Kohtauspaikka



Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus
Tarkempi haku  
5771 jäsentä  •  372483 viestiä  •  18572 aihetta
Toivottakaa tervetulleeksi s89, uusin jäsenemme.

Kirjoittaja Aihe: Luokalle jääminen  (Luettu 7571 kertaa)

Tamari

  • Vieras
  • Viestejä: 12
Luokalle jääminen
« : Helmikuu 07, 2006, 15:34:35 ip »

Kirjoittelin syksyllä kun poika, silloin 10, sairastui diabetekseen. Pojan luokkatoverit hylkäsivät hänet ja siitä tuli sitten uuden opettajan (silloin viittä vaille eläkkeellä jäävä) kanssa siitä keskustelua ja meni marraskuulle ennenkuin se alkaminen sitten kavereiden taholta alkoi sujumaan. Poika sairasti koko syyslukukauden useaan otteeseen ja oli paljon pois koulusta. Opettajalle sanoin että kun olen pääasiassa aina kotona, voi joku tuoda aina läksyt. Alkuun niitä tuotiinkin mutta se hiipui. Opettajan kanssa kommunikointi oli erittäin vaikeaa ja ahdistavaa. Myös poika koki opettajan epämiellyttävänä ja tylynä (ollut samassa koulussa iät ajat ja suurin piirtein kaikki tuntemani lapset oli kauhuissaan kun poika hänen luokalle joutui). Opettaja oli myös meitä vanhempia kohtaan ylimielinen ja töykeä. Kaiken kaikkiaan opettajasta jäi tosi ikävä maku suuhun. Onneksi opettaja vaihtui. Tämä entinen opettaja mm. sanoi lapselle, kun oli toista viikkoa sairastanut ja tuli kouluun että jos et nyt ala käymään koulua niin jäät luokalle. Siis... lapsi tulee innoissaan kouluun ja ope heti tölväsee lapselle näin? Olin vihainen, mutta hillitsin itseni koska tiesin että opettaja kohta vaihtuu.

Tuossa loppusyksyllä tavatessamme opettaja sanoi jo silloin että luokalle jääminen on lähellä. Minkäpä minä sille voin että lapsi on sairastanut tosi paljon sairastumisensa jälkeen enkä ole kipeää lasta kouluun toimittanut vaikka opettaja joskus on siihen tyyliin esittänyt. Enkä ole kyllä sen kummemmin yhteyttä häneen pitänyt koska tyyli oli tuollainen.

Noh, tänään sitten selvisi että poissaoloja kun on niin paljon ollut ja on syksyn asioista jäänyt jälkeen niin poika jää luokalle.

Me vanhemmat ollaan sekaisin huolesta, miten pojan käy, kun on aina ollut koulukiusattu ja miten aletaan kiusaamaan kun toiset menee 6.luokalle ja hän 5. edelleen.... Vakuuttivat että jos sellaista sattuu niin he puuttuvat heti asiaan mutta eipä lohduta.

Oli myös sosiaalitoimeen ilmoitettu että poika on paljon pois koulusta ja ilmeisesti joku sieltä soittaa ja tapaa minut tai tulee kotikäynnille.

Myös terkka oli soittanut diabeteshoitajalle ja he yhdessä tuumivat lekurin kanssa että aika sosiaalihoitajalle on paikallaan. Siis sairaalan, että tämmöistä on edessä.

Juuri kun on saatu koulunkäynti ja terveys reilaan niin tämmöistä tulee eteen. Tuntuu että itkettää ja masentaa. En ole lapselle vielä sanonut mitään, mutta tässä kevään mittaan meidän pitää lasta valmistaa siihen että jääkin luokalle.

Olen itse menossa syksyllä hoitovapaalta töihin (teen lyhyempää työpäivää pojan takia) ja nuorimmainen tarhaan. Hirvittää ajatellakin mitä siitäkin tulee jos poika kokee koulun ahdistavana ja aletaan pilkkaamaan ja taas jätetään oman onnensa nojaan.

Kyllähän tiedän että ennenkin on lapsia luokalle jäänyt sairauden takia, mutta kiinnostaisikin tietää että miten lapset on sen kokeneet ja onko heitä kiusattu. Olisin kovin kiitollinen jos joku jolla on kokemuksia, kertoisi miten on sujunut.

Pitkäaikaisverensokeri pojalla oli joulukuussa 7.6 joten ei paha, mutta en tiedä mitä nyt on kun on ollut melkoista vuoristorataa verensokereiden heittelyn takia.
Kirjattu

Tamari

  • Vieras
  • Viestejä: 12
Re: Luokalle jääminen
« Vastaus #1 : Helmikuu 07, 2006, 15:38:33 ip »

Lisäyksenä vielä että aika yksin olen tämän pojan sairauden asian kanssa saanut olla, koska olen yh ja pojan isä ja poika tapaa joka 2. viikonloppu. Isän kanssa ollaan puhelinyhteydessä niin usein kuin on ollut tarvis ja meillä on erittäin hyvät välit,mutta kun lapsi näkee isäänsä 4 vkr/kk, on se aika vähän, joten eipä minullakaan ole diabeteksesta vapaata juuri koskaan. Ja kaikki sanoo diabeteksestä ylipäätään vaan  että "kyllä se siitä", "pystyy elämään normaalia elämää", "verensokeri pitää vaan pitää aisoissa". Tähän on kyllä kuulunut kaikenlaista lapsen tunteiden ja ajatusten kanssa. Hän esim. pohtii: "Voi äiti, miten minä selviän aikuisena ilman sinua?" jne. Kaikenlaista on lapsen kanssa keskusteltu ja hän haluaa tietää, kuinka surullinen olen ollut ja olenko itkenyt ja kaikkea.
Kirjattu

Brandon

  • Matkailija
  • Viestejä: 71
Re: Luokalle jääminen
« Vastaus #2 : Helmikuu 07, 2006, 18:27:30 ip »

Hei Tamari!

Kyllä on huono opettaja sattunut sinun pojalle. Ei varmasti ole kivaa.. joten Voimia!!

Itselläni ei ole omia lapsia, olen itsekin melko nuori, mutta tulevaisuuden kuvissa siintää mahdollisuus opettajan urasta. sijaisuuksista on kokemusta. Ajattelin silti laittaa tähän jotain,kun minusta tuo juttu on niin kehno kun voi olla. Mieleeni tuli, oletko ajatellut koulun vaihtamista? tämä ei tietysti varmaan ole mahdollista, mikäli on pieni paikkakunta.. Siinä on se etu, että uudessa koulussa on aina uusi alku, voi luoda uudestaan kontaktia muihin ikäisiin. Ja kiusaajat jäävät sinne entiseen kouluun.. Samoin tyly opettaja.

Aika radikaali ehdotushan tuo on, mutta riippuu miten huono tilanne on, voi olla vaikeaa päästä pois kiusatun roolista, mutta ei se mahdotonta ole. Kerroit että oppilaat on tuoneet alussa kotiin tehtäviä jne..millainen tilanne pojalla on, onko hänellä kavereita, edes yksi hyvä?
Pitää vaan uskoa siihen,että kaikki menee hyvin. Ja keskustella. Mitä mieltä poika itse on, ja jutella myös muiden mielipiteistä.. Voiko poikaa siirtää esimerkiksi rinnakkaisluokalle? itselläni oli erittäin huono opettaja yläasteella, ja minä halusin vaihtaa ryhmää ja sen sain aikaan. Sekin voisi olla yksi vaihtoehto. Kirjoittelehan, miten tilanne etenee.

Voimia ja Zemppiä!!  
Kirjattu

Tamari

  • Vieras
  • Viestejä: 12
Re: Luokalle jääminen
« Vastaus #3 : Helmikuu 07, 2006, 19:24:53 ip »

Pojalla jäi se vanha naisope eläkkeelle joulun jälkeen joten uusi ope on ollut vuoden alusta ja aivan ihana ope! Mies ja nuori. Meillä kommunikointi pelaa ja otinkin heti yhteyttä häneen kun koulu alkoi ja puhuimme kauan. Kirjoitin myös erikseen kirjeen, jossa selostin Jounan diabeteksen hoidosta kun arvelin ettei se outona asiana ehkä jää niin mieleen kun puhelimessa siitä puhutaan.

Kerroinkin siellä kokouksessa että meillä voi tulla koulun vaihto hyvin äkkiä mieleen tämän kiusaamisen johdosta ja pelko on, että se alkaa uudelleen kun poika jää luokalle. Reksi meinasi että heidän koulussa ei kiusata ja jos, siihen puututaan heti. Kuulema 10:stä luokalle jääneestä 1-2:ta kiusataan. Juuu...

Hän sanoi että jos me vaihdamme koulua, se on kuukausi ja kaverit saa tietää että Jouna on vuotta vanhempi ja se ei tilannetta muuta ja että se on vain ongelman kiertämistä.

Mutta kun nämä nykyiset luokkakaverit olisivat sitten kutosella ja poika edelleen vitosella. joten voi hyvin kuvitella että jotain nälvimistä tulisi.

Poikaa alkaa koulussa nykyään aina joku/jotkut, mutta eivät enää tule meille kotiin kuten aina ennen. Yksi 2 v vanhempi poika ei ole kaikonnut, vaan hän edelleen alkaa poikaa, joten edes 1 kaveri on, mistä olemme olleet tosi kiitollisia.

Ihmettelen vaan suuresti että tällaisessa tapauksessa että on jätetty yksin sairauden ilmennyttyä ja on mennyt kauan aikaa senkin asian paikkaamiseen ja pojan itseluottamusta palautettua, niin sitten rehtori tuijottaa vaan lakipykäliä. Minusta tuntuu että on kuin rangaistus rangaistuksen päälle. Että ensin pitää tällaiseen sairauteen sairastua ja sitten vielä sen takia jäädä luokalle. Olen kyllä aika tyrmistynyt.

Lisäksi rehtori ja erityisope aika lailla ovat olleet yllättyneitä kertomuksistani jokavuotisesta kiusaamisesta "ei ole tullut meidän korviin". Mutta asiat on aina opettajan kanssa saatu kuntoon kun olemme tarpeeksi painostaneet että se kiusaaminen pitää saada loppumaan.

Poika on herkkä ja rauhallinen, ei mikään itseään esille tuova ja villi, joten on kuulema sellainen helppo kiusattava.

Koulun vaihtoa jos ajattelee niin siinähän pitäisi kai meidän koko perheen muuttaa. En äkkiseltään muista saako koulua vaihtaa noin vain oman asuinalueen ulkopuolelle. Poika ei missään tapauksessa halua asua isän kanssa vaan ehdottomasti minun ja siskojen kanssa. Enkä missään tapauksessa haluaisi sisaruksia toisistaan erottaa. Tosin vanhinhan meillä jo muuttaakin kotoa syksyllä, mutta pikkusisko on tosi rakas ja lapsi ei kestäisi eroa hänestä.

Kyllä on soppa! Tässä pitäisi lapselle esittää asiasta jotain myönteistä, mutta kyllä sapettaa niin, että...
Kirjattu

Tornio016

  • Vieras
  • Viestejä: 9
Re: Luokalle jääminen
« Vastaus #4 : Helmikuu 08, 2006, 08:29:01 ap »

Tuttua toimintaa opettajilta,ollaan koettu vastaavaa.Aivankuin opettajat eläisi jonkun ohjeen mukaan josta ei saa poiketa.Ainahan sairaita lapsia on pilkattu,elämä on julma tuolta osin.Ei se ainakaan ole motivoimassa lasta hoidon suhteen jos se saa yhteiskunnasta vain negatiivistä palautettta.Oletko vaatineeet kouluavustajaa lapselle? koulun pitää järjestää avustusta siinä.Pitäkää päänne ja vaatikaa että se ei jää luokalle,samaa olen itsekkin pelkäämässä poikani suhteen joka on myös paljon sairauden takia poissa.
Kirjattu

Tamari

  • Vieras
  • Viestejä: 12
Re: Luokalle jääminen
« Vastaus #5 : Helmikuu 08, 2006, 10:09:12 ap »

Sanoin siellä ennenkuin reksi tuli, että olen kuullut että jotkut lapset muualla Suomea ovat saaneet kouluavustajan, mutta eipä siihen erityisope sanonut mitään. Se sitten unohtui kun reksi tuli kokoukseen mukaan, kun asioita oli niin paljon.

Ikävältä kuulosti myös reksin kommentti "meillä on muitakin diabeetikkoja ja heidän hoitotasapaino on kunnossa". Ja viime syksynä ei vielä ollut ketään muuta diabeetikkoa kuin poikani (koulussa 300 oppilasta) ja sen takia myös opettajakunnalle pidettiin sairaalan toimesta diabetesopppitunti. Hämmästelin että yhtäkkiä koulussa onkin muitakin... jaa jaa... Ja tietääkseni diabetes on yksilöllinen sairaus. Poika meillä ainakin on herkkä ja rauhallinen, joten tämän sairauden "hyväksyminen" otti oman aikansa. Joulukuussa käytiin sairaalan psykologilla toista kertaa ja hän totesi että ei ole mitään syytä käydä uudelleen ja että hän on ihana poika, joka on vain sattunut sairastumaan tähän sairauteen ja on sopeutumisvaiheessa. Pyysi ottaamaan yhteyttä jos murkkuiässä tulee ongelmia.

Ja koululta aina muistavat sanoa että "tehän kävitte siellä psykologilla..." ja tulee aina sellainen olo, että kuin pojalla olis pääkopassa vikaa kun joutui käymään psykologilla ja sekin vain siksi, että hänet jätettiin yksin ja hän siitä kärsi kovasti. Sitä lähdettiin siellä selvittelemään ja sielläkin eka istunnossa psykologi ja psykan puolen sairaanhoitaja sanoi että tässä ei kuulkaa ole mitään hätää, pojalla ei ole mitään hätää ja nyt on sopeutumisvaihe ja pitää vaan ottaa rennosti ja ajan kanssa.

Ja silti koulun puolelta painostettiin kamalasti. Minä koin sen tosi ahdistavana, etenkin kun se vanha opettaja oli tosi tyly. Esim. ei tervehtinyt, vaan katseli nenänvartta pitkin. Pojan isä tapasi opettajan kerran retkellä kun opettaja sanoi ettei hänellä ole aikaa poikaa vahdata sillä reissulla vaan jonkun huoltajista pitää tulla mukaan. Ei ollut isää tervehtinyt vaan jätti heidät oman onnensa nojaan tälle retkelle, joten isäkin koki opettajan tosi tylynä ja ammattitaidottomana persoonana.

Kyllä me olemme aika voimattomia. Pakko melkein harkita alueelta muuttoa ja koulun vaihtoa.

Reksi käsitti niin että jos vaihdamme koulua kaikki kaverit kuitenkin saa uudessa luokassa tietää iästä, mutta ei meitä se haittaa, vaan se että ne nykyiset luokkatoverit ei olisi siellä samassa koulussa. Meistä ainakin tuntuu että pojalle olisi tosi vaikeaa mennä samassa koulussa takaisin vitoselle kun muut menee kutoselle.
Kirjattu

applefigure

  • Lentävä kynä
  • Viestejä: 3793
Re: Luokalle jääminen
« Vastaus #6 : Helmikuu 08, 2006, 11:01:17 ap »

Onpahan kinkkinen tilanne, voimia sinulta vaaditaan pienen kylän verran! Duoda duoda, Suomessa on oppivelvollisuus mutta ei koulupakkoa (tämän vuoksi mm. kotiopetus on mahdollista), joten tietääkseni koulua pitäisi voida vaihtaa vaikka koti pysyisikin samassa paikassa.

Koulun vaihto kannattaa kuitenkin pitää ihan listan loppupäässä vaihtoehdoista, koska se ei ole lapselle mikään kevyt juttu. Toisaalta jos kaikissa asioissa menee sukset ristiin ja nimenomaan koulun edustajien asenne on nurja, se voi olla ainoa vaihtoehto.

Luokalle jättämisestä / jäämisestä kannattaa kyllä keskustella huolella ja hartaasti - onko se todella välttämätöntä? Ihmisen kehitys se on siinä mielessä kumma elukka, että se menee välillä huimaa vauhtia, ja välillä ollaan ihan jumissa. Ei ole mikään mahdottomuus, etteikö poikasi pääsisi takaisin kärryille tukiopetuksen ja lisätehtävien avulla, luokalle jääminen on sekin aika kova prosessi pienelle ihmiselle. Joskin tiedän muutamia lapsia meillä päin, joille luokalle jääminen on tehnyt hyvää, mutta näissä tapauksissa on mukana ollut myös sitä luokkakavereiden kiusaamista, joka yllättäen loppui kun lapsi siirtyi nuorempien pariin. Siis jopa ne entiset kiusaajat jättivät rauhaan! Mutta ei se mitenkään sanottua ole.

Äkkiseltään kuulostaa aika huimalta teidän meininki - eiköhän siinä diabeteksessä ole tarpeeksi kestämistä yhdellä kertaa, niin jospa jotenkin muuten yrittäisi sitä muuta sopeutumista ja menestymistä edistää. Koeta hankkia vaikka lääkärinne kautta lausuntoja poikaasi varten, psykologin, terapeutin (eikös ne tee jotain kypsyystestejä tms). Vanha totuus näyttää hyvinvointiyhteiskunnassamme olevan, että juuri kun olet haavoittuvimmillasi, tarvitset kaikkein eniten voimia eikä kukaan tule taakkaasi vapaaehtoisesti jakamaan. Paitsi ehkä nettikaverit.
Kirjattu
I don't care what you think as long as it's about me.....

brae

  • Jäsen
  • Viestejä: 107
Re: Luokalle jääminen
« Vastaus #7 : Helmikuu 08, 2006, 11:39:05 ap »

Miten jo syksyllä esitetään luokalle jättämistä?
Ymmärrän, että esim. matematiikassa ja englannissa voi tippua kelkasta poissaolojen takia, mutta eikö muita kirjoja ja työvihkoja voi kotona lueskella? Ja auttaisiko englannissa ja matematiikassa extra opetus? Yritä selvittää tämän fiksumman opettajan kanssa, kuinka pahasti poika on jäljessä ja miten tilannetta vielä ehkä voitaisiin korjata?

Sinällään en ymmärrä, mitä hävettävää tai kiusattavaa olisi saman koululuokan uudelleen käymisessä, kun syynä on SAIRAUDESTA johtuvat paljot POISSAOLOT? Sehän on FAKTAhomma ja pitäisi olla aivan järkeenkäypä syy niin pojalle itselleen kuin kavereillekin? Voisiko siltä pohjalta yrittää asiaa keriä eteenpään?

Nimim.: 2 kpl d-lapsia koulussa, soittelee ja kirjoittaa ohjeita kouluun, toivoo parasta. Ja kotiläksyjen lukemisen vaatiminen on oma extra vaivansa. Matalilla eivät tajua, korkeilla eivät jaksa keskittyä ja tietenkin on kotona illalla hauskempaakin tekemistä kuin läksyt...
Kirjattu
"Ihmiset eivät kompastu vuoriin, vaan kiviin"   (=intial. sananlasku)

Tea

  • Lentävä kynä
  • Viestejä: 4828
Re: Luokalle jääminen
« Vastaus #8 : Helmikuu 08, 2006, 12:11:04 ip »

Lainaus:

 Noh, tänään sitten selvisi että poissaoloja kun on niin paljon ollut ja on syksyn asioista jäänyt jälkeen niin poika jää luokalle.




*kauheasti funtsaa* Hmm, eli jos tavoitteena olisi pitää poika samalla luokalla, samassa koulussa, niin... olisiko tuohon asioista jälkeen jäämiseen ja sen korjaamiseen apua esim. jostain vaikkapa lukioikäisestä "yksityisopettajasta", joka voisi käydä erikseen sellaisia osa-alueita pojan kanssa läpi, joissa puutetta eniten tuntuu olevan?

Tällaisesta menettelystä voisi sopia vaikka opettajan & rehtorin kanssa ja ottaa tavoitteeksi sen, että loppukeväästä käydään läpi pojan osaamisen taso ns. puutteellisilla alueilla ja vasta sen perusteella päätetään luokalle jättämisestä. Tässä on tärkeää siis myös opettajalle/rehtorille asettaa tavoitteet & pystyä näyttämään osa-alueet, jotka kaipaavat preppausta, jolloin myös tulokset voidaan nähdä asetettujen tavoitteiden kehyksessä, eikä ryhdytä sitten vaatimaan lisää viime metreillä (näinkin voi käydä, jos ei alkuun riitä usko siihen, että homma voi toimia ja kun yritetään sitten säilyttää omat kasvot, niin ryhdytään muuttamaan vaatimustasoa...).

Extra-preppauksesta voisi sopia pojan kanssa ns. yhteisen projektin, josta ykköspalkintona on tietysti tuo omanikäisten kanssa samalla luokka-asteella jatkaminen, mutta myös jotain muuta, mitä poika kovasti toivoo (kesällä retki jonnekin pidemmälle, polkupyörä, tms.? Jotain sellaista siis, mitä poika oikeasti toivoo (ja tietysti niin, että rahat riittävät).

Näin pysyisi motivaatio pojalla yllä ja vaikka tuo luokalle jääminen sitten tapahtuisi (en usko, jos poika saa tarvittavan preppauksen, sillä eihän hän nyt oppimisvaikeuksista ole kärsinyt, vaan ihan toisesta syystä ollut pois!), niin ainakin pojan voi palkita tosi hyvästä yrityksestä  

Syy, miksi suosittelen ns. ulkopuolista preppaajaa johtuu vain siitä, että yh-äitinä on varmasti riittävästi huolehtimista muustakin paketista. Ja pojan itsetunnollekin voisi tehdä hyvää saada yksi vanhempi, mutta kuitenkin nuoreksi laskettava liittolainen lisää tuohon taistoon. Ala-asteen oppimäärät hoituvat kyllä jo yläaste-/lukioikäiseltäkin ja siinä vaiheessa riittää palkaksi myös hyvä mieli & työtodistus (rahaakin voi toki luvata, jos se ei tee tiukkaa). Toinen vaihtoehto on tietysti ottaa isä tähän preppaavaan rooliin. Voisi lähentää isää&poikaa entisestään..?

Olen itsekin toiminut tällaisena preppaajana (tosin yläasteikäisenä ja selvästi oppimisvaikeuksista kärsivälle sekä ulkomaalaiselle, jolla teki tiukkaa vain päästä sisään suomalaiseen systeemiin) ja se oli ihan hauskaa hommaa. Itse tein tuota ensimmäisen kanssa tietyn osa-alueen kanssa aina tarvittaessa, käytännössä joitain iltoja viikossa muutaman kuukauden ajana ja toisen kanssa kuukauden verran päivittäin (kesällä, jolloin koulun aloitus sujui hienosti).

Tulipa pitkä selvitys, mutta jos noista ideoista on mitään apua, käytä ihmeessä! Ja hirveästi tsemppiä sekä sinulle että pojalle!

(en tiedä mistä olette, mutta olen nyt äitiyslomalla, joten täällä olisi ainakin yksi potentiaalinen preppaaja kevääksi, vaikka ihan nuoresta en kyllä käy   )
Kirjattu
Tea
DM tyyppi1 (Levemir & Humalog)

anna-mari

  • Vanha tekijä
  • Viestejä: 993
Re: Luokalle jääminen
« Vastaus #9 : Helmikuu 08, 2006, 12:11:15 ip »

Heips!
Kylläpä on lähtenyt takkuisesti pojan koulu käyntiin:( Mielestäni tärkeämpää kuin kauhistella mahdollista luokan tuplaamista on funtsia olisiko siitä kuitenkin enemmän hyötyä kuin haittaa. Nykyään luokalle jättämistä vältellään viimeiseen asti, mielestäni aivan turhaan. Kaikista huonoin vaihtoehto on päästää oppilas seuraavalle luokka -asteelle ilman riittävää tietotaitoa. Se on varma tie heikkoon koulumenestykseen tulevaisuudessa. Mitäpä jos ehdottaisit pojalle koulun vaihtoa ja luokan tuplaamista. Silloin hänellä olisi mahdollisuus uusiin kavereihin, aikaa opetella D:n hoitoa ja hyväksymistä, ja lisäksi hän olisi hyvissä asemissa kerratessaan jo läpikäytyä asiaa. Siis markkinoida asiaa HYVÄNÄ vaihtoehtona ja uutena alkuna, ei pakollisena pahana muutenkin huonon vuoden päätteeksi. Ratkaisevassa asemassa ovat vanhemmat, sillä heidän pelkonsa ja ennakkoluulonsa siirtyvät suoraan lapseen. Ei siis kannata ennakkoon kauhistella miten poikaa varmasti tullaan kiusaamaan uudessa luokassa ikänsä vuoksi. Lapset eivät kiinnitä asiaan alun jälkeen huomiota jos eivät vanhemmat asiaa käy lietsomaan. Heille poika on lopulta vain kaveri kavereiden joukossa. Tämä on vanhemmille kymmenen taalan paikka mahdollistaa pojalle uusi alku!!
Kirjattu
"What cannot be cured, must be endured"

Tamari

  • Vieras
  • Viestejä: 12
Re: Luokalle jääminen
« Vastaus #10 : Helmikuu 08, 2006, 12:49:47 ip »

Kiitos vastauksista. Olen miettinyt sitä että saisin jonkun jeesaamaan poikaa opinnoissa, JOS koulu siihen suostuu.Kävin sairaalan sosiaalihoitajan kanssa pitkän keskustelun ja hän on sitä mieltä että ehdottomasti kannattaa esittää muuta vaihtoehtoa kuin luokalle jättäminen, koska on joka vuosi ollut kiusattu niin se suuri riski on että taas ja kuinka pahalta se herkästä pojasta tuntuu kun juuri oppimaan tunnetut luokkakamut menee kutoselle ja itse jää vitoselle eli taas: uusi ope, uudet luokkatoverit. Entisessä luokassa homma sujuisi itsetään, ei mitään esittelyjä jne.

Me asutaan pohjoisessa, joten sinulle joka esitit apuasi, harmi ettemme voi käyttää sinua, mutta eiköhän joku löytyisi joka taskurahaa kaipaa ja olisi asiasta innostunut.  Harmi että siskon tytöt juuri muutti pois alueeelta toiseen paikkaan.

Matikassa poika on aina ollut heikompi ja ikävää oli kun olisi tarvinnut preppausta, niin isä joka oli silloin työttömänä, samassa kaupungissa ja ihan matikassa hyvä, ei vaan jaksanut alkaa bussilla kulkemaan tänne jeesaamaan, kun minä taasen olin töissä ja olin kotona klo 17-17.30. Joten tuskin isä kauhean innokas on tulemaan tänne opettamaan ja nyt varsinkin kun on taas töissä. Hmmm.. pulmallista! Pojan parasta tahtoo mutta meidän pitäisi kaikki tehdä ja minun revetä joka paikkaan.

Jos nyt koulu ei suostu ehdotukseemme niin sitten eihän meillä muuta vaihtoehtoa ole kuin yrittää esittää asia positiivisena ja rukoilla ettei kiusausta ala ja että poika jotenkin vaan pääsisi siitä alkuajan arkuudesta joka tulee olemaan väistämättä kun joutuu menemään vitoselle uuteen luokkaan.
Kirjattu

Tea

  • Lentävä kynä
  • Viestejä: 4828
Re: Luokalle jääminen
« Vastaus #11 : Helmikuu 08, 2006, 13:21:19 ip »

Olisko tuosta pojan omasta opettajasta apua sopivan preppaajan etsimisessä? Kyllähän opettajilla on linkkejä saman alueen yläasteiden & lukioiden opettajiin, jotka voisivat katsoa luokiltansa sopivia ehdokkaita ja kysyä halukkuutta tällaiseen.

Näin voisi hyvässä lykyssä löytää jonkun, joka vaikka asuisi suurin piirtein naapurissa, jolloin matkoista ei tulisi ongelmaa ja kun asian esittäisi opettaja, kyseessä olisi myös varsin iso luottamuksen osoitus tuolle oppilaalle.  

Hirmuisesti tsemppiä, tässä on vielä hyvinkin aikaa saada asiat paremmalle tolalle ihan kevään aikana!
Kirjattu
Tea
DM tyyppi1 (Levemir & Humalog)

burnout

  • Vieras
  • Viestejä: 5
Re: Luokalle jääminen
« Vastaus #12 : Helmikuu 10, 2006, 09:38:50 ap »

VAADI LAPSELLESI TUKIOPETUSTA! KOULUN ON SITÄ PAKKO JÄRJESTÄÄ JA KOULUA ON VIELÄ NIIN PALJON JÄLJELLÄ, ETTEI OLE MAHDOTONTA, ETTÄ LAPSESI TUKIOPETUKSEN AVULLA PÄÄSEE
MUIDEN MUKAAN OPISKELUSSA!
TSEMPPIÄ!!
Kirjattu

Tamari

  • Vieras
  • Viestejä: 12
Re: Luokalle jääminen
« Vastaus #13 : Helmikuu 10, 2006, 13:30:26 ip »

Tukiopetusta oli tarkoitus antaa, mutta poika on ollut paljon poissa ja ilmeisesti se on ollut hankala siten järjestää. Ja ei kyllä mitään täsmäpäivää sovittu jolloin se aina olisi ollut.

Koulun kanta on ihmeen negatiivinen, ylipäätään pojan koulussakäymiseen. Ihmettelin sitä todella siellä kokouksessa kun koko ajan oli "jos ei ole nytkään käynyt miksi kävisi sittenkään" tms. vastaavia heittoja.

Me nyt kuitenkin vaaditaan että se selvitetään mistä poika on jäljessä niistä syksyn asioista. Että ei me tätä ihan näin vain niellä.

Pojan isä haluaisi jo heti vaihtaa koulua, on niin kypsynyt muutenkin kouluun jokavuotisen kiusaamishomman takia ja hänenkin mielestään ei kyllä edistä lapsen itsetuntoa ja sairautensa hyväksymistä jos jätetään luokalle ja se kiusaaminen alkaa taas.

Kyllä me aika vahvasti olemme kallistumassa koulun vaihtoon, mikä tietysti on ikävää, koska koulu on 5 min kävelymatkan päässä ja niin kotoa lähellä.
Kirjattu

mammutti-71

  • Vieras
  • Viestejä: 19
Re: Luokalle jääminen
« Vastaus #14 : Helmikuu 10, 2006, 18:27:13 ip »

HEI ja tsemppiä kovasti!!!

Kommentoin tuohon koulun vaihtoon sen verran, että koulua saa käydä aivan missä koulussa vaan, eikä siihen voi kukaan puuttua,jos haluttu koulu ottaa oppilaan vastaan. se MUTTA piilee siinä, että kyyditykset joutuu silloin hoitamaan itse. Meillä oli aikanaan omalla työpaikallani sellainen käytäntö, että poissaolleille tai oppimishäiriöisille järjestettiin kerrran viikossa tukiopetusta aineissa,joissa he sitä tarvitsevat. Tämä on valitettavasti niin koulukohtainen juttu,mutta kyllä laissakin jotain asiasta sanotaan. Neuvoisin neuvottelemaan uuden open kanssa asioista, hän kuulostaa järki tyypille.jJos ei onnistu,on viimeinen mahdollisuus ottaa yhteyttä opetusministeriön tarkastajiin. SIELLÄ tietävät kyllä lait ja sen sellaiset.Tsemppiä sulle ja pojalle!!!
Kirjattu
 

Linkkejä