuisi.

 Toiminta on taikasana, ei toivominen
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: Friita - Marraskuu 30, 2009, 19:50:03 ip
Anteeksi, mutta nyt meni multa ihan ohi... Tiedätkö todellakin, mitä on elää diabeetikkona ja mitä se on, ihan IRL:ssa? Siis se tuntemuspuoli?
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: äskoo - Marraskuu 30, 2009, 20:19:23 ip
Lainaus:

Lainaus:

Lainaus:

Opettajani kysyi että mistä johtuu kun hänen koiransa verensokerit on aina huonot kun on kurakeli. Totesin että sitä vituttaa. Näin se menee meilläkin.



Näin se on nähty  oikeassa elämässä!  




Korjaisin hieman, "näin se nähty niiden 78%:n tuntemassa ja havaitsemassa "oikeassa elämässä"



Sovitaanko, Faija, että et kolmatta kertaa korjaa (et edes konditionaalissa) minun sanomisiani omilla "filosofisilla" kommenteillasi!
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: Faija1 - Marraskuu 30, 2009, 20:42:25 ip
Lainaus:

Lainaus:

Lainaus:

Lainaus:

Opettajani kysyi että mistä johtuu kun hänen koiransa verensokerit on aina huonot kun on kurakeli. Totesin että sitä vituttaa. Näin se menee meilläkin.



Näin se on nähty  oikeassa elämässä!  




Korjaisin hieman, "näin se nähty niiden 78%:n tuntemassa ja havaitsemassa "oikeassa elämässä"



Sovitaanko, Faija, että et kolmatta kertaa korjaa (et edes konditionaalissa) minun sanomisiani omilla "filosofisilla" kommenteillasi!




 En korjaa sinun sanomisia, kirjoitan vain minun näkökulmani johon myös sisältyy sinun näkökulmasi.

 Paradoksi joka aukeaa sinullekkin joskus. Tai sitten ei . Se aukeaminen sinulle myös on täysin verrannollista siihen kuinka paljon janoat päästä kasvattamaan sitä 2% ja pienentämään sitä 78%

Tautofoniaa, kyllä, mutta vain 2% ihmisistä kykenee asettamaan itselleen selkeitä päämääriä, noin 20% tiedostaa suunnilleen suuntansa, loput 78% toivovat vain että jotain kivaa tapahtuisi.
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: vivianv - Marraskuu 30, 2009, 20:46:07 ip
Äskoo, älä vastustele. Yritä nyt vaan nähdä valo, kun se sulle näytetään ja lähde seuraamaan!  

Tämän ketjun rinnalla kalpenee muuten paatuneimmankin VHH-matkasaarnaajan hurmos.
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: applefigure - Marraskuu 30, 2009, 20:48:03 ip
Lainaus:

Se, mitä alunperin halusin sanoa oli se, että ymmärrän tämän ketjun aloittajaa ja hänen fiiliksiään.



JOOO, tossa mä komppaan sua aivan täysillä - kyllä mäkin ymmärrän ihan hyvin, kuinka tää tauti voi veetuttaa ja kuinka niin monet asiat tässä veetuttaa ja kuinka meitä kaikkia veetuttaa eri jutut...

Ja faija, susta on varmaan kauhean hienoa jakaa erinomaisuuttasi ja hienoja lauserakenteitasi, mutta kun ei niillä oikein ole meille mitään annettavaa muuta kuin ärtymystä. Ja se ei ole kateutta tai mitään sen sukulaistakaan, vaikka kuinka niin itsellesi uskottelisit. Tuo tapasi puuttua toisten ilmaisuihin ja sanoihin on pelkästään snobistista ja alentuvaa, ja kertoo aika paljon sinusta, mutta ei juurikaan hyvää. Anteeksi. Toivon, että opit oikeasti myötäelämään lapsesi sairauden esimerkiksi sillä tavoin kuin omani oppivat vuosien mittaan - ei snobbaillen eikä kaikentietäenjatuntien, vaan aidosti, täydestä sydämestään mukana eläen ja auttaen.
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: Faija1 - Marraskuu 30, 2009, 20:51:11 ip
Lainaus:

Äskoo, älä vastustele. Yritä nyt vaan nähdä valo, kun se sulle näytetään ja lähde seuraamaan!  

Tämän ketjun rinnalla kalpenee muuten paatuneimmankin VHH-matkasaarnaajan hurmos.




 Hah hah, hyvä!

 Muuttaisin vain hieman sinun kirjoitusta. "Älä edes yritä nähdä valoa kun se sinulle näytetään äläkä lähde seuraamaan. Ole itse valo koska sinäkin olet valo "

 Vihjeenä, todelliset johtajat eivät kaipaa seuraajia, tekevät vain muistakin ihmisistä johtajia .

 Itsensäjohtajia

 Kärsimys on aina oma valinta, seuraajille
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: vivianv - Marraskuu 30, 2009, 20:52:50 ip
Alan ymmärtää, mihin ohituslistaa käytetään...
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: kivitatti - Marraskuu 30, 2009, 20:53:44 ip
Anna Faija jo olla. Turhaan jankutat siitä, kuinka "kärsimys on valinta" ja "vastoinkäymiset elämää", eikä ole olemassa "muutosta huonompaan, kaikki muutos on muutos parempaan". Ja heitä jo nuo aurinkolasihymiöt helvettiin.

Sinä et vielä tiedä mitään tämän sairauden kanssa elämisestä, joten pidä ne filosofiat omana tietonasi. Tule kahden vuoden päästä sanomaan miten onnellinen sinä ja prinsessasi olette diabetekseen sairastumisesta. Lyön vaikka pääni pantiksi, että kahden vuoden kuluttua näkemyksesi ei ole enää lainkaan näin positiivinen. Et voi olla loppuelämääsi sitä mieltä että aina jaksaa hoitaa itseään täysillä, se on vain valintakysymys.

Koita kaivaa nyt se oma itsesi, se pieni ihminen, jolla on edes hiukan empaattisuutta sydämessään, sieltä hienojen mitääntarkoittamattomien lauseidesi alta. Et voi piileksiä siellä koko elämääsi. Mitä sinä opetatkaan prinsessallesi, kun olet noin vahvasti sitä mieltä että elämä on vain monivalintatehtävä, ja ikinä ei voi luovuttaa. Luuletko että prinsessasta tulee itsevarma ja vahva ihminen, jos hänen isänsä tukahduttaa jo omia tunteitaan tuollatavalla. Ei hän voi ikinä päästää omia tunteitaan ulos jos esimerkkinä toimivan ihmisen mielestä kärsimys on valinta.

Lopeta jo hyvän sään aikana.
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: applefigure - Marraskuu 30, 2009, 21:02:07 ip
Lainaus:

 Muuttaisin vain hieman sinun kirjoitusta. "Älä edes yritä nähdä valoa kun se sinulle näytetään äläkä lähde seuraamaan. Ole itse valo koska sinäkin olet valo "




VOI faijan pieksut, nyt sä poika sekoat jo omiin töppösiisi! Tai valoosi, ihan oman valintasi mukaan... Oletan, että sinä olet sellainen "todellinen johtaja". Hm, tässä maassa, missä juuri nyt olen, on ollut parikin sellaista. Ja siitäkös hyvä seurasi...
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: Faija1 - Marraskuu 30, 2009, 21:06:32 ip
Lainaus:

Anna Faija jo olla. Turhaan jankutat siitä, kuinka "kärsimys on valinta" ja "vastoinkäymiset elämää", eikä ole olemassa "muutosta huonompaan, kaikki muutos on muutos parempaan". Ja heitä jo nuo aurinkolasihymiöt helvettiin.

Sinä et vielä tiedä mitään tämän sairauden kanssa elämisestä, joten pidä ne filosofiat omana tietonasi. Tule kahden vuoden päästä sanomaan miten onnellinen sinä ja prinsessasi olette diabetekseen sairastumisesta. Lyön vaikka pääni pantiksi, että kahden vuoden kuluttua näkemyksesi ei ole enää lainkaan näin positiivinen. Et voi olla loppuelämääsi sitä mieltä että aina jaksaa hoitaa itseään täysillä, se on vain valintakysymys.

Koita kaivaa nyt se oma itsesi, se pieni ihminen, jolla on edes hiukan empaattisuutta sydämessään, sieltä hienojen mitääntarkoittamattomien lauseidesi alta. Et voi piileksiä siellä koko elämääsi. Mitä sinä opetatkaan prinsessallesi, kun olet noin vahvasti sitä mieltä että elämä on vain monivalintatehtävä, ja ikinä ei voi luovuttaa. Luuletko että prinsessasta tulee itsevarma ja vahva ihminen, jos hänen isänsä tukahduttaa jo omia tunteitaan tuollatavalla. Ei hän voi ikinä päästää omia tunteitaan ulos jos esimerkkinä toimivan ihmisen mielestä kärsimys on valinta.

