Kohtauspaikka

Kohtauspaikka => Nuoret ja diabetes => Aiheen aloitti: Cherry - Marraskuu 03, 2009, 00:05:24 ap

Otsikko: Väsynyt hoitamaan.
Kirjoitti: Cherry - Marraskuu 03, 2009, 00:05:24 ap
Hei kaikille! Olen uusi täällä palstalla,mutta sairastanut jo 11-vuotiaasta asti kyseistä tautia.Mennäänpä asiaan.
Otsikko jo kertoo varmasti,että en jaksa enää hoitaa kyseistä tautia.Okei,olen sairastunut 3 vuotta,en millään saisi valittaa.Mutta kyseinen tauti on hirmu raskas kaikille.
Pistän aina inskat,mittaan verensokerit ja liikun säännöllisesti.Ja syön hyvin. Mutta välillä on tosi masentavaa elää taudin kanssa.Jos puhun äitini kanssa,hän vain sanoo että "hoida paremmin tautiasi!!". Kun sairastuin,sain PALJON tukea vanhemmiltani,nykyään en yhtään.He vain kiroavat ja huutavat jos jokin menee väärin tai on huonosti.Hoitotasapainoni on huono,ja suvussani on ties minkä laisia tauteja.
Nyt en tarkoita,että olisin tekemässä mitään "itsemurhaa",eheei! (: olen vain väsynyt.Ei aina jaksa laskea,kuinka paljon pistää aamiaisella tai koska pitäisi jaksaa täyttää vihkoa.En ole ainoa,tiedän sen.Mutta haluaisin myös ulkopuolislilta vähäsen tukea.Ajattelen silti myös positiivisia asioita.Stressaan silti tulevista lääkäri käynneistä.

Tsemppiä ja haleja kaikille diabeetikoille !
Otsikko: Re: Väsynyt hoitamaan.
Kirjoitti: Dad - Marraskuu 03, 2009, 09:57:14 ap
Hei Cherry,

Vanhempasi välittävät sinusta. He eivät vain aina osaa/jaksa/ymmärrä osoittaa sitä oikein.

Koita jaksaa hoitaa tautiasi. Välillä väsyttää, mutta yritä silti.

Sinun kanssasi samassa tilanteessa olevia on paljon.

Jaksamista,
Dad
Otsikko: Re: Väsynyt hoitamaan.
Kirjoitti: applefigure - Marraskuu 03, 2009, 11:47:22 ap
Voi että   tuo on niin tuttua mulle - silloin kun minä olin suurin piirtein sinun ikäisesi, olin NIIN täynnä tätä tautia, että ajatuskin siitä oksetti. JA valitettavasti mulla se tilanne jatkui vuosia, silloin ei oikein ollut tarjolla apuja diabeetikon henkiseen jaksamiseen (itse asiassa minä en tiedä, kuinka paljon niitä nykyäänkään on nuorten puolella, minulla on onnekseni nyt hyvä diabeteslääkäri joka jaksaa olla kiinnostunut myös henkisestä puolesta).

Minun vanhempani yrittivät kyllä tukea ja auttaa, mutta angsteissani ja murkkuiän kuohuissa torjuin aika tehokkaasti kaiken avun heiltä.

Enpä minä voi paljoa sinulle sanoa, mikä taikaiskunomaisesti helpottaisi - tähän itsensä ikuiseen hoitamiseen ei näillä näkymin ei ole helpotusta tiedossa, mutta todennäköisesti ennemmin tai myöhemmin oma väsymyksesi helpottaa ja jaksat taas paremmin. JA sinä kuitenkin hoidat itseäsi edes jotenkin - se on jo paljon. Ole kuitenkin myös armollinen itsellesi, aina ei niin priimasti tarvitsekaan jaksaa, jos tänään et jaksa, niin jaksa huomenna. Pidä kuitenkin itsestäsi huolta.
Otsikko: Re: Väsynyt hoitamaan.
Kirjoitti: E O J - Marraskuu 03, 2009, 14:20:25 ip
Lainaus:

Jos puhun äitini kanssa,hän vain sanoo että "hoida paremmin tautiasi!!". Kun sairastuin,sain PALJON tukea vanhemmiltani,nykyään en yhtään.



Kuulepas, jos et vielä ole osallistunut Diabetesliiton järjestämille  kursseille, niin yritäpä aktiivisesti hakeutua sellaisille. Moni konkari voi todistaa, että Diabeteskeskuksen kursseille osallistuminen on merkinnyt todellista käännekohtaa tämän iki-inhottavan taudin hyväksynnässä.
Otsikko: Re: Väsynyt hoitamaan.
Kirjoitti: Lupita - Marraskuu 03, 2009, 14:51:56 ip
Hei Cherry ja tervetuloa foorumille !

Luin myös tuon toisen aloituksesi.

On hoitoväsyä ja sitten ihan fyysistä väsyä. Katsoin, että molemmat aloituksesi oli laitettu puolen yön aikaan.
Eikö kaikki koululaiset ole siihen aikaan untenmailla eikä murehtimassa kolesteroleja ?

Kunnon unet auttavat elimistöä palautumaan päivän riennoista ja stressaamattomuus on myös hyvästä.

14-vuotias ei voi olla yksin vastuuta hoidostaan. Vaikka itse hoitaisit nyt kuinka hyvin jo asiat, niin vastuun saat onneksi vielä jättää vanhempiesi kannettevaksi, sillä heille se viime kädessä vielä ainakin nelisen vuotta kuuluu.

Vanhemmatkin ovat ihmisiä ja väsyvät, se heille anteeksi annettakoon. En itse kuitenkaan vanhempana antaisi itselleni anteeksi sitä, että minun toimieni tai välinpitämättömyyteni seurauksena lapselleni tulisi pysyviä fyysisiä vammoja.

Ruokien kirjaamiseeen aikuisetkin kyllääntyvät (noin kolmessa viikossa ), moni siitä välillä huilaa. Mittarihan kirjaa lukemat muistiin.

Auttaisiko myönteinen ajattelu: mittaat tai kirjaat, se on kuin lahja aikuiselle itsellesi ?
Otsikko: Re: Väsynyt hoitamaan.
Kirjoitti: Misty - Marraskuu 03, 2009, 15:19:19 ip
EOJ sen tuolla aikaisemmin sanoikin kursseilta saa tärkeää ja arvokasta vertaistukea. Omaisen ja potilaan roolit ovat valovuosien päässä toisistaan. Uskon kuten muutkin että vanhempasi ajavat parastasi mutta eivät ehkäpä osaa ilmaista huoltaan muuten kuin mielestäsi huutamalla. Mutta vanhempasi eivät myöskään tiedä miltä tuntuu olla diabeedikko, eivätkä he voikkaan. Ei kukaan voi paitsi diabeedikko itse. Siksi vertaistuki on tärkeää. Mutta toisaalta taas diabeedikko (joka ei ole omaisen roolissa) ei voi tiedää miltä tuntuu olla omainen, miltä se huoli ja epävarmuus toisesta tuntuu. Ja miten kannustaa toista hoitamaan itseään ja auttaa eteenpäin. Se on omaisen rooli josta potilaalla ei ole mielikuvaa.
Otsikko: Re: Väsynyt hoitamaan.
Kirjoitti: Cherry - Marraskuu 03, 2009, 16:57:15 ip
Kiitos kaikille!
Juu,tosiaan tuo univelka on jäänyt vähän sellaiseksi..
Otsikko: Re: Väsynyt hoitamaan.
Kirjoitti: Friita - Marraskuu 03, 2009, 18:46:11 ip
Väsyneenä moni asia näyttää paljon pahemmalta, mitä onkaan Koeta saata unesta kiinni, se on kuulema meille diabeetikoille erittäin tärkeää, että nukumme hyvin.
Otsikko: Re: Väsynyt hoitamaan.
Kirjoitti: Tanjaleena - Marraskuu 03, 2009, 19:05:55 ip
Korkeilla sokereilla menee ainakin yöunet, sen voi sanoo ku ite koen sitä nyt parhaimillaan ja yöllä pyörii sängyssä ku mikäkin.
Otsikko: Re: Väsynyt hoitamaan.
Kirjoitti: EkKe - Marraskuu 04, 2009, 18:47:32 ip
Uskon, että me kaikki olemme välillä TOOOSI kyllästyneitä tähän, mutta pitää vaan yrittää jaksaa..
Oletko ehkä harkinnut pumppua, jos hoitotasapanosi on huono?
Monet nuoret pitävät sitä hyvänä vaihtoehtona. Itse en kyllä pidä, mutta pistämisessä ei olekkaan mitään ongelmaa ja sokerit suht OK...
Nyt on jäänyt mittailu vähän vähille.. Oppiikohan sitä koskaan muistamaan JOKA päivä mittaamaan ennen JOKAISTA ateriaa jne..
 
Tsemppiä sulle ja teille muillekkin!
Otsikko: Re: Väsynyt hoitamaan.
Kirjoitti: LIISA (v.m -67-) - Marraskuu 05, 2009, 15:25:17 ip
Kysy insuliini pumppua.Itse sain siitä uutta virtaa,kun sokerit alkoi paremmin pysyä.Sitä voii säätää jos liikkuu tai ei liiku.Elokuvissakin voii mässyttää poppareita ja sipsejä,kun pumpun käyttö on paljon helpompaa kun piikillä pisto.Kuuluin ennen pumpun vastustajiin,nyt en pois antaisi.
Otsikko: Re: Väsynyt hoitamaan.
Kirjoitti: E O J - Marraskuu 05, 2009, 16:08:01 ip
Lainaus:

Oppiikohan sitä koskaan muistamaan JOKA päivä mittaamaan ennen JOKAISTA ateriaa jne..



Ilosanoma: Kyllä, kyllä sitä oppii. Tai ainakin melkein...

Muuten olen sitä mieltä, että tämä diabetes on yxi he----in pe----een vi------nen tauti.
Otsikko: Re: Väsynyt hoitamaan.
Kirjoitti: Friita - Marraskuu 05, 2009, 16:28:56 ip
Lainaus:

Kysy insuliini pumppua.Itse sain siitä uutta virtaa,kun sokerit alkoi paremmin pysyä.Sitä voii säätää jos liikkuu tai ei liiku.Elokuvissakin voii mässyttää poppareita ja sipsejä,kun pumpun käyttö on paljon helpompaa kun piikillä pisto.Kuuluin ennen pumpun vastustajiin,nyt en pois antaisi.




Joo, mä olen kyllä aikuinen ja kerjännyt pumppua, tuloksetta Hoba oli viime mittauksessa 8,6 %, eikä siitä laske, vaikka päälläni seisoisin. Se on lääkärin mukaan minun tasoni, no ei voi mitään, mutta itseä pelottaa lisäsairaudet ja niillehän ei tee hyvää ks. hoitatasapaino. Paras hoba mulle oli muutama vuosi sitten 7,6 %, ja sokerit pomppi 1.1 - 33,3 välillä. Nyt ollaan sentään hieman tasasemmissa luvuissa.
Otsikko: Re: Väsynyt hoitamaan.
Kirjoitti: Tanjaleena - Marraskuu 06, 2009, 18:05:00 ip
Nii ollaan tosiaan väsyneitä hoitamaan, ihan sama et hoidanko vai enkö itteäni ku ei ne sokerit tuu alas kuitenkaan.
Otsikko: Re: Väsynyt hoitamaan.
Kirjoitti: applefigure - Marraskuu 06, 2009, 18:51:37 ip
Ei se ole ihan sama... Siltä minustakin tuntui monen monta vuotta, mutta ei se ole niin. Kyllä se siitä alkaa hoitua, ota rauhassa ja ole kärsivällinen ennen kaikkea itsesi suhteen! Mutta joo - minä todella ymmärrän tuon väsymisen. Niin tuttu tunne, että taitavat omat sormeni olla mulle vieraammat.
Otsikko: Re: Väsynyt hoitamaan.
Kirjoitti: Osku_97 - Marraskuu 13, 2009, 16:39:06 ip
Vihkon täyttäminen on tylsää. Yleensä muistan merkitä sinne vain sokerit.
Otsikko: Re: Väsynyt hoitamaan.
Kirjoitti: empsu - Marraskuu 16, 2009, 16:58:21 ip
Lainaus:

Vihkon täyttäminen on tylsää. Yleensä muistan merkitä sinne vain sokerit.




Jos sulla on vaan mahdollisuus pitää kirjaa tietokoneella, kuten esim. Exelissä, älä suotta raapustele tavallisella kynällä

Voithan tehdä itsellesi, jonkinlaisen oman pohjan tai taulukon mihin sitten ruksailet arvoja esim. kerran päivässä/viikossa

Yritä keksiä itseäsi eniten miellyttävä keino vs-arvojen seuraamiseen
Otsikko: Re: Väsynyt hoitamaan.
Kirjoitti: lapintyttö1992 - Marraskuu 24, 2009, 17:50:23 ip
Lainaus:

Korkeilla sokereilla menee ainakin yöunet, sen voi sanoo ku ite koen sitä nyt parhaimillaan ja yöllä pyörii sängyssä ku mikäkin.



Korkeilla sokereilla yöunet? Itsellä ainaki jos on korkeat sokerit, niin väsyttää ja saatan ärsyyntyä tosi helposti..
Otsikko: Re: Väsynyt hoitamaan.
Kirjoitti: lapintyttö1992 - Marraskuu 24, 2009, 17:56:44 ip
Itse en ole herran aikoihin merkinnyt verensokereita vihkoon tai juurikaan muistiin, koska sitä ei muista kuitenkaan tehä joka päivä tai edes kerta viikkoon. Koska kuitenki ne verensokerit mitä on mitannut, niin jäävät muistiin siihen mittariin. Ja nykyisin ne mittarit voidaan purkaa tietokoneelle, tai ainakin useimmat mittarit.
Otsikko: Re: Väsynyt hoitamaan.
Kirjoitti: Friita - Marraskuu 24, 2009, 17:58:33 ip
Mä nukun kuin tukki korkeilla, jos on matalilla (eli sopivalla tasolla), niin en meinaa millään saada unta ja heräilen yöllä monet kerrat
Otsikko: Re: Väsynyt hoitamaan.
Kirjoitti: applefigure - Marraskuu 28, 2009, 19:55:12 ip
Lainaus:

Mä nukun kuin tukki korkeilla, jos on matalilla (eli sopivalla tasolla), niin en meinaa millään saada unta ja heräilen yöllä monet kerrat




Tää vei varpaat suustani...
Otsikko: Re: Väsynyt hoitamaan.
Kirjoitti: Faija1 - Marraskuu 29, 2009, 12:44:59 ip
Lainaus:

Hei kaikille! Olen uusi täällä palstalla,mutta sairastanut jo 11-vuotiaasta asti kyseistä tautia.Mennäänpä asiaan.
Otsikko jo kertoo varmasti,että en jaksa enää hoitaa kyseistä tautia.Okei,olen sairastunut 3 vuotta,en millään saisi valittaa.Mutta kyseinen tauti on hirmu raskas kaikille.
Pistän aina inskat,mittaan verensokerit ja liikun säännöllisesti.Ja syön hyvin. Mutta välillä on tosi masentavaa elää taudin kanssa.Jos puhun äitini kanssa,hän vain sanoo että "hoida paremmin tautiasi!!". Kun sairastuin,sain PALJON tukea vanhemmiltani,nykyään en yhtään.He vain kiroavat ja huutavat jos jokin menee väärin tai on huonosti.Hoitotasapainoni on huono,ja suvussani on ties minkä laisia tauteja.
Nyt en tarkoita,että olisin tekemässä mitään "itsemurhaa",eheei! (: olen vain väsynyt.Ei aina jaksa laskea,kuinka paljon pistää aamiaisella tai koska pitäisi jaksaa täyttää vihkoa.En ole ainoa,tiedän sen.Mutta haluaisin myös ulkopuolislilta vähäsen tukea.Ajattelen silti myös positiivisia asioita.Stressaan silti tulevista lääkäri käynneistä.

Tsemppiä ja haleja kaikille diabeetikoille !




 Minua kiinnostaa rehellisessä kirjoituksessasi yksi kohta.

 Missä tai kuka sanoo että "ei saa millään valittaa ?
Otsikko: Re: Väsynyt hoitamaan.
Kirjoitti: Friita - Marraskuu 29, 2009, 22:15:20 ip
Lainaus:

Lainaus:

Mä nukun kuin tukki korkeilla, jos on matalilla (eli sopivalla tasolla), niin en meinaa millään saada unta ja heräilen yöllä monet kerrat




Tää vei varpaat suustani...




Kiva, että oli apua Itse asiassa sen aina tajuaa aamulla, että voe perse, nyt nukuttiin paksusti, sokerit on takuulla yli kympin
Otsikko: Vs: Väsynyt hoitamaan.
Kirjoitti: poitsu - Heinäkuu 28, 2010, 02:30:17 ap
Mä oon nyt sairastanu vuoden ykköstä (jee!!!). Oon täyttäny 15 vuotta, yritän olla positiivinen tän sairauden kanssa. En enää mässäile karkkia enkä syö niin epäterveellisesti (hirveen pitkä sana ... huhhuh). Mä nyt vaan oon diabeetikko ja joudun pisteleen. Se on vaan pakko hyväksyä. TSEMPPIÄ KAIKILLE JA YRITTÄKÄÄ VAAN JAKSAA :D
Otsikko: Vs: Väsynyt hoitamaan.
Kirjoitti: Tanjaleena - Heinäkuu 28, 2010, 13:06:11 ip
Mustakin tuntuu nytten etten jaksa hoitaa mitenkään, ku koitan painia masennuksenkin kaa lisäks.. Vois heittää melkein kirveen kaivoon tässä..
Otsikko: Vs: Väsynyt hoitamaan.
Kirjoitti: -cattie- - Lokakuu 04, 2010, 19:34:10 ip
Mustakin tuntuu nytten etten jaksa hoitaa mitenkään, ku koitan painia masennuksenkin kaa lisäks.. Vois heittää melkein kirveen kaivoon tässä..
Älä vaan heitä kirvestä kaivoon! Varmaan raskasta masennuksen kanssa koittaa jaksaa hoitaa vielä diabeettestaki. Jaksamisii sulle <33

 Itseänikin alkaa ärsyttämään tämä vaikka onkin vasta vajaa 2 vuotta takana. Kun nyt nämä remissiovaiheet ja muut lopussa nii sokerit menee ihan päin p*rsettä >:( Rasittaaavaaa...

Vihkoon en merkkaa ikinä muullon kuin neljänä päivänä ennen polikäyntiä nii saavat siellä jotain käsitystä. ;) Muuten ei vaan yksinkertaisesti jaksa.
Otsikko: Vs: Väsynyt hoitamaan.
Kirjoitti: jonskuli97 - Lokakuu 17, 2010, 17:43:44 ip
Vielä kerkeän aiheeseen mukaan  :D
 Itellä sama ongelma, en jaksa hoitaa diebetesta.
En oo moneen kuukauteen enää mitannu sokeria, pistän kyllä yleensä jokaiselle aterialle jota syön, paitsi koulussa.
Se vaan jää, kun on niin rasittavaa! Itken joskus kavereille, että miks aina mulle sattuu kaikkee tällästä ja muille ei! :'(
Pitkäarvo mulla on tosi korkeella.. Ennen oli jotai 6.9 nyt sitte yli 12.... :(
Mä kyllä tiiän miten tärkeää se hoitamineolis, muttaa....
"Mutta sanan jälkeen tuleeyleensä vaan tekosyitä", sanoo joku viisas mies.
Niinhän se saattaakin olla, muttaa.. :D
En jaksa enää, joskus toivon, että saisi palattua ajassa taaksepäin, kuten varmaan kaikki joskus, mutta sekään ei oo mahdollista. Ehkä meirän kaikkien diabeetikoiden ja muitakin tauteja sairastavien kannalta mikään muu ei voisi olla parempaa, mutta näin se nyt on!
Saa kyllä olla kiitollinen, ettei ole sokea, kuuro, mykkä tms. Tai ettei sairasta syöpää tms.
Kyllä diabeteksen kanssa pärjää hyvinkin, jos jaksaa hoitaa ja välittää, jos ei, saattaa mennä tosi huonosti, mutta saadaan olla kiitollisia, että meillä on kumminkin siihen pelastava hoito!
Diabeteksestä nyt ei monikaan parane, mutta me yhessä kaikki diabeetikot, kannetaan samaa murhetta, samaa huolta, mutta me kaikki myös tiedetään, miten sen kanssa pärjää! Kannetaan yhdessä yhteinen huolemme - diabetes! Kyllä se sitte siitä taas!
Jaksakaa kaikki, yhdessä selviämme diabeteksen ja arjen kanssa! <3
T: jonskuli97
Otsikko: Vs: Väsynyt hoitamaan.
Kirjoitti: amanda99 - Tammikuu 03, 2011, 21:31:30 ip
minä olen 11v tyttö enkä enää jaksa hoitaa tautiani joskus en merkaa vihkoon sokeri arvojani. kun kerran en hoitanut tautiani jouduin sairaallaan  4päiväksi koska minulla oli ketoasidoosi. se ei ollut kivaa. nyt hoidan pikkasen paremin jos sokeri on  korkea niin äidin kanssa korjaamme sokeri arvon. siskoni puuttuu tautiini silloin huudan hänelle mutta hän vain jatkaa. :'( no eise enää kiusaa. pääsen diapeetes leirille. pääsen syyskuussa sinne. ;D
Otsikko: Vs: Väsynyt hoitamaan.
Kirjoitti: pinja 1 tyypin diapetes - Helmikuu 19, 2011, 12:10:41 ip
minulla on ollut ongelmia vihkon täyttämisestä,se on  mielestäni AIVAN kamalaa!!!!!  hoitotasapainoni on huonontunut ja lääkäri valittaa......mutta kun se ei ole niin helppoa!!!!  on koulua,läksyjä,jne joskus  olen täysin kyllästynyt ja ajattelen:Miksi juuri minä!!!!! mun mese on tossa: pinjavesterinen@netti.fi     T:12v tyttö :)  lisätkääääää!!!!!  :) :) :) :) :) :)
Otsikko: Vs: Väsynyt hoitamaan.
Kirjoitti: Jake - Maaliskuu 26, 2011, 01:28:45 ap
Itteenikin kyllästyttää tään hoitamine. Joskus voi mennä lantuksen pistossa 1-2 h pitempään ja laitan pikainskat vasta n. puolen tunnin päästä ruokailusta. Jos teillä olis se purkukone nii ei tarviis laittaa niitä arvoja vihkoon. ;D
Otsikko: Vs: Väsynyt hoitamaan.
Kirjoitti: E.m.i.l.y - Maaliskuu 28, 2011, 18:36:47 ip
 :D kuulostaa varsin tutulta.eniten kyllä rasittaa sellaset kaverit joilla ei oo diabetestä ja ku niille yrittää kertoa mite paljo seki sairaus on muuttanu elämää ja että T-Y-M-P-E-E-T-Ä ja mittailla ja valvoa itteänsä koko ajan nii ei ne voi sellasta ymmärtää...usein ne vaa sanoo että "no nythä sulla on kaikki hyvin ku saat hoitoa siihen ja muuta" ei se sitä tarkota että jos siihen saa hoitoa että kaikki ois hyvi.mua ainaki masentaa usein toi koko sairaus eikä kukaa oikee tajuu et mikä siinä on nii hirveetä pistää muutama piikki päivässä. ei ehkä niinkään se pistäminen muutaman kerran päivässä vaan se että toi koko perkeleen sairaus kestää koko loppu elämän eikä siitä pääse yli eikä ympäri. ja sitte jos ei jaksa oikee hoitaa itteeensä nii sit niitä kaameita lisäsairauksia alkaa tulemaan pikku hiljaa vanhetessa ;I on se vaan epäreilua
Otsikko: Vs: Väsynyt hoitamaan.
Kirjoitti: Ocean^-^ - Marraskuu 10, 2011, 20:08:07 ip
Olen nyt 16 vuotias ja olen sairastanut diabetesta 11-vuotiaasta. Aluksi jaksoin hoitaa sairautta mut nyt hoitaminen on pelkkää pakkopullaa. Varsinkin lukio väsyttää niin ettei jaksaisi aina olla mittaamassa verensokereita jne. Onneksi kuitenkin muistan aina pistää. Kotoakin tulee vain uhkauksia että jos hoitotaspaino ei parane niin pitää muuttaa takaisin kotiin. Siskollani kuitenkin on myös diabetes niin saan jutella hänen kanssaan. Nyt olen kuitenkin alkanut taa stsemppaamaan, koska olen alkanut miettiä seurauksia huonosta hoitotasapainosta. Päätökset kuitenkin tehdään itse :) Tsemppiä ja jaksamista! Tää elämä ei aina oon niin helppoo ^^
Otsikko: Vs: Väsynyt hoitamaan.
Kirjoitti: hogan - Marraskuu 14, 2011, 20:31:06 ip
Varsinkin lukio väsyttää niin ettei jaksaisi aina olla mittaamassa verensokereita jne. Onneksi kuitenkin muistan aina pistää. Kotoakin tulee vain uhkauksia että jos hoitotaspaino ei parane niin pitää muuttaa takaisin kotiin. Siskollani kuitenkin on myös diabetes niin saan jutella hänen kanssaan. Nyt olen kuitenkin alkanut taa stsemppaamaan, koska olen alkanut miettiä seurauksia huonosta hoitotasapainosta.

Luin ton sun jutun. Mä oon itse sairastanu D1:stä ööö... 39v, sain sen 5-vuotiaana. Se oli silloin ehkä helpompaa kun 11-vuotiaana sairastuminen, tosin hoito oli taasen aikaviisiin erilaista. Iso järkytys asia kuitenkin oli. Mikään ei ollut enää samoin kuin ennen. Diabetestä hoidin itse välillä hyvin ja välillä miten sattuu... Sitten ihan liian monen vuoden jälkeen ajauduin työstressin, uupumuksen ja masennuksen kautta terapiaan. Siis suomeksi psykoterapeutin vastaanotolle. Vasta siellä, tooooo-si monen vuoden jälkeen pystyin vasta käsittelemään asiaa tunteiden tasolla ja näkemään nää jutut jotenkin semmosissa mittasuhteissa kun ne kuuluu. Tosin siis toi terapia on ainakin mun kohdalla pitkä prosessi. Kun on opetellut ajattelemaan -- ei se mitään, ei se haittaa -- tyyliin 35v, niin ei se tunnin vastaanotolla mihinkään muutu. Siinä lajissa tarvii sitkeyttä, mutta voin suositella. Rohkeasti. Ja siis kannatta varautua säännöllisiin käynteihin varsin pitkään. Homma on vähän niinku lukion pitkä matikka. Yleensä kaksi kertaa viikossa 45min miinus lomat. Palkinnoksi sieltä saa kivan näkemyksen itsestään ja rohkeutta toimia omana itsenään, ei muiden orjuuttamana. Hyvin jos käy, niin sieltä löytyy syy hoitaa sitä omaa ruumistakin paremmin, kun mieli antaa sille tilaa  ;D Lyhyesti: terapia EI OLE amerikkalaisten TV-sarjojen kaltaista schrink-touhua.

Tuollaiseen terapiaan pääseminen on sitten hiukan ponnistuksia vaativa juttu. Alle 17v hoidetaan kunnallisella puolella ts. terkkarin kautta. Pienissä kunnissa resurssit on vähäisiä, samoin suurissa kunnissa  :o Parhaiten sinne pääsee koululääkärin lähetteellä. 17v --> tarttee sitten mennä joko koululääkärin tai terkkarilääkärin kautta paikalliselle (siis tod.näk) keskussairaalan psykiatrian polille, josta toivottavasti saa lähetteen terapiaan joko yksityiselle puolelle tai suoraan siellä polilla. Yli 17v terapiasta kustantaa Kela suurimman osan. Loppu sitten ite/vanhemmat/parhaassa tapauksessa vakuutus. Vakuutuksen kyseessä ollen en tiedä tartteeko mennä pihinkään psykipolille. Ammattinimellä psykiatri oleva erikoislääkäri kirjoittaa lähetteen yksityisellä puolella ja sit laskut vakuutusyhtiöön.

Menikö monimutkaiseksi... Älä vällää... kannattaa puntaroida asiaa itse ja vaik lukea jotain aiheeseen liittyvää ja palata siihen myöhemmin... Mä odotin 20v...huh.
Otsikko: Vs: Väsynyt hoitamaan.
Kirjoitti: Ocean^-^ - Marraskuu 14, 2011, 21:26:41 ip
kiitos hogan neuvosta :) olen itsekin terapiaa miettinyt, koska on elämässä muitakin sellaisia asioita joita pitäisi käsitellä. Tuo kommenttisi kannusti kyllä kovasti ! paljon kiitoksia  :D
Otsikko: Vs: Väsynyt hoitamaan.
Kirjoitti: emonen - Marraskuu 14, 2011, 21:36:30 ip
Hei!

Kaikki keinot mistä apua voi saada kannattaa käyttää. Rohkeasti vaan!

Otsikko: Vs: Väsynyt hoitamaan.
Kirjoitti: Beryl - Marraskuu 18, 2011, 17:35:14 ip
Itselläni on hoitotasapaino pysynyt sairastumisesta (josta kohta seitsemän vuotta) asti melko hyvänä. Ei mitään pahoja heittoja, mitä nyt yhdessä vaiheessa väsyin mutta pääsin juttelemaan asiasta psykologin kanssa. :p En olisi ensin halunnut mennä, koska kuvittelin, että kaikki on ihan hyvin, mutta lääkäri oli onneksi tarkkasilmäinen. Kävin siellä kolmen kuukauden välein vuoden verran ja kait se jotain auttoi, kun väsymyksestä pääsin eroon (ei ollut pelkästään hoitoväsymystä vaan ihan kaikesta muustakin).  

Mutta kyllähän sitä huomaa väsyvänsä seuraamiseen vieläkin. Itse olen kamalan tarkka ihminen, joten sokerit tulee mitattua n. kuusi kertaa päivässä ja insuliinit laitettua aina. Totta kai sokerit heittelevät, mutteivät vakavasti. Olen huomannut, että minua motivoi, niin karulta kuin se kuulostaakin, pelko. Pelkään, että sairastun vaikka mihin huonon hoitotasapainon takia. Toisaalta olen myös huomannut, että korkeat sokerit aiheuttavat päänsärkyä, mahakipua ja keskittymishäiriöitä, joten ihan normaalin elämisen, olemisen ja varsinkin opiskelun kannalta on vain hyvä pysytellä sopivissa rajoissa. Itse olen tällä hetkellä lukion toisella, enkä ole huomannut taudin jarrutelleen. Hyvin on mennyt molemmilta osin, vaikka stressiä onkin välillä vähän liikaa.

Ja pakko sanoa, että omaan kyllä hyvän tukiverkoston. Perhe jaksaa ymmärtää narisemistani (olen ihan hirveä, jos sokerit ovat kamalan korkealla) ja kaveritkin onneksi sen verta ymmärtävät, että kyselevät vointia, jos käyttäydyn kummallisesti, ja edes leikkivät olevansa kiinnostuneita. :p Kyllä sitä välillä joutuu puremaan hammasta yhteen, mutta en oikein enää osaa kiinittää huomiota tähän sairauteen. Tuntuu ihan luonnolliselta mitata ja pistää, se menee jo ihan rutiinilla enkä koe sitä rasitteeksi. Se on enemmänkin jotain, mikä pitää minut "elossa".

Tsemppiä siis kaikille väsyneille! Hyvän motivaation löytäminen saattaa helpottaa hyvinkin paljon, ainakin itselläni kävi niin. :)
Otsikko: Vs: Väsynyt hoitamaan.
Kirjoitti: jensper - Joulukuu 16, 2011, 01:32:28 ap
Täällä sama, ei oikein jaksa hoitaa. On tätä jo vuosia jatkunut, ja diabetestakin takana jo 11 vuotta (8v tuli, nyt 20). Oon käynyt jo 4 psykologilla, aina siirrettiin toiselle ja kenestäkään en saanut apua. .. joten kynnys on vähän kasvanut.. Ensin lääkäri sano että no, se on vaan toi teini-ikä. En usko siihen enää, mutta nyt lääkäri sano että kyllä se siitä, kun saat vauvan. Joko se vauva nyt pitää hankkia kun ei muutenkaan jaksa??? Opiskelun ohella on käytävä vielä töissä ja pyöritettävä omaa kotia (kaupassakäynti, ruuanlaitto, siivous ..) Kokolailla tää jaksaminen on siis aika finaalissa.. Välillä tsemppaan pari päivää että nyt se lähtee tästä (mittaan, pistän ja merkkaan) mutta sitten taas mokoma unohtuu tms. kokonaan. Äskettäin oli jopa 3 viikon putki kun mittasin kokoajan, harmittaa kun ei yhtään tiiä mistä toi putki kumpuaa eikä sitä saa heti takasin.. o_O

Ymmärtäispä ees kaverit...! Saa laittaa viestii jos haluu juttuseuraa, sitä itsekin kaipailen
Otsikko: Vs: Väsynyt hoitamaan.
Kirjoitti: Peten äiti - Tammikuu 11, 2012, 18:38:32 ip
Hei kaikille.
Olen itse sairaanhoitajana ja pidän erityisesti työskentelystä diabeetikkonuorten kanssa. Totta mie huomaan hoitoväsymyksen nuoressa kun jutellaan siinä vuoteen reunalla yhdessä. Tottakai diabetes rasittaa välillä elämää. Mutta kun olen seurannut kotona diabeetikkonuoren elämää läheltä , juuri sitä koululaisen ja lukiolaisen arkea, liikuntaharrastuksineen , tyttöystävineen niin nuo keskustelut diaeetikkonuorten kanssa tuntuvat samalta kuin keskustelut kotona. Ehkä mie huolehdin potilaista kuin omista lapsistani : ) Toivottavasti he myös huomaavat että olen aivan vilpittömästi kiinnostunut heidän elämäänsä helpottavista toimenpiteistä ja käyn mielelläni lääkärien kanssa keskusteluja siellä kansliassa kuinka nuoren asioita voitaisi helpottaa kun hän kotiutuu meiltä.
Otsikko: Vs: Väsynyt hoitamaan.
Kirjoitti: d1-nainen - Tammikuu 12, 2012, 15:35:51 ip
nyt lääkäri sano että kyllä se siitä, kun saat vauvan.

No jopahan on lääkäri  :o Mitäköhän se niille diabeetikoille sanoo, jotka ei voi hankkia vauvaa  :-X
Otsikko: Vs: Väsynyt hoitamaan.
Kirjoitti: DaViega - Tammikuu 12, 2012, 18:23:06 ip
Kyllä mullakin oli noita vaiheita, etenkin murkku iässä, välillä pitkäänkin, en osaa oikein sanoa, mistä johtu, mutta välillä vaan ei huvittannut. Tuolloin kuitenkin olin ollut diabeetikko jo pitkään, puhutaan lähemmäs 10 vuodesta - jälkikäteen luulen, että johtui iästä tai "siitä vaiheesta elämässä" nykyään diabetes on kasvannut osaksi 'kokonaisuutta'.

Jaksamisia, jos on asia, jota tykkää tehdä, niin miksei sitä tekisi useammin? Itse ainakin käytän hävyttömästi hyväksi noita omia paheita jos on siipi maassa
Otsikko: Vs: Väsynyt hoitamaan.
Kirjoitti: Suklaakonvehti - Tammikuu 31, 2012, 21:14:16 ip
Moiks;) joo oon itekkin just kohdannu ton saman ja joskus tuntuu että on turha elää, mutta sitten muistan aina,että minuakin tarvitaan;) tsemppiä kaikille!
Otsikko: Vs: Väsynyt hoitamaan.
Kirjoitti: NINJA - Heinäkuu 12, 2012, 13:19:23 ip

  Ittellä on ollu aika raju hoitoväsymys mut nyt tsemppaan tosissaan! liityin tännekki että jos täältä sais uutta motivaatiota ja semmosta :D Kyl se täst! En kestä sitä ku äidil on niin paha mieli ku se huolehtii musta ja tunnen itteni tosi itsekkääks ja kiittämättömäks ku en ees diabetesta hoida. Mut nyt kunnon ryhtiliike! tsemppii kaikille muillekki.
Otsikko: Vs: Väsynyt hoitamaan.
Kirjoitti: Larla - Heinäkuu 12, 2012, 16:25:42 ip
Varmaan kaikkia aina ajoittain väsyttää mittaaminen tai se vaan jää vähemmälle. Itselläni on aina ollut hyvät tuntemukset enkä tosiaankaan aina edes pitänyt mittaria mukana koulussa tai myöhemmin yliopistolla. Tunsin kuitenkin tosi hyvin olossani (numeron tarkkuudella) mitä sokeri on ja pistin aina sen mukaan. Nyt on tautivuosia takana 24 eikä tuntemukset ole enää niin tarkat. RAskauksiakin on takana ja niiden ansiosta alle 10 mittausta/ vuorokausi on ihan lomaa.

Kaksi käytännön asiaa tuli mieleeni. Jos on aivan väsynyt mittaamiseen ja merkitsemiseen niin mitä jos ottais vaan yhden viikon kuukaudessa, kun huolehtii niistä kuin jostain kouluprojektista ja muulloin ei ole sen merkkaamisen kans niin nuukaa?
Toiseksi on tietysti niin, että korkea sokeri väsyttää ja rasittaa eikä sitten ainakaan jaksa yhtään mitään. Se on siis itseään ruokkiva noidankehä. Mitä huonommin hoitaa sitä enemmän väsyttää ja sitä huonommin hoitaa. Siinäkin mielessä se viikko kuussa saattais piristää ja sitten vähän paremmalla omallatunnolla ei niin tarkkaa syyniä loppuaika. Saattaa ehkä (en lupaa) käydä niin, että parantunut vointi antaa voimia jatkuvampaankin tsemppiin...

Ainakaan ei alottaja ole yksin ongelmansa kanssa!
Otsikko: Vs: Väsynyt hoitamaan.
Kirjoitti: jensper - Heinäkuu 29, 2012, 21:42:51 ip
Saan pian pumpun ja toivon että se auttaisi lisäämään motivaatiota ja poistaisi tän noidankehän. Kerron teillekin sitten auttoiko!:)
Otsikko: Vs: Väsynyt hoitamaan.
Kirjoitti: DyingOfPsychosis - Marraskuu 24, 2014, 15:23:24 ip
Tiedän, että tämä viesti on nyt vähän myöhässä, mutta laitanpa sen silti.
Minä sairastuin diabetekseen kaksivuotiaana ja juuri pari viikkoa sitten tuli täyteen 13 vuotta diabeteksen sairastelua.
Minä olen vihannut kyseistä tautia jo esikoulusta asti. Vihasin kun muut lapset haukkuivat minua ja jättivät ulkopuolelle. Vihasin kun ihmiset vieroksuivat ja väittivät tietävänsä miksi olin usein mieli maassa. Vihasin kun vielä kuudennella luokallakin ihmiset sanoivat minua insuliinipumpun takia 'huumekauppiaaksi' ja huutelivat aina kesken tunnin opettajalle: '- pelaa taas tolla ihme pelikoneellaan" tai "-.lla on taas tuolla teknodisko". Pahempiakin tuli, mutten laita niitä tähän.
Tähän päivään asti olen vihannut tätä kirottua tautia. Olen tällä hetkellä kaikista perheeni tuntemista sukulaisistani ainut, jolla diabetes on.
Ja usein, koska vihaan tätä, en myöskään jaksa tätä. En jaksa mitata sokereita, en jaksa laittaa insuliinia, en jaksa käydä syömässä, kun sensori alkaa huutamasn keskellä yötä. Välillä tekisi mieli vain luovuttaa ja repiä koko halvatun pumppu irti. Diabeteksen takia koulussani minua pilkataan yhä (onneksi ei niin usein), en saa öisin unta, pumppu häiritsee tunneilla, kanyyli ja sensori painavat nukkuessa ja jos ne osuvat johonkin, se tietysti sattuu. Jopa vaatteiden laittaminen on vaikeaa..
Mutta minun neuvoni, 13 vuotta sairastaneena, on olla antamatta periksi. Vaikka minä vihaan koko tautia, vaikka minun tekisi kuinka paljon mieli luovuttaa, vaikka minä itkisin, niin olen silti mennyt hammasta purren eteenpäin. Ja neuvon teitä tekemään saman. Elämä on helvettiä kun on jo antanut periksi, mutta jos sairaudesta löytää hyviä puolia ja ajattelee positiivisesti, niin ehkä teidän elämänne tulee olemaan helpompaa kuin minun. Älkää antako periksi.

(Anteeksi kirjoitusvirheistä)
Otsikko: Vs: Väsynyt hoitamaan.
Kirjoitti: sokerpalanen - Helmikuu 14, 2015, 03:03:30 ap
Heippa,

Ketju on aloitettu vuosia sitten, mutta aina se hoitoväsy jollekin iskee ???

Elikkäs ihan ykkönen on, että ei siihen hoitoväsyyn kuole, se vaan repii hermot vielä näin 38 vuoden kokemuksella  :o

Kakkonen on, että puhu sille, joka ei juokse karkuun. Vaikkei se tajua sua, sun stressimäärä laskee kun saat purskautettua pahaolosi pihalle sielustasi. Sokerit oikeesti laskee kun stressihormonin määrä elimistössä vähenee.

Kolmonen. Ne dm-leirit. Siä on ne muut, jotka tietää saman suossa rämpimisen. Saat kamuja, jotka vaan niin tietää...

Ja sit duudson-osuus, eli älä kokeile kotona! Aina ei tarvi olla niin täydellinen. Kukaan, ei taatusti kukaan, täydellistä ihmistä ei nimittäin ole, mittaa koko elämäänsä joka pv sokereita viittä kertaa. Selviät välillä aamu, hankalin aika, iltasokereilla. Kun mulla on hoitoväsy, otan noi. Ne kertoo aamulla millä päivä alkaa ja illalla turvaa yön. Päivällä katon sen, mikä on viimeaikoina eniten muuttunut.

Asenne ratkaisee myös! Älä sairasta, vaan ole diabeetikko! Meinaan ethän sä kipee oo.
Otsikko: Vs: Väsynyt hoitamaan.
Kirjoitti: jeppertuuna - Helmikuu 14, 2015, 05:19:55 ap
Onko kukaan koskaan ajatellut, että myös vanhemmat voi sairastua hoitoväsymykseen??? Itkin, kun luin ketjun aloituksen :(
Otsikko: Vs: Väsynyt hoitamaan.
Kirjoitti: sokerpalanen - Helmikuu 14, 2015, 06:18:08 ap
Onko kukaan koskaan ajatellut, että myös vanhemmat voi sairastua hoitoväsymykseen??? Itkin, kun luin ketjun aloituksen :(
Tottakai sairastuvat silloin, kun lapsi sairastaa mitä tahansa sairautta!
Otsikko: Vs: Väsynyt hoitamaan.
Kirjoitti: S.M - Maaliskuu 19, 2015, 14:30:05 ip
Täällä on väsynyt diabeetikon äiti, ja poikaa ei vois hittoakaan kiinnostaa koko diabetes. Pojalla on ollut useamman vuoden hoitoväsymystä, diabetes ollu 7vuotta ja ikää pojalla nyt 14v. Mitä apua ollaan saatu... No ei oikein mitään.
Välillä poika on ollut osastolla, maannut sängyssä tylsistyneenä ja sit tulee täti joka sanoo kello on näin ja näin paljon mittaa sokerit niin mennään syömään. Mikä se arvo oli, oliko se hyvä vai huono. Paljon tossa on ruokaa, paljonko hiilareita? Paljonko sun pitää laittaa insuliiniä? No paljonko sä laitoit sitä insuliiniä? Parin tunnin päästä sama uusiksi.  Tätä sitten jatkuu se pari päivää kun poika makaa osastolla ja syö ja mittaa valvotusti.
Vuosien aikana olen leirille hakenut, mutta hakemukset hylätään. Poika ollut sen verran hyvässä kunnossa. Yhtenä vuotena oli oman seudun leirillä, ja siitä tykkäs paljon. Kerran käytiin jossain diabetestapaamisessa, poika oli kai silloin jotain 2-3luokkalainen ja muut diabeetikot oli 2-3vuotiaita, joten se jäi sitten siihen se vertaistuki. Poika ei halunnut mennä uusiksi, ja itselläkin oli siellä vähän vaikea olo. Lähipiiristä ei tietenkään löydy diabeetikkoja. Eipä ole koskaan mitään apua tarjottu minulle tai sen enempää kysytty miten jaksan. Välillä olen sitä sanonut, että ei jaksa aina kysellä, mittasitko ja laitoitko jne, kun poika siitä ärsyyntyy niin vähän paha mieli, kun pitää 'ärsyttää' lasta.
 
Nyt kun poika on siirtynyt alakoulusta yläkouluun, niin samalla muutettiin toiselle puolelle Suomea ja vielä maalta kaupunkiin. Ei mikään huippuhyvä yhdistelmä nuoren kannalta. Mutta koulusta on saanut kavereita ja jotenkin poika ja muutkin ollaan tänne sopeuduttu. Eniten vaan tökkii koko diabetes. Nyt reilun 6kk aikana polikäyntejä on ollut neljä ja yksi osastojakso. Osastojakson aikana poika sai lähetteen psykiatriselle poliklinikalle, jossa ollaan käyty kaksi kertaa ja vielä olisi lääkärin vastaanotto edessä. Jossa päätetään jatkosta. Nämä käynnit ovat enemmän ja enemmän vain ärsyttäneet poikaa, diabetekseen tullut entistä suurempi inho.
Tänään kun oli diabetespolilla vastaanotto ja pitkäaikaissokeri on koko tän ajan täällä ollut korkea, niin lääkäri ilmoitti tekevänsä lastensuojelu ilmoituksen.  :o
Ei kivalta näytä eikä tunnu. Edellisellä psykiatrisella käynnillä puhuin ja sanoin, että ehkä tämä tapa jolla diabetesta hoidetaan kaipaisi muutosta. Ollaan 7v käyty hoitamassa diabetestä, menevät aina sillä samalla kaavalla. Ensin nähdään hoitaja, perusmittaukset ja saarnat ja sitten lääkäri, joka saarnaa vielä enemmän. Missä on se tuki, välittäminen jne jota välillä kaipaa diabeetikko ja välillä kaipaa diabeetikon läheiset.
Vuosien aikana ollaan sivulauseessa kuultu, mitä lisäsairauksia diabeetikko voi saada. Mutta sen tarkemmin niistä ei olla koskaan puhuttu, jos joskus puhuttaisiin ja näytettäisiin vaikka kuvia, mitä hoitamaton diabetes voisi aiheuttaa, niin auttaisiko se diabeetikkoa ja läheisiä.
Mulle tulee äitinä jo mieleen koko diabeeteskäynnistä hoitaja/lääkäri,  joka istuu nuttura kireällä odottamassa seuraavaa uhria. Voisiko jotenkin muuttaa lähestymistapaa lapsen ja nuoren kohdalla. Mitä jos pojalle olisi joskus, mieshoitaja tai lääkäri, ja lähestymistapa olisi vähän vaikka kaverillisempi, kuin se aina samalla kaavalla menevä vuoropuhelu vuodesta toiseen.
Tänään tuli mieleen, kun oltiin hoitajalla, mitäpä jos poika kävisi seuraavaksi terveyskeskuksessa mittaamassa pitkäaikaissokerin ja sitten lääkäri soittaisi minulle tuloksista. Tällä hetkellä kun käydään tuolla dmpolilla, niin siihen menee ajallisesti koko koulupäivä, mielummin poika olisi koulussa. Hoitaja neuvoi, puhumaan asiasta lääkärin kanssa.
Lääkäri oli hyvin nyrpeä ideasta, ja heti perään ilmoitti tekevänsä lastensuojelu ilmoituksen, koska pitkäaikaissokeri korkea. Lääkäri näki ideassa huonoa sen etteivät he voi vaan pitkäaikaissokerin perusteella hoitaa diabetestä, johon ehdotin että minäkin voin sen mittarin kotona purkaa. Loppujen lopuksi lääkäri suostui, että vähennetään polikäyntejä ja poika käy parin kk päästä terveyskeskuksessa mittaamassa sokerin ja sitten ollan yhteydessä. Poika oli hyvin hyvin tyytyväinen tähän ja tuntuu itsellekkin hyvältä, kun pojalle löytyi joku muu tapa pienellä muutoksella. Tai ainakin yritetään tätä ja toivotaan parasta, että pitkäaikaissokeri lähtee laskuun. Tietty, jos se pitkäaikaissokeri on korkealla, niin sinne polille pitää mennä.

Otsikko: Vs: Väsynyt hoitamaan.
Kirjoitti: sokerpalanen - Maaliskuu 19, 2015, 15:07:18 ip
Sopisiko niille, että lähdette pienin askelin. Poika lupaa miettiä mitä pistää, ja hoitaa pistämisen, mutta aikuinen kirjaa sokeritulokset, ja piip-päivänä mittaakin sokrut kunhan käsi ojennetaan. Näin toimittiin sen toisaalla kertomani teinin kanssa. Noin pieni juttu sai sokerit paranemaan. Samoin se, että tuli myös positiivinen palaute, huonosta sanottiin vain, että tämä arvo on sen ja sen verran, ja taidat tietää mitä se meinaa. Silloin asia oli kerrottu, muttei urputettu vaan tsempattiin, ja vastuutettiin, koska tiesi kyllä mikä on homman nimi.

Diabetes on ikuinen heila, ja ketäpä ei takertuja välillä sieppaisi...
Otsikko: Vs: Väsynyt hoitamaan.
Kirjoitti: Reiska - Maaliskuu 19, 2015, 17:06:37 ip
Vuosien aikana ollaan sivulauseessa kuultu, mitä lisäsairauksia diabeetikko voi saada. Mutta sen tarkemmin niistä ei olla koskaan puhuttu, jos joskus puhuttaisiin ja näytettäisiin vaikka kuvia, mitä hoitamaton diabetes voisi aiheuttaa, niin auttaisiko se diabeetikkoa ja läheisiä.
Yleensä tuollaisessa tilanteessa noista kauhujutuista vain ärtyy joten en suosittele tuota keinoa.
Voi tietysti olla että joihinkin tehoaisi mutta riski on että tilanne vain pahenee.
Otsikko: Vs: Väsynyt hoitamaan.
Kirjoitti: sokerpalanen - Maaliskuu 19, 2015, 19:19:41 ip
Luulisin kanssa, että  uppoaisi näyttää et hei, mäkin hölmöilin teininä, mut porskutan silti näiden vuosien jälkeen  8). Kun pelottolu saisi aikaan sen et tolleen mullekin käy  :o
Otsikko: Vs: Väsynyt hoitamaan.
Kirjoitti: S.M - Maaliskuu 20, 2015, 10:21:19 ap
Mulla on olo, että tekis todella hyvää näyttää mulle ja pojalle ja vaikka miehellekkin mitä hoitamattomasta diabeteksesta seuraa. Varmasti netistä googlettemalla löytyy tietoa, mutta sitä en halua tehdä. Tod. näk itselle vaan heräisi lisää kysymyksiä ja voisi tulla epäselvyyksiä, niin joku fiksumpi saisi niistä kertoa. Pieni herätys voisi olla paikallaan meille. Eilen kun pojan kanssa asiasta puhuttiin, niin hänkin oli sitä mieltä, kun näkee kuvia tai jotain todellista faktaa niin se auttaa paljon paremmin ymmärtämään, kuin joku vain kertoo, mitä vaaroja on.
Silloin kun poika sairastui ja diabetes oli ollu noin vuoden eikä hoitotasapaino ollut vielä parhaimmillaan niin pojan isä vaaroista kertoi pojalle. Mutta eihän 8v voi sellaisia ymmärtää.
Otsikko: Vs: Väsynyt hoitamaan.
Kirjoitti: Reiska - Maaliskuu 20, 2015, 10:34:46 ap
Tuossa Diabetesliiton sivulla on lyhyesti koottuna kaikenlaista:
http://www.diabetes.fi/diabetestietoa/tyyppi_1/elinmuutosten_ehkaisy

Aihe on vaikea koska se mitä tulee kullekkin johtuu paljon muustakin kuin HbA1c tasosta ja
jos tulee niin millä aikajänteellä, vaihtelee kovasti.

Tässä sitten hieman syvällisemmin (kts. kuva HbA1c:n vaikutus elinmuutoksiin):
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00011

Kyse on siis riskeistä ja todennäköisyyksistä saada jokin ongelma ja
diabeetikon perintötekijöillä on iso merkitys ja niidren vaikutus on vielä erikseen jokaisen
ongelman suhteen (simät, munuaiset, hermosto jne.).

Jos haluaa realistisia kuvia niin sellaisia on ainakin kirjassa nimeltä "Diabetes".
Se on Duodecimin julkaisu ja sitä päivitetään melkein joka vuosi.
Otsikko: Vs: Väsynyt hoitamaan.
Kirjoitti: hogan - Maaliskuu 22, 2015, 00:43:51 ap
Lastensuojeluilmoitus tuntuu kamalalta, suorastaan epäluottamukselta vanhempia kohtaan. Voishan asiaa ajatella myös niinpäin, että sitä kautta voi saada lisäapua. Ei sillä lastensuojeluilmoituksella ole tarkoitus järjestää huostaanottoa, vaan sitä kautta voisi olla mahdollista saada vaikka jonkun säännöllisen terapiasuhteen pojalle tai muuta apua. Hyvä terapeutti voi saada ihmeitä aikaan.

Itse sairastuin 5v vanhana. Sitten meni 36v ennen kun löysin (ja uskalsin mennä) terapiaan. Väitän että käytyäni sitkeästi terapiassa (6v) ja käsiteltyäni elämän vaikeita asioita (turhan myöhään) siellä, sain uuden ja paremman elämän. Ja diabeteskin tuntuu ihan erilaiselta peikolta elämässä. Eihän terapeutti tietysti diabetesta voi miksikään muuttaa, mutta asioihin voi suhtautua monin tavoin.