Kohtauspaikka

Kohtauspaikka => Diabetes yleensä => Aiheen aloitti: **DONOTDELETE** - Elokuu 29, 2008, 11:22:53 ap

Otsikko: Pistämätön juttu!
Kirjoitti: **DONOTDELETE** - Elokuu 29, 2008, 11:22:53 ap
Taas saatte antaa niitä maankuuluja ohjeita ja opastuksia äiskälle joka kamppailee nuoren d-pojan koulupistämisen kanssa.
Kun nyt yläste alkoi , niin loppui pistäminen ja mittaaminen kouluaikaan .
Olen antanut itselleni kertoa että näin joskus nuorelle käy.
En nyt vedä melonia sieraimeen asiasta, enkä hakkaa ja hauku lastani, vaan lähinnä haluaisin ymmärtää ja sitä kautta auttaa hoitamaan tätä kasvun ja kehityksen kannalta tärkeää päivä pistoa. Samalla vähenee päivä syöminen, koska silloin ei tarvii pistää kun syö vähän. Olen jopa yrittänyt kevyesti valistaa että ottaa nyt sitten lautasen pullolleen salaattia ja niitä lihapullia ja jättää sitten perunan rauhaan . Siis VHH:lle päiväksi ??? Onko siitä todellisuudessa hirveä haitta jos vs on n 3 h yli 15, kunnes pääsee kotiin pistämään ?????

Ajatuksia?? Sellaiset mielipiteet tämän vaiheen ohittaneilta on nyt kullan kalliita.
Olisitko hoitanut paremmin jos......?
Kadutko ettet hoitanut......?
Odotit muilta....?
Auttoiko äidin kysely ja höyryäminen mitään vai jopa lisäsi uhmaa?
Olemmehan itsekkin tehneet nuorena paljon asioita joita nyt tekisimme toisin, tällä järjellä.
Ja taas... älkää taas olko toistenne kurkussa tämän asian vuoksi.
Otsikko: Re: Pistämätön juttu!
Kirjoitti: LIISA (v.m -67-) - Elokuu 29, 2008, 12:46:51 ip
Täytyy todeta,etten kadu nuoruuttani!
Olen ollut melkoinen pääkkö.

En tiedä uskallanko ääneen sanoa mitään siihen pistämättömyyteen...

Katsokaa sokereita kun lapsi tulee koulusta.

Kysykää neuvoa hoitopaikastanne.

Mikä ateria insuliini teillä on käytössä.

...jos humalogi...auttaisiko vaihto toiseen ateria inskaan joka sallii välipaloja...jos se lounas voisi olla vaikkapa välipala vhh.
Otsikko: Re: Pistämätön juttu!
Kirjoitti: **DONOTDELETE** - Elokuu 29, 2008, 12:56:59 ip
Meillä on pika NR ja pitkä Levis.
Leviksen vaikutus huippu on kait siinä 6-8 h ja sitä tässä jahkailen josko se saattais riittää jos nuukasti popsii hiilareita.
Ja muutenkin(toistaiseksi) on ollut vaikutukset aika hyvin ennustettavissa.
Niin tuosta nuoruudesta.. että kaikillehan niitä kolhuja on tullut, vaikkei sokerin niin sitten jonkun muun aiheuttamia, eikö?
 
Otsikko: Re: Pistämätön juttu!
Kirjoitti: Tiu1 - Elokuu 29, 2008, 13:11:46 ip
Voi voi.. yläasteajat!! Itse sairastuin pahaksi onneksi juuri yläasteen kynnyksellä. vanhempani, minä, tuleva luokanvalvojani ja keittäjä pidimme pienen tapaamisen ennen koulun alkua. Vanhempani tooodella järkevinä ja opettajani mistään tietämättöminä miettivät voiko diabetesta piilottaa jotenkin!!? voi voi, minä pieni ja hiljainen maalaistyttönen tietysti ajattelin että siinä on jotain tosi pahaa ja hävettävää koko sairaudessa. (Tähän lisänä, että suvussani on ollut aikaisemmin diabetestä isäni veljellä, ja koko pienen ikäni olen kuullut ennen sairastumistani kun isäni päivittelee pistämisen kauheutta. Hänellä on todellinen piikkikammo pyörtymisineen.) Näiltä pohjin sitten aloitin yläasteen. Onneksi omaa insuliinituotantoa oli jäljellä jonkin aikaa, koska pistämiset jäivät aika usein. Piikitin sitten seuraavalla välitunnilla tai ennen kotiinlähtöä, mutta aika harvoin luokassa ennen ruokatuntia.

No, minusta olisi hyvä, että diabetes leimattaisiin "hyväksi jutuksi". Ei siis mikään poikkeus tai että joutuisi eroamaan porukasta. Vaikka luokanvalvojan tunnilla joku selostus ja luoda sellaista positiivista ilmapiiriä siitä. Vähän että kaveritkin kiinnostuisivat siitä. Tietysti en tiedä nykynuorista, mitä ajattelevat, mutta oman kokemukseni kautta olisi ollut huippua, jos d olisi esitetty "positiivisena" asiana varsinkin ilman "eihän sitä peitellä voi" -ajatusta. Voisiko poikasi esim terveydenhoitajan kanssa esitellä vaikka kyniään ja mittaria yms? Olisiko hänellä sellaiseen rohkeutta? Muistan myös, kun koulussani yksi poika piti esitelmää omasta epilepsiastaan; kaikki tykkäsivät ja kyselivät kovasti, ja opettaja kiitteli omakohtaisesta aiheesta.

Tsemppiä joka tapauksessa kovasti! kannusta ja osoita hyväksymistäsi kaikesta huolimatta, vaikka tekisi mieli kiskoa tukasta! Rajat ja rakkaus, siinäpä sitä työsarkaa.
Otsikko: Re: Pistämätön juttu!
Kirjoitti: Tiu1 - Elokuu 29, 2008, 13:14:31 ip
Niin, ja mittailuista on turha kyllä koulupäivän aikana murehtia. Aamulla ja koulusta tullessa. Lähtekääpä siitä. Kunhan piikittelyt hoitaa, se on jo paljon!
Otsikko: Re: Pistämätön juttu!
Kirjoitti: Marru - Elokuu 29, 2008, 13:14:49 ip
En nyt tiedä osaanko mitenkään neuvoa, mutta meillä on 17-v. tyttö joka sairastui 14-vuotiaana. Aluksi hoito oli tietysti tunnollista, ja vaikka oli jo yläasteella, hoiti kyllä mittaukset ja pistämiset sielläkin. Tosin ei halunnut alussa pistää kavereiden nähden, ja siinä tuli hieman takkua että missä ja milloin pistää. Aluksi kävi pistämässä ennen ruokailua naulakkojen suojassa, mutta hankalaa oli sekin, eikä sitten voinut arvioida hiilareita kunnolla. Tällä hetkellä sitten tilanne on kääntynyt niin, että pistää kyllä ruokapöydässä ja laskeskelee jopa hiilareita, mutta mittaukset on jääneet tooodella vähiin. Ei auta muistuttelut, kehotukset ym. Huutamista en sentään ole kokeillut  . Eli seuraksena on se, että sokerit huitelee milloin missäkin. Ja hobis oli noussut viimeksi reilusti. En tiedä millä saisi motivoitua parempaan hoitoon, mutta kai se on niin, että omasta päästä sen muutoksen on lähdettävä  . Mutta kaikenkaikkiaan siis ajattelisin, että jos teillä vain koulussa pistäminen on ongelma, ja muuten hoitaa hyvin, niin ei kai se ihan mahdottoman huono juttu ole, koska kyse tosiaan muutamasta tunnista. Ja todennäköisesti kun yläaste, kaverit ym tulee vielä tutummaksi, rohkaistuu kyllä pistämään siellä.
Tosin itse en syönyt ikinä yläasteella kertaakaan jostain ihmeen häpeilystä johtuen . Eikä edes ollut mitään sairautta (paitsi vikaa päässä...?!?)
Otsikko: Re: Pistämätön juttu!
Kirjoitti: **DONOTDELETE** - Elokuu 29, 2008, 13:29:05 ip
Kiitos Tiu1 ja Marru.
Tällaiset vertais kertomukset rauhoittaa.
Parivuotta sitten kun tämä d-todettiin, alaasteella se esiteltiin ja kavereitten sokrut mittailtiin ja ei ongelmia.
Nyt siis kun ollaan niin heviä että, niin ei ole kiinnostusta esitellä, kanttia varmaan olisi, mutta ei vois vähempää just nyt kiinnostaa
Siis Marru et syönyt kertaakaan ????? mutta näin se menee.
Meidän keskimmäinen ei varmaan kertaakaan käynyt vessassa ylä aste aikaan, mutta niin siitäkin selvisi lukioon.
Mitä ihmettä me ihmiset pelätään, sitä että joku lyö vai sitä mitä joku ajattelee tai puhuu minusta. Mikähän evoluution tulos sekin on. Olisko ihmistä olemassa jos silloin olis hävetty kävelemistä kun tultiin puusta alas.
Kaverit varmaan käkätti puussa, mutta juoksemalla sai paremmin saaliin kiini,kun puussa roikkumalla:):)
Otsikko: Re: Pistämätön juttu!
Kirjoitti: empsu - Elokuu 29, 2008, 14:18:24 ip
Itse inhosin pistämistä ylä-koulussa ja vielä jonkun verran amiksella. Kaverini kyllä tietävät että minulla on diabetes, mutta eivät oikeasti tunnu ymmärtävän/välittävän siitä. Kun pääsen ruokatarjottimen kanssa pöytään istumaan ajattelen että laitan inskan sitten kun olen syönyt, mutta kun olen syönyt en kuitenkaan saa laitettua inskaa vaikka se olisi tarjottimella. En vain viitsi enkä varsiinkaan muistuttaa kavereitani siitä että sairastan kauhistusta nimeltä diabetes. Olen ajatellut kysyä lääkäriltäni pumppua, ehkä se motivoisi ja muistuttaisi insuliinin laitosta...

Eiköhän kaikkeen aina joku ratkaisu löydy  
Otsikko: Re: Pistämätön juttu!
Kirjoitti: Misty - Elokuu 29, 2008, 15:46:27 ip
Anteeksi että nyt sanon mutta mä en edes neuvottelisi  murkun kanssa elintärkeän lääkkeen pistämisestä. Keppi ja porkkana käyttöön. Porkkana pistät elintärkeän lääkkeen kuten sinun kuuluukin; keppi sinut haetaan niska-pyrstö otteella kaikkien kavereiden edestä pistämään ja pistät kuten kuuluukin. Tämä hieman kärjistettynä mutta  
Otsikko: Re: Pistämätön juttu!
Kirjoitti: äskoo - Elokuu 29, 2008, 16:00:53 ip
Onko pumppumahdollisuutta mietitty? "Pistäminen" kävisi huomaamattomammin ja se antaisi muutenkin joustoa murkun vaihtelevaan elämään. Tosin mitata senkin kanssa pitää.  
Otsikko: Re: Pistämätön juttu!
Kirjoitti: Antsu1 - Elokuu 29, 2008, 16:28:31 ip
 
Lainaus:

 Olisitko hoitanut paremmin jos......?




Jos olisin murrosikäisenä asunut kotona eli ollut vanhempieni valvovien silmien alla, niin taatusti hoito olisi ollut tarkempaa. Olisinko minä hoitanut, se on toinen juttu. Luulen nimitäin, että tuolloin 60-70 -luvun vaihteessa yksipistoshoidon aikana äitini olisi ainakin huolehtinut siitä joka-aamuisesta pistoksesta. Itselläni jäi sekin väliin turhan usein

 
Lainaus:

 Kadutko ettet hoitanut......?




En tiedä kadunko, en aikanaan ole koskaan osannut niin edes ajatella. Vaikka näitä liitännäisiäkin on kertynyt tän yli 40v D-matkalla, niin en niistä mitenkään syytä huonoa (olematonta) hoitomotivaatiota nuorena ja vielä vähän vanhempanakin.

 
Lainaus:

 Odotit muilta....?




En odottanut muilta mitään, siis diabetekseni suhteen. Elin vauhdikasta elämää ja nautin siitä koko ajan. Kontrollikäynnit kävin, mutten odottanut vastaanotolta koskaan mitään, en koskaan kysellyt mitään. Siis se perisyntini eli välinpitämättömyys tuli esille tässäkin.

 
Lainaus:

 Auttoiko äidin kysely ja höyryäminen mitään vai jopa lisäsi uhmaa?
 




No lähinnä ärsytti, ei varsianisesti mitään uhmaa tuonut. Olen aina ollut melkoinen "minä itte" -ihminen, joten muiden puuttuminen asioihini ärsytti, oli sitten kyse koulutehtävistä, d:n hoidosta tai muusta.

Mulla ei hoitamattomuus ollut mitään uhmaa vaan mielestäni silkaa välinpitämättömyyttä koko hommaa kohtaan.

Ja nyt pitää huomauttaa, että mä elin niitä murrosiän vuosia tosiaan tuolloin 60-70 -lukujen taitteessa, joten kaikki oli niin erilaista kuin nykyisin. Nykyvälineillä ja nykyhoidoilla en tiedä miten olisi mennyt. Ja koulupäivät tosiaan olivat sikäli helppoja, että koulussa ei tarvinut koskaan pistää, ei ollut niitä verensokerimittareita, joten sekin homma oli pois. Ainoa tärkeä oli joka aamuiset pitkävaikutteisen inskan pistokset sekä sitten oikeat ruokailutavat. Ja niistäkin mä sain syntymään aikamoisia soppia
Otsikko: Re: Pistämätön juttu!
Kirjoitti: matilda - Elokuu 29, 2008, 22:59:26 ip
Tuo pumppu on kyllä viimeinen vaihtoehto murkulle, joka haluaa olla samanlainen kuin muut teinit.

Pumppua ei voi aina piilottaa, se räksyttää taskussa ja varmasti jossain vaiheessa ympäristö tulee tajuamaan että "tolla on se diabetes, sipi ja supi"..

Sitten vasta pumppua voi miettiä hoitovälineenä, kun on aivan yhdentekevää mitä muut asiasta miettivät tahi tykkäävät..
Otsikko: Re: Pistämätön juttu!
Kirjoitti: mariner - Elokuu 30, 2008, 13:11:11 ip
Ainakin diabetes-kirjan mukaan levemirillä ei ole mainittavaa vaikutusta ruoan mukana tuleviin hiilareihin joten en jättäisi kyllä sen varaan edes välipaloja...
Otsikko: Re: Pistämätön juttu!
Kirjoitti: Hula1 - Elokuu 31, 2008, 16:16:49 ip
Lainaus:

Tuo pumppu on kyllä viimeinen vaihtoehto murkulle, joka haluaa olla samanlainen kuin muut teinit.




Luulisi, että tämäkin on tapauskohtaista. Pumpun käytön voin kuvitella joissain tilanteissa huomaamattomammaksi verrattuna kynien laukusta kaiveluihin.
Otsikko: Re: Pistämätön juttu!
Kirjoitti: **DONOTDELETE** - Syyskuu 01, 2008, 08:56:59 ap
Hei,
tuosta leviksen vaikutuksesta.
Se on varmaan annostelukysymys vaikuttaako se ruuan hiilareihin.
Olen säätänyt pojan pitkän silleen että se pudottaa kokoajan pikkasen. Tuntuu normaalisti toimivan , ja nyt koulussa ollessa seurailen jos se tosiaan toimisi edes osittain laskevana tekijänä.
Olen yleensä myös tuollainen keppi/porkkana tyyppi ja olen kyllä sanonut tulevani itse koululle jos pistot ei ala onnistumaan, mutta tiedän myös miten p**********nen tauti tämä on lapsen mielestä, joten tyydyn olemaan vielä tukena ja turvana ja ohjaamaan henkisesti, koska se homma on pakko lähteä nuoren omasta halusta eikä pakosta, muuten hoidolla ei ole kantavuutta tulevaisuuteen. Ja aina kun sokrut ovat pudonneet sinne 5-6 pintaan järjestetään minimaaliset bileet asian kunniaksi.
Enkä voi vaatia pojaltani täydellistä asian hallintaa kun en sitä hallitse itsekkään, vaikka on alan koulutus takana.
Jotta diabeteksen toiminnan eri osa-alueet oppisi, pitäisi olla 3v elintarvike alan opinnot ja 5 v lääketieteen opinnot sekä päälle vielä psykologiaa omiksi tarpeiksi.
Eikä mitää yleisopintoja vaan erikoistumisopinnot:)
Mutta maalaisjärjelläkin selviää.
Ajattelin tuossa tuota Antsu1n vastausta jossa hän viittasi 60-70 luvun hoitomenetelmiin verrattuna nykyisiin. Se on ollut varmaan taiteilua.
Onko nyt kuitenkin niin että kun tutkimus ja laitteet ovat parantuneet ,ja jopa lapsille aletaan heti höyryämään lisäsairauksista jos jätät yhdenkään kerran pistämättä, niin se vastareaktio ja kapina on mielessä niin voimakas,että hoito laiminlyödään kapinan vuoksi.
"mitä hittoa, aivan turhaa edes yrittää, aina ne vaan huutaa, en mä osaa kuitenkaan, mitä väliä!"
Ja sitten se toinen tekijä saattaa olla näiden insuliinien epävarma toiminta.(epävarma ,lue;monikirjoinen).
Jos se toimisi muunkuin särkylääke , ongelmat olisi varmaan paljon pienempiä ja käyttö säännöllisempää.
Kiitos taas keskusteluun osallistujille, näiden asioiden parissa sitä nyt kamppaillaan. Ilolla vastaan otetaan kaikki hyväksi koetut kikat, jos joku on onnistuneesti tsempannut murkkuaan eteenpäin.
Kirpeitä syysaamuja odotellessa!
Otsikko: Re: Pistämätön juttu!
Kirjoitti: Marru - Syyskuu 01, 2008, 09:41:54 ap
Minäkään en kyllä usko, että murkun kanssa voi mitään asiaa saada läpi pakottamalla. Ehkä pienten lasten kanssa menee vielä se linja, että "nyt tehdään näin kuin minä sanon", mutta ainakin meidän murkulla se saa vain aikaiseksi entistä pahemman vastareaktion. Sairaalakäynnitkin on pelkkää tuskaa, koska tytön kokemus on se, että vainka kuinka olisit yrittänyt parhaasi, aina saa vain moitteet niskaan. Jos vaikka sokerit olis sattunut olemaan kohdallaan, niin sitten on lääkäri nupissut vaikkapa nukkumaanmenoajoista yms yhtä "oleellisesta". Noh, meni nyt hieman alkuperisen kysymyksen ohi  
Otsikko: Re: Pistämätön juttu!
Kirjoitti: **DONOTDELETE** - Syyskuu 01, 2008, 10:55:44 ap
Niin se on Marru!
Ne moitteet hobbiksen noususta ja pistämisestä ruuan jälkeen lannistaa aina polikäynnin jälkeen.

Kun kerrankin lääkäri sanois että ei tässä nyt mitään hätää ole. Kokeileppas tätä ja tätä ja katellaan sitten uudestaan.
Ja pistä nyt vaikka ruuan jälkeen kunhan pistät että elimistö saa energiaa.
Vaikka nuori on elämänsä kunnossa muuten , niin polikäynnin jälkeen on aina ihan sairas olo!
Ja ne moitteet sais  oikeasti heittää romukoppaan kun ei sillä tilannetta voida parantaa.
Polikäynnitkin voisi mainoisti porrastaa, jos hobo on yli 10 niin joka toinen kuukausi, jos se on 7-8 niin 4-5 kk välein, eikä orjallisesti 3 kk , oli tarvetta tai ei.
Silloin ammattilainen vois tarkemmin tsekkailla, (jos osaa) mitä voisi tehdä toisin.
Ja ne moitteet ja ärinät antavat vielä nuorelle sen kokonaiskuvan että HÄN on nyt se joka tekee jotain väärin, vaikka kysymys on vain eri aineiden säädöistä ja vaikutuksista.
2000-luvun nuori kaipaa ohjeita ei komentoja. Hänellä on aivot joita käyttää ohjeiden käsittelyyn. Koneet toimivat komennoilla!
Otsikko: Re: Pistämätön juttu!
Kirjoitti: MiniMi - Syyskuu 01, 2008, 13:10:23 ip
 
Lainaus:

Ajatuksia?? Sellaiset mielipiteet tämän vaiheen ohittaneilta on nyt kullan kalliita.
Olisitko hoitanut paremmin jos......?
Kadutko ettet hoitanut......?
Odotit muilta....?
Auttoiko äidin kysely ja höyryäminen mitään vai jopa lisäsi uhmaa?
Olemmehan itsekkin tehneet nuorena paljon asioita joita nyt tekisimme toisin, tällä järjellä.
Ja taas... älkää taas olko toistenne kurkussa tämän asian vuoksi.  



Jälkiviisaus on tosi pahasta, mutta mulla nyt on roppakaupalla sellasia kokemuksia, joita olisin hoitanut toisin, jos olisin voinut tietää etukäteen tulevaisuuteni.
 Mulla oli murkkukausi aivan kamala ja olin niiiiin hankala, ettei oikeen kukaan(aikuinen) tullut mun kanssa toimeen. Kapinoin kaikkea ja kaikkia vastaan, ja haistatin p....t koko diabeteksen hoidolle. Koulussa titetenkään en pistänyt enkä mitannut sokereita (en tainnut "pahimpina vuosina" mitata sokereita lainkaan).
Enpä tiedä josko olisin hoitanut itseäni paremmin murkkuna, jos olisin tiennyt tai nähnyt tulevaisuuteen. Mulla oli silloin (ja taitaa olla vieläkin) sanonta "Carpe diem". Ajattelin kuitenkin kuolevani max 40-vuotiaana, joka silloin tuntui ikälopulta. Päätin siis "elää täysillä" silloin kun vielä siihen pystyin ja olla välittämättä seurauksista.
Tietysti olen katunut jälkikäteen, etten hoitanut itseäni silloin, mutta olen myös oppinut elämään nykyisyydessä ja elämään "tätä päivää" haikailematta menneitä liikaa. Jo pari vuotta sitten 40-ikäpylvään ohittaneena hymähtelen toisinaan omaa naiiviuttani nuorena. Nythän se elämä on vasta alussa ....
En tietenkään odottanut muilta yhtään mitään silloin, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna olisivat etenkin vanhempani voineet "hoitaa" ongelmalastaan" hieman toisin; tarttua ja käsitellä ongelmaa eikä "lakasta niitä maton alle" (lähettivät mut vuodeksi Suomeen "kasvamaan" isosiskojeni huostaan, koska eivät itse mahtaneet mulle mitään)
No, äidin epätoivoinen hoitoyritys lisäsi tietysti mun uhmaa ja kapinointia (nykyään olen kovin pahoillani menneistä, mutta onneksi tulemme nyt aikuisena loistavasti toimeen).
Kasvoi musta kaikesta huolimatta ihan kelpo lainkuuliainen aikuinen. Diabeteksesta ei voi sanoa ihan samaa. Ekaks tuli neuropatia (jalkoihin ja hieman myöhemmin suolistoon), sitten retinopatia(silmiä on laaseroitu niin paljon, ettei taida olla montaa "neitseellistä" suonta jäljellä ja harmaakaihkin leikattu molemmista silmistä), neuropatia ja gastropareesi alkoivat jokseenkin samoihin aikoihin reilu 10 vuotta sitten (dalyysissa olin 3,5 vuotta, kunnes sain munuaissiirteen 3 vuotta sitten).
Monesti olenkin miettinyt, että pitäs päästä juttelemaan D-murkkujen kanssa kaikesta mistä voi ja ei laistaa nuorena. Vuorellekin olis varmaan vertaistuki tosi tärkeetä. Onko sun pojalla ketään samanikäistä jonka kanssa jutella diabeteksesta?
Tietysti nuorena haluaa olla niinkuin kaikki muut(tämäkin on yksilöllistä). Vanhempana vasta tajuaa, että tietty avoimuus on hyvästä; se tekee vahvaksi ja lisää yksilöitymistä.
Toivottavasti poimasi löytää "kultaisen keskitien" hoidossaan. nim. "been there, done that"
Otsikko: Re: Pistämätön juttu!
Kirjoitti: **DONOTDELETE** - Syyskuu 01, 2008, 13:35:09 ip
Minimi! kiitos tätä haen.
uskoisin näiden tositarinoiden avaavan joillekin sen tunnelin ja näyttävän valoa mitä kohti voi mennä.
Ei ainakaan voi sanoa ettei tiennyt jos nuori lukee näitä juttuja.
Olen tosi pahoillani että sinulle on ehtinyt tulla kaikenlaista lisämaustetta matkalla. vaikka ompa tässä itsekullakin sitä sun tätä vaikka ei varsinaista D:tä olekkaan. Mutta nyt tällä järjellä osaat ja haluat hoitaa itseäsi ja elää tätäpäivää. Ja sinähän olet vielä nuori ihminen. Parhaat vuodet edessä.

Kun me saatais noille nuorille selitettyä se että ei tarvii olla niin piiruntarkka niissä mittauksissa kun opettelee ne tärkeimmät yksiköt ja pistää  pikkasen ja mittaa ja oikasee sitten kun on rauhallisempaa. Niin sitten tulevaisuuteen, kun muutenkin kiinnostuu omasta hyvinvoinnista enemmän,  on vielä hyvä pohja jatkaa oman terveyden hoitamista.
Tämä ei nyt liity tähän, mutta eihän kukaan alottaisi esim tupakanpolttoa jos tiedostaisi ne haitat. Vaan kun ne ovat niin huonosti tiedossa.

D:kaverista senverran että hän tuntee kyllä samanikäisen d-pojan, mutta luulen että jutut pyörivät muissa kuin D.n ympärillä.