Lopeta jo hyvän sään aikana.




Vasta olen aloittanut

Mutta, ilouutinen sinulle. Laita sinäkin kirjoitukseni ohituslistaan, niin sinun ei tarvitse samaistua tunteeseen nimeltä "turhautuminen eli vain yksi pelon aspekti" niin usein .

 Kärsimys on aina, kategorisesti, täysin oma valinta.

 Siksi emme prinsessani kanssa kärsi.

 Muut saavat, koska haluavat niin.

 Viihjeenä, se mitä vastustaa , se vahvistuu , se mitä kannattaa, se vahvistuu
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: Friita - Marraskuu 30, 2009, 21:14:41 ip
Lainaus:

Alan ymmärtää, mihin ohituslistaa käytetään...




  Niinkö?  
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: Toukokuu1965 - Marraskuu 30, 2009, 21:16:38 ip
Anteeksi nyt mutta pakko kysyä: Teetkö tyylivalintasi ihan tietoisesti meitä muita ärsyttääksesi?  

Jos olosi on niin loistavan hyvä, niin eikö sinulta pitäisi löytyä himpun verran ymmärrystä meitä tavallisia tallaajia kohtaan?

Olen koko syksyn yrittänyt kääntää kurjia asioita positiiviseksi mutta ei vaan käänny!  

Tulee mieleen erään missin lausahdus: "Hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita". Niin varmaan, mutta olenko minä sitten paha kun asiat ei suju ja huonoja juttuja tulee eteen yksi toisensa jälkeen?
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: Taitsa - Marraskuu 30, 2009, 21:46:20 ip
Lainaus:


 Viihjeenä, se mitä vastustaa , se vahvistuu , se mitä kannattaa, se vahvistuu



Oi,sinä suuri ja mahtava guru.

En vastusta sinun mielipiteitäsi,vaan kannatan muiden mielipiteitä.
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: Faija1 - Marraskuu 30, 2009, 21:51:27 ip
Lainaus:

Anteeksi nyt mutta pakko kysyä: Teetkö tyylivalintasi ihan tietoisesti meitä muita ärsyttääksesi?  

Jos olosi on niin loistavan hyvä, niin eikö sinulta pitäisi löytyä himpun verran ymmärrystä meitä tavallisia tallaajia kohtaan?

Olen koko syksyn yrittänyt kääntää kurjia asioita positiiviseksi mutta ei vaan käänny!  

Tulee mieleen erään missin lausahdus: "Hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita". Niin varmaan, mutta olenko minä sitten paha kun asiat ei suju ja huonoja juttuja tulee eteen yksi toisensa jälkeen?




 Hyvä!

Kyllä, teen tietoisesti

Mutta en "ärsyyttäkseni" teitä

Tyylivalintani on minun tyylini. Se että se ärsyttää jotain kertoo vain siitä "ärsyyntyneestä" . Einstein-vainajaa siteeratakseni, "havainto on täysin riippuvainen havaitsijan tietoisuuden tasosta". Jos siis jotain "ärsyttää" kirjoitustyylini tai/ja sen sisältö , se kertoo vain siitä että "ärsyyntynyt" ei ymmärrä

 Vihjeenä, viha on aina, kategorisesti pelon takki .

 Ymmärrän kaikkia, koska ymmärrän itseäni En siis pelkästään "himpun verran" . Kokonaisvaltaisesti

 "Posittivisuudesta ja negatiivisuudesta" olen kirjoittanut jo. Tietoinen ihminen ei ole kumpaakaan. Joten. lopeta vain yrittäminen ja ala vain olemaan

 "Hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita", hyvä kirjoitus ja pitää paikkansa. He ovat niitä 20%.

 Mutta, parhaille ihmisille tapahtuu vain parhaita asioita

 Et ole "paha", olet vain tietämätön, vielä.

 Janoa tietoisuutta , älä "terveyttä, rikkautta, kauneutta, oppiarvoja ym".

 Ja olet saava kaiken sen jälkeen.
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: Faija1 - Marraskuu 30, 2009, 21:53:20 ip
Lainaus:

Lainaus:


 Viihjeenä, se mitä vastustaa , se vahvistuu , se mitä kannattaa, se vahvistuu



Oi,sinä suuri ja mahtava guru.

En vastusta sinun mielipiteitäsi,vaan kannatan muiden mielipiteitä.




 Niin, olet muiden seuraajia , vielä.

 Et itsesi johtaja , vielä

 Kiitos rehellisestä kirjoituksestasi
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: Tea - Marraskuu 30, 2009, 21:59:41 ip
Holy crap, kylläpä täällä ollaan taas pitkälle ehditty?
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: kriisikko - Marraskuu 30, 2009, 22:02:42 ip
Lainaus:

Lainaus:


 Viihjeenä, se mitä vastustaa , se vahvistuu , se mitä kannattaa, se vahvistuu



Oi,sinä suuri ja mahtava guru.

En vastusta sinun mielipiteitäsi,vaan kannatan muiden mielipiteitä.





Olipa hyvin sanottu.
Täältä kp:ltä ei voi olla kuin viikon pois, niin armoton vauhti päällä. Siis tuolla lausevirtuoosilla.
Mahtava kyky suoltaa tekstiä ja samalla olla sanomatta mitään merkittävää.
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: Nanku - Marraskuu 30, 2009, 22:13:31 ip
Lainaus:

Alan ymmärtää, mihin ohituslistaa käytetään...




Joo, sama täällä.
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: Nanku - Marraskuu 30, 2009, 22:15:57 ip
Lainaus:


VOI faijan pieksut, nyt sä poika sekoat jo omiin töppösiisi! Tai valoosi, ihan oman valintasi mukaan... Oletan, että sinä olet sellainen "todellinen johtaja". Hm, tässä maassa, missä juuri nyt olen, on ollut parikin sellaista. Ja siitäkös hyvä seurasi...




Tulee ihan joku daavidin oksa-lahkon vetäjä mieleen...kun nyt ei kovin paljon valoa enään Faijan päähän paistaisi

 
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: d1-nainen - Marraskuu 30, 2009, 22:22:00 ip
Lainaus:

ymmärrän sinua(kin)

 Mutta sinä(kään) et ymmärrä minua





Eikö sinua ole kukaan koskaan ymmärtänyt  ?
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: äskoo - Marraskuu 30, 2009, 22:56:51 ip
Mitäs, jos palattaisiin alkuperäiseen aiheeseen eli Myyn huoleen:

Lainaus:

Missä vika? Sairastuin dee ykköseen 28-vuotiaana v. 2005. Aluksi hoidin itseäni lähes pedanttisesti. Nyt on tullut sellainen todellinen hoitoväsymys ja evvvvvvvvvvk-asenne. Hobis sen myötä todella surkea. Miten jaksan tästä eteenpäin?




Huonoina kausina olen ottanut yhden tavoitteen: esim. ei yli xx:n, eikä alle x:n arvoja. Muusta ei tarvi välittää. Jo sekin saattaa helpottaa.  
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: Ruiskaunokki - Marraskuu 30, 2009, 23:02:33 ip
Kärsimys matkalla on tosiaan aina täysin oma valinta."

Anteeksi nyt vaan, mutta vaikka itse olen vahvasti positiivisen ajattelun kannalla, niin tuo lause nyt on taytta puppua!!! Vai vaitatko, etta ne miljoonat kehitysmaiden asukkaat jotka karsivat nalanhadasta, ovat itse valinneet karsimyksensa? Tai etta jos he vain ajattelisivat positiivisesti, niin nalka katoaisi? Tai etta perhevakivallasta / hyvaksikaytosta karsivat alaikaiset lapset voivat "valita" karsivatko tilanteesta vai eivat??? Diabeteksen kaltaisen sairauden kanssa ehka viela jotenkuten voi tuollaista valintaa tehdakin, mutta enta jos sinulla todettaisiin kivulias syopakasvain, joka veisi sinut hautaan seuraavan 6 kk sisalla vaikka seisoisit paallasi? Voisitko silloinkin valita, etta sinusta tuntuisi pelkastaan hyvalta??!

Rajansa kaikella, varsinkin ylipelkistetyilla "tsemppauslauseilla"...

P.S. Itse en koe karsivani diabeteksesta, mutta tunnen kylla myotatuntoa niita kohtaan, jotka siita tai jostain yllamainitusta syysta karsivat!!!


--------------------------------------------------------------------------------



Ihan vihjeenä, negatiivisesti ajatteleva ihminen näkee ympärillään vain "punaista", ei saa, kauheaa, hirveää, peloittavaa ym, posittiivisesti ajatteleva ihminen näkee ympärillään "vihreää", saa, ihanaa, mahdollisuuksia, innostavaa ym.

Tietoinen ihminen  on värisokea

Näkee vain "asioita" ilman samaistumista niihin.

Tyttärelläni on D1, so?

Itsellä koko loppuelämän hoitoa vaativa sairaus, so?

Elämä jatkuu ja paras hoito on taattu

Kummallekkin  


Et muuten vastannut mihinkaan mita kirjoitin... Eli edelleenkin, mites ne nalkaanakevat ja hyvaksikaytetyt ym. ihmiset..?? Jos ajattelisit hetken oman d1-laatikkosi ulkopuolella, pateeko "karsimys on aina oma valinta" -lause edelleen?? Onko tosiaan inhimillisesti MAHDOLLISTA esim. hyvaksikaytetyn lapsen ajatella "ou jee, ihanaa, niin paljon MAHDOLLISUUKSIA parempaan elamaan kunhan muutan pois kotoa ja pois hyvaksikayttajan luota!!!"? Valaisehan minuakin, jos tosiaan tuonkaltaisessa tilanteessa on mahdollista VALITA... Ja VIHJEENA: btw kannattais muutenkin tosiaan oikeasti vastata siihen mita on kirjoitettu eika vain hokea samaa lausetta vastaukseksi joka asiaan! Se ei mielestani tayta tasapainoisen ja tiedostavan ihmisen kriteeria, sorry vaan...  
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: Ruiskaunokki - Marraskuu 30, 2009, 23:05:04 ip
niin siis toi mun vastaus oli Faijalle eika d-naiselle, sorry tekninen avuttomuuteni...  
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: applefigure - Marraskuu 30, 2009, 23:21:32 ip
Lainaus:

 Einstein-vainajaa siteeratakseni, "havainto on täysin riippuvainen havaitsijan tietoisuuden tasosta".



Ja jos havaitsija havaitsee sinun lauseesi ja tyylisi lähinnä keisariksi ilman vaatteita, niin mitä se kertoo sinusta tai asian havaitsijasta?

Lainaus:

Jos siis jotain "ärsyttää" kirjoitustyylini tai/ja sen sisältö , se kertoo vain siitä että "ärsyyntynyt" ei ymmärrä



Tai vaihtoehtoisesti hän huomaa tyhjyyttään kumisevat argumenttisi

Lainaus:

 Vihjeenä, viha on aina, kategorisesti pelon takki .



Älykkäänä ihmisenä - niin kuin käsittääkseni itseäsi pidät, sinun pitäisi tietää, että ei mitään tunnetta pitäisi kategorisesti sitoa mihinkään. Viha ei aina lähde pelosta, se voi lähteä myös pelosta irtautumisesta, jostakin mikä vaatii sovittamista. Viha on myös arvokas tunne, joka on hyvin lähellä rakkautta - siksi esimerkiksi minä en tuhlaa vihaani kovinkaan moniin ihmisiin. Moni ihminen on rakkauteni arvoinen, vain harva vihani. Arvostan sekä vihaamiani että rakastamiani ihmisiä, eri tavalla ja intensiteetillä, mutta molemmat tunteet osoittavat arvostusta, suurta arvostusta.

Lainaus:

 Ymmärrän kaikkia, koska ymmärrän itseäni En siis pelkästään "himpun verran" . Kokonaisvaltaisesti



Höpön lopön, poika, taas kompastut ihan omiin töppösiisi. Vaikka ymmärtää itseään, ei voi ymmärtää kaikkia. Joka niin luulottelee, luulee itsestään liikoja eikä ymmärrä edes itseään. Opettelisit edes sen verran ihan elämää!

Lainaus:

 "Posittivisuudesta ja negatiivisuudesta" olen kirjoittanut jo. Tietoinen ihminen ei ole kumpaakaan. Joten. lopeta vain yrittäminen ja ala vain olemaan



Mitäs se tietoinen ihminen sitten on? Väitätkö, että ihminen voi olla kokonainen ilman tunteita? Tunteisiin ja tietoisuuteen liittyy miltei saumattomasti positiivisuuden ja negatiivisuuden asteet.

Lainaus:

 "Hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita", hyvä kirjoitus ja pitää paikkansa. He ovat niitä 20%.



Ja me kaikki muut olemme siis pahoja - siis myös oma tyttäresi, koska eikö terveys olisi kuitenkin ollut hänelle se hyvä asia? Älykkäänä ihmisenä varmasti ymmärrät, että sairaus ei pohjimmiltaan koskaan ole hyvä asia ja hyvin hyvin harvoin edes väline mihinkään suurempaan.

Lainaus:

 Mutta, parhaille ihmisille tapahtuu vain parhaita asioita



Ja edelleen... Tyttäresi ei taida olla kovinkaan hyvä ihminen, kun hän sai riesakseen tämän sairauden, joka loppujen lopuksi jollakin tapaa rankaisee häntä, runtelee ja väsyttää kehon ja mielen ennen aikojaan...

Lainaus:

 Et ole "paha", olet vain tietämätön, vielä.



Niin, niinhän sinä taidat polonen olla...

Lainaus:

 Janoa tietoisuutta , älä "terveyttä, rikkautta, kauneutta, oppiarvoja ym".



Sanoi jo kai Mahatma Gandhi. Se ei paranna ketään meistä - vaikka kuinka janoaisimme ja olisimme ja rentoutuisimme, ne krempat vaan seuraavat meitä. Ikävä pelotella, mutta ne tulevat seuraamaan myös prinsessaasi. Vaikka minkä sortin guru olisi isänä. Eikä Mahatmakaan tainnut olla noin armoton omiaan kohtaan.

Lainaus:

 Ja olet saava kaiken sen jälkeen.



Ja hän asetti kätensä heidän päälleen ja siunasi heidät. Mutta anteeksi, kun minä en silti usko, että sinä olisit Jeesus.
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: vivianv - Marraskuu 30, 2009, 23:26:28 ip
Lainaus:

 Huonoina kausina olen ottanut yhden tavoitteen: esim. ei yli xx:n, eikä alle x:n arvoja. Muusta ei tarvi välittää. Jo sekin saattaa helpottaa.  




Tämä on hyvä neuvo. Esim. mun korjausyläraja menee kympissä, eli sen alapuolisia arvoja en korjaa koskaan. Todennäköisyys joutua vuoristorataan ja sen haitta on suurempi kuin korjauksen hyöty ja samalla tulee otetuksi mukaan ns. viitsimisraja. Oikeasti voisin nimittäin vailla vuoristoriskiä laittaa kympille 1-2 ky Humalogia, mutta perfektionismin torjunnan nimissä en ole siihen ryhtynyt ja tällä keinoin silti saavuttanut parhaimmillani 6,6 hoban ilman hypoja.

Nyt kun uudet opiskelut ovat huomion keskiössä ja hallitsemattomia muuttujia on enemmän kuin aikoihin, en ole vähään aikaan tuohon päässyt mutta kuulun niukin naukin edelleen ryhmään 'hyvä'. Mulla on siis d-maratonissani menossa yllättävän hyvä ylämäkijakso mutta siitä ei nyt enempää.

Näitäkin siis on vastapainona toivottomuuden erämaille, ja niitä tulee sullekin Myy ihan varmasti, yhtä vääjäämättä kuin aurinko nousee. Surut täytyy surra ja nyt on sen aika ja vaihe sulla, nyt kun jo tiedät systeemit ja olot ja kykenet hölläämään ilman isompia vaaratilanteita. Jokainen ottaa lukua kanveesissa d:n kanssa aina välillä, jotkut vähemmin ja jotkut vuosienkin ajan noustakseen siitä sitten taas. Jälkikäteen niistä vaiheista tulee vähän samanlaisia ajanjaksojen maamerkkejä kuin perhetapahtumista, muutoista ym.

Ja mäkin keksin yhden neuvon: minimoi huonon vaiheen haitat. Älä tee enemmän kuin jaksat, mutta tee kuitenkin sen verran kuin jaksat. Näin voit sanoa aina tehneesi parhaasi, sillä kukaan ei voi tehdä enempää kuin jaksaa.

Mua auttoi tämänkaltainen ajattelu huonoina vaiheina, kun tiesin että hoba oli taivaissa mutten kauheasti voinut enkä jaksanut tehdä sille mitään. Tein mitä taisin, eli pistin (mittaamatta ja titraamatta toki) aina perusinsuliinin ja arviolta aina ruoallekin. Verrattuna siihen, että olisin jättänyt silloin tällöinkään pistämättä kokonaan, pääsin näin paljon parempaan tulokseen ja mitäkuinkin samalla ellen pienemmälläkin kokonaisvaivalla.
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: Faija1 - Marraskuu 30, 2009, 23:31:07 ip
 Tää vastaus on enemmänkin kaikille, kuin apple..jotain.

 Erittäin tyypillinen tilanne minulle

 "Yksi viisas ei ehdi vastata kun kymmenen hullua kyselee"

 Toi ei ollu provo, ainoastaan viittaus vanhaan sanontaan.

 Mutta, jatkan kirjoittelua täällä aina kun löytyy jotain johon voin kirjoittaa omakohtaisen kokemukseni pohjalta.

 Joten, parasta jatkoa kaikille!

 Myy77:lle, "Ainoastaan sydämellään näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä." Ajatus=sana=teko

 Joten ala myös tekemään vain niinkuin vielä vasta ajattelet ja sanot.  Älä siis pelkästään toivo niinkuin ajattelet ja sanot
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: applefigure - Marraskuu 30, 2009, 23:38:45 ip
voi miten surkean tyypillisitä... Kun siltä "viisaalta" loppuu vastaukset, niin noinhan sitä vastataan, way to go, buddyboy!

Mutta hei, tässä on tuon isukkijonkun kanssa sählätessä aivan unohtunut se tärkein eli ketjun aloittaja Myy77! Hoitoväsymys on aivan luonnollista ja se tulee jossakin vaiheessa varmaan kaikille. Koeta pitää itsesi edes sen verran kuosissa, että otat insuliinit ja mittaa edes kerran päivässä. Sitten kaksi, sitten kolme... ja muista, että kukaan muu ei voi olla sinulle niin hyvä kuin sinä itse olet - muista rakastaa itseäsi ja pitää itsestäsi huoli, sinun ei tarvitse olla aina täydellinen ja tiptop, riittää että olet niin hyvä, että sinun on hyvä olla ja viihdyt kehossasi. Sinulla on aikaa ottaa selvää siitä, mikä on sinulle parasta (se ei välttämättä ole RHH tai VHH tai siltä väliltä, sinä olet paras opettajasi) Ja muista myös levätä, anna aikaa itsellesi sopeutua!
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: d1-nainen - Joulukuu 01, 2009, 00:02:29 ap
Olisi muuten paljon mielenkiintoisempaa kuulla, miten tyttäresi jaksaa, miten hoito on lähtenyt sujumaan, joudutteko usein öisin mittailemaan, onko vaikeuksia hiilihydraattien syömisen kanssa jne asioita, joita me muutkin pohdimme.
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: Toukokuu1965 - Joulukuu 01, 2009, 00:05:37 ap
Niin, sitä oikeaa ja todellista elämää. Ei pelkkää  meemiä .  
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: kivitatti - Joulukuu 01, 2009, 01:55:34 ap
Niin, kaikki lähti siitä, että joku ajattelematon moukka sanoi ensimmäisellä sivulla, että:
"Älä ota itseäsi tosissaan, ota hoito tosissaan."
Sen jälkeen jonkun ajattelemattoman moukan mielipiteitä on vatvottu viiden sivun verran, vaikka jollain ajattelemattomalla moukalla ei ole sairaudesta kuin viikon kokemus, ja sekin Prinsessansa kautta!
Moukka voisi pitää suunsa soukemmalla, täällä on kuitenkin porukkaa joka on sairastanut jo kymmenien vuosien ajan, niin et sinä voi tulla sanomaan heille kuinka he ovat itse valinneet kärsimyksen tien.
Jos Faija ei nyt lopeta tätä paskan jauhantaa ja epäpätevien elämänohjeiden jakelua, niin me valitaan sen puolesta sille tie kärsimykseen.
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: kivitatti - Joulukuu 01, 2009, 02:12:35 ap
Nyt palaan alkuperäiseen aiheeseen, enkä puhu enää faijalle, jos sen suusta(näppikseltä) ei tule tuon järkevämpiä lauseita. Kuinka Kukaan voi olla noin säälittävä!

Myylle sanon että komppaan täysillä Viviania ja Äskoota! Itsekin toimin juuri tuon periaatteen mukaan, että pyrin pitämään arvot alle 10. Silloin kun menee päin peräaukkoa, eli aunaria  , silloin voi koittaa pitää alle 15:n, tai mikä nyt itsestä parhaalle(ja Mahdolliselle!) tuntuu. Älä Edes Yritä pitää kaikkia arvoja alle 10 jos tiedät että se ei tule onnistumaan! Siitähän ei taas tule kun paha mieli, ja sitä on jo riittämiin.

Jostain luin että (muistaakseni) jopa 80% diabeetikoista sairastuu jossain elämänvaiheessa masennukseen. (itsekin olen kokenut sen jo kaksi ja puoli kertaa) Ja en kyllä yhtään ihmettele! On tämä kumminkin sen verran paljon elämänlaatua huonotava sairaus, vaikkei lisäsairauksia tulisikaan. Stressaa ku perkele, ja ikinä ei saa hetken rauhaa. Harva sairaus vaatii näin paljon ja näin vastuullista omahoitoa.
Me ollaan hyviä kun ollaan saatu ittemme pysymään hengissä näinkin kauan! Kaikki ei ois siihen pystyny.  

Onko Myylle tullut syvällisiä ajatuksia tässä "luovan tauon" aikana?
Me koitetaan pysyä tällä kertaa asiassa vähän kauemmin...  
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: Ruiskaunokki - Joulukuu 01, 2009, 18:26:43 ip
Totta, turhaan unohtui ketjun alkupera provosoiviin homppaviesteihin vastaillessa... juuri tasta syysta en ole yleensa kommentoinut parin muun palstalla liikuskelevan "mina olen parasta mita talle maailmalle on koskaan tapahtunut" -henkilon provoviesteihin, mutta miten nyt eksyinkaan kommentoimaan...   Anyways, hyvia neuvojahan taalla on jo tullutkin, ja riippuen kuinka hypoherkka olet tai kuinka hyvin tunnistat matalat/korkeat omassa olotilassasi, voit mahdollisesti jattaa ihan paivan tai parikin mittaamatta ja kirjaamatta sokereita, kunhan muistat pistaa inskat. Nain teen itse suurimman osan ajasta, eli joka viikko mittaan sokruja vain muutamana paivana, silla jos tekisin sita joka paiva, alkais todella arsyttaa... kun taas nyt, kun on paiva pari "lepoa" valissa, en koe sairauttani taakaksi. En tietenkaan suosittele tata, jos et esim. tunnista matalia mittaamatta, mutta oman kropan tuntien voi tosiaan keskittya hoitoon enemman vain tiettyina paivina, ja ihan hyvalla omallatunnolla loysailla toisina paivina! Kunhan sen verran jaksat etta arvioit ja pistat inskat edes jotakuinkin kohdilleen. Hoitopaikasta kantsii varmaan kysella apuja myos!
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: Myy77 - Joulukuu 01, 2009, 19:49:49 ip
No huh, tulipas tästä varsinainen viestiketju!

Kiitokset kannustavista vastauksista ja neuvoista.

Liirumia ja laarumia oli sopassa, onneks potut löyty pohjalta  
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: Lintu_84 - Joulukuu 01, 2009, 21:43:53 ip
En tiedä keskusteltiinko tästä, mutta onko sinulla muita murheita juuri tällä hetkellä?

Itsessäni olen huomannut, että jos muualta tulee vielä lisästressiä en millään jaksa hoitaa itseäni. Eli siis kun koulu, suhde, työt menevät huonosti ja vaativat minulta kamalasti voimavaroja en yksinkertaisesti jaksa välittää (koska kaikki menee kuitenkin päin seiniä). En vielä ole kertaakaan saanut hoitoa kuriin tuossa elämäntilanteessa, ennen kuin vasta sitten kun juuri sen hetken murhe on hoidettu pois päiväjärjestyksestä. Lisäongelmia aiheuttaa vielä se, että regoin noihin murheisiin syömällä, joka sotkee vs vielä enemmän, en halua mitata, ja sitten ollaankin ongelmissa...

Eli pointtini on, jos sinulla on jokin muu juttu elämässä, joka aiheuttaa pahaa oloa, voitko mitenkään hankkiutua siitä eroon, ja sillä tavalla saada taas rauhan hoitaa verensokereita?
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: Peikko - Joulukuu 01, 2009, 22:25:51 ip
Samassa tahdissa mennään. Minäkin sairastuin vuonna 2005 35-vuotiaana. Aluksi oli tiukka hoitotasapaino, mutta nyt ei jaksa enää kirjoitella lukemia ylös paitsi silloin kun on lääkärille menossa.

Viimeisimpänä potutuksen aiheena on jatkuvasti vaihtuvat lääkärit terveyskeskuksessa. Useimmat eivät tunnu tietävän D:stä juuri mitään, mutta säännöllisissä kontrolleissa pitäisi silti käydä. Kun yhden kanssa saa hyvän keskustelun aikaan, niin varmasti lääkäri on vaihtunut seuraavaan käyntiin mennessä ja taas aloitetaan alusta.
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: dadda - Joulukuu 01, 2009, 23:28:19 ip
Kiva Myy että potut maistu

Uups, täytyy varoa ettei lipsahda siihen toiseen liirumlaarum-aiheeseen

Ja voimia kaikille vasta- ja aiemmin sairastuneille ja heidän omaisilleen; kaikki me näköjään reagoidaan tähän ihan omalla tavallamme, ennemmin tai myöhemmin...
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: mariner - Joulukuu 02, 2009, 19:43:00 ip
Nää on aina parhaita nämä asiantuntijat joilla ei itse ole deetä. Suosittelen esim. kokeilemaan 4 viikkoa ykköstyyppilaisen elämää. Tiedän yhden lääkärin joka näin teki, mittaili sokeriarvoja, laittoi inskaa jotta tuli hypoja, kyllä siinä pääsee hieman jyvälle, niin ja sitten ton kun toistaa 500 kertaa niin on elänyt 40 vuotta diabeetikkona, täällä on ihmisiä joilla on ollut pidempään.
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: Tilulilu - Joulukuu 03, 2009, 09:16:40 ap
Laaksoa ja kukkulaa, kirjaimellisesti!
Ei sitä aina jaksa ja tärkeintä on pitää "pallo" ehjänä.
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: applefigure - Joulukuu 03, 2009, 19:48:10 ip
Ja muista Myy77 - sinun pitää rakastaa itseäsi! Ja hoida itseäsi niin kuin koet itsellesi hyväksi olevan, anna armoa ja helli sinua! Muista, että sinä asut siinä kropassa! Diabeetikon jos kenen pitäisi muistaa se, että oma ruumis on temppelisi tai jotain... välillä siihen ihanaan marmoriin väsyy, mutta kyllä sinä vielä muistat minkä arvoinen se on! Ja täällä on moni sua kannustamassa!
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: Däiti - Joulukuu 07, 2009, 09:42:35 ap
Kuten tässä keskustelussa on jo aiemminkin todettu, silloin kun elämässä on muita kiireellisiä/stressaavia asioita, ei jaksa huolehtia tasapainosta, eikä sitä voi itseltään vaatiakaan. Kököksi tilanteen tekee se, että kun stressi sotkee sokerit, eikä niitä ehdi huomioida saati korjata, niin huonolla mallilla olevat sokeriarvot väsyttävät entisestään, jolloin energiaa riittää entistä vähemmän siihen tärkeään asiaan. Olipa sekavaa... Selventäväksi esimerkiksi käyköön se, kun oma lapsi sairastui 3-vuotiaana diabetekseen. Sillä hetkellä oma 1-tyypin diabetes muuttu mun elämässä 2-LUOKAN  diabetekseksi, jota hoidetaan, jos lapsen hoidolta ehtii tai jaksaa. Mutta jos omat sokerit ei tasapainoa näekään, ei millään jaksa lapsen ympärivuorokautista hoitoa, ja kaikki kärsii. Tai jos töissä on vaativa projekti menossa, ei varmasti anna parasta työpanostaan, jos sokerit heittelee, mutta kun ei niitä ehdi työltä vahtia. Ikävä oravanpyörä.
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: siistiä - Joulukuu 07, 2009, 16:27:02 ip
Ketuille menee päivät ja yöt,jos on liian korkeat sokerit
,eikä niitä meinaa saada alas.Pitää  rukoilla armoa.
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa.... *DELETED*
Kirjoitti: Faija1 - Joulukuu 11, 2009, 23:30:16 ip
Viestin poistanut: Diabetesliiton tiedotus
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: applefigure - Joulukuu 12, 2009, 20:48:55 ip
Usko tai älä, minä tiedän tuon aivan hirveän hyvin... paremmin kuin ehkä jokunen täällä, ja paremmin kuin itse haluaisn tietää. Ja juuri sitä tarkoitin, ehkä huonosti ilmaisten. Tärkeintä on kuitenkin antaa itselleen aikaa ja anteeksi ja armoa ja kaikkea - ei sen sokerin tarvitse aina olla tasan 5,3. Jos liikaa asettaa itselleen tämän kanssa tavoitteita, menettää vaan hermonsa ja motivaationsa - tärkeää on kuitenkin, että on hyvä itselleen. Olipa sitä miten tahansa, kunhan rakastaa itseään. Ihan sama mitä herra Guru sanoo pakosta ja täytymisestä.
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: seepo - Joulukuu 13, 2009, 08:25:27 ap
itse sairastuin -90 d-1:een ja mulla on edelleen kovia ongelmia hyväksyä koko juttua en tiedä mitä teen asian suhteen kun on koko ajan tunne et ei hirveesti kiinnosta mut jaksettava on
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: Wilma - Joulukuu 13, 2009, 11:57:30 ap
Luin just koko ketjun eli peräti 13 sivua tekstiä. Ekat 7 sivua olin revetä raivosta, pelihousuihini tuli jo pahoja repeämiä.
Sit repesinkin - nauruun! Voi hyvät pojat sentään! (Ja vain koska olen nyt pyhästi valinnut olla käyttämättä yhtään ainoata hymiötä tällä palstalla, tässä ei sellaisia nyt sitten ole!)

Silläkin uhalla, että nyt te revitte pelihousunne, on munkin pakko vapauttaa näpyttelevät sormeni:

Mulle on ihan se ja sama, miten itse kukin meistä tai heistä valon tai pimeyden löytää tai valitsee tms., olkoon se sitten hymistely, "jeesustelu", uppokastaminen, mittaus ja testaus tai mikä hyvänsä. Toivon sydämestäni, että me kaikki sen löytäisimme ja paremmin voisimme!

Itse kelpuuttaisin ihan minkä tavan tahansa, millä systeemini saisin kuntoon. Menee meinaan just nyt täysin pers...lleen enemmän ja vähemmän kaikista niistä syistä, joita mm. Myy, vivian ja te muut kumppanit olette maininneet.

Sen olen kuitenkin näiden vuosikymmenten aikana oppinut, että välillä menee päin p:tä, sitten sieltä syvyyksistä noustaan - ainaskin vähän lähemmäksi pintaa.

Sen kun vain vielä oppisin, etten syyllistäisi itseäni, tuskailisi tilannetta, kun olen syvyyksissä, vaan osaisin vetää henkeä (kuin kala - tässäkin olis hymiö, jos en olis niistä just jostakin syystä ihmeesti luopunu), huilaisin ja antaisin veden hivellä ja hoitaa. Sitten pulpahtaisin pintaan uusin voimin ja tilanteeni lähtisi korjaantumaan.
Toivoisin siis myös sitä, että oppisin olemaan armollisempi itselleni. Mutta paskat, niin hyvä ihminen en ole.

Kiitokset teile kaikille, jopa Faijalle, tsemppauksesta ja kohtaloni jakamisesta. Mihinkään kursseille mä en lähde ikinä hymistelemään, mutta teitä luen aktiivisesti ja toivon kaikille voimia.

W, joka juuri mittasi 13.3 eikä korjannut vieläkään vaan otti vielä yhden suklaan ja korjaa sit joskus - liian myöhään
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: Wilma - Joulukuu 13, 2009, 12:08:35 ip
Seepolle vielä - ja muillekin tietysti

Mä olen sairastanut, kitunut ja kärsinyt ihan valitsematta vuodesta 1977.
Koskaan en ole hyväksynyt tilannetta, aina vain en ole vastaan pyristellyt ja sillon on menny paremmin - ainaski vähän. En muuten usko ikinä hyväksyvänikään tätä, ku tää on sieltä, mihin aurinko ei ikuna yllä.
Hetkittäin jaksan laskea, hoitaa, kytätä, elää terveemmin, mutta suurimman osan aikaa en, en edes yritä. Osasyynä valitettavasti myös se, että vaikka päällään seisoisin, ei siltikään aina hyvin mene.
Parempaa odotan aina. Hyvää elämääni toivoisin koko ajan lisää, kaikki toiveet tosin eivät liity d:hen - tietenkään. Just nyt meinaan haluaisin parisuhteen, joka saisi minut hyrräämään ja jaksamaan itseäni paremmin ja siten hoitamaan tätä kirottua tautiakin paremmin. Olen meinaan parempi, kiltimpi, ymmärtäväisempi jne. ihminen, kun sokrut on kunnossa.

Jaksamista pikalähetyksenä kaikille!
W, jolla jo parempi päivä - kiitos teidän kaikkien.

Ps. Söin 2 suklaata ja korjasinkin jo (täs ois se hymiö taas, jos niitä vielä käyttäsin)
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: Hula1 - Joulukuu 14, 2009, 00:38:24 ap
Mulle tuli tätä ketjua lukiessa mieleen, että elämässähän on aika usein kysymys kompromisseista. Tuskin kukaan (tervekään) saa kaikkea mitä haluaa.

Diabeteksen kanssa noita kompromisseja joutuu tekemään ihan koko ajan. Syönkö tämän herkkupalan ja otan riskin ,että joudun korjailemaan sokereita myöhemmin, vai jätänkö väliin kokonaan ja tulen ehkä siitä sitten huonolle tuulelle? Menenkö lenkillä ja tankkaan litran mehua vai jäänkö kotiin ja saan olla ilman pakkosyömistä? Lähdenkö ulkomaanmatkalle ja valmistaudun siihen pakkaamalla mukaan hulluna diabeteskamaa, vai jäänkö kotipaikkakunna ilman stressiä poikkeusolosuhteista mutta myös ilman uusia kokemuksia? Jne, jne.

Itseäni on jotenkin helpottanut ajatus siitä, että hoito on kompromisseja. Olen kohtalaisen hyvin hyväksynyt sen, että jos haluan tehdä jotakin poikkeuksellista, diabetes pitää aina otta huomioon. Mutta jos vain jaksan säätää ja ottaa diabeteksen huomioon, niin aika vähän on asioita, joita en voi tehdä. Mikä milloinkin parhaalta tuntuu.
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: Myy77 - Joulukuu 14, 2009, 19:21:18 ip
 
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: mariner - Joulukuu 14, 2009, 19:47:01 ip
Itse jaksan tätä pelleilyä vain koska uskon että hoitomuodot kehittyvät - ehkä jopa verensokerit saadaan pysymään hyvinä ilman itsehoitoa (Living Cell Technologies on tähän jo kyennyt ihan oikeilla diabeetikoilla tälläkin ajan hetkellä).

Se mikä mm. ärsyttää on että ihmiskunnassa rakennellaan jo fuusioreaktoreita joissa yritetään ylläpitää auringon kaltaista tapahtumaa yllä, samaan aikaan Marsissa ryömii  kuudetta vuotta autonomisia robotteja mutta sokerin mittaaminen verestä ei tunnu onnistuvan mitenkään muuten kuin ihoa puhkomalla, jos uskoisin lääkefirmojen salaliittoihin niiin tässä olisi näyttöä.
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: kivitatti - Joulukuu 14, 2009, 19:51:25 ip
Go Hula! Noin se juuri on!
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: Leta - Joulukuu 15, 2009, 19:14:53 ip
Moi, olen uusi jäsen. Sairastuin di 1 28-vuotiaana, 30 vuotta sitten ja ihme kyllä, olen vieläkin hengissä ja voin suhteellisen hyvin. Muutama lisäsairaus on tullut, mutta ovat lääkkeillä hoidettavissa. Kirjoitan runon, minkä silloin kirjoitin.

Aamulla,

lääkärin kasvot yläpuolellani
hiljaa
hämillisenä.

Minulle kerrotaan nyt totuus,
ettei mitään jää enää toivon varaan.
"Olet sairastunut lopullisesti
sitä ei voida millään parantaa.
Elät lopun elämääsi insuliinipistosten varassa"

Olin hiljaa, käännyin pois,
kyyneleet alkoivat virrata,
nyökkäsin, olin kuullut.

Hän poistui hiljaa.

Miksi juuri minä?
Minä olin nuori äiti
minulla oli kaksi pientä lasta!
Ei minulla ole aikaa!
Epätoivoa, mustaa ahdistusta.

Halusin kuolla!

Pienet lapsen kädet kädessäni saivat minut kuitenkin jaksamaan.

Eli tällä halusin vaan sanoa, että hoitoa jaksaa paremmin sillälailla, että se on vaan yksi tehtävä tai velvollisuus, mikä on tehtävä, pitää olla muuta elämää sen rinnalla niin että sairauden merkitys muuttuu pienemmäksi. Niinkuin jokaisen ihmisen on päivittäin pakko syödä, nukkua, kävellä, niin samallalailla voi tehdä hoitotoimenpiteet. Rutiinilla vaan. Tää on mun kokemus tästä.
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa.... *DELETED*
Kirjoitti: Faija1 - Tammikuu 04, 2010, 00:31:29 ap
Viestin poistanut: Diabetesliiton tiedotus
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa.... *DELETED*
Kirjoitti: Friita - Tammikuu 04, 2010, 07:24:00 ap
Viestin poistanut: Diabetesliiton tiedotus
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa.... *DELETED*
Kirjoitti: Muumipeikko - Tammikuu 04, 2010, 08:01:59 ap
Viestin poistanut: Diabetesliiton tiedotus
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa.... *DELETED*
Kirjoitti: Faija1 - Tammikuu 04, 2010, 08:15:33 ap
Viestin poistanut: Diabetesliiton tiedotus
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: Friita - Tammikuu 04, 2010, 16:38:39 ip
Meillä täällä kaikilla on omat mielipiteemme ja me kommentoimme niitä, emme lähde muuttamaan toisen ajatuksia. Ensiksikin siksi, että se on perin ärsyttävä kirjoitustapa.
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa.... *DELETED*
Kirjoitti: Muumipeikko - Tammikuu 04, 2010, 19:58:42 ip
Viestin poistanut: Diabetesliiton tiedotus
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: vivianv - Tammikuu 04, 2010, 20:30:50 ip
Tässä on nyt ylitetty KP:n kaikkien aikojen parodiahorisontti.

(ja en tässä nyt viitannut muumipeikon viestiin vaikka siihen vastasin)
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: Muumipeikko - Tammikuu 04, 2010, 21:09:31 ip
Hän viittaa ihan vapaasti   vaan!

Hmmm, taisi jo minunkin osaltani mennä pakonomaiseksi jankkaamiseksi...
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa.... *DELETED*
Kirjoitti: kriisikko - Tammikuu 04, 2010, 21:21:52 ip
Viestin poistanut: Diabetesliiton tiedotus
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa.... *DELETED*
Kirjoitti: Faija1 - Tammikuu 04, 2010, 22:46:25 ip
Viestin poistanut: Diabetesliiton tiedotus
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa.... *DELETED*
Kirjoitti: Friita - Tammikuu 05, 2010, 07:38:24 ap
Viestin poistanut: Diabetesliiton tiedotus
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa.... *DELETED*
Kirjoitti: Faija1 - Tammikuu 05, 2010, 13:56:59 ip
Viestin poistanut: Diabetesliiton tiedotus
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa.... *DELETED*
Kirjoitti: Antsu1 - Tammikuu 05, 2010, 14:03:07 ip
Viestin poistanut: Diabetesliiton tiedotus
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa.... *DELETED*
Kirjoitti: äskoo - Tammikuu 05, 2010, 14:05:47 ip
Viestin poistanut: Diabetesliiton tiedotus
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa.... *DELETED*
Kirjoitti: leinikki - Tammikuu 05, 2010, 16:26:57 ip
Viestin poistanut: Diabetesliiton tiedotus
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa.... *DELETED*
Kirjoitti: Friita - Tammikuu 05, 2010, 16:48:37 ip
Viestin poistanut: Diabetesliiton tiedotus
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa.... *DELETED*
Kirjoitti: Faija1 - Tammikuu 06, 2010, 00:09:26 ap
Viestin poistanut: Diabetesliiton tiedotus
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa.... *DELETED*
Kirjoitti: applefigure - Tammikuu 06, 2010, 00:15:08 ap
Viestin poistanut: Diabetesliiton tiedotus
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: kivitatti - Tammikuu 06, 2010, 04:16:37 ap
Tota noin... Tuli vaan tässä mieleen että mites Myyllä menee? Vai joko sen kysyminen on ihan OT?
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa.... *DELETED*
Kirjoitti: Friita - Tammikuu 06, 2010, 08:23:14 ap
Viestin poistanut: Diabetesliiton tiedotus
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa.... *DELETED*
Kirjoitti: Nanku - Tammikuu 06, 2010, 10:00:27 ap
Viestin poistanut: Diabetesliiton tiedotus
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa.... *DELETED*
Kirjoitti: Faija1 - Tammikuu 06, 2010, 11:45:28 ap
Viestin poistanut: Diabetesliiton tiedotus
Otsikko: Mutta mitä Myylle kuuluu?
Kirjoitti: applefigure - Tammikuu 06, 2010, 14:31:58 ip
Joo, olisihan se ihan kiva oikeasti kuulla tai siis tarkalleen ottaen lukea varsinaista asiaakin, eli mitä sulle Myy77 nyttemmin kuuluu? Rämmitäänkö Myyn tykönä vielä ketutuksen suossa vai alkaako ranta häämöttää? Muistathan olla hyvä itsellesi?
Otsikko: Re: Mutta mitä Myylle kuuluu?
Kirjoitti: kivitatti - Tammikuu 06, 2010, 15:11:47 ip
Ja mitä Myyn sokereille kuuluu? Onko olo tasottunu ja sokerit kunnossa, vai päätitkö jättää hoidon toissijaiseksi siksi aikaa kunnes pää nousee pinnalle ja on voimia keskittyä hoitoon?
Ei nimittäin ole Myystä hetkeen kuulunut... 17.12. viimeksi... Huolissaan me susta ollaan vaikka tuo Faija vähän pakkaa sekoittaakin.
Oletko ollut töissä? Miten pumpun kans sujuu? Kerrothan meille kuulumisiasi. <3
Otsikko: Re: Mutta mitä Myylle kuuluu? *DELETED*
Kirjoitti: Yuza - Tammikuu 06, 2010, 16:42:26 ip
Viestin poistanut: Diabetesliiton tiedotus
Otsikko: Mitä kuulunee TonninStiflat:lle? *DELETED*
Kirjoitti: E O J - Tammikuu 06, 2010, 16:49:43 ip
Viestin poistanut: Diabetesliiton tiedotus
Otsikko: Re: Mutta mitä Myylle kuuluu? *DELETED*
Kirjoitti: vivianv - Tammikuu 06, 2010, 16:58:16 ip
Viestin poistanut: Diabetesliiton tiedotus
Otsikko: Re: Mutta mitä Myylle kuuluu? *DELETED*
Kirjoitti: äskoo - Tammikuu 06, 2010, 19:59:11 ip
Viestin poistanut: Diabetesliiton tiedotus
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: Diabetesliiton tiedotus - Tammikuu 07, 2010, 14:00:03 ip
Pyydän keskustelijoita palaamaan keskustelun alkuperäiseen aiheeseen. Mikäli jankkaaminen ja toisten arvostelu jatkuu, poistan ketjun kokonaan.

terveisin:

Johanna Häme-Sahinoja
tiedottaja
Suomen Diabetesliitto ry
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa.... *DELETED*
Kirjoitti: rasvis - Tammikuu 07, 2010, 14:04:54 ip
Viestin poistanut: Diabetesliiton tiedotus
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: Diabetesliiton tiedotus - Tammikuu 07, 2010, 14:28:59 ip
Täsmennän vielä: samalla kun poistan asiattomia viestejä, poistan myös viestejä, liittyvät asiattomiin viesteihin. Osa näistä samalla poistettavista voi olla asiallisiakin.

Johanna Häme-Sahinoja
Tiedottaja
Suomen Diabetesliitto ry
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: kivitatti - Tammikuu 07, 2010, 17:26:22 ip
Ylläpitäjälle kiitos kun laitoit pisteen tälle hullunmyllylle.
Otsikko: Re: Kaikki ketuttaa.... *DELETED*
Kirjoitti: Faija1 - Tammikuu 07, 2010, 22:37:50 ip
Viestin poistanut: Diabetesliiton tiedotus
Otsikko: Re: Mutta mitä Myylle kuuluu?
Kirjoitti: Myy77 - Tammikuu 15, 2010, 18:04:47 ip
 
Lainaus:

Joo, olisihan se ihan kiva oikeasti kuulla tai siis tarkalleen ottaen lukea varsinaista asiaakin, eli mitä sulle Myy77 nyttemmin kuuluu?  




Hui kauhia, mitä täällä oikein tapahtuu...

Menee nyt paremmin, tosin kantapään kautta täytyy kaikki näköjään oppia

Pari infektiota ja pitkään jatkuneet korkeet ennen joulua, seurauksena ketoasidoosi ja parin päivän sairaalakeikka.

Sen jälkeen itseä niskasta rajusti ja tiukasti kiinni, huikeat määrät basaalia ja boluksia insuliiniresistenssin selättämiseksi ja sokrujen mittaamista ja mittaamista ja mit-taa-mis-ta! Prkl!

Harmittaa vietävästi oma saamattomuus ja tyhmyys asian suhteen, mutta sairaalalääkärin viesti "seuraavaks olis mennyt sydänlihas kramppiin ja sitten olis noutaja tullut" oli aika selkeä.

Hittolainen. Onneksi ihminen oppii.
Otsikko: Re: Mutta mitä Myylle kuuluu?
Kirjoitti: Toukokuu1965 - Tammikuu 15, 2010, 18:10:00 ip
Argh!  

Eipä oikein muuta voi sanoa.

Unohda menneet ja keskity tähän päivään niin kyllä se siitä!  

Paraskin neuvoja tässä...  
Otsikko: Re: Mutta mitä Myylle kuuluu?
Kirjoitti: Myy77 - Tammikuu 15, 2010, 18:18:34 ip
Kiitos Toukkis Et muuta voikaan sanoa, mutta se mitä sanot on niin totta. Elämä jatkuu (onneksi)
Otsikko: Re: Mutta mitä Myylle kuuluu?
Kirjoitti: Friita - Tammikuu 15, 2010, 18:19:40 ip
Joo, nyt vaan stemppi päälle (paraskin neuvomaan) Mutta kiva, että oot täällä taas
Otsikko: Re: Mutta mitä Myylle kuuluu?
Kirjoitti: Toukokuu1965 - Tammikuu 15, 2010, 18:23:29 ip
Voin sanoa vielä sen, että sulla on omissa tiedoissasi niin kivat harrastukset, että tulen väkisin hyvälle mielelle!  

Kiva, että olet siellä hyvissä voimissa!  
Otsikko: Re: Mutta mitä Myylle kuuluu?
Kirjoitti: äskoo - Tammikuu 15, 2010, 18:29:45 ip
Lainaus:

Hittolainen. Onneksi ihminen oppii.  



Harmillista, että noin hankalan kokemuksen kautta, mutta pääasia, että uusi suunta on löytynyt!  
Otsikko: Re: Mutta mitä Myylle kuuluu?
Kirjoitti: Myy77 - Tammikuu 15, 2010, 18:58:29 ip
Tulee itku kun ootte niin ihania  
Otsikko: Re: Mutta mitä Myylle kuuluu?
Kirjoitti: Antsu1 - Tammikuu 15, 2010, 19:24:15 ip
No on sulla tosiaan kantapäät todella olleet kovilla huh-huh

Nyt vaan katse kohti koko ajan korkeammalle nousevaa aurinkoa En ala mitään sen kummemmin neuvomaan, kun en voi enkä osaa, mutta ehkäpä tämä jakso on kuitenkin opettanut jotain.

Ja todella kivaa, että tulit tänne kertoilemaan... Olit kuitenkin mielessä vähän väliä, kun tätä ketjua seurailin.
Otsikko: Re: Mutta mitä Myylle kuuluu?
Kirjoitti: kivitatti - Tammikuu 15, 2010, 22:51:00 ip
Lainaus:

Tulee itku kun ootte niin ihania  



Itku se on meinannut täälläkin tulla kun ei oo susta kuulunut! Ja meinas taas tulla kun kerroit mitä on tapahtunut! Eli ihan turhaan ei oltu huolissaan.  
Onneksi oot kunnossa, ainaki suunnilleen. Olis kamalaa menettää porukkaa. Sen verran tiivis yhteisö kutenkin kyseessä. Nyt ei muuta ku säännöllistä sokerien seurantaa. Laita sokerimittari vyöhön kiinni niin sitä ei tarvi vaivautua hakemaan mistään kaukaa, eikä jää sen takia mittaamatta. (itselläni ainakin auttaa muistamaan)

Luvatkaa kaikki nyt heti mulle että kukaan teistä ei kuole diabetekseen! Tehdään pyhä päätös siitä ja autetaan toisiamme tavoitteen toteutumisessa kaikin mahdollisin ja mahdottomin keinoin.
Otsikko: Re: Mutta mitä Myylle kuuluu?
Kirjoitti: Nanku - Tammikuu 16, 2010, 22:00:49 ip
Lainaus:

Lainaus:

Tulee itku kun ootte niin ihania  



Itku se on meinannut täälläkin tulla kun ei oo susta kuulunut! Ja meinas taas tulla kun kerroit mitä on tapahtunut! Eli ihan turhaan ei oltu huolissaan.  
Onneksi oot kunnossa, ainaki suunnilleen. Olis kamalaa menettää porukkaa. Sen verran tiivis yhteisö kutenkin kyseessä. Nyt ei muuta ku säännöllistä sokerien seurantaa. Laita sokerimittari vyöhön kiinni niin sitä ei tarvi vaivautua hakemaan mistään kaukaa, eikä jää sen takia mittaamatta. (itselläni ainakin auttaa muistamaan)

Luvatkaa kaikki nyt heti mulle että kukaan teistä ei kuole diabetekseen! Tehdään pyhä päätös siitä ja autetaan toisiamme tavoitteen toteutumisessa kaikin mahdollisin ja mahdottomin keinoin.




Kiitos, ihanasti kirjoitettu! Lupaan ainakin yrittää parhaani, ettei henki mene ainakaan d:n takia ja toivottavasti lupaa moni muukin!
Otsikko: Re: Mutta mitä Myylle kuuluu?
Kirjoitti: zebra1 - Tammikuu 16, 2010, 22:56:47 ip
Huh, onpa sulla ollut kokemus! Kovasti tsemppiä jatkoon, kyllä se balanssi sieltä vielä löytyy.
Otsikko: Re: Mutta mitä Myylle kuuluu?
Kirjoitti: applefigure - Tammikuu 17, 2010, 15:18:45 ip
Ouh-houh... kylläpäs sua onkin koeteltu! Toisinaan ihminen tarvitsee jonkun tosi pysäyttävän jutun saadakseen asiat taas raiteilleen, onneksi sulla on ainakin mahdollisuus nyt annettu. Onneksi selvisit ja jaksamista tästä eteenpäin! T. yks kompuroija...
Otsikko: Re: Mutta mitä Myylle kuuluu?
Kirjoitti: dadda - Tammikuu 18, 2010, 18:21:58 ip
Tervetuloa takaisin! Jos jotain positiivista hakee, niin ainakin sulta on mennyt tän ketjun turhanpäiväinen jaappaus näkemättä
Otsikko: Re: Mutta mitä Myylle kuuluu?
Kirjoitti: kivitatti - Tammikuu 18, 2010, 19:18:52 ip
Dadda puhuu asiaa. Ihan hävettää mille raiteille keskustelu välillä joutuikaan, vaikka alkuperäinen aihe oli vakava.  
Otsikko: Re: Mutta mitä Myylle kuuluu?
Kirjoitti: RAR - Tammikuu 18, 2010, 20:19:36 ip
Lainaus:


Harmittaa vietävästi oma saamattomuus ja tyhmyys asian suhteen, mutta sairaalalääkärin viesti "seuraavaks olis mennyt sydänlihas kramppiin ja sitten olis noutaja tullut" oli aika selkeä.




No huhhuh!  
En ole tullaista kauhuskenaariota vielä kuullutkaan keneltäkään lääkäriltä vaikka useampi ketoasidoosi tuli nuorempana läpi käytyä.
Mitäpä sitä harmittelemaan. Jokainen tekee elämänsä aikana virheitä ja niistähän vain oppii!

Tsemppiä ja motivaatiota täältäkin suunnalta sinulle!
Se mikä ei tapa, niin vahvistaa!  

Toivoo:
Otsikko: Vs: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: Faija1 - Toukokuu 14, 2018, 23:31:30 ip
Täällä ei ole edelleenkään ketuttanut mikään 9 vuoteen.

Tulos, prinsessan sokeritasapaino ollut erittäin tasaisessa putkessa myös tämän 9 vuotta. Ja parasta on että hän hoitaa sitä itse pieteetillä nyt.

Meemi on toiminnassa ja voi hyvin, hänessäkin 8)
Otsikko: Vs: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: rasvis - Toukokuu 15, 2018, 09:43:29 ap
^ Ettet vaan ole joku posiitiivis trolli faija ! ;)
Otsikko: Vs: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: Faija1 - Toukokuu 17, 2018, 21:44:33 ip
Rasvis, sinunkin tämänpäivän ajatuksesi ovat sinun ja läheistesi huomispäivän todellisuutta.

Niinkuin minunkin on ollut ja tulee olemaan :)
Otsikko: Vs: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: pitkälinja - Toukokuu 18, 2018, 18:43:20 ip
Faija1 viesteistä jotakin mieleeni tulevaa.

Eihän toisen ihmisen nimissä voi puhua toisen asiaa. Vain diabeetikko itse on oikea henkilö kertomaan omasta voinnistaan.

45 vuotta olen ollut faija itsekin, viidelle henkilölle ja nyt jo isofaija 9 henkilölle.

Kysytään siis heiltä voinnit, joista nyt puhutaan, ja kuunnellaan myös,  tekemättä omia tulkintoja.

Diabeetikkona tulee pian täyteen 61 vuotta, yhtä ja toista elämänkokemusta on siis kertynyt  elämänvarrella.  ???

Totta puhuen mulle aika huonosti avautui koko teksti, (2 kpl tekstejä), koska käytetyt sanat ovat minulle vieraita.

Positiivinen asenne on tietenkin hyvä, mikäli se on tuon henkilön asenne, josta puhumme.
Otsikko: Vs: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: KuikkaKoponen - Toukokuu 21, 2018, 21:00:14 ip
Semmonen ketuttaa, kun tuo elämänkumppani sairastaa selkäänsä ja sokerit pilvissä kipujen takia. Ykköstyyppi on ja pistelee lisäinsuliieja eikä saa sokereita tarpeeksi alas. Itsellä ei akuutteja ongelmia muita kuin murhe toisen huonosta olosta.
Otsikko: Vs: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: pitkälinja - Toukokuu 22, 2018, 14:22:36 ip
Otan osaa Kuikka Koponen. Meillä minä olen diabeetikko, ja vaimoni ns. terve. Pian 46 vuotta oltu aviossa. Minä pian 61 vuotta diabeetikkona. Lapset joita on viisi, yhtä lukuun ottamatta ovat viidennellä vuosikymmenellä jo hekin.

Vaikka et neuvoa kysynytkään, niin tuota d tautia kannattaa koittaa viilata vähän parempaan kuosiin. Mikäli hän käyttää sisäisesti kortisonia kipujensa hoitoon, niin en ihmettele, vaikka sokerit onkin sekaisin. Kannattaa nyt kuitenkin vaatia parhaat insuliinit käyttöön.

Tällaisia terveisiä.  :)
Otsikko: Vs: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: KatiK - Toukokuu 31, 2018, 14:58:21 ip
Minäkin tähän laitan osani. On nimittäin juhlavuosi, 40 vuotta tarpomista tiapeettes suolla.

Rakentavaa kritiikkiäni seuraaviin aiheisiin liittyen

- pelottavat lisäsairaudet (mm. silmissä kammottavia)

- ruokavalio (muuttuu pilkuntarkasti seurattavaksi ja repsahdusten frekvenssi käytännössä 0 jos haluaa voida jotensakin hyvin)

- liikunnalliset lisäkrempat (nivelet särkee ja temppuilee, lavat menneet kiinni jäätyneiden vuoksi, rajoittaa liikuntaa) 

- laitteistot (pumppu on ehkä hieno juu, mutta letku ja katetri tukkeutuvat usein vaikka ihan vaan uimahallireissulla puhumattakaan kudosten imeytymisongelmista, sensoroiva olisi asiallinen ratkaisu vaan kansalaispalkallisella ei siihen ole varaa)

- hoitovälinejakelun joustamattomuus (kts.ed. Se että annetut laitteet rikkoutuvat eikä tarvitut määrät pidä yhtä lähetteeseen kirjoitettujen määrien kanssa, saa mut näkemään PUNAISTA. Asiaa sanotaan joustamattomuudeksi näin kansankielellä)

- diabeetikon sosiaaliturvan puute (riittääkö toimeentulotuki yhdistelmään asuminen-terveellinen ruokavalio-lääkehoito (myös lisäsairauksien)-plus muut normaalit asiat. Perusosa kuussa on 492 euroa täällä Espoossa) Jos halukkaita on, tarvitsen suorastaan ketjua tällaisesta. Yv ?

- ja tästä päästään pääasiaan, missä ne muut on ? Täällä kuulemma vain promilleja.

KatiK





Otsikko: Vs: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: karhu - Kesäkuu 01, 2018, 12:36:00 ip
Luin tässä ajankuluksi koko ketjun ja päättelin, että Faija1 on pitkälti provoukko. Ainahan niitä jostain sikiää.
Pilaavat monen asialliset jutut. Kaipa siitä sitten jonkun tyydytyksen saavat.
Toisaalta hyvä provo voi olla jopa keskustelun piristys. Harva sen taas osaa.

Sivut ovat tosiaan hiljentyneet. Onko kaikki jo sanottu?
Uusista laitteista sentään vielä jotain kirjoitetaan. Hyvä niin. Niihin taas esim. minä en pysty mitään sanomaan kun kokemusta niistä ei ole.
Otsikko: Vs: Kaikki ketuttaa....
Kirjoitti: pitkälinja - Kesäkuu 01, 2018, 15:35:05 ip
Uusista laitteista  ..., sinäpä sen sanoit. Jotenkin tämä diabeteshoitoon liittyvä "välinetalous" pitäisi saada yhden toimijan johdettavaksi. Nyt kun nämä ovat kuntakohtaisia, (ehkä jatkossa maakuntakohtaisia), niissä on rajusti vaihtelua.
Esimerkkinä eräs Lempäälainen rouva, joka ei saanut Libreä millään. HUonot kämpyrät sormet hänellä. Tampereen kautta piti kulkea, ennen kun sai.

Hinnoista en tiedä, mutta sen tiedän että tikutkin maksavat, ja niiden mittalaitteet.

Mitä nämä poliitikkojen tarinat "suuremmista artioista" mahtavat merkitä meille diabeetikoille?  Toivottavasti yhteiskuntamme päättävissä elimissä ymmärretään, millainen säästö saadaan mahdollisimman hyvällä diabeteksen hoidolla.  Hyvä hoito vaatii hyvät lääkkeet ja hyvät välineet kontrolloimiseen.

Ainakin kakkostyypisiä kyykytettiin taloudellisesti, vähentämällä lääkekulukorvauksia